maanantai 25. kesäkuuta 2012

Metsäläinen

Juhannus meni meillä rauhaisasti ja nyt odottelen innolla ensi viikolla alkavaa lomaa. Toivottavasti saan vielä satula-auton ennen lomaa täällä piipahtamaan, jotta pääsisin vihdoin treenailemaan kunnolla. Viime aikoina olen keskittynyt vain menemään rennosti maastossa, joten eilinen ratsastus masensi melkoisesti. Kokeilin nimittäin pitkästä aikaa koulusatulaa (joka ei edelleenkään sovi) ja jouduin ensinnäkin lyhentämään jalustimia kahdella reiällä, kun jäykistyneet lonkat kinnasivat vastaan. En myöskään osannut enää keventää oikein ja vatsalihakset olivat muutaman ravimetrin jälkeen ihan poikki. Miten voi ihminen mennä näin rappiolle heti muutaman viikon rennomman menon jälkeen???

Otto pääsi maisemanparannushommiin 
Nam, nam!
Jos nyt oli ongelmia ratsastajalla niin oli myös ratsullakin, sillä kentän vieressä olevat possut pelottivat (kyllä, me olemme maalla ja meillä on ihkaoikeita possuja kavereina!) eikä muutenkaan juuri kiinnostanut. En tiedä onko syynä sitten uusi koti, uudet kaverit, liian hyvä ruoka eli ylimääräinen energia, huono satula vai jokin muu, mutta nyt on ollut hiukan hankalaa eikä Otto ole ollut viime aikoina tuttu "kaikki käy"-tyyppi.

Kyllä maastoilu ja muuten vaan hengailu luonnistuvat vanhaan tapaan, mutta Otto ei selvästi tykkää, jos häneltä vaaditaan enemmän. Kokonaisuudessaan silti sanoisin, että Otto on nyt paljon tyytyväisempi eloonsa kuin vanhassa kodissa, ehkäpä se onkin syynä siihen, että nyt työskentely on toooosi tyhmää....

Toisaalta meille tuntuu sopivan hyvin tämä metsäläisen rooli; ollaan vaan ja möllötellään :)

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Salarakas

  
Oton (sala)rakas
Kun Otto muutti uudelle tallille, ensimmäisenä silmiin osui pieni musta poni Lenni, joka kiinnosti erityisen paljon. Oton vanha omistaja kertoi myöhemmin, että nuorena poikana parhaat kaverit olivat olleet pieniä mustia poneja ja Otto ollut aina poikkeuksellisen kiinnostunut shetlanninponeista.

Lenni laiduntaa hiukan mustasukkaisen ponin kanssa eikä Otto ole päässyt toiveistaan huolimatta tekemään kunnolla tuttavuutta, mutta eilen tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus. Laitoimme Oton hetkeksi pienempään tarhaan yksin, toiveena oli että Otto malttaisi nukkua hetken sillä laidunelämä ja uusi lauma ovat väsyttäneet ponia melkoisesti.

Tässä tarhassa Lenni oli melkein kosketusetäisyydellä! Minun läsnäollessani pojat vaihtoivat varovaisia katseita; ensin toisiinsa ja sitten Mikkiin, joka laidunsi kauempana. Kuin varmistaen ettei heidän tulevaa suhdetta huomattaisi liian aikaisin. Saas nähdä mitä tästä vielä kehkeytyy!


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kiitolaukkaa

Kylläpä oli ihana maastoretki tänään!

Lähdimme porukalla uudella tallilla maastoon ja mukaan tuli tiennäyttäjäksi tallinpitäjä, jolle läheiset metsät ja tiet ovat tuttuja. Lähdimme kolmen suokin ja yhden ponin kokoonpanolla samoilemaan metsään ja voi, että kuinka hienot maastot meillä nyt onkaan! Saimme kävellä siistillä polulla metsässä, hiekkatiellä, juuri hakatulla metsäaukealla sekä laukata villisti hiekkamontulla. Maasto on mukavan rauhallista ja monipuolista ja tuolla reissulla meni aikaa hiukan reilu tunti. Oikein sopiva lenkki siis!

Noin puolen tunnin kävelyn ja ravailun päästä olimme "hiekkamontulla" eli aukealla, joka on melko pehmeätä hiekkaa muutaman sadan metrin verran. Päätimme sitten testata kuinka hepat kulkevat ja kyllähän ne kulkivat! Kaikki olivat aivan innoissaan laukatessaan, vaikka koitimme pitää hepat ensin kurissa ja rivissä, päädyimme lopulta hiukan vapaamuotoisempaan laukkailuun. Ottokin yllätti muutaman kerran minut kiihdyttämällä turbovaihteelle, en olisi uskonut, että Ottokin pääsee niin nopeasti. Kiva yllätys oli myös se, että vaikka laukkailu lähti hiukan lapasesta (siinä taisi tulla hiukan kilpailuakin...) oli Otto silti mukavasti kuulolla eikä tullut kovin vahvaksi suusta. Jouduin toki käyttämään hetkittäin melko vahvoja otteita ja ääntä, ei silti tullut fiilistä että Otto olisi lähtenyt lapasesta. Laukkasimme pätkän edes takaisin neljään kertaan ja lähdimme kävelemään kotia kohti.

Tämän päiväinen reissu taas muistutti mieleen miksi olen aloittanut ratsastuksen, juuri näitä maastoretkiä olen kaivannut! Rakastan hinkata koulua kentällä, mutta nämä maastoilut ja etenkin tuollainen laukkaaminen tuovat sen mahtavan fiiliksen, jota rakastan. Ihanaa! Tätä lisää! Ja ensi kerralla myös kamera mukaan :)

lauantai 9. kesäkuuta 2012

Elämäni aakkoset

Sain haastavan haasteen Annilta ja tässä sitä mennään; (hevos)elämäni aakkoset:

Ajatuksen voimalla. Muutaman kerran Oton kanssa sain valmennuksessa esimakua siitä miltä voi tuntua herkkä, ajatuksen voimalla liikkuva hevonen. Valitettavasti arki ei yleensä vastaa toiveita, mutta tähän pyritään.

Ben, elämäni hevonen. Eihän tähän voi lisätä mitään.

C tänä kesänä olen päättänyt startata koulukisoissa ja tällä tasolla ollaan, ehkä. Raviohjelmiin en taida kuitenkaan kehdata aikuisena enää mennä :)

D:llä alkoi unessani muutama kuukausi sitten uusimman hevosemme nimi. Kyseessä oli suurisydäminen ruunikko, pienellä tähdellä varustettuna.

E-kortti pitäisi ajaa, jotta pääsisi helpommin kisailemaan tytön kanssa. Mutta en uskalla. Tai kai sitä eteenpäin menee, mutta se peruuttaminen...

Fun. iski kerralla ja kovaa. Pitkästä aikaa bändi, jota jaksan kuunnella täysillä, ihanaa!

Gääk. Ei taida olla meillä mitään tähän kirjaimeen sanottavaa.

Hevoshullu on meidän perheen suosikkilehti. Heti akkarin jälkeen.

Ilta-aurinko on kesällä maaginen. Toivoisin voivani laukata auringonlaskuun kuin vanhoissa cowboy-filmeissä konsanaan.

Juoksijapoika Nasu oli ensimmäinen hevonen, jolla laukkasin pitkää hiekkasuoraa maastossa. Ja nautin!

Kenttäkilpailuihin osallistuminen on "salainen" haaveeni, vielä jonain päivänä...

Laidun, jokaisen hevosen oikeus, edes osan kesää. Olisipa ihanaa, jos Suomessakin voisi laiduntaa vuoden ympäri!

MarthaRideWear on suosikkimerkkini ratsastushousuissa. Joko olen muistanut mainita kuinka hienot uudet farkkuni ovat?? :)

Nautinto. Kertaakaan en ole katunut hevos"tytöksi" siirtymistä.

Otto, rakas poni. Otto on opettanut lyhyessä ajassa minulle paljon enemmän kuin olisin uskaltanut etukäteen toivoa, parempaa hevosta emme olisi viime kesänä voineet ostaa.

Perhe on tärkeä ja onneksi innolla mukana hevostelussa.

Quality. Pyrin määrän sijasta laatuun omassa ratsastuksessani ja joskus onnistun.

Ruunatkin lisääntyvät. Vielä vuosi sitten meillä oli yksi ruuna, nyt kaksi. Mitäs vuoden päästä??

Sateella, siis sellaisella kesäsateella, ratsastaminen maastossa on mielettömän ihanaa. Hevosen ja metsän tuoksu; ihana yhdistelmä!

Tuntiratsastaja en ollut sittenkään, vaikka vielä jokin aikaa sitten niin luulin. Omalla hevosella, omaan tahtiin on minun juttuni.

Unet. Näen usein unia hevosista ja hevosistani.

Valmentaja on tärkeä! Olen onnekseni löytänyt valmentajan, jonka kanssa kemiat kohtaavat ja jolta saan sellaista apua kun kaipaan.

Yrittäminen tuntuu olevan sisäänrakennettuna minuun. Olen yrittäjä, jolla on oman toimialueen lisäksi miljoonia ideoita. Olisipa vielä miljoonia rahaakin, niin voisi toteuttaa kaikki ideat!

Zzz, jostain syystä olen saanut vähäuniset geenit. Mielelläni nukkuisin viikonloppuisin ja lomalla pitkään, mutta kun en pysty. On pakko herätä aamutuimaan tai muuten kiukuttaa!

Ääkköset tuppaavat välillä unohtumaan etenkin nettimaailmassa, kun työhommat hoituvat pääasiassa tänä päivänä lontoon-kielellä.

Ö-tasolla sitä kai ihan oikeasti ollaan, mitä sitä kaunistelemaan....


Kiitos Anni haasteesta, heitän sen takaisin! :)

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Laidunelämää

Otto muutti eilen laitumelle ja samalla uudelle tallille pysyvästi. Hiukan haikeana erotimme pojat, vaikka tuntuikin etteivät he siitä oikeasti välittäneet vaan asia oli kovempi minulle, mutta toivottavasti pian saamme taas yhdistää "perheen". Muutto itsessään meni hienosti, Otto ei ihmetellyt yhtään vaan kotiutui heti tosi hyvin ja oli aivan innoissaan vihreän määrästä sekä uusista ponikavereista.

Erityisesti pieni shettis oli Oton mieleen, Lennin kanssa nuuhkuteltiin pitkään ja höristeltiin. Muita heppoja ei ensin edes huomattu. Kuulemma ensimmäinen yö oli mennyt hyvin ja aamulla Otto oli rapsutellut uuden kaverin Mikin kanssa. Vaikka minä epäilin, etteivät Otto ja Mikki välttämättä oikein tulisi toimeen. Turha huoli oli! Pari pientä haavaa Otolla oli pyllyssä aamulla, mutta niistä näki ettei kyseessä ollut mikään suuri välienselvittely. Lenni saattaa kyllä vielä aiheuttaa mustasukkaisuusdraamaa, sillä pieni musta näyttäisi olevan kummallekin pojalle aika tärkeä...

Uusi talli on paljon lähempänä kotiamme ja aamulla tyttö polki kavereineen tallille ratsastelemaan. Voi kuinka ihana heppakesä tytöille tuleekaan! Ja itsekin odotan innolla maastoreissuja, sillä tällä tallilla maastot ovat todella hyvät, kilometritolkulla hiekkateitä....

Eilisen ratsastus näytti tältä:
Tytöt hiukan tyypittivät ponejaan, aidatulla takalaitumella :)