perjantai 31. toukokuuta 2013

Huh hellettä

Kukkuu!
Eilen pojilla oli vapaa päivä ja kävimme tallilla vain pikaisesti tsekkaamassa fiilikset. Masaa pitää hiukan huoltaa vapaapäivinäkin, sillä vaikka loimi on auttanut pahimmassa ihottumassa, ovat ärhäkät ötökät saaneet myös päänalueen reagoimaan. Postista odottelen Snuggyhoodsin päähuppua, jonka toivon tuovan helpotusta asiaan. Koska pojat ovat sellaisessa tarhassa missä on ainoastaan langat, ei Masakaan pääse hinkkaamaan itseään ollenkaan eikä ehkä siksi ole ollenkaan huonon näköinen. Tai sitten nämä kaikki hoitotoimenpiteet (puunaus, yrttikuurit) ovat vaikuttaneet positiivisesti. Toisaalta enhän edes tiedä kuinka paha ihottuma Masalla on ollut aiemmin kesäisin. Häntä oli käytännössä kokonaan pois hänen tullessaan meille, mutta iho ei ollut rikki eikä harjassa ollut muuta vikaa kuin että se oli ihan takussa. Silti, olisin erittäin tyytyväinen, jos kutinaa ei ole ollenkaan!

Edellispäivänä tallilla olikin ruuhkaa (ei tapahdu kovin usein meillä!), joten päätimme vaihtaa kenttätreenin maastoiluun. Se oli oikein hyvä päätös, sillä pojat olivat hiukan veteliä maastossakin; ei kai se ole ihme kun tallille mentäessä auton mittari näytti +26! Vähänkö ihanaa!!!

Päätimme suunnata laukkasuoralle ja onneksemme siellä ei ollut enää metsäkoneita töissä. Tien viereen oli kerätty valtava kasa kantoja ja risuja ja se oli poikien mielestä todella pelottava, mutta pääsimme ohi päättäväisellä ratsastuksella. Laukkasuoralla laukkasimme innokkaasti pätkän kertaalleen kumpaankin suuntaan ja lähdimme kotia kohti. Taas Masa meni oikein mukavaa, rentoa ja rauhallista (oikeata!) laukkaa ja kuunteli hyvin pidätteitä. Ainoa lyhyt avuilta karkaaminen tuli, kun Otto tuli liian lähelle taakse. Ilmeisesti Masalla on aika voimakas "minä olen nopein" asenne :) Reissun jälkeen puunasimme pojat ja päästimme tarhaan nukkumaan. Itse olin taas ihan ekstaasisssa; mukava ratsastus ja ihana, aurinkoinen ilma ja ne ihanat tuoksut metsässä. Kielot kukkivat ja kuiva kangasmetsä tuoksuu huumaavalta; parhautta!

Pena pääsi suihkuun estetreenin jälkeen

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Tyytyväistä menoa maastossa

Ihanaa, kun on kunnolla kesä! Kävimme tytön kanssa pitkällä maastolenkillä ja vihdoinkin tiet olivat niin hyvässä kunnossa, että uskalsimme ravata ja laukatakin normaalisti. Masa oli kyllä hiukan kompura, joten uskalsimme ottaa vain varman päälle juttuja. Mikä ei tietenkään maastossa ole huono juttu... Tiedä sitten onko voinut tämä maastoilemattomuus (talveen verrattuna maastoreissuja hävettävän vähän) vai sitten yötä päivää pihalla oleminen vaikuttanut, mutta pienetkin epätasaisuudet vaikuttivat tasapainoon, joka kyllä parani loppua kohden. Ehkä olemme vain jyystäneet liikaa tasaisella kentällä :)

Viime kesän seikkailuja, melkein samanlaista on nyt
Suunnittelimme menevämme laukkasuoralle, mutta siellä olikin metsäkone keräämässä kantoja, joten suuntasimme vastakkaiseen suuntaan isolle mäelle. Laukkasimme mäet ylös ja pienen pätkän myös tiellä. Ilokseni Masa oli ihan normaali; ei kiirehtimistä eikä vetämistä, pidätteet menivät hienosti läpi ja muutenkin poni oli hyvin kuulolla. Vaikka toinen mäki oli "kotiinpäin" sain Masan hidastamaan ja pysähtymään heti, kun halusin. Jippii!

Eilen tein enimmäkseen laukkaa kentällä ja sekin meni ihan kivasti, nykyään ohjaustehosteet eivät katoa automaattisesti laukan jälkeen vaan teimme muutaman ympyrän kumpaankin suuntaan. Kyllä taas huomasi hyvin kummastakin pojasta, että olemme käyneet maastolenkillä, sillä motivaatio työskennellä kentällä oli ihan erilainen. Ottokin meni niin hienosti, etten ole varmaan koskaan nähnyt sellaista ravia ja käyntiä aiemmin. Se onkin hyvä, sillä pian on tytöllä koulukisat!

Pesutreenit meillä ovat onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä. Nykyään Masa tulee letkun luo mielellään ja antaa pestä jalkojaan ja ryntäitä ilman ongelmia. Eilen jopa joi letkusta ja näytti hieman yllättyneeltä, kun sieltä tulikin vettä. Kuitenkin, jos koitan letkuttaa selkää tai kaulaa läheltä päätä alkaa hyöriminen ja peruuttaminen. Parhaiten pesu onnistuu, kun minä pidän kiinni Masasta ja tyttö pesee, mutta Masa ei päästä tyttöä alussa lähelleen veden kanssa vaikka päästää minut. Toisaalta tämä hivelee itsetuntoa; Masa selvästi luottaa minuun paremmin :) Nooh, jatkamme treeniä. Toivottavasti pian saan raportoida hyvin menneestä kokovartalopesusta!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kaikenlaista pientä mukavaa

Viikonlopun ohjelmaan kuului lyhyt maastoretki, josta Masa nautti täysillä, sillä annoin pojan kävellä rauhassa ja pysähdellä tasaisin väliajoin syömään tuoreita oksia. Tämän jälkeen menimme vielä lyhyesti kentällä reippaampia askellajeja. Eilen (edellisillan "sisustuskutsuista" väsähtäneenä) menin vain lyhyesti ilman satulaa, jonka päälle juoksutin Masaa hetken aikaa. Omalle istunnalle nämä muutamat satulattomat ratsastukset ovat tehneet todella hyvää, mutta silti tasapaino ei oikein riitä ravaamiseen kunnolla. Heilun ja alan puristaa jaloilla, josta Masa innostuu liikkumaan isommin eteenpäin ja minä heilun entistä enemmän.... Siksi halusinkin juoksuttaa lisäksi. Nykyään on tuo juoksuttaminenkin jo mukavaa, kun voin komentaa Masaa eteenpäin ja käyttää raippaa ilman, että hän paineistuu yhtään liikaa.

Ratsastuksen jälkeen pesimme Masan tytön kanssa letkulla. Poika tuli taas innolla letkun luo, kun arvasi saavansa leipää ja alku menikin hienosti. Sitten tuli aika siirtyä pesemään selkää ja pyllyä, jolloin alkoi pyöriminen. Lopulta kuitenkin hännänkin pesu meni hyvin ja Masa seisoi tyytyväisenä paikoillaan. Tällä kertaa Masa suhtautui letkuun  alusta saakka huomattavasti paremmin ja otti jopa suuhunsa vettä hiukan. Kyllä me tästä vielä ihan normaali juttu saadaan!

Perjantaina ratsastelin kentällä ja tyttö otti videota puhelimellani. Vaikka menimme melkoisesti takapakkia tuossa jokin aikaa sitten ratsastuksellisesti, ei videolta meno näyttänyt ihan kamalalta. Sen verran kuitenkin etten ainakaan nyt julkaise mitään :) Jostain syystä viimeisissä videoissa puhelin jumitti ja siellä oli ikäänkuin kuvia ratsastuksesta. Yksi kuva näytti jotenkin tutulta ja koneelta löytyikin melkein identtinen ratsastuskuva. Vaikka mitään mullistavan suurta muutosta hepassa ei ole tapahtunut (paitsi rasva palanut), nousee sentään etujalka nykyään ravissa korkeammalle.

Lokakuussa ja toukokuussa
Ratsastuksen jälkeen pojat pääsivät "laitumelle" eli hiukan isompaan tarhaan, jossa on kasvanut mukavasti vihreätä. Otto keskittyi syömään ja Masa puolestaan juoksi tyytyväisenä päristellen mättäältä toiselle. Näyttivät kumpikin erityisen tyytyväisiltä!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Leivän mahtava voima

Eilen lähdimme tyttöjen kanssa maastoon ja palasimme jo "kotimetsästä" häntä koipien välissä takaisin. Menin Masan kanssa ensimmäisenä kunnes heppa pomppasi yhtäkkiä polulta reilusti sivuun. Ihmettelin reaktiota, kunnes katsoin maahan; ärhäkkä pieni kyy oli keskellä polkua. Ensi kerralla pitää katsella tarkemmin myös maahan, ettei tule vahinkoja. Luulisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti kyyt katoavat niiltä paikoilta missä kävellään useammin...

Koska maastoreissu kariutui, menimme kentällä ja Masa tuntui todella kivalta, vaikka alkuun kokikin ehkä olevansa vastuussa kaikkien turvallisuudesta ja kyttäili. Aika pienellä sain kuitenkin huomion kiinnittymään minuun ja teimme perusjuttuja. Masalla on nykyään eri tavalla energiaa liikkua ja hetkittäin meno on mukavan rentoa. Vaikka kentällä oli muitakin uskalsin kokeilla laukata ja tuttuun tapaan vasen laukka meni ihan hyvin. Ensimmäistä kertaa, varmaan ikinä, laukkasin ikäänkuin neliötä ja sain myös useamman kulman tehtyä. Pikkuisen oli voittajafiilis! Oikea laukka nousi taas hienosti, mutta ekan kulman jälkeen Masa kurvasi pienelle voltille ja pois. Otin raipan käyttöön (muistuttelin lavalle) ja keskityin erityisesti siihen, että käytän kaikkia apuja selkeämmin erillään ja se auttoi, mukana oli jo hiukan ohjaustakin eikä pelkkää kaahaamista :)

Koska päivä oli kuuma, päätin pestä Masaa ratsastuksen lopuksi. Epäilin kyllä, että vesiletku saattaa aiheuttaa kummastusta, mutta en varautunut siihen, että Masa pelkäsi sitä niin paljon. Hyvin pian huomasin, että pakottamalla tätä hommaa ei edistetä, joten päätin kokeilla positiivisen kautta. Koska Masa on perso ruualle (kuka suokki ei olisi??) hain taskun täyteen leipää ja pyysin tyttöä pitämään Masaa paikoillaan. Otin leivän toiseen käteen ja vesiletkun toiseen. Masa sai leipää astumalla eteenpäin, jolloin myös jalkoihin osui vettä. Alkuun reaktio oli pelokas, mutta aika pian hän hoksasi yhteyden. Lopetin, kun sain suihkutettua vettä ryntäille ilman, että poni lähti paniikissa peruuttamaan.

Tänään Masa tuli innolla minua portille vastaan (taitaa leipäpalkinto olla mieluinen) ja koska juuri kun pääsimme talliin alkoi sataa, päätin jatkaa pesuoperaatiota enkä ratsastaa ollenkaan. Talutin Masan pihaan ja kun hän näki vesiletkun muuttui ilme toiveikkaaksi; ihanaa, saan taas leipää! Eilinen treeni selvästi auttoi, sillä vaikka Masaa jännitti, hän ei enää peruutellut paniikissa pois vaan antoi minun suihkuttaa vettä jalkoihin. Takajalat ja etujalat takaapäin olivat jännittävät, mutta eilinen treeni auttoi ehdollistumaan siihen, että rohkeudella saa palkinnon. Masa väänteli itseään hienoihin asentoihin, että pystyi koskemaan aina välillä letkua turvallaan ja odotti, että palkitsin hänet siitä. Ilmeisesti eilinen treeni jäi mieleen siitä :)

Tuolle olisi varmasti hieno opettaa kaikenlaisia temppuja, kun omaksuu noin nopeasti leipäpalkinnolla. Ehdotuksia?

maanantai 20. toukokuuta 2013

Baby steps

Tänään kävin lyhyesti juoksuttamassa Masaa maneesissa. Minähän olen tuskaillut, kun Matti reagoi niin voimakkaasti raippaan ja kokee ahdistavaksi lähteä luotani. Pikkuisin askelin olemme päässeet ensin pienelle ympyrälle kauemmaksi minusta ja tänään pystyin juoksuttamaan koko liinan etäisyydellä minusta. Mentiin käyntiä ja ravia kumpaankin suuntaan eikä Masa ahdistunut enää raipasta tai siitä, että pyysin häntä aktiivisemmaksi ravissa. Kuulostaa pieneltä, mutta meille ihan valtava edistysaskel!

Juoksutuksen jälkeen irroitin liinan ja teimme seuraamisharjoituksia. Testasin myös kuinka hyvin Masa jää minusta kauas ja pääsin moneen metriin. Kun laskin käden ja sanoin "saa tulla", tuli Masa luokseni. Sitten testattiin uudelleen ja edelleen toimi. Ihana poni!

Masa sai uuden loimen tänään. Kylläpäs olikin hieno Snuggyhoodsin ihottumaloimi ja vielä sopivan kokoinenkin. Etsin ihottumaloimia pitkään netistä ja törmäsin tähän käsittääkseni aika uuteen merkkiin, johon ihastuin, koska loimea oli saatavilla erillisellä kaulakappaleella sekä erilaisilla lisävarusteilla. Sattumoisin valmistajalla oli alennuskampanja, joten tein heti tilauksen UK:sta. Loimi on erittäin laadukkaan oloinen ja tykkäsin etenkin kunnon häntäsuojuksesta, joka on ikään kuin kaksinkertainen (tiukempi tarrakiinnitteinen häntäsuoja ja erillinen läppä) sekä liukkaasta sisäpinnasta, jonka avulla loimi sujahti helposti päälle. Edelliseen loimeen verrattuna tämä on paljon mukavamman tuntuinen ja istui paremmin. Solkikiinnittyksen sijasta tässä on tarrat, joissa on hyvin säätövaraa. Masakin näytti tykkäävän :)

Kisoja ja maneesin onni

Ja hyvä mieli jatkuu!

Otto lentää
Eilen tyttö oli kisaamassa Otolla ja kisat menivät valtavan hyvin, kyllä äiti on taas ylpeä! Ensimmäisenä vuorossa oli 80cm seuraluokka, jossa tyttö päätti kisata voitosta. Aiemmin on haettu enemmän pelkkää puhdasta rataa ja hyvää kisatempoa, nyt tyttö päätti ottaa vauhtia mukaan. Puomeja tulee alas, jos on tullakseen, mutta temmon pitää olla hyvä ja Oton pitää mennä ilman sille niin rakkaita varmistuspikkuaskeleita. Pikkuisen äiskää jännitti, kun pari ampaisi matkaan, mutta turhaan, niin hienolta ratsastus näytti. Otto meni radan hyvällä energisellä vauhdilla ja hyppäsi hyvin. Tuloksena oli sijoitus 15/61!

Seuraavana vuorossa oli ensimmäinen aluestartti 90cm luokassa (seuratasollakaan ei ole näin korkeita menty!). En voinut ottaa kuvia, kun jännitin niin paljon :) Tyttö starttasi luokan alussa ja koska vain kolmasosa ennen radalle menneistä sai puhtaan perusradan, päätti tyttö keskittyä siihen eikä koittaa ratsastaa aikaa ollenkaan. Rata ei ollut temmoltaan kovin hyvä, muttei mikään huonokaan ja mikä tärkeintä, ei puomeja tullut alas. Kaksi virhepistettä tuli uusinnan ajan ylityksestä, mutta olimme valtavan tyytyväisiä. Ensimmäinen aluekisa ja hienosti meni! Vaikka tempo oli hiukan hukassa, ei kummallakaan ollut vaikeuksia mennä rataa eikä Otolla vaikeuksia hypätä esteitä. Pienellä treenillä kumpikin pystyy myös paljon parempaan suoritukseen. Tyytyväisinä pakkasimme hepan autoon ja suuntasimme kotia kohti. Vasta tänä aamuna tsekkasin tulokset kipasta ja sijoitus (11/41) tuli myös 90cm luokasta! Wuhuu!!

Luokkien välissä pieni kävely metsässä
Omalta osaltani olen ollut tyytyväinen viime aikaisiin ratsastuksiin. Masa on liikkunut aiempaa mieluummin ja mukana on myös lopputalvesta tuttua "swungia". Geeliromaanin kanssa satula pysyy hyvin paikoillaan ja minulla on mahdollisuus vakauttaa omaa istuntaani ja vaikuttaa siten paremmin myös hevoseen. Kentällä mennessä Masa on ollut usein hankala ja nyt olen testaillut ratsastaa myös maneesissa, siellä heppa on selkeästi rennompi ja keskittyy paremmin minuun. Vinouskurssilla vetäjä sanoi, että ympyrällä työskentely muokkaa hevosen biomekaniikkaa pakoeläimestä urheilijaksi. Ilmeisesti meillä kehitys on vielä kesken (tai siis onhan se), sillä kentällä työskennellessä Masa muuttuu mieleltään enemmän pakoeläimeksi kuin urheilijaksi. Maneesissa onneksi voikin keskittyä jo urheilemiseen :) Siellä olen tehnyt perusjuttuja ja hakenut rentoa, reipasta menoa. Myös laukkaaminen ympyrällä on onnistunut vasempaan kierrokseen, oikea on edelleen hakusessa. Laukannostot suoralla onnistuvat aina (siis se laukka mitä pyydänkin), mutta ympyrällä oikea laukka on vaikea. Joko teen siellä itse jotain väärin tai Masan tasapaino ei vain riitä, mutta nyt on taas sellainen mukava fiilis treenata!

torstai 16. toukokuuta 2013

Nyt on niin hyvä mieli!

Sain tänään mieluista postia Hollannista, kun viime keskiviikkona tai torstaina tilaamani paketti saapui. Täytyy kyllä kehua, että oli hyvää palvelua Divozalla. Tilasin geeliromaanin eteen, muotoillun satulavyön ja tytölle kaikenlaista pientä kisoja varten. Maksoin tilauksen ja siitä parin tunnin päästä tuli seurantakoodi sähköpostilla ja toimitus kesti vain noin viikon. Valitettavasti hinnoiltaan ja toimituskuluiltaan (ja nopeudelta) tämä peittosi hyvin monet suomalaiset kaupat, vaikka tärkeimpänä minulle olikin, että löysin laadukkaan nahkaisen muotoillun satulavyön samalla geeliromaanin kanssa. Nyt odottelen vielä kuumeisesti pakettia Englannista, sillä sieltä tulee uusi ihottumaloimi.

Odotin siis innolla tämän päivän ratsastusta eikä se pettänyt. Oli mahtavaa ratsastaa, kun satula oli paremmassa tasapainossa eikä liikkunut! Nyt vasta oikeastaan tajusin kuinka paljon se onkaan liikkunut, ei pelkästään valunut sinne oikealle, mutta muutenkin. Pitkästä aikaa löysin oman istuntani paremmin ja Masa liikkui rennommin. Toki meillä oli monia ongelmia esimerkiksi suoruuden kanssa, mutta nyt ainakin tuntuisi, että ne pahimmat ovat johtuneet tuosta satulasta ja/tai satulavyöstä. Nyt odotan taas oikein innolla pääseväni huomenna ratsastamaan!

Pojat halusivat siivota kanssa

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Rento kankea poni

Hyvä mieli, kun päivän ratsastus meni hyvin! En ratsastanut pitkään, mutta lyhytkin pätkä riitti tänään, kun hommat sujuivat kivasti. Tytöllä oli estevalmennus ja sekin meni hienosti, hyppäsivät minun silmiini jo valtavan kokoisia esteitä :) Rataharjoitukset menivät mallikkaasti, kun tyttö lopetti arkailemasta ja antoi mennä. Valmentaja kehui, että Otto on kokoisekseen suokiksi tosi hyvä hyppääjä ja nopea, mahdollisuus on hyviin aikoihin. Lisävarmuutta ja rutiinia kaipaa vielä tämä ratsukko, mutta alku on ollut hyvä! Sunnuntaina kisataan taas pitkästä aikaa.

Laitoin Masan kuntoon pidemmän kaavan mukaan eli rapsutin kunnolla ja kuiskuttelin korvaan, annoin jopa loimea poistaessa makupalan, jota en ole tehnyt aikoihin. Koska nuorilla oli valmennus, menin maneesiin ratsastamaan ja aloitin käynnissä perusjutuilla. Masa oli heti alusta saakka eri tavalla rento, enemmän sellainen oma itsensä. Huomasin, että olen taas laistanut volttien ratsastuksessa eikä Masa taivu kunnolla oikeasta kyljestään. Viikonlopun kurssin perusteella arvoin Masan oikeakätiseksi, joka vaikuttaa myös siihen, että hänen on vaikea poistaa paino oikealta etujalalta. Vaikka voltit oikealle menivätkin hiukan penkin alle, sain kuitenkin Masan hakeutumaan tuntumalle ja liikkumaan rennosti. Pysähdyksetkin onnistuivat melkein ajatuksen voimalla, vatsalihaksia pidättämällä.

Raviin siirtyessä Masa jännittyi heti, mutta rentoutui heti, kun siirsin käyntiin. Tein myös muutamia laukannostoja, jotka onnistuivat ihan hyvin eikä poni ollut niiden jälkeen vahva. Laukkaa en mennyt kuin muutaman askeleen kerrallaan, jonka jälkeen kävelimme hetken ennen uutta nostoa. Tehtiin siis wannabe-laukka-käyntisiirtymisiä. Ihan lopuksi hyppäsin pois kyydistä ja tein kurssin innoittamana työskentelyä maasta. Masa on kyllä kehittynyt valtavasti, tai sitten minä olen saanut varmuutta, mutta teimme mielestäni hienosti voltteja kumpaankin suuntaan. Tässäkin tosin huomasin, että kankeutta on ilmassa...

Koska Masa reagoi noinkin selkeästi raviin, alan kallistua sille kannalle, että jossain on jokin jumi tai kipua. Siitä voisi johtua myös se ryöstäminen, vaikka uskon myös siihen liittyvän paljon muutakin. Huomenna meille saapuu viime viikolla tilaamani paketti Hollannista ja saan uuden satulavyön sekä geelikorokkeen, toivon, että niiden avulla ainakin satulaan liittyvät ongelmat saataisiin kuriin!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ryöstäjä

Takana pari maastoreissua ja kesän ensimmäiset laukkapätkät!

Ensimmäisellä reissulla suuntasimme metsän kautta, kuten koko talven, käyntilenkille, mutta päätimme sittenkin mennä viimeisen mäen nopeammassa vauhdissa. Ensin ravia ja sitten laukkaa, ja kun mäki meni hienosti, minä johdossa ehdotin, että mentäisiin vielä uudemman kerran toista laukkaa. Sain oikean laukan nostettua hienosti, mutta pysähtyminen ei onnistunutkaan niin hienosti. Masa kurvasi metsään (eli kotiinpäin) välittämättä pidätteistä pätkääkään, onneksi sain lopulta lyhyen pätkän jälkeen hepan pysähtymään ja peruuttamaan.

Toisella reissulla suuntasimme tytön kanssa tien kautta toiseen metsään. Tällä puolella en ole Masan kanssa mennyt montaakaan kertaa, mutta en epäillyt meillä olevan ongelmia. Eikä meillä ollutkaan mitään suurta. Matka oli jännittävä, sillä ohitse meni autoja, talojen pihoilla oli ihmisiä ja koiria, mutta kaikista hirveintä Masan mielestä oli nähdä naapurin hevoset. Kun siirryimme tien toiselle puolelle, niistäkin selvittiin :) Maastossa kumpikin poika oli mukavan reipas ja kävelimme pitkään, niin pitkään, että lopulta käännyimme ympäri ja päätimme laukata takaisin päin jottei matkassa mene ihan ikuisuus. Menimme mukavaa hidasta laukkaa, jonka vauhdiksi sport-tracker näytti reilut 20km/h. Tie oli todella hyväpohjainen, mutta hiukan epätasainen. Meidän täytyy ehdottomasti saada kesän aikana varmuutta laukkaan maastossa myös epätasaisemmilla pohjilla, sillä vaikka Masa meni ihan hyvin, puuttui siitä sellainen tietty varmuus. Otimme vielä uuden laukkapätkän tiellä juuri ennen viimeistä metsäpolkua kotia kohti ja taas Masa lähti ryöstämään. Ja jälleen kurvasi vauhdilla metsään, jossa sain hänet pysähtymään vasta yhden ohjan pysähdyksellä. Koska laukan pysäyttäminen ei mennyt minun toiveiden mukaan, käänsin hepan takaisin ja laukkasimme vielä pienen pätkän vastakkaiseen suuntaan. Tämä menikin ihan ok, vaikka Masa oli hiukan vahva. Loppumatka kotiinpäin meni kivasti melko pitkin ohjin eikä kiiruhtamisesta ollut taas tietoakaan. Eikä myöskään vahvuudesta...

Otto-ponikin oli hiukan villi maastossa
Kun pääsimme tallille kuulin, että Otto ja Masa olivat olleet edellisen yön ulkona (ensimmäistä kertaa), mutta ei se näköjään vaikuttanut vireystasoon mitenkään. Ellei sitten tuo jännittely johtunut väsymyksestä. Joka tapauksessa etenkin tämä toinen maastoreissu oli aivan ihana!

Kyllä olen odottanut näitä retkiä ja laukkaamista, vaikka minun pitääkin nyt saada Masa kuriin tuon ryöstämisen kanssa. Eilen tein kentällä melkeinpä pelkästään käynti-pysähdyksiä, jotka olivat todella vaikeita, etenkin tallille päin. Eli pientä kurittomuutta ilmassa... Jos minulla olisi satulassa varmempi olo (eli istuisin lähempänä hevosta) olisin kokeillut tuossa ryöstämistilanteessa ohjien poisheittämistä selkeämmin, sillä vetokilpailussa häviän ihan varmasti. Vai ruokkisiko tuo vain entisestään Masan fiilistä siitä, että hän saa päättää mitä tehdään ja mihin mennään... Miten te toimitte, jos hevonen lähtee ryöstämään?

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Vinouden korjaamista juoksuttaen

Pääsin lauantaina osallistumaan mielenkiintoiselle kurssille kuunteluoppilaana. Kurssin veti saksalainen Klaus Schöneich ja tavoitteena oli oppia tulkitsemaan hevosen vinoutta ja sen korjaamista maastakäsin juoksuttamalla. Ensin oli teoriaosuus, jonka jälkeen siirryimme maneesiin esimerkkihevosten työskentelyä seuraamaan. Kurssilla olisi ollut myös toinenkin päivä, mutta itse jätin sen välistä ja juhlin äitienpäivää lasten kanssa :)

Trapezius-lihas hevosella
lähde: http://www.horsecurator.com/equine-trapezius-muscle/
Tässä muistiinpanojani kurssilta:
- ympyrällä työskentely muuttaa hevosen biomekaniikkaa pakoeläimestä urheilijaksi
- hevosen on opittava kulkemaan oikein yksin, ilman ratsastajan apua
- ratsun koulutuksen portaat: rytmi, rentous, impulssi ja suoruus pitää saada kuntoon ennen satulointia
- ennen satulointia hevosen pitää osata kulkea oikein ja suorassa (minulle Klaus sanoi, etten saisi ratsastaa Masalla ollenkaan)
- eteen-alas ratsastus ymmärretään usein väärin, tarkoituksena ei ole vain ratsastaa hevosen pää alhaalla, vaan saada hevonen nousemaan rintakehästä ja vasta sitten laskea pää.
- muutenkin ratsastuksessa on tärkeintä, että liike tulee takaa ja että hevosen rintakehä on ylhäällä.
- Trapezius-lihas pitää saada käyttöön oikein, sillä se nostaa rintakehää. Pakoasennossa (pää ylhäällä) lihas on jännittynyt ja jumissa.
- jokainen hevonen on luonnostaan vino eli joko oikea- tai vasenkätinen (tähänkin vaikuttaa trapezius-lihas)
- jokainen hevonen on luonnostaan etupainoinen ja se pitää muuttaa, jotta ratsastaminen on mahdollista
- jos hevonen on voimakkaasti etupainoinen, ei ole selkeätä kumpi puoli on voimakkaampi
- jos hevonen on "eri paria" edestä ja takaa (yleensä edestä raskaampi), on hevonen selvästi etupainoinen (Otto oli meille tullessaan, mutta muuttunut nyt parempaan)
- ns. tyhjä tai kiinni oleva hevonen on aina vino

Juoksutuksessa ideana oli saada hevonen työskentelemään pienellä ympyrällä suorana eli tasapainossa. Vino hevonen astuu sisätakajalalla ja ulkoetujalalla voimakkaammin, vaikka paino pitäisi saada ulkotakajalalle tai oikeastaan kummallekin takajalalle, pois etujaloilta. Samalla hevonen pitää saada nousemaan rintakehästään, jolloin hevonen käyttää selkäänsä oikein. Esimerkkihevosilla huomasi hienosti kuinka liikkeiden laajuus muuttui hyvin lyhyen työskentelyn aikana. Melkein kaikilla oli selkä notkolla, säkä voimakkaana ja säkää ennen kaulassa kuoppa ennen työskentelyä. Tämä kertoo siitä, että hevoset eivät käyttäneet selkäänsä oikein ja trapezius-lihas oli hyvin jännittynyt. Muutos trapezius-lihaksessa näkyi osalla hevosista valtavan hyvin, se ikäänkuin paisui, kun töitä oli tehty hetken.

Kurssi kyllä vahvisti omia näkemyksiäni oikeasta ratsastuksesta, johon kuuluu rento liike läpi selän ja etuosan keveys. Toisaalta kurssi vahvisti sitä, ettei pelkkä juoksuttaminen ilman suoruuteen keskittymistä ole hyödyllistä vaan jopa haitallista. Itse en ole niin ehdoton vaan uskon, että myös ratsastamalla hevosen pystyy saamaan käyttämään kehoaan oikein, mutta se tapahtuu ehkä hitaammin kuin ilman ratsastajan painoa.

torstai 9. toukokuuta 2013

Terveisiä sairasvuoteesta

Takana kaksi kuumeista päivää, pää täynnä räkää ja ääni poissa. Eilen kyllä harmitti kunnolla, kun vietin koko päivän sisätiloissa ja ulkona paistoi aurinko; näin keväisin tulee aina pakottava tarve olla pihalla, kun keli on hyvä. Mutta nyt on siis ollut hyvin aikaa surffailla erilaisilla hevosaiheisilla nettisivuilla ja tehdä pari tilaustakin ulkomailta. Toinen tilaus on jo laitettukin postiin eli saatan pian saada helpotusta satulaongelmiin, toivottavasti ainakin. Masalle myös tulee uusi ihottumaloimi, kun nykyinen on liian löysä, vaikka muuten asiansa ajaakin. En malta odottaa, että paketit saapuvat! Ja samalla pidän peukkuja, että huomenna olisi jo parempi olo ja keli poutainen, että pääsisimme maastoon poikien kanssa!




maanantai 6. toukokuuta 2013

Uskalsinpas sittenkin!

Mennä siis ilman satulaa :) Varmuuden vuoksi suuntasin maneesiin (josta puuttuu vielä katto), josta heppa ei pääsisi pakoon kokonaan, jos heittäisikin minut selästään. Eihän Masa heittänyt vaan käyttäytyi oikein mukavasti. Hiukan oli kummissaan, kun hyppäsin selkään maneesissa, jossa olemme tähän mennessä käyneet tekemässä vain maastakäsinjuttuja ja vielä ilman satulaa. Jonkin aikaa Masa oli normaalia jännittyneempi, mutta huomasin myös, että olin itse hiukan jännittynyt. Ehdottomasti pitää ottaa ilman satulaa ratsastaminen taas säännölliseksi! Se tekee ihan valtavan hyvää istunnalle.

Kokeilin myös ravailla ja yritin laukkaakin. Vaikken onnistunutkaan nostamaan sitä, olen silti tyytyväinen, että uskalsin edes kokeilla. Masan selkä on ihan valtavan mukava ja vaikka nykyään siinä tuntuu myös selkäranka, on se silti ehdottomasti mukavin selkä missä olen istunut. Etenkin, kun heppa pyöristyi ja käytti selkäänsä kunnolla. Hetkittäin Masa oli tutun tuntuinen, mutta ei siltikään vielä ihan oma itsensä.

Tein muuten eilen illalla päätöksen, että koitan taas saada meidän yhteisestä tekemisestä hauskaa ja koittaa saada Masa oppimaan uusia asioita nimenomaan positiivisen vahvistamisen kautta. Vaikka olemme ihan alkutekijöissä ratsun uralla, tajusin eilen, että olemme silti menneet eteenpäinkin. Minulle on kuitenkin tärkeintä se, että saan mennä maastovarmalla hepalla maastossa vaikka kiitolaukkaa turvallisesti (onnistuu!) ja että voin ratsastaa höyhenenkevyillä avuilla kentällä (onnistuu usein!). Vaikka laukka kentällä onkin vielä hakusessa eikä tuntuma ole tasainen, on Masa ollut näissä hommissa aika lyhyen aikaa... Eihän meillä ole kiire.

Naakka keräsi naapurihepan selästä pesätarvikkeita

Kyllä tää tästä!

Tällaista rentoutta ei ole hetkeen ollut satulan kanssa

Jalkakin nousee

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vääntöä, vääntöä

Maastossa naurattaa
Eilen otettiin sitten meidän ensimmäinen kunnon taistelu Masan kanssa ratsailta käsin. Alku meni ihan hyvin, Masa oli mukavan reipas, ei säpsyillyt tai ollut muutenkaan erikoinen. Täysin rento hän ei ollut ja hiukan jäykkä niskastaan, mutta ihan ok kuitenkin. Ongelmat alkoivat laukassa, joista ensimmäiset meni ihan hyvin. Sen verran ollaan menty eteenpäin, että pystyn nyt (etenkin vasemmassa laukassa) keskittymään jo hiukan muuhunkin kuin vain laukan ylläpitämiseen eli suoruuteen ja asetukseen. Ensimmäisen laukkakierrosten jälkeen Masa oli sitä mieltä, että hän on tehnyt jo tarpeeksi ja kurvasi kentältä pois. Tässä vaiheessa vielä riitti melko pienet avut kääntämään suunta. Kävelimme hiukan ja nostin uuden laukan, jolloin Masa kurvasi vauhdilla täyskaarroksella pois kentältä. Sain ihan tosissani tehdä töitä, että sain hepan pysähtymään ja kääntymään takaisin. Sitten me tappelimme aikamme, milloin siitä, että pysähdytäänkö vai mennäänkö eteenpäin. Masalle ei koskaan käynyt sama mitä minä halusin ja jouduin olemaan ensimmäistä kertaa oikeasti vahva avuillani. Näköjään vaikka heppa on hyvin herkkä, osaa hän kyllä halutessaan olla erittäin vahva!

Muutaman kunnon väännön ja napakan raipan iskun jälkeen, sain tilanteen nollattua ja Masa reagoi taas nopeasti eteenpäinmeneviin ja hidastaviin/pysäyttäviin apuihin. Kun sain perussäädöt haltuun, kiitin ja hyppäsin pois selästä. Lopuksi tehtiin vielä muutama harjoitus vapaana maneesissa ja Masa toimi kuin unelma. Ilmeisesti ongelma tuossa laukassa on se, että silloin alkuun lopetin usein ratsastuksen pienen laukan jälkeen ja Masa oppi siihen. Hän kun oppii todella nopeasti kaikki, niin hyvässä kuin pahassakin.

Kokeilin sitä uutta satulaa lainatulla lampaankarvaromaanilla, joka ei kyllä täysin auttanut tilanteeseen. Satula nousi nyt liikaa myös takaa, muttei liikkunut niin paljon kuin normaalisti. Ehkä syynä onkin se, että satula on hiukan liian leveä? Jatkan testailuja.... Kaipaisin itse kyllä hiukan lähemmäksi hevosta, Masa nimittäin kuunteli istuntaa sillä Wintecillä paljon paremmin kuin tällä Globuksella, ja sain myös pohkeet kiinni paremmin Wintecillä. Jotenkin tuntuu, että koska heppa toimii niin hienosti maastakäsin, on pakko syynä (ainakin osaksi) ongelmiin ratsastuksessa olla satula. Ajattelin tänään olla rohkea ja kokeilla mennä ilman satulaa.... jos uskallan sittenkään.

Jos joku on vailla Wintecin yleissatulaa (Wintec 500 Cair, 17) vaihdettavalla kaarella, niin täältä löytyis :)

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kuvapläjäys

Eipä tänne kuulu mitään kovin erikoista, joten tässä hiukan kuvia viime ajoilta. Maastossa ollaan menty ja tänään myös kentälläkin sillä väliaikaissatulalla. Vaikka satula sopii minulle hyvin, ei se sovi Masalle; en nimittäin onnistunut nostamaan laukkaa! Huomenna jatkuu treenit uudella satulalla siis :)

Pojat intoutu eräänä aamuna riehumaan

Pena rakas

Tyttö maastoili kameran kanssa
Meidän satumetsä