torstai 23. kesäkuuta 2011

Oi voi

Nyt se on sitten tapahtunut, Pena on ollut sairaslomalla emmekä ole päässeet kukaan ratsastelemaan :(

Kaikki alkoi ihanista kesähelteistä, jotka kuivattivat Penan kavioita. Helteiden loppuaikana kavion pinta näytti todella kuivalta ja sitten yhtäkkiä kummaltakin etujalan sisäpuolelta alkoi halkeilla paloja. Tämä ei ollut vielä kovin paha juttu, mutta ajattelimme pyytää kengittäjän tsekkaamaan tilanteen ja paikkaamaan kavion. No, kengittäjä tuli, paikkasi ja häippäsi. Ja seuraavana päivänä paikka irtosi. Pyysimme kengittäjän paikalle uudelleen ja hän alkoi jostain syystä laittaa kenkiä ilman, että kukaan meistä oli vielä saapunut (ehkä kiireessä...) ja tietysti Pena oli saanut vetopaniikin (tai jotain), vetänyt jalkansa alas ja törmännyt kengittäjän laatikkoon, säikähtänyt ja astunut naulaan. Vaikka naula ei mennyt kavioon kovin pahasti, tuli siitä kuitenkin verta ja jalka oli laitettava pakettiin.
Blääh, tää saikkuloma on ihan tylsää!

Jalka oli paketissa muutaman päivän, joiden jälkeen sovimme uuden kengityksen. Uuden kengityksen jälkeen Pena alkoi ontua tiellä (pehmeällä tarhassa ei onnu) ja kaviot kuumenivat hiukan. Näytti siltä, että osa nauloista oli laitettu aivan liian korkealle, joten poistimme korkeimmalla olevat ja suihkuttelimme puhdistusainetta kavioon. Nyt käymme aamuin illoin suihkuttelemassa jalkoja kylmällä vedellä, seurailemme tilannetta ja toivomme parasta.

Ärsyttävää tälläiset ongelmat! Onneksi kuitenkin Pena voi sinänsä ihan hyvin eli pääsee kivasti liikkumaan tarhassaan eikä vaikuta olevan kipeä. Häntä selkeästi kyllä ärsytti, kun oli juuri tottunut laidunelämään (josta nautti aivan täysillä!) ja nyt joutui siirtymään pienempään tarhaan, jossa ei pääse juoksemaan ja syömään niin paljon.

Pienessä tarhassa on yksi hyvä puoli, nimittäin Pena on löytänyt tyttöystävän <3 Vieressä tarhassa on suomenpienhevostamma, jolla sattui olemaan Penan ensimmäisenä päivänä kiima kovimmillaan. Pena yllätti kaikki ja yritti kaikkensa tehdäkseen tuttavuutta tamman kanssa; kuopi maata, haisteli ilmaa ja päästeli hyvin erikoisia ääniä, hyvin näkyvästi innostuneena :) Pientä esimakua vastaavasta saimme jo siinä vaiheessa, kun Pena siirtyi laitumelle. Viereisellä laitumella oli tammoja, joille Pena esitteli hienoa raviaan ja pörhisteli :)

Rakkautta ilmassa siis!

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Kesä, kesä, kesä!

Oi mikä ihana kesä on saapunut! Nyt on niin lämmintä, että jopa minä uskaltauduin kaivaa kesävaatteita kaapeista, ihanaa!!

Pena yöpyi toissayön ensimmäistä kertaa ulkona ja hyvin oli mennyt. Hän oli samassa tarhassa kuin normaalisti päivisin ja lähistöllä oli muitakin hevosia. Viime yöstä en ole vielä kuullut mitään, mutta tuskin ainakaan ongelmia on ollut. Penaa on myös nyt pidetty minilaitumella eli tarhojen välisessä kaitaleessa, jossa on vihreätä herkkua reippaasti. Kyllä herra on nauttinut! Ensimmäistä kertaa kun hän pääsi voikukkien kimppuun, oli ilme melkoisen epäuskoinen "onko tämä kaikki tosiaan minulle??". Pena nappasi tupon suuhunsa, kurvasi toiselle puolelle ja nappasi tupon, kaarsi kauemmaksi ja nappasi tupon... Aika vauhdilla voikukat katosivat ja jäljelle jäi ilmeisesti ei-niin-herkullista heinää :)

Eilen ratsastaessa Pena oli kuin toinen hevonen, hän ei vaatinut pitkää alkuverkkaa, laukka nousi kuin napista painamalla, ravi oli ilmavaa ja käynti pitkällä askelella. Kokeilin hänellä erilaisia kuolaimia (joista lisää myöhemmin!), mutta mieleen tuli myös voisiko syynä hyvään liikkumiseen olla yöpyminen ulkona. Ulkonahan hänellä ei tarvitse olla piehtarointivyötä ja hän pääsee liikkumaan ihan eri tavalla. Tilannetta seurataan!

lauantai 4. kesäkuuta 2011

Kotiutuminen

Aika menee kyllä huimaa vauhtia! Pitkän aikaa minulla oli ratsastuksessa hiljaista, kun mies omi heppaa itselleen ja nyt viime viikon olen kärvistellyt kovassa flunssassa. Toisaalta tallilla olen nyt ollut enemmänkin, kun mies on ollut paljon töissä ja tytär on hoitanut Penan liikutuksen suuremmalta osin. Yhdestä hevosesta ei oikein riitä kolmelle, joten olen vakavissani alkanut suunnitella uuden hepan ostoa. Hiukan epäselvää on vielä kannattaisi lähteä etsimään miehelle "omaa estetykkiä" vaiko meille tytön kanssa pienempää kouluheppaa. Pena on aavistuksen liian iso meille naisille, mutta toisaalta taas ikänsä ja kokemuksensa puolesta voisi jäädä jo hiukan kevyemmälle käytölle eikä aktiiviseen estereeniin. Toisaalta Pena ei ole varsinainen kouluhevonen eli kisatessa ei kovin korkealle voi tähdätä (vaikka eipä kyllä ratsastajien taitojen perusteellakaan...). Nooh, eiköhän aika tuo tähänkin asiaan vastauksen!

Viime postauksissa olleet ongelmat liikkumisessa ovat takana, ilmeisesti uudet kengät muuttivat jalan asentoja hiukan (tai sitten Pena oli riehunut tarhassa, tai lihakset olivat jumissa, tai...), mutta muutaman päivän epätasaisemman liikkumisen jälkeen Pena palasi normaaliksi. Hyvä niin!

Mies kävi tässä välissä hyppäämässä yhdet oman seuran estekisat luokissa 60 ja 80cm. Liitteenä kuva yhdestä loikasta. Pena oli kyllä selkeästi hämillään matalista esteistä, vaikka juuri tässä kuvassa ei siltä näytä. Ihan hyvin sinänsä meni, mutta ei varmaan liene yllätys, että Pena jäi ajasta poneille melkoisesti :)

Meidän ratsatustyylimme tuntuvat eroavan melkoisesti ja Pena tuntuu olevan aina miehen ratsastuksen jälkeen minulle kuuro. Ilmeisesti tappijalat ja pitkät koivet antavat hyvin erilaisia apuja... Pena on ollut käytännössä aina yhden ihmisen hevonen ja hän tuntuukin olevan aina hiukan pihalla siitä miten pitäisi reagoida erilaisiin ratsastajiin. Toisaalta Penan tapauksessa se lähinnä tarkoittaa sitä, että hän veltostuu eikä tee oikein mitään. Mieluummin silti se kuin hulluna eri suuntiin poukkoileva heppa :) Viime ratsastuskerrat ovat siis tuntuneet melkoiselta takkuamiselta, mutta olen myös ratsastanut muutaman kerran muilla hevosilla ja huomannut tajunneeni ratsastuksessa jotain. Esimerkiksi istun paremmin sekä osaan pidättää nykyään myös istunnalla, olen myös saanut perustuntiheppoja kuolaimelle, joka ei ole helppo homma. Aiemmin keväällä aloitettu kuntoprojekti on varmaan myös auttanut, sillä vaikka vatsalihasten teko on välillä unohtunut, on paino pudonnut ja keskivartalo kiinteytynyt. Siitä ei voi olla haittaa! Kesäksi suunnittelin ehdottavani miehelle vuoroviikkoja, niin saisimme tasaisesti ratsastuksia ja toisaalta heppa olisi useamman ratsastuksen yhden ihmisen alla. Saas nähdä kuinka ehdotus otetaan vastaan...

Muuten Penan elämään kuuluu aika hyvää, kesä on tullut ja hän on päässyt nauttimaan vihreästä hiukan. Laitumelle Penaa ei uskalleta laittaa, sillä hän ei ole siellä koskaan ollut ja luultavasti söisi itsensä hengiltä :) Myöskään öitä Pena ei ole ollut koskaan ulkona ja sitä houkuttelisi itseäni eniten kokeilla. Penallahan on sisällä piehtaroinninestovyö, sillä hän on jäänyt edellisessä elämässään useammankin kerran karsinaan jumiin. Itsestäni se tuntuu kidutukselta, mutta kun pitää valita mahdollinen kuolema/loukkaantuminen tai vyö, valitsen toki mieluummin vyön. Jos Pena olisi ulkona yöt, ei vyötä tarvitsisi tietenkään pitää ja niin heppa kuin täti olisivat tyytyväisempiä :) Eiköhän sitä vielä kokeilla...

Entinen omistaja kävi katsomassa hevosenhoitajansa kanssa Penaa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Polle on kuulemma oikein hyvinvoivan näköinen. Penan reaktio oli jännä; hän hämmästyi ja tuntui ajattelevan "onko tämä totta?", sen jälkeen hän oli todella huolestuneen näköinen, kun ex-omistaja katosi hetkeksi karsinan oven taakse ja ilostui, kun tämä astui sisälle karsinaan. En ollut koskaan ajatellut hevosten näyttävän tunteitaan noin selkeästi, mutta tuosta reaktiosta ei voinut erehtyä :) Jotenkin silti olin aistivani, tai ainakin haluan niin uskoa, että Pena oli ensimmäisten reaktioiden jälkeen hiukan hermostuneen ja jännittyneen oloinen, ja seuraavana päivänä normaalia "ystävällisempi" minulle.  Tuntui kuin hän olisi halunnut viestiä olevansa tyytyväinen tähän elämään, tähän paikkaan.

Tallille on syntyneet varsat (kaksi tammaa) tuntuvat olevan Penalle tärkeitä. Alkuun hän oli aivan ihmeissään, mutta nyt seuraa kiinnostuneena isomman (noin kuukauden vanhan) varsan ulkoiluja. Toissapäivänä olin laittamassa Penaa kuntoon ratsatukseen, kun varsa palasi emänsä kanssa sisälle talliin. Pena oli karsinastaan aivan huippukiinnostunut varsasta ja höristeli turpa pitkällä <3 Kotiutumisesta varmaan kertoo myös se, että Pena on alkanut ottaa kontaktia enemmän muihin hevosiin, vaikka häntä yksin tarhataankin.