maanantai 31. joulukuuta 2012

Valmennus ja irtokenkä

Tänään piti mennä irroittelemaan maastoon poikien kanssa, mutta laittaessani Masaa kuntoon huomasin etukengän pudonneen. Eilen se oli vielä ihan kunnolla kiinni :( Onneksi kavio oli todella siisti, ihan kuin kengittäjä olisi ottanut kengän pois. Koitin etsiä kenkää tarhasta, sillä jos se olisi löytynyt olisi kuka tahansa lähialueen kengittäjä voinut lyödä sen takaisin. Meidän vakikengittäjä kun on aika haasteellinen saada paikalle...

No, mentiin sitten kevyesti kentällä ja verestettiin eilisen treenejä. Masa meni taas kivasti, vaikka koittikin protestoida hetkittäin enemmän kuin eilen. Taisi olla lihakset kipeinä, mutta lopulta oltiin kummatkin taas tyytyväisiä.

Eilen meillä oli valmennus. Jotain ihmeellistä tapahtui taas, kun Hanna seisoi kentän reunalla; Masa meni todella kivasti heti alusta saakka! En tiedä suhtaudunko itse jotenkin eri tavalla vai osaako Hanna vain puuttua juuri niihin oikeisiin asioihin oikealla hetkellä, kun nämä valmennukset meillä menee aina tosi kivasti. Ihanaa joka tapauksessa oli syy mikä tahansa! Tämä osoittaa silti sen, että tarvitsen ulkopuolisen apua vielä aika paljon.

Tunti aloitettiin taas perusjutuilla eli käyntipysähdyksillä, käynti-ravisiirtymillä ja ravipysähdyksillä. Meidän piti keskittyä erityisesti saamaan hevoset rennolle tuntumalle sekä asettumaan. Masa hakee pyöreäksi aina helposti pysähdyksissä, mutta liikkeessä ei tahdo pysyä siellä. Neuvoksi sain pysähtyä ja hakea pyöreyttä tiheään tahtiin ja se auttoi, tavallaan siis kerroin, että haluan hänen tekevän juuri näin myös liikkeessä. Ja kehuin tietysti paljon, kun onnistui. Muutamia kertoja sain ravi-käyntisiirtymät ihanan pehmeinä tehtyä ja Masakin hiukan innostui. Muutaman kerran koitti nostaa jopa laukkaa pysähdyksestä. Hanna tosin sanoi, että nyt taidetaan vaatia niin paljon, että Masan mielestä olisi kivempaa mennä kovaa eteenpäin.

Laukkatehtävätkin onnistuivat ensin ihan kivasti, mutta taas se toinen suunta oli vaikeampi. Olen huomannut, että vaikka oikea laukka on vaikeampi, enemmän vaikuttaa se kummalla laukalla aloitetaan. Se jälkimmäinen on aina vaikeampi eli kerran laukattuaan Masa haluaisi laukata sitä samaa laukkaa, vaikka suunta vaihtuu. Laukkaan on kuitenkin tullut myös uudenlaista pyöreyttä ja hetkittäin se oli ihan salonkikelpoista, ei siis enää pelkkää kaahottamista. Nostot ovat nyt onnistuneet muutaman kerran käynnistäkin eli olen ihan supertyytyväinen!

Harjoittelimme käyntiväistöjä, joita en ole vielä Masan kanssa tehnyt ollenkaan, kun olen ollut hiukan epävarma kuinka ne kannattaisi opettaa. Hän kyllä väistää hienosti ravissakin, kun koittaa esimerkiksi päästä talliin, vaikka minä haluaisin vielä jatkaa ratsastusta :) Väistöissä Hanna neuvoi käyttämään apuna painoa ja johtavaa ohjaa. Eli siirsin painoa väistön puolelle ja ohjasin ohjalla sivulle. Välillä polkaisin jalustinta ja muutaman kerran käytin raippaa satulan eteen. Väistöt olivat vielä pieniä, mutta kuitenkin väistöjä. Hanna huomautti, että ne ovat vielä tosi vaikeita, kun käytössä on sellaisia lihaksia, joita Masa ei ole koskaan aiemmin käyttänyt.

Kokonaisuudessaan emme tehneet mitään kovin erikoista, mutta näissä perusjutuissakin on vielä todella paljon tahkottavaa. Huomasin taas, että olen päästänyt meidät kummatkin liian helpolla. Miten sitä aina päättää valmennuksen jälkeen petraavansa ja kuitenkin löytää itsensä samasta tilanteesta? Samalla kuitenkin huomasin, että tämä viime aikojen kevyempi maastoilu ja kunnon kohottaminen on tehnyt hyvää. Kunto on oikeasti noussut! Hiki tuli, mutta hyvällä tavalla eikä Masakaan ollut hengästynyt. Ja itse en ollut ollenkaan poikki eli toimimme todellisessa yhteistyössä enkä hevosta vastaan.

Kysyin miten meidän kannattaisi viikko-ohjelmaa toteuttaa ja sain kehoituksen tehdä töitä viitenä päivänä viikossa ja treenata etenkin käyntiväistöjä. Koska maastoilu on nuorelle hevoselle tosi hyvää, Hanna ehdotti, että tekisin kaksi treeniä viikossa kentällä ja loput kolme maastossa. Kentällä treenataan vain näitä perusjuttuja paremmiksi. On parempi oppia ekan ja tokan luokan asiat kiitettävästi kuin kaahata koko ala-aste läpi hyväksytysti.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Yrtit

Kun Masa saapui, päätin heti selvitellä enemmän miten voisin ehkäistä ensi kesän mahdollisia ongelmia kesäihottuman kanssa. Koska olen huomannut, että meillä ihmisillä ravinto vaikuttaa myös ihoon, ajattelin samoin olevan hevosilla. Löysin mielenkiintoisia tekstejä yrttien käytöstä ja otin yhteyttä Better Choiceen. Yhteydenotto hautautui, mutta vihdoin juuri ennen joulua kävin pitkän puhelun Päivin kanssa ja yrtit lähtivät kohti Suomea. Tänään ne saapuivat meille!

Keskustelun perusteella Päivi sanoi, että Masalla on ongelmia maksassa. Siitä kertoo se, että rasvaa on kertynyt paljon ja se on höllyvää, selluliittimaista. Rapsuttaessa sormiin jää paksu valkoinen rasvakerros, joka johtuu siitä, että iho koittaa saada kuona-aineita läpi. Hikoilu on ollut todella voimakasta ja sellaista "likaista".  Kesäihottuma kuulemma johtuu pääasiassa siitä, että maksan tukkoisuuden vuoksi hiki on voimakkaan hajuista ja houkuttelee itikoita. Koska hevonen stressaa itikoista ja hikoilee lisää, alkaa kierre. Myös Masan silmät ovat rähmineet, tämäkin on merkki epätasapainosta. Kaviot näillä maksaongelmaisilla on kuulemma yleensä hyvät, mutta jos ongelmia on munuaisissa, tilanne on toinen. Onkohan Penalla jotain häikkää munuaisissa?

Tilanne on kokonaisuudessaan parantunut paljon tämän syksyn aikana. Huomasin keskustellessamme, että kaikilla meidän hevosilla on ollut näitä puhdistusoireita tämän syksyn aikana. Paljon on siis hyvällä ravinnolla (eli heinällä) tehtävissä!

Päivi teki meille yksilöllisen sekoituksen ns. puhdistuskuurin sekä kivennäissekoituksen teollisten kivennäisten sijasta. Pussit sisältävät nyt nokkosta, persiljaa, palsternakkaa, piparminttua, kehäkukkaa yms. ja tuoksuvat huumaavilta. Näyttivät ihan syötäviltä :) Kumpaakin yrttisekoitusta annetaan 2 desiä päivässä. Näitä syödään nyt seuraavat muutama kuukausi, jonka jälkeen elimistön pitäisi olla kunnossa ottamaan vastaan kesän haasteet.

Testasimme tänään antaa kumpaakin sekoitusta sekä Otolle että Masalle pienen määrän. Otto oli innoissaan, etenkin siitä kivennäisen korvikkeesta, mutta Masa suhtautui epäillen eikä suostunut syömään. Huomenna saa kauran kanssa eli eiköhän mene alas...

Kuurin myötä heppa saattaa haista pahalta, juoda ja pissata paljon, ja olla kuutamolla. Parin viikon sisällä pitäisi tapahtua selkeämpi muutos pirteämpään päin. Tänään Masa sai yrttejä hiukan ja huomisesta alkaen täyden määrän, saas nähdä kuinka käy!

Kysymyshaaste

Sain haasteen Nooralta!

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Kun innostuin hevosista enemmän, aloin myös etsiä tietoa netistä ja törmäsin muutamiin mielenkiintoisiin blogeihin ja aloitin seuraamaan niitä. Kun ostimme oman hevosen, päätin myös itse aloittaa kirjoittaa päiväkirjamaisesti muistiin meidän heppa-arkea. Sitä tämä edelleenkin on, päiväkirja kuvilla varustettuna. Koska istun koneella päivät pitkät tuntui tämä helpoimmalta tavalta ja samalla toivon, että omista ajatuksistani voisi olla jotain annettavaa muillekin.

2. Oletko kilpaillut/millä tasolla kilpailet?
En ole kilpaillut enkä rehellisesti osaa sanoa aionko kilpailla joskus. Mitään en ole varmaksi päättänyt vaan menen tässäkin tunteella. Jos tuntuu siltä, että kehitymme, saatan kilpaillakin :) Tasoltani en ole kummoinen, mutta eipä ole hevosenikaan eli kehitymme yhdessä.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Ratsastanut olen nyt hiukan reilut kolme vuotta ja siitä melkein kaksi vuotta olen ollut hevosen omistajana, nykyisin siis jo kolmen hevosen.

4. Koulu vai esteet?
Olen sydämeltäni kouluratsastaja, mutta tykkäisin hypätä myös esteitä. En vain ole vielä ehtinyt hypätä :) Salainen haaveeni on joskus päästä harrastamaan kenttää (helppoja luokkia), sillä siinä yhdistyisivät kaikki mielenkiintoiset lajit!

5. Valmennus vai kilpailut?
Valmennus ehdottomasti! Nautin suunnattomasti uuden oppimisesta ja nautin laadukkaasta opetuksesta.

6. Poni vai hevonen? Perustele.
Sydämeni ovat vieneet ponikokoiset suomenhevoset, joissa mielestäni yhdistyy parhaat puolet: selväpäisyys, pieni koko ja hevosen rakenne. Olen melko lyhyt jalkainen eli pienemmät hevoset ovat siksikin parempia. Pidän myös siitä, että näillä uskallan laukata ihan täysillä maastossakin, esimerkiksi meidän Penalla en todellakaan uskaltaisi...

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Ennen omia hevosia olin ratsastanut vain ratsastuskoulun hevosilla. Aloitin siis aikalailla nollasta koko omistamisen, mutta onneksi kysyvä ei tieltä eksy!

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
En, haluaisin kyllä. Mutta jos testaisi ensin kentällä :)

9. Lempihevosrotusi?
Suomenhevonen. Pidän kyllä myös saksalaisista puoliverisistä, niissä yhdistyvät yleensä kapasiteetti hyvään luonteeseen. Olen kyllä huomannut, että jokainen hevonen on oma yksilönsä ja toisten kanssa synkkaa, kun taas toisten ei.

10. Korkein hyppäämäsi este?
Varmaankin noin 40-50cm :)

Pistän haasteen eteenpäin ja haastan Sannan ja Gidranin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rauhallista joulua!

Olemme monesti matkustaneet ulkomaille jouluksi, mutta hevosten myötä tuntuu ettei enää voi lähteä pidemmäksi aikaa mihinkään (eikä olisi kyllä rahaakaan!), joten nautimme suomalaisesta joulusta tänäkin vuonna. Ja kyllä nyt taas kelpaakin, sääkin on kuin suoraan oppikirjoista! Nautimme perheen kesken hyvästä ruuasta, hiukan viinistä, saunomme ja vietämme vain aikaa rentoutuen. Normaali arki on melkoista hulinaa, joten tämä tekee extrahyvää!

Pakkasta täällä on ollut reilu -20 astetta nyt muutaman päivän. Tänään päätimme käydä lyhyen maastolenkin hevosten kanssa metsässä ilman satulaa. Tyttö otti kameran mukaan ja räpsi kuvia, kun minä puolestani keskityin vain pysymään kyydissä :) Masa toimi kyllä oikein mukavasti, mutta tasapainoa pitää minun vielä treenata...

Näiden kuvien myötä, toivotan oikein rentouttavaa ja rauhallista joulua teille rakkaat blogiystävät!







maanantai 17. joulukuuta 2012

Suoruus

Lauantaina pääsin kauan kaipaamaani valmennukseen, sillä Rosali tuli tallillemme. Olen ollut hänen valmennuksessaan ainoastaan kerran aiemmin Penalla eli aikaa siitä on kulunut melkoisesti. Aiemmin tänä syksynä en vielä uskaltanut Masalla osallistua, kun pelkäsin ettei ruunan kunto riitä. Eikä se olisi kyllä riittänytkään :)

Koko tunnin teimme tosi perusjuttuja, mutta niissäkin oli meille puuhaa. Teimme alkuun ravi-käyntisiirtymisiä, joissa käyntiä piti mennä noin viisi askelta. Keskittyä piti erityisesti tahtiin, jotta se säilyy läpi siirtymisten tasaisena. Sen jälkeen lisäsimme mukaan voltin toisessa päässä kenttää ja toisessa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Tämä osoittautui meille hankalimmaksi, sillä Masa taipuu kaulastaan helposti liian paljon. Totta puhuakseni en ole aiemmin kiinnittänyt niin kovin paljon huomiota suoruuteen, kun olen keskittynyt eteenpäin pyrkimykseen, mutta jatkossa pitää. Se oli nimittäin ainoa kotiläksy tällä kertaa :)

Olen jotenkin kuvitellut, että Masan kaatuminen sisäänpäin ympyröillä johtuu siitä, ettei hän kuuntele kunnolla sisäpohjetta, mutta sainkin kuulla sen johtuvan todellisuudessa siitä ettei hän kuuntele ulkopohjetta eikä ulko-ohjaa. Minun pitää jatkossa kiinnittää erityisen paljon huomiota suoruuteen ja saada ulkoavut läpi. Koska Masa taipuu helposti, en saa taivuttaa enkä asettaa ennen kuin suoruus on kunnossa. Rosalin mielestä meidän suurimmat ongelmat laukannostossakin ovat nimenomaan puutteelliset ulkoavut, ja kun Masa saadaan suoraksi, helpottuvat nostotkin.

Tällä kertaa ratsastus ei ollut mikään kevyt humputtelu vaan kummallekin tuli hiki kunnolla, mutta hauskaa oli. Sain muuten itse noottia siitä, että aukaisen liikaa lonkkiani ja jään reidellä irti hevosesta. Minulle on kuulemma varmaan muistutettu liikaa siitä, ettei saa puristaa ja nyt olen mennyt jo yli. Niinhän se menee, äärimmäisyydestä toiseen... Rosali sanoi, että Masa vaikuttaa ihan lupaavalta; liikkeet ovat hyvät, laukka jo nyt pyörivä ja rakenne näyttäisi siltä, että kokoaminen on helppoa. On kuulemma koulutuksesta vaan kiinni mihin päästään, ja hiukan olin kuulevinani, että apua saattaisin tarvita ;)

Noin viikon takaiselta maastoreissulta 
Eilen kävin ihanassa lumisessä metsässä kävelemässä lyhyen lenkin palauttavana verkkana. Masa nauttii suunnattomasti, kun saa kävellä umpihangessa metsässä ja niin nautin minäkin!

Kävimme muuten myös perjantaina maastossa Oton ja tytön kanssa ja saatiin aikaiseksi pieni laukkakilpailukin :)

perjantai 14. joulukuuta 2012

Nuoren hevosen koulutus

Heti alkuun disclaimer: en ole missään nimessä ammattilainen enkä väitä tietäväni nuoren hevosen koulutuksesta paljon eli alla on vain minun yhteenvetoni :)

Iältään Masa on "jo" kuusivuotias, mutta tasoltaan hän vastaa ehkä enemmänkin nelivuotiasta, sillä ratsastusta on takana todella vähän. Minulle tullessaan hänen kanssaan oli vain maastoiltu silloin tällöin. Peruskoulutuksen Masan ollessa nelivuotias oli tehnyt kaverini, joka oli lähinnä opettanut milloin liikutaan eteen ja milloin pysähdytään. Minä puolestani olen ratsastanut vain muutaman vuoden enkä ole aiemmin miettinyt sen enempää miten koulutus edes tapahtuu. Olen siis joutunut etsimään tietoa ja lukenut mielenkiintoisia artikkeleita niin varsan käsittelystä kuin kokeneemmankin hevosen koulutuksesta. 

Erilaisia tapoja edetä hevosen kanssa on varmasti vaikka kuinka paljon ja kuten olen näiden meidän kolmen hevosen kanssa huomannut, jokainen hevonen on oma yksilönsä, kuten jokainen ratsastaja myös. Mitään yleispäteviä neuvoja on siis vaikea antaa. Itse huomaan kuitenkin löytäväni eniten minulle sopivia neuvoja klassisen ratsastuksen parista, joissa tärkeimmäksi opiksi nousee mielestäni rentous ja mielekkyys.

Kahden ensimmäisen ratsastusvuoden tehtävänä on vahvistaa hevosen ylälinjaa eli paljon maastoilua, reippaasti eteenpäin, kaula pitkäksi eteen ja alas. Mieluusti maastossa käyntiä pitkin ohjin, ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa ja pieniä esteitä. Erään ohjeen mukaan vasta noin kolmen kuukauden pituisen ratsutuksen jälkeen voidaan alkaa kehittää laukkatyöskentelyä. Vaikka hevoselle onkin helpompaa siirtyä laukkaan ajamalla, pitäisi pyrkiä opettamaan hevonen nostamaan laukka rauhallisesta ravista. Vanhemmallekin hevoselle on hyötyä reippaasta maastoilusta, kuten Otossa on tapahtunut huima muutos viime kesän vauhdikkaiden maastolaukkailujen myötä osoittaa.

Karkeasti neuvotaan, että töitä pitäisi tehdä maksimissaan sen verran kuin hevoselle on ikävuosia eli nelivuotiaalla neljä päivää viikossa ja viisivuotiaalla viisi päivää viikossa. Työpäiviksi lasketaan myös ne päivät, kun hevosta juoksutetaan, maastoillaan tai kävelytetään. Meillä Masalla on työpäiviä ollut nyt noin neljä viikossa ja mielestäni se on ollut hyvä määrä. Hieroja on joka kerran huomauttanut pienestä nesteestä nivelissä mikä tarkoittaa sitä, että lihakset eivät ole vielä riittävän kehittyneet kantamaan kaikkea painoa. Koska haluan, että Masa on seuranani pitkään, eikä meillä ole mihinkään kiire, etenemme nyt rauhassa ja kehitämme lihaskuntoa rikkomatta paikkoja.

Tärkeätä on muistaa olla vaatimatta nuorilta liikaa. Nuorten hevosten työ on yksinkertaista ratsastusta ympyröillä ja siirtymisiä käynnissä ja ravissa. Hevosten tulisi saada nauttia työstään ja saada palkinto tehdessään oikein. Palkinto ei tarvitse olla kuin myötäys ja kiitos. Muinaiset Saksan armeijan säännökset sanoivat: "Jatkuva menestys on taattu vain, kun niin päälliköt kuin heidän alaisensakin nauttivat ratsastuksesta ja rakastavat hevostaan." Tämä on mieluinen neuvo minullekin :) 

Uusia asioita ei kannata opettaa, jos hevonen on hermostunut, pelokas, kivulias tai muuten jännittynyt. Uuden oppiminen pitäisi liittää vanhaan tuttuun tehtävään. Tämän huomasin hyvin viime valmennuksessa, sillä laukannostojen välissä sain käskyn aina kevennellä kiemurtelua ja kun Masa rentoutui tutussa tehtävässä, kokeilin nostoa uudelleen. Uusia asioita tuodaan mukaan, kun hevonen on rento ja aina lyhyissä pätkissä. Pitäisi muistaa lopettaa heti silloin, kun hevonen tekee asian niin oikein kuin sillä hetkellä pystyy ja palata takaisin vanhaan tuttuun. Ensimmäisenä kiinnitetään huomiota tahtiin, sitten irtonaisuus, tuntuma, lennokkuus, suoristus ja vasta aikojen päästä kokoaminen.

Viime aikoina muuallakin sosiaalisessa mediassa on ollut paljon puhetta hevosen hikoamisesta; innoittajana on Eversti Carde, joka on sanonut "jos hevosesi on hikinen harjoituksen jälkeen, tiedät tehneesi liian paljon". Vaikka tämän voi ymmärtää monella tavalla uskon, että ideana on se, että hevoselle ei teetetä väkisin tehtäviä, jotka ovat liian vaikeita eikä mitään tehdä hiki hatussa vääntämällä eikä liian pitkiä aikoja kerrallaan. Meillä ainakin ne parhaimmat ratsastuskerrat ovat olleet tavallaan kevyitä kummallekin, niin ratsastajalle kuin ratsullekin eikä meille ole tullut hiki. Liian orjallisesti tätäkään ei pidä minusta ottaa, sillä joskus tekee ihan hyvää hikoilla ja hengästyä. Silloin ei tosin harjoitella kouluratsastusta vaan esimerkiksi kohotetaan kuntoa. 

Mintin blogista olen bongannut seuraavat ohjeet, jotka mielestäni vetävät yhteen kaiken yllä mainitun:
1. Tyydy vähään ratsastuksessasi, pyydä hevoselta usein ja palkitse hevostasi
2. Tee itsesi ymmärretyksi
3. Etene tunnetusta asiasta tuntemattomaan
4. Jaa harjoitukset, käytä usein lepotaukoja
5. Muuntele tehtäviä ja pidä hevosesi mielenkiinto yllä
6. Jokainen huonosti tehty harjoitus ei ole pelkästään turha vaan se on hevosellesi haitallinen

Tässä muutama mielenkiintoinen linkki luettavaksi:
Hevosnetin juttuarkisto
Ja jo aiemmin mainitut Mintin blogi ja Anna Kilpeläisen blogi

p.s. Mielenkiintoista on varmasti palata tähän kirjoitukseen vaikkapa vuoden päästä ja nähdä millainen on ajatukseni silloin :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Rentoutta metsästämässä

Vaikka yleensä vanhempia hevosia myydään oppimestareina, täytyy minun myöntää, että toistaiseksi minun oppimestarini on ollut ratsunalku Masa. Olen toki muidenkin hevosten kanssa huomannut rentouden tärkeyden, mutta ehkä ruunan kokemattomuus korostaa erityisesti pienten asioiden tärkeyttä. Joudun, ja saan, miettiä jokaisen tekemäni liikkeen tarkkaan etten opeta vääriä asioita ja kannusta reagoimaan väärällä tavalla.

Olen jo useampaan kertaan ihastellut kuinka hienosti painoavut toimivat. Alkuun olin niiden kanssa jopa pulassa, Masa kun tuppasi pysähtymään heti, jos minä heilahdin johonkin suuntaan. Valitettavasti sitä tapahtui usein... Nyt onneksi hän ei enää reagoi ihan jokaiseen heilahdukseen, mutta on silti edelleen herkkä. Hän selvästi rentoutuu heti, kun saa minulta selkeät avut mihin suuntaan mennä ja se pitää nimenomaan tapahtua painolla, ei ohjasta kiskomalla. Viimeisessä valmennuksessa huomasin mahtavasti kuinka omia kyynärpäitäni rentouttamalla sain siirrettyä rentouden hevosen niskaan. Hanna muistutti: "rennot nivelet" ja niinhän se vaan toimi. Sekä ratsastajalla että ratsulla.

Harmillista on, että vielä ei todellakaan olla siinä pisteessä, että osaisin itse tehdä kaiken oikein alusta saakka ja niinpä viime ratsastuskerta oli taas suurimmaksi osaksi muuta kuin rentoa. Emme kyllä ole menneet pitkiin aikoihin kentällä, vaan hömpsötelleet maastossa ja lomailleet, mutta huomaan tosi usein jääväni itse jännittämään ja vetämään. Ja niinpä Masa jännittää ja vetää... Ensi lauantaina on onneksi valmennus!

Tyytyväinen olen silti, kun sain kummatkin laukat nostettua ja laukattua rennostikin. Mahtavaa oli myös huomata, että Masa oli nyt tasaisempi edestä, joten ehkä se raspaus auttoi!

Lue valtavan hyvä kirjoitus valmennuksesta, näitä oppeja koitan pitää aina mielessä.


Otto tonttu

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kevyt päivä

Mies kysyi tänään, että juoksuttaisinko Penan. En todellakaan eilisen tarhaan talutuksen perusteella. Herra oli hiukan pöheenä; hyppi pystyyn ja koitti pukitella... Tallinpitäjä oli ollut julma ja jättänyt "ponin" viimeiseksi sisälle, ja sekös oli kamalaa ;)

Juoksutus meni kuitenkin ihan kivasti, ainakin näin etäisyyden päästä tarkkailtuna. Tässä hiukan tunnelmakuvaa:

Mamma mä tuun...
Meinasin ensin juoksuttaa Masaakin hiukan, mutta päätin sittenkin kokeilla ilman satulaa ratsastusta ensimmäistä kertaa. Koska eilen oli raspaus, menin pitkin ohjin käyntiä ja olipas poni ihana! Masan selkä on niin mukavan leveä ja pehmeä, vaikka laihtumista onkin tapahtunut paljon ja hän toimi tässäkin tuttuun tapaansa tosi mukavasti. Ei haitannut, vaikka pakkasta oli tänäänkin taas reilut -20!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Pakkaspäivän raspaus

Kylläpä pakkanen paukkuu! Tänään aamulla oli herätessä rapsakat -24 astetta, eikä lämpötila tuntunut muuttuvan päivän mittaan mihinkään. Aurinko kuitenkin paistoi, joten ulkona oli ihan valtavan kaunista!

Meille oli tälle päivälle sovittuna raspaus ja karkasin töistä käymään tallilla kesken päivän. Olen pohtinut Masan hampaiden kuntoa alusta saakka ja ollut hiukan huolissani myös siitä, että Masa tahtoo mielellään pelata kuolaimella koko ajan. Hän myös syö aika rauhallisesti, mutta ehkäpä se saattaa johtua siitä, ettei Masan ole paljon tarvinnut nälkää nähdä... Koska minun tietääkseni ei hänen suuhunsa ole paljon katsottu, ajattelin tilata suosiolla sähköraspin ja rauhoituksen; menisi koko hoito kerralla. Poika otti rennosti rauhoituksen, vaikka paksun karvan vuoksi suonen löytäminen oli haasteellista eikä ollut kummissaan raspauksestakaan. Hampaat Masalla olivat hyvässä kunnossa, ainoastaan pieni kohouma ihan takana, mutta muuten suu oli todella siisti. Sudenhampaat häneltä oli ilmeisesti poistettu jossain vaiheessa ja pieni juurenpala näkyi oikealla puolella. Vaikka eläinlääkäri epäili, ettei se haittaa, päätettiin se kuitenkin poistaa nyt samalla. Pienen kaivelun jälkeen yläleuasta irtosi pieni, terävä pala. Se oli juuri sillä kohdalla mihin kuolain tulee, joten mielenkiintoista nähdä vaikuttaako poisto tuntuman löytämiseen. Vai onko kyseessä vain nuoren hevosen epävarmuus kuolaimeen tukeutumisessa...

Raspauksesta minulla ei tällä kertaa ole tarjota kuvia, mutta saatte nähdä Masan pyllyn :) Häntä on lähtenyt kasvuun!

tiistai 27. marraskuuta 2012

Masan kehitys

Viikonloppuna kävimme maastoilemassa kumpanakin päivänä ja vaikka reissu päättyi sunnuntaina ikävästi Oton osalta (onneksi lopulta kuitenkin hyvin!), olin tyytyväinen ratsastukseen Masalla. Selkeästi huomaan, että kunto noussut ja samalla innokkuus liikkumiseen on erilaista. Sunnuntain maastossa menimme hevosten ehdoilla, annoimme hyvin pitkälle heidän päättää reitin ja vauhdin. Lyhyessä laukkapätkässä Masa meni todella rentoa ja hidasta laukkaa, aikaisemman koohotuksen sijasta.

Yleinen ilme, kun aloitan laittamaan poikaa kuntoon, on todella innokas ja varusteet saan laitettua ilman kyseenalaistamista. Annan edelleen pienen makupalan samalla kun laitan suitset, sillä alkuun suitsitus on Masan mielestä todella ikävää. Vieläkään se ei ole kivaa, mutta enää ei pylly käänny minua kohti eikä pää nouse kohti taivasta. Satulointi onnistuu nykyään ilman ongelmia ja paikallaankin Masa pysyy satulaan noustessa. Viime valmennuksen jälkeen Masa (tai minä) hoksasi jotain tuntumasta ja pyöreydestä, sillä sen jälkeen ratsastus on ollut paljon rennompaa, ja tasaisemmalla tuntumalla. Perusjutut alkavat olla hyvin hallussa sekä käynnissä että ravissa, mutta laukka on kentällä vielä hiukan hakusessa. Ihan valtavasti ollaan silti menty eteenpäin!

Jälkeen ja ennen
Lauantaina ehdin vihdoinkin valoisalla ottaa muutaman kuvan ja vaikka kuvakulma ei olekaan sama, näkee tästä aika hyvin tapahtuneen muutoksen. Vasemmalla on Masa nyt viikonloppuna ja oikealla syyskuun lopulla. Masa on rakenteeltaan melko pyöreä, mutta rasvaa on lähtenyt paljon! Nyt painonpudotuksen sijasta keskityn enemmän saamaan lihasmassaa ja Masan kiinteytymään. Nykyään Masa saa jo hiukan kauraakin päivittäin.

p.s. Otto oli ihan normaalin oloinen tänään tallilla, ei enää vaisu niin kuin eilen. Ihanaa!!

maanantai 26. marraskuuta 2012

Ähkyilyä

Eilisen suunnitelmat menivät uusiksi, kun Otto maastolenkin jälkeen alkoi kipuilla todella selvästi. Juuri ennen kuin pääsimme kotipihaan, heittäytyi metsässä Otto yhtäkkiä ratsastaja selässä piehtaroimaan ja tallin pihaan päästyämme potki mahaansa ja yritti piehtaroida. Heitimme vauhdilla satulan pois selästä ja kävelytimme, ja kävelytimme. Otto hikoili todella paljon ja aloin huolestua tosissani :(

Soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka kysyi oireita kuunneltuaan, että onhan meillä vakuutukset ja traileri. Kuulosti kuulemma pahalta suolikierteeltä ja saattaisi olla reissu Helsinkiin edessä tai jos emme haluaisi sinne lähteä, hän lopettaisi hevosen. Mielessäni kelasin, ettei näin voi tapahtua, mutta samalla myös päätin, että otamme hetken kerrallaan. Etukäteen sureminen ei kannata. Tyttö tuli tallille isänsä kanssa (olin kaverini kanssa maastossa) hysteerisesti itkien, mutta keräsi itsensä ja talutti Ottoa reippaasti eikä antanut piehtaroida. Eläinlääkäri ei onneksi ollut kauhean kaukana (päivystysalue on nykyään todella suuri) ja hetki ennen kuin auto saapui pihaan huomasin ilokseni Oton ilmeen muuttuneen hieman pirteämmäksi.

Otimme Oton sisälle ja lääkäri tsekkasi pulssin, kuumeen ja kuunteli mahaäänet, jotka olivat todella voimakkaat. Tämä oli kuulemma merkki siitä, että kaasua on suolistossa ollut, mutta se oli päässyt jo purkautumaan. Hän tutki suolen eikä siellä onneksi ollut tukosta tai asennemuutosta. Luultavasti Otolla oli ollut pieni suolenkiertymä, joka oli aiheuttanut kaasun kerääntymisen umpisuoleen ja aiheuttaa kuulemma erittäin voimakkaan kivun. Tällä kertaa kävelytys auttoi ja selvisimme säikähdyksellä! Otto sai vielä kipulääkkeen ja luvan mennä karsinaan lepäämään. Seurasimme huolestuneena, kun Otto halusi edelleen piehtaroida ja meni nukkumaan makuulleen, mutta pähkäilimme pojan olevan vaan niin väsynyt. Aamulla sain ihanan soitin tallilta; Otto oli syönyt ja juonut sekä tehnyt tarpeet yön aikana. Vasta sitten uskalsin huokaista helpotuksesta.

Ohjeiksi saimme antaa nyt pelkkää heinää jonkin aikaa ja aloittaa liikunnan kevyesti. Koska Otto reagoi aika herkästi vatsallaan, suositteli eläinlääkäri tekemään kaikki muutokset ruokinnassa ja liikunnassa hitaasti (tosin olemme jo tehneetkin), etenkin jos aktiivisessa liikunnassa tulee taukoja. Se kuulemma hidastuttaa vatsaa kaikista eniten. Mitään syytä hänkään ei osannut sanoa, eikä siten mitään erityisiä ohjeita tulevaisuutta varten. Jotkut hevoset ovat vain suunniteltu huonommin. Edelliseltä omistajalta kuulin, että Otolla on ollut pari kertaa aiemmin pikkuähky, joka on lauennut kävelytyksellä. Koska Otto on selkeästi aika herkkä vatsastaan, aion nyt ottaa kunnolla selvää miten sen bakteerikantaa saisi paremmaksi. Kaasun kertyminen nimittäin viittaa siihen, että suoliston bakteerikanta on vääränlainen...

Rakas poni
Onneksi nyt selvisimme säikähdyksellä! Tämä oli aika kamala muistutus siitä kuinka älyttömän tärkeitä nuo hepat ovat ja kuinka paljon iloa ja rakkautta ne ovat tuoneet elämäämme.

torstai 22. marraskuuta 2012

Otto-poni

Joku epäili, että olen hylännyt Oton kokonaan, joten ajattelin, että nyt on aika päivittää hiukan myös Penan ja Oton kuulumisiakin, kun viime aikoina olen keskittynyt enemmän tuohon Masaan :)

Pusupena
Penalla kuuluu oikein hyvää. Hän on edelleen täysin miehen ratsuna ja kotiutunut valtavan hyvin uuteen talliin. En muista, että olisin nähnyt koskaan Penan nukkuvan yhtä sikeästi entisessä paikassa tarhassa kuin täällä nykyisessä. Hän on myös kerännyt positiivisella tavalla massaa ja on selkeästi virkeämpi kuin aiemmin. Hierojankin mukaan lihaskunto on hienolla mallilla.


Otolle kuuluu myös hyvää. Minä en ole Otolla ratsastanut aikoihin, sillä liikutuksesta on huolehtinut tyttö sekä muutaman kerran kaksi aikuista kaveriani, jotka eivät enää ole käyneet ohjatuilla tunneilla, mutta eivät ole vielä halunneet ryhtyä hevosenomistajiksi. Kerran viikossa Otolla käy valmennuksessa ratsastamassa myös yhdeksänvuotias tyttö ja vaikka Otto on yleensä lievästi sanottuna reipas, on tyttö aina innoissaan tulossa seuraavan viikon tunnille. Tästä tytöstä saattaa tulla vaikka mitä, niin innokkaasti ja reippaasti hän hoitaa Ottoa ja ratsastaa :)

Otto viime syksynä
Koska kesällä Oton viikko-ohjelmaan kuului melko paljon liikkumista, valmennuksia ja hyppäämistä, on hän nyt saanut lomailla enemmän. Olemme käyneet kerran viikossa maastolenkillä ponien kanssa ja muuten tyttö on humputellut rennosti ja kevyesti. Otolla on selkeästi enemmän virtaa kuin aiemmin, mutta ainoastaan positiivisella tavalla. Nykyään saattaa tulla jopa ilopukkeja laukkailun alussa :)

Koska minä olen ratsastanut pelkästään Masalla ja tyttöä ei kiinnosta kouluratsastus, tuntuu Otto nyt nauttivan olostaan erityisen paljon. Hän ei ole rakenteensa puolesta mikään kouluratsu eikä oikein tunnu nauttivan sen tyyppisestä hienosäädöstä, joten minusta tuntuu, että tämä on meidän perheelle (myös niille kaviokkaille) ollut se paras vaihtoehto. Jokainen saa tehdä sitä mistä tykkää eniten!

Palaset loksahtelee

Voi mikä ihana valmennus eilen! Hanna oli pitämässä valmennusta ja koska osallistujamäärät menivät sairastumisten vuoksi hiukan hassusti, päädyin minä yksityistunnille. Masa on vielä kovin raaka ratsu ja muut mukana olijat ovat pidemmällä, joten tämä osoittautui erittäin hyväksi ratkaisuksi. Sain koko ajan kommentteja ja neuvoja miten toimia eri tilanteissa. Lisäksi sain muutaman vinkin maastakäsittelyyn, sellaisia pieniä treenivinkkejä, joilla saan Masan ratsastettavuutta paremmaksi.

Tunti aloitettiin perusjutuilla eli pysähdyksillä ja käyntiinlähdöillä, jotka onnistuvat Masalta jo hienosti. Kysyin kyllä, että pitäisikö hänen olla vielä terävämpi pohkeelle, mutta Hanna sanoi ettei vielä ole sen aika, se on hienosäätöä sitten tulevaisuudessa. Nyt keskityin aikaisempaa enemmän saamaan Masan kunnolla tuntumalle pysähdyksessä ja sitten liikkeessä. Huomasin valtavan eron niskassa, kun vain muistin rentoutua itse kyynärpäistä. Tein samalla myös viime kerralta tuttua kiemurtelua, jossa keskityin saamaan sisäpohkeen läpi ja Masan taipumaan kunnolla kyljestään. Kun Masa osoitti tässä kyllästymisen merkkejä, siirryin raviin ja jatkamaan kiemurtelua siinä. Tärkeintä oli eteenpäin pyrkimys ja rentous, ei asetukset tai taipuminen.

Hanna neuvoi, että minun kannattaa pitää varsinaiset työskentelyjaksot tosi lyhyinä ja heti, kun Masa osoittaa kyllästymisen merkkejä (tai alkaa temppuilla) palataan siihen perustyöskentelyyn, joka tällä hevosella kannattaa olla sitä kiemurtelua ravissa. Yksinkertaista ja tuttua, ja niitä uusia ja vaativampia juttuja pienissä pätkissä. Hanna myös muistutti, että koska vaikuttaa siltä, että tälle hevoselle tietyt jutut on tosi helppoja ja mielekkäitä, pitää muistaa mennä välillä pois sieltä omalta mukavuusalueelta ja vaatia enemmän. Olen tosi helposti päästänyt Masan liian helpolla, kun ratsunura on vielä niin alussa. Kuulemma nyt kunto ja muutenkin olemus alkaa olla sellainen, että vaatiakin voi, mutta edelleen lyhyissä pätkissä.

Laukkaa harjoitellessa jouduin keskittymään tosi paljon siihen, että laukannosto tehdään silloin, kun Masa on rentona eikä silloin kun hän haluaa juosta kovaa alta pois. Neuvoksi sain käyttää ääntä ja vatsalihaksia (toosi helppoa!) sekä keventää hitaammin, jotta raviin tulee rentoutta ja vasta sitten nostaa laukan. Vaikka eteenpäinpyrkimys on hyvä, piti minun silti ratsastaa Masaa melko paljon äänellä eteenpäin, jotta laukan rytmi pysyi kaarteissa hyvänä ja pääsimme houkuttelevan portin ohi :) Kun laukkaaminen alkoi mennä kaahamiseksi, sain ohjeet siirtyä kiemurtelevaan raviin hetkeksi ja rentouttaa hevonen tutulla ja turvallisella tavalla. Oikean laukan kanssa minulla on itselläni ajoitusongelmia, olin tosi helposti askeleen jäljessä ja Masa nosti vasemman laukan. Mutta hienoa on, että laukka nousi nyt kuitenkin pelkällä pohkeella! Ja sain nyt myös oikean laukan pyörimään pienen hetken rentona, ihan mieletöntä!

Hanna kehui, että Masa on muuttunut viime kerrasta tosi paljon ja liikkuu nyt paljon enemmän paino takajaloillaan. Pienen hetken, kun meno oli rentoa ja ilmavaa, meno näytti kuulemma oikein kehityskelpoiselta. Mainitsi Hanna jopa, että Masa muistuttaa erästä vanhaa suomenpienhevosta, jolla on kisattu paljon myös kansallista vaativaa B:tä. Vähänkö miellytti tätiä! :)

Vai mitä olette mieltä, eikö olekin kuin kaksi marjaa?
http://www.sukuposti.net/hevoset/pelko/galleria/13763
Masa tulopäivänä


tiistai 13. marraskuuta 2012

Aika juoksee...

...ihan liian nopeasti, vaikka eihän meillä kiire mihinkään oikeasti ole...

Mitäs me hampputukat ;)
Masa on ollut minulla pian kaksi kuukautta, vaikka tuntuu, että vasta eilen tiemme kohtasivat. Päivääkään en vaihtaisi pois ja edelleen minusta tuntuu, että hän on elämäni hevonen. Olen ottanut aika rennosti liikutuksen suhteen, vaikka Masalla oli melkoisesti ylipainoa sekä huono kunto. Hän on ollut tähän saakka erittäin kevyellä liikutuksella, enemmänkin pelkkä seurahevonen, joten en ole halunnut rikkoa häntä enkä aiheuttaa liikaa stressiä. Uusi koti ja uudet kaverit sekä uusi päivärytmi on tuonut jo paljon muutoksia elämään, ilman aktiivisista ja liian tiukkapipoista treenaamistakin.

Etukäteen mietin kaikista eniten kuinka ihmeessä pärjään näin raa'an hevosen kanssa; minä aikuisiällä aloittanut tätiratsastaja. Pähkäilin kuitenkin, että minulla on ympärilläni ihania ihmisiä ja ammattilaisia, jotka ovat neuvoneet, kun olen vain kysynyt apua. Enkä ajatellut ainakaan pilaavani Masaa ihan kokonaan. Vaikka edistys on ollut aika pientä, on sitä kuitenkin ollut. Masa ei ollut koskaan aiemmin ollut kentällä eikä osannut nostaa laukkaa kuin ravista ajamalla ja laukkaa hokemalla. Hän kuunteli ekstrahyvin istuntaa, jopa niin hyvin, että eteenpäin liikkuminen oli melkoista töksähtelyä, kun istunta heilahti tai jalat puristivat. Nyt pystymme kiertämään kentän kokonaan myös ravissa, ilman ylimääräisiä pysähdyksiä. Laukan saan nostettua jo hitaammasta ravista pohkeella ja vaikka oikea laukka on vaikea, olemme sitäkin pystyneet harjoittelemaan. Masa on edelleen tosi herkkä istunnalle, mutta ei enää häiriinny liikaa minun heilahteluistani. Painokin on silmämääräisesti hiukan pudonnut ja karva alkanut kiiltää!

tiistai 6. marraskuuta 2012

Ihanat suomiputet

Lauantaina aamulla lähdimme tytön kanssa maastoilemaan, vaikka olisi ollut myös mahdollisuus osallistua valmennukseen. Mietin kuitenkin, että kaksi valmennusta peräkanaa meidän "vauvahepalla" olisi liikaa ja henkisesti maastoreissu tekisi parempaa. Muiden suunnatessa kentälle, me suuntasimme nokkamme kohti metsää.

Olimme jo etukäteen suunnitelleet menevämme rauhallisen kävelylenkin, muutamalla pienellä laukkaspurtilla hiekkamontulla. Niinpä siis kävelimme muutaman kilometrin, ravasimme pienen pätkän ja saavuimme laukkasuoralle. Siinä annoimme mennä! Masa kiiti innolla suoran toiseen päähän ja palasi vauhtia kiihdyttäen takaisin. Seuraavalla kerralla Otto meni ensimmäisenä ja Masa kiihdytti tuulispäänä ohi, selkeästi nautti kilpailusta. Vaikka Masa on normaalisti ollut huomattavasti kevyempi ratsastaa edestä kuin Otto, jouduin nyt tekemään tosissani töitä, että sain hepan pysähtymään. Silti jostain syystä minua ei hirvittänyt yhtään, ei vaikka suu tuntui puulta.

Osa maastoreissuista datana
Kaksi kertaa edestakaisin riitti tällä kertaa, Masa puhisi ja puuskutti, vaikka sai itse päättää vauhdin ja reitinkin. Taas huomasin hyvin kuinka rohkea Masa oikeasti on, eivät pelottaneet risut tai ruohotupsut :) Lähdimme kävelemään vielä hetkeksi vastakkaiseen suuntaan, otimme ravipätkän takaisin ja kävelimme kotiin neljä kilometriä. Kokonaisuudessan reissu oli hiukan yli yhdeksän kilometriä ja viimeisen kilometrin Masa tuntui todella siltä, että on antanut kaikkensa.

Siellä maastossa kävellessä on aikaa miettiä. Ja minä mietin kuinka onnellinen olen, että olen saanut elämääni juuri nämä kaksi suomiputtea. Maailman ihanimmat peruspollet!

perjantai 2. marraskuuta 2012

Eka valmennus

Ei tältä päivältä, mutta samanlainen hymy oli nytkin
Eilen piti mennä ihan kevyesti ja hiukan muistuttaa Masaa perusjutuista, mutta lyhyen ratsastuksen jälkeen talutin hiestä valuvan hepan talliin. Laukkaaminen vaihtui pukkisarjoiksi, mutta en oikein saanut selville miksi. Toisaalta tuntui, että pukittelu johtui innokkuudesta, mutta toisaalta taas ehkä siitä, ettei Masa olisi halunnut tehdä töitä, vaikken painostanutkaan paljon emmekä tehneet mitään kauan. Kun sain pienen onnistumisen hetken lopetimme heti. Tänään saimme vihdoin nauttia Hannan valmennuksesta ja Masa oli heti alusta saakka eri tavalla positiivisesti innoissaan kuin eilen.

Tunti alkoi tosi perusjutuilla eli pysähdyksillä ja käyntiinlähdöillä. Kummatkin onnistuivat ihan hyvin, mutta hetkittäin käynnin laatuun piti kiinnittää huomiota ja pysähdyksissä keskittyä rentouteen. Teimme käynnissä vielä kiemurteluja eli pelkillä painoavuilla vaihtelimme suuntaa ihan koko ajan. Pieniä mutkia ja käytännössä koko ajan. Kun perusidea tuli hepoille selväksi lisäsimme käännöksen puoleisella jalalla painetta, jotta kääntyminen tapahtuisi kunnolla kyljestä. Sain Masan hienosti taipumaan ja samalla paljon rennommaksi myös edestä.

Teimme samaa kiemurtelua myös ravissa keventäen (kaikki tämän tunnin hepat ovat melko aloittelijoita) ja loppuvaiheessa lisäsimme laukkaympyrän toiseen päähän kenttää. Vasen laukka nousi todella helposti, ehkäpä tuo harjoitus muutti Masan pohkeelle paljon herkemmäksi kuin aiemmin. Oikeaa laukkaa jouduttiin hakemaan, sillä vasen on selkeästi helpompi ja nousee vaikka millaisessa kulmassa. Vasta kun neuvojen avulla käytin raippaa ulkolapaan, samalla kun asetin kulmassa sisälle ja annoin pohkeet nousi oikea laukka. Sitten heti ravin kautta käyntiin (eli palkinto) ja hetken päästä homma uusiksi. Masa oppi tämänkin käytännössä kerrasta, on se vaan niin fiksu!

Tunnin jälkeen Masa oli minun tavoin ihan hiestä märkä, mutta vaikutti tyytyväiseltä. Ja niin olin minäkin. Tätä lisää!!!

maanantai 29. lokakuuta 2012

Talvi tuli

Talvi on täällä ja viikonloppuna paistoi aurinko! Nappasimme muutaman kuvan pojista, mutta muuten lepäilimme. Ikävä flunssanpoikanen yritti kaataa minut sänkyyn ja minä lepäsin. Nyt tuntuu siltä, että tauti meni aika vauhdilla ohi, toivottavasti!

Tänään kävin kevyesti ratsastamassa Masan ja on se vaan niin ihana hyvänmielen heppa!!

Pena nukkui auringossa

Ja Masa odotti herkkuja :)

Riimut joutuvat koville "lasten" leikkiessä

Otto ja paras kaveri rapsuttavat

tiistai 23. lokakuuta 2012

Klippaus ja jippii!

Tänään klipattiin vihdoin Otto!

Tyttö hyppää nykyään Otolla tasaisen säännöllisesti ja Otto on jo hetken ollut ihan hikimärkä kevyenkin ratsastuksen jälkeen, joten päätimme klipata Oton kokonaan. Meistä kumpikaan ei ole aiemmin klipannut, mutta tiesimme, että Otto on edellisessä kodissaan ajeltu emmekä uskoneet ongelmia olevan. Ja eihän niitä ollut. Otto hengaili tyytyväisenä, kun minä vetelin koneella :)

Jes, rapsuta!
Pientä siistimistä pitää vielä tehdä, kun en jaksanut enää tasoitella reunoja ja saattaa muutenkin olla, että jalat on pakko ajella vielä. Karvaa kun oli melkoisesti ja rajat tulivat tosi hassuiksi... :)


Ja sitten se JEE; laukkasin Masalla tänään kentällä!

Eilen paistoi aurinko joten lähdimme porukalla maastoilemaan ja tänään pääsin vihdoin testaamaan uutta kenttää. Nyt on tilaa mennä kovaakin, kun kentän pituus on reilut 60 metriä :) Laukka nousi helposti tallille mentäesä, mutta sieltä poispäin oli hiukan hankaluuksia mennä edes ravia. Mutta kyllä se sieltä tulee, nytkin on jo todella paljon tapahtunut edistystä viime kenttäratsastukseen. Ihana Masa!

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pari videota tarhailusta

Kengityksen ajaksi laitoimme Masan hetkeksi samaan tarhaan uuden kaverin kanssa ja saimme kuulla miehekästä kiljuntaa :)

Pojat olivat kyllä ihan sopuisasti, vaikka se ei välttämättä siltä näytä heti.... Pena ihmetteli viereisessä tarhassa, että mitä ihmettä nuo pojanklopit puuhaavat.


Muutaman kerran ovat samassa tarhassa olevat pojat keksineet kivan pilan; eipäs annetakaan noiden ihmisten ottaa meitä kiinni! Masa on toistaiseksi tullut innoissaan luo, jos ei ole sitä tylsää riimun laittamista...

maanantai 15. lokakuuta 2012

Syyshuolto

Nyt on Masaa huollettu; perjantaina kävi kengittäjä, sunnuntaina hieroja ja tänään eläinlääkäri rokottamassa. Tällä viikolla on itselläni työkiireitä, joten Masa saa ottaa rennosti ja hengailla kavereiden kanssa :) 

Masan vanha koti ja äiti
Kengittäjä oli sama kuin aiemminkin ja Masa suhtautui rennosti. Aiemmin kengittäjää on kuulemma pyydetty, kun kenkä on pudonnut ja joskus on mennyt kuukausiakin. Ihan hyvässä kunnossahan kaviot Masalla onneksi ovat. 

Rokotus tänään meni hienosti, vaikka Masaa ei olekaan rokotettu kuin kerran aiemmin: vuonna 2008 :) Eli aloitettiin rokotusohjelma alusta. Annoin leipää samalla, kun eläinlääkäri piikitti eikä meistä kumpikaan huomannut sitä.

Hieronnassa ei tullut esille mitään yllättävää, alkuun Masa oli tosi ihmeissään, mutta lopulta tuntui hiukan rentoutuvankin. Masan lihaksisto on heikko ja rasvaa on liikaa, mutta missään ei kiristellyt eikä huolestuttavia löydöksiä ollut. Kokonaisuudessaan lihaksisto oli jäykempi vasemmalta, mutta ero ei ollut merkittävä. Jalkojen liikeradat olivat yllättävän hyvät ja kaulan rakenne sai kehuja, vastaa kuulemma puoliverisen rakennetta. Takapolvet ovat keränneet hiukan nestettä enkä ole niitä edes hoksannut itse tutkia, kun olen keskittynyt vain jalkojen alaosiin. Nesteen kertyminen on kuulemma ihan yleistä nuorille hevosille, joiden lihaksisto ei ole kovin kehittynyt, jolloin niveliin kohdistuu enemmän rasitusta. Ohjeeksi sain tarkkailla tilannetta ja vähentää rasitusta, jos nestettä kertyy paljon. Muutenkin saimme ohjeiksi lisätä rasitusta pikkuhiljaa, mutta mihinkään erityiseen ei tarvitse kiinnittää huomiota. 

Sateenkaaren alla on kultaa

Rakkaat pojat eräänä iltana sateenkaaren alla.

Taustalla näkyy kaivuri, pian meillä on tooodella iso kenttä, mahtavaa!

tiistai 9. lokakuuta 2012

Juntti Masa

Tänään Masa ei ollutkaan niin kiva :) Poika odotti tarhassa innokkaana ilman riimua, olivat Jepa-kaverin kanssa hiukan kisailleet ja riimu löytyi tarhan yhdestä nurkasta. Ehjänä onneksi tämäkin, viime viikolla kävi samoin. Masa tuli luokseni innolla, mutta riimun nähtyään käänsi vauhdilla pyllyn ja lähti.

Masa ja kaveri tutustuvat toisiinsa
Minulla on periaate, että en hae hevosta vaan sen on tultava minun luokseni. Niinpä Masan sisälle ottaminen kesti hiukan pidempään :) Aina Masa tuli innokkaasti luokseni, mutta käänsi pyllyn riimun nähtyään. Niinpä minä ajoin hepan vauhdilla pois ja otin innolla vastaan, kun aloite tuli häneltä. Lopulta, kun viimeinenkin kaveri lähti tarhasta pois, tajusi Masa ettei täältä taida päästä ilman riimua ja tuli luokseni vastahakoisesti. Ja antoi laittaa riimun.

Onneksi illan pelasti käytös karsinassa ja taluttaessa, mutta osaahan tuo mussukka olla melkoinen junttikin....

maanantai 8. lokakuuta 2012

Mahtava Masa

Oon vieläkin ihan liekeissä eilisen maastoreissun jäljiltä!

Olemme jo perinteisesti käyneet Oton kanssa maastossa laukkailemassa viikonloppuisin ja nyt mukaan pääsi Masakin. Ajankohdaksi valitsimme aikaisen sunnuntaiaamun, sillä hirvikärpäsettömälle puolelle pääsee ainoastaan autotietä pitkin ja päättelin, että liikenne on silloin hiljaisempaa. Ja niinhän se olikin, vaikka pääsimme testaamaan myös reaktoita koiranulkoiluttajiin, marjastajiin, henkilöautoihin ja remontointiin. Palatessamme kohdallamme käytettiin naulapyssyä, joka kyllä pelästytti meidät kaikki, mutta saimme hepat nopeasti kiinni. Helpottavaa tietää, että Masakin on tosi maastovarma!

Mahtava Masa
Alkuun Masa oli hiukan ihmeissään, mutta kulki johtoheppana toimineen Oton perässä reippaasti. Metsään päästyämme sanoin tytöille, että voidaan vaikka ravata, jolloin Masa innostui ja laukkasi muutaman askeleen paikallaan :) Voi mikä ihana laukka! Normaalilla laukkapätkällä oli sen verran paljon lätäköitä, että nyt ravasimme siinä ja laukkasimme toisella tiellä. Masa meni reippaasti johdossa lätäköistä välittämättä ja tuntui nauttivan täysillä. Laukkapätkällä menin Masan kanssa perässä ja kokeilin nostaa laukkaa pohkeella, ei mitään reaktiota. Vasta kun hoksasin sanoa: "laukka", nousi laukka heti. Seuraavilla kerroilla koitinkin aina yhdistää ääniavut pohkeisiin ja minusta tuntui, että viimeisen noston Masa teki jo pelkästä pohkeesta, mutta saattoi toki vain olla niin innoissaan, että tarjosi laukkaa muuten.

Olen jotenkin ajatellut, että Masalla on huono kunto, mutta reissun jäljiltä Masa ei ollut millänsäkään. Ei hengästynyt erityisesti (toki lyhyesti laukan jälkeen) eikä muuten vaikuttanut väsyneeltä. Kestävyyskunto Masalla taitaa sittenkin olla kohdallaan! Oli ilo myös huomata, että vaikka Masa kävi hiukan kuumana laukkaamisesta, sain hänet todella kivasti kiinni ja jopa melkein pysäytettyä pienillä avuilla vaikka muut hepat jatkoivat edellä laukkaamistaan. Mukana oli tälläkin kertaa sports-tracker, joka näytti meidän huippunopeudeksi huimat 56km tunnissa! Se oli hyvin lyhyt pätkä, mutta kuitenkin :)

Päivä päivältä oon vaan tyytyväisempi nykyiseen tilanteeseeni; ihanat hevoset ja ihana talli, jossa on mielettömät maastot. Ja nyt se ei enää ole edes salaisuus, kun pohjatyöt ovat alkaneet; tallimme tulee pian maneesi! Olen ihan supertyytyväinen heppaelämääni nyt ja tunnen, että jotain olen elämässäni tehnyt oikein, kun olen saanut tälläisen porukan ympärilleni!

tiistai 2. lokakuuta 2012

Kaikki pojat kotona!

Nyt myös Pena muutti uuteen kotiin, ihanaa kun kaikki rakkaat ovat samassa paikassa!!

Muutto meni hyvin ja Pena oli tottuneena matkailijana heti lungisti omassa karsinassaan. Pojan ilme olisi kyllä pitänyt videoina, kun Otto kulki karsinan ohi, niin paljon epäuskoa siinä oli :) Ensimmäinen päivä oli mennyt hyvin, vaikka olihan Pena hiukan pörheänä. Pena saa nyt viettää aikansa tarhassa yksin, sillä Otto on ystävystynyt Sakke-ponin kanssa niin hienosti, ettei heitä raaski erottaa. Tarhat täällä tallilla ovat kuitenkin vierekkäin eli lähietäisyydellä on paljon muitakin heppoja.

Masan kanssa on nyt kaksi viikkoa takana. Olen ollut ihan super-tyytyväinen poniin, kun kaikki mitä olemme tehneet on onnistunut hyvin, vaikka Masalla ei olekaan rutiinia juuri mihinkään. Hän on kuitenkin todella fiksu poika ja tuntuu oppivan erittäin nopeasti, niin hyvässä kuin pahassakin. Kentällä esimerkiksi pysähdyin kaksi kertaa peräkkäin samaan kohtaan, jonka jälkeen kävimme siinä kohdassa keskustelun jatkamisesta useamman kerran :)

Ratsastellut olen muutamia kertoja ja Masalla vaikuttaa sittenkin olevan yllättävän hyvä kunto. Onnekseni Oton koulusatula ei ole ihan katastrofi Masan selkään, vaikka liian tiukka onkin edestä. Masa kuitenkin liikkuu ihan ok, rentoutuukin ja mikä tärkeintä minun on siinä hyvä istua. Taidan sittenkin pyörtää mielipiteeni ja kokeilla hankkia Masalle heti oman satulan, juuri tuollaisen muokattavan Batesin, mutta leveämmällä kaarella.

Kävimme sunnuntaina maastossa ja hirvikärpäsiä oli seuranamme paljon :( Muuten reissu meni oikein kivasti ja Masa oli tosi mukava ja reipas ratsastaa. Kerran Otto ja Masa ottivat jalat alleen, mutta vain muutaman askeleen ajaksi. Kotiinpäin ravatessa (tosin Masa ei tainnut tajuta, että tulimme kotiinpäin) meinasi Masakin innostua ja oli aika vahva edestä. Taisi olla sitä mieltä, että olisi pitänyt jo päästä kovaa laukkaamaan. Mutta ensi kerralla sitten!

tiistai 25. syyskuuta 2012

Rakkautta ja puunausta

Yksi syy miksei kaverini mainostanut Masaa minulle etukäteen on hänen häntänsä. Kieltämättä, Masa ei näytä kovin edustavalta ja tallilla sainkin heti kuulla, että olisivat odottaneet minun hevoseni olevan komeampi. Odottakaahan vaan! Masasta tulee komea rakkaudella ja hyvällä hoidolla! :)

Muhkupylly ja onneton häntä
Masalla taitaa olla alkavaa kesäihottumaa tai sitten maalaiselämä ilman erikoisempia hoitotoimenpiteitä on vain ollut liikaa. Häntä on nimittäin hinkattu aika onnettomaksi luiruksi. Vaikka häntä ei esteettisesti olekaan kovin nätti, en kokenut sitä suureksi ongelmaksi. Masa on tosiaankin ollut luomuna ja huonolla puunauksella (satulan alta on varmasti harjattu, mutta siihen se on sitten jäänytkin) eikä iho ollut kuitenkaan mistään kohtaa rikki. Minusta tilanne ei siis ollut ollenkaan huolestuttava. 

Olin kuullut kehuja AVS 14-voiteesta, joten kävin ostamassa sitä purkin ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen! Ensimmäisenä iltana Masa hinkkasi antaumuksella pyllyään karsinassa, mutta seuraavana päivänä laitoin tätä ihmerasvaa ja olen lisäillyt sitä tasaisin väliajoin niin takapuoleen kuin harjaankin (vaikka harja olikin ihan ok, joskin takkuinen) eikä Masa ole enää hinkannut! Häntä on jo nyt paljon siistimmän näköinen kuin aiemmin, ja samoin harja. Hännässä on muuten paljon ihan mustia ja hopeanharmaita jouhia, mutta harja on puolestaan enemmän oranssinpunainen. Ensi kesänä toivottavasti hulmuaa pitkä ja paksu ja kuulopuheiden mukaan lainehtiva häntä :)


maanantai 24. syyskuuta 2012

Laukkatreeniä

Saimme estevalmentajalta ohjeen käydä Otolla laukkailemassa maastossa viidentoista minuutin pätkiä reippaalla temmolla eli vähintään keskilaukkaa. Otolla on hiukan ongelmia säilyttää riittävä laukan pyörivyys ja esteillä Otto on joskus hidas edestä, mutta takajalkojen tekniikka on hyvä. Tähän kuulemma parhaiten auttaa reipas ja riittävän pitkä laukkatreeni.

Olemmekin nyt kolmena viikonloppuna käyneet maastossa niin, että minä juoksen ja tyttö ratsastaa. Aiemmin meillä ei ollut sopivaa maastovarmaa heppaa kaveriksi, enkä uskaltanut tyttöä päästää yksin, joten keksin tällaisen ratkaisun. Ja olen ollut tosi tyytyväinen, tekee nimittäin minulle huippuhyvää päästä lenkille! :) Kävelemme reilun kilometrin matkan metsään, josta löytyy mahtavia metsäteitä, joilla tyttö laukkailee ja minä juoksen perässä sen verran kun jaksan. Sitten hölkkäilemme hiukan ja kävelemme kotiin. Tällä puolella tallia ei ole hirvikärpäsiä kun taas niissä maastoissa, joissa kesällä kävimme on mielettömästi. Siellä ei yksinkertaisesti voi mennä. Näiden maastojen ehdoton huono puoli on se, että metsään mennään autotietä pitkin. Oton kanssa se ei ole ongelma, mutta monen muun kanssa olisi, sillä autoja menee melko usein.

Näissä maastoissa kelpaa ratsastaa!
Otin tekniikan hyödykseni ja olemme seuranneet näitä lenkkejä SportsTrackerillä. Ensimmäisella kerralla menimme noin viiden kilsan lenkin ja laukassa huippunopeus oli 30km/h. Toisella kertaa ohjelma kaatui eli emme saaneet dataa, mutta viime kerralla menimme samassa ajassa reilut kuusi kilometriä ja Oton huippunopeus oli 35km/h. Siltikään ei näyttänyt (eikä kuulemma tuntunut), että Otto olisi mennyt täysillä :) Tätä on mielestäni tosi mielenkiintoista seurata.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Eka viikko takana

Tänään Masa on ollut meillä viikon! Viime sunnuntaina ja maanantaina olin varma, että meillä menee pitkään ennen kuin uskaltaudun selkään, niin jännittyneeltä Masa vaikutti. Koska ratsastaminen ei ole Masalle ollut kovin säännöllistä, en halunnut stressata sillä lisää vaan päätin tehdä maastakäsin harjoituksia viikon pari. Mieli kuitenkin muuttui, kun muhku oli niin hienosti kuulolla ja näytti nauttivan hommista.

Ensimmäisinä päivinä keskityimme tosi perusjuttuihin; talutin Masaa, totutin karsinaan, kävelytin kentällä yms. Peruuttaminen sujui todella hienosti oikeastaan heti, koskaan aiemmin kukaan hevonen ei ole ollut niin hyvin kuulolla ja lähtenyt peruuttamaan samalla hetkellä, kun astun taaksepäin! Käsittelystä rohkaistuneena päätin pestä Masaa jo heti keskiviikkona ja päädyimme lopulta ihan pesupaikalle. Arvatenkin Masa oli hienosti ja sain pestä hännän kunnolla ja selkääkin hiukan. Päähän en uskaltanut heti koskea veden kanssa, sillä tämä lienee eka kerta, kun Masaa on pesty edes noin paljon :)

Ruipelo ja muhku
Perjantaina ratsastin lyhyesti ja lopetin heti, kun muhku rentoutui käynnissä. Lauantaina pidin vapaapäivän ja laitoimme Oton ja Masan samaan tarhaan. Ottoa ei kauheasti kiinnostanut, kun oli heinää tarjolla, mutta Masa oli ihan innoissaan kaverista. Ponit jäivät tyytyväisen näköisenä tarhaan, kun lähdimme tallilta. Illalla sain kuitenkin soiton, että kummatkin olivat karanneet! Lähdettiin kauheata kyytiä tallille ja kun pääsimme pihaan, oli Masa juuri saatu kiinni läheiseltä pellolta. Otto oli jäänyt pihaan pyörimään, mutta Masa oli loikannut ojan yli naapurin puolelle ja oli tyytyväisenä syömässä juuri puidulta pellolta olkea... Onneksi antoi kiinni ihan suht hyvin!

Tänään kävin ratsastamassa hetken ilman satulaa (on ollut hiukan vaikeuksia löytää riittävän isoa satulaa lainaan, kun en viitsi vielä omaa ostaa) ratsastusvyöllä ja tein ainoastaan tosi simppeleitä juttuja käynnissä. Masa oli melko jännittynyt ja pelleili kuolaimella aika paljon. Laitoin suitsiin melko paksut kolmipalat, kun ajattelin niiden olevan mukavan pehmeät, mutta kokeilen seuraavaksi ihan normaaleja nivelkuolaimia. Josko ne tuntuisivat tutummilta. Muuten Masa on aivan ihana ratsastaa, tosi herkkä ja kuuliainen!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kotiutuminen

Masa on ollut meillä nyt kaksi päivää ja kotiutuminen on alkanut hyvin. Sunnuntaina Masa oli ihmeissään ja hyvin jännittynyt. Paljon uusia asioita pienelle miehelle; matkustaminen, uusi selkeästi pienempi tarha, uudet kaverit, karsina... Etenkin karsina tuntui olevan todella jännittävä paikka, mutta eihän se toisaalta ole ihme, kun on tottunut olemaan laumassa. Minulla oli kaikenlaisia suunnitelmia mitä tekisin heti tallille tulon jälkeen, taluttelisin ja ehkä pesisin. Aika pian huomasin kuitenkin, että nyt kannattaa ottaa rauhassa. Niitä ehtii tehdä myöhemminkin. Ensimmäinen yö oli mennyt lopulta rauhassa ja Masa oli nukkunut myös makuultaan, se on hyvä merkki!

Matti ja Mervi ;)
Maanantaina taluttelin Masan sisälle ja harjasin karsinassa. Masa oli aivan ihmeissään, etenkin kun harjasin harjaa ja päätä, mutta käyttäytyi kuitenkin ihan hyvin. Tiistaina minun piti tehdä hiukan maastakäsittelyharjoituksia, mutta tallilla mukana ollut kaverini halusi testata ensin. Ja Masa oli ihan huippu! Oli mielettömän hyvin kuulolla, pysähtyi ja peruutti helpolla. Minulla ei ole ennen ollutkaan noin kuulolla olevaa hevosta, Oton ja Penan kanssa pitää aina käydä pieni "keskustelu" kumpaa seurataan, vaikka peruskilttejä ovat hekin.

Otimme Masan vielä sisälle ja harjailin käytävällä, nostin jalat ja kokeilin loimea selkään. Masa seisoi hiljaa paikoillaan ja nautti huomiosta ja rapsuttelusta. Katsoin muuten säkäkorkeudenkin ihan tavallisella mittanauhalla ja se oli tasan 148cm. Eli saattaa mennä ponimittoihin :) Karsinaan meno ja siellä oleminen oli jo tuttua eikä Masa pyörinyt enää ihmeissään ympäri.

Selkeästi Masa on aloittanut kotiutumisen jo nyt hyvin ja on todella fiksu, nopeasti oppiva poika.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Projektiheppa osa 2

Elämällä on kumma tapa järjestää asioita, myös niin ettei meinaa itse perässä pysyä.

Olen muutamaan kertaan täälläkin pohtinut kuinka meillä pitäisi olla kolme hevosta, jokaisella omansa. Ja nyt meillä on! Kaverini laittoi viime viikon lopulla viestiä, että hänellä olisi tiedossa mukava, terve suomenhevostamma, joka on peruskoulutettu projekti. Hinta ei päätä huimannut ja jostain syystä minulle tuli fiilis, että voisihan sitä käydä katsomassa. Tamma oli ihan ok, mutta huomasin katselevani samalla tallilla olevaa pientä suomenhevosruunaa sillä silmällä. Ruuna ei ollut myynnissä, mutta kasvattaja ehdotti kuitenkin sen testaamista, joten minä testasin. Ja ihastuin :)

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tajusin pian, että tapasin ruunan ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten kesällä, jolloin Masa oli kaverini luona peruskoulutuksessa. Silloin järki voitti ja hevoskaupat jäivät tekemättä, mutta nyt päätin etten tee samaa virhettä toiseen kertaan. Tämä on pakko katsoa loppuun saakka... Niinpä meille muutti tänään Masa, kuusivuotias suomenhevosruuna (ehkä pienhevoskokoinen), jolla on käyty ratsastalemassa silloin tällöin maastossa.

Masa on siis ihkaoikea projektihevonen; hiukan ylipainoinen, nuori ja raaka, mutta hyväluontoinen heppa. Minun ihkaoma!

torstai 13. syyskuuta 2012

Projektiheppa

Muistin pitkästä aikaa ottaa kuvia, joissa näkyy Otosta muutakin kuin söpö nenä tai silmä. Olen kerännyt näitä "rakennekuvia" itselleni kansioon ja aina tasaisin väliajoin katsellut niitä kriittisin silmin; onko jokin muuttunut? Omasta mielestäni Otto ei ole kovin paljon muuttunut meillä ollessaan, mutta olen toki huomannut kunnon kasvaneen ja lihaksiston jämäköityneen. Siksi yllätyin aika positiivisesti, kun katsoin näitä kahta alla olevaa kuvaa vieritysten. Onhan poni muuttunut sittenkin!


Vaikka muutos ei ole ollut mikään huimanhuima, on Otto kokonaisvaltaisesti sutjakoitunut ja lihaksiston ylälinja noussut. Ja kyllähän sen siitä satulasta huomasi, Otto liikkuu nyt uudella satulalla aivan eri tavalla kuin keväällä!

Otto oli meitä edeltävässä kodissaan vain lyhyen aikaa ja vietti aikansa melkein pelkästään hengaillen. Maaliskuussa sinne muuttaessaan Otto oli ollut vielä täydessä kisakunnossa ja meille tullessaan heinäkuussa vaivoin jaksoi ravata kentän ympäri. Kunto palasi kyllä vauhdilla ja olemme mielestäni koittaneet treenata Ottoa monipuolisesti tämän vuoden aikana, vaikka emme mielestämme ostaneet projektiheppaa vaan mukavan harrastuskaverin. Olemme tehneet perustyötä kentällä, maastoilleet rauhallisesti ja kovaa, hankitreenailleet, hypänneet, uineet... Kiva nähdä, että työstä on ollut hyötyä niin Otolle kuin meillekin :)
Otto kävi uimassa, ja tykkäsi!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Mitä on hyvä ratsastus?

Oton muutosta on nyt kulunut pari kuukautta ja pienen välimatkan jälkeen olen alkanut miettiä enemmän omaa kehitystäni ratsastajana. Vaikka koen saaneeni vanhalla tallilla erittäin hyvää opetusta perusratsastukseen aloittaessani ratsastaa muutama vuosi sitten, olen myös ymmärtänyt oppineeni paljon asioita "väärin". Väärin hipsukoissa siksi, että periaatteessahan on oikein esimerkiksi ratsastaa kantapäät alhaalla. Todellisuudessa pitäisi kuitenkin ymmärtää miksi eikä vain työntää kantapäitä alas jännittämällä jalkoja.

Kävimme paljon Oton kanssa tunneilla enkä silti kokenut kehittyväni, vaikka huomasin kyllä tasapainoni parantuneeni. Viime keväänä (lopetettuani tunneilla käymisen) koin ahaa-elämyksen: tältä ratsastuksen kuuluu tuntua! Ensin nämä hetket olivat lyhyitä välähdyksiä, mutta pikkuhiljaa olen onnistunut saamaan pidempiä pätkiä. Itsenäisesti ratsastaessa pystyn keskittymään paremmin niiden hetkien hakemiseen ja lopettaa harjoituksen silloin, kun se onnistuu meiltä parhaiten, jolloin lopetamme iloisina ja tyytyväisinä.

Hymyilevä ratsastaja - Onnellinen hevonen
Olimme jokin aikaa sitten vanhalla tallillamme koulukisoissa ja huomasin tytöissämme huiman eron. He olivat löytäneet takaisin sen ilon ja riemun, joka mielestäni hyvään ratsastukseen liittyy, ja jota en nähnyt viimeisinä kuukausina heidän kasvoillaan heidän ratsastaessa noilla samoilla kentillä. Eilen ratsastaessani ymmärsin, että myös minä nautin nykyään ratsastuksesta aivan eri tavalla kuin vielä muutama kuukausi sitten. Ratsastukseeni on palannut takaisin ilo!

Kisoja seuratessani aloin miettiä, että taidan mieltää hyvän ratsastuksen nykyään eri tavalla kuin aiemmin. Mielestäni hyvässä ratsastuksessa hevonen ja ratsastajat tekevät yhteistyötä iloisesti ja kevyesti. Hevonen liikkuu rennosti ja pehmeästi eikä ratsastajan tarvitse olla vahva. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ratsastaja joudu olemaan myös välillä vahva. Pitää vaatia, jotta voi saada. En ole vielä tavannut hevosta, joka kulkisi automaattisesti hienosti ja rennosti eikä ratsastajan tarvitse kuin istua selässä. Hyvässä ratsastuksessa hevoselta vaaditaan työntekoa, mutta sitä kiitetään, kun se tekee oikein. Hevosen pitää mielestäni näyttää siltä, että se tekee töitä mielellään ja että se luottaa ratsastajaansa.

Nälkä kasvaa syödessä ja tällä hetkellä haluaisin opetella ratsastamaan höyhenenkevyin avuin. Joskus olen löytänyt Otostakin puolia, joita en olisi uskonut siellä olevan, mutta liian usein minusta tuntuu, että Otto on äärirajoillaan vaatimusteni kanssa. Oma mukavuusalue pitää ylittää tasaisin väliajoin, mutta kaikki eivät pysty samoihin suorituksiin vaikka haluaisivatkin....

Lukemisen arvoinen teksti hyvästä ratsastuksesta.


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

BB alkoi taas...

Tässä toisenlainen BB-tarina: Big Brother tila
Koska kyseessä on niin hyvin kirjoitettu analyysi, suosittelen lukemaan suoraan :)

perjantai 31. elokuuta 2012

Update

Aika on taas vierähtänyt vauhdilla! Heppaelämään ei meillä kuulu mitään kovin erikoista; minä ratsastelen huvikseni ja tyttö kisailee. Tosin teimme tässä heppavaihdot: tyttö meni koulukisoihin lainaponilla ja Otto kisaili esteistä lainakuskilla. Koska heppavaihto päätettiin hiukan lennossa ja harjoitteluaika jäi lyhyeksi, eivät kumpikaan päässeet mitaleille. Tyytyväisiä silti olemme!

Verkkaa
Tytön lainaponi on normaalisti kisoissa kuuma, mutta nyt jostain syystä vielä verkka meni todella rennosti ja rauhallisesti. Todellinen luonne paljastuikin vasta aitojen sisäpuolella ja tytöllä oli täysi työ pitää poni kurissa. Silti prosentteja tuli helppoB3:stä 53,6 ja tyttö uhosi, että haluaa kisata toistekin :)

Ihanaa oli nähdä kuinka paljon kehitystä on tapahtunut lyhyessä ajassa! Meidän tytöt olivat iloisina kisaamassa ja muistivat hymyillä, vaikka ilmapiiri kisoissa oli jokseenkin sankka (kisat olivat meidän vanhalla tallilla). Ja vaikka kisat eivät menneet ihan täydellisesti, olivat he tyytyväisiä oman itsensä voittamiseen.

85cm
Oton ja lainakuskin kisaura aloitettiin vaatimattomasti estemestaruuksista, joissa ensimmäinen luokka oli 80cm ja toinen 85cm. Ekassa luokassa tuli harmillinen pudotus, kun takajalat jäivät aavistuksen jälkeen, mutta tokassa luokassa päästiin puhtaalla radalla uusintaan saakka. Uusinnassa Otto tuli huonosti korotetulle okserille, hyppäsi sekaan ja kuski putosi. Kokonaisuudessa oltiin kuitenkin porukan puolivälissä ja me erittäin tyytyväisiä. Otto oli innoissaan ja hyppäsi hyvin! Ja kuski oli innoissaan ja halusi hypätä toistekin!

Kukkuu!
Näillä korkeuksilla ja aluetason radoilla Oton kanssa pitää olla jo aika tarkkana, että tiet osuvat hyvin, muuten tulee niitä pudotuksia. Kuitenkin kun vertasin Ottoa muihin kisailijoihin, ei meidän tarvitse yhtään hävetä; Otto on oikein oiva esteponi!

Ja on se vaan niin ihana symppis!


Ensi viikolla minäkin pääsen pitkästä aikaa valmennukseen ja suunnittelin muutenkin omivani ponin itselleni! :)

torstai 16. elokuuta 2012

Syrjähyppy

Viime perjantaina saimme nauttia taas valmennuksesta ja koska kaverini ei omien kiireiden vuoksi pystynyt osallistumaan pääsin minä valmennukseen herra P:llä, josta olen maininnut täälläkin aiemmin. Viime joululoman jälkeen olen testannut ratsua muistaakseni kerran lyhyesti, joten valmennukselle ei ollut suuria odotuksia.

Alkutunnista tunsin itseni pieneksi
Aloitimme perusjutuista eli teimme käynti-pysähdyksiä. Herra P oli yllättäen todella vaikea pysäyttää, vaikka ruunalla on yleisesti ongelmia liikkua reippaasti. Jouduinkin siis keskittymään erityisen paljon siihen, että kaikki siirtymät olisivat täsmällisiä ja liike tahdikasta. Alkutunnista jouduin käyttämään raippaa melko paljon sellaisena pienenä naputtavana muistutuksena, mutta lopputuntia kohti helpotti ja raippa sai olla enemmän koristeena. Koska olen tottunut Oton pieniin liikkeisiin, tuntui Poppelin sopiva käynti minusta huiman suurelta. Oma istuntani on kuitenkin parantunut paljon enkä heilunut niin kuin aiemmin.

Siirryimme pian käynti-ravi-käynti-pysähdys -siirtymisiin ja jouduin ottamaan avukseni jalustinhihnan pään, jotta sain pysähdyksen terävänä läpi. Pidin siis sisäkädessäni ohjaa, jalustinhihnaa ja raippaa. Jalustinhihnan avulla varmistin, ettei Poppeli saanut kiskaistua päätään eikä valuttua pysähdykseen (kiskaisu oli tosi pieni, mutta vaikutti pysähdykseen paljon) ja raipalla naputtelin tahtia siirtymissä. Muutaman kierroksen jälkeen Poppeli luovutti ja totesi, että nyt on vain pakko alkaa työskennellä; selkä tuli mukaan liikkeeseen.

Seuraavaksi siirryimme tekemään pitkät sivut vasta- ja myötäasetuksessa, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kun nämä onnistuivat aloimme tehdä ravivoltteja myötäasetuksen puolelle. Hetken päästä teimme voltit laukassa. Asetusten myötä sain Poppelin myötämään mukavasti niskastaan ja etenkin oikeassa kierroksessa myötäys tuli juuri oikein. Vasemmassa kierroksessa sain tehdä enemmän töitä, sillä Poppeli taipui helposti kaulastaan liikaa, lintsasi lavoillaan ja siirsi takapäätään sisälle. Vasemmassa laukassa jouduin tekemään aika paljon suoristuksia ja käyttämään raippaa satulan etuosaan, jotta ylitaipuminen loppuisi.

Lahjakas herra P
Tunnin jälkeen olin aivan innoissani; ihanaa ratsastaa!

Olin täysin yllättänyt kuinka hyvin osasin käyttää monia liikkuvia osia ja kuinka mukavalta herra P tuntui. Samalla tuntui pahalta; Otto on ollut meille ihan täydellinen ratsu tähän hetkeen, mutta valitettavasti Oton kanssa en pääse ikinä treenaamaan tällä tavoin. Oton avulla olen saanut valtavan paljon itseluottamusta ratsastajana ja oppinut tuntemaan hevosta ja sitä miltä ratsastaessa kuuluu tuntua. Otosta ei vaan koskaan tule kouluratsua ja olisi väärin häntä siihen pakottaa. Miehelle jo vihjasin (en enää edes hienovaraisesti), että hankkisi nyt pian sen oman nuoren estehevosen ja antaisi Penan pelkästään minun käyttööni :)