lauantai 24. joulukuuta 2011

Jouluntaikaa

Tänä vuonna joulu on tullut hiukan varkain eikä viime vuoden kaltaista tunnelmaa ole. Johtuu suurimmaksi osaksi siitä, että täällä meillä ei ole juurikaan lunta. Viime joulu on mieletön; oli kyllä kylmä, mutta lunta oli paljon ja kuuraa! Viime joulu oli myös ensimmäinen joulu pitkiin aikoihin, kun olimme koto-Suomessa. Aiemmin olemme matkustaneet joulua karkuun jonnekin lämpöiseen, nyt tuntui hyvältä ajatukselta jäädä kotiin ja tänä vuonna emme edes suunnitelleet reissua. Eihän noita heppoja voi hylätä niin pitkäksi aikaa!

Viime vuonna emme osanneet kuvitella, että meillä joskus olisi oma hevonen ja nyt niitä on jo kaksi! Ja entistä varmemmalta tuntuu, että tulevaisuuteemme liittyy hevoset vieläkin tiiviimmin, saas nähdä :)

Tässä vielä hiukan tunnelmia viime joulun rekiajelulta. Rauhallista joulua kaikille!


keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Pomppu-Otto

Otto on osoittanut olevansa kunnnon esteponi, vaikka äkkiseltään ulkonäön perusteella sitä ei arvaisi. Otto rakastaa hypätä ja tykkään erityisesti vauhdista.

Aiemmin syksyllä kaverimme tallilta ratsasti Ottoa noin kerran viikossa ja hyppäsi myös kisoissa (videokin löytyy aiemmasta kirjoituksesta). Hän opetti Otolle, että tärkeätä on kuunnella ratsastajaa ja joskus lähteä hyppyyn hiukan kauempaa. Vaikka hänen ratsastuksensa Oton kanssa menivät aina hyvin, päädyin kuitenkin pyytämään myös toista kaveriani hyppäämään. Lähinnä siksi, että ensimmäinen kaveri on todella siisti ratsastaja, toinen taas osaa myös paineistaa hevosta. Halusin siis nähdä miten Otto reagoi, kun saa ja pitää mennä "täysillä". Ja hyvinhän se meni.

Otto oli alkuun hiukan ihmeissään, mitäs tämä nyt tarkoittaa ja koitti lusmuilla, vaikka totesi sen pian turhaksi. Laukassa Otosta löytyi uusi vaihde, kun laukkaa pystyi lyhentämään todella paljon, Otto käytännössä laukkasi paikallaan. Hypyt onnistuivat hyvin ja kaveri oli ehkä jopa hiukan yllättänyt siitä kuinka hyvin Oton laukkaa pystyy säätämään. Toisaalta oli myös todella kiva nähdä, että vaikka Otto kävi kierroksilla palasi hän nopeasti omaksi itsekseen eikä hölmöillyt.

Hyvä etujalkojen tekniikka. Este noin 90cm.

Ja hyvä takajalkojen tekniikka. Este noin 90cm.


Kaikista kivointa oli se, että jotain ratsastuksessa aukeni, Otto oli todella kiva ja notkea ratsastaa seuraavina päivinä. Siis myös minun! Taidankin pyytää kaveria ratsastamaan toistekin :)

tiistai 13. joulukuuta 2011

Otto

Viime viikot ovat menneet vauhdilla enkä ole pohdiskeluistani huolimatta edistynyt klippauksessa yhtään. Nyt se alkaa tuntua jo toisarvoiselta asialta, tuo Otto on vain niin söpö karvaisena! Osaan niin hyvin sieluni silmin kuvitella Oton metsälaitumelle, jossa hän söisi lumen alta heiniä, repisi puun oksia ja kuoria... Ja minusta hikoilukin on tasoittunut, tai sitten kuvittelen vaan.

Voiko näitä karvakorvia olla rakastamatta??

Muuten olo ja ratsastelu on ollut aika samanlaista kuin ennenkin. Talvi on tullut ja olemme siirtyneet maneesiin, onneksi sellainen on ja vielä aika hyvin meidän yksäreiden käytettävissä! Maastoilla olemme koittaneet viikoittain, yleensä maastolenkki on kevyt palauttava, mutta sänkipelloilla on joskus vedetty kunnon laukkaspurttejakin. Tyttö on ratsastanut aika paljon ja minä hiukan vähemmän, mutta mielestäni sitäkin laadukkaammin. Olen koittanut keskittyä nyt oikein kunnolla omaan istuntaan ja apujen käyttöön ja saanut Oton menemään ajoittain mielettömän hyvin. Esimerkiksi nyt menneenä lauantaina ratsastus meni niin hienosti, että olen vieläkin innoissani! Sain onnistumaan pienet voltit laukassa kumpaankin suuntaan ja Oton kulkemaan kaula rentona, myös siinä laukassa. Mieletöntä!

Koin taas yhden ahaa-elämyksen, kun vaihdoimme testiksi Otolle vanhat oliivikolmipalakuolaimet. Suitsiostosten yhteydessähän me hankimme myös uudet kuolaimet (messinkiset, kun suitsien soljet ovat messinkiä!). Nämä "uudet" kuolaimet ovat ihan tavalliset nivelkuolaimet, enkä alussa osannut muodostaa niistä mitään erityisempää mielikuvaa. Olen jostain päätellyt (vaikka välillä tuntuu, että olen ainoa tätä mieltä), että kolmipalat ja erityisesti oliivit ovat hevoselle kaikista pehmeimmät kuolaimet. Siitä syystä halusinkin testata, jos Otto toimisi niillä paremmin, jos ne olisivat "hellemmät" hänelle. Ensimmäisen kerran kävin maastossa enkä huomannut suurta eroa niveliin, toisella kerralla ratsastin maneesissa ja ero oli huima. Otto puri kiinni kuolaimeen, oli jähmeä ja painava, en melkein pystynyt tekemään asetuksia enkä todellakaan saanut häntä kaulasta rennoksi. Ratsastuksen jälkeen käteni olivat kipeät, niin kovaan jouduin mm. pidätteet tekemään. Seuraavana päivänä menin taas nivelillä ja Otto oli kuin toinen hevonen, myötäsi, liikkui, asettui ja ennenkaikkea rentoutui. Selvisi sitten sekin; meille nivelkuolain on kaikista paras.


Tässä vielä pientä kuvamateriaalia viikonlopun maastoilusta: