lauantai 28. huhtikuuta 2012

Ja satulan kanssa

Jippii, meidänkin kenttäkausi on nyt vihdoin korkattu! Eilisen aurinkoinen ja tuulinen sää kuivatti kentän vauhdilla ja päästiin vihdoin ratsastamaan ulos!

Menin suunnitelmien mukaan estesatulalla, jolla en ole tainnut ratsastaa sitten viime syksyn. Meno oli sen mukaista, mutta Otto liikkui hyvin ja rennosti, vaikka ratsastaja heiluikin miten sattui eikä osannut edes keventää :) Hetkittäin Otto meni tosi hyvin ja laukkasi esimerkiksi paljon mieluummin kuin koulusatulalla, jotenkin kevyemmin. Kyllä tämä nyt vaikuttaisi siltä, että satulaostoksille on lähdettävä....

Samalla myös tajusin, että jos meinaan tänä kesänä opetella hyppäämään, pitää minun tehdä jotain kevyelle istunnalleni. Nyt en osannut istua kevyesti ollenkaan! Eli reeniä, reeniä!

perjantai 27. huhtikuuta 2012

Ilman satulaa

Eilen ratsastin pitkästä aikaa ilman satulaa. Ajattelin pääseväni tosi nopsasti tuntilaisten alta pois, kun ei tarvitse laittaa kuin suitset päähän ja menoksi. Suunnittelin myös meneväni aika kevyesti, sillä Otolla on ollut aika paljon vapaita viime aikoina, kun olemme olleet niin kiireisiä ja aikataulut eivät ole oikein osuneet yksiin ratsastuskoulun (eli maneesin käytön) kanssa. Kenttä ei meillä ole vieläkään ratsastuskunnossa ja se alkaa pikkuhiljaa ärsyttää. Kyllä nyt olisi jo aika siirtyä ulkoratsastukseen!

Oton lempipaikka on nojata käytävälle ja katselle mitä tallissa tapahtuu. Ja odottaa makupaloja :)
Jälleen huomasin ilokseni, että selkään hyppääminen onnistuu kerta kerralta helpommin ja istun vakaammin, enää ilman satulaa meno ei oikeastaan edes jännitä. Laukkaamaan en edelleenkään suostu, mutta kaukana emme ole siitäkään :) Hiukan kyllä hirvitti, kun tyttö puunasi edellisiltana Ottoa ja suihkutteli jotain hoitoainetta harjaan; se oli melkoisen liukas... Onneksi selvisin ilman paniikkiharjaantarrausta.

Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja Otto oli heti kuin uusi (vanha) hevonen; myötäsi ja oli rento. Olin ihan ihmeissäni, että kuinka tässä nyt näin kävi. Viime viikot ovat olleet ihan kamalaa takkuamista ja vaikka hetkittäin Otto on mennyt ihan hyvin, en kuitenkaan ole päässyt lähellekään sitä ajatuksen voimalla kulkevaa hevosta, johon jo ehdin rakastua. Tein neliötä, jossa kulmat olivat etuosakäännöksiä ja Otto oli superhyvin kuulolla ja rentona. Ravissa tein vain pääty-ympyrää ja voltteja enkä malttanut ravata pitkään, kun tuon lyhyen ajan Otto oli mukavan pyöreänä (oli tosi helppo istua!) ja niskastaan rentona. Lopetin aika nopeasti, kun fiilis oli niin mielettömän hyvä! Ihana Otto!

Loppukäynnit menin tiellä, jossa Otto jännittyi selvästi, ja pylly tuli kipeäksi. Tuossa ilman satulaa menemisessä kyllä huomaa hyvin miten hevonen käyttää selkäänsä, sillä se vaikuttaa heti omaan takalistoon... 

Huolestuin kyllä hiukan, kun tuo ero Otossa oli noin selvä, voisiko olla että koulusatula ei enää sovikaan hänelle? Se ostettiin viime kesänä ja Otto on muuttunut lihaksistoltaankin siitä, mutta satula tuntuu istuvan ihan hyvin; ei heilu ja on suorassa. Karvassakaan ei näy merkkejä siitä, että satula hiertäisi. Ajattelin tänään kokeilla mennä estesatulalla ja jos Otto kulkee silläkin selkeästi rennompana, täytyy meidän varmaan suunnata satulaostoksille.


perjantai 20. huhtikuuta 2012

Rapsuta mua niin mä rapsutan sua

Otto vaihtaa karvaa vauhdilla ja alkaa olla jo pian naku! Tuntuu ihan oudolta rapsuttaa mussukkaa, jonka karva ei ole enää senttejä paksu pehmoinen kerros.

Koska Otolle siunaantui karvaa talveksi melkoisesti, on sitä nyt myös harjattu pois melkoisesti. Pidin eilen kunnon harjaussession ja Otto nautti. Jopa niin paljon, että ajatteli helpottaa minunkin oloani kihnuttamalla selkääni huulillaan :)
Jee, rapsuta sieltä!

Tänään olin pitkästä aikaa ratsastamassakin kunnolla ja Otto meni ihan kivasti. Ei huippuhyvin, mutta kuitenkin paremmin kuin viime aikoina yleisesti. Ehkäpä tästä noustaan!

Huomenna on sitten hevosmessut, saas nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan :)

lauantai 14. huhtikuuta 2012

Tahtojen taistelu

Kuten olen jo muutamassa päivityksessä kertonut, Otto on ollut melko vallaton jo hetken aikaa. Ensin ajattelin sen johtuvan hetken "lomailusta" eli mukavista maastoiluista, joissa emme vaatineet käytännössä mitään. Otto saatiin melkein normaaliksi Hannan valmennuksessa, mutta se jokin puuttui. Menossa ei ollut ihan samanlaista rentoutta kuin aiemmin. Pohdin ja keksin, jospa Otolla onkin hammaspiikkejä! Viime raspaus tehtiin viime syksynä, mutta eihän meillä ole tietoa kuinka usein on normaalia Otolle joten soitin eläinlääkärin katsomaan tilanteen.


Mun hampaat on hienot!

Otolla oli kuin olikin pieniä piikkejä joka puolella, mutta eläinlääkärikin totesi, että tuskin ne ovat olleet syynä vastusteluun. Penalla puolestaan ei ollut mitään, niin kuin ei viime syksynäkään, joten Penaa ei tarvitse raspata näköjään edes kerta vuoteen. Otolle vaikutti tämä puolen vuoden tsekkaus ja pikaraspaus olevan hyvä. Kummatkin herrat käyttäytyivät ensiluokkaisesti, näin kertoi kaverini, joka pääsi paikalle minun työkiireiden vuoksi.

Olin eilen ratsastamassa eikä tosiaan "ihmeparantumista" ollut tapahtunut. Otto oli raskas ja jäykkä, kaukana siitä ihanasta ajatuksen voimalla liikkuvasta hepasta, johon jo ehdin tottua. Ratsastin paljon suunniteltua pidempään ja menin ihan pääty-ympyrää voimakkaassa asetuksessa ja sainkin vihdoin Oton rentoutumaan ja käyttämään selkäänsä. Kun homma onnistui käynnissäkin lopetin. Jospa ensi kerralla päästäisiin helpommalla!

keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Juttua Totilaksesta

Muutamassa lempiblogissani on jo käsiteltykin tätä videota Totilaksesta.

Tunnin mittaisessa videossa puidaan kuinka Gal eroaa ratsastustyyliltään Rathista ja kritiikkiä satelee erityisesti Rathille. Itse en ole aiemmin juurikaan perehtynyt Totilakseen, vaikka toki tiedän tämän huippukouluratsun. Videosta käy kuitenkin mielenkiintoisella tavalla ilmi kuinka suuria erot ratsastuksessa myös tuolla tasolla voivat olla. Eikä auta vaikka hevonen olisi kuinka hyvä tahansa, kisakentillä ei voiteta yksin. Siihen tarvitaan ratsukko, jonka kummatkin jäsenet tsemppaavat ja tekevät parhaansa.

Rathin ja Totilaksen yhteinen taival on vielä lyhyt eikä sitä sellaisenaan voi verrata Galin usean vuoden taipaleeseen Totilaksen kanssa. Rath on lisäksi nuori ja ilmeisestikin melko kokematon ratsastaja, mutta minusta suurimmaksi ongelmaksi näytti radalla muodostuvan se, ettei kumpikaan (niin hevonen kuin ratsastaja) näyttäneet nauttivan työstään. Ratsastuksesta ei välity ilo. Rathin tyyli ratsastaa lisäksi eroaa melkoisesti Galin tyylistä, enkä voi sanoa pitäväni siitä.

Täytyy kyllä myöntää, että Gal näiden videoiden perusteella häikäisi minut. Voi kumpa osaisin istua samalla tavalla! Käyttää lantiotani ja mukautua hevosen liikkeeseen! Ja olla käsistäni tasainen ja vaativa, mutta hellä. Jotain yhteistä meillä sentään on, Gal ei paineista hevosta juuri ollenkaan pohkeella vaan jalat ovat käytännössä kokonaan irti kyljistä. Tätä minäkin teen! Tosin minulla se ei ole suunniteltua... :)

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Raviväistöjä

Lauantaina oli meillä taas ihana Hannan valmennus, joka kyllä tulikin tarpeeseen! Kuten jo aiemmin kirjoitin, Otto ei ole ollut kovinkaan helppo ja nyt oli aika laittaa kaikki takaisin kuosiin. Jostain syystä aina, kun Hanna on maneesissa Otto menee tosi hienosti heti alusta saakka. Mielenkiintoista on, olenko itse erilainen vai ottaako Otto ratsastuksen itse enemmän tosissaan, kun yksi huutaa kulmassa? Ottohan on jo vuosia ennen minua käynyt Hannan ohjauksessa (se selvisi vasta vähän aikaa sitten), joten ehkä hevosellekin on iskostunut ettei nyt kannata lusmuilla... Toisaalta, sama on varmasti iskostunut ratsastajalle :)

Tällä kertaa tyttö meni ensin tunnin ja minä sitten, joten pääsin mukavan reippaan ja notkean hevosen selkään. Toisaalta Otto oli hyvin eteenpäin menevä, joten jouduin heti alussa ottamaan muutamia ravi-peruutuksia, jotta saimme pahimmat menohalut kuriin. Teimme väistöjä vanhaan tapaan eli seinää hyväksikäyttäen, voimakkaassa kulmassa. Hanna kehui huomaavansa, että tätä on harjoiteltu (niin onkin!) ja Otto meni oikein mukavasti kuolaimella. Nyt pystyin jopa kiinnittämään itseeni enemmän huomiota, mukautumaan lantiolla liikkeeseen ja avaamalla rintakehää. Hannan neuvo tytöille oli "muista katsoa ylämäkeen; mieti ratsastavasi mäkeä ylös, jonka huipulle katsot" ja hyödynsin itsekin tuota mielikuvaa. Se auttoi; en nostanut pelkkää katsetta vaan samalla avasin myös rintakehäni, ja heppa kiitti rentoutumalla. Nyt huomasin myös, että Otto väistättää paremmin vahvemmalla oikealla takajalalla, mutta asettuu silloin huonommin ja toisessa kierroksessa väisti huonommin ja asettui helpommin.

Muutaman kerran jälkeen muutimme tehtävää siten, että puolessa välissä väistöä piti siirtyä raviin, edelleen väistössä. Kyllä olikin hankalaa! Ensimmäisellä kerralla jouduin tosissani käyttämään pohjetta ja raippaa, mutta kun Otto hoksasi ettei tarkoituksena ollut poikittaa enemmän vaan ravata, homma helpottui. Muutaman kerran sain Oton astumaan ravissa niin hienosti alle tahdikkaasti, että yllätyin. Miten voinkin saada tällaisia fiiliksiä tällä hevosella!

Hanna selitti, että juuri tuo harjoitus, jossa käyntiväistöstä siirrytään raviin, vahvistaa ja notkeuttaa hevosta ja helpottaa laukannostoja ja laukan hallintaa. Kieltämättä, laukka tämän jälkeen oli paljon enemmän ylöspäin nousevaa kuin aiemmin. Tällä kertaa loppuravitkin saivat kehuja, sain kuulemma Oton liikkumaan aiempaa pidemmällä askeleella, mutta rentona. Ja siltä se tuntuikin. Ihanaa!!

Kuten aina, olin tunnin jälkeen ihan pilvissä. Vaikka Otosta ei koskaan ole ruusukehaiksi koulukilpailuissa, tuntuu minusta, että olen oppinut häneltä (ja Hannalta) valtavasti. Olen näiden muutamien valmennusten aikana ymmärtänyt mistä esimerkiksi väistössä on kyse ja miten sitä opetetaan hevoselle. Samalla olen oppinut itse. Jos Otto väistäisi helposti, olisin varmasti itse tyytynyt vain matkustelemaan, mutta nyt joudun tosissani miettimään mitä teen ja miksi teen. Olin huipputyytyväinen, kun Otto menee nykyään melko pyöreänä ja kuolaimella suurimman osan ajasta, ainoastaan nämä kaikista vaikeimmat, uudet jutut aiheuttavat vastustusta.

Ei voi muuta sanoa kuin tätä lisää!