maanantai 31. joulukuuta 2012

Valmennus ja irtokenkä

Tänään piti mennä irroittelemaan maastoon poikien kanssa, mutta laittaessani Masaa kuntoon huomasin etukengän pudonneen. Eilen se oli vielä ihan kunnolla kiinni :( Onneksi kavio oli todella siisti, ihan kuin kengittäjä olisi ottanut kengän pois. Koitin etsiä kenkää tarhasta, sillä jos se olisi löytynyt olisi kuka tahansa lähialueen kengittäjä voinut lyödä sen takaisin. Meidän vakikengittäjä kun on aika haasteellinen saada paikalle...

No, mentiin sitten kevyesti kentällä ja verestettiin eilisen treenejä. Masa meni taas kivasti, vaikka koittikin protestoida hetkittäin enemmän kuin eilen. Taisi olla lihakset kipeinä, mutta lopulta oltiin kummatkin taas tyytyväisiä.

Eilen meillä oli valmennus. Jotain ihmeellistä tapahtui taas, kun Hanna seisoi kentän reunalla; Masa meni todella kivasti heti alusta saakka! En tiedä suhtaudunko itse jotenkin eri tavalla vai osaako Hanna vain puuttua juuri niihin oikeisiin asioihin oikealla hetkellä, kun nämä valmennukset meillä menee aina tosi kivasti. Ihanaa joka tapauksessa oli syy mikä tahansa! Tämä osoittaa silti sen, että tarvitsen ulkopuolisen apua vielä aika paljon.

Tunti aloitettiin taas perusjutuilla eli käyntipysähdyksillä, käynti-ravisiirtymillä ja ravipysähdyksillä. Meidän piti keskittyä erityisesti saamaan hevoset rennolle tuntumalle sekä asettumaan. Masa hakee pyöreäksi aina helposti pysähdyksissä, mutta liikkeessä ei tahdo pysyä siellä. Neuvoksi sain pysähtyä ja hakea pyöreyttä tiheään tahtiin ja se auttoi, tavallaan siis kerroin, että haluan hänen tekevän juuri näin myös liikkeessä. Ja kehuin tietysti paljon, kun onnistui. Muutamia kertoja sain ravi-käyntisiirtymät ihanan pehmeinä tehtyä ja Masakin hiukan innostui. Muutaman kerran koitti nostaa jopa laukkaa pysähdyksestä. Hanna tosin sanoi, että nyt taidetaan vaatia niin paljon, että Masan mielestä olisi kivempaa mennä kovaa eteenpäin.

Laukkatehtävätkin onnistuivat ensin ihan kivasti, mutta taas se toinen suunta oli vaikeampi. Olen huomannut, että vaikka oikea laukka on vaikeampi, enemmän vaikuttaa se kummalla laukalla aloitetaan. Se jälkimmäinen on aina vaikeampi eli kerran laukattuaan Masa haluaisi laukata sitä samaa laukkaa, vaikka suunta vaihtuu. Laukkaan on kuitenkin tullut myös uudenlaista pyöreyttä ja hetkittäin se oli ihan salonkikelpoista, ei siis enää pelkkää kaahottamista. Nostot ovat nyt onnistuneet muutaman kerran käynnistäkin eli olen ihan supertyytyväinen!

Harjoittelimme käyntiväistöjä, joita en ole vielä Masan kanssa tehnyt ollenkaan, kun olen ollut hiukan epävarma kuinka ne kannattaisi opettaa. Hän kyllä väistää hienosti ravissakin, kun koittaa esimerkiksi päästä talliin, vaikka minä haluaisin vielä jatkaa ratsastusta :) Väistöissä Hanna neuvoi käyttämään apuna painoa ja johtavaa ohjaa. Eli siirsin painoa väistön puolelle ja ohjasin ohjalla sivulle. Välillä polkaisin jalustinta ja muutaman kerran käytin raippaa satulan eteen. Väistöt olivat vielä pieniä, mutta kuitenkin väistöjä. Hanna huomautti, että ne ovat vielä tosi vaikeita, kun käytössä on sellaisia lihaksia, joita Masa ei ole koskaan aiemmin käyttänyt.

Kokonaisuudessaan emme tehneet mitään kovin erikoista, mutta näissä perusjutuissakin on vielä todella paljon tahkottavaa. Huomasin taas, että olen päästänyt meidät kummatkin liian helpolla. Miten sitä aina päättää valmennuksen jälkeen petraavansa ja kuitenkin löytää itsensä samasta tilanteesta? Samalla kuitenkin huomasin, että tämä viime aikojen kevyempi maastoilu ja kunnon kohottaminen on tehnyt hyvää. Kunto on oikeasti noussut! Hiki tuli, mutta hyvällä tavalla eikä Masakaan ollut hengästynyt. Ja itse en ollut ollenkaan poikki eli toimimme todellisessa yhteistyössä enkä hevosta vastaan.

Kysyin miten meidän kannattaisi viikko-ohjelmaa toteuttaa ja sain kehoituksen tehdä töitä viitenä päivänä viikossa ja treenata etenkin käyntiväistöjä. Koska maastoilu on nuorelle hevoselle tosi hyvää, Hanna ehdotti, että tekisin kaksi treeniä viikossa kentällä ja loput kolme maastossa. Kentällä treenataan vain näitä perusjuttuja paremmiksi. On parempi oppia ekan ja tokan luokan asiat kiitettävästi kuin kaahata koko ala-aste läpi hyväksytysti.

perjantai 28. joulukuuta 2012

Yrtit

Kun Masa saapui, päätin heti selvitellä enemmän miten voisin ehkäistä ensi kesän mahdollisia ongelmia kesäihottuman kanssa. Koska olen huomannut, että meillä ihmisillä ravinto vaikuttaa myös ihoon, ajattelin samoin olevan hevosilla. Löysin mielenkiintoisia tekstejä yrttien käytöstä ja otin yhteyttä Better Choiceen. Yhteydenotto hautautui, mutta vihdoin juuri ennen joulua kävin pitkän puhelun Päivin kanssa ja yrtit lähtivät kohti Suomea. Tänään ne saapuivat meille!

Keskustelun perusteella Päivi sanoi, että Masalla on ongelmia maksassa. Siitä kertoo se, että rasvaa on kertynyt paljon ja se on höllyvää, selluliittimaista. Rapsuttaessa sormiin jää paksu valkoinen rasvakerros, joka johtuu siitä, että iho koittaa saada kuona-aineita läpi. Hikoilu on ollut todella voimakasta ja sellaista "likaista".  Kesäihottuma kuulemma johtuu pääasiassa siitä, että maksan tukkoisuuden vuoksi hiki on voimakkaan hajuista ja houkuttelee itikoita. Koska hevonen stressaa itikoista ja hikoilee lisää, alkaa kierre. Myös Masan silmät ovat rähmineet, tämäkin on merkki epätasapainosta. Kaviot näillä maksaongelmaisilla on kuulemma yleensä hyvät, mutta jos ongelmia on munuaisissa, tilanne on toinen. Onkohan Penalla jotain häikkää munuaisissa?

Tilanne on kokonaisuudessaan parantunut paljon tämän syksyn aikana. Huomasin keskustellessamme, että kaikilla meidän hevosilla on ollut näitä puhdistusoireita tämän syksyn aikana. Paljon on siis hyvällä ravinnolla (eli heinällä) tehtävissä!

Päivi teki meille yksilöllisen sekoituksen ns. puhdistuskuurin sekä kivennäissekoituksen teollisten kivennäisten sijasta. Pussit sisältävät nyt nokkosta, persiljaa, palsternakkaa, piparminttua, kehäkukkaa yms. ja tuoksuvat huumaavilta. Näyttivät ihan syötäviltä :) Kumpaakin yrttisekoitusta annetaan 2 desiä päivässä. Näitä syödään nyt seuraavat muutama kuukausi, jonka jälkeen elimistön pitäisi olla kunnossa ottamaan vastaan kesän haasteet.

Testasimme tänään antaa kumpaakin sekoitusta sekä Otolle että Masalle pienen määrän. Otto oli innoissaan, etenkin siitä kivennäisen korvikkeesta, mutta Masa suhtautui epäillen eikä suostunut syömään. Huomenna saa kauran kanssa eli eiköhän mene alas...

Kuurin myötä heppa saattaa haista pahalta, juoda ja pissata paljon, ja olla kuutamolla. Parin viikon sisällä pitäisi tapahtua selkeämpi muutos pirteämpään päin. Tänään Masa sai yrttejä hiukan ja huomisesta alkaen täyden määrän, saas nähdä kuinka käy!

Kysymyshaaste

Sain haasteen Nooralta!

1. Miksi aloitit blogin pitämisen?
Kun innostuin hevosista enemmän, aloin myös etsiä tietoa netistä ja törmäsin muutamiin mielenkiintoisiin blogeihin ja aloitin seuraamaan niitä. Kun ostimme oman hevosen, päätin myös itse aloittaa kirjoittaa päiväkirjamaisesti muistiin meidän heppa-arkea. Sitä tämä edelleenkin on, päiväkirja kuvilla varustettuna. Koska istun koneella päivät pitkät tuntui tämä helpoimmalta tavalta ja samalla toivon, että omista ajatuksistani voisi olla jotain annettavaa muillekin.

2. Oletko kilpaillut/millä tasolla kilpailet?
En ole kilpaillut enkä rehellisesti osaa sanoa aionko kilpailla joskus. Mitään en ole varmaksi päättänyt vaan menen tässäkin tunteella. Jos tuntuu siltä, että kehitymme, saatan kilpaillakin :) Tasoltani en ole kummoinen, mutta eipä ole hevosenikaan eli kehitymme yhdessä.

3. Kuinka kauan olet ratsastanut?
Ratsastanut olen nyt hiukan reilut kolme vuotta ja siitä melkein kaksi vuotta olen ollut hevosen omistajana, nykyisin siis jo kolmen hevosen.

4. Koulu vai esteet?
Olen sydämeltäni kouluratsastaja, mutta tykkäisin hypätä myös esteitä. En vain ole vielä ehtinyt hypätä :) Salainen haaveeni on joskus päästä harrastamaan kenttää (helppoja luokkia), sillä siinä yhdistyisivät kaikki mielenkiintoiset lajit!

5. Valmennus vai kilpailut?
Valmennus ehdottomasti! Nautin suunnattomasti uuden oppimisesta ja nautin laadukkaasta opetuksesta.

6. Poni vai hevonen? Perustele.
Sydämeni ovat vieneet ponikokoiset suomenhevoset, joissa mielestäni yhdistyy parhaat puolet: selväpäisyys, pieni koko ja hevosen rakenne. Olen melko lyhyt jalkainen eli pienemmät hevoset ovat siksikin parempia. Pidän myös siitä, että näillä uskallan laukata ihan täysillä maastossakin, esimerkiksi meidän Penalla en todellakaan uskaltaisi...

7. Onko sinulla ollut hoito-, vuokra- tai omaa hevosta?
Ennen omia hevosia olin ratsastanut vain ratsastuskoulun hevosilla. Aloitin siis aikalailla nollasta koko omistamisen, mutta onneksi kysyvä ei tieltä eksy!

8. Oletko hypännyt maastoesteitä?
En, haluaisin kyllä. Mutta jos testaisi ensin kentällä :)

9. Lempihevosrotusi?
Suomenhevonen. Pidän kyllä myös saksalaisista puoliverisistä, niissä yhdistyvät yleensä kapasiteetti hyvään luonteeseen. Olen kyllä huomannut, että jokainen hevonen on oma yksilönsä ja toisten kanssa synkkaa, kun taas toisten ei.

10. Korkein hyppäämäsi este?
Varmaankin noin 40-50cm :)

Pistän haasteen eteenpäin ja haastan Sannan ja Gidranin.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Rauhallista joulua!

Olemme monesti matkustaneet ulkomaille jouluksi, mutta hevosten myötä tuntuu ettei enää voi lähteä pidemmäksi aikaa mihinkään (eikä olisi kyllä rahaakaan!), joten nautimme suomalaisesta joulusta tänäkin vuonna. Ja kyllä nyt taas kelpaakin, sääkin on kuin suoraan oppikirjoista! Nautimme perheen kesken hyvästä ruuasta, hiukan viinistä, saunomme ja vietämme vain aikaa rentoutuen. Normaali arki on melkoista hulinaa, joten tämä tekee extrahyvää!

Pakkasta täällä on ollut reilu -20 astetta nyt muutaman päivän. Tänään päätimme käydä lyhyen maastolenkin hevosten kanssa metsässä ilman satulaa. Tyttö otti kameran mukaan ja räpsi kuvia, kun minä puolestani keskityin vain pysymään kyydissä :) Masa toimi kyllä oikein mukavasti, mutta tasapainoa pitää minun vielä treenata...

Näiden kuvien myötä, toivotan oikein rentouttavaa ja rauhallista joulua teille rakkaat blogiystävät!







maanantai 17. joulukuuta 2012

Suoruus

Lauantaina pääsin kauan kaipaamaani valmennukseen, sillä Rosali tuli tallillemme. Olen ollut hänen valmennuksessaan ainoastaan kerran aiemmin Penalla eli aikaa siitä on kulunut melkoisesti. Aiemmin tänä syksynä en vielä uskaltanut Masalla osallistua, kun pelkäsin ettei ruunan kunto riitä. Eikä se olisi kyllä riittänytkään :)

Koko tunnin teimme tosi perusjuttuja, mutta niissäkin oli meille puuhaa. Teimme alkuun ravi-käyntisiirtymisiä, joissa käyntiä piti mennä noin viisi askelta. Keskittyä piti erityisesti tahtiin, jotta se säilyy läpi siirtymisten tasaisena. Sen jälkeen lisäsimme mukaan voltin toisessa päässä kenttää ja toisessa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Tämä osoittautui meille hankalimmaksi, sillä Masa taipuu kaulastaan helposti liian paljon. Totta puhuakseni en ole aiemmin kiinnittänyt niin kovin paljon huomiota suoruuteen, kun olen keskittynyt eteenpäin pyrkimykseen, mutta jatkossa pitää. Se oli nimittäin ainoa kotiläksy tällä kertaa :)

Olen jotenkin kuvitellut, että Masan kaatuminen sisäänpäin ympyröillä johtuu siitä, ettei hän kuuntele kunnolla sisäpohjetta, mutta sainkin kuulla sen johtuvan todellisuudessa siitä ettei hän kuuntele ulkopohjetta eikä ulko-ohjaa. Minun pitää jatkossa kiinnittää erityisen paljon huomiota suoruuteen ja saada ulkoavut läpi. Koska Masa taipuu helposti, en saa taivuttaa enkä asettaa ennen kuin suoruus on kunnossa. Rosalin mielestä meidän suurimmat ongelmat laukannostossakin ovat nimenomaan puutteelliset ulkoavut, ja kun Masa saadaan suoraksi, helpottuvat nostotkin.

Tällä kertaa ratsastus ei ollut mikään kevyt humputtelu vaan kummallekin tuli hiki kunnolla, mutta hauskaa oli. Sain muuten itse noottia siitä, että aukaisen liikaa lonkkiani ja jään reidellä irti hevosesta. Minulle on kuulemma varmaan muistutettu liikaa siitä, ettei saa puristaa ja nyt olen mennyt jo yli. Niinhän se menee, äärimmäisyydestä toiseen... Rosali sanoi, että Masa vaikuttaa ihan lupaavalta; liikkeet ovat hyvät, laukka jo nyt pyörivä ja rakenne näyttäisi siltä, että kokoaminen on helppoa. On kuulemma koulutuksesta vaan kiinni mihin päästään, ja hiukan olin kuulevinani, että apua saattaisin tarvita ;)

Noin viikon takaiselta maastoreissulta 
Eilen kävin ihanassa lumisessä metsässä kävelemässä lyhyen lenkin palauttavana verkkana. Masa nauttii suunnattomasti, kun saa kävellä umpihangessa metsässä ja niin nautin minäkin!

Kävimme muuten myös perjantaina maastossa Oton ja tytön kanssa ja saatiin aikaiseksi pieni laukkakilpailukin :)

perjantai 14. joulukuuta 2012

Nuoren hevosen koulutus

Heti alkuun disclaimer: en ole missään nimessä ammattilainen enkä väitä tietäväni nuoren hevosen koulutuksesta paljon eli alla on vain minun yhteenvetoni :)

Iältään Masa on "jo" kuusivuotias, mutta tasoltaan hän vastaa ehkä enemmänkin nelivuotiasta, sillä ratsastusta on takana todella vähän. Minulle tullessaan hänen kanssaan oli vain maastoiltu silloin tällöin. Peruskoulutuksen Masan ollessa nelivuotias oli tehnyt kaverini, joka oli lähinnä opettanut milloin liikutaan eteen ja milloin pysähdytään. Minä puolestani olen ratsastanut vain muutaman vuoden enkä ole aiemmin miettinyt sen enempää miten koulutus edes tapahtuu. Olen siis joutunut etsimään tietoa ja lukenut mielenkiintoisia artikkeleita niin varsan käsittelystä kuin kokeneemmankin hevosen koulutuksesta. 

Erilaisia tapoja edetä hevosen kanssa on varmasti vaikka kuinka paljon ja kuten olen näiden meidän kolmen hevosen kanssa huomannut, jokainen hevonen on oma yksilönsä, kuten jokainen ratsastaja myös. Mitään yleispäteviä neuvoja on siis vaikea antaa. Itse huomaan kuitenkin löytäväni eniten minulle sopivia neuvoja klassisen ratsastuksen parista, joissa tärkeimmäksi opiksi nousee mielestäni rentous ja mielekkyys.

Kahden ensimmäisen ratsastusvuoden tehtävänä on vahvistaa hevosen ylälinjaa eli paljon maastoilua, reippaasti eteenpäin, kaula pitkäksi eteen ja alas. Mieluusti maastossa käyntiä pitkin ohjin, ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa ja pieniä esteitä. Erään ohjeen mukaan vasta noin kolmen kuukauden pituisen ratsutuksen jälkeen voidaan alkaa kehittää laukkatyöskentelyä. Vaikka hevoselle onkin helpompaa siirtyä laukkaan ajamalla, pitäisi pyrkiä opettamaan hevonen nostamaan laukka rauhallisesta ravista. Vanhemmallekin hevoselle on hyötyä reippaasta maastoilusta, kuten Otossa on tapahtunut huima muutos viime kesän vauhdikkaiden maastolaukkailujen myötä osoittaa.

Karkeasti neuvotaan, että töitä pitäisi tehdä maksimissaan sen verran kuin hevoselle on ikävuosia eli nelivuotiaalla neljä päivää viikossa ja viisivuotiaalla viisi päivää viikossa. Työpäiviksi lasketaan myös ne päivät, kun hevosta juoksutetaan, maastoillaan tai kävelytetään. Meillä Masalla on työpäiviä ollut nyt noin neljä viikossa ja mielestäni se on ollut hyvä määrä. Hieroja on joka kerran huomauttanut pienestä nesteestä nivelissä mikä tarkoittaa sitä, että lihakset eivät ole vielä riittävän kehittyneet kantamaan kaikkea painoa. Koska haluan, että Masa on seuranani pitkään, eikä meillä ole mihinkään kiire, etenemme nyt rauhassa ja kehitämme lihaskuntoa rikkomatta paikkoja.

Tärkeätä on muistaa olla vaatimatta nuorilta liikaa. Nuorten hevosten työ on yksinkertaista ratsastusta ympyröillä ja siirtymisiä käynnissä ja ravissa. Hevosten tulisi saada nauttia työstään ja saada palkinto tehdessään oikein. Palkinto ei tarvitse olla kuin myötäys ja kiitos. Muinaiset Saksan armeijan säännökset sanoivat: "Jatkuva menestys on taattu vain, kun niin päälliköt kuin heidän alaisensakin nauttivat ratsastuksesta ja rakastavat hevostaan." Tämä on mieluinen neuvo minullekin :) 

Uusia asioita ei kannata opettaa, jos hevonen on hermostunut, pelokas, kivulias tai muuten jännittynyt. Uuden oppiminen pitäisi liittää vanhaan tuttuun tehtävään. Tämän huomasin hyvin viime valmennuksessa, sillä laukannostojen välissä sain käskyn aina kevennellä kiemurtelua ja kun Masa rentoutui tutussa tehtävässä, kokeilin nostoa uudelleen. Uusia asioita tuodaan mukaan, kun hevonen on rento ja aina lyhyissä pätkissä. Pitäisi muistaa lopettaa heti silloin, kun hevonen tekee asian niin oikein kuin sillä hetkellä pystyy ja palata takaisin vanhaan tuttuun. Ensimmäisenä kiinnitetään huomiota tahtiin, sitten irtonaisuus, tuntuma, lennokkuus, suoristus ja vasta aikojen päästä kokoaminen.

Viime aikoina muuallakin sosiaalisessa mediassa on ollut paljon puhetta hevosen hikoamisesta; innoittajana on Eversti Carde, joka on sanonut "jos hevosesi on hikinen harjoituksen jälkeen, tiedät tehneesi liian paljon". Vaikka tämän voi ymmärtää monella tavalla uskon, että ideana on se, että hevoselle ei teetetä väkisin tehtäviä, jotka ovat liian vaikeita eikä mitään tehdä hiki hatussa vääntämällä eikä liian pitkiä aikoja kerrallaan. Meillä ainakin ne parhaimmat ratsastuskerrat ovat olleet tavallaan kevyitä kummallekin, niin ratsastajalle kuin ratsullekin eikä meille ole tullut hiki. Liian orjallisesti tätäkään ei pidä minusta ottaa, sillä joskus tekee ihan hyvää hikoilla ja hengästyä. Silloin ei tosin harjoitella kouluratsastusta vaan esimerkiksi kohotetaan kuntoa. 

Mintin blogista olen bongannut seuraavat ohjeet, jotka mielestäni vetävät yhteen kaiken yllä mainitun:
1. Tyydy vähään ratsastuksessasi, pyydä hevoselta usein ja palkitse hevostasi
2. Tee itsesi ymmärretyksi
3. Etene tunnetusta asiasta tuntemattomaan
4. Jaa harjoitukset, käytä usein lepotaukoja
5. Muuntele tehtäviä ja pidä hevosesi mielenkiinto yllä
6. Jokainen huonosti tehty harjoitus ei ole pelkästään turha vaan se on hevosellesi haitallinen

Tässä muutama mielenkiintoinen linkki luettavaksi:
Hevosnetin juttuarkisto
Ja jo aiemmin mainitut Mintin blogi ja Anna Kilpeläisen blogi

p.s. Mielenkiintoista on varmasti palata tähän kirjoitukseen vaikkapa vuoden päästä ja nähdä millainen on ajatukseni silloin :)

sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Rentoutta metsästämässä

Vaikka yleensä vanhempia hevosia myydään oppimestareina, täytyy minun myöntää, että toistaiseksi minun oppimestarini on ollut ratsunalku Masa. Olen toki muidenkin hevosten kanssa huomannut rentouden tärkeyden, mutta ehkä ruunan kokemattomuus korostaa erityisesti pienten asioiden tärkeyttä. Joudun, ja saan, miettiä jokaisen tekemäni liikkeen tarkkaan etten opeta vääriä asioita ja kannusta reagoimaan väärällä tavalla.

Olen jo useampaan kertaan ihastellut kuinka hienosti painoavut toimivat. Alkuun olin niiden kanssa jopa pulassa, Masa kun tuppasi pysähtymään heti, jos minä heilahdin johonkin suuntaan. Valitettavasti sitä tapahtui usein... Nyt onneksi hän ei enää reagoi ihan jokaiseen heilahdukseen, mutta on silti edelleen herkkä. Hän selvästi rentoutuu heti, kun saa minulta selkeät avut mihin suuntaan mennä ja se pitää nimenomaan tapahtua painolla, ei ohjasta kiskomalla. Viimeisessä valmennuksessa huomasin mahtavasti kuinka omia kyynärpäitäni rentouttamalla sain siirrettyä rentouden hevosen niskaan. Hanna muistutti: "rennot nivelet" ja niinhän se vaan toimi. Sekä ratsastajalla että ratsulla.

Harmillista on, että vielä ei todellakaan olla siinä pisteessä, että osaisin itse tehdä kaiken oikein alusta saakka ja niinpä viime ratsastuskerta oli taas suurimmaksi osaksi muuta kuin rentoa. Emme kyllä ole menneet pitkiin aikoihin kentällä, vaan hömpsötelleet maastossa ja lomailleet, mutta huomaan tosi usein jääväni itse jännittämään ja vetämään. Ja niinpä Masa jännittää ja vetää... Ensi lauantaina on onneksi valmennus!

Tyytyväinen olen silti, kun sain kummatkin laukat nostettua ja laukattua rennostikin. Mahtavaa oli myös huomata, että Masa oli nyt tasaisempi edestä, joten ehkä se raspaus auttoi!

Lue valtavan hyvä kirjoitus valmennuksesta, näitä oppeja koitan pitää aina mielessä.


Otto tonttu

tiistai 4. joulukuuta 2012

Kevyt päivä

Mies kysyi tänään, että juoksuttaisinko Penan. En todellakaan eilisen tarhaan talutuksen perusteella. Herra oli hiukan pöheenä; hyppi pystyyn ja koitti pukitella... Tallinpitäjä oli ollut julma ja jättänyt "ponin" viimeiseksi sisälle, ja sekös oli kamalaa ;)

Juoksutus meni kuitenkin ihan kivasti, ainakin näin etäisyyden päästä tarkkailtuna. Tässä hiukan tunnelmakuvaa:

Mamma mä tuun...
Meinasin ensin juoksuttaa Masaakin hiukan, mutta päätin sittenkin kokeilla ilman satulaa ratsastusta ensimmäistä kertaa. Koska eilen oli raspaus, menin pitkin ohjin käyntiä ja olipas poni ihana! Masan selkä on niin mukavan leveä ja pehmeä, vaikka laihtumista onkin tapahtunut paljon ja hän toimi tässäkin tuttuun tapaansa tosi mukavasti. Ei haitannut, vaikka pakkasta oli tänäänkin taas reilut -20!

maanantai 3. joulukuuta 2012

Pakkaspäivän raspaus

Kylläpä pakkanen paukkuu! Tänään aamulla oli herätessä rapsakat -24 astetta, eikä lämpötila tuntunut muuttuvan päivän mittaan mihinkään. Aurinko kuitenkin paistoi, joten ulkona oli ihan valtavan kaunista!

Meille oli tälle päivälle sovittuna raspaus ja karkasin töistä käymään tallilla kesken päivän. Olen pohtinut Masan hampaiden kuntoa alusta saakka ja ollut hiukan huolissani myös siitä, että Masa tahtoo mielellään pelata kuolaimella koko ajan. Hän myös syö aika rauhallisesti, mutta ehkäpä se saattaa johtua siitä, ettei Masan ole paljon tarvinnut nälkää nähdä... Koska minun tietääkseni ei hänen suuhunsa ole paljon katsottu, ajattelin tilata suosiolla sähköraspin ja rauhoituksen; menisi koko hoito kerralla. Poika otti rennosti rauhoituksen, vaikka paksun karvan vuoksi suonen löytäminen oli haasteellista eikä ollut kummissaan raspauksestakaan. Hampaat Masalla olivat hyvässä kunnossa, ainoastaan pieni kohouma ihan takana, mutta muuten suu oli todella siisti. Sudenhampaat häneltä oli ilmeisesti poistettu jossain vaiheessa ja pieni juurenpala näkyi oikealla puolella. Vaikka eläinlääkäri epäili, ettei se haittaa, päätettiin se kuitenkin poistaa nyt samalla. Pienen kaivelun jälkeen yläleuasta irtosi pieni, terävä pala. Se oli juuri sillä kohdalla mihin kuolain tulee, joten mielenkiintoista nähdä vaikuttaako poisto tuntuman löytämiseen. Vai onko kyseessä vain nuoren hevosen epävarmuus kuolaimeen tukeutumisessa...

Raspauksesta minulla ei tällä kertaa ole tarjota kuvia, mutta saatte nähdä Masan pyllyn :) Häntä on lähtenyt kasvuun!