tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013 paketissa

Nyt on taas aika laittaa kulunut vuosi pakettiin ja muistella hetki menneitä. Täältä löytyy viime vuoden vastaava postaus, jonka kautta pääsee myös sitä edeltävään koosteeseen. Koosteen loppuun olin kirjoittanut toiveeni:
Vuodelle 2013 toivon samanlaisia onnistumisen tunteita, mielenkiintoisia valmennuksia ja vauhdikkaita maastoreissuja kuin kuluneena vuonnakin. Toivon, että löydän yhä vahvemmin minun tapani ratsastaa ja olla hevosten kanssa. Että uskallan luottaa enemmän siihen omaan tunteeseen ja ymmärtää milloin liikumme liikaa omalla mukavuusalueella, ja milloin on aika rikkoa rajoja. Masan kanssa toivon kehittyvämme niin, että laukat nousevat kentälläkin pyytäessä (kumpikin laukka) ja pitämään rentouden askellajista riippumatta. Toivon, että voisimme ottaa harjoitteluun mukaan myös puomit ja pienet esteet. 
Tytölle ja Otolle toivon paljon onnistuneita kisasuorituksia ensi kaudelle, ehkäpä jopa aluetasolla!

Tammikuu
Aivan kuun alussa Otto pääsi kärryhommiin. Olin ollut siinä uskossa, että Otolla on nuorena ajettu paljonkin, mutta luultavasti olin ymmärtänyt asian väärin. Onneksi se ei haitannut, vaan Otto toimi kärryn edessä kuin vanha tekijä. Etenkin ravi parani kärryttelyjen avulla huimasti!
Tammikuussa Masalla alkoi olla selkeämmin ongelmia lapojen kanssa, erityisesti oikea lapa oli jumissa ja se vaikutti etujalkojen liikkeeseen. Myös takana polvet ja kintereet reagoivat jonkin verran keräämällä nestettä.
Tilanne äityi pahemmaksi ja ensimmäistä kertaa tämän hevosen kanssa mietin, että miten selviämme, kun en minä oikeasti tiedä nuorista hevosista mitään. Oliko tämä sittenkin liian kova pala minulle?
Muuten kuukauteen kuului pitkiä maastolenkkejä ja hankitreeniä. Annoimme poikien kaahata maastossa aina täysillä ja vasta, kun mukana oli muitakin ratsastajia tajusin, ettei Masa osaa mennä hitaampaa laukkaa ollenkaan :)
Otto innoissaan
Tammikuussa meidän treenit näyttivät näin hienolta...

Helmikuu
Satulan kanssa säätämistä, kun "väliaikaissatula" selvästi kipeytti ponin selän. Testaisin myös joustorunkoista satulaa, josta Masa kyllä tykkäsi alkuun kovastikin. Itse en vaan osannut siinä istua kunnolla ja päädyimme lopulta tavalliseen koulusatulaan. Kuun lopussa Masa liikkui taas pidemmän tauon jälkeen mielellään ja suurimmaksi osaksi rentona. Hehkutusta oli lopulta paljon :)

Ihania, pitkiä maastoja
Treenausta kuun lopulla

Maaliskuu
Puoli vuotta Masan kanssa tuli täyteen! Pojan kunto nousi kohisten ja hommia pystyi tekemään aiempaa täyspainoisemmin. Suurta tasapainottelua kuitenkin vaati löytää sopiva rytmi treenaamiseen ja maastoiluun, sillä liika kenttätyöskentely näkyi heti motivaatiossa.
Valmennuksessa sain ensimmäistä kertaa laukattua hyvän pääty-ympyrän, aika mahtavaa! Sen jälkeen laukkaan löytyi taas uusia vaihteita ja muutenkin poni tuntui normaalilta, notkealta itseltään.
Otto väläytteli valmennuksessa selkeästi parantuneita askellajejaan, maastoilu teki hyvää myös Otolle! Tytön kisakausi starttasi kuun lopulla seuratasolla 70 ja 80 luokissa, joista kummastakin tuli puhtaat radat ja ruusukkeet.
Maaliskuussa meidän pojat laitettiin ensimmäistä kertaa samaan tarhaan, ja siellä ovat edelleen.

Parhaimmillaan riimuja meni yksi per päivä, tässä taas joku vanha varariimu...
Otto kävi myös koulukisoissa, vaikka luulikin olevansa estekisoissa
Huhtikuu
Kevättä ilmassa! Kenttä alkoi sulaa ja maastolaukat onnistuivat. Valmennuksissa ja muutenkin Masa liikkui hyvin, mutta kiikutti minua kerran kentällä ihan kunnolla, loikaten lumikinosten yli pois. Käsittelykurssilta hain lisäoppia maastakäsin toimimiseen ja pieni kurinpalautus omistajalle tekikin hyvää :)
Huhtikuussa ymmärsin, että minun pitää tämän hevosen kanssa olla oikeasti läsnä ja kuunnella, sillä niillä kerroilla kun maltoin niin tehdä, toimi Masa kuin ajatus.
Loppukuusta alkoi uusi satula liikkua ja satulointi olla vastanmielistä, selkä muutti muotoaan vauhdilla. Ihottumaloimi oli pakko laittaa, kun kesä tuli vauhdilla.
Työskentely alkoi onnistua
Ihania maastoja!
Maastakäsin treenaamista
Toukokuu
Satulan kanssa säätäminen jatkui, testailin ensimmäistä väliaikaissatulaa ja laitoin romaania. Uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ratsastamaan kunnolla ilman satulaa ja Masa liikkui valtavan rentona. Ulkomailta tilaamani geeliromaani eteen sekä muotoiltu satulavyö helpottivat tilannetta ja pääsin taas ratsastamaan kunnolla.
Kevään ensimmäisillä maastolaukoilla kummatkin pojat kävivät kierroksilla ja ensimmäistä kertaa Masa oli välittämättä avuistani pätkääkään. Onneksi reissuista selvittiin silti ilman vaaratilanteita. Muuten lämpöiseen toukokuuhun kuului reippaita maastoiluja, joista suurimmalla osalla Masa oli erittäin hyvin kuulolla.
Leivän avulla totuttelin Masaa pesuun ja se tuntuikin olevan persolle suomipojalle se paras kannustin.
Tyttö starttasi Otolla ensimmäiset aluekisansa 90-luokassa, josta tuli heti sijoitus, samoin kuin aiemmasta 80-seuraluokasta!

Satumetsä
Ilman satulaa rentoa menoa

Otto kiitää kisoissa
Kesäkuu
Laadukas Snuggyhoodsin ihottumaloimi piti Masan ihottumaa kurissa, maastoilimme paljon ja valmentauduimme. Hanna ratsasti pyynnöstäni Masan ensimmäistä kertaa ja yllättyi. Minä seurasin itku kurkussa kentän laidalta hienon poikani menoa :) Ensimmäisen ratsastuksen jälkeen Masa liikkui huomattavasti paremmassa tasapainossa kuin aiemmin ja toisen Hannan ratsastuksen jälkeen ero oli jo huima. Edistyimme lyhyessä ajassa ihan valtavasti!
Tyttö kävi taas kisaamassa tuoden kotiin jälleen sijoituksen alue90-luokasta.

Robin Hood ja kaveri
Kummatkin nauttivat
Matti osaa, kun ratsastaja osaa
Kiitoravia maastossa
Heinäkuu
Alkukuusta yksi tärkeistä etapeista ylitettiin, sillä Masa hyppäsi esteen! Paljon kehuja ja poni oli ihan ihmeissään, ehkä jopa hiukan innostunut :) Seuraavalla kerralla (video) hyppääminen onnistui jo hyvin, vaikka takajalat olivatkin hetkittäin solmussa.
Maastossa kunnon kasvamisen huomasi ehkä parhaiten, useamman kilometrin ravihölkkä onnistui leikiten ja ojien yli hyppiminen oli ponin mielestä ekstrakivaa. Masa oli elämänsä kunnossa ja vaikka edelleen hiukan lihasköyhä, silti muuten lihavuuskunnoltaan erinomaisessa mallissa.
Tyttö oli Oton kanssa estepainotteisella leirillä, testasi maastoesteitä ja kävi aluekisoissa hakemassa taas sijoituksen 90-luokasta.
Rakennekuvaa heinäkuulta

Elokuu
Kuun alussa juhlimme Masan kanssa synttäreitä ja tyttö kävi Oton kanssa maastoestevalmennuksessa, todeten ettei se sittenkään ole hänen lajinsa. Valmennus kyllä meni hienosti, mutta ymmärrän hyvin, sillä maastoesteillä ei ole varaa virheisiin.
Itse olin ihan hölmön rakastunut hevoseeni ja nautin täysin siemauksin kaikesta tekemisestä Masan kanssa. Hieroja, joka on ollut mukana ihan alusta saakka, kehui Masan kuntoa. Ei olisi kuulemma uskonut, että olemme näin pitkällä vain vajaassa vuodessa. Minä suunnittelin treeniohjelmaa innoissani ja tulevaisuus näytti mahtavalta.

Maastoestevalmennuksessa
Mun rakkaus!
Syyskuu
Heti alkukuusta pääsin uuden tuttavuuden valmennukseen ja poistuimme rankasti mukavuusalueeltamme. Silti kokonaisfiilis tunnista oli ihan mieletön, me todella olemme edistyneet! Jo pelkästään se, että Masa jaksoi ja teki mielellään oli mielestäni huimaa. Kävimme sänkkärillä ja Masa oli kauhuissaan, eihän näin epätasaisella pohjalla voi laukata... Hannakin kävi ratsastamassa ja opetti ponille väistöjä, lopussa väläyttelivät keskiraviakin!
Ruokintaan tehtiin suuri muutos, kun Otto ei kevyemmänkään jakson jälkeen tuntunut normaalilta. Kummallekin lisättiin aika paljon väkirehua ja se auttoi, sillä hevoset piristyivät silmissä. Hevosjalostusliiton nainen kävi mittaamassa Masan ja ponista muuttui 149 senttiä korkea hevonen.
Meidän ensimmäine vuosi tuli täyteen enkä vaihtaisi päivääkään pois!

Likomärkä ja väsynyt, mutta onnellinen
Ihania sänkkäriratsasteluita

Lokakuu
Heti kuun alussa tipahdin pilvilinnoistani, ratsastukset olivat yhä useammin aika kamalia, vaikka mukaan mahtui edelleen niitä hyviäkin kertoja. Maastossa ruokintamuutos näkyi selvemmin, sillä laukkapätkien pituus kasvoi. Hieronnassa poni sai kuitenkin "puhtaat" paperit eikä mitään suurta jumia ollut missään. Hieroja kyllä totesi, että Masa reagoi aika herkästi ja minä kuuntelen häntä herkästi, ehkä pienetkin jutut tuntuvat meistä isoilta.
Teimme vihdoin kisadebyyttimme oman tallin harkkakisoissa raviluokassa. Vaikka tulos ei ollut kummoinen, olin silti enemmän kuin tyytyväinen suoritukseemme. Kummankin ensimmäiset kisat ja selvisimme ilman suuria mokia, itse muistin jopa hengittää ja ajatella ratsastustani. Vihdoinkin vuonna 2012 alennusmyynneistä ostamani kisahousut pääsivät käyttöön, mutta niinhän minä viime vuoden yhteenvedossa lupasinkin :)
Kisoissa Masa oli todella haluton liikkumaan, samoin kuin seuraavana päivänä palauttavalla peltolenkillä, joten oli pakko myöntää, että uusi satula on saatava.

Rakkaat ponit
Rata ohi!
Peltorentoutumista
Marraskuu
Satuloiden testailua ja kevyttä menoa. Vanha satula liikkui niin paljon, ettei sillä pystynyt enää ratsastamaan ja se kipeytti myös minun lonkkani. Testissä oli yhteensä kolme satulaa, joista kaksi Barnsbyä tuntui alkuun sopivan, mutta parin ratsatuksen jälkeen Masa ei suostunut liikkumaan. Ilman satulaa ratsastaessa taas tajusin miksi meillä on ollut haasteellista kaikkien satuloiden kanssa, Masan lavat tulevat todella taakse ja ovat voimakkaat. Satulan pitää siis antaa paljon edestä tilaa. Postissa minulle tuli kaksi Prestigen D1:stä ja tunsin löytäneeni sen oikean!
Maastakäsin touhutessa hoksasin, että Masasta on tullut aikuinen :)

Mammutti herkuttelee
Joulukuu
Uusi satula sopii ja Masa liikkui mielellään, ensimmäinen valmennus meni valtavan hyvin. Ihanaa taas ratsastaa kunnolla! Ponin kunto on kyllä huonontunut näinkin lyhyessä ajassa aika paljon eikä kovin paljon voi vaatia. Eiköhän tilanne palaudu aika pian... Sama satula sopii myös Otolle, joka onkin väläytellyt taas ihan uusia ulottuvuuksia ratsastaessa.
Alkukuusta Masa ähkyili, mutta siitä onneksi selvisimme säikähdyksellä. Muuten meillä on ollut aika rento ja kevyt joulukuu.

Peltoratsastelua
Joulumaasto


Kokonaisuudessa vuodelta 2013 olen saanut juuri sitä mitä odotinkin. Olemme maastoilleet paljon ja touhunneet rakkaiden heppojen kanssa. Tyttö ja Otto ylittivät odotukset ja pärjäsivät hienosti aluetasolla. Minä saan laukat nostettua, yleensä täysin ongelmitta juuri haluamassani pisteessä ja hyppäämistäkin Masa pääsi testaamaan. Rentous on liikkeessä mukana aina silloin kuin satula sopii, huonosti istuvaan satulaan Masa reagoi voimakkaasti. 

Vuodelle 2014 en ole aiempaa erityistä, toivon mukavia maastoreissuja ja pää jäässä laukkaamista :) Haluaisin itse oppia hyppäämään ja saamaan lisää tasaisuutta Masan kanssa ratsastukseen. Hannan valmentautumispäivässä kirjasin itselleni tavoitteeksi ensi kesänä startata harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tyttö ja Otto puolestaan tähtäävät kansalliselle tasolle poni- ja suokkiluokissa, mutta tärkeimpänä on saada lisää rutiinia alue90-tasolle. Hevosten ehdoilla tässä mennään eikä kisamenestyminen ole meille kummallekaan tärkeätä.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Pyhistä selvitty, melkein

Joulu meni rauhallisissa ja rentouttavissa merkeissä, emme tehneet oikeastaan mitään :) Nautimme perheen kesken hyvästä ruuasta ja vain olimme, hepatkin lomailivat aaton ja joulupäivän. Aattona kävimme viemässä pojille jouluporkkanat, mutta joulupäivänä emme poistuneet sisältä kertaakaan. Tuntui ihanalta vaan olla!

Perjantaina kaverini, joka oli Masalle uusi tuttavuus, ratsasti ponilla ja minä pääsin aitiopaikalle katsomaan menoa. Olin hiukan huolissani Masan viimeaikaisesta jäykkyydestä oikealle, joka ei ole kyllä ollut kovin suurta. Viime valmennuksen jälkeen toispuoleisuus mielestäni korostui ja meni jonkin aikaa, että pääsimme takaisin normaaliin. Niinpä olin huolissani, että syynä on jokin ihan oikea vika. Onneksi maastakäsin katsottuna näytti, että kyseessä oli vaan lihaksiston heikkous. Masa liikkui alkuun hyvin, mutta väsähti jossain vaiheessa ihan kunnolla eikä oikein jaksanut tsempata takaa. Viimeiset laukat ja ravit menivät aika maitohapoilla. Muuten Masa liikkui normaalisti ja kaveri tykkäsi, ei kuulemma poni näytä ulospäin siltä miltä tuntuu ratsastaa :)

Voisiko kulunut aika ilman istuvaa satulaa heikentää noin paljon kuntoa, vai onko taustalla pidempi tauko pitkissä maastoreissuissa? Vai onko Masa jotenkin kipeä nyt, eikä palaudu normaalisti? Toisaalta saattaa kyllä olla, että tällä uudella satulalla poni liikkuu niin paljon paremmin, että käyttää aikaisempaa enemmän lihaksia. Myös sellaisia lihaksia, joissa ei ole vielä voimaa. Hyvä mieli kuitenkin tuli, kun näin, että poni silti liikkuu ihan puhtaasti eikä luultavasti ole mistään "kunnolla" kipeä.

Tänään kävimme pitkästä aikaa maastossa ja tauon kyllä huomasi pojista. Ei sitten menty lyhyttä ravipätkää kummosempaa, kun tuntui, että istuu ruutitynnyrin päällä. Tiet olivat yllättävän huonossa kunnossa, pehmeinä erityisesti keskeltä ja metsässä oli paljon vettä. Kyllä minä kaipaisin sitä ihan oikeata talvea!

Ensi viikolla on Hannan valmennus ja Saaran istuntatunti, ja töihinkin pitäisi pikkuhiljaa palata. Vielä pari päivää aion silti ottaa rennosti! Ja syödä :)

Hauskaa uutta vuotta kaikille! Olkoon tuleva vuosi täynnä onnea!

Jouluna 2012, tätä maisemaa kaipaan

Joulu 2013, paljon rentoutumista

Joulumaasto 2013, vettä ja märkää. Sama tie kuin yllä. 

Masa tyypillisessä solmussaan


lauantai 21. joulukuuta 2013

Sulkujen harjoittelua

Huh, olipas vaikea valmennus! Meillä on tosiaan ollut viime ajat aika helppoa vääntöä, mutta tänään laitettiin meidät kummatkin hommiin. Inka pisti meidät tekemään sulkutaivutuksia! Mehän ei olla niitä ainakaan tietoisesti aiemmin edes mietitty, joten haastavaa oli. Eikä me kunnolla onnistuttu, mutta toisaalta on erittäin hyvä hetkellisesti koittaa rikkoa rajoja, jotta ei jää junnaamaan paikoilleen. Itsekseen sitä menee aikalailla vaan niitä mukavia juttuja...

Teimme alkuun käynnissä noin kymmenen metrin voltin, josta jatkettiin sulkutaivutuksessa hetken aikaa, siirryttiin raviin ja tehtiin voltti. Ravivoltin jälkeen ratsastettiin kunnolla eteen ja sen jälkeen takaisin käyntiin. Kun sulku alkoi sujua edes joten kuten käynnissä, tehtiin sitä vielä ravissa. Jo käynnissä tekeminen oli Masalle erittäin haastavaa, tai vaihtoehtoisesti se oli minulle haastavaa ja siksi Masalle vaikeata. Ravissa ei homma tuntunut ainakaan helpommalta :) Mutta olen silti tyytyväinen siihen mihin pystyimme, tästä on hyvä jatkaa harjoittelua!

Tänään kävimme kevyesti kävelemässä pellolla ja huomasin, että Masa oli lihaksiltoon aika jumissa eilisestä. Tuli kuitenkin mielellään hommiin ja vaikutti reippaalta, ja eiköhän pieni kävelylenkki tehnyt vain hyvää.

Muuten meidän viime aikoihin on kuulunut aika perusjumppailua ja kevyttä tekemistä. Masa on ollut pidemmän vapaan ajan jäljiltä hiukan jäykkä, luulisin, ettei kylmät säät ole tehneet ainakaan hyvää. Ponit yleensä vain seisovat paikoillaan tarhassa ja meneekin usein aika monta käyntikierrosta, ennen kuin Masa alkaa tuntua edes hiukan normaalilta. Nyt ei olla edes päästy pitkiin aikoihin kunnolla maastoon, kun kelit ovat olleet haasteelliset. Olispas kesä ja lämmin!

Tässä muutama tänään napsittu kuva:

Mitäs me komeet!
Välillä kuulollakin
Täh, meinaaksä vielä ottaa kuvia??!
Otto nautiskelee
Rakas Pentti!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Satulasepän tapaaminen

Viime viikolla tallillamme kävi satulaseppä, joka tsekkasi Masalle suunnitellut D1K:n ja Oton estesatulan sopivuuden. Muutama päivä ennen sepän tuloa, tsekkasin Oton satulan istuvuutta itse ja järkytyin. Miten olinkaan katsonut sen sopivuutta niin sormien läpi? Pelkäsin, että seppä toteaa ensimmäisenä, että tämä menee ehdottomasti vaihtoon, mutta onneksi huoli oli turha. Laatusatulassa on aika paljon muokattavuutta! Oton estesatulahan on Penan mukana aikoinaan tullut Albion, joka jäi ylimääräiseksi, kun miehen oli pakko ostaa itselleen sopivampi satula Penan ratsastukseen. Tähän saakka satulassa on ollut pakko pitää romaania, mutta sen sai toppaamalla istumaan Otolle oikein hyvin. Paljon edullisempaa kuin uuden ostaminen...

Satulan soveltuvuutta testattiin ensin tavallisesti käytävällä seistessä, jolloin oli tärkeätä, että hevonen seisoo suorassa. Seppä muistutti, että satulaa ei saa laittaa liian eteen lavan päälle, mutta Masan kanssa se tulee hyvin luonnostaan. Huomasin, että Oton kanssa tilanne on vaikeampi, sillä niin selkeätä lapaa ei ole :) Ensin heiluteltiin satulaa ja sitten juoksutettiin kättä satulan alla, ihan joka puolella tunnustellen tuntuvatko toppaukset tasaisesti heppaa vasten. Kun satulan istuvuus vaikutti hyvältä näin, laitettiin vyö kiinni ja ratsastaja hyppäsi selkään. Masa oli ensin hiukan ihmeissään, kun nousin selkään tallin käytävällä, mutta rentoutui pian. Minun istuessa seppä katsoi satulaa takaa ja pyysi minua keventämään. Satula nousi takaosastaan hiukan, ehkä noin sentin, minun keventäessä. Jos satula nousee takaa ja laskee edestä, se on liian leveä, mutta jos se vain nousee takaa, on se liian kapea ja hakeutuu tasapainoon nousemalla takaa, kun edestä ei voi laskea.

Oton satulaa muokattiin enemmänkin, joten tyttö joutui käymään selässä useamman kerran ennen kuin toppaukset saatiin sellaiseen kuntoon, että satula oli tasapainossa. Täytyy kyllä sanoa, että ammattilaisen työtä on ilo katsoa!

Kerroin ihmetelleeni sitä, että sama D1K tuntui sopivan Otollekin oikein hyvin, mutta seppä ei ihmetellyt sitä yhtään. Otto on myös aika leveä, vaikka onkin erimallinen kuin Masa ja siksi tuntuu paljon kapeammalta. Masan selkä on enemmän sellainen tynnyri ja Oton pisaranmallinen. Hän suositteli muistamaan, että Ottokin tarvitsee hyvän selkärangantilan ja tilaa lavoille, ne kummatkin löytyvät Prestigestä, joten sain siunauksen käyttää samaa satulaa kummallakin. Saas nähdä millainen liitokavio meidän puksusta tuleekaan uuden satulan myötä :)

Masan satulasta tuomio oli epäilemäni; satula on muuten oikein sopiva, mutta aavistuksen liian kapea. Jo noin sentin leventäminen pitäisi parantaa istuvuutta huimasti. Lapojen lähelle kertynyt neste kuulemma kertoi karua kieltä siitä, että aikaisempi satula on ollut epäsopiva ja painanut trapetzius-lihaksen yläosaa ja saanut nesteen kerääntymään alapuolelle. Neste pitäisi lähteä liikkeelle, kun satula saadaan sopivaksi. Leveydeltään Masa on noin medium-wide eli ei ollenkaan niin leveä kuin mitä etukäteen hänkin kuvitteli. Malliltaan heppa on vaan haastava muuten sekä lisäksi lyhytselkäinen.

Seuraavaksi D1K lähteekin takaisin myyjälle levitettäväksi ja toivottavasti jo ensi viikolla pääsisin ratsastamaan normaalisti!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Vatsakipuja

Eilinen ilta meni mukavasti heppaporukalla ravintolassa, hauskaa oli! Aamu valkenikin sitten huonommissa merkeissä, mutta ei kohmelon vuoksi vaan tallinpitäjän soitolla; Masa piehtaroi jatkuvasti. Kiskaisin aamupalan äkkiä naamaan ja suuntasin tallille, missä tallinpitäjä jo talutteli Masaa kenttää ympäri. Poni oli selvästi aika vaisu, mutta ei mielestäni ihan hirvittävän kipuinen. Otto ähkyillessään potki mahaansa ja hikoili, mutta Masa vaikutti enemmän vaan väsyneeltä.

Kävimme välillä tallissa juottamassa, jolloin Masa meni heti makuulle karsinassa eikä suostunut millään juomaan melassivettä. Siitä kyllä huomasi, että poni on kipeä, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka sattui olemaan onneksi oman kylän lääkäri. Hän oli valitettavasti toisella puolella maakuntaa, mutta neuvoi antamaan ensihätään kipulääkettä ja jatkamaan kävelytystä. Kipulääkkeen antamisesta ei mennyt pitkään, kun Masa piristyi, pissasi ja halusi juoda ja syödä. Lähdin vielä kävelyttämään, jolloin myös kakka tuli. Kävelimme hetken aikaa vielä, juotin ponin ja vein tarhaan takaisin Oton kanssa. Siivosimme tarhaa ja Masa käyttäytyi ihan normaalisti. Jäi nukkumaan Oton kanssa tarhan nurkkaan, kun lähdimme kotiin.

Kävin tallilla vielä iltapäivällä ja nyt illalla ja Masa vaikutti olevan ihan kunnossa. Kerjäsi tuttuun tapaan ruokaa minulta :) Huh, onneksi näyttäisi, että selvisimme säikähdyksellä! Suuri kiitos kuuluu kyllä tallinpitäjälle, joka osasi kiinnittää huomiota ponin muuttuneeseen olemukseen!

Samalla, kun minä taluttelin Masaa kenttää ympäri, päätti tyttö kokeilla ratsastaa Otolla pelkällä riimulla ilman satulaa. Tätä on kuulemma tehty ennenkin, mutta minä en ole nähnyt :) Mutta hyvinhän se onnistui. Kävivät kävelemässä pitkin kenttää ja tarhojen reunoja, myös pellolla. Otto näytti oikein tyytyväiseltä ja hyvin hanskassa olevalta. Tuo on ollut minunkin suunnitelmissa Masan kanssa jo pitkään, pitää rohkaistua ja testata!


Samalla, kun taluttelin Masaa ennen kipulääkkeen antamista, oli pakko ottaa ponista videota. Jostain syystä Masa kynti turvallaan lunta ja söi sitä samalla. Videolle tallentui myös Masan ketteryys esteiden kanssa....

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ihana valmennus

Tulipa taas hyvä mieli! Oli pakko hyödyntää tilaisuus ja osallistua valmennukseen, kun vihdoin on istuva satula. Tallille saapuneen uuden asukkaan ansiosta meillä taitaa olla yhä useammin mahdollisuus tähän valmentajaan, joka on kyllä minulle mieluinen juttu :) Tämä oli minun ja Masan ensimmäinen kerta, joten valmennus oli hyvin perusjuttujen tsekkaamista. Eikä me kyllä muuta vielä kaivatakaan.

Ihan alkuun sain taas keskittyä tosi paljon pitämään kunnon tahtia, mutta ehkä Masa oli hiukan jumissakin, kun homma piristyi verkkailun jälkeen. Olihan tämä ensimmäinen kunnon ratsastus taas tosi pitkään aikaan. Teimme ensin voltteja toisen pitkän sivun sekä alkuun että loppuun sekä toiselle pitkälle sivulle keskelle. Volteilla ideana oli keskittyä erityisesti saamaan hevonen taipumaan kunnolla rungostaan ja ottamaan takajalat kunnolla töihin. Johtavalla ulko-ohjalla ja selkeällä sisäasetuksella Masa liikkuikin parhaiten pitkiin aikoihin. Ensin voltteja tehtiin käynnissä ja lopulta ravissa. Ravissa asettuminen ja painonsiirto sisätakajalalle oli selkeästi vaikeampaa, mutta hetkittäin Masa meni todella hienosti. Ja tuntui pehmeältä ja kevyeltä.

Loppuun laukkasimme vain pääty-ympyröitä, jotka onnistuivat hyvin. Mieletön fiilis laukata hepalla, joka laukkaa tosi mielellään taas! Muutaman laukkaympyrän jälkeen huomasin, että satula liikkui jonkin verran ulos, jolloin Helkky varmisti, että onhan satulavyö varmasti riittävän kireällä. Sanoin, että on toki, mutta tarkista tilanne varmuuden vuoksi. Ja vyö meni kahdella tiukemmalle :) Oli muuten aika paljon tasapainoisempaa laukata kiristyksen jälkeen! Mutta tosi hauska huomata, että vaikka vyö oli noinkin löysällä, ei satula liikkunut kovinkaan paljon. Nyt pitäisi vaan malttaa pitää maltti mukana eikä kipeyttää Masaa liikaa uudella satulalla. Liikelaajus on nyt viime kerroilla ollut ihan huima verrattuna aikaisempaan, että helposti tulee paljon uusia lihaksia kipeäksi. Ei vaan oikein malttais, kun on taas niin kivaa tehdä töitä!

Satulavalinta melkein selvä

Kyllä se nyt alkaa siltä vakavasti vaikuttaa, että meille tulee se kallein testattu vaihtoehto. Tietysti, eihän perussuomipoika muunlaista voisi selkäänsä huolia... :) Onneksi sama satula sopii myös Otolle täydellisesti, joten meiltä lähtee nyt kaksi satulaa vaihtoon.

Taisin jo mainita, että sain kaksi periaatteessa samanlaista D1.stä testiin. Kummatkin m-leveydellä, 17:n penkillä, mutta toinen yksisiipinen ja toinen kaksisiipinen. Testailin satuloita erikseen ja peräkkäin. Ensiksi testatulla yksisiipisellä Masa liikkui todella hienosti, mutta minusta tuntui, että satula on aavistuksen liian kapea. Seuraavana päivänä testatulla satulalla Masa liikkui käynnissä ja ravissa hyvin, mutta ei suostunut laukkaamaan. Tässä kaksisiipisessä istuin tuntui laakeammalta ja siksi hiukan mukavammalta. Siitä seuraavalla kerralla testasin ensiksi yksisiipistä, jolla Masa laukkasikin hyvin ja vaihdoin toiseen, jolla Masa laukkasi myös. Olin aika hämmentynyt, sillä satuloissa ei tuntunut olevan sittenkään suurta eroa, vaikka ensin niin ajattelin... Tästä seuraavana päivänä testasin satuloita toisin päin enkä saanut taas Masaa laukkaamaan kaksisiipisellä, mutta yksisiipisellä poni liikkui hyvin ja laukkasikin. Tämän hämmennyksen jälkeen pyysin seuraavana päivänä tytön apuun; tyttö meni ensin kaksisiipisellä, jonka jälkeen vaihtoi yksisiipiseen minun katsellessa maasta. Vaikka Masa liikkui ihan ok myös ensimmäisellä satulalla, muuttui liikkeen laajuus sekä rentous ihan selvästi siirryttäessä yksisiipiseen. Tyttökin huomasi eron ratsastettavuudessa, sillä Masa on selkeästi kevyempi ja lennokkaampi paremmalla satulalla.

Otto reagoi tähän satulaan samalla tavalla, silläkin ero normaaleihin liikkeisiin on aika huima. Tyttö oli eilen Oton ratsastuksen jälkeen iloinen, kun Otto liikkui mukavasti ja pehmeästi ja minä ekstrailoinen, kun nyt voimme luopua hyvällä omallatunnolla myös Oton koulusatulasta ja saada sitä kautta satulakassaa kartutettua :)

Huomenna meidän tallilla tulee käymään satulaseppä, joka saa tsekata vielä satulan istuvuuden ja tarvitseeko sitä levittää ollenkaan. Vaikka ensimmäinen reaktioni olikin, että satula on liian kapea, liikkuu Masa sillä kuitenkin niin hyvin, ettei se kovin epäsopiva voi olla.

perjantai 29. marraskuuta 2013

Helin yrttipajasta hei!


Tilasin jokin aikaa sitten netistä erilaisia yrttejä satsin ja vasta tänään ne saapuivat. Onneksi tänään päivällä oli hiukan hiljaisempaa töiden suhteen, kun illalla on palavereja toiselle puolelle maailmaa, joten pääsin heti tuoreeltaan sekoittelemaan testiseoksia. 

Huomasin syksyllä maastoillessamme, että Masa söi aina hirvittävän mielellään kanervan varpuja, mitkä eivät ole aiemmin kelvanneet. Kanervaahan pidetään verta vahvistavana yrttinä ja siitä tuli mieleen, että ehkä pieni yrttikuuri olisi paikallaan taas. Olen ollut muuten aika yllättynyt siitä kuinka valikoivasti pojat syövät eri asioita maastoreissuillaan. Toisina päivinä kelpaa vain koivu, toisina vain havut ja joskus ihan kaikki. Otto syö usein mieluiten mustikan varpuja, joihin Masa ei koske juuri koskaan, mutta puolukka taas kelpaa Masalle ja siihen Otto ei juuri koske. Vadelma on kummankin herkku.

Koska Masan kavionivelet ovat reagoineet kylmien ilmojen tultua ajattelin jonkinlaisen nivelkuurin olevan paikallaan ja tutkinta alkoi MSM:stä, mitä käytetään perinteisesti monissa niveltuotteissa. Koska haluan syöttää mahdollisimman puhdasta ruokaa, etsin mahdollisimman puhdasta MSM:ää. Sitä löytyi Päivölän tilalta samoin kuin mielenkiintoisia yrttejä. Meille valikoitui nyt MSM:n lisäksi erä yrttejä, jotka vaikuttavat kaikki niin niveliin, vatsan hyvinvointiin, kesäihottumaan kuin hengitysongelmiin. Näistä tein nyt sekoituksen, mitä annetaan tallillamme kolmelle hevoselle, joilla kaikilla on hiukan erilaisia pieniä vaivoja. Mielenkiinnolla odotan miten pojat reagoivat näihin yrtteihin:

MSM
Varmistaa nivelten liikkuvuutta ja poistaa lihasjäykkyyttä sekä kramppeja. Helpottaa mahdollisen tulehduksen aiheuttamia oireita. Kiihdyttää aineenvaihduntaa ja edistää kudosten uusiutumista. MSM:n on todettu auttavan myös allergioiden ja hengitystieoireiden hoidossa, loisten ehkäisyssä sekä ruuansulatushäiriöissä. 

Lakritsinjuuri
Suojelee maksaa, vaikuttaa hoitavasti ruuansulatuselimistön haavaumiin ja tuhoaa suoliston haitallisia bakteereja. Irroittaa limaa hengitysteistä. Inkiväärin kanssa helpottaa nivelvaivoja. 
Meidän pojat kävi ihan hulluina lakukarkkeihin, joten odottaisin tämän olevan suosikkiyrtti :)

Inkivääri
Nivelten, lihasten ja tulehduksien hoitoon. Myös vatsan ongelmiin. Kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, nopeuttaa nesteen poistumista ja vähentää turvotuksia. Auttaa astman ja allergioiden hoidossa irroittamalla limaa keuhkoista. 

Mustakumina
Parantaa vastustuskykyä, helpottaa hengitysoireita sekä vahvistaa ihoa ja karvapeitettä. Soveltuu erityisesti ihottumahevoselle. 

Ruusunmarja kokonaisena
Sisältää valtavan määrän erilaisia vitamiineja sekä aminohappoja. Siemenissä rikkiä luonnollisessa muodossa, joka on luonnon oma kipulääke ja helpottaa nivelvaivoissa. 

Syöttääkö kukaan muu säännöllisesti yrttejä? Oletteko tehneet omia sekoituksia vai ostaneet valmiita?

Jalkaongelmista ajatuksia

Jokin aikaa sitten pääsin osallistumaan mielenkiintoiselle, mutta valitettavan lyhyelle luennolle hevosen etujalkojen ongelmista, sillä keskustelua olisi voinut jatkaa paljon laajemminkin. Luennon piti aikoinaan vuoden eläinlääkäriksikin valittu Jukka Houttu, joka kiertää Tampereen klinikan lisäksi ulkomaillakin tekemässä leikkauksia ja oppimassa uutta. Alussa käytiin läpi hevosen jalkojen rakennetta kaavakuvien sekä aitojen jalkojen (kuvien) avulla, joita oli mielenkiintoista nähdä. Ei edes tehnyt niin huonoa kuin luulin etukäteen :)

Tässä muutamia muistiinpanoja:

Jalkaongelmat ovat haasteellisia, sillä hevonen koittaa viimeiseen saakka peittää kipuaan.

Vielä parikymmentä vuotta sitten klinikalle ei koskaan tuotu yli 20-vuotiaita hevosia, nyt niitä tuodaan hoidettavaksi käytännössä päivittäin.

Hevonen ei ehdi vanheta mieleltään ennen kuin ruumis tekee tenän.

Terve hevonen kestää yllättävän paljon ihmisen hoivaa :) Harjaamiset ja puunaukset yms. tehdään yleensä ihmisen vuoksi, ei hevosen. Mutta jotta hevonen voi antaa oikeasti parastaan, pitää sitä hoitaa rakkaudella. Jalkojen kylmäämisestä on erityistä hyötyä, jos omistaja nauttii siitä. Silloin heppa tietää olevansa rakastettu ja antaa parhaansa.

Hevonen on, niin kuin ihminenkin, perusluonteeltaan laiska. Vaikka olen kyllä itse huomannut aktiivisuudessa suuria hevoskohtaisia eroja, voin silti allekirjoittaa tämän. Yleensä kyllä, kun kunto ja treenin tasapaino on kohdallaan, tykkää hevonen myös liikkua mielellään.

Lähtökohtaisesti ratsut ovat huonokuntoisia verrattuna ravureihin, hevosen tulee joskus hengästyä ihan kunnolla!

Puheeksi nousi myös palautuminen, sillä monet ratsuihmiset ovat varmaankin kuulleet sanonnan, että hevosen pitäisi olla palautunut (eli ei saisi puuskuttaa) talliin palatessa. Siihen saimme neuvon, että jos hevonen puuskuttaa kymmenen minuutin loppukäynnin jälkeen, voi sen viedä huoletta talliin. Jos puuskutus ei tasaannu lyhyellä seisotuksella, niin kylmällä vedellä huuhtelun pitäisi auttaa. Jos ei auta, niin heppa on syytä viedä tutkimuksiin tai treenata kovemmin, jotta kunto nousee.

Parasta kunnonnostatusta on rankka intervallitreeni. Ratsujen kannattaa tehdä sitä laukassa, joka on rasittavuudeltaan ravia paljon kovempaa.

torstai 28. marraskuuta 2013

Törkeän hyvä mieli!

Hitsit, että on hyvä mieli! Satula-asia taitaa edistyä :)

Ensin lyhyt päivitys; testasin kaverin Amerigoa, joka istui yllättävän hyvin. Itse istuin tosi hyvin tasapainossa ja Masa liikkui rennosti käynnissä ja ravissa, mutta ei suostunut laukkaamaan. Nosti laukan kyllä, mutta tiputti raviin käytännössä heti. Reipasta ravia meni sitten kyllä tosi mielellään :) Itse mietin, että olisikohan satula ollut liian pitkä ja siksi haitannut laukassa? Ei kyllä mennyt viimeisen kylkiluun yli, mutta lantion alue liikkuu Masalla tosi paljon.

Sain postissa testattavaksi käytetyn Prestigen D1:n ja kävin tänään testaamassa sitä selkään ja lopulta myös ratsain. Satula oli m-leveyttä, joka ilmeisesti oli jossain vaiheessa levitetty, mutta se ei kovin leveä ja olikin hiukan liian kapea Masalle. Koska se ei ollut ihan katastrofikapea, päätin kokeilla myös ratsain. Meillä oli hiukan kiire aikataulu menin vain ihan lyhyesti askellajit läpi ja odotin jännityksellä laukkaa. Ensimmäistä laukkaa Masa ei suostunut nostamaan helposti, mutta kun nosti, jatkoi sitä innoissaan. Ja oli nostamassa laukkaa koko ajan muutenkin! Teimme muutamia ympyröitä eikä minun tarvinnut ollenkaan ratsastaa tai käyttää juurikaan kättä, vaan sain pitää avut ihan henkäyksen keveinä. Ihanaa!!

Tätä heppaa on ollut niin ikävä! Tuntui kyllä hyvältä tajuta, että ei ongelma ole ollut niin paljon satulan päällä eikä etenkään mielessäni, sillä ero oli huima. Mahtavaa myös nähdä valoa tunnelin päässä, eiköhän meille sopiva satula vielä löydy :) Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Viikonlopun saldo kuvien kera

Hyvältä näyttää periaatteessa,
oli kuitenkin pakko kääntyä takaisin,
kun ojia oli niin paljon.
Ei mitään uutta tämän auringon alla, edelleen tarvotaan satulattomassa tilassa ja pidetään treenit kevyenä, kun en pysty ilman satulaa oikein mitään tekemään kunnolla. Lauantaina suuntasimme maastoon ja laitoin Globuksen selkään. Masa liikkui ihan suht hyvin, mutta sitä osasinkin odottaa, kun viime ratsastuksesta satulan kanssa oli kulunut jo reilu viikko. Metsä oli melkoisen märkä, joten lähdimme seikkailemaan uusia polkuja umpimetsään. Oli meillä hauskaa, vaikka välillä hirvitti, että ponit kompastuvat. Tuntui, että kummallekin pojalle teki oikein hyvää päästä off-road-treeniin, niin tyytyväisen oloisena tarpoivat siellä.

Juuri, kun olimme pääsemässä tielle, otti Masa äkkilähdön. Ilmeisesti puskassa oli joku mörkö, jota me ihmiset eikä Otto huomattu. Kyllä poni osaa reagoida nopeasti! Ehdin kyydissä pysymisen lisäksi kiinnittää huomiota Oton ilmeeseen, joka oli ensin yllättynyt, sitten pohtiva "oliskos tässä jotain pelättävää?" ja sitten paniikinomainen "kyllä, nyt on selvästi lähdettävä pakoon!" Onneksi fiksut suomipojat tajusivat kuitenkin pian, ettei mitään syytä pakoon ollutkaan ja rahoittuivat. Muuten reissu meni rauhallisissa merkeissä. Tien huonon kunnon vuoksi kävelimme vain.

Sunnuntaina menimme maneesissa. Satula pyöri ja häiritsi Masaa valtavan paljon, mutta koitin tehdä silti aika perustreenin laukkoineen. Väistöjä olemme viime aikoina harjoitelleet aika paljon maastakäsin ja niiden laatu on koko ajan parantunut. Käynnissä sivuaskellusta tulee hetkittäin oikeasti tosi hyvin. Nyt kokeilin tehdä väistöjä kevyessä ravissa ja alkuun Masa oli aivan ihmeissään, mutta hoksatessaan taas niin ylpeä itsestään. Ja kyllä minä kehuinkin :) Ravissa korostui puoliero aika selkeästi, mutta vasemmalle väistäessä väistöt olivat hetkittäin jo tosi kivan tuntuisia. Kyllä se sieltä tulee!

Mastonmäen päältä

Huopa ja satula hiukan liikkuu...

No enhän tule!



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kevyttä aivotyötä

Satulaongelmien vuoksi olen pitänyt Masalla nyt aika kevyttä, päivittäiseen ohjelmaan on kuulunut vain maastakäsin tehtyä jumppaa ja venyttelyä sen jälkeen. Olemme tehneet perinteisen seuraamisen ja peruutusten lisäksi väistöjä ja koitin saada mukaan myös avoja. Löysin hyvän videon miten opettaa hevoselle lisää suoruutta avojen kautta. Huomasin maastakäsin hyvin kuinka vaikeata Masalle on taipua oikein oikealle puolelle ja tämän tsekkauslistan perusteella Masa onkin selvästi vasenkätinen. Otto puolestaan on aika selvä oikeakätinen.

Vaikka olenkin ollut hävettävän huono tekemään hommia maastakäsin viime kuukausien aikana, on Masalle tullut uudenlaista varmuutta toimia. Poika on tainnut kasvaa aikuiseksi :) Enää ei ole niin paljon epäselvyyksiä siitä mitä minä kaipaan, tai ehkä on, mutta Masa ei enää automaattisesti hermostu heti. Viime vuonna suurin osa jutuista kaatui siihen, että Masa hermostui kun ei ymmärtänyt mitä halusin, häsläsi ja meni lukkoon. Nyt pahin reaktio on se, että Masa laittaa jarrut kiinni eli ei liiku hetkeen, mutta siitä selvitään pienen hengähdyksen avulla.

Eilen Masalla oli kokonaan vapaapäivä, otin ainoastaan kuvia satulaseppää varten ja Otto pääsi irtojuoksutukseen. Valitettavasti Otto oli sitä mieltä, että juokseminen ei kiinnosta ja vain kävellä löntysteli ympäriinsä. Juoksuaskeleet tulivat ainoastaan, kun ajoi takaa samalla huitoen. Ja silloin ilmeet kertoivat kaikesta muusta kuin mukavasta liikutuksesta, joten tein lopulta Otonkin kanssa samoja harjoituksia kuin Masan kanssa ja tyttö teki ihan lopuksi vielä samoja vapaana. Vaikka Otto on tavallaan helpompi käsitellä kuin Masa, on se itse asiassa poniin vaikeampi saada kontaktia. Se minkä vuoksi Otto on hyvä perusheppa, tekee aivotyöstä hankalampaa; Otto ei vain reagoi herkästi, vaikka tavallaan on silti herkkä. Ehkä Otto on enemmän opitusti avuton?

Ensi viikolla meidän tallille pitäisi tulla käymään satulaseppä, jolle laitoin etukäteen kuvia Masan selästä. Toivoisin, että sitä kautta saisin lisätietoa sopivasta satulasta. Pitäkää peukkuja!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Lyhyt maasto ihanassa säässä

Suunnitelmissa oli mennä mukava ja pitkä käyntipainotteinen maasto, kun aurinkokin paistoi ihanasti. Laitoimme ponit kuntoon ja suuntasimme metsään. Jo lyhyen käynnin jälkeen tajusin, että pakko on palata pian kotiin, sillä satula haittasi niin paljon meitä kumpaakin. Harmittaa, mutta Masa tuntui tykkäävän, kun pääsi ihan lyhyesti metsään kävelemään ja syömään eikä tarvinnutkaan tehdä mitään rankkaa :)

Otto joutui vielä kentällä kunnolla hommiin, kun tyttö hyppäsi pitkästä aikaa esteitä ja Otto olikin aivan innoissaan :)

Mitä sä touhuat?

Herkuttelua

Ihana päivä!
Meinasin ottaa kuvia selästä, mutta otinkin videon. Tarkoituksena oli saada selän liikettä näkyville, siis sitä kuinka lavat liikkuvat, mutta Masaa ei oikein kiinnostanut liikkua vaan tutkia vain puhelinta. Nauttikaa :)

torstai 14. marraskuuta 2013

Oi, mikä oivallus

Masan impparin vuoksi piti liikuttaa ponia, jotta nesteet lähtisivät liikkeelle ja sopivan satulan puutteen vuoksi menin sekä eilen että tänään ilman satulaa. Taas tuli huomattua, että ratsastan ihan turhaan aivan liian vähän ilman satulaa. Masalla on huippumukava selkä ja poni liikkuu hyvin ilman satulaa, ainakin käynnissä. Muuta en minä uskallakaan mennä :) 

Jos ei olisi tullut tätä takapakkia niin jalkojen kuin satulankin kanssa, olisin varmaan taas lykännyt ilman satulaa ratsastusta tulevaisuuteen. Juuri nyt se teki meille hyvää, sillä muistin taas entistä voimakkaammin miksi juuri tämä hevonen on minulle se oikea. Samalla tajusin miksi meillä on ollut ongelmia löytää sopiva satula; Masan lapaluu liikkuu aivan valtavan paljon. Olen kyllä ymmärtänyt, että lapa tulee taakse ja on voimakas, mutta olen itse keskittynyt aika paljon lihakseen enkä tajunnut kuinka suurta liike on sään kohdalla. Ei ole ihme, että satulat painavat helposti! Nyt pitää tutkia satulavaihtoehtoja uusin silmin. Onneksi tuli tämä pieni pysähdys, josta seurasi oivallus :)

Teimme vielä lopuksi tytön kanssa heppavaihtarit ja Oton selkä on aivan erilainen, ei ole paljon liikettä sään lähellä. Ja se pienikin liike on niin lähellä harjaa, ettei vaikuta satulaan yhtään. Vaikka Oton liikkeet ovat mukavan pienet, ei selkä ole muuten kyllä luotu ilman satulaa ratsasteluun...

Turvotus laski todella hyvin liikutuksen ansiosta. Tutkin jalkoja tosi tarkkaan enkä kyllä löydä mitään haavaa sieltä, luulisin, että syynä on jonkinlainen mysteerivirus. Lämpöä ei nyt ollut, mutta Masa oli tänään ratsastaessa paljon virkeämpi kuin eilen, joten luultavasti on ollut enemmän kipeä kuin mitä luulin. Oli miten oli, tilanne on selkeästi parempaan päin!

Impparikin vielä!

Tuntuu tämä syksyaika olevan meille hankalaa, nyt Masalla on jaloissaan impparit. Eilen ponia tarhasta hakiessani katsoin ensin, että onpas sillä paksut tupsut jaloissaan, mutta lähempänä hoksasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa vaan jalat ovat väärällä tavalla paksut. Tutkin pikaisesti jo tarhassa; kintereestä saakka kiinteät pökkelöt, aika selvä imppari siis. Soitin vielä varmuuden vuoksi meidän hierojalle, joka kävi varmistamassa diagnoosin. Mielessä kävi jo kaikenlaiset kauhukuvat jännevammoista yms. mutta silloin turvotus olisi ollut kuulemma erilaista. Toinen kaveri kehoitti kiinnittämään huomiota myös lämpöön, sillä syksyisin on liikkeellä viruksia, jotka nostavat pienen lämmön ja turvotuksen takajalkoihin. Se voisi olla tässäkin kyseessä, kun mitään haavoja en onnistunut jaloista löytämään, vaikka eihän niiden isoja tarvitse ollakaan.

Ensimmäinen kerta, kun meidän hepoilla on tälläistä akuuttia vaivaa ja ensimmäinen kerta, kun pääsi Penan mukana tullut "työkalupakki" käyttöön siteineen ja betadineineen. Onneksi turvotus laski heti eilen kylmäyksellä ja liikutuksella. Masa käyttäytyi muuten oikein hienosti pesupaikalla ja pintelöitävänä, vaikka tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun jalkoihin laitettiin mitään. Kävely pinteleiden kanssa kyllä näytti koomiselta, mutta onnistui silti ja pintelit pysyivät jalassa myös karsinassa :)

Tänä aamuna kävin taluttelemassa ponia kesken aamuheinien ja jälleen turvotus laski heti lyhyen kävelyn jälkeen. Kiva oli huomata, että myös pieni talutuslenkki läheisellä pellollakin onnistui ongelmitta. Luottamus välillämme on selvästi kasvanut *sydän*.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Satulantestaus vol.2

Katselin videota omasta menostani uudelleen ja aloin miettiä, että olenko sittenkin jo vainoharhainen ja näen asioita, joita ei ole olemassakaan. Nimittäin mitä enemmän videota katsoin, sitä paremmin näytti Masa liikkuvan ja sitä enemmän satulan liikkuminen näytti johtuvan minusta sekä hevosen selän suuremmasta liikkeestä. Pienen sähköpostikeskustelun jälkeen päätin kokeilla vielä satulaa uudelleen ja myyjä kehoitti kuuntelemaan hevosta tarkemmin. Laitoin satulan eilen selkään ja hyppäsin kyytiin.

Vaikka satula oli edestä aavistuksen tiukka, liikkui Masa sen kanssa käynnissä rentona ja mielellään. Lavat todella pääsevät liikkumaan hienosti ja minä nautin istua satulassa, joka oli samaan aikaan pehmeä, mutta kuitenkin syvä ja tukeva. Ravissa Masa liikkui ihan hyvin, mutta ei rentona. Jouduin ratsastamaan normaalia enemmän eteenpäin, harjoitusravissa Masa jännittyi enkä saanut laukkaa nostettua kuin "ajamalla", mutta laukka itsessään tuntui ihan hyvältä. Videolta hidastettuna jo näin, että selänkäyttö oli erittäin hyvää, mutta poni myös huiskutteli hännällään aika paljon, joten jokin satulassa häiritsi.

Lyhyen loppukäynnin jälkeen hyppäsin pois selästä ja taluttelin Masaa. Otin hänet myös ohjien pituiselle ympyrällä ja pyysin kävelemään eteen, jolloin huomasin, että satula kyllä liikkui ihan oikeasti takaa. Satula tuntui pysyvän aika hyvin paikoillaan kunnes poni taipui, silloin se liikkui takaa sivulle ja samalla nousi ylöspäin. Yleensä satulan nouseminen johtuu siitä, että satula kippaa eteenpäin ja on liian leveä edestä. Sitä tämä ei kyllä ole, vaan on ennemminkin liian kapea, voisiko se olla syynä? Toisaalta myös tämä satula on rungoltaan suora, joten sen pitäisi olla selkää vasten eikä nousta kaarevuutensa vuoksi mihinkään. Nämä satulat lähtevät nyt takaisin ja laitoin jo epätoivoisen viestin myyjälle, saa nähdä onko tilanne hänenkin mielestään yhtä huono, mahtaakohan valmiina löytyä yhtään satulaa, joka toimisi? Vai onko ainoa vaihtoehto mittatilaussatula?

p.s. ajattelin siitä satulantestauksesta tehdä pienen videon, mutta onneton videonmuokkausohjelma lakkasi toimimasta. Kuviakaan ei ihanan (?) marraskuun pimeyden vuoksi saa. Höh, fiilikset eivät ole kovin korkealla...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Satulajuttuja

Sain vihdoin postissa kaksi satulaa testiin, toinen Kieffer ja toinen Barnsbyn Kanter plus. Kiefferin satulaa katsoin jo pakettia avatessani, ettei taida olla kyllä sopiva eikä se sitten ollutkaan. Mutta ei kuitenkaan niin epäsopiva, kuin olin etukäteen ajatellut. En silti kokeillut satulaa ratsain, sillä se olisi ollut turhaa.

Torstaina pidin Masalla vapaata ja hieroin ponia pitkästä aikaa. Hieronta on enemmän sellaista sivelyä, josta Masa tuntuu tykkäävän ja samalla minä pystyn katsomaan lihakset yms. läpi hiukan normaalia tarkemmin. Lihaksisto vaikutti ihan hyvältä, ei selkeitä kireyksiä oikein missään. Ainoastaan lapojen ja kaulan alueelta Masa ei halunnut minun käyttävän yhtään voimaa, joten jotain jumia taitaa siellä olla. Harmikseni huomasin, että karva oli hiukan kulunut ojentajan/lavan etuosan kohdalta. Juuri se kohta taitaa olla syynä viimeaikaisiin ongelmiin, kun satula on painanut lapoja alaosasta enemmän. Etujalkojen venyttelystä Masa tykkäsi kovin ja tuntui, että jo heti tänään lapojen liike oli avoimempaa. Pitäisi vaan useammin muistaa venytellä!

Eilen ja tänään testasin Barnsbya, joka tuntui istuvan kivasti. Eilen menin ihan lyhyesti ilman jalustimia ja tänään pyysin tyttöä ottamaan videolle menoa jalustimien kanssa. Totesin, että ehkä satulasta saa helpoimmin tietoa, kun katsoo ihan itse videolta eikä koita kysellä teiniltä liian vaikeita kysymyksiä :) Video kertoi sen mitä en huomannut selästä eli satula nousee takaa keventäessä sekä laukassa. Muuten se pysyi hyvin paikoillaan ja antoi lavoille tilaa liikkua hyvin. Satula oli myös oikein kiva istua (vaikkakin aika syvä ja siksi alkuun oudon tuntuinen) ja siivekkeet olivat sopivat minulle.

Kokeilen vielä Barnsbyä uudelleen, mutta ei taida siitä olla meille satulaksi. Olisihan se ehkä ollutkin liian helppoa, että kuvien perusteella postitettu satula olisi ollut täydellinen. Mutta olen kyllä silti positiivisesti yllättynyt kuinka sopiva tuo oli!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Vaihtarit

Ensimmäiseksi on pakko hehkuttaa Kiefferin suitsia, jotka sain tänään pitkästä aikaa Masan päähän, on ne vaan hyvät! En tainnut edes täällä kertoa, kun harkkakoulukisoissa tyttö lainasi Masan suitsia (onhan Oton koulusatula musta ja omat suitset ruskeat; ei kelpaa...) ja suitsista katkesi karsinassa kisojen jälkeen poskiremmi Oton astuessa ohjan päälle. Laitoin silloin heti kyselyä varaosista suoraan valmistajalle, joka välitti kyselyni Suomen maahantuojalle, jolle asialla ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Niinpä kaksi viikkoa myöhemmin ja muutaman kiukkuisen sähköpostin jälkeen sain homman sovittua suoraan saksalaisten kanssa ja vihdoin tällä viikolla posti toi varaosa-poskiremmin. Selkeästi nämä suitset ovat Masan mielestä paremmat kuin lainassa olleet perussuitset (hepallakin on kallis maku!), sillä poni on todella mukavan tuntuinen tänään.

Samaan aikaan ratsastamassa oli kaverini, joka ratsasti Masalla muutaman kerran viime syksynä ja talvella, mutta viime kerrasta taitaa olla jo todella paljon aikaa. Pienen keskustelun jälkeen teimme heppavaihtarit ja minä hyppäsin heidän erittäin taitavan estetamman selkään. Ei ihan minun hevonen, vaikka oikein mukava tamma onkin :) Käsitellessä erittäin rauhallinen ja ihana, sellainen sylinalle, mutta ratsastaessa laatunsa takia vaativa. Mutta ei tehty hallitsemattomia säntäilyjä enkä pudonnut! Menin kylläkin melkein koko ajan pitkin ohjin käyntiä... Jostain syystä silti tykkäsin tammasta ja menisin mielelläni uudemmankin kerran, mutta kunnon ajan kanssa ja koulusatulalla, jossa olisi luultavasti helpompi istua. Ja mielellään ratsastaisin päivänvalossa :)

Kaveri oli tosi iloinen saadessaan ratsastaa Masalla pitkästä aikaa ja kehui kuinka paljon Masa on mennyt eteenpäin. Tullut paljon suoruutta, mutta myös taipuisuutta ja tasaisuutta, myös siinä aiemmin haasteellisessa tuntumassa. Tuntui kuulemma mukavalta ratsastaa hevosta, joka menee rennosti ja reippaasti eteenpäin, mutta oikeasti kuuntelee ratsastajaa samalla. Hetken ratsastuksen jälkeen meno muuttui ja kaverikin ihmetteli, että mitä ihmettä tapahtui. Ero ei ole kovin selkeä, mutta kuitenkin eroa on. Tavallaan huojentavaa tajuta, etten ole keksinyt näitä ongelmia päästäni vaan jokin juttu ei ole ihan kohdallaan. Keskustelussa taisimme lopulta päätyä siihen, että kaverinkin mielestä todennäköisin syy on satula, joten toivottavasti pian saapuvat testisatulat auttavat!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mukavia maastoja

Kyllä viikonloput on ihania! Kumpanakin päivänä suuntasimme aamutuimaan maastoon, lauantaina metsän puolelle ja sunnuntaina Käpylän puolelle.

Lauantaina suunnitelmissa oli mennä pidemmällekin, mutta Masa liikkui oudosti, joten päätimme vain kävellä paljon, ravailla jonkin verran ja laukata ainoastaan mastonmäki rauhallisesti. Pyysin tyttöä ottamaan videotakin takaapäin, jotta voisin kotona katsoa miltä meno näyttää. Masa astui oikealla takajalallaan eri tavalla kuin vasemmalla, tavallaan syvemmälle (tai sitten vika on vasemmassa, eikä työnnä niin hyvin). Ravista käyntiin siirtymässä tuli sellainen jännä notkahdus. Huomasin myös jossain vaiheessa, että aiemmin syksyllä vihoitellut vasen lonkkani särki taas, se ehti ollakin jo muutaman viikon kunnossa. Kipu ei ole mitään suurensuurta, mutta sellaista epämiellyttävää; ikäänkuin lonkkanivel joutuisi liian kovalle venytykselle. Voisikohan kipuilu johtua satulasta? Ja vaikuttaakohan minun kipuiluni Masaan vai toisinpäin?
Muuten reissu meni oikein mukavasti ja mäkilaukan jälkeen Masa tuntui normaalimmalta. Ehkä jossain on jumeja? En koskaan ratsasta Masaa voimakkaasti eteen, joten poni ei todellakaan liiku reippaasti, jos ei halua :)

Sunnuntaina suuntasimme tietä pitkin paremmille maastoille (vaikka eivät ne huonot ole toisella puolellakaan!) eikä Masa liikkunut ollenkaan hassusti, eikä mun lonkkakaan vihoitellut, mutta keskityinkin olemaan paljon kevyessä istunnassa. Ravailimme ja laukkailimme rennosti, vauhti ei paljon päätä huimannut. Olen kyllä valtavan tyytyväinen, kun laukassa on todella paljon säätövaraa nykyään. Hetken toisella laukkapätkällä Masa laukkasi melkein paikoillaan (tuntui odottavan Ottoa), mahtavaa pyörivää laukkaa. Ihana!

Tällä reissulla törmäsimme metsuriin ja metsurin pressulla peitettyyn mopoon, jota Otto pelkäsi, mutta Masa paineli rohkeasti ohi. Kotimatkalla Oton vauhti kiihtyi ja Masan hidastui; tuttuun tapaan. Aika hassua, että Otto hidastelee ensimmäisen puoli kilometriä kodin jälkeen, kun Masa kiitää ja Masa taas hidastelee viimeiset puoli kilometriä. Muutenkin Masa on reippaammillaan uusilla poluilla, etenkin jos ne eivät ole kotia kohti :)

Sports-trackerit olivat meillä kummallakin päällä, mutta lauantaina minun maksimivauhti oli 52km/h ja tytön 83km/h, kun ohjelma unohtui päälle myös kotimatkan ajaksi ;) Eikä mekään Masan kanssa tuollaista vauhtia kiidetty!

Tässä vielä se video, joka ei onneksi youtuben ansiosta heilu enää niin paljon. Videota kuvatessa askellus oli aika tasaista eikä sitä notkahdustakaan siirtymässä tullut. Huomasin kyllä, että itse taidan sittenkin istua paino enemmän oikealla ja vasen jalka enemmän koukussa, ehkä se selittää reagointia? Huomaatteko te jotain erikoista?

perjantai 1. marraskuuta 2013

Linkkejä luettavaksi

Hepparintamalle ei kuulu juuri nyt mitään erikoista, joten tässä muutamia mielenkiintoisia linkkejä luettavaksi. Viikonlopun jäljiltä on varmasti taas päiviteltävää ratsastuksen saraltakin :)

Tutkimus: nuoret hevoset eivät osaa lukea ihmistä
Tutkimuksen mukaan nuorilta hevosilta puuttuu kyky lukea ihmisten reaktioita, ne pitää siis opettaa hevoselle. Tämä on mielestäni aika mielenkiintoista, sillä se kertoo myös sen, että hevonen on omistajansa peili...

Yrityksestä palkitseminen
Hevosta kouluttaessa pitäisi muistaa palkita myös siitä yrityksestä. Harjoitellessa ei aina voi onnistua oikein, mutta hyvä kouluttaja palkitsee jo siitä, että hevonen yrittää parhaansa.

Myytinmurtajat
Mielenkiintoisia, varmasti jokaisen ratsastajan kuulemia väittämiä. Kaikkea ei tarvitse aina tehdä sillä "perinteisellä" tavalla.

Kouluratsastuksesta
Uusi blogituttavuus (kiitos ht.net!) ja jäin heti koukkuun. Erittäin hyvin kirjoitettuja pohdiskeluja!

tiistai 29. lokakuuta 2013

Super-poni!

Ai että on hyvä mieli! Hanna pääsi meitä valmentamaan ja osallistuin pitkästä aikaa itse. Viime kerta minulla taitaakin olla kesäkuulta, kun sen jälkeen Hanna on ratsastanut itse ja viime kerralla kaverini meni Masalla. Olin todella kaivannut tätä!

Hiukan jännittelimme keliä, mutta onneksi luvattu myrsky ei iskenyt vaan ilma oli oikeastaan mukavan syksyinen, vaikkakin hyvin pimeä. Olen ratsastanut pimeällä tänä syksynä vain kerran aiemmin, mutta Masa oli alusta saakka tosi kivan oloinen. Luultavasti viikonlopun maastot ja eilinen vapaapäivä avasivat sekä fyysisiä että henkisiä jumeja :) Menin taas vanhalla Globuksella, joka palasi sovituksesta. Tällä kertaa laitoin paksumman satulahuovan ja geelin sen päälle eikä satula liikkunut niin paljon kuin aiemmin. Globus kyllä sopii mulle tosi hyvin, pääsen sillä hyvin kiinni kylkiin ja siinä on mukava istua. Olisi mahtavaa, jos meillä olisi kaksi sopivaa satulaa, sillä Masa liikkuu aina todella paljon paremmin "uudella" satulalla.

Teimme alkuun tuttua kiemurtelua käynnissä ja ravissa, tarkoituksena on saada hevonen taipumaan kunnolla kyljestään vauhdin hidastumatta. Alussa tahti aiheuttikin meille ongelmia, mutta hoksasin pian, että minun täytyi ratsastaa oikeastaan aika paljon eteen. Käden kanssa pitää olla tarkkana, ettei liike ole taakse vaan sivulle. Vaikka Masalla on luonnostaan tosi hyvä käynti, voin silti pienellä ratsastuksella saada siitä entistä laadukkaamman. Myös ravissa ratsastin nyt paljon aiempaa enemmän eteen ja Masa liikkui ehkä parhaiten ikinä minun allani.

Sain Hannalta neuvon kallistua aina välillä ylävartalosta eteenpäin muutaman askeleen ajaksi, samalla ratsastaen reippaasti eteen ja sitten taas palata takaisin normaaliin kevennykseen. Tämä rentoutti Masaa tosi hyvin ja tahti muuttui entistä rennommaksi, mutta myös energisemmäksi. Yllätyin ehkä hiukan kuinka reipasta tahtia ravissa Hanna pyysi menemään, mutta toisaalta Masa tuntui todella hyvältä. Ei ollenkaan kiireiseltä vaan tosi pehmeältä ja rennolta.

Laukkojen jälkeen Masa oli ravissakin hetken hiukan vahva, mutta se oli selkeästi vain väsymystä ja palautui normaaliin nopeasti. Laukassa emme tehneet mitään erikoista, pelkkää ympyrää ja siinä koitettiin saada tasaista tuntumaa ja rentoa, reipasta liikettä. Ensimmäinen nosto meni päin peetä, mutta sen jälkeen nostot tulivat hyvin ja suurimmaksi osaksi laukat onnistuivat hyvin. Viime aikoina laukkaaminen kentällä on taas ollut satuloiden vuoksi haasteellista, joten olen ihan supertyytyväinen, kun onnistuin oikeasti vaikuttamaan hevoseen ja laukkaamaan aika hyvää laukkaa kumpaankin suuntaan. Vasen laukka on Masalle vaikeampi, mutta oikea taas minulle :)

Laukkojen jälkeen keventelin hetken, kävelin ja taluttelin, kunnes vein hikisen, mutta onnellisen ponin sisälle iltapalalle. Hikinen ja onnellinen omistaja suuntasi kaupan kautta kotiin iltapalalle. Tätä lisää!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Vauhtia maastossa

Kyllä nauratti!
Wuhuu, vitsit mikä ihana maasto takana!

Lähdettiin aamulla ennen sateita metsän kautta maastoon, ensimmäistä kertaa sitten keskikesän. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi ole eikä metsä ollut sateista huolimatta kovin märkä. Pojat olivat innoissaan ja Masa ehkä hiukan säpsykin. Ravailimme tiellä ja sovimme laukkaavamme mastonmäen pariin kertaan. Laukan nostimme jo tiellä, jotta laukkaa tulisi myös tasaisella pienen matkaa. Masa taisi laukannostossa hiukan säikähtää, tai sitten vaan ponilla oli virtaa vaikka muille jakaa, sillä aika pian noston jälkeen katosi ohjaustehosteet :) Ja kyllä me mentiin kovaa! Huusin jossain vaiheessa mäkeä takana tulevalle tytölle, että pärjäätkö Oton kanssa ja kun sain vastaukseksi vain naurua, annoin Masan mennä. Taskussa oli sports-tracker, joka näytti tämän ensimmäisen mäen vauhdiksi melkein 40km/tunti ja tiedän, että se oli aikalailla Masan maksimivauhteja. Tai ainakaan aiemmin ei ole tuollaista menoa menty, kyllä ponissa on potkua!

Mäen päällä kysyin perässä tulleelta tytöltä, että pukitteliko Masa, kun jossain vaiheessa innostuessaan poni kiskoi päätään alas, mutta en tuntenut pyllyn nousevan. Eikä sellaista tyttökään nähnyt, mutta muuten meno oli kuulemma näyttänyt aika villiltä. Jonkin aikaa meni, että sain ponin tasaantumaan ja otettiin mäki vielä uudestaan. Toisella kertaa se menikin jo normaalivauhdilla (noin 30km/h) ja normaalityylillä. Siihen oli hyvä lopettaa, joten ravailimme hetken ja kävelimme kotiin.

Hymy on vieläkin korvissa, kun maasto oli niin mukava! Olen älyttömän tyytyväinen itseeni, kun pysyin kyydissä hurjassa menossa ja vaikka ohjaustehosteet olivat hiukan hukassa, ei Masa edelleenkään antanut mitään aihetta huoleen. Poni on oikein fiksu, vaikka innostuukin ja minä selviän selässä. Masa tuntui olevan tosi iloinen, kun pääsi viipottamaan kunnolla ja ehkä lisäksi aisti, että minä nautin menosta paljon.

Hyvä fiilis!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ei ole helppoa...

Eihän se niin helppoa ollutkaan, siis satulan löytäminen. Aina uuden satulan kanssa aivan ensimmäiset ratsastuskerrat ovat onnistuneet hienosti, mutta onneksi sain kokeilla kaverin satulaa useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla ratsastus oli lyhyt, mutta olin iloinen; satula istui hyvin eikä liikkunut. Siitä seuraavilla kerroilla satula on edelleen istunut hyvin ja Masa on liikkunut rentona, erityisesti käynnissä.

Eilen ratsastin pimeällä ja Masa ei oikein tahtonut liikkua reippaasti eteen ravissa. Ajattelin sen johtuvan pimeydestä, mutta tänään sama homma toistui. Ja samalla hoksasin, että minä en oikein pääse tämän satulan kanssa alapohkeella kiinni. Poni siis liikkui nihkeästi enkä minä pystynyt vauhtia ratsastaamaan. Huomasin myös, että satula on ratsastaessa painunut hiukan alemmaksi eikä sään kohdalla ole paljon tilaa. Käynnissä meno oli parempaa, mutta enhän minä voi aina voi vaan mennä käynnissä... Eli satulan etsintä jatkuu!