perjantai 14. joulukuuta 2012

Nuoren hevosen koulutus

Heti alkuun disclaimer: en ole missään nimessä ammattilainen enkä väitä tietäväni nuoren hevosen koulutuksesta paljon eli alla on vain minun yhteenvetoni :)

Iältään Masa on "jo" kuusivuotias, mutta tasoltaan hän vastaa ehkä enemmänkin nelivuotiasta, sillä ratsastusta on takana todella vähän. Minulle tullessaan hänen kanssaan oli vain maastoiltu silloin tällöin. Peruskoulutuksen Masan ollessa nelivuotias oli tehnyt kaverini, joka oli lähinnä opettanut milloin liikutaan eteen ja milloin pysähdytään. Minä puolestani olen ratsastanut vain muutaman vuoden enkä ole aiemmin miettinyt sen enempää miten koulutus edes tapahtuu. Olen siis joutunut etsimään tietoa ja lukenut mielenkiintoisia artikkeleita niin varsan käsittelystä kuin kokeneemmankin hevosen koulutuksesta. 

Erilaisia tapoja edetä hevosen kanssa on varmasti vaikka kuinka paljon ja kuten olen näiden meidän kolmen hevosen kanssa huomannut, jokainen hevonen on oma yksilönsä, kuten jokainen ratsastaja myös. Mitään yleispäteviä neuvoja on siis vaikea antaa. Itse huomaan kuitenkin löytäväni eniten minulle sopivia neuvoja klassisen ratsastuksen parista, joissa tärkeimmäksi opiksi nousee mielestäni rentous ja mielekkyys.

Kahden ensimmäisen ratsastusvuoden tehtävänä on vahvistaa hevosen ylälinjaa eli paljon maastoilua, reippaasti eteenpäin, kaula pitkäksi eteen ja alas. Mieluusti maastossa käyntiä pitkin ohjin, ravia ja laukkaa kevyessä istunnassa ja pieniä esteitä. Erään ohjeen mukaan vasta noin kolmen kuukauden pituisen ratsutuksen jälkeen voidaan alkaa kehittää laukkatyöskentelyä. Vaikka hevoselle onkin helpompaa siirtyä laukkaan ajamalla, pitäisi pyrkiä opettamaan hevonen nostamaan laukka rauhallisesta ravista. Vanhemmallekin hevoselle on hyötyä reippaasta maastoilusta, kuten Otossa on tapahtunut huima muutos viime kesän vauhdikkaiden maastolaukkailujen myötä osoittaa.

Karkeasti neuvotaan, että töitä pitäisi tehdä maksimissaan sen verran kuin hevoselle on ikävuosia eli nelivuotiaalla neljä päivää viikossa ja viisivuotiaalla viisi päivää viikossa. Työpäiviksi lasketaan myös ne päivät, kun hevosta juoksutetaan, maastoillaan tai kävelytetään. Meillä Masalla on työpäiviä ollut nyt noin neljä viikossa ja mielestäni se on ollut hyvä määrä. Hieroja on joka kerran huomauttanut pienestä nesteestä nivelissä mikä tarkoittaa sitä, että lihakset eivät ole vielä riittävän kehittyneet kantamaan kaikkea painoa. Koska haluan, että Masa on seuranani pitkään, eikä meillä ole mihinkään kiire, etenemme nyt rauhassa ja kehitämme lihaskuntoa rikkomatta paikkoja.

Tärkeätä on muistaa olla vaatimatta nuorilta liikaa. Nuorten hevosten työ on yksinkertaista ratsastusta ympyröillä ja siirtymisiä käynnissä ja ravissa. Hevosten tulisi saada nauttia työstään ja saada palkinto tehdessään oikein. Palkinto ei tarvitse olla kuin myötäys ja kiitos. Muinaiset Saksan armeijan säännökset sanoivat: "Jatkuva menestys on taattu vain, kun niin päälliköt kuin heidän alaisensakin nauttivat ratsastuksesta ja rakastavat hevostaan." Tämä on mieluinen neuvo minullekin :) 

Uusia asioita ei kannata opettaa, jos hevonen on hermostunut, pelokas, kivulias tai muuten jännittynyt. Uuden oppiminen pitäisi liittää vanhaan tuttuun tehtävään. Tämän huomasin hyvin viime valmennuksessa, sillä laukannostojen välissä sain käskyn aina kevennellä kiemurtelua ja kun Masa rentoutui tutussa tehtävässä, kokeilin nostoa uudelleen. Uusia asioita tuodaan mukaan, kun hevonen on rento ja aina lyhyissä pätkissä. Pitäisi muistaa lopettaa heti silloin, kun hevonen tekee asian niin oikein kuin sillä hetkellä pystyy ja palata takaisin vanhaan tuttuun. Ensimmäisenä kiinnitetään huomiota tahtiin, sitten irtonaisuus, tuntuma, lennokkuus, suoristus ja vasta aikojen päästä kokoaminen.

Viime aikoina muuallakin sosiaalisessa mediassa on ollut paljon puhetta hevosen hikoamisesta; innoittajana on Eversti Carde, joka on sanonut "jos hevosesi on hikinen harjoituksen jälkeen, tiedät tehneesi liian paljon". Vaikka tämän voi ymmärtää monella tavalla uskon, että ideana on se, että hevoselle ei teetetä väkisin tehtäviä, jotka ovat liian vaikeita eikä mitään tehdä hiki hatussa vääntämällä eikä liian pitkiä aikoja kerrallaan. Meillä ainakin ne parhaimmat ratsastuskerrat ovat olleet tavallaan kevyitä kummallekin, niin ratsastajalle kuin ratsullekin eikä meille ole tullut hiki. Liian orjallisesti tätäkään ei pidä minusta ottaa, sillä joskus tekee ihan hyvää hikoilla ja hengästyä. Silloin ei tosin harjoitella kouluratsastusta vaan esimerkiksi kohotetaan kuntoa. 

Mintin blogista olen bongannut seuraavat ohjeet, jotka mielestäni vetävät yhteen kaiken yllä mainitun:
1. Tyydy vähään ratsastuksessasi, pyydä hevoselta usein ja palkitse hevostasi
2. Tee itsesi ymmärretyksi
3. Etene tunnetusta asiasta tuntemattomaan
4. Jaa harjoitukset, käytä usein lepotaukoja
5. Muuntele tehtäviä ja pidä hevosesi mielenkiinto yllä
6. Jokainen huonosti tehty harjoitus ei ole pelkästään turha vaan se on hevosellesi haitallinen

Tässä muutama mielenkiintoinen linkki luettavaksi:
Hevosnetin juttuarkisto
Ja jo aiemmin mainitut Mintin blogi ja Anna Kilpeläisen blogi

p.s. Mielenkiintoista on varmasti palata tähän kirjoitukseen vaikkapa vuoden päästä ja nähdä millainen on ajatukseni silloin :)

3 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen kirjoitus, ja olen aika lailla samoilla linjoilla kanssasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla! Mielelläni kuulen myös muunlaisia mielipiteitä, vain sitä kautta voi oppia uutta :)

      Poista
  2. Oletko muuten päässyt palaamaan tähän kirjoitukseen nyt, kun vuosi on jo kulunut?

    VastaaPoista