maanantai 29. elokuuta 2011

Maastoilua

Sunnuntain kunniaksi lähdimme poikien kanssa maastoilemaan ja ryhmän vetäjäksi pyysimme ystävämme tallilta, jonka puoliveriruuna on ns. pomminvarma. Penahan ei ole vielä koskaan ehtinyt meidän kanssamme maastoilemaan, enkä ollut täysin varma kuinka hän siellä selviää. Kesän aikana Pena on kyllä ollut paljon rennompi, varmaankin talliin ja sen ympäristöön tottuminen sekä yötä päivää laitumella olo on kasvattanut hermoja.

Sovimme, että menemme ihan rennon käyntilenkin ja tarvittaessa voidaan ravailla hiukan. Reippaampi laukkailu jätetään ensi kertaan. Hiukan jännitti selkään noustessa, mutta päätin, että nyt ei jännitellä, ettei se tartu hevoseen! Pomminvarma heppa lähti ensimmäisenä, Pena toisena ja Otto peränpitäjänä. Kävelimme ensin testiksi pienen tienpätkän laidunten vieressä ja koska se meni hyvin, suuntasimme metsään. Penahan oli lungi kuin mikä! Ainoastaan kahdessa kohtaa (jotka oli odotettavissa) Pena oli hiukan jännittyneempi, muuten hän meni kuin vanha tekijä. Ravia menimme vain yhdessä ylämäessä hetken kunnes totesin, että ensi kerralle laitan martingaalit, jotta tuntuma suuhun säilyisi myös pidättäessä...

Tallille palasimme noin tunnin jälkeen, jolloin Pena meni lepäilemään talliin ja Otto lähti vielä hyppäämään muutaman esteen (ja hienosti hyppäsikin!). Kesällä jossain vaiheessa jalkaongelmien aikaan Pena tuntui ikäänkuin masentuneelta, mutta nyt hän alkaa olla taas oma itsensä. Olen koittanut pitää hänen ohjelmansa aika rentona ja mielenkiintoisena; liikuttaa aktiivisesti, mutta pilke silmäkulmassa ja kehua paljon. Ja on tuntunut tehoavan :)

Nyt maastoilu on sovittu viikottaiseen ohjelmaan ja ehkä ensi kerralla koitan päästellä laukkaakin!

perjantai 26. elokuuta 2011

Ahaa-elämyksiä

Miehen kiireiden vuoksi olen päässyt ratsastamaan viime aikoina muutaman kerran Penallakin, meidän perheen oikealla opetusmestarilla. Voi kuinka ihanaa on ollut istua isoliikkeisen, laadukkaan hevosen selässä ja keskittyä itse hinkkaamaan niitä pieniä (?) virheitä istunnassa ja avuissa! Ja kyllä niitä ahaa-elämyksiä on tullut!

Jo ensimmäisellä ratsastuskerralla tajusin kuinka älyttömän helpolla pääseen Otolla ratsastaessa. Otto kun liikkuu eteenpäin hyvin aktiivisellä omalla moottorilla eikä ole turhan tarkka. Otto on kapea ja näille tappijaloille paljon hallittavampi. Otolla on mukava estesatula, jossa saan istua rauhassa jalat koukussa (satula-asiaa seuraa lisää myöhemmin) eikä Otto reagoi ohjastuntumaan nostamalla päätään ylös, vaikkei toki yleensä kunnon peräänannossa kuljekaan. Toisaalta myös tajusin kuinka liian helpolla Oton kanssa pääsenkään, enkä siis pääse kehittymään itse ratsastajana tietyiltä osin ollenkaan.

Viime aikojen ahaa-elämykset ratsastuksessa:
- polvien jännittäminen
- lonkista jännittäminen
- istunnalla ratsastaminen
- laukkaistunta
- peräänanto ja ohjastuntuma

Viime viikolla tallillamme kävi satula-auto ja koulusatuloita Otolle sovittaessani koin valaistumisen: jännitän nykyään polviani! Kun kelaan taaksepäin en mielestäni tehnyt sitä (ainakaan näin voimakkaasti) vielä keväällä, joten syyksi päättelin Oton. Otto on kapea ja satula ollut aina estepainotteinen, tämä on jotenkin ruokkinut jalkojeni luonnollista halua vetäytyä koukkuun. Mutta kuten mainittu, satuloista enemmän toisessa postauksessa :) Penalla polvien jännittäminen vaikuttaa eteenpäinpyrkimykseen, tai lähinnä sen puutteeseen. Kun onnistun rentouttamaan polvet, jalkani pitenevät melkoisesti, pystyn käyttämään pohkeitani selkeämmin ja heppa liikkuu eteenpäin. Huimaa!

Penalla ratsastaminen on hiukan kuin ferrarilla ajamista, tosin sillä erotuksella, että taitamaton kuski ei tällä kyydillä pääsee liian kovaa. Pena kuuntelee istuntaa huippuhyvin (minun empiirisellä kokemuksella) ja olenkin onnistunut nyt tekemään voltteja kumpaankin suuntaan pitkin ohjin istunnalla. Myös pidätteet menevät perille vain vatsalihaksia puristamalla ja uloshengittäen. Harmi vaan, että kuski ei pysty samanlaiseen hienosäätöön ravissa pomputellessa, paitsi pidättämään. Mutta tulevaisuudessa! Samalla istuntaa hinkatessa hoksasin myös tavan istua laukassa, joka ei häiritse hevosta eli myödätä istunnalla ja olla joustava keskivartalosta, ylävartalon ollessa kuitenkin jämäkkä. Koska Pena on leveämpi kuin Otto, ovat lonkkani huutaneet taas apua. Etenkin oikea puoli on jumissa ja iltavenyttelyt otettu päiväohjelmaan...

Oton kanssa olen hoksannut jotain ohjastuntumasta tai lähinnä siitä kuinka minusta yllättävän tiukalla ulko-ohja pitää olla. Ottoa on vaikeata saada peräänantoon, mutta hiukan sinne päin sentään. Otto on aika tyypillinen suomenhevonen, aika lyhyellä ja paksulla kaulalla varustettu heppa. Otto osaa kyllä laittaa kaulansa pakettiin, mutta pyöreys ei jatku selkään saakka. Olemme päästäneet häntä vielä helpommalla kunnonkohotusprojektin aikana. Pena puolestaan yllätti minut ohjastuntumaa hakiessani vetämällä kaulan korkealle kuin kirahvi. Ensimmäiset ratsastuskerrat tauon jälkeen hiihtelin ympäri kenttää kirahvin selässä, tai vaihtoehtoisesti lännenratsun selässä pitkin ohjin. Pikkuhiljaa olen saanut luotua jonkinlaisen tuntuman suuhun ja muutaman kerran Penan jo kunnolla pyöristymään. Edelliskerralla hoksasin mitä teen väärin, kun rentoutan lonkkani (eli istunnan) muuttuu Penakin rennoksi. Wau! Nyt pitäisi enää keksiä miten pystyn olemaan rentona pidemmän aikaa :)

maanantai 22. elokuuta 2011

Esteponi Otto

Ensimmäiset kisat takana ja omistajilla helpottunut olo!

Kisoihin lähdettiin vähän "soitelleen sotaan"-asenteella, sillä kisoihin ilmoitettu ratsastaja ehti hypätä Otolla huimat kaksi kertaa viime viikolla. Yhteensä ratsastuskertoja oli takana jo muutama enemmän, mutta missään tapauksessa ratsukko ei ollut vielä kovin hioutunut yhteen :) Minä omistajan asemessa painotin, että meille voittoa tärkeämpää on nyt nähdä kuin Otto reagoi kisatilanteeseen ja kuinka hän pärjää radalla yleisesti. Kisoihin lähti talliltamme yhteensä neljä ratsukkoa, joten pääsimme hieman kokeneempien siivellä tutustumaan kisatouhuihin. Kyyti hoitui kuormurilla, jota lastattaessa Ottoa joutui jopa pidättelemään. Sisällähän oli heinäverkko odottamassa vain häntä! Kisapaikalla Otto oli edukseen, samanlaisella lungilla asenteella kuin kotitallillakin, ja samat jutut mielessään eli syöminen. Otto oli hyvin tyytyväinen kunhan vain sai nyhtää ruohoa tienpenkassa :)

Ensimmäinen luokka 50-60cm meni tasaisesti ja ilman pudotuksia. Lähestymisissä oli hiukan ongelmia, sillä Otto ei oikein tahtonut kuunnella ratsastajaa vaan hyppäsi yleensä aina liian läheltä. Samaa itsepäisyyttä on havaittavissa myös kouluratsastuksessa... Arvostelu oli A.1.0 eli saimme ruusukkeen! Otto oli tämän luokan viimeisten joukossa ja seuraavan 80cm luokan alussa, joten Otto jatkoi käytännössä heti verkkaan. Rata meni samalla kaavalla kuin pienempikin luokka; Otto oli reipas, ei kyttäillyt erikoisesteitä ja hyppäsi monelle esteelle aivan liian läheltä. Se ei onneksi haitannut menoa, vaan jälleen tuli puhdas rata ja 3. sija!

Hienoa esteponi Otto!

Koosteena video kummastakin radasta.

tiistai 16. elokuuta 2011

Kunnon nostatusta

Vaikka työt haittaavat joskus harrastusta, on nyt loppukesän aikana ehditty olla tallilla kiitettävästi. Ja ratsastamaankin olen päässyt! Pääasiassa siis Otolla, jota olemme tyttären kanssa aika tasaisesti jakaen liikuttaneet keskimäärin kuusi kertaa viikossa. Koska Oton kunto oli päässyt rapistumaan kesän aikana ratsatuskoululla, jossa oli käytännössä laidunlomalla huhtikuusta alkaen, olemme aloittaneet aika rauhallisesti perusjuttuja tehden. Vaikka ratsastuskertoja on ollut aika paljon, olivat ne alkuun todella kevyitä ja lyhyitä. Otolla on käynyt myös hieroja kerran, tästä poju nautti täysillä! Koitamme ottaa kunnonkohotuksen rennosti, niin ettei Otolle jää ikävä mieli ratsastuksesta eikä liian kipeitä lihaksia. Tästä syystä Ottoa on kehuttu paljon yksinkertaisistakin jutuista ja aina ratsastuksen jälkeen annettu jokin herkkupala. Taktiikka tuntuu toimineen kivasti, sillä Otto tulee aina suhteellisen innokkaasti laitumelta "töihin". Innokkuus ei ole kyllä missään nimessä samaa tasoa kuin Penalla, joka ihmiset huomatessaan joko ravaa tai laukkaa kiireellä portille. Otto on valinnut hiukan maltillisemman linjan, hän kävelee verkkaisesti (mutta päättävästi) omaa tahtiaan :)

On ollut hauska huomata, että alussa pienestäkin pidemmästä ravipätkästä (laukasta nyt puhumattakaan) hengästynyt heppa jaksaa koko ajan paremmin ja paremmin. Ratsun lisäksi myös ratsastaja on joutunut kuntokuurille. Alkukesän aikana ratsastuskunto pääsi rapistumaan pohjalukemiin, kun ei ollut hevosta, jolla olisi päässyt ratsastamaan. Nyt on mieleen palauteltu erinäisiä lihaksia jaloista ja keskivartalosta, ja Oton ollessa kyseessä myös hauiksista...

Kunnon kohotuksessa olemme käyttäneet paljon kevyttä ravia suht kevyellä tahdilla, samalla tehden suuria ympyröitä kumpaankin suuntaan. Kun asetukset alkoivat mennä keskinkertaisesti läpi, siirryttiin voltteihin. Käynnissä Ottoa on pyydetty kuolaimelle, muttei liian voimakkain avuin, jotta hän oppisi käyttämään myös selkäänsä eikä vain nyökkäämään alas. Tunnin alussa käynnissä on tehty ensin asetuksia ja sitten taivutuksia koko ajan voimistaen apuja. Olemme tehneet myös erittäin paljon väistöjä käynnissä (ravissa tuntuu olevan vielä liian haastavaa). Väistöt ovat olleet ehkä se haasteellisin tehtävä Otolle, sillä lavat ovat tuntuneet tosi tukkoisilta. Etenkin väistössä vasempaan Otto ikäänkuin juoksee alta pois, ulkolavan karatessa ja oikeasti väistämättä jaloillaan. Väistöjen suhteenkin Otto pääsi alussa helpommalla ja nyt pikkuhiljaa vaatimustasoa on nostettu. Asetukseen ei ole vielä kiinnitetty liikaa huomiota, nyt tärkeintä olisi saada jalat mukaan kunnolla.

Ostimme Oton varusteineen, mutta jo edellisessä paikassa tiedettiin ettei kyseinen yleisatula sovi täydellisesti hänelle. Ja se sopi vielä huonommin minun takapuolelleni, joten kävin epätoivoisesti Penan satulat läpi. Onneksi Penan estesatula istui ihan hyvin ja mikä mukavinta, minun on siinä hyvä istua. Satulan vaihdon jälkeen Otto alkoi liikkua selkeästi rennommin ja kuntokuurikin on tehnyt tehtävänsä, liikkeissä alkaa olla jo rentoutta ja ilmavuutta. Väistötkin onnistuvat eikä lapa karkaa enää laukassakaan niin pahasti kuin aiemmin. Kunto on kohonnut jo siinä määrin, että ilmoitin Oton ensimmäisiin kisoihin. Ensi viikonloppuna kisataan paikallisesta estemestaruudesta ja Otto menee hiukan kokeneemman ratsastajan kanssa testaamaan 50-60cm luokkaa ja 80cm luokkaa. Pidetään peukkuja ettei esteitä suorastaan rakastava poni lähde lapasesta vaan hyppää siistin radan. Voittoa emme tällä kertaa lähde tavoittelemaan, mutta saahan sitä aina salaa toivoa....