perjantai 30. maaliskuuta 2012

Kirjavinkki!

Täältä löysin vinkin mielenkiintoisesta kirjasta ja koska hintaakin oli mielestäni melko vähän laitoin tilauksen sähköpostilla. Ja tänään se sitten saapui!

Selasin kirjaa lounasta syödessäni ja hyvältä vaikuttaa! Itse asiassa, tämä kirja on juuri sellainen jota olen metsästänyt jo pitkään. Paljon kuvia, selkeät tekstit, anatomiaa (myös latinaksi) ja erityisesti pidän siitä, että kirjassa on kuvattu hevosen liikettä niin kouluradoilla, esteillä kuin vapaanakin. Uskon, että tämä kirja tulee säilymään yhtenä luetuimmista vuosikausia :)

Suosittelen!

Kirja on siis "Kuinka hevonen toimii". Gillian Higgins ja Stephanie Martin ovat kirjoittaneet ja readme.fi on suomalainen kustantaja. Tilauksen tein sähköpostilla: m3@dtd.fi Hintaa kirjalla oli 35 egee ja postikulut 4,5.

Tässä vielä youtube-linkki; tästä kuvissa on kyse.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Ei mitään uutta maaseudulla...

Täällä ei tapahdu mitään :) Tai tapahtuu, mutta sellaista kuhinaa pinnan alla, josta ei vielä uskalla edes oikein ääneen puhua. Sen verran voin paljastaa, että tällä hetkellä on hyvä mieli ja ihana odotus kesästä!

Meidän poniPena elelee normaalia elämäänsä miehen ratsuna, jota minä saan aina välillä käydä rapsuttelemassa. En sinänsä valita, olen tyytyväinen siihen että saan olla hänen kanssaan. Penalta saan heppaterapiaa; hän nauttii rapsuttelusta ja halailusta kuten minäkin. Ottoa ei oikein sellainen "lääppiminen" kiinnosta. Olen myöskin huomannut, että oikeasti hevoselle tekee hyvää kun on vain yksi ratsastaja. Meilläkin siis pitäisi olla kolme hevosta, yksi jokaiselle :)


Ja se ihan oikea poniOtto on puolestaan muuttunut ihan vallattomaksi. Koska ilmat ovat olleet niin ihanan keväisiä, olemme maastoilleet paljon ja tyttö innostunut laukkailemaan läheisellä tiellä. Ottoa ei ole vaadittu juurikaan muotoon ja sen huomaa, viimeksi kun ratsastin hänellä tuntui kuin viime viikot olisi pyyhitty pois. Kuin ajatuksen voimalla liikkuvan ponin sijasta ratsastinkin itsepäisellä juntilla, joka kiskoi ja väänsi. Eikä tämä toinen juntti pystynyt antamaan periksi. Ja kädethän siinä tuli kipeiksi....

Nyt on taas hälytetty Hanna apuun, ehkä tästä vielä noustaan! :)

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Riemua

Uskaltauduin sittenkin ramppikuumeen jäljiltä Oton selkään ja hienosti ovat ratsastukset menneet, jeejee!


Maastossa ilman satulaa

Nyt on ihan oikeasti jotain naksahtanut niin ratsun kuin ratsastajankin päässä, sen verran kivasti ovat viime valmennuksen jälkeen ratsastukset sujuneet. Ja mikä hienointa näkyy muutos ulospäinkin, ei pelkästään tunnu selästä. Monet tallikaverit ovat kehuneet kuinka meno näyttää nykyään erilaiselta. Otto kun näyttää välillä (koko ajan useammin) ihan oikealta kouluponilta!

Minä tunnen kuinka Otto käyttää selkäänsä eri tavalla ja rentoutuu niskastaan; mutustelee useasti kuolainta tyytyväisenä. Vielä tuntuu, että Otto ei oikein jaksa olla pitkiä aikoja hyvässä muodossa, vaan vaatii hiukan minun "kannattelua" pidemmillä pätkillä. Ja etenkin laukka on vielä hankala, mutta ei mahdoton. Nykyään emme myöskään jää vetokilpailuun automaattisesti laukan jälkeen vaan Otto toimii siinäkin koko ajan kevyemmillä avuilla.

Juuri kaverini kanssa juteltiin kuinka hienoa on, että saan koko ajan yllättyä näistä mussukoista positiivisella tavalla. Toisinkin voisi käydä...


Otto irroittelee maneesissa jokin aikaa sitten. Nurkassa on kakkakasa, joka yleensä kiinnostaa paljon enemmän kuin mikään muu, siksipä tuo nurkka on kovassa käytössä ja sieltä joutuu tyyppiä välillä hätistelemään pois. Ottohan ei yleensä liiku, jos ei ole pakko, sillä tämä laukkaaminen ja pukittelu yllätti :)

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Kavioliiton 1-vuotisjuhla

Eilen tuli tasan vuosi siitä, kun Penan hankinta varmistui eli ensimmäinen vuosi kavioliittoa takana!

Päivääkään en tästä vaihtaisi pois enkä ole kertaakaan katunut tätä suurta henkistä (ja rahallista) päätöstä siirtyä hevosenomistajaksi. Vuosi on sisältänyt pääasiassa ihania hetkiä, vaikka kesällä meillä oli huolta Penan kavioiden vuoksi. Kuitenkaan yhtäkään kertaa ei ole tullut epätoivoa siitä mitä on tullut tehtyä. Oikeastaan voisin sanoa päinvastoin, olen monesti kironnut, kun hevoset eivät ole kotona tai että meillä ei ole usempaa hevosta. Olisi ihanaa tutustua useampaankin hevospersoonaan ja ratsastaa useammalla eri tyyppisellä hevosella. Ja se, että hevoset olisivat lähellä koko ajan olisi vain ehdotonta plussaa. Meillä kun on vielä teoriassa mahdollisuus ottaa hepat kotiin.... :)

Vuoden aikana olen oppinut aivan huimasti. Ja samalla myös tajunnut, etten ymmärrä ratsastuksesta vielä mitään. Tahto mennä eteenpäin ja oppia lisää on kuitenkin kova, ehkäpä sillä pärjää jatkossakin.


Pena meidän rakas!!


Täältä voit lukea tunnelmia vuoden takaan :)

torstai 8. maaliskuuta 2012

Vatsahaavasta pohdintaa

Ennen joulua eläinlääkäri kävi ottamassa verikokeet hevosistamme, sillä Otto oli ollut sisälle siirtymisestä asti enemmän ja vähemmän ripulilla. Pohdinkin kuinka paljon se vaikuttaa hänen yleiseen jaksamiseensa (vaikka mitään ei ratsastaessa/hoitaessa huomannut) ja siksi halusin nähdä laajan verikuvan. Samalla myös Penasta otettiin perusnäyte. Oton veriarvot olivat ihan ok, mutta eläinlääkäri suositteli siirtymään kuivaan heinään kokonaan ripulin vuoksi. Meidän tallillahan hevoset saavat normaalisti esikuivattua säilörehua, joka on meistä ollut välillä liiankin kosteata. Yllättäen Penan hemoglobiini oli melko alhaalla, joten annoimme rautakuurin, jonka jälkeen otetuissa verikokeissa toivottua muutosta ei ollutkaan tullut. Oton veriarvot olivat puolestaan parantuneet ja ripuli kaikonnut eli kuivaan heinään siirtyminen oli hänen osaltaan hyvä päätös.

Koska Tapiola oli juuri vuoden vaihteessa muuttanut vakuutuskäytäntöjään eikä enää korvaa vatsahaavan hoitoa, päätimme antaa Penalle varmuuden vuoksi Gastrogard-kuurin. Tutkimus olisi mennyt vakuutuksen piikkiin, mutta mietimme miksi suotta: kuurista ei ole haittaa ja säästymme näin kuljetukselta ja tähystykseltä. Samalla vaadimme tallinpitäjältä, että myös Penan on siirryttävä kuivaan heinään. Meidän logiikkamme mukaan kuiva heinä on hevoselle parasta ravintoa, sillä sitä syödään pidemmän aikaa, sylkeä erittyy ja vatsassa on pidemmän aikaa ruokaa. Samanlaisiin pohdintoihin on päätynyt luonnonmukaiselta kannalta hevoseen hoitoon perehtynyt Päivi.


Kesällä syödään koko ajan

Tallinpitäjän mielestä suurin syy Penan ongelmiin ei suinkaan ole ollut heinä vaan mysli, jota hän saa noin 1,5l päivässä. Me kuitenkin pähkäilimme, että koska ruokinnassa heinä on ainoa mikä on muuttunut olisi se myös todennäköisin syy ongelmiin. No, eiköhän tämäkin pian selviä!

Pena on juuri lopettanut kuurin ja ollut siis kuivalla heinällä vasta noin viikon. Muutosta hänessä olemme silti huomanneet, sillä vaikka hän ei ollut äksy tai mitenkään erityisen väsynyt, on hän nyt ollut iloisemman näköinen ja miehen mukaan mukavan reipas ratsastaa. Positiivinen muutos siis! Itse olin tänään tosi iloinen, kun huomasin, että Pena oli syönyt iltapäivän annostaan jo kaksi tuntia tyytyväisenä. Tekee mahalle varmasti hyvää saada heinää melkein koko ajan tasaisesti!

Ramppikuume

Tajusin juuri, etten ole ollut ratsastamassa "pitkään" aikaan. Viime viikolla ollut valmennus meni niin kivasti etten ole raaskinnut pilata fiilistä. Ja nyt alkaa ramppikuume nousta!

Viime tiistain jälkeen kävin ainoastaan sunnuntaina maastoilemassa Otolla ja otin tavoitteeksi mennä pienen pätkän kunnolla kuolaimella sekä kunnon väistöä, ja yllätykseksi ne onnistuivat heti hienosti! Jotain on siis naksahtanut oikeaan suuntaan niin ratsun kuin ratsastajankin päässä, sillä onnistumme vääntämään peräänantoa jo maastossakin!

Ilma oli ihanan aurinkoinen ja mieli taivaissa!

Nyt on torstai enkä ole vielä tuon jälkeen noussut selkään, jotenkin hirvittää. Mitäs jos nyt ei kaikki onnistukaan? Oivoi...


Pian on taas kesä! Otto on muuten ihan hassun näköinen ilman partaa :)

Onneksi tyttö on reipas ratsastaja eikä laita ollenkaan pahakseen äidin kuumeilua...