keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Välineurheilua

Tällä kertaa tätiratsastajan uudet popot aiheuttivat päänvaivaa :) Sain vihdoin hankittua itselleni ihan oikeat nahkasaappaat, kun tähän asti olin käyttänyt pääasiassa chapseja ja talvella ihan normaaleja talvisaappaita. Ne olivat alkuun tosi jäykät, joten käytin niitä ensin kotona muutamia kertoja ja vasta eilen uskaltauduin ratsaille. 

Kylläpä alku oli hankalaa! Pena oli tahmea kuin lahna ja lisäksi kenttä ui vedessä (kunnon ukkoskuuro aiemmin), eikä Pena hienona heppana tahtonut kastella jalkojaan :) Lopulta kuitenkin onnistuin käyttämään jalkojani, jotka olivat saappaiden ansiosta alussa kuin toisen henkilön ja sain Penan menemään loppuraveissa hyvää ja ilmavaa ravia. Samalla hoksasin, että olen aiemmin käyttänyt pohkeitani hiukan väärin (ilmeisesti), sillä uusilla saappailla pohkeet menivät ihan eri tavalla läpi ja jalkani oli eri asennossa. Innolla odotan ensi kertaa!

Koska kenttä oli ihan kurainen ja Pena sen mukaisesti kurassa päätin tunnin jälkeen pestä hänet. Vesi pesupaikalle tulee kesällä läheisestä lammesta ja on aika kylmää. Tästä Pena ei tykännyt ja vatsa nousikin noin viisitoistasenttiä ylöspäin masua pestessä :) Vatsalihakset siis löytyy!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Ongelmia paratiisissa

Juuri kun pääsin hehkuttamasta kuinka ihanasti ratsastus on mennyt ja kuinka hienosti Pena liikkui uusilla kengillä, on hän liikkunutkin viime torstaista asti hiukan epätasaisesti. Ero ei ole suuri, enkä ole osannut katsoa mistä epätasaisuus liikkeissä johtuu, mutta aivan tasainen etenkään ravi ei ole. Pena ei kuitenkaan onnu eikä näytä kipeältä, joten olemme vain tyytyneet toistaiseksi vain tarkkailemaan tilannetta. Todennäköisin syy muutokseen olisi kengityksessä, vaikka ensimmäinen reaktioni siitä oli vain positiivinen. Kengittäjä oli kuitenkin uusi, kengät hiukan suuremmat ja ehkäpä kavion asento on nyt hiukan erilainen?

Tilannetta seurataan....

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Uudet popot

Ihan pakko kirjoittaa lyhyesti kuinka tyytyväínen olen eiliseen ratsastukseen! Maanantai-iltana keskityin kunnolla tuntuman löytymiseen ja eteenpäinmenemiseen, ratsastin aika pitkään ja vaadin Penalta omaa normaalia enemmän. Ja kyllä hän vaikuttikin tyytyväiseltä :) Eilen ratsastus meni hienosti alusta saakka ja lopputunnista Pena oli oikein menevä ja kaula rentona kuolaimella. Ainoastaan oikea laukka oli taas hiukan hakemista, mutta siinä ei auta muu kuin kova harjoittelu. Ongelmana ei todellakaan ole hevonen vaan epätasapainossa kyydissä keikkuva ratsastaja...

Uudet kengät tekivät ilmeisesti hyvää, sillä Pena ei ollut ollenkaan niin arka jaloistaan kuin aiemmin, ei kompuroinut eikä "ontunut" kivistä. Ero oli aika pieni, mutta kuitenkin sen tunsi. Tuntui siltä, että hän oli paljon tyytyväisempi ratsastukseen kuin pitkiin aikoihin. Ihanaa!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Elämän kiertokulku

Aikaa on taas vierähtänyt eikä mitään maata mullistavaa ole kerrottavana. Miehen kanssa olemme "kinastelleet" ratsastusvuoroista, meillä pitäisi siis olla toinenkin hevonen :) Kovin montaa kertaa en ole ollut ratsastamassa Penalla sitten viime päivityksen, mutta tallilla käyn päivittäin. Penan elämään kuuluu hyvää, kevät on täällä ja Pena on päässyt nauttimaan vihreistä herkuista sen verran kuin niihin ylettyy aidan alta. Masu on taas pyöristynyt eli heiniä pitää hiukan vähentää, tuntuu tuo rehunkäyttö olevan aika kohdillaan... ;)

Viime perjantai oli tallilla melkoinen, sillä juuri ennen perinteisen ratsastustuntimme alkua tallin vanhin hevonen lopetettiin. Tilanne oli sinänsä miellyttävä, ettei tamma ollut vielä kovin sairas (ell. antoi kuitenkin elinaikaa vain muutaman päivän maksimissaan) ja ehdimme hänet hyvästellä kunnolla. Itkuhan siinä meinasi tulla, vaikka toisaalta tiesimme kaikki tämän olevan se paras ratkaisu. Laitoimme hevoset kuntoon ja menimme kentälle odottelemaan opettajaamme, tallin ja hevosen omistajaa, joka sanoi pitävänsä tunnin kuitenkin normaalisti. Ehdimme tehdä alkuverkat ja hiukan pohkeenväistöjä, kun tallilta juoksi tyttö kertomaan ilouutisen: kantava tamma aloitti varsomisen! Jäimme siis jälleen yksin kentälle ja yritimme ratsastella omatoimisesti, ajatusten ollessa jossain muualla... Kun pääsimme takaisin tallille, oli vastassa suloinen pieni tammavarsa, joka harjoitteli pystyynnousemista <3 Vanha elämä päättyi ja uusi alkoi, täsmälleen tunnin sisällä.

Varsa on Penan viereisessä karsinassa ja Pena oli selkeästi lauantaina ja sunnuntaina hiukan stressaantunut, varmaankin ihmisistä, joita tallilla kävi. Tänään Pena oli kengityksen ajan karsinan edessä ja näki varmaankin ensimmäistä kertaa elämässään varsan, niin hauska ja huolestunut ilme hänellä oli!

Kengitys meni muuten hyvin, Pena ei temppuillut yhtään; ei heijannut itseään eikä nuollut kengittäjää kuten aiemmalla kertaa. Etujalkoihin laitettiin nyt hiukan isommat kengät, jotta kavio hiukan levenisi ja kasvaisi kannasta ja takajalkoihin kenkä tuli myös hiukan leveämpänä. Penallahan on kokoonsa nähden tosi pienet kaviot, joten pieni kasvatus ei tekisi haittaa. Saksalaisia ratsuja seuranneena näyttäisi olevan hyvin tyypillistä siellä, että kaviot pidetään pieninä isoillakin hevosilla. Asiasta en ymmärrä niin paljon, että tietäisin miksi :) Nyt sitten jännitetään pysyvätkö isommat kengät jalassa!

maanantai 2. toukokuuta 2011

Ruutitynnyri

Kylläpäs aika menee nopeasti, kun on hauskaa! Sitten viime päivityksen olemme nauttineet ihanasta kevätauringosta, käyneet Pakarisen Helkyn valmennuksessa ja vain ratsastelleet. Mies on ominut useita vuoroja itselleen ja minä olen välillä käynyt ratsastamassa tallin muillakin hevosilla. Tekee varmasti ihan hyvää, mutta on se oma vaan oma eikä nuo kerrat ole olleet mitenkään mieltäylentäviä, vaikka jotain olen selvästi oppinutkin.

Helkyn valmennus tuli hyvään aikaan, sillä olin ollut edellisenä sunnuntaina Rosalien valmennuksessa sekä samalla viikolla fysioterapeutilla. Fysiossa hahmotin aika hyvin suurimman ongelmani eli pienen lantionliikkeen vasemmalle painonsiirrossa oikealle. Tunnilla keskityimme erityisesti siirtymiin, jotka ovat Penan kanssa se miellyttävin tehtävä sikäli, että niillä hänet saa hienosti kuulolle. Ja juuri siirtymien hinkkaaminen on se tällä hetkellä kriittisin asia ratsastuksessani (ainakin omasta mielestäni), sillä Pena on aika halukas vain laahustelemaan tekemättä kunnolla töitä. Valmennus pidettiin kentällä, jossa ratsastin ensimmäistä kertaa Penalla (mies oli kyllä ratsastanut viikolla kahdesti) ja sainkin keskittyä alussa saamaan Penan huomion täysin itselleni, pihalla olleet muut hevoset yms. kiinnostivat ajoittain enemmän. Mutta selvisimme ilman säpsyilyä tai kyttäilyä, mikä oli hienoa! Teimme paljon lyhyitä siirtymiä käynnistä raviin ja ravista laukkaan, joissa Helkky kannusti saamaan hevosiin sellaisen fiiliksen kuin istuisimme ruutitynnyrin päällä, joka räjähtää pohkeita antaessa. Mielikuva auttoi ja huomasin saavani ajoittain Penan oikeasti liikkeelle ensimmäisestä pienestä merkistä. Laukannostoissa keskityin täysillä ja sain pari kertaa laukan ilman pohjeapuja, pelkällä istunnalla! Mieletön fiilis, näinkö helppoa se voisi olla!

Seuraavalla viikolla yhden tunnin tavoitteena oli tehdä kunnon alkuverkka ja suorittaa yksin helppo B3 -rata muiden ollessa viereisellä pikkukentällä. Tästä iski paniikki, en ole koskaan kisannut eikä suunnitelmissani ole kisata. Minulla ei ole hajuakaan kuinka tehdä alkuverkka tai mitä kuuluu rataan, kävimme sitä kyllä läpi, mutta en muista jollen voi visualisoida rataa päässäni. En siis muistanut rataa, vaikka eihän se nyt niin vakavaa ollut :) Tunti kesti normaalia kauemmin ja ilmeisesti tilanne oli Penan mielestä riittävän kisamainen, joten sain yllättyä positiivisesti innokkaasta hepastani radalle mentäessä. Etukäteen pelkäsin, että radan ratsastaminen menee hirvittäväksi potkimiseksi, kun tahmea polle ei suostu ravaamaan tai laukkaamaan, mutta jouduinkin pidättelemään innokasta. Jo pelkkä käynti tuntui siltä, että istuisin ruutitynnyrin päällä, ihanaa! Tuon saman fiiliksen kuin saisikin aina ratsastukseen ja löytäisi vielä ne hienosäätönappulat, niin kyllä olisi helppoa! Rata meni odotetusti aika sähläämiseksi, mutta kokonaisuudessaan tilanne oli avartava; meidänkin tahmatassu osaa olla allani herkkä ja menevä, kun tilanne on oikea.