tiistai 25. syyskuuta 2012

Rakkautta ja puunausta

Yksi syy miksei kaverini mainostanut Masaa minulle etukäteen on hänen häntänsä. Kieltämättä, Masa ei näytä kovin edustavalta ja tallilla sainkin heti kuulla, että olisivat odottaneet minun hevoseni olevan komeampi. Odottakaahan vaan! Masasta tulee komea rakkaudella ja hyvällä hoidolla! :)

Muhkupylly ja onneton häntä
Masalla taitaa olla alkavaa kesäihottumaa tai sitten maalaiselämä ilman erikoisempia hoitotoimenpiteitä on vain ollut liikaa. Häntä on nimittäin hinkattu aika onnettomaksi luiruksi. Vaikka häntä ei esteettisesti olekaan kovin nätti, en kokenut sitä suureksi ongelmaksi. Masa on tosiaankin ollut luomuna ja huonolla puunauksella (satulan alta on varmasti harjattu, mutta siihen se on sitten jäänytkin) eikä iho ollut kuitenkaan mistään kohtaa rikki. Minusta tilanne ei siis ollut ollenkaan huolestuttava. 

Olin kuullut kehuja AVS 14-voiteesta, joten kävin ostamassa sitä purkin ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen! Ensimmäisenä iltana Masa hinkkasi antaumuksella pyllyään karsinassa, mutta seuraavana päivänä laitoin tätä ihmerasvaa ja olen lisäillyt sitä tasaisin väliajoin niin takapuoleen kuin harjaankin (vaikka harja olikin ihan ok, joskin takkuinen) eikä Masa ole enää hinkannut! Häntä on jo nyt paljon siistimmän näköinen kuin aiemmin, ja samoin harja. Hännässä on muuten paljon ihan mustia ja hopeanharmaita jouhia, mutta harja on puolestaan enemmän oranssinpunainen. Ensi kesänä toivottavasti hulmuaa pitkä ja paksu ja kuulopuheiden mukaan lainehtiva häntä :)


maanantai 24. syyskuuta 2012

Laukkatreeniä

Saimme estevalmentajalta ohjeen käydä Otolla laukkailemassa maastossa viidentoista minuutin pätkiä reippaalla temmolla eli vähintään keskilaukkaa. Otolla on hiukan ongelmia säilyttää riittävä laukan pyörivyys ja esteillä Otto on joskus hidas edestä, mutta takajalkojen tekniikka on hyvä. Tähän kuulemma parhaiten auttaa reipas ja riittävän pitkä laukkatreeni.

Olemmekin nyt kolmena viikonloppuna käyneet maastossa niin, että minä juoksen ja tyttö ratsastaa. Aiemmin meillä ei ollut sopivaa maastovarmaa heppaa kaveriksi, enkä uskaltanut tyttöä päästää yksin, joten keksin tällaisen ratkaisun. Ja olen ollut tosi tyytyväinen, tekee nimittäin minulle huippuhyvää päästä lenkille! :) Kävelemme reilun kilometrin matkan metsään, josta löytyy mahtavia metsäteitä, joilla tyttö laukkailee ja minä juoksen perässä sen verran kun jaksan. Sitten hölkkäilemme hiukan ja kävelemme kotiin. Tällä puolella tallia ei ole hirvikärpäsiä kun taas niissä maastoissa, joissa kesällä kävimme on mielettömästi. Siellä ei yksinkertaisesti voi mennä. Näiden maastojen ehdoton huono puoli on se, että metsään mennään autotietä pitkin. Oton kanssa se ei ole ongelma, mutta monen muun kanssa olisi, sillä autoja menee melko usein.

Näissä maastoissa kelpaa ratsastaa!
Otin tekniikan hyödykseni ja olemme seuranneet näitä lenkkejä SportsTrackerillä. Ensimmäisella kerralla menimme noin viiden kilsan lenkin ja laukassa huippunopeus oli 30km/h. Toisella kertaa ohjelma kaatui eli emme saaneet dataa, mutta viime kerralla menimme samassa ajassa reilut kuusi kilometriä ja Oton huippunopeus oli 35km/h. Siltikään ei näyttänyt (eikä kuulemma tuntunut), että Otto olisi mennyt täysillä :) Tätä on mielestäni tosi mielenkiintoista seurata.

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Eka viikko takana

Tänään Masa on ollut meillä viikon! Viime sunnuntaina ja maanantaina olin varma, että meillä menee pitkään ennen kuin uskaltaudun selkään, niin jännittyneeltä Masa vaikutti. Koska ratsastaminen ei ole Masalle ollut kovin säännöllistä, en halunnut stressata sillä lisää vaan päätin tehdä maastakäsin harjoituksia viikon pari. Mieli kuitenkin muuttui, kun muhku oli niin hienosti kuulolla ja näytti nauttivan hommista.

Ensimmäisinä päivinä keskityimme tosi perusjuttuihin; talutin Masaa, totutin karsinaan, kävelytin kentällä yms. Peruuttaminen sujui todella hienosti oikeastaan heti, koskaan aiemmin kukaan hevonen ei ole ollut niin hyvin kuulolla ja lähtenyt peruuttamaan samalla hetkellä, kun astun taaksepäin! Käsittelystä rohkaistuneena päätin pestä Masaa jo heti keskiviikkona ja päädyimme lopulta ihan pesupaikalle. Arvatenkin Masa oli hienosti ja sain pestä hännän kunnolla ja selkääkin hiukan. Päähän en uskaltanut heti koskea veden kanssa, sillä tämä lienee eka kerta, kun Masaa on pesty edes noin paljon :)

Ruipelo ja muhku
Perjantaina ratsastin lyhyesti ja lopetin heti, kun muhku rentoutui käynnissä. Lauantaina pidin vapaapäivän ja laitoimme Oton ja Masan samaan tarhaan. Ottoa ei kauheasti kiinnostanut, kun oli heinää tarjolla, mutta Masa oli ihan innoissaan kaverista. Ponit jäivät tyytyväisen näköisenä tarhaan, kun lähdimme tallilta. Illalla sain kuitenkin soiton, että kummatkin olivat karanneet! Lähdettiin kauheata kyytiä tallille ja kun pääsimme pihaan, oli Masa juuri saatu kiinni läheiseltä pellolta. Otto oli jäänyt pihaan pyörimään, mutta Masa oli loikannut ojan yli naapurin puolelle ja oli tyytyväisenä syömässä juuri puidulta pellolta olkea... Onneksi antoi kiinni ihan suht hyvin!

Tänään kävin ratsastamassa hetken ilman satulaa (on ollut hiukan vaikeuksia löytää riittävän isoa satulaa lainaan, kun en viitsi vielä omaa ostaa) ratsastusvyöllä ja tein ainoastaan tosi simppeleitä juttuja käynnissä. Masa oli melko jännittynyt ja pelleili kuolaimella aika paljon. Laitoin suitsiin melko paksut kolmipalat, kun ajattelin niiden olevan mukavan pehmeät, mutta kokeilen seuraavaksi ihan normaaleja nivelkuolaimia. Josko ne tuntuisivat tutummilta. Muuten Masa on aivan ihana ratsastaa, tosi herkkä ja kuuliainen!

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Kotiutuminen

Masa on ollut meillä nyt kaksi päivää ja kotiutuminen on alkanut hyvin. Sunnuntaina Masa oli ihmeissään ja hyvin jännittynyt. Paljon uusia asioita pienelle miehelle; matkustaminen, uusi selkeästi pienempi tarha, uudet kaverit, karsina... Etenkin karsina tuntui olevan todella jännittävä paikka, mutta eihän se toisaalta ole ihme, kun on tottunut olemaan laumassa. Minulla oli kaikenlaisia suunnitelmia mitä tekisin heti tallille tulon jälkeen, taluttelisin ja ehkä pesisin. Aika pian huomasin kuitenkin, että nyt kannattaa ottaa rauhassa. Niitä ehtii tehdä myöhemminkin. Ensimmäinen yö oli mennyt lopulta rauhassa ja Masa oli nukkunut myös makuultaan, se on hyvä merkki!

Matti ja Mervi ;)
Maanantaina taluttelin Masan sisälle ja harjasin karsinassa. Masa oli aivan ihmeissään, etenkin kun harjasin harjaa ja päätä, mutta käyttäytyi kuitenkin ihan hyvin. Tiistaina minun piti tehdä hiukan maastakäsittelyharjoituksia, mutta tallilla mukana ollut kaverini halusi testata ensin. Ja Masa oli ihan huippu! Oli mielettömän hyvin kuulolla, pysähtyi ja peruutti helpolla. Minulla ei ole ennen ollutkaan noin kuulolla olevaa hevosta, Oton ja Penan kanssa pitää aina käydä pieni "keskustelu" kumpaa seurataan, vaikka peruskilttejä ovat hekin.

Otimme Masan vielä sisälle ja harjailin käytävällä, nostin jalat ja kokeilin loimea selkään. Masa seisoi hiljaa paikoillaan ja nautti huomiosta ja rapsuttelusta. Katsoin muuten säkäkorkeudenkin ihan tavallisella mittanauhalla ja se oli tasan 148cm. Eli saattaa mennä ponimittoihin :) Karsinaan meno ja siellä oleminen oli jo tuttua eikä Masa pyörinyt enää ihmeissään ympäri.

Selkeästi Masa on aloittanut kotiutumisen jo nyt hyvin ja on todella fiksu, nopeasti oppiva poika.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Projektiheppa osa 2

Elämällä on kumma tapa järjestää asioita, myös niin ettei meinaa itse perässä pysyä.

Olen muutamaan kertaan täälläkin pohtinut kuinka meillä pitäisi olla kolme hevosta, jokaisella omansa. Ja nyt meillä on! Kaverini laittoi viime viikon lopulla viestiä, että hänellä olisi tiedossa mukava, terve suomenhevostamma, joka on peruskoulutettu projekti. Hinta ei päätä huimannut ja jostain syystä minulle tuli fiilis, että voisihan sitä käydä katsomassa. Tamma oli ihan ok, mutta huomasin katselevani samalla tallilla olevaa pientä suomenhevosruunaa sillä silmällä. Ruuna ei ollut myynnissä, mutta kasvattaja ehdotti kuitenkin sen testaamista, joten minä testasin. Ja ihastuin :)

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tajusin pian, että tapasin ruunan ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten kesällä, jolloin Masa oli kaverini luona peruskoulutuksessa. Silloin järki voitti ja hevoskaupat jäivät tekemättä, mutta nyt päätin etten tee samaa virhettä toiseen kertaan. Tämä on pakko katsoa loppuun saakka... Niinpä meille muutti tänään Masa, kuusivuotias suomenhevosruuna (ehkä pienhevoskokoinen), jolla on käyty ratsastalemassa silloin tällöin maastossa.

Masa on siis ihkaoikea projektihevonen; hiukan ylipainoinen, nuori ja raaka, mutta hyväluontoinen heppa. Minun ihkaoma!

torstai 13. syyskuuta 2012

Projektiheppa

Muistin pitkästä aikaa ottaa kuvia, joissa näkyy Otosta muutakin kuin söpö nenä tai silmä. Olen kerännyt näitä "rakennekuvia" itselleni kansioon ja aina tasaisin väliajoin katsellut niitä kriittisin silmin; onko jokin muuttunut? Omasta mielestäni Otto ei ole kovin paljon muuttunut meillä ollessaan, mutta olen toki huomannut kunnon kasvaneen ja lihaksiston jämäköityneen. Siksi yllätyin aika positiivisesti, kun katsoin näitä kahta alla olevaa kuvaa vieritysten. Onhan poni muuttunut sittenkin!


Vaikka muutos ei ole ollut mikään huimanhuima, on Otto kokonaisvaltaisesti sutjakoitunut ja lihaksiston ylälinja noussut. Ja kyllähän sen siitä satulasta huomasi, Otto liikkuu nyt uudella satulalla aivan eri tavalla kuin keväällä!

Otto oli meitä edeltävässä kodissaan vain lyhyen aikaa ja vietti aikansa melkein pelkästään hengaillen. Maaliskuussa sinne muuttaessaan Otto oli ollut vielä täydessä kisakunnossa ja meille tullessaan heinäkuussa vaivoin jaksoi ravata kentän ympäri. Kunto palasi kyllä vauhdilla ja olemme mielestäni koittaneet treenata Ottoa monipuolisesti tämän vuoden aikana, vaikka emme mielestämme ostaneet projektiheppaa vaan mukavan harrastuskaverin. Olemme tehneet perustyötä kentällä, maastoilleet rauhallisesti ja kovaa, hankitreenailleet, hypänneet, uineet... Kiva nähdä, että työstä on ollut hyötyä niin Otolle kuin meillekin :)
Otto kävi uimassa, ja tykkäsi!

perjantai 7. syyskuuta 2012

Mitä on hyvä ratsastus?

Oton muutosta on nyt kulunut pari kuukautta ja pienen välimatkan jälkeen olen alkanut miettiä enemmän omaa kehitystäni ratsastajana. Vaikka koen saaneeni vanhalla tallilla erittäin hyvää opetusta perusratsastukseen aloittaessani ratsastaa muutama vuosi sitten, olen myös ymmärtänyt oppineeni paljon asioita "väärin". Väärin hipsukoissa siksi, että periaatteessahan on oikein esimerkiksi ratsastaa kantapäät alhaalla. Todellisuudessa pitäisi kuitenkin ymmärtää miksi eikä vain työntää kantapäitä alas jännittämällä jalkoja.

Kävimme paljon Oton kanssa tunneilla enkä silti kokenut kehittyväni, vaikka huomasin kyllä tasapainoni parantuneeni. Viime keväänä (lopetettuani tunneilla käymisen) koin ahaa-elämyksen: tältä ratsastuksen kuuluu tuntua! Ensin nämä hetket olivat lyhyitä välähdyksiä, mutta pikkuhiljaa olen onnistunut saamaan pidempiä pätkiä. Itsenäisesti ratsastaessa pystyn keskittymään paremmin niiden hetkien hakemiseen ja lopettaa harjoituksen silloin, kun se onnistuu meiltä parhaiten, jolloin lopetamme iloisina ja tyytyväisinä.

Hymyilevä ratsastaja - Onnellinen hevonen
Olimme jokin aikaa sitten vanhalla tallillamme koulukisoissa ja huomasin tytöissämme huiman eron. He olivat löytäneet takaisin sen ilon ja riemun, joka mielestäni hyvään ratsastukseen liittyy, ja jota en nähnyt viimeisinä kuukausina heidän kasvoillaan heidän ratsastaessa noilla samoilla kentillä. Eilen ratsastaessani ymmärsin, että myös minä nautin nykyään ratsastuksesta aivan eri tavalla kuin vielä muutama kuukausi sitten. Ratsastukseeni on palannut takaisin ilo!

Kisoja seuratessani aloin miettiä, että taidan mieltää hyvän ratsastuksen nykyään eri tavalla kuin aiemmin. Mielestäni hyvässä ratsastuksessa hevonen ja ratsastajat tekevät yhteistyötä iloisesti ja kevyesti. Hevonen liikkuu rennosti ja pehmeästi eikä ratsastajan tarvitse olla vahva. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ratsastaja joudu olemaan myös välillä vahva. Pitää vaatia, jotta voi saada. En ole vielä tavannut hevosta, joka kulkisi automaattisesti hienosti ja rennosti eikä ratsastajan tarvitse kuin istua selässä. Hyvässä ratsastuksessa hevoselta vaaditaan työntekoa, mutta sitä kiitetään, kun se tekee oikein. Hevosen pitää mielestäni näyttää siltä, että se tekee töitä mielellään ja että se luottaa ratsastajaansa.

Nälkä kasvaa syödessä ja tällä hetkellä haluaisin opetella ratsastamaan höyhenenkevyin avuin. Joskus olen löytänyt Otostakin puolia, joita en olisi uskonut siellä olevan, mutta liian usein minusta tuntuu, että Otto on äärirajoillaan vaatimusteni kanssa. Oma mukavuusalue pitää ylittää tasaisin väliajoin, mutta kaikki eivät pysty samoihin suorituksiin vaikka haluaisivatkin....

Lukemisen arvoinen teksti hyvästä ratsastuksesta.


sunnuntai 2. syyskuuta 2012

BB alkoi taas...

Tässä toisenlainen BB-tarina: Big Brother tila
Koska kyseessä on niin hyvin kirjoitettu analyysi, suosittelen lukemaan suoraan :)