maanantai 29. huhtikuuta 2013

Maastossa

Satulattoman ratsastuksen jälkeen päätin testata meille väliaikaiseksi hankittua Wintecin yleissatulaa taas pitkästä aikaa. Heti kun hyppäsin selkään tajusin, että Wintec on minun pyllylleni juuri sopiva satula; niin mukava siinä oli istua! Harmittavasti satula on edelleen ratsastajan painon kanssa liian tiukka vaikkei Masa reagoinutkaan satulaan mitenkään. Tämä satula ei muuten liikkunut juuri yhtään!

Vaikka keli oli tuulinen, lähdimme tytön ja Oton kanssa maastoon rentouttavalle kävelylle. Kävimme metsässä ja pienen pätkän tiellä, joka on yllättävän hyvässä kunnossa. Ainoa hirvitys oli (Masan mielestä) talitintti, joka pelotteli pientä hevosta puskasta laulamalla. Tintti säikäytti ensin niin pahasti, että tehtiin vauhtikäännös tallia kohti ennen kuin sain ohjat kerättyä hiukan lyhyemmäksi. Siellä täällä oli pieniä vihertäviä länttejä ja pojat ihan innoissaan syömässä niistä. Masa nautti suunnattomasti myös vesilätäkössä loiskuttelusta. Vaikka reissu oli lyhyt, tuli minulle niin hyvä mieli. Ja vaikutti hepatkin tyytyväisiltä, kyllä se kesä ja kunnon maastoreissut sieltä taas tulevat!


Ratsastuksen jälkeen laitoin Masan ilman loimea ulos ja pojat rapsuttelivat toisiaan innoissaan :)

Ilman satulaa

Onni on reipas tyttö, jolla on hyvä tasapaino :)

Viikonlopun ohjelmaan kuului maastakäsin puomien ylittämistä ja "hyppäämisen" treenausta. Talutin ja juoksutin Masaa kolmen puomin yli ja koitin saada hänet hyppäämään pienen ristikon samalla tekniikalla. Puomit menivät ensimmäisen epäuskoisen tuijotuksen jälkeen ravissakin oikein mukavasti, mutta pieni ristikko aiheutti vain epäröintiä. Pienellä kannustuksella Masa nosteli epäillen jalkansa esteen yli, mutta hyppäämään en häntä saanut millään, vaikka koitin kovasti olla esimerkkinä. Ristikon yli menimme moneen kertaan, mutta aina pysähdyksen kautta, vaikka ristikolle olisi tultu reipastakin ravia. Kysyin kerran meidän estevalmentajalta neuvoja miten opettaa hevonen hyppäämään. Hän totesi nauraen, että jos hevonen ei hyppää irtona, niin se on kouluhevonen; hän ei ole koskaan kuulemma opettanut hevosta hyppäämään. Itse ajattelen, että hyppääminen (pienten esteiden) tekisi lihaksistolle todella hyvää, mutta minusta alkaa tuntua, että Masa on eri mieltä....

Eilen tyttö ehdotti, että hän voisi joskus taas ratsastaa Masalla; edellinen kerta oli kuulemma ihan kiva :) Masa kyllä menikin silloin hienosti ja näytti ehkä parhaimmat puolensa. Mielenkiinnolla seurasin eilen kentän reunalta menoa ja huomasin harmikseni, että satula liikkuu oikeasti ihan valtavan paljon. Olen kyllä huomannut satulan liikkumisen itsekin selästä, mutta en ole tajunnut sen olevan noin selkeätä. Samalla huomasin, että Masa reagoi satulaan voimakkaasti jännittyen. Kysyin josko tyttö uskaltaisi kokeilla ilman satulaa ja niinpä otimme satulan pois tytön jatkaessa ratsastusta. Eron huomasi heti, sillä Masa liikkui rennommin eikä liiraillut niin paljon ympyröillä. Lopulta tyttö laukkasikin ilman satulaa. Ei mitään pitkiä pätkiä, mutta kuitenkin! Masan selkä on kuulemma kuin satulassa istuisi, pitäisiköhän minunkin taas kokeilla?

Harmittaa kyllä ihan älyttömästi, että Masa reagoi noinkin selkeästi satulaan/satulan puuttumiseen, sillä tämän satulan hankinnasta ei ole kauaa aikaa. Tiesin kyllä, etten pysty löytämään satulaa, joka istuisi täydellisesti tässä vaiheessa, kun heppa muokkautuu jatkuvasti eikä ole lihaksistoltaan vielä valmis ratsu, mutta en uskonut, että ongelmia alkaa esiintyä näin nopeasti. Koitan nyt sitä meidän "väliaikaista" josko se tuntuisi erilaiselta. Ehkä satuloiden vaihteleminen jo auttaa, kun selässä ei ole koko ajan samanlainen paine.

Tässä vielä eilen otettu "rakennekuva", oikealla puolella on kuva syys-lokakuun taitteesta. Kuvista mielestäni ei eroa huomaa niin hyvin kuin livenä, sillä vaikka Masa on rungoltaan pyöreä, on ne valtavat rasvakertymät ympäriinsä kehoa sulaneet pois. Lihaksia pitää saada vielä lisää ja onneksi pian päästään taas maastoon tekemään intervallitreeniä.

torstai 25. huhtikuuta 2013

Mitäs sitten tekis?

Nyt on jotenkin ajatus hukassa koko ratsastuksesta; minä kaipaan jo maastoon ja niin kaipaa hevonenkin. Eilen ratsastimme kentällä ja vaikka kaikki oli periaatteessa ihan hyvin, olin itse jotenkin hukassa ja niin oli Masakin. Tiedä sitten kumpi ruokkii kumpaa, mutta blaah...

Koitin saada Masaa kävelemään rentona selän yli. Se meni ehkä aavistuksen penkin alle tuulen vuoksi, mutta hetkittäin tuli ihan ok pätkiä. Ravista puuttui sellainen into ja rentous, mutta säpsyilyjä ei tullut vaikka monesti huomasin, että Masan olisi tehnyt mieli pinkaista karkuun. Laukka meni tuttuun tapaan hiukan hankalasti. Laukka siis nousee hienosti, mutta siinä mennään juuri sinne mihin Masa haluaa eikä sinne minne minä haluaisin. Tulee kyllä vaikka kuinka hienoja (pieniä) laukkavoltteja ja vastalaukkakaaria, kun Masa kurvaa haluamaansa suuntaan.

Hetken naureskeltuani meidän säätämiselle, päätin kokeilla nostaa laukkaa ainoastaan suoralla linjalla kentän keskellä. Masa oli ihan ihmeissään, kun teinkin vain noston ja laukkasin muutaman askeleen kunnes siirsin raviin. Nostot onnistuivat hienosti, mutta Masan oli todella vaikea laukata suorassa, etenkin oikeassa laukassa lähti takapää seilaamaan. Muistaakseni maastossa ei ole ollut tätä ongelmaa, joten ehkä olen keskittynyt liikaa ympyrän laukkaamiseen kentällä. Muutaman kerran jälkeen Masa tajusi idean ja alkoi ennakoida liikaa. Jotenkin minusta tuntuu, että tämän hevosen kanssa ei voi paljon kouluratoja treenata...

Masa on ollut jonkin aikaa kentällä aavistuksen tahmea. Luulisin tämän johtuvan siitä, ettemme ole päässeet kunnolla maastoon pitkiin aikoihin. Kaipaan itsekin jo todella paljon reipasta, pitkää ravipätkää ja kunnon viilettämistä laukassa. Mitä pidempi maastoreissu on edellisenä päivänä ollut, sitä mukavampi Masa on ollut ratsastaa seuraavana päivänä kentällä. Minulla ei riitä hermot (sen paremmin kuin hepallakaan) hinkata samoja juttuja kentällä päivästä toiseen. Kuitenkin lihaskuntoa pitäisi kehittää eikä se kehity pelkällä levolla. Pitäisi siis keksiä jotain kivaa ja monipuolista tekemistä, mikä olisi kuitenkin meidän tasojen rajoissa. Ideoita?

tiistai 23. huhtikuuta 2013

Seiso, taakse poistu

Kinusin tytön mukaan tallille ottamaan kuvia, kun tein maastakäsinharjoituksia Masan kanssa. Ja ihania kuvia taas tulikin! Viime postauksessa oli jo esimakua, nyt tulee lisää :) Laitoin sen meidän kouluttajan suosituksesta suitset ilman ohjia ja niiden päälle riimun, johon liina tuli kiinni. Hän sanoi, että hevosen on hyvä tottua siihen, että kuolaimet ovat suussa "töitä" tehdessä, mutta niihin ei saa kohdistua painetta, joten naru tai liina pitää olla kiinni riimussa. Ostin joskus talvella deltan, kun ajattelin sen ajavan saman asian, mutta Kati oli sitä mieltä, ettei se ole hyvä. Etenkään näin herkän hevosen kuin Masa kanssa. Itseäni harmittaa tuo riimu näissä kuvissa, kun ilman sitä kuvat olisivat olleet kuin mallikansiosta (ai miten niin arvostan omaa heppaani aika korkealle?), mutta kivoja muistoja silti!

Rapsuttelua
Ensiksi tein ihan perusjuttuja eli pysähdyksiä ja tarvittaessa peruutuksia. Tarkistin, että Masa kuuntelee minua eikä siinä ollut ongelmaa, vaikka tuuli olikin melko kova ja olisi saattanut aiheuttaa hermostumista. Kävelytin Masaa ympärilläni ympyrällä ja käänsin suuntaa oman kehoni avulla. Masa oli hetkittäin hiukan epävarma siitä mitä halusin, mutta uskoisin sen johtuvan nimenomaan minusta. En osaa olla vielä riittävän selkeä oman kehoni kanssa, mutta pystyn nykyään kentälläkin rapsuttamaan oikealta puolelta pyllyn päältä ilman, että Masa kääntyy minua kohti. Koska meidän suurimmat ongelmat ovat olleet läheisyydessä, keskityin erityisesti saamaan Masan halutessani kauemmaksi minusta, mutta silti kuuntelemaan minua. Tein pitkällä liinalla taluttamista ja juoksinkin jonkin verran, niin että Masan piti ravata minusta kauempana ja pysähtyä kun minä pysähdyin. Se onnistuikin todella hienosti!

Taakse
Kun nämä perusjutut onnistuivat hyvin, harjoittelin seuraavaksi siirtymistä pois niin ettei Masa seurannut minua. Eli peruutin itse ja Masan piti seistä paikoillaan kunnes annoin luvan. Ensiksi hän oli ihmeissään ja koitti tulla mukana, mutta oppi pian ettei saanut liikkua, kun sanoin "seis". Jos hän otti askeleen, niin peruutus tapahtui sanalla "taakse" tai raipalla kevyesti kavioon/vuohiseen koskemalla. Raipan kanssa pitää olla tämän hepan kanssa tarkkana, sillä jos kosken etupolven yläpuolelle, hän ottaa sen jo todella voimakkaana käskynä ja ahdistuu, joten siksi käytän raippaa yleensä vain hipaisten kavioon. Masa sai tulla luokseni, kun laskin energiatasoni ja sanoin, että "saa tulla", alussa myös maiskautin, mutta sitäkään ei tarvinnut montaa kertaa tehdä. Parhaimmillaan liina välillämme oli aika monta metriä pitkä ja löysä ja silti Masa seurasi tarkkaavaisesti mitä minä sanoin ja tein.

Fiilis oli kyllä aika huikea. Tuntuu, että tämän hevosen kanssa voi tehdä mitä vaan!

Hieno poika!

maanantai 22. huhtikuuta 2013

Nyt tuntuu ihan kesältä!

Ihanaa, ihanaa!

Viikonloppuna pesin Masan ja vaikka suunnittelin etukäteen peseväni kunnolla myös harjan ja pään, oli siitä suunnitelmasta pakko luopua. Masa ei todellakaan ollut tyytyväinen pesupaikalla enkä halunnut saattaa tilannetta niin pitkälle, että Masa olisi oikeasti hermostunut kunnolla. Takana maahan tippuva vesi sai aikaan melkoista loikkimista ja panikointia. Mutta sain kuin sainkin ponin pestyä ihan hyvin.

Myös Pena sai häntäpesun eilen illalla ja sekös poikaa jännitti. Tiedän, että edellisessä elämässä Penaa on puunattu enemmän kuin keskivertoheppaa, mutta nyt hän oli alkuun sitä mieltä ettei ole vettä koskaan nähnytkään. Osittain tilanteen jännittävyys johtui varmasti myös siitä, että me tytön kanssa emme juurikaan käsittele Penaa eikä meillä siksi ollut tarvittavaa auktoriteettia heti. Lopulta Pena kuitenkin rentoutui ja nuokkui silmät ummessa auringonpaisteessa.

Lauantaiksi olimme sopineet maastoreissun kaverin kanssa ja suuntasimme ensin metsään, mutta palasimme aika pian takaisin. Metsä näytti kävellen tosi hyvältä, mutta siellä oli isoja upottavia lätäköitä. Kaveri ehdotti, että mentäisiin sittenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan kävelemään tielle ja niinpä me mentiin. Ensin vain ihan vähäsen, että nähtiin miten hepat reagoivat (eivät mitenkään), sitten hiukan pidemmälle ja pidemmälle. Ensimmäisenä kulkenut heppa (vaihdoimme kesken matkan) oli aina hiukan jännittyneempi, mutta selvisimme reissun ilman minkäänlaista ongelmaa. Kaverini ei ole kovin paljon maastoillut enkä minäkään paljon Masan kanssa asfaltilla, joten olimme oikein tyytyväisiä hyvin menneeseen reissuun! Jotenkin taianomainen fiilis oli kävellä auringonlaskiessa lauantai-iltana kuivaa asfalttitietä pitkin. Tuntui kesältä.

Eilen testasin Masan satulan alle romaania, sillä nyt muutaman viime kerran Masa on ollut tosi nyrpeänä satulanlaittamisesta. Voihan syy olla jossain muuallakin, mutta minulle tuli fiilis siitä ettei satula ole sopiva. Mitenkään autuaaksi ei romaani tehnyt, mutta istuin ehkä itse hiukan normaalimmassa asennossa (mistään suuresta ei ole kyse). Romaani ja huopa liikkuivat melko paljon taakse, tai sitten satula liikkui eteen, mikä mielestäni kertoo myös jotain. Täytyy seurata tilannetta ja testailla vielä lisää.

Tänään olin aamulla laittamassa hepat pihalle ja Otto pääsi nakuna ulos. Kyllä oli poika innoissaan! Otto on kasvattanut normaalin kesäkarvan ja saakin nyt olla ainakin hyvällä kelillä ilman loimea. Kesä on ihan oikeasti pian täällä, ja kyllä sitä jo odotettiinkin!

perjantai 19. huhtikuuta 2013

Viikon oivallukset

Huomioita viikon varrelta:

Olispa jo kesä!
Masaa alkaa kyrsiä kentällä pyöriminen. Voi kun tulis pian kesä! Nyt maasto on liian pelottavassa kunnossa, en todellakaan halua tippua hevoseni kanssa routakuoppaan. Maastossa emme siis ole käyneet hetkeen ja sen kyllä huomaa pojan motivaatiosta. Etenkin eilen ole vaikeata.  

Laukka rullaa, kun en pidä vahvaa tuntumaa suuhun. Oivallus tapahtui muutama päivä sitten ja pystyin laukkaamaan myös ympyröitä! Varmaan ihan itsestäänselvyys joillekin, mutta minulle elämyksen paikka; käden pitää olla joustavalla ja pehmeällä tuntumalla. Pitää uskaltaa vain istua ja luottaa hevoseen. 

Onneksi joku muukin painii saman ongelman kanssa! Ht.netissä oli aloitettu keskustelu ruunan vehkeiden putsaamisesta ja sieltä löysin hyvän videon. Meidän muiden ruunien vehkeisiin en ole koskenut (taitaisi tulla kenkää), mutta Masan on ollut pakko. Löysin sieltä nimittäin eräänä päivänä risuja ja heinää, ja tarkempi tutkiminen (eli niiden poistaminen) paljasti suuremman ongelman; likaista on... Ehkä se osaltaan kutittaa lisää ja aiheuttaa mahan hinkkaamista piehtaroidessa, joka taas lisää likaa jne.

Pienet muutokset, joita tein käsittelykurssin aikana ja jälkeen omaan käytökseeni, ovat tehneet valtavan muutoksen Masan käytökseen. Nyt olen saanut puuhailla tallissa kaikenlaista karsinan ovi auki ilman että Masa on koittanut karata. Ihottumaloimen pukeminen pään yli pujottamalla ei ole aiheuttanut mitään ongelmia, enkä ole varma olisiko näin ollut vielä viikko sitten.

Vaikka kommentoinkin tuolla Nooralle aiemmin, että olen sitä mieltä, että hevonen voi toimia ratsastaen kunnolla vasta jos toimii maastakäsin kunnolla, ei asia taida olla niin mustavalkoinen. Masa toimii nyt maastakäsin hienosti, on rento ja kuuntelee minua eikä tule tilaani lupaa kysymättä ja silti ratsastaessa metsänreuna aiheuttaa kyttäämistä. Tosin tällä viikolla Masa ei ole kertaakaan pinkaissut mihinkään, vaikka kuulosteleekin liian tarkkaavaisena metsää. Sisäpohjekin meni toissapäivän ratsastuksessa läpi, mutta eipäs mennyt enää eilen... Mutta ehkä kokonaisuudessa ollaan menty taas hiukan eteenpäin. 

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Erilaiset päivät

Käsittelykurssin jälkeen Masa on ollut kuin toinen heppa, eipä ole enää ongelmaa taluttaessa iholle tulemisesta vaan Masa seuraa sopivalla etäisyydellä löysällä riimunarulla. Karsinassa Masa seisoo tyytyväisenä paikoillaan, kun laitan häntä kuntoon eikä nyplää namin toivossa. Hän kuitenkin haluaa edelleen olla lähellä, mutta erilaisella energialla kuin aiemmin. Kati sanoikin, että hevonen saa olla lähellä, mutta hevosen kuuluu tulla ihmisen luo ikäänkuin kysyen "saanko tulla?". En todellakaan halua opettaa Masalle niin voimakasta minun omaa tilaa, ettei hän tule lähelleni ollenkaan :)

Masaa ärsyttää, kun Otto tulee liki
Masalla on nyt ollut muutama erilainen ratsastuskerta takana, sillä ensin kaverini (joka oli jo mukana koeratsastuksessa) ja sitten tyttö ratsastivat. Kaveri ratsasti Masalla ensimmäistä kertaa sitten tammikuun alun, jolloin tarkoituksena oli testata esteiden hyppäämistä. Se kertahan ei mennyt ihan putkeen eikä esteiden yli päästy, kun Masa ei vain tajunnut hyppäämisestä mitään. Nyt ratsastus meni selkeästi paremmin ja vaikka Masa oli alussa hiukan ihmeissään uudesta ratsastajasta, meni hän lopulta reippaasti, mutta rennosti hyvällä askelella eteenpäin. Oli hienoa katsella kentän laidalta menoa, on minun heppani aika hieno! Ravissa alkaa olla jo swungia ja etujalatkin nousevat eikä liike ole maahan sidottu. Samat ongelmat laukassa ja tietyissä kulmissa oli myös lainakuskilla, mikä sinänsä lämmitti mieltä; ei se ihan pelkästään ole ratsastajasta kiinni :) Ilmeisesti ratsastajana tyttö on enemmän samanlainen kuin minä, sillä Masa oli heti hyvin rento eikä ihmetellyt uutta kuskia. Oikea laukka ei noussut kunnolla, mutta muuten ratsastus meni oikein hyvin eikä ongelmia niissä tietyissä kulmissa ollut juurikaan. Sitäkin menoa oli oikein mukava katsoa!

Itse ratsastin samaan aikaan Otolla ja kyllä se onkin pieni! Korkeudeltaanhan hepat ovat aika samanlaisia, mutta Otto on niin älyttömän kapea, että ihan hirvitti :) Vaikka Oton ravi on parantunut selkeästi, oli minulla todellisia ongelmia istua pienissä liikkeissä mukana ja keventäminenkin tuntui kuin olisi saanut pomppia duracel-pupun lailla. Tiedän, että Otto on suomenhevoseksi mukava ja kevyt ratsastaa, mutta ero Masaan on melkoisen suuri. On hyvä aina välillä ratsastaa toisilla hevosilla, mutta kyllä minun täytyy myöntää, että tuo ihan ikioma on se kaikista paras!

Tänään luovutin ja laitoin Masalle ihottumaloimen (kylläpä oli hassun näköinen), mutta toivottavasti auttaisi eikä häntä kuluisi tänä kesänä nysäksi. Bongasin tänään ensimmäiset lentävät ötökät, mutta luulisin, että Masa on ennen kaikkea herkkä auringonvalolle, koska reagointi alkoi jo viime viikolla. Yrtit eivät siis auttaneet vaikken usko niistä olleen haittaakaan, niin paljon paremmassa kunnossa karva ja koko heppa on nyt ollut.

sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Käsittelykurssi

Uusi ratsastusseuramme järjesti hevosen käsittelykurssin eilen ja Masa oli mukana toisena malliheppana. Meidän "ongelmana" oli se, että Masa haluaa mielellään olla hyvin lähellä ihmistä ja hakea turvaa ihmisestä. Tämä ei ole aiheuttanut ongelmia, mutta mielestäni hevosen pitää pystyä seisomaan siellä missä ihminen käskee. Tämä ongelma näkyy meillä myös juoksutuksessa, koska Masan on hyvin vaikea mennä luotani pois. Muuten hän on kuulolla ihan valtavan hyvin ja seuraa kaikkia liikkeitä tarkkaan. Koska Masa on hyvin herkkä, hän paineistuu helposti liian paljon eli en ole kunnolla löytänyt tasapainoa siihen millaisella paineella minun pitäisi hänen kanssaan toimia. 

Masa esitti heti alusta saakka sen ikävämmän puolensa eli nypläsi koko ajan turvallaan namien toivossa. Ihan näin paha hän ei ole ollut aikoihin, mutta ehkä jotenkin tuo tilanne, kun ihmisiä oli paljon ympärillä osaltaan vaikutti häneen. Tajusin itsekin (tosin vasta kun kouluttaja puuttui asiaan), että minä tosiaan en käske Masaa tosissani pois nypläämästä vaan teen enemmänkin koko ajan sellaista pientä "älä nyt viitsi" -tyyppistä kieltämistä. Kati käski heti puuttumaan kunnolla ja kaksi kertaa se vaati, kun Masa vielä kyseenalaisti. Sen jälkeen riitti pelkän sormen nostaminen. Eli tarkkuutta taas lisää perusjuttuihin :)

Perusongelmaamme Kati neuvoi, että minun pitää vain olla tiukempi siinä(kin) ja vaatia Masa tietyn matkan päähän. Ja heti kun hän on siellä, nollata tilanne ja päästää riimunnaru löysälle kiitokseksi. Hevoseen ei kuulu kohdistua painetta yhtään, kun hän tekee oikein. Lopuksi Kati huomasi myös, että teen helposti sen poistavan liikkeen kädelläni, vaikka minun pitäisi pitää käsi matalalla ja oman vartaloni lähellä. En siis saa "ruokkia" sitä, että Masa on minussa kiinni. 

Juoksutuksessa pitää olla erittäin tarkkana siitä missä itse on hevoseen nähden eikä minulla olleita ongelmia ollut Katilla. Eli hyvin paljon johtuu minun kokemattomuudestani ja siitä, että en ole vielä kovin sinut omasta elekielestäni hepan kanssa. 

Kati muistutti, että kaikista tärkeintä on pitää hevosen niska pehmeänä. Kun niska on pehmeänä, pysyy hevonen kokonaisuudessaan pehmeänä. Ja kun hevonen pysyy pehmeänä maastakäsin, pysyy se helpommin pehmeänä myös ratsastaessa. Illalla vielä mietin asiaa tarkemmin ja tosiaankin suurin osa meidän nykyisistä ongelmista ratsastuksessa ovat sitä, ettei Masa ole ihan niin rento kuin pitäisi. Miettiessäni hoksasin myös, että Masa ei ole nyt lähiaikoina ollut niin rento kanssani maastakäsin vaan hän helposti käyttää päätään myös minun hallitsemiseen ja sitä kautta ei ole rento niskastaan. Tätä on aika hankala selittää, mutta toivottavasti itse muistan näitä myöhemmin lukiessani mitä ajoin takaa :) 

Kati sanoi, että tämän perusteella hän kohtelisi Masaa nelivuotiaana, mikä kuulosti mukavalta; että joku ammattilainenkin kokee hepan yhtä raakana kuin minä. Ja hän myös muistutti, että Masa on todella herkkä ja minun pitäisi tehdä kaikkeni pitääkseni hänet noin herkkänä. Niinhän minä koitankin! Hän myös onneksi sanoi, että luonteeltaan Masa on kuitenkin erittäin nyörä ja että olen selvästi tehnyt asioita hänen kanssaan oikein. Tämän tyyppisen hevosen kanssa voi hyvin helposti päästä todellisiin ongelmiin, jos hepalta vaatii liikaa ja liian voimalla. 

perjantai 12. huhtikuuta 2013

Läsnäolopakko

Jokin aikaa sitten törmäsin tekstiin kuinka jokainen hevonen opettaa ihmistä, vaikka yleensä ajatellaankin, että ihminen opettaa hevosta. Eilisen ratsastuksen jälkeen minusta tuntuu juuri siltä. Masa on tullut elämääni opettaakseen minua ratsastamaan ja olemaan läsnä hetkessä.

Edellisenä päivänä menin tallille töistä ja lasten harrastuksista stressaantuneena ja kaikki meni niin pieleen kuin vain voi. Masa tuli kyllä innolla minua katsomaan tarhassa ja puhalteli lämmintä ilmaa kasvoilleni. Itse en vain osannut laskea irti ja ratsastus olikin katastrofi. Eilen menin tallille tarkoituksenani vain liikuttaa heppa ilman mitään suunnitelmaa; mikään ei voi kuitenkaan mennä putkeen. Ratsastin ja ensimmäisen säpsysäntäyksen jälkeen kirosin konia, mutta sitten päätin nollata tilanteen ja hengittää syvään. Ja Masakin hengitti syvään.

Yhtäkkiä tuli fiilis, että voisin kokeilla laukkaa. Mitäs jos kokeilisinkin nostaa laukan käynnistä, mahdollisimman pienillä avuilla? Kun vielä pysähtyneenä vasta mietin laukkaa, Masa nosti laukan. Kevyen, pehmeän, ihanan laukan. Kunnes minä heilahdin ja rytmi katosi. Nollasin tilanteen ja kokeilin uudelleen käynnistä, taas laukka nousi. En käyttänyt oikeastaan pohjetta, enkä tiedostaen tehnyt mitään istuinluillani, mutta varmasti tein jotain. Ei kai hevonen liiku ajatuksen voimalla... Hyvää laukkaa ei tullut kuin muutama askel, mutta se kertoi minulle, että syynä meidän ongelmiin ei suinkaan ole Masan raakuus ratsuna vaan minun raakuus ratsastajana. Hevonen osaa, ja ehkä minäkin, kunhan vain muistamme olla läsnä ja kuunnella toisiamme.

Tästä on hyvä mennä eteenpäin!

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Hevosen palkitseminen

Hevosmessuilla tuli pyörähdettyä viikonloppuna kumpanakin päivänä heti aamusta, sillä erityisesti olimme kiinnostuneita klinikoista, mutta tarttui sieltä mukaan hiukan ostoksiakin :)

Kivaa oli toki katsella hyvin liikkuvia hevosia, mutta läpikäydyt asiat olivat mielestäni hevosalaa harrastaville ehkä liiankin perusasioita. Olisin kaivannut enemmän sellaisia "aah, tota en olekaan ajatellut" -juttuja, mutta toisaalta tiedän, että luen ja etsin tietoa hevosiin ja ratsastuksiin liittyen hyvin paljon ja siksi ehkä perusjutut tuntuvat aavistuksen tylsiltä. Sain kuitenkin vahvistusta omille fiiliksille ja kuten Stella sanoi: siinä vaiheessa, kun kokee ettei voi enää oppia lisää hevosista, on kehitys pysähtynyt. Hevosten kanssa ei ole koskaan valmis.

Pitkin ohjin pois
Stella muistutti, että erityisesti nuoren hevosen kanssa kiitoksen pitää olla sellainen, että hevonen ymmärtää sen ja että se todella on kiitos juuri sille hevoselle. Osa hevosista kokee kiitoksena lepotauon tai kävelyn pitkin ohjin, osa taas nauttii jos pääsee viilettämään kunnon laukkaa muutaman kierroksen kentän ympäri. Viime valmennuksessa, kun Masa teki hienosti oikein, hyppäsin minä kokonaan pois kyydistä ja talutin loppukäynnit. Se näytti todella toimivan kiitoksena hänelle.

Miten te kiitätte hevostanne?

sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Sittenkin mahtavaa!

Kamalat menkkakivut ja lumimyräkkä; motivaatio ratsastukseen ei ollut kovin korkealla ja varoittelin tyttöä jo, että hän joutuu ehkä hoitamaan valmennuksen Masankin kanssa tällä kertaa. Laitoin kuitenkin Masan kuntoon ja lupasin hoitaa alkuverkkaa sillä välin, kun tyttö vielä ratsasti omassa ryhmässään. Ratsastus ei kuitenkaan tuntunut ihan kamalalta, joten päätin koittaa. Ja onneksi koitin!

Masa oli alusta asti kiva. Hän oli hiukan hätäinen ongelmakohdissa, mutta Hannan neuvoilla osasin keskittyä juuri oikeisiin asioihin ja sain Masan rentoutumaan nopeasti. Tällä kertaa huomasin, että olin vasemmalla kädellä hitaampi, vaikka meillä on ollut ongelmia oikean puolen kanssa. Nooh, kaippa meillä pian sujuu se oikea hyvin, niin saadaan sitten jumiin vasen ;)

Teimme taas pääasiassa niitä tuttuja kiemurteluja, ensin käynnissä ja pysähdyksillä. Pysähdykset otettiin nyt suurimmaksi osaksi kaarteissa ja se rentoutti Masaa todella paljon. En ole edes hoksannut kokeilla sitä aiemmin! Sitten tehtiin lisäksi ravivoltti, jotka onnistuivat ihan ok, sillä viime aikojen taivuttelut ovat auttaneet notkeuden kanssa. Pian tehtiin kiemurteluakin ravissa, mutta mukaan otettiin lyhyitä käyntisiirtymisiä. Siitä siirryttiin kokonaan raviin ja mukaan otettiin laukkavoltteja. Nämä meinasi ensin hirvittää ja ensimmäisissä oli lähellä törmäys mukana olleen ratsukon kanssa. Hanna neuvoi muita pysymään poissa meidän tieltä :) Sain laukan nousemaan vasempaan hyvin ja Masan laukkaamaan melko pientäkin volttia. Sitten Masa alkoi ennakoimaan, kiihdyttelemään ja jännittymään. Neuvoilla taas saatiin tilanne nollattua ja otin hetkittäin mukaan käyntikiemurteluja ennen oikeata laukkaa. Oikea laukkakin nousi hienosti! Voltti lähti vain kasvamaan heti ja tuttu liiraaminenkin alkoi. Hanna huomasi, että olen ikäänkuin opettanut Masan olemaan reagoimatta pohkeeseen, kun teen laukassa puolipidätteen, joten vaikka pidätin, piti käyttää raippaa ettei eteenpäin meneminen hiivu. Pidätteen tarkoituksena oli vain saada Masa kuulolle ja kääntymään, pitää heppa oikeasti pohkeen ja ohjan välissä. Aika helpolla oikeassakin laukassa onnistui kaksi volttia, ja vielä siinä pahassa kulmassa. Ja Masa oli ihanan kevyt! Niinpä kun siirsin laukasta pois ja kiitin Hanna sanoi, että hänen mielestään nyt olisi hyvä hetki kiittää oikein kunnolla, joten hyppäsin pois selästä, nostin jalustimet, löysäsin satulavyön ja Masa pääsi loppukäynteihin talutuksessa. Kyllä oli poni tyytyväinen, samoin kuin ratsastaja!

perjantai 5. huhtikuuta 2013

Totuuden siemen



Kian blogista bongasin juuri tähän hetkeen sopivan pätkän:

"Oppimisprosessin edetessä korjataan kulloisellakin hetkellä huomattavampia heikkoja kohtia ja opitaan tiedostamaan se, miten heikkoudet ovat rajoittaneet yhtäältä ratsastajan, toisaalta hevosen suoritusta. Ja juuri kun tunnet olevasi seitsemännessä taivaassa uusimman oivalluksesi ja sen myötä tekemiesi muutosten ansiosta, hevosesi löytää uuden porsaanreiän ja tulee paljastaneeksi seuraavaksi heikomman kohtasi, jonka kimppuun sinun on käytävä. Korjaa se, koe taas itsetyytyväisyyden vaihe ja valmistaudu uuteen pettymykseen, kun hevosesi osoittaa sinulle jälleen seuraavaksi merkittävimmän virheen tekniikassasi. Ja niin edelleen. Onnistumisen salaisuus on se, että et päästä onnistumisen jälkeistä hyvänolontunnetta kasvamaan liian suureksi, jotta väistämättä seuraava paluu arkeen, jossa kaikki palaset eivät sittenkään vielä ole täysin loksahtaneet kohdalleen, ei tuottaisi ylivoimaista pettymystä. Muista, että matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."

Mary Wanless: Mielekästä ratsastusta

torstai 4. huhtikuuta 2013

Hankalaa vääntöä

Kyllä eilen oli taas kaikkea muuta kuin rentouttava ratsastus :) Menin tallille toiveikkaana, että kenttä olisi ihan kokonaan sula ja pääsisin harjoittelemaan laukkaa enemmän. Siitä on taas jo aikaa, kun olemme viimeksi laukkailleet kunnolla kentällä. Maastossa pääsimme kiskaisemaan kevään ensimmäiset laukat hiekkatiellä maanantaina ja se oli hauskaa! Masa oli ihan pihalla, että miksi tämä maa on nyt väärän värinen ja ilmeisesti väärän tuntuinenkin, kun askellus oli melkoisen lennokasta. Otto puolestaan pukitteli innolla pukkisarjoja :) Siitä olen ihan supertyytyväinen, että meidän ponit osaavat käyttäytyä hyvin, vaikka olivatkin ihmeissään ja pörheinä!

Kenttä on jo suurimmaksi osaksi sula, mutta ei ihan kokonaan ja samaan aikaan ratsastamassa oli useampi ratsukko, joten menin paljon käyntiä ja taivuttelua. Masa vaikutti ihan kivalta, oli melko rento ja pehmeä, mutta ehkä aavistuksen hitaampi kuin normaalisti. Suunnittelin tekeväni laukkaa pääty-ympyrällä siinä sulaneessa päässä ja vasempaan kierrokseen se onnistuikin ihan hyvin. Oikea kierros taas meni tuttuun tapaan hankalasti. Masa kyllä nosti laukan kivasti ja meni ensimmäiset kaksi kulmaa hyvin, joskin lapa sisällä, mutta viimeisessä kriittisessä kulmassa saimme taas saman vanhan tappelun aikaiseksi; Masa liirasi ja punki. Hän oli selvästi taas sitä mieltä, että nyt pitäisi kurvata takaisin talliin ja lopettaa tämmöinen pelleily. Luotin itseeni, että kyllä me vielä käännytään vaan eipäs käännytty. Lumikasa oli sulanut jo sen verran, että Masa näki tilaisuutensa tulleen ja kurvasi pois kentältä! Olin ensin hiukan hämmentynyt; mites tässä nyt näin kävi? Ja sitten tulistuin; perkeleen poni ei kyllä päätä milloin kentältä lähdetään!

Niinpä palasimme kentälle, otin kunnon tuntuman ja vaadin ponin liikkumaan reippaasti eteenpäin. Myötäsin aina erityisen kunnolla, kun hän antoi periksi ja muuten pidin normaalia tiukemman tuntuman ja vaatimustason. Puolikkaan kierroksen jälkeen Masa rentoutui ja antoi periksi, jolloin kokeilin laukkaakin uudelleen ja uudelleen. Kun sain suht tyydyttävän laukan kurvissa kahteen kertaan peräkkäin suuntasimme loppukäynneille metsään pitkin ohjin.

Vaikka ratsastus ei todellakaan ollut tällä kerta kiva, olin lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen. Nykyään pystyn paineistamaan Masaa jo melkoisen paljon (siis pitämään tuntumaa ja vaatimaan) ilman, että hän menettää oikeasti hermonsa. Vaikka keskustelu oli aika totinen, oli Masa lopulta kuitenkin ihan tyytyväinen ja päristeli. Nyt me kävimme sellaisen positiivisen tahtojen taistelun, jonka minä voitin :)

Tänään ratsastus meni ihan hyvin, vaikka laukkaa emme kokeilleetkaan. Kentällä oli taas muita :) Ensi kerralla koitan päästä ratsastamaan ihan yksin!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Kevät!

Alkukäynnit maastossa
Nyt tuntuu ihan keväältä, mahtavaa! Aurinko on paistanut ja kenttä sulaa kovaa vauhtia. Harmillista on ainoastaan se, että maastossa tiet ovat olleet haasteellisessa kunnossa. Perjantain maastoretki olikin pääasiassa käyntiä ja hiukan ravia, kun laukkaamisesta ei uskaltanut edes haaveilla jäisen tien vuoksi. Tiellä näkyy myös melkoisia railoja eli odotettavissa on rankkaa routimista :(

Lauantaina emme suunnitelmista huolimatta ehtineet tallille vaan vietimme päivän sukulaisten ja rakkaiden ystävien kanssa (hepat vievät kyllä välillä liikaa aikaa hyviltä kavereilta!). Eilen osallistuin uskaliaasti Masan kanssa ensimmäiselle "ratsastustunnille". En ole aiemmin ollut tämän opettajan opeissa, mutta koska tunnilla oli vain kaksi ratsukkoa, ehdimme todella kivasti käydä perusjutut läpi ja sain erittäin hyviä vinkkejä. Tunti olikin enemmän normaalin valmennuksen tyylinen. 

Kenttä oli vielä aamupäivällä jäinen, joten teimme harjoituksia vain käynnissä ja ravissa. Alkuun teimme pitkän sivun vasta-asetuksessa ja lyhyelle sivulle voltin myötäasetuksessa. Pian siirryttiin tekemään harjoitus kokonaan ravissa. Masalla oli tuttuun tapaan hankaluuksia asettua oikealle rehellisesti, mutta Virpin neuvoilla sain myötäystä paremmin läpi. Jostain syystä oikea pohje ei mene kunnolla läpi ja epäilen, että siinä syynä on jokin istunnassani; taidan olla vaan niin vino. Virpi muistutti hyvin pitämään keskivartalon hallinnassa ja olemaan suora kummastakin kyljestä, se kyllä auttoi. 

No en varmaan tee!
Toisessa harjoituksessa treenasimme väistöjä, jotka ovat vielä olleet meille hakusessa, kun en ole saanut ulkopuolista apua kommentoimaan milloin väistö tulee hyvin. Masan leveän rungon takia on hiukan hankala hahmottaa milloin väistö tulee oikein, jos se ei ole todella syvä. Ja näin aloittevan hepan kanssa ei voi heti vaatia valtavan hyvää askellusta. Väistöt teimme kääntymällä lyhyeltä sivulta 45 asteen kulmassa pitkälle sivulle, josta jatkettiin samassa väistössä uraa pitkin. Tehtävä oli Masalle todella hankala, mutta hän koitti yritteliäästi keksiä mitä halusin, joten meille riitti vain pari hyvää väistöaskelta, sitten kiitos ja "lepo". 

Tyttö oli kuvaamassa ja otti myös videota, josta näkyy kun välillä Masa hermostui enemmänkin ja alkoi "tanssia" hauskasti. Näyttäisi siltä, että hänellä olisi rakenteensa puolesta mahdollisuus tehdä vaikka millaista piaffia :) Virpi myös sanoi, että liikkeiltään Masa vaikuttaa hyvältä, mutta voimaa tarvitaan vielä paljon. Hän sanoikin, että on hyvä, että olen ottanut Masan saamisen ratsuksi pidemmän ajan projektiksi, jotta lihaksisto saa kehittyä ajan kanssa. Erityisen tärkeänä hän piti sitä, että ratsastuksellisesti näin nuoren hepan kanssa asiat tehdään riittävän pienissä pätkissä, jotta henkinen puoli pysyy mukana: työnteon pitää olla kivaa!
Täh, mitä piti tehdä? Poni keskittyy ratsastajaa enemmän...