tiistai 19. huhtikuuta 2011

Terveisiä terapeutilta

Aamulla oli se paljon odotettu fysioterapeutin vastaanotto, johon kimmokkeen sain hevosmessuilta. Kävin siellä juttelemassa ja tekemässä pieniä testivenytyksiä, joihin kommentoitiin "sinun kannattaisi varmaan tulla ihan vastaanotolle" :) Eli varasin ajan heti viime viikolla messujen jälkeen.

Kertasin alussa suurimman ongelmani; oikean puolen lonkka on jäykkä enkä saa apuja kunnolla perille. Hevosen selässä istun selkä notkolla, samoin toki kuin kaikessa muussakin ja lapaluiden väli on aina jumissa. Fysioterapeutti katsoi minua hetken ja totesi heti näkevänsä ongelmakohdat. Hienoa... Aloitettiin siitä, että seisoin normaalisti jolloin sain käskyn joustaa polvista ja laittaa painoa enemmän varpaille, kääntää lantiota hiukan taaksepäin (eli notkoa pois selästä) ja avata rintakehää, samalla kallistuen hiukan eteenpäin. Minusta tuntui, että kaadun nenälleni, mutta vasta nyt seisoin kuulemma oikeasti suorassa. Sitten siirryin makaamaan pöydälle, jossa fysioterapeutti paineli, väänteli ja käänteli, huomasi suurta kireyttä lapaluiden välissä (yllätys!) ja yliliikkuvutta alaselässä. Aikaisemmin luulemani jumituskohta alimpien kylkiluiden kohdalla alaselässä ei ollutkaan jumi, vaan siitä kohtaa selkäni liikkuu eniten, ja on siksi kipeä. Todellinen jumitus on ylempänä ja alempana, ja minun pitäisi oppia käyttämään selkääni kokonaisuutena, ei vain yliliikkuvasta kohdasta. Pieni rakenteellinen muutos alaselässä on, josta notko selässä johtuu. Se ei kuitenkaan oikeuta ihan niin suureen notkoon kuin mihin olen tottunut.

Kireys oikeassa lonkassa puolestaan johtuu lonkkanivelestä, jota en pysty luultavasti itse venyttelemään mitenkään, sillä ilman huolellista apua (toista ihmistä siis) luultavasti venyttelen vain niitä jo muutenkin liikkuvia lihaksia ja niveliä. Venyttelystä ei kuitenkaan ole haittaa ja fysioterapeutti suosittelikin pakaroiden ja lonkankoukistajien venytyksiä. Ja kun kysyin mitä voisin tehdä kotona, oli vastaus tyly: "keskity saamaan keskivartalon eli vatsan lihakset kuntoon" :)

Satulatuolissa istuessa ja siinä painonsiirtoja eteenpäin tehdessämme tajusin mistä ongelmat hevosen selässä johtuu. Siirtäessäni painoa vasemmalle, siirrän painon oikeasti vasemmalle istuinluulle, reidelle ja varpaille, mutta oikealle siirtäessä, siirsin ylävartaloni kyllä, mutta todellisuudessa lantioni teki hassun kiepauksen ja paino siirtyi vasemmalle istuinluulle. Eipä ole ihme, kuka hevonen nyt tuollaisia apuja osaisi lukea! Kun kiinnitin asiaan todella huomiota, sain painon siirtymään myös oikealle istuinluulle. Tätä pitää nyt harjoitella kotona ja paljon, sillä jos ongelmia on tasaisella tuolilla istuessa, kuinka moninkertaisesti vaikeampaa painonsiirto on liikkuvan hevosen selässä...

maanantai 18. huhtikuuta 2011

Kuntoprojekti

Perjantaina oli taas normaali ratsastustunti, mutta tällä kertaa mukana oli vain kolme, joten ratsastaminen oli tosi kivaa kun ruuhkaa maneesissa ei ollut. Koko tunti mentiin reippaasti väistöjä käynnissä ja ravissa ja laukkaa väleissä. Pena meni ihan kivasti ja oli jopa hikinen, sitä ei tapahdu usein!

Lauantaina piti miehen ratsastaa, muttei sitten halunnutkaan ja minä ajattelin reippaana tyttönä hiukan kävelyttää Penaa kevätpäivän kunniaksi. En ottanut huomioon yhtään, että vaikka muuten olikin ihana ja aurinkoinen päivä, tuuli oli kuitenkin hetkittäin todella kova. Niinpä rentouttava maastokävelytys ei ollut kovin rentouttava :) Käytiin vain lyhyen matkan päässä pellon reunalla ja palattiin takaisin Penan stepatessa rinnalla hermostuneesti. Kävelytin Penaa sitten vielä maneesissa, joka menikin ihan hyvin, mutta poislähtiessä Penalla oli ilmeisesti muut suunnitelmat ja kääntyi pukitellen ovelta pois. On tuo vaan niin hauska, kun "pahinta" mitä herra tekee on se steppailu ja pieni sinkoilu "koska olen koulutettu hevonen en voi lähteä, vaikka mieli tekisi"-tyyliin.

Sunnuntaina iltapäivällä olikin Rosalie Kivitien valmennus, ensimmäistä kertaa. Masentavaa kuinka kaikki valmentajat kiinnittävät ensimmäisenä huomionsa lantion asentooni, jonka tiedostan kyllä hyvin itsekin, vaikken sille mitään pysty tekemään, vielä. Minullahan on aika jäykkä lantio juuri siihen suuntaan kuin hevosen selässä pitäisi olla, vaikka muuten lantio on hyvinkin joustava. Tästä aiheutuu selän notko, joka entisestään pahentaa istunnalla ratsamista ja vaikuttaa myös yläselän lihaksiin kipeyttävästi. Koko istunta helpottuisi ja pohkeiden käyttö paranisi, jos onnistuisikin avaamaan lantiotani niin, että istuisin kunnolla istuinluilla enkä notkistaisi alaselkääni. Heiskasen Hanna onnistui minut kerran vääntämään suht hyvään asentoon, mutta siihen en yksin pääse eli helpommin sanottu kuin tehty...

Rosalie kunnostautui erityisesti sanomalla (aika usein) "vatsa sisään!" ja tästä päätinkin ryhtyä kuntokuurille! Hevosen omistajana ilmeisesti liikkumiseni on lisääntynyt, sillä paino on tippunut muutaman kilon ja aiemmin tiukat farkut löystyneet. En ole tehnyt mitään muutoksia ruokavalioon tai muuhun liikkumiseeni, mutta nyt ajattelin kiinnittää niihinkin enemmän huomiota. Ja jo heti illalla kotiin tultuani venyttelin kunnolla lonkkia ja tein vatsalihasliikkeitä. Kesällä olen huippukunnossa! Haastavinta oli löytää venytysasentoja, jossa pääsisin oikeasti käsiksi siihen pisteeseen lonkan sisällä, oikealla puolella, joka kinnaa eniten. Ehkäpä huominen fysioterapeuttireissu auttaa ongelmaan. Siitä siis lisää ensi kerralla.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Pulskapallero

Perjantain valmennus peruuntuikin ulkopuolisen valmentajan sairastuessa ja tilalle tuli normaali tunti. Ihan kiva sinänsä, mutta perustunti tuntuu olevan Penalle auttamatta liian lyhyt. Tällä kertaa tilannetta vaikeutti varmasti myös miehen ehdoton vaatimus päästä ratsastamaan päivällä, perjantaina Penalla olikin siis kaksi ratsastusta ja asenne toista tuntia kohti ei ihan kohdillaan. Eli ei tätä lisää :) Ratsastaessa Pena oli melko laiska ja hiukan jäykkä. Laukannostot eivät oikein onnistuneet ja apuun piti ottaa raippa, jolla sain aikaiseksi hienon pukkilaukan. Muutaman siirtymisen jälkeen ravi alkoi olla ravia eikä hölkkäilyä ja pientä innostuneisuutta oli ilmassa. Ja sitten tunti loppuikin ja siirryttiin loppukäynteihin.

Koska käytännössä on mahdotonta saada yksityistunteja tai pidempiä valmennuksia säännöllisesti ja koska oma ratsastustaito ei ole riittävää pelkästään yksinratsastukseen, on tunneilla käytävä. Pitääkin siis itse opetella ratsastamaan entistä tehokkaammin heti alusta saakka, jotta saan Penan kuulolle ja lämpenemään.

Sunnuntaina mies halusi hypätä esteitä ja menin auttamaan. Siinä menoa katsellessa tajusin Penan pulkistuneen vatsanseudulta, viikon aikana! Sovimme, että Pena laitetaan "laihikselle" eli heinää annetaan pikkuisen vähemmän päivällä, ilmeisesti ruokintaa oli sittenkin lisääntynyt uudessa kodissa. Tiistaina pääsin itse vihdoin taas ratsastamaan ja hain Penan tarhasta, josta herra ei olisi millään halunnut tulla pois. Heinä tuoksui liian hyvältä aidan toisella puolella eikä huutelut heinätarjoilusta karsinassa menneet perille... Karsinaan kuitenkin päästiin ja Penalla meinasi mennä hermot, kun en antanut hänen heti iskeä kiinni heinäkasaan (ja jyrätä minua samalla). Sen verran kunnioitusta on, että vaikka tämä oli kova paikka, hän pysyi erossa heinistä suht helpolla ennenkuin annoin luvan. Suitsien laiton jälkeen raukka meinasi vielä tukehtua heinätuppoon, joka oli pakko tunkea suuhun ennen maneesille lähtöä (johon käveltiin lopulta turpahihnat auki). Maneesissakin Pena hauskuutti, kun menimme omenaa syövän opettajan ohi, Pena veti täysstopin, kuin ajatellen omenan olevan hänelle tarkoitettu. Länkkäripohkeilla pääsin vaivoin jatkamaan matkaa :)

Tiistaina oli ihan peruskoulutunti. Koska mitään tarkkaa tuntiohjelmaa ei tällä kertaa ollut, sain esittää toiveen kunnon alkuverkasta. Tällä kertaa keskityin kunnolla ja sain Penan lämpenemään ja avuille suht helpolla, joten eiköhän se tästä! Laukankin sain nousemaan ja suurimman osan tunnista sain pidätellä innokasta heppaa. Ihanaa!

Viikonloppuna Tampereella olleet hevosmessut auttoivat selvästi myös omaan ratsastukseen, sillä mm. Kyran valmennusnäytöksestä sain yllättävän hyvin vinkkejä. Näistä tärkein oli oivallus laukasta. Yksi hevosista oli hyvin paljon Penan kanssa samanoloinen ja laukkaa joutui hiukan ratsastamaan enemmän. Kyra kiinnitti heti huomiota siihen, että ratsastaja käytti liikaa sisäjalkaa, sillä sisäjalalla annetaan vain impulssi laukan nostoon tai vaihtoon ja ulkojalalla ratsastetaan eteenpäin. Aika itsestäänselvyys, mutta en ollut ikinä kiinnittänyt siihen aiemmin huomiota! Ja nyt kokeilin; nostin laukan ja käytin vain ulkojalkaa, sisäjalan ollessa rentona ja Pena meni :)

Pientä pulkistumista huomioimatta Penan kotiutuminen on mennyt huippuhyvin. Hän on ottanut lungisti uuden paikan kodikseen, ei kyttäile tai säpsyile, syö ja juo hyvin ja ulkoilee mielellään. Alkuun olin huolissani miten herra B reagoi tallin ihmisvilinään, kun on aiemmin elänyt hyvin rauhallisessa yksityistallissa, mutta mitään stressaantumista ei ole huomattavissa. Yleensä hän nuokkuu tyytyväisenä karsinassaan, tai syö. Tämän viikon Pena on ollut hiukan äksympi, mutta pieniä merkkejä lukemalla se johtuu ennen kaikkea ruuasta, jota tarjoillaan hänen mielestään aivan liian vähän :) Aiemmassa elämässä Pena oli kuulemma reagoinut usein aamuisin hiukan turvonneilla jaloilla, mutta vaikka tällä viikolla on mies hypännyt suht paljon (onhan meidän käyttö silti tosi kevyttä edelliseen verrattuna) ei ole mitään turvotusta ollut huomattavissa, ei edes aamuisin. Luultavasti maneesin pohja on pehmeällä hiekalla jalkaystävällisempi.

P.S.
Perheemme pulskapallero on muuten pojan hauskanpyöreä pehmolelu, ei suinkaan Pena :)

torstai 7. huhtikuuta 2011

Kotielämää

Vierähtipäs viikko nopeasti! Viime perjantaina oli taas miehen vuoro ja lauantaina Pena muutti "kotiin". Itse kärvistelin viikonlopun messuilla työn puolesta ja olin huolissani miten kaikki sujuu. Hyvinhän tietenkin kaikki sujui, itselläni taisi olla niitä ongelmia eniten :)

Sunnuntaina mies kävi ratsastamassa ja omi vielä muutkin alkuviikon päivät itselleen. Ratsastaessa Pena oli ollut hiukan pinkeänä ja nähnyt mörköjä vähän joka paikassa, mutta tilanne on rauhoittunut päivä päivältä. Karsinassa Pena oli hyvin oma itsensä eli rauhallinen, vaikka sunnuntaina tosin oli ollut normaalia säpsympi. Minä kävin alkuviikon vain ihastelemassa ja silittelemässä Penaa iltaisin ja Pena oli hyvin oma itsensä; tarjosi kaulanalustaa rapsutettavaksi ja nuokkui silmät kiinni silittäessä <3

Vihdoinkin tänään pääsin myös minä ratsastamaan ja ajattelin ottaa ensimmäisen kerran varman päälle. Laitoin Penan kuntoon ja kävellessä maneesille tein muutaman pysähdysharjoituksen. Saavuin maneesille juuri edellisten lopettua eli jäimme hetkeksi kaksin, maneesin ovi auki. Päätin taluttaa Penaa niin kauan kuin saisimme seuraa, samalla ajattelin huomaavani paremmin "mörkökohdat" eli paikat, joissa pitäisi olla tarkkana. Yllättäen Penalla ei tuntunut niitä olevan, sillä ainoat reaktiot aiheutti avonainen ovi ja tarhoista kuuluva orien huutelu (joka välillä pelästytti myös minut...). Ratsastaessa tilanne ei muuttunut, mutta kyllä Pena sentään kerran säikähti. Lunta tippui katolta tms. ja piti aika yllättävän äänen, jolloin Pena "nousi pystyyn", joka siis tarkoittaa kuin seinään pysähtymistä, päännostoa ja pienenpientä takajaloille nousua. Ei pahaa siis.

Keskityin ratsastuksessa ihan peruseteenpäinratsastukseen, en yrittänyt koota enkä tehdä muutenkaan mitään erikoista. Pena oli aavistuksen reippaampi kuin aiemmin tai sitten minä opin viime tunnista jotain jalkojen käytöstä. Huomasin jälleen kerran kuinka paljon teen kaikkea pientä liikaa, Pena hidasti kun puristin polvilla ja kun keskityin rentouteen, Pena rentoutui ja liikkui hyvin. Sain jopa muutettua ravin liikettä isommaksi pitkillä suorilla (tai siltä se ainakin selässä tuntui!) ja selän mukaan liikkeeseen, kaulan ollessa rentona. Seuraavalla kertaa voidaan lähteä jo kokoamaan enemmän, kun saatiin eka kerta alta pois :)

Saimme katsojan maneesiin ja päätin, että meidän kannatti lopettaa siihen. Pena oli hiukan epäileväisen näköinen, olin jo ratsastunut noin tunnin ja ratsastus oli mennyt hyvin eli tähän oli hyvä lopettaa. Toinen ratsukko vielä jäi, joten avasin oven itse ja kävelimme tallille. Pena oli kuin enkeli, ei pienintäkään säpsyilyä vaikka oli selvästi hiukan "kuumunut". Ihana Pena!

Huomenna sitten valmennukseen, kivaa!