torstai 28. helmikuuta 2013

Hehkutusta taas

Eilen nautin aurinkoisesta kevätpäivästä ja päätin ratsastaa kentällä. Masa oli heti alusta saakka aivan ihana; rentona ja pyöreänä ja ennen kaikkea tasaisena. Fiilistelin vain lyhyen aikaa ja lopetin tyytyväisenä. Tästä on taas hieno jatkaa!

Eilinen ratsastus meni niin hienosti, että pyysin tyttöä kuvailemaan meitä tänään videolle. No, eihän Masa ollut taas ollenkaan samanlainen. Ehkäpä se edellisen päivän maastoreissu vaikutti mieleen positiivisesti tai sitten jokin muu. Joka tapauksessa ei tuo video nyt ihan niin kamalalta näytä kuin miltä meno tuntui edelliseen päivään verrattuna :) Olen kyllä tyytyväinen, että olemme päässeet taas hiukan eteenpäin. Nyt on ollut niin ihana ratsastaa, että alkoi taas jännittää, että milloinkohan tulee seuraavia ongelmia... Toivottavasti ei kuitenkaan vielä hetkeen!


Vaikka olemme päässeet aika pitkälle siitä, kun Masa tuli minulle syyskuun lopulla, olen nyt alkanut miettiä millainen Masa olisi jonkin oikeasti osaavan ratsastajan kanssa. Toisaalta taas, Masa on edelleen se minun elämäni hevonen. Ehkä on tärkeintä, että meillä on kivaa. Eikö?

tiistai 26. helmikuuta 2013

Aurinkoa!

Sovittiin tälle päivälle maastoreissu, joka paisuikin oikein mukavaksi retkeksi, kun mukaan tuli yhteensä viisi ratsukkoa. Aamulla taivas näytti synkältä ja tuulikin oli todella kova, mutta kun pääsimme metsään, alkoi aurinko paistaa ja saimme lopulta nauttia pilvettömästä taivaasta. Tuuli oli kyllä koko reissun kova ja sai lumia tippumaan puiden oksilta. Koska mukana oli myös täälläkin aiemmin mainittu herra P uuden ratsastajan kanssa, menimme hyvin kevyesti pääasiassa käyntiä. Laukkasuoran läheisyydessä uskalsimme hiukan ravaillakin :) Otto oli myös mukana lainakuskilla ja koitti käyttää tilaisuutensa aina hyväksi, joten niinpä menimme ravia vain rauhallisesti.... Herra P ei ole juurikaan maastoillut tällä tallilla, mutta osoittautui oikein hyväksi maastohepaksi kunhan vain sai olla muiden hevosten ympäröimänä.

Masa oli taas oikein mukava, reipas ja selväpäinen, vaikka välillä jännittyi ja oli näkevinään mörköjä. Kunto on noussut selkeästi, sillä Masalle ei tullut oikeastaan ollenkaan hiki eikä hän ollut hengästynyt kuin ihan pienen hetken lumihangessa kahlailun jälkeen. Ja edelleen, tuo satula on vaan kiva!

Tässä muutama tunnelmakuva laukkasuoralta, joka nyt mentiin käynnissä. Nähtiin paljon mielenkiintoisia eläinten jälkiä ja yhden linnun sulkaraadon. Pitäisi varmaan hankkia jonkinlainen eläintunnistuskirja, jotta oppisi tietämään mitä kaikkea tuolla liikkuu. Vai onkohan se vaan huonosta, että tietäisi mitä kaikkea tuolla tosiaan liikkuu.... :)



sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jeejee!

Kyllä on taas hyvä mieli!

Masa sai kengän jalkaan jo perjantaina ja pääsin ratsastamaan kentälle heti kengityksen jälkeen. Masa oli taas ihan kuin eri hevonen, tai siis se tuttu hevonen, joka tekee töitä mielellään ja liikkuu reippaasti. Hän on ollut nyt hiukan kiinni oikealla, mutta pikkuhiljaa alkoi sieltäkin irrota ja hakeutua samalla mukavasti pyöreämmäksi. Laukkaaminen on onnistunut hienosti ja pystyn säätämään siinä jo vauhtiakin. Laukan jälkeen ei tarvitse olla vahva, sillä uuden satulan myötä sellainen karkuun juokseminen on poistunut kokonaan.

Lauantaina kävin aamulla pikaisesti ratsastamassa ensin alkukäynnit maastossa ja sitten vielä kentällä hiukan ravailuja ja laukkaamista, kun Masa oli siitä innoissaan. Ihanaa, kun heppa haluaa itse kentälle! Muutaman kerran Masalla meni hermot, kun vaadin hiukan laadukkaampia nostoja, mutta se oli erilaista kiukuttelua kuin aiemmin. Tämä oli sellaista "hyvää kiukuttelua". Koska kenttäpäiviä oli jo kolme putkeen, menimme tänään maastoon palauttavalle lenkille (eikä Masaa olisi saanutkaan ilman tappelua kentälle) tytön ja Oton kanssa. Mentiin ihan rennosti käyntiä ja muutaman kilometrin hölkkä hidasta ravia. Ensimmäistä kertaa aikoihin minun ei tarvinnut ratsastaa Masaa eteenpäin ravissa vaan poika paineli tyytyväisenä reippain askelin tietä pitkin.

Nyt on niin hyvä mieli siitä, että Masa alkaa olla taas asenne kohdallaan eivätkä varusteet haittaa menoa. Onneksi löytyi tuo satula, ihanaa päästä taas tekemään töitä kunnolla :)

perjantai 22. helmikuuta 2013

Paluu perinteiseen

Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, joustorunkoinen matkaa takaisin kohti oikeata omistajaansa ja minä ostin meille perinteisen koulusatulan. Viime viikolla, kun reissasin työn merkeissä, kävi tallillamme satula-auto ja jätti meille Masalle sopivan Globuksen Clicin. Sain perästä sähköpostin, jossa kerrottiin, että koska satulaa ei ole nähty liikkeessä, saattaa se olla jopa liian leveä (wau!) ja kaatua hiukan eteenpäin. Jos näin käy, suositeltiin romaanin käyttämistä. Kuten epäilinkin, ei Masan selkä ole kovin helppo satulan kannalta: lyhyt, suora ja erittäin leveä.

Maanantaina reissusta rähjääntyneenä kävin innoissani testaamassa satulaa lyhyesti ja se oli oikein kiva! Masa liikkui hyvin ja etenkin laukka oli laadukasta. Käynnissä ei ollut ihan samanlaista rentoutta kuin joustorunkoisella, mutta se saattoi toki johtua jostain muustakin. Itse kuitenkin löysin istunnan heti, samoin kuin hevosen kyljet ja olin myyty. Tämä on minun satulani :)

Kuva: Jyvässeudun ratsutarvike
Tiistaina ja keskiviikkona olikin niin kova kiire, etten ehtinyt tallille ja kun eilen innosta puhkuen pääsin sinne, oli Masalta tippunut taas etukenkä. Siis huoh! Näköjään noi etukengät tippuvat vuoron perään noin kolmen viikon välein :( Koska suunnitelmissa oli muutenkin mennä enemmän venyttävästi kentällä, laitoin Masan normaalisti kuntoon ja suuntasimme kentälle. Poika oli aika innoissaan, liikkui hyvin eikä puuttuva kenkä vaikuttanut menoon mitenkään. Harmittaa vaan, jos emme saa kenkää laitettua ennen viikonlopun maastoiluja. Etenkin, kun alkuviikko meni kiireinen takia ratsastamatta.

Eilinen ratsastus osoitti hyvin, että kyllä meille sopii tuo perinteinen satula paremmin. Masa liikkui mukavasti ja itse pystyin istumaan satulassa hyvin. Sain vain istua ja ratsastaa eikä minun tarvinnut koko ajan miettiä miten istun. Joustorunkoisella nimittäin jouduin niin tekemään enkä pystynyt hetkeksikään keskittymään vain ratsastamaan. Varmasti se on osaksi kokemattomuutta, mutta tuon testin perusteella joustorunkoinen sopii paremmin ratsastajalle, joka jo hallitsee kehonsa hyvin. Ja ehkä enemmän kuitenkin sellaiseen perusratsasteluun, vaikka tiedän osan kenttäkisaajista (myös SM-tasolla) käyttävän noita.

Kunpa saisin kengittäjän kiinni ja pääsisin testaamaan satulaa kunnolla!

maanantai 11. helmikuuta 2013

Videoita ja satulaa

Olen nyt testaillut joustorunkoista satulaa urakalla eli ratsastanut jokainen päivä edes hiukan. Edelleen Masa on liikkunut sillä paremmin kuin aiemmilla satuloilla, mutta viimeinen kerta oli muuten ehkä hiukan hankala. Taisi siis taas tulla pojan mitta täyteen, kun työskentelypäiviä oli putkeen jo neljä. Tästä sunnuntain ratsastuksesta sain videolle pätkiä tytön kuvaamana. Keli ei ollut mikään kovin upea, mutta eiköhän tuosta videosta jotain selvää saa siitä miten me räpelletään :) Harmittaa, kun tyttö ei ole kovin innokas (video)kuvaaja eikä meillä oikeastaan ole videoita ihan alkutaipaleelta. Olisi mielenkiintoista nähdä mitä on muuttunut vai onko mitään. Paino on ainakin pudonnut, mikä on hyvä.

Lopussa Masalla paloi kiinni ja laukkaamisen jälkeen hän päättäkin kurvata pois kentältä. Minä käänsin takaisin ja pistin myös peruuttamaan, kun vauhti ei todellakaan ollut minun pyytämää. Mentiin sitten vielä lyhyesti laukkaa minun nostamana ja lopettamana sekä loppukeventelyt. Mutta ihania nuo nostot ovat! Mikä räjähtävä voima; harmillista, että minä melkein aina heilahdan johonkin suuntaan. Yleensä taakse :( Tuollaisessa laukkaamisessa satula liikkui sivusuunnassa eli ei se sittenkään taida istua ihan niin hyvin kuin toivoin.




Tänään harjoittelimme lyhyesti väistöjä maastakäsin kentällä ja Masa on selvästi hoksannut mitä haen sillä takaa, että luon painetta sivusuunnassa eikä hermostu. Huomenna minä lähden työreissulle loppuviikoksi ja kaverini hoitaa Masaa kuin omaansa sen aikaa. Suunnitteli kovasti maastoilevansa, se tekeekin hyvää!


Löysin muuten tällaisen mahtavan linkin:
http://www.ontwikkelcentrum.nl/matchmismatch/index.php?page=home
Siellä voi videoiden avustuksella harjaannuttaa omaa silmäänsä ratsastuksen arvioinnissa. Suosittelen tutustumaan!

torstai 7. helmikuuta 2013

Varovaisia riemunkiljahduksia

Törmäsin viime viikolla ht-netissä keskusteluun joustorunkoisista satuloista ja kiinnostuin etsimään lisätietoja. Joustorunkoinen satula vaikutti vastaukselta ongelmiini, sillä niiden kehuttiin soveltuvan erityisesti leveille suokeille ja joustavan runkorakenteensa ansiosta ne mukautuvat hevosen mukana. Mikä puolestaan tarkoittaa sitä, ettei satulaa tarvitse muokata (tai ostaa kokonaan uutta), kun lihaksisto muuttuu. Eli juuri täydellinen tähän tilanteeseen Masalle! Rungotonta mietin jossain vaiheessa, mutta se ei kuitenkaan jaa ratsastajan painoa suuremmalle alueelle, joten epäilen sen aiheuttavan selkäkipuja. Joustorunkoinen taas jakaa painon käytännössä samalla tavalla kuin rungollinen. Löysin yhden sopivalta vaikuttavan satulan käytettynä ja puhelinkeskustelun jälkeen satula lähti meille testiin. Myyjä sanoi, ettei tuon sopivuutta voi päättää kuin testaamalla, sillä satula tuntuu myös ratsastajasta erilaiselta.

Kuva: Vanhala.net
Satula saapui eilen ja kokeilin sitä pikaisesti pimeällä kentällä. Normaalista poiketen Masa vaikutti heti alusta saakka rennolta ja liikkui selkeästi paremmin kuin aikoihin käynnissä. Kentällä oli hiukan ruuhkaa, mutta ravasin ja Masa meni innokkaasti eteenpäin eikä jännittynyt normaaliin tapaan. Ravista innostuneena päätin nostaa laukan ja Masa laukkasi kuin vanha tekijä (no ei nyt sentään, mutta melkein!). Ja Masa päristeli tyytyväisenä.

Tänään kokeilin satulaa uudelleen ja edelleen Masa oli rento, liikkui mielellään ja päristeli. Laukka nousi helposti, pysyi hyvin ja onnistuin myös hiukan kokoamaan sitä.
Ihan uskomaton fiilis!

Hepasta oikein tunsi kuinka hän nautti mennä eteenpäin ja tehdä töitä. Itseäni hiukan silti epäilyttää, voiko näin lyhyen testin jälkeen tehdä johtopäätöksiä? Alkaako satula kuitenkin hiertää myöhemmin? Masalle tuli pienet lapamakkarat satulan eteen... Lisäksi satula oli minulle hiukan liian pieni (penkki 16,5) ja vaikka siinä oli ihan hyvä istua, en ole ihan varma istunko siinä oikeasti hyvässä asennossa. Penkki on todella pehmeä, jopa oudon pehmeä. Netistä luin, että monella on ollut todella haasteellista opetella istumaan satulassa, sillä siinä tuntuvat hevosen liikkeet voimakkaammin. Minusta satulassa oli kyllä helppo istua, istuin vain ehkä liiaksi etukaarella. Mutta kuitenkin hevonen liikkui paremmin kuin aikoihin!

Nukutaan nyt yön yli, mutta taidan pian tehdä satulakauppaa :)

maanantai 4. helmikuuta 2013

Yrttikuurin eka kuukausi

Nyt on hiukan reilu kuukausi Masan yrttikuuria takana ja ajattelin kirjoittaa yhteenvetoa kokemuksesta. Täältä löytyy pohjustus kuurin aloituksesta. Jo heti alkuun Masa ei ollut kovin innoissaan yrteistä, mutta söi kuitenkin niitä kauran kanssa. Ensimmäisen viikon aikana jäi ruusunmarjat kulhoon, toisella viikolla syöminen mielestäni tasoittui, mutta Masa alkoi kutista todella paljon. Aamuisin hän oli kuulemma mennyt innoissaan tarhaan piehtaroimaan ja karsinassa menivät rikki niin juoma- kuin ruoka-astiatkin, kun hinkkasi niihin itseään. Olimme tallinpitäjän kanssa hiukan huolissamme, mutta muistin Päivin ohjeet: se pahenee ennen kuin paranee. Puhuimme kuitenkin tallinpitäjän kanssa, että jos noin paha kutina jatkuu pidemmän aikaa, lopetamme kuurin kokonaan. No, eihän se onneksi jatkunut.

Kun kutina helpotti, lopetti Masa yrttien syömisen kokonaan. Koitin sekoittaa niitä mm. pellavapuuroon, mysliin, melassiin ja koitin vielä erikseen kumpaakin yrttiä niin kauran kuin edellä mainittujenkin kanssa. Kaikille Masa nyrpisteli, mutta näytti kuitenkin tykkäävän enemmän toisesta sekoituksesta, joten päätimme antaa jatkossa pelkästään sitä. Otto on siis syönyt nyt muutaman viikon yrttikivennäisiä ja Masa saanut taas teollisia kivennäisiä. Ja nyt tuntuvat hepat olevan tyytyväisiä :) Kerran tai kaksi on tallinpitäjä vahingossa antanut myös kivennäistä Masalle ja yrtit ovat jääneet syömättä. Olisikin ihan mielenkiintoista tietää mikä siinä niin kovin tökkii. Kuten jo jokin aikaa sitten kerroin, jäi Masalta kokonaan kaura pois, joten yrtit menee desin mysliä kanssa aamuin illoin, myslinä on Penalla hyväksi havaittu Havensin Reform Herbal, joka maistuu myös Masalle hyvin. Hän on siitä hauska heppa, että vaikka tykkääkin ruuasta on hän silti hiukan nirso. Ihan kuin omistajansa :)

Kutinan lisäksi mitään ihan hirvittävän radikaaleja muutoksia en ole Masassa huomannut. Paljon on toki kokonaisuudessaan muuttunut, mutta mielestäni niistä on aika vaikea sanoa johtuvatko siitä, että hän saa yrttejä vai siitä, että ruokinta on kokonaisuudessan paranut ja hän laihtunut pahimmat läskit vai siitä, että liikuntaa on lisätty asteittain, vai jostain ihan muusta... Nyt ihan viime aikoina olen tosin huomannut, että Masan karva on alkanut kiiltää aiempaa paremmin, ihon rasvoittuminen pysähtynyt ja hän on kiinteytynyt entisestään. Selkälihakset ovat alkaneet kasvaa ja muutenkin minusta tuntuu, että hän aloittaa seuraavaksi "massakuurin" eli lihasmassan lisäämisen, kun tähän saakka on pudotettu vielä painoa. Viime maastoreissulla juuri ihastelin kuinka raviin on löytynyt ihan uusi vaihde, kun liike tulee enemmän selän läpi.

Mitään ihan hirvittävän voimakasta "mahtavaa!" en pysty sanomaan, mutta ei yrteistä missään nimessä huonoa sanottavaa ole. Uskoisinkin, että meidän tapauksessa suurin muutos näkyy vasta muutaman kuukauden kuluttua, kun kesä on täällä...

Maastakäsin väistöjä

Flunssa iski nyt sitten ihan kunnolla; ääntä ei lähde enää ollenkaan, mutta onneksi olo on muuten suht hyvä. Olo oli jo perjantaina kyseenalainen, joten kävimme vain pikamaastossa ja harjoittelin lyhyesti uutta väistätysharjoitusta kentällä. Jo viime valmennuksessa vuoden vaihteessa saimme kotiläksyksi väistöjen harjoittelun, mutta ne ovat jääneet, kun treeniaika kentällä on ollut aika vähissä. Niinpä ajattelin ensin opettaa niitä maastakäsin ja etsin videoita youtubesta. Meillä menee peruutukset ja seuraamiset hienosti, mutta sivuttaissuuntaisessa väistössä tuntuu, että Masa helposti ikään kuin karkaa avuilta. Samalla hän myös helposti paineistuu liikaa ja hermostuu. Tämä oli oikein sopiva harjoitus meille. Pystyin samalla pitämään etuosan hallinnassa ja sain takaosan mukaan juuri sopivasti. Minun täytyi vain olla tosi tarkkana siitä missä seisoin, sillä Masa lähti helposti peruuttamaan (jos olin edes aavistuksen etujalkojen etupuolella) ja taas jos käytin raippaa niin kuin tässä videossa, Masa liirasi heti karkuun takaosallaan. Kun raippa oli suoraan alaspäin tai alaviistossa, sain väistön hallitusti aikaiseksi. Uskoisin, että raippa on meille ihan turha jatkossa, kun itse opin kontrolloimaan omaa vartaloani paremmin. Myös kädellä täytyi olla tosi herkkä, sillä Masa on suustaan herkkä ja liian suuri paine sai aikaan peruutuksen. Ehkä se johtuu siitä, että Masa on vielä niin raaka, mutta hän on kyllä todella herkkä lukemaan ihmistä ja muutenkin herkkä avuille. Tässä koitankin nyt tasapainoilla, sillä haluan herkkyyden säilyvän, mutta kuitenkin niin, että pystymme tekemään asioita. Liian herkkä ei saa olla...

Olen laittanut tuonne youtube-kanavalleni nyt muutamia hevosvideotilauksia ja tykännyt mielestäni hyvistä videoista, tervemenoa siis sinne, jos on ylimääräistä aikaa viettää netissä :)

Lauantaina aamupäivällä olin mielenkiintoisella hevosen rakennekurssilla, jossa käytiin läpi rakennetuomarin kanssa perusasioita rakenteesta. Oli kyllä mielenkiintoinen aihe, vaikka päästiinkin vain pintaraapaisuun. Tähän taidan perehtyä enemmänkin! Lauantai menikin melkein siinä ja flunssaisena tyydyin vain käymään pikaisesti tallilla moikkaamassa heppoja. Sunnuntaina suuntasimme maastoon kaverin kanssa ja pikainen lenkki venyikin ihan normaaliksi laukkalenkiksi, sillä tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Olimme varautuneet siihen, että tiet ovat liukkaita ja kovia, mutta onneksemme niitä ei oltukaan hetkeen aurattu. Päästelimme sitten menemään reippaasti :) Masa nautti taas täysillä ja täytyy kyllä sanoa, että nyt on ravi parantanut ihan valtavasti! Selkä on ihan eri tavalla mukana liikkeessä ja vasen laukkakin rullasi hyvin. Hiljaa hyvä tulee!