torstai 31. tammikuuta 2013

Hyvä ratsastus, parempi mieli

Vaikka aamulla kurkkua kivisti ja päivä meni nuutuneena, muuttui mieli kun pääsin tallille. Suunnitelmissa oli vain hiukan kävellä ja katsoa miten Masa reagoi, niinpä laitoin hepan kuntoon ja hyppäsin selkään. Annoin kevyesti pohkeita ja Masa käveli pitkin ohjin kentälle ja päristeli! Ihanaa!! Kävelin ensin pitkin ohjin muutaman kierroksen, otin ohjat tuntumalle ja Masa hakeutui heti pehmeästi kuolaimelle. Ei ollut toki ihan täydellinen, mutta paras pitkiin aikoihin. Ravasin hiukan ja ravi oli oikein rentoa ja lennokasta. Parhainta oli, että Masa päristeli tyytyväisenä melkein koko ajan. En viitsinyt tehdä paljon vaan kävelin aika nopeasti pienen lenkin "maastossa" ja palasimme talliin. Kyllä tuli hyvä mieli!

Olen nyt muutaman kerran venytellyt Masaa pienen namin kanssa ja voi että, kun se on hauskaa! Masa koittaa käännellä itseensä vaikka minkälaisiin asentoihin, jotta saisi herkun :) 

tiistai 29. tammikuuta 2013

Laukkatreeniä

Viime perjantain porukkamaastoilusta innostuneena päätin ottaa sunnuntain maastoon enemmän laukkatreeniä, joka siis meillä tarkoittaa vain laukkaamista eteenpäin. Tarkoituksena oli kyllä hakea hiukan kootumpaa laukkaa, sillä porukalla mennessä hoksasin, että meidän pojat saavat normaalisti maastossa kaahottaa aika kovaa eikä ole ihme, että Masalla on ollut haasteita laukata kentällä. Eihän sillä ole vieläkään tarvittavia lihaksia!

Ensin oli tarkoituksena mennä Oton perässä, jotta Masa voisi oikeasti mennä rauhallisempaa laukkaa, mutta ei siitä tullut mitään; Otto on vain liian hidas ja Masalla liian kova kilpailuvietti. Niinpä vaihdomme Masan eteen ja koitin himmailla puolipidätteillä laukan tahtia rauhallisemmaksi ja onnistuinkin siinä joten kuten. Viime hieronnan jälkeen, kun oikea lapa saatiin auki, on oikea laukka ollut aivan mielettömän hyvää, mutta nyt vasen on hankalampaa, sellaista kulmikasta. Oikeaa laukkaa pystyn myös kokoamaan paremmin, kun taas vasemmassa Masa siirtyy helpommin raviin. Pidemmän laukkaamisen jälkeen koitin myös nostoja käynnistä ja ne nousivat tosi hienosti, tosin taas noston jälkeen Masa lähti kaahaamaan täysillä ja oli aika vahva edestä.

Nyt enemmän laukanneena täytyy kyllä sanoa, että on tuolla hepalla vaan hieno laukka! Siinä on aivan eri tavalla räjähtävää voimaa kuin kenellekään hevosella, jolla olen aiemmin ratsastanut. Laukka nousee selkeästi ylöspäin ja on kunnolla pyörivää. Pitäisi vaan saada lihaskunto sellaiseksi, että laukkaaminen onnistuisi myös kootumpana... Mutta eiköhän se sieltä tule!

Olen tässä pohtinut paljon Masan oloa, sillä vaikka olen selvästi huomannut pojassa "murrosikää", on tuossa haasteellisuudessa jotain muutakin. Yksi ruokintaan liittyvä teksti sai minut miettimään. Liika valkuainen saattaa joillain hevosilla, jotka tuottavat vähemmän amylaasia aiheuttaa glykogeenivarastojen ylitäyttymistä, joka puolestaan saa lihakset maitohapoille. Ja koska Masa vaikuttaisi olevan herkkä valkuaiselle, voisi tuossa olla yksi syy ongelmiin. Ei varmasti tee mieli koittaa uusia ja hiukan vaikeitakin asioita, jos lihakset ovat jo valmiiksi jumissa. Tuo sama syy aiheuttaa joillain hevosilla ähkyherkkyyttä ja Otto tuntui kuuluvan juuri tähän ryhmään. Taitavat nuo pikkuiset suomenhevoset olla aika hyviä rehunkäyttäjiä :)

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Elämäni hevonen

Nyt tuli ihan todellinen haaste, en todellakaan ole runoilija!
Kiitos haastavasta haasteesta kuuluu Amalialle :)

Pullea poniruuna laukkasi kohti,
sydän hypähti.
Tuon minä haluan; myytkö?

Mies pohti;
ei, en tuota,
Masa kuuluu tänne.

Ja kuitenkin, 
viikon päästä käveli 
ruuna vapisevin askelin 
siltaa pitkin
ja muutti uuteen kotiin.

Ei haittaa vaikkei osata,
yhdessä harjoitellaan
ja nautitaan.

Sillä tärkeintä ei ole päämäärä
vaan yhdessä kuljettu matka. 

Runoilemaan omasta hevosestaan haastan seuraavat blogit:
Sannan
Gidranin
Hannan
Tyylilaji ja merkkimäärä on vapaa.

Jotkut teistä saattavat muistaa, kun Masa tuli meille ja kuinka jo silloin mainitsin, että se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Se tosiaan oli! Kaipasin elämääni mukavaa maastoheppaa (ja haaveilin puoliverisestä kouluratsusta), jotta pääsisin tytön kanssa yhdessä ratsastamaan, mutta en tainnut silti olla tosissani ostamassa hevosta. Jostain syystä tuli vahva tunne, että meille tarjottu tamma pitää nähdä. Ja kun tyttö ratsasti tammalla, laukkasi pieni ja pullea ruuna paikalle, kuin sanoen, että minun pitää päästä hommiin. Enkä enää nähnyt muuta kuin sen veikeän ilmeen silmissä; tuo on minun hevonen!

Masa ei ollut myynnissä, mutta saimme kuitenkin kokeilla ratsastaa myös hänellä. Ruuna ei oikeastaan osannut mitään enkä kokeillut käynnin lisäksi kuin muutaman askeleen ravia, laukkaa emme edes yrittäneet. Mutta silti selässä tuntui siltä, että juuri tätä varten olen opetellut ratsastamaan. Juuri tämän tunteen vuoksi.

Pyysin kasvattajaa miettimään hintaa, jos haluaisi sittenkin myydä Masan. Olin onnesta sekaisin, kun sain tekstiviestissä myöntävän vastauksen ja hinnan, johon minulla oli varaa. Mietin silti onko minusta ottamaan vastuulleni kolmatta hevosta, ja vielä sellaista hevosta, joka ei osaa käytännössä mitään. Toisaalta luotan aina enemmän tunteeseen kuin järkeen, joten lopulta päätös ei ollut edes hankala. Etenkään, kun huomasin sukupostista, että olemme syntyneet samana päivänä elokuun alussa. Ja kun sain tietää, että Masa on juuri se Masa, joka oli nelivuotiskesänään kaverini tallilla peruskoulutuksessa ja jota jo silloin ihastelin. Vaikka kaverini silloin kehui ruunan luonnetta ja oppimiskykyä, päätin luottaa järkeen. Eihän vasta ratsatuksen aloittanut voi hankkia itselleen vasta ratsastuksen aloittanutta ratsua.
Onneksi elämällä on joskus omat suunnitelmansa ja meidän tiet kohtasivat sittenkin!

perjantai 25. tammikuuta 2013

Pikapäivitys

Eilen saatiin kengät! Laitettiin sitten samalla kaikkiin jalkoihin uudet popot, kyllä nyt kelpaa taas tepastella :) Kengittäjä sanoi, että kaviot ovat hyvässä kunnossa eikä ollut kovin huolissaan kavionivelestä, kun lämpöily ei ole ollut kovin säännöllistä eikä Masa näytä niitä aristavan yhtään. On kuulemma aika yleistä nuorilla hevosilla, joilla on paino enemmän etupäällä eikä tuo Masan rakennekaan asiaa paljon helpota. Eiköhän se siitä!
Rakas bulldog
Tänään suuntasimme porukalla maastoon ja olipas outoa, kun ei tullut pitkästä aikaa yhtään kylmä :) Mentiin rauhassa käyntiä ja ravia laukkasuoralle ja päästelimme hillittyä ja hallittua laukkaa siellä. Muut mukana olleet hepat ovat jo vanhoja konkareita ja Masalla oli hiukan haastetta mennä laukkaa hitaammassa temmossa, olisi mennyt kovin mielellään ihan täpöö. Pitääkin ottaa tuota harjoitteluun mukaan enemmän maastossa, nyt ollaan aikalailla vaan päästelty siinä temmossa, kun hevoset ovat halunneet mennä. 

Ihanaa oli mennä, kun Masalla oli ihan eri tavalla menohaluja kuin viime kertoina, vaikka kävimme kyllä keskustelun liikkeellelähdön kanssa; Masa olisi halunnut lähteä ihan vastakkaiseen suuntaan eli autotielle kävelemään. Taisi jo parin päivän vapaa auttaa, mutta pidän silti ratsastuksen lähiaikoina tosi rentona eikä mennä kentälle. Sinne mennään vasta sitten, kun Masa näyttää itse haluavan (jollei siinä kestä kuukausia).

Tallissa huomasin, että selässä oli pari pientä valkuaispattia ja kun tuo Masan energisyys on ollut viime aikoina aika melkoista, taitaa hän saada liikaa valkuaista. Jätetään nyt kaura pois ja laitetaan mysliä tilalle, toivottavasti se auttaa. Muuten Masa saisi olla pelkällä heinällä, kun vaikuttaa olevan hyvä rehunkäyttäjä, mutta lihakset pitäisi saada kasvamaan ja ennen kuin kaura lisättiin ruokavalioon, oli Masa etenkin pidemmillä (silloin silti alle tunnin) maastolenkeillä tosi poikki. Mielenkiintoista nyt nähdä miten mysli vaikuttaa, vaikka tuskin muutosta kovin nopeasti näkyy. 

tiistai 22. tammikuuta 2013

Takapakkia

Olen tässä jo nyt muutaman päivän aloittanut kirjoittaa, mutta sitten aina pyyhkinyt tekstin pois. Meillä on ollut jo pari viikkoa hiukan hankalaa Masan kanssa enkä ole ihan varma kuinka tästä eteenpäin. Tänään tosin tallille päästessäni huomasin, että Masa oli huolehtinut akuutimmasta; jälleen etukenkä irti ja vuohisessa haava. Suunniteltu maastoretki jäi siis tekemättä ja päätin vain rapsutella ja hoitaa poikaa kuntoon. Kengittäjä on jo hätyytetty, saas nähdä milloin ehtii tulla...

Mutta siis, ongelmia on ollut. Ei mitään hirvittävän suurta, mutta sellaista pientä, joka ei mielestäni ole normaalia. Ratsastus on ollut haasteellista, en saa Masaa rentoutumaan ja hakeutumaan pehmeästi kuolaimelle enkä onnistu saamaan liikettä rungon läpi rennosti. Eihän tuo nyt mikään itsestäänselvyys ole ollut aiemminkaan, mutta nyt en ole onnistunut edes hetkittäin. Juuri kun hehkuttelin itsekseni kuinka ihana Masa on mennä kolmipalalla, muuttui hän kuin päivässä kuolainta pakoilevaksi. Jännittelyn lisäksi Masa on myös alkanut protestoida voimakkaammin kääntyilemällä ja hyppimällä (ei kunnon pukkeja, mutta sellaista nytkimistä). Jotkut ovat sanoneet, että nuori hevonen vain hakee niitä rajojaan ja kyseenalaistaa mitä pitää tehdä. Toisaalta taas Masa on perusluonteeltaan nyörä ja aiemmin aina todella innokkaasti lähdössä töihin, ainakin maastoilemaan. Nyt sekin on ollut jotenkin eri tavalla nihkeätä.

Kavionivelet ovat olleet välillä hiukan lämpöiset, mutta ei aristavat eikä Masa onnu. Leikkasin muuten tänään klipperillä vuohiskarvat kavionivelen kohdalta pois, nyt pitäisi ulkoilman kylmätä nivelet. Jos tämä ei tehoa, koitan voimakkaampia aineita. Klippaus meni hienosti, kun annoin Masan ensin tutustua klipperiin rauhassa ja pidin sitä käynnissä hetken aikaa ennen kuin siirryin jalkojen kimppuun.

Kuin sattumalta löysin tänään mielenkiintoisen artikkelin nuoren hevosen koulutuksesta, josta vapaasti suomennettuna: "kun hankit täydellisen nuoren hevosen, hän kertoo sinulle kuinka nopeasti voitte edetä". Samassa artikkelissa myös "he eivät kieltäydy tehdäkseen kiusaa, he kieltäytyvät tai hangoittelevat vastaan kun jokin on epämiellyttävää tai he eivät ymmärrä".

Koska eilinen ratsastus kentällä meni taas penkin alle enkä edes vaatinut muuta kuin eteenpäin menemistä, olen alkanut kääntyä siihen, että Masalla on kipuja (tai jumeja) jossain eikä kyseessä ole tahtojen taisto. Voi kunpa hevoset osaisivat puhua!

lauantai 19. tammikuuta 2013

Hankitreeniä ja kuvia

Tänään oltiin pitkällä maastoreissulla, onneksi kotiin ehdimme juuri ennen lumimyräkkää. Viime päivinä täällä on ollut reilusti pakkasta, mutta tänään lämpötila nousi noin kymmeneen, joten suuntasimme heti maastoon. Ehkä pakkasista johtuen, tai sitten jostain ihan muusta, pojat olivat huomattavasti normaalia säpsympiä eivätkä olisi halunneet mennä mihinkään. Koko ajan koittivat käyttää tilaisuuden hyväksi ja kääntyä kotiin. Kävelimme reippaasti noin nelisen kilometriä kunnes pääsimme laukkailemaan lumihankeen. Löysimme metsästä oikein mukavan tien, jota ei ole aurattu koko talvena. Lunta oli juuri sopivasti; ei liikaa, mutta kuitenkin sen verran, että jalkoja joutui nostelemaan kunnolla. Tässä pojat jo hiukan innostuivat ja Ottokin pukitteli ihan kunnolla. Nykyään nousee pylly!

Masan kunto on kohonnut ihan valtavasti, sillä vaikka reissu oli aika rankka ja Masa oli hengästynyt kunnolla aina laukkapätkän jälkeen, hengitys palautui tosi nopeasti. Eikä tullut kunnolla hiki :) Loppumatkasta Masa ei kyllä astunut ihan tasaisesti takajaloilla ja vaikka tyttö sanoi ettei huomaa mitään eroa, nousin kuitenkin selästä ja talutin Masan metsän läpi kotiin. On tuo vaan niin ihana taluttaa, kun seuraa niin kiltisti ja rauhassa minua *sydän*. Niin ja ne jalat olivat tallilla ihan kunnossa eli ehkä vain lihakset olivat väsyneet... Pitää seurata...

Tässä kuvia ja pieni videon pätkä meidän normaalista iltaratsastuksesta, meillä on hiukan eri käsitys siitä milloin pitäisi lähteä kentältä :)
Sateesta märkä, innokas ratsu

Penakin pääsee välillä koulutreeniin

Hohhoijaa!!

Otto söpöilee

torstai 17. tammikuuta 2013

Tsemppiä!

Ehdin eilen vihdoin ratsastamaan, viime päivät ovat olleet melko täynnä kaikenlaista ja Masa on saanut lomailla. Koska viime kerrat ovat olleet ratsastuksellisesti aika hankalia, ajattelin keskittyä vain saamaan Masan liikkumaan rennosti jännittämättä. Lisähaasteita ajattelin tulevan pimeästä, Masa ei ole vielä koskaan ollut kovin rento pimeällä ratsastettuna. Ongelmia ei ole, jos menemme pitkin ohjin, mutta jos haluan ottaa pienenkin tuntuman suuhun alkaa jännittyminen.

Rakas
Tallille mentäessä huomasin ilokseni, että (ilmeisesti) yrteistä johtuva ihottuma oli hiukan laantunut ja ehkä pieni tauko oli tehnyt muutenkin hyvää; hän näytti iloiselta kun saavuin. Kirjoittelen muuten noista yrteistä pientä updatea tässä lähiaikoina. Oikea etukavio oli hiukan lämmin, ei huolestuttavasti, mutta kuitenkin. Kaikki ei taida siinä jalassa olla ihan kunnossa :( Venyttelin, heiluttelin ja taputtelin oikeata lapaa, jotta lihaksisto rentoutuisi paremmin ja jotenkin tuntui, että Masa nautti siitä. Tykkäsi myös, kun hiukan rapsuttelin vaihtuvaa karvaa. Kesä tulee sittenkin!

Tuttuun tapaan ongelmia ei ollut pitkin ohjin mennessä, mutta heti tuntumaa hakiessa poika jännittyi. Päätin kuitenkin pitää kiinni siitä etukäteissuunnitelmasta, että pääjuttuna on tänään rentous, joten löysäsin tuntumaa, otin sen uudelleen kevyesti ja samalla ratsastin istunnalla kiemuraa. Koitin hakea sitä pistettä tuntumassa minkä Masa hyväksyy jännittymättä ja kun sen löysin kehuin ihan kamalasti. Samalla mietin istuntaani oikein rennoksi, että ikään kuin valun hevosen selkää pitkin rentona. Pikkuhiljaa Masa alkoi uskaltaa liikkua paremmin, hakeutua tuntumalle ja päristeli, vaikkei ollut niin rento kuin tavallisesti valoisalla. Hetkittäin käynti meni todella hienosti, tunsin kuinka siinä oli mukana koko vartalo rentona, mutta jäntevänä.

Hoksasin, että tämän hevosen kanssa pitää olla todella tarkkana siitä kuinka paljon sitä paineistaa ja käyttää istuntaa huomattavasti enemmän kuin käsiä tai jalkoja. Huomasin myös, että mitä enemmän kehun, sitä enemmän Masa alkaa ikään kuin luottaa itseensä ja rentoutuu sitä kautta. En tiedä sitten ärsyttääkö muita minun kanssa ratsastavia, mutta käytän aika paljon ääntä: matalalla äänellä "hyyyvä, just noin". Toisaalta, jos ärsyttää niin ei kannata tulla minun kanssa samaan aikaan kentälle, meille tyyli tuntuu sopivan :)

Taitaa tuo minun älykköheppani olla melko herkkis ja tarkka siitä, että hän itse hyötyy jotenkin ponnisteluistaan ja hän tarvitsee paljon tsemppausta: kyllä sä osaat! Suitsien laittamisessa kiteytyy aika hienosti Masan ajatusmaailma; kaverini koitti silloin ratsastaessaan laittaa suitset perinteiseen tapaan eli vain laittaa ne laskemalla päätä alaspäin kädellä. Masa kauhistui ja käänsi pyllyn, nosti päätään ja muutenkin jumpitteli. Kun minä taas menen karsinaan makupalan kanssa, laskee Masa päänsä, ottaa itse kuolaimet suuhunsa ja odottaa makupalaansa. Yhtä hienosti ei toimi minullakaan ilman makupalaa :)

lauantai 12. tammikuuta 2013

Lavat irti

Alkuviikosta pääsin katselemaan kentän laidalta Masan menoa lainakuskin kanssa. Tarkoituksena oli testata pienen esteen hyppäämistä, mutta ratsastus menikin enimmäkseen perusjuttuihin. Masa ei oikein hiffannut estettä eikä sitä, että sen yli voisi hypätä... Onneksi en siis lähtenyt itse testaamaan hyppäämistä, kun minulla ei ole mitään hajua esteistä, olisi voinut käydä hassusti :)

Pääsin siis oikeastaan ensimmäistä kertaa aitiopaikalle katsomaan Masan menoa, sillä eihän se ole sama ratsastaa kuin katsoa sivusta. Masa ei todellakaan ollut parhaimmillaan, sillä jo suitsien laittamisessa oli ongelmia ja muutenkin poika oli jännittynyt koko ratsastuksen ajan. Loppuajasta huomasin, että hän alkoi meloa (tai keriä, mulla on termistö hiukan hukassa) oikealla etusella ja samalla hiukan kompuroi juuri tällä jalalla. Se selkeästi korostui, kun Masa väsyi. Itse en ole sitä selästä huomannut ollenkaan, vaikka olen toki huomannut, että Masa on välillä kompuroinut hiukan. Pyysin heti kaveriani, joka on hieronut Masankin jo muutamaan kertaan katsomaan lihakset, ettei suurempia ongelmia ole. 

Tänään taas maastossa
Torstaina hieronta sitten oli ja Masa nautti suuresti. Kokonaisuudessaan lihaskunto on parantunut selkeästi, vaikka onhan tuo silti vielä lihasköyhä. Selän lihakset olivat jumissa, mutta ei mistään erityisesti eli mikään akuuttitilanne ei vielä ole satulan kanssa. Minähän olen pitkittänyt Masalle sovitetun satulan hankintaa ja mennyt väliaikaisella satulalla jo jonkin aikaa, odottaen ensin laihtumista ja nyt lihasten kasvua. 

Aikaisemmin nestettä keränneet takapolvet ja kintereet olivat edelleen hiukan turvonneet, mutta vähemmän kuin viimeksi eli parempaan mennään. Tämä tarkoittaa sitä, että lihaskunto on kasvanut ja lihakset alkaneet ottaa enemmän rasitusta niveliltä. Viime hieronnassa tukkoisuutta oli niskassa ja nyt se oli normaali eli siinäkin ollaan menty eteenpäin. Masa on siis tämän perusteella alkanut tottua kuolaimeen, kun ei tarvitse purra niin paljon vastaan. 

Vasemman puolen lihaksisto on ollut aina parempi kuin oikean, mutta erot eivät ole valtavan suuret. Lavat olivat jumissa ja erityisesti oikea lapa, joka myös osaltaan selittää miksi reaktio näkyy juuri oikeassa etujalassa. Kun Masa väsyy, alkaa luonnollisesti heikoin lenkki reagoida. Positiivista asiassa on se, että ongelmat näkyvät vasta väsyessä, ei aina eli lihaskuntoa parantamalla saadaan tehtyä paljon. Tuon lavan hieronnasta ei Masa oikein nauttinut alkuun, mutta aika nopeasti sekin saatiin kunnolla auki ja kunnolla lavat irti! Sain ohjeiksi kylmätä lavan (esim. lumella) ennen ratsastusta, jotta verenkierto voimistuu ja samalla tavalla kylmätä myös liikunnan jälkeen. Minun pitäisi myös venytellä jalkaa ja heilutella sitä, jolloin lihakset rentoutuvat paremmin. Lihaskuntoa kun ei saa kasvatettua, jos lihas on liian jumissa.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Kärryttelyä!!

Jeee, vihdoin pääsimme kärryhommiin! Ja se oli hauskaa!

Olen aina haaveillut myös hevosella ajamisesta, vaikka olen tiennyt etteivät varsinaiset ravitouhut ole minua varten. Haaveissani on lähteä jonain kauniina kesäpäivänä kärryttelemään metsäteitä pitkin, ottaa ehkä termariin kahvia ja evääksi ruisleipä :) Olemme puhuneet jo pitkään kaverini kanssa, että hän tulee opettamaan meitä miten valjastaa ja ajaa. Otolla on nuorena poikana tietääksemme ajettu ja epäilimme, että vaikka niin ei olisikaan ollut, hän toimisi varmasti ohjilla ihan hyvin, kun kerran toimii ratsunakin. Ja on lisäksi luonteeltaan hyvin "kaikki käy"-tyyppi.

Eilen saimme vihdoin sovittua aikataulut yhteen ja tänään valjastimme Oton kärryjen eteen. Otto seisoi rentona, kun hyörimme ympärillä ja laitoimme valjaita (ja minä koitin painaa mieleeni miten valjastus tehtiin). Olin jotenkin varautunut siihen, että koko touhu on hirvittävän vaikeata, mutta eihän se ollut! Valjassysteemi oli tosi simppeli ja kärrytkin sai perään helposti.

Koska minua hiukan jänskätti, pistin tytön ensimmäisenä oppiin :) Ensin käveltiin kerran tallin ympäri; tyttö talutti ja kaveri ajoi. Otto toimi oikein hienosti, joten tyttö hyppäsi kyytiin ja siirryttiin kentälle. He kävelivät ensin kierroksen pari ja testasivat sitten ravaillakin hiukan. Sitten tyttö siirtyi ohjaksiin. Alussa oli hiukan säätöä, kun tyttö koitti kääntää Ottoa liian nopeasti, mutta oppi pian ettei nopeisiin liikkeisiin ole varaa. Tyttö kokeili jopa ravata!

Sitten kaveri pysäytti kärryt ja pyysi minut ohjaksiin. Kääk! Tuntuma suuhun oli tosi kevyt ja Otto toimi todella pienillä avuilla. En olisi ikinä uskonut, että ajaminen tuntuu niin kevyeltä! Minäkin tein saman virheen, että käänsin liian nopeasti ja samalla nostin raippaa (huomaamattani) hiukan ylöspäin, jolloin Otolla meni pasmat sekaisin. Hetken aikaa siinä steppailtuamme, ja annoin ohjat suosiolla pois. Kokeilen ensi kerralla sitten paremmin... Vaikka suoralla tiellä enkä melko pienellä kentällä :)

Oli todella mahtavaa huomata, että Otto suhtautui tähänkin noin rennosti ja vaikkei hän ymmärtänytkään kaikkia apujani, ei hän silti hermostunut kunnolla vaan meni rennosti, mutta reippaasti eteenpäin. Hieno Otto-poni!

Ensi kerralla sovimme menevämme jo tielle! Tyttö jo varasi, että hän lähtee seuraavalla kerralla mukaan ja minun vuoroni on sitten seuraavaksi. Minä istun silti edelleen jonkin aikaa apukuskin paikalla ja opiskelen ajohommia sitä kautta :)

 
Kummatkin kyydissä, ensimmäiset käyntipätkät. 

torstai 3. tammikuuta 2013

Oton kuulumisia

Tyttö on loman kunniaksi humputellut nyt jo pari päivää kaupungilla, joten minä päätin ratsastaa tänään Oton. Olipas kivaa! Aika hauska ratsastaa hepalla, joka oikeasti osaa asioita :) Olen todellakin oppinut paljon Masalta, sillä en muistanutkaan Oton olevan noin herkkä istunnalle! En siis tainnut aiemmin osata hyödyntää sitä. Edestä Otto on enemmän tyypillinen suomenhevonen (tai ainakin ne millä minä olen ratsastanut) enkä voi varsinaisesti sanoa, että hän olisi kovin kevyt... Tämän päivän perusteella sanoisinkin, että Otto olisi parhaimmillaan länkkäriratsua, jolloin suuhun tuntuma olisi todella kevyt, kaula saisi olla pitkänä ja avut annettaisiin istunnalla.

Tein ensin käyntipysähdyksiä, joissa Otto kuunteli huippuhienosti vatsalihaksia. Kun jännitin ne, Otto pysähtyi ja lähti liikkeelle, kun vapautin lihakset. Ei tarvinnut käyttää pohjetta. Sama juttu toimi myös ravista, mutta ei ihan niin hienosäädöllä eli pieni viive tuli reaktioon :) Laukka nousi hienosti myös pysähdyksestä ja rullasi heti todella kivasti. Siinä on Otto kehittynyt kyllä tosi paljon, maastoiluista on selkeästi ollut hyötyä!

Otto on saanut lomailla aika paljon ähkyilynsä jälkeen. Tyttö on ratsastanut, mutta olemme maastoilleet paljon ja humputelleet. Työpäiviä on ollut Otolla vain kolme-neljä viikossa ja nekin henkisesti kevyitä. Nyt palaamme pikkuhiljaa takaisin rankempaan rytmiin kesän kisoja silmällä pitäen. Koska käymme paljon samaan aikaan ratsastamassa, tulee Otonkin treeni keskittymään aika paljon maastoiluun. Ei varmasti tee pahaa! Viime viikolla tyttö kävi jopa kahdessa kouluvalmennuksessa, joista ensimmäisessä koulusatula oli ensimmäistä kertaa selässä sitten syyskuun! Otto meni kuitenkin oikein mukavasti ja tuntui jopa nauttivan kouluväännöstä, samoin kuin tyttö :)

Ähkyilyn jälkeen jätimme lääkärin suosituksesta Otolta kaikki väkirehut pois, joten Otto on saanut jo pidemmän aikaa pelkkää heinää kivennäisten kera (kauraa tätä aiemmin sai litran päivässä). Ja nyt vatsa on paremmassa kunnossa kuin koskaan! Otto on myös paljon reippaampi kuin koskaan aiemmin meillä. Treeni on toki ollut kevyttä, mutta välillä olemme tehneet pitempiä maastolenkkejä tai valmennuksia, joissa ruuna on ollut paljon aiempaa energisempi. Myös kakka on ollut nyt kunnolla kikkareista (tämän varmasti halusitte tietää..). Otto myös juo nykyään aiempaa vähemmän eli näin jälkiviisaana olen sitä mieltä, että ruokinnassa on ollut aiemmin liikaa valkuaista ja se on tehnyt Otosta tahmean. Harmittaa vaan, etten ole aiemmin tajunnut testata täysin kauratonta ruokavaliota. Olemme toki antaneet kauraa vaihtelevia määriä, mutta aina kuitenkin edes pari desiä päivässä, jotta kivennäiset menevät paremmin alas.

Mutta kokonaisuudessaan siis kaikki hyvin Otollakin!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Vuosi 2012

Hyvää uutta vuotta 2013!

Nyt on tuttuun tapaan aika tehdä yhteenveto kuluneesta vuodesta, joka onkin ollut hevosrintamalla mielenkiintoinen :) Täältä löytyy edellisvuoden katsaus, jota oli todella mielenkiintoista lukea! Onpas meidän elämä muuttunut lyhyessä ajassa ja paljon!

Tammikuussa pähkäilimme kovien pakkasten kanssa ja saimme kuulla kunniamme huonosti käyttäytyvien hevostemme kanssa, kun aitatolpat alkoivat tarhassa kaatuilla. Vielä silloin syytimme pureskelusta Ottoa, mutta tämä talvi onkin osoittanut syylliseksi Penan.... Tammikuussa tein "lupauksen", että ensi vuonna harjoittelen istuntaa ja kyynärkulmaa. Onneksi voin todeta, että istuntaani on viime tunneilla kehuttu (joskin Rosali sanoi, että olen jopa liian irti (polvilla!) hevosesta!) ja kyynärkulmakin on alkanut löytyä!

Helmikuussa tein rankan päätöksen ja lopetin tunneilla käymisen. Aloin hakea sitä omaa tapaani ratsastaa ja muutenkin olla hevostemme kanssa. Koin mielettömiä ahaa-elämyksiä Oton kanssa ja tuntui, että vain taivas on rajana. Tyttö starttasi ensimmäisissä kisoissaan (tallin ulkopuolella) ja kaikki meni oikein mallikkaasti! Kisakaverina oli muuten nykyinen tarhakaveri :)
Ostin myös alennusmyynneistä kisahousut, jotka ovat edelleen käyttämättä! Ensi kesänä kyllä tulee käyttöön!!

Maaliskuussa podin ramppikuumetta, kun helmikuun ratsastukset menivät niin hienosti. Pelkäsin, ettei vastaavia fiiliksiä tule uudelleen, mutta onneksi turhaan! Penan kanssa vietimme yksivuotisjuhlia ja samalla pähkäilimme vatsahaavan mahdollisuutta, kun tallilla emme toiveistamme huolimatta saaneet kuivaheinää hevosille. Loppukuusta Otto alkoi protestoida enemmän kouluratsastusta, ja minä huomasin haaveilevani ihan ikiomasta hepasta...

Huhtikuun muistiinpanot alkavat pohdiskelulla, että teenkö jotain itse eri tavalla, kun Hanna tulee vai osaako Hanna vain vaatia meiltä oikein :) Mitähän kirjoitin juuri viime valmennuksesta....? Otto kuitenkin juntteili enemmänkin ja huomasin ilman satulaa ratsastuksen onnistuvan hienosti eli ongelmat johtuivat luultavasti koulusatulasta. Ihan kuun lopussa pääsin vihdoin korkkaamaan kenttäkauden, kyllä sitä kaivattiinkin!

Toukokuussa nautimme alkavasta kesästä ja lämmöstä. Annoimme Oton kaahottaa vapaammin ilman kouluratsastusta ja tyttö osallistui toisiin estekisoihinsa, jotka menivät taas hienosti. Samalla pinnan alla kuhisi; olimme selvitelleet vaihtoehtoja ja päädyimme siirtämään Oton uudelle tallille. Muutto tapahtui kesäkuun alussa.

JuhannusOtto
Kesäkuussa Otto muutti uuteen kotiin ja erotimme pojat. Minun sydämeni särkyi, kun Pena jäi vanhalle tallille, mutta en enää nähnyt muuta ratkaisua tilanteeseen. Uudella tallilla olin liekeissä mahtavista maastoista!

Heinäkuussa lomailimme ja testasimme simulaattoriratsua, joka kertoi paljon virheistä... Saimme myös Otolle uuden satulan, joka oli/on ihan mieletön! Tosi mukava istua ja sopii myös hevoselle hyvin.

Elokuun alussa pidimme oman "tätileirin" omalla tallilla. Oli ihanaa nauttia hyvästä seurasta, maukkaasta ruuasta ja laadukkaasta opetuksesta omalla hepalla! Tein myös syrjähypyn kaverini hevosen kanssa ja totesin, että minulle sopisi paremmin ihkaoikea kouluratsu. Vihjailin miehelle, että ostaisi nyt pian oman nuoren estehevosen ja antaisi Penan minun käyttööni. Loppukuusta tyttö kisasi lainaponilla koulukisoissa ja Otto kävi lainakuskilla alue-estekisoissa. Mitalit jäivät saamatta, mutta olimme silti erittäin tyytyväisiä hyvin menneisiin suorituksiin.

Syyskuussa tein jälleen yhteenvetoa omasta kehityksestäni ratsastajana ja koin turhautumisen tunteita Oton kanssa tahkotessani. Yhteenvedossa kuvia verratessani huomasin kuitenkin ilokseni, että Ottokin on muuttunut meillä ollessaan parempaan suuntaan. Syyskuun puolessa välissä tapahtui paljon, kun kaveri vinkkasi kivasta tammasta ja jostain syystä intuitio käski tsekata tilanteen. Tamma ei sytyttänyt, mutta laitumella laukkaava pikkuruuna valloitti sydämeni. Ruuna ei ollut myynnissä, mutta pienen keskustelun jälkeen omistaja sanoi, että voihan sitäkin testata. Ja niin meille muutti Masa!

Lokakuun alussa, laidunkauden loppuessa, vihdoin Penakin muutti uuteen kotiin! Masan kanssa treenasimme perusjuttuja ja kokeilimme maastoilua, joka onnistui hienosti. Laukkasimme ensin maastossa ja pian laukka nousi kentälläkin. Varusteiden laittaminen onnistui koko ajan helpommin ja muutenkin käsiteltävyys parani koko ajan. Kenttää laajennettiin, maneesin rakennustyöt alkoivat ja lopulta saimme lunta. Talvi tuli!

Heti marraskuun alussa Hanna saapui pitämään valmennusta ja hienosti selvisimme hengissä :) Maastoilimme paljon, Otto otti rennommin ja Pena nautti uudesta kodista. Masan kanssa mentiin edelleen perusjuttuja ja toinen Hannan valmennus loppukuusta meni jo paremmin. Painonpudotuksesta siirryttiin massan kasvatukseen eli saamaan lihasmassaa ja kiinteytymään. Erään maastoreissun jälkeen Otto ähkyili pienesti ja pelästyttyi meidät kunnolla. Onneksi tilanne rauhoittui nopeasti!

Joulukuussa Otto osoitti ihan uutta energiaa, kun ähkyn seurauksena kaura jätettiin kokonaan pois. Kevyempi jakso jatkui silti ja kentällä puurtamisen sijasta menimme paljon maastossa, vaikka mukaan mahtui valmennuskin. Masan hampaat tsekattiin ja pieni sudenhampaan juuri poistettiin, jonka jälkeen kuolaintuntuma on ollut tasaisempi. Juuri ennen vuodenvaihdetta tuli Hanna pitämään valmennusta ja Masa oli ihana! Tyttö kehui myös Ottoa ja mies Penaa! Joulunpyhien jälkeen sain kaipaamani yrttikuurin Masalle, jonka tarkoituksena olisi puhdistaa maksa ja auttaa ensi kesän ihottumahaasteisiin.

Kokonaisuudessaan vuosi 2012 on ollut melkoinen muutosten vuosi, mutta alun hankaluuksien jälkeen ainoastaan parempaan! Tämä loppuvuosi on ollut kuin unelmaa, meidän hevosasiat ovat nyt erityisen hyvin!

Vuodelle 2013 toivon samanlaisia onnistumisen tunteita, mielenkiintoisia valmennuksia ja vauhdikkaita maastoreissuja kuin kuluneena vuonnakin. Toivon, että löydän yhä vahvemmin minun tapani ratsastaa ja olla hevosten kanssa. Että uskallan luottaa enemmän siihen omaan tunteeseen ja ymmärtää milloin liikumme liikaa omalla mukavuusalueella, ja milloin on aika rikkoa rajoja. Masan kanssa toivon kehittyvämme niin, että laukat nousevat kentälläkin pyytäessä (kumpikin laukka) ja pitämään rentouden askellajista riippumatta. Toivon, että voisimme ottaa harjoitteluun mukaan myös puomit ja pienet esteet.

Tytölle ja Otolle toivon paljon onnistuneita kisasuorituksia ensi kaudelle, ehkäpä jopa aluetasolla!