tiistai 28. helmikuuta 2012

Hiki ei lennä

Eipä lentänyt tänään hiki valmennustunnilla. Aika outo olo!

Tunti ei suinkaan ollut kävelyä pitkin ohjin, vaan väänsimme peräänantoa enemmän kuin koskaan aiemmin. Olimme etukäteen kaverini kanssa kertoneet ongelmaksi laukan jälkeisen jännittyneisyyden, jota lähdimme purkamaan kuuliaisuudella. Otto jää mielellään vahvaksi laukasta innostuneena ja vaikka kuinka yritän tsempata, huomaan monesti kiskovani vain vastaan. Ja voitte varmaan arvata kumpi voittaa kiskontakilpailun, Otto vai minä...

Aloitimme siis viime kerralta tutuista pysähdyksistä, joissa tällä kertaa lähdimme miettimään myös hevosen rentoutta, sitä haettiin pysähdyksessä asetuksien kautta. Teimme pysähdyksiä aina 8-10 askeleen välein ja reaktion piti tulla heti. Otto oli tuttuun tapaansa kiinni vasemmalla, mutta pysähdyksessä sain siihen reagoitua itse paremmin. Hanna huomautti, että olen itse hitaampi vasemmalta ja se vaikuttaa hevoseen. Huomasimme myös, etten käytä vasenta jalkaa niin paljon, joten kiinnitin pohkeisiin enemmän huomiota ja sain Oton myötäämään paljon paremmin.

Seuraavaksi siirryimme ravipysähdyksiin, joissa haettiin samaa. Ravin jälkeen Otto oli alkuun hiukan voimakkaampi, mutta hoksasi pian ettei kannata olla, kun en antanut periksi. Laukasta siirryimme lyhyen ravin kautta pysähdykseen ja sekin onnistui huippuhyvin. Ensimmäistä kertaa minulle tuli fiilis, että voisin sittenkin saada Oton tekemään laukka-käynti-siirtymisen.

Ideana oli, että kun saan Oton rentoutumaan kunnolla pysähdyksessä, on sitä helpompi hakea myös liikkeessä ja liikkeen jälkeen. Ikäänkuin koulutimme hevosiamme reagoimaan oikein ja pienillä avuilla. Ja se onnistui!

Oli uskomattoman kevyt ratsastus, mutta silti sellaisella tasolla, jolla en ole ennen ollut. Mieletöntä!!

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Jännä viikonloppu takana

Kyllä äitiä jännitti, kun tyttö oli ensimmäistä kertaa kisaamassa tallin ulkopuolella estekisoissa!


Myyjä näytti kuinka Otto osaa hypätäkin koeratsastuksessa.

Ruusukkeita ei tullut, mutta oli hienoa huomata, että radan ratsastaminen onnistuu ja ne virheet olivat aika pieniä. Ensimmäisessä 60-70cm luokassa Otto innoissaan hyppäsi yhden ylimääräisen esteen, kun tyttö teki tiukan tien eikä saanut Ottoa enää pidätettyä. Muuten rata oli todella siisti. 80cm luokassa (joka oli muuten ensimmäinen kerta, kun tyttö hyppäsi näin isoa ratana!) ensimmäinen este tuli alas, kun Otto lähti kiitoon, tuli liian lähelle ja kopsautti etusillaan. Rata muuten oli todella siisti ja aikakin neljänneksi nopein. Tästä on hyvä aloittaa kisaura!

Oli muuten hauska nähdä kuinka Ottokin osaa kuumita :) Ilmeisesti ratsastajan jännittäminen ja uusi jännä paikka laittoi perusrauhalliseen polleen vauhtia...

p.s. Kisapaikalle Otto matkusti ihan uudessa heppaseurassa, kun saimme kyydin pummattua kaveriltamme. Pojista tuli heti bestikset ja hätä oli suuri, kun kaveri poistui kisapaikalla näköpiiristä.

perjantai 17. helmikuuta 2012

Kevät tulee!!

Vaikka tällä hetkellä ulkona ei näytä siltä, kun lunta sataa ja ilma on synkkä. Eilen oli onneksi ilmassa kevään lupausta. Aurinko paistoi ja räystäiltä tippui vettä. Otto vaihtaa karvaa vauhdilla ja harjaamme päivittäin isoja tuppoja pois. Vaikka olen ollut hiukan puolikuntoinen tämän viikon, lähdin viemään tyttöä tallilla ja nappasin kameran mukaan. Tällaista ilottelua olemme nyt harrastaneet:



sunnuntai 12. helmikuuta 2012

Täti on liekeissä!

Olin sopinut eiliselle Hanna Heiskasen valmennuksen. Hannahan on auttanut minua heti Penan hankittuamme muutaman tunnin verran, syksyllä olin hänen istuntakurssillaan ja pian sen jälkeen hän kävi pitämässä minulle ja kaverilleni uuden "istuntakurssin" meidän tallillamme meidän hevosilla. Hannalla on jokin maaginen keino löytää ongelmakohdat ja ratkaisut helposti. Hän myös opettaa koskaan väheksymättä. Hän joskus sanoikin, ettei ole mitään merkitystä sillä haluanko kisata, koska haluan oppia ratsastamaan eleettömästi ja hevosta kunnioittaen, joka on paljon tärkeämpää kuin ruusukkeet. Hän ei koskaan tyrmää toisen opettajan neuvoja (kuten eräät), mutta kertoo vaihtoehtoisia tapoja, joita voimme kokeilla. Ja yleensä juuri se Hannan neuvo osoittautuu parhaaksi :)

Mitään suuria toiveita tunnille minulla ei ollut, sillä olin juuri edellisenä iltana menettänyt hermoni niiden jalustimien kanssa enkä osannut muutenkaan eritellä mitään yhtä tiettyä ongelmaa. Niitä on aika paljon... Seuranani oli ystäväni, jolla ei myöskään ollut mitään tiettyä ongelmaa, joten aloitimme verkata omaan tahtiin. Aivan heti Hanna käski tekemään paljon pysähdyksiä ja kiinnittämään huomiota siihen, että tahti säilyy pysähdykseen saakka hyvänä, selkeä pysähdys ja liikkeellelähtö hyvään tahtiin. Jos hevonen ei malta seistä, se pistetään peruuttamaan. Hirvittävän perusasia, jossa tajusin laiskotelleeni. Otto liikkuu hyvin ja pysähtyykin ihan hyvin, mutta minun pitää olla tarkempi siitä, että kaikki tapahtuu minun toiveestani. Eikä silloin (vaikkakin vain sekunnin aiemmin tai myöhemmin) kun Otto haluaa. Samaa terävyyttä jatkettiin ravi-käyntisiirtymissä. Volteilla sain käskyn muistuttaa raipalla välillä satulan eteen (siis vain koskettaa), jotta sain lavan kuriin. Otto kiitti rentoa ratsastajaa ja selkeitä apuja kulkemalla pyöreämpänä kuin koskaan aiemmin ja olemalla tosi kiva!

Teimme myös väistöjä käynnissä pysähdyksen kautta. Pysähdyksen jälkeen piti pohkeella ja raipalla saada hevonen tekemään edes yksi hyvä väistöaskel ja kun pakka hajosi, uudelleen pysähdyksen kautta alusta. Pian ei tarvinnut enää tehdä pysähdyksiä, kun pelkkä puolipidäte riitti aikaansaamaan saman reaktion. Eikä pian tarvinnut kuin miettiä pohjetta, niin apu meni perille. Minun piti myös keskittyä omaan istuntaani, etten sillä jarruta hevosta ja käsiini, etten niillä kannattele hevosta liikaa. Otto meinasi hermostua vasemmassa väistössä, sillä se on hänelle selkeästi haastavampi puoli. Mutta kyllä sekin saatiin tahtojen taistelulla tehtyä kunnolla :) Nyt vasta tajusin mistä väistössä on ihan oikeasti kyse ja miten vaadin laadukasta väistöä Otolta. Jippii!

Kokonaisuudessaan fiilis oli tunnin jälkeen mieletön! Opin taas paljon niitä pienen pieniä juttuja. Ja ennenkaikkea sain varmuuden siitä, että oikean opettajan avulla voin leijua taivaissa tunnin jälkeen. Ratsastus voi olla myös ohjattuna kivaa!!


Naapuritarhan ori



Laitoin myös tytön tunnille, sillä hänellä on vielä maailma avoin ratsastuksen suhteen. Ja kyllä kannatti! Huima ero tapahtui jo tämän yhden tunnin aikana ja tyttö kehui itsekin tuntia erittäin hyväksi. Tämä otetaan uudestaan pian!

Niin ja ne jalustimet.
Hanna sanoi, että kyllä se pidempi on oikeampi, mutta jos joskus lonkat tuntuvat jäykiltä tai vaatteet hankaloittavat, lyhyemmät ovat ok. Mutta vain, jos minusta itsestäni siltä tuntuu :)

lauantai 11. helmikuuta 2012

Päätöksiä

Pakkasen paukkuu edelleen, mutta olemme ratsastelleet Otolla aika tasaisesti siitä huolimatta. Ottoa ei tunnu haittaavan mikään :) Pena oli puolestaan edellisviikolla lomalla, sillä hän ei todellakaan nauti pakkasesta ja mieskin oli vielä kipeänä. Jossain välissä lomailua minun ja tyttären tarkoituksena oli liikuttaa Penaa maastakäsin, mutta homma kariutui siihen kun tuo yksi jättiläinen hyppi ja pomppi niin paljon ettemme edes saaneet maneesin ovea kiinni (piti liian pelottavaa ääntä herran mielestä). Oman turvallisuutemme vuoksi luovutimme ja pähkäilimme, että kyllähän herra B viettää aikaa ulkona useamman tunnin päivässä eli saa liikkua niin halutessaan. Ei siis varmaankaan kärsi kovin :)

Tämä viikko on ollut melkoista hulinaa enkä ole ehtinyt ratsastamaan itse ollenkaan ennen torstaita. Koska maneesi oli varattu ja ilma aurinkoinen päätin mennä kentällä kevyttä hömpöttelyä ilman satulaa. Otto oli hiukan ihmeissäni, kun minä laitoin vain suitset päähän ja taluttelin kentälle. Sitä ei tapahdu usein! Kentän reunalla on kaivonrengas, jonka päältä hoksasin pääseväni kätevästi kyytiin ja päättäväisesti talutin Oton renkaan viereen. Hän katsoi minua epäilevästi ja kun nyökkäsin kannustavasti Otto nosti jalkansa ajatellen näyttää tätille sirkustemppuja :) No, pääsin lopulta selkään ja kävelimme pitkin ohjin lumikinoksissa auringonpaisteessa. Aivan ihanaa!!


Eilen olin myös tunnilla, jotka uhosin jo lopettavani kokonaan joululoman aikana. Päätin kuitenkin kokeilevani yhden kerran ja juuri silloin tunti oli oikein mukava ja pyörsin päätökseni. Nyt kahdella viime kerralla olen kuitenkin ollut erittäin pettynyt. Edelliskerralla suurin osa tunnista meni siihen, kun "tappelimme" opettajan kanssa minun jalustimieni pituudesta; minulla kun on kuulemma aivan liian pitkät jalustimet. Koitin sanoa, että syynä on kyllä jäykkyys lonkissa ja polvien puristusongelma eikä lyhyemmät jalustimet siihen vaikuta pitkällä tähtäimellä, ainakaan positiivisesti. Lyhynsin kuitenkin niitä ja kärvistelin epämiellyttävässä asennossa lopputunnin. Nyt eilen tunnilla sain heti kommenttia, kun olin palannut takaisin niihin pidempiin.

Tunnin jälkeen olin niin kiukkuinen, otti päähän kun maksoin taas siitä, että sain osakseni vain v-tuilua enkä oikeasti opetusta. Jostain syystä tunnilla meneminen ei vain sovi minulle eikä Otolle (ei kyllä myöskään Penalle), sillä juuri kun fiilis alkaa olla hyvä siirrytään käyntiin tai toiseen tehtävään. Näillä kahdella viime tunnilla en olekaan saanut yhtään positiivista tilannetta itselleni tai hevoselle aikaiseksi. Se ei voi tehdä hyvää, meille kummallekaan. Teinkin siis eilen illalla päätöksen, että lopetan nyt tunneilla käymisen ihan kokonaan ja hommaan itselleni aina välillä jonkun valmentajan katsomaan menoa. Tuntuu, että tuon nykyisen opettajan kanssa olemme niin kaukana toisistamme, ihan hevosen käsittelyssä kuin myös ratsastuksessa.

Muutama viikko sitten ostin muuten Hööksin alennusmyynneistä valkoiset kisahousut ja päätin, että starttaan kesällä edes yhden seuraluokan! Se on huima päätös minulle, joka ei ole koskaan kiinnostunut kisaamisesta yhtään :)

Ratsastus on minulle kuitenkin ennen kaikkea rakas harrastus, josta haluan hyvän mielen. Siksi haluan ratsastaa niin, että se on kivaa ja harjoitella asioita positiivisen kautta. Joskus täytyy poistua siltä omalta mukavuusasteelta, mutta yleisfiiliksen pitäisi mielestäni ratsastuksen jälkeen olla hyvä. Nyt koitan keskittyä omiin tuntemuksiin enemmän ja tehdä niin kuin minusta tuntuu oikealta!
Otto "vauvana" ja heinämaha :) Kuva vuodelta 2008