tiistai 14. toukokuuta 2013

Ryöstäjä

Takana pari maastoreissua ja kesän ensimmäiset laukkapätkät!

Ensimmäisellä reissulla suuntasimme metsän kautta, kuten koko talven, käyntilenkille, mutta päätimme sittenkin mennä viimeisen mäen nopeammassa vauhdissa. Ensin ravia ja sitten laukkaa, ja kun mäki meni hienosti, minä johdossa ehdotin, että mentäisiin vielä uudemman kerran toista laukkaa. Sain oikean laukan nostettua hienosti, mutta pysähtyminen ei onnistunutkaan niin hienosti. Masa kurvasi metsään (eli kotiinpäin) välittämättä pidätteistä pätkääkään, onneksi sain lopulta lyhyen pätkän jälkeen hepan pysähtymään ja peruuttamaan.

Toisella reissulla suuntasimme tytön kanssa tien kautta toiseen metsään. Tällä puolella en ole Masan kanssa mennyt montaakaan kertaa, mutta en epäillyt meillä olevan ongelmia. Eikä meillä ollutkaan mitään suurta. Matka oli jännittävä, sillä ohitse meni autoja, talojen pihoilla oli ihmisiä ja koiria, mutta kaikista hirveintä Masan mielestä oli nähdä naapurin hevoset. Kun siirryimme tien toiselle puolelle, niistäkin selvittiin :) Maastossa kumpikin poika oli mukavan reipas ja kävelimme pitkään, niin pitkään, että lopulta käännyimme ympäri ja päätimme laukata takaisin päin jottei matkassa mene ihan ikuisuus. Menimme mukavaa hidasta laukkaa, jonka vauhdiksi sport-tracker näytti reilut 20km/h. Tie oli todella hyväpohjainen, mutta hiukan epätasainen. Meidän täytyy ehdottomasti saada kesän aikana varmuutta laukkaan maastossa myös epätasaisemmilla pohjilla, sillä vaikka Masa meni ihan hyvin, puuttui siitä sellainen tietty varmuus. Otimme vielä uuden laukkapätkän tiellä juuri ennen viimeistä metsäpolkua kotia kohti ja taas Masa lähti ryöstämään. Ja jälleen kurvasi vauhdilla metsään, jossa sain hänet pysähtymään vasta yhden ohjan pysähdyksellä. Koska laukan pysäyttäminen ei mennyt minun toiveiden mukaan, käänsin hepan takaisin ja laukkasimme vielä pienen pätkän vastakkaiseen suuntaan. Tämä menikin ihan ok, vaikka Masa oli hiukan vahva. Loppumatka kotiinpäin meni kivasti melko pitkin ohjin eikä kiiruhtamisesta ollut taas tietoakaan. Eikä myöskään vahvuudesta...

Otto-ponikin oli hiukan villi maastossa
Kun pääsimme tallille kuulin, että Otto ja Masa olivat olleet edellisen yön ulkona (ensimmäistä kertaa), mutta ei se näköjään vaikuttanut vireystasoon mitenkään. Ellei sitten tuo jännittely johtunut väsymyksestä. Joka tapauksessa etenkin tämä toinen maastoreissu oli aivan ihana!

Kyllä olen odottanut näitä retkiä ja laukkaamista, vaikka minun pitääkin nyt saada Masa kuriin tuon ryöstämisen kanssa. Eilen tein kentällä melkeinpä pelkästään käynti-pysähdyksiä, jotka olivat todella vaikeita, etenkin tallille päin. Eli pientä kurittomuutta ilmassa... Jos minulla olisi satulassa varmempi olo (eli istuisin lähempänä hevosta) olisin kokeillut tuossa ryöstämistilanteessa ohjien poisheittämistä selkeämmin, sillä vetokilpailussa häviän ihan varmasti. Vai ruokkisiko tuo vain entisestään Masan fiilistä siitä, että hän saa päättää mitä tehdään ja mihin mennään... Miten te toimitte, jos hevonen lähtee ryöstämään?

9 kommenttia:

  1. Ajatuksia: Minusta "ryöstäminen " pitäisi saada nyt unohtumaan keinolla millä hyvänsä,ettei "ryöstöpolku" vahvistu korvienvälissä. Otat maastossa laukkoja vain varmanpäälle,eikä kotiinpäin ollenkaan toistaiseksi. Yritä päästä laukkaamaan paikoissa jossa on baanaa tai isoja mäkiä,jossa Masa joutuu hyytymään hiukan,ja jossa sinä saat pyytää lisää vauhtia.Lisäksi tuli mieleen että jotain tehokkaampaa suuhun varsinkin maastolenkeille...esim,olympiat.
    Kun laukkaat maastossa,tarkistat laukan aikana puolipidätteellä jarrua tuon tuostakin ja kun menee läpi,palkitset pyytämällä taas eteen.Varmaan tunnet millon heppa heittäytyy kovaksi joten vauhti pois heti ja tarvittaessa rumastikkin...näin teet selväksi sille heti,mikä ei ole haluttua käytöstä.Pitkät uuvuttavat lenkit maastossa,niin että kulkemisesta tulee rutiinia eikä mikään hetkauta...pitkiä tasaisia ravijaksoja,mukaanlukien loivat alamäet...tee retkiä/vaelluksia ,niin ettei yötä ollakkaan kotitallilla ;) Älä lähde mukaan jokaiseen hevosen keksimään hötkyilyyn,vaan pyydät jatkamaan matkaa,kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.Asioiden kyttäily saattaa olla vain veruke luistaa jostain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia hyvistä vinkeistä!
      Masallahan on aina kolmipalat käytössä, kun ovat toimineet todella hyvin aiemmin. Laukkaaminen kotiinpäin ei ole ollut syksyn/talven aikana ongelma, joten en osannut sitä edes odottaa ekalla kerralla. Ja silloinkin ajattelin, että se saattoi olla "vahinko". Ei tainnut kuitenkaan olla :) Masa on sillä tavalla hassu, että on noillakin laukkakerroilla ollut hyvin herkkä ja kuunnellut pidätteitä yms. alussa hienosti, sitten ikäänkuin naksahtaa ja poni päättää määrätä vauhdin ja suunnan. Mutta oikeassa olet, siitä on tultava loppu! Toisaalta kun ajattelee, että eihän meillä ole rutiinia tässä, joten eiköhän tämä saada kuntoon, kun vain puutun oikein (ja kunnolla) heti alusta saakka. Masa kyllä koittaa luistaa niistä asioista, mitkä eivät hänen mielestään juuri silloin ole mukavia. Omistajaansa on tullut ;)

      Poista
  2. Onko teidän kentällä muuten aidat? Jos tallilla jo on samanlaista laukassa viemistä tallille päin,itse pyytäisin silloin lisää vauhtia.Ei kai se aitoja päin juokse,tai ainakin jarruttelee aidan lähestyessä...laukassa jatketaan vaan kaartaen takaisin kentälle ja siellä otetaan vasta raville tai käynnille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpäs olis varma :) Meillä ei ole puuaitoja vielä, ainoastaan langat, mutta testasin kerran talvella josko melko korkea lumipenkka olisi pysäyttänyt laukan. No ei pysäyttänyt kuin vasta kun olimme rämpineet yli... Seuraavalla kerralla kyllä päästiin helpommalla ja penkka hidasti etukäteenkin. Jatkan harjoituksia!

      Poista
  3. Tuli vain mieleen, että onhan selkä kunnossa, siis hevosella?? Heti tuli omalta kohdalta tapaus, jossa hevonen alkoi yllättäen ryöstämään holtittomasti laukassa ilman minkäänlaista kontrollia. Ensin oltiin sitä mieltä, ettei hevosessa ole mitään vikaa, vain kurittomuutta että eteenpäin vaan. Kunnes hevonen vietiin tutkimuksiin ja tuloksena selkärangassa selkänikamien okahaarakkeet niin lähellä toisiaan, että aiheutti kovia kipuja ja näistä johtuen hevonen ryösti. Tätä ei pystynyt hieroja tai kukaan muukaan toteamaan ennen kuin selkäranka oli kuvattu! Hevonen oli muuten todella kiltti ja erittäin herkkä ratsastaa, kunnes kipupiste ns. nappas ja hevonen lähti... En halua maalata piruja seinille, mutta ihan vaan näin ennakkona voisi olla hyvä tarkistaa :) Ja muutenkin katsoa ammattilaisen kanssa satula kuntoon. Jos näissä edellämainituissa ei ongelmaa, niin sitten vaan enemmän liikuntaa.. Pitkiä ja rankkoja (oikeasti) maastoja, kentällä työskentelyä (sekä liinassa että ratsain) ja katsoa auttaako se. Maastoon voi toki laittaa kovempaa kuolainta (tai vaikka kentällekin hetkellisesti muistutuksena) esim. vipuvarrellinen kolmipala.. Itse en olympiaa suosi, hidas ja epävakaa kuolain..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista!
      Itse asiassa tämän päivän ratsastuksen jälkeen alan taas kallistua siihen, että kyseessä oli jonkinlainen kipureaktio, vaikka varmasti mukana on myös sitä perinteistä kurittomuuttakin, kun tuo heppa on aika persoona. Kirjoittelen tästä päivästä pian tarkemmin :)
      Satulahan meillä on juuri pari kuukautta sitten sovitettu, mutta se valuu liikkeessä oikealle eikä ole siis ihan täydellinen ja varmasti vaikuttaa. Huomenna saapuu paketti eli uusi muotoiltu satulavyö ja geelikoroke lavoille, toivottavasti niillä saataisiin helpotusta satulatilanteeseen!
      Jotenkin tuohon kovempaan kuolaimeen haluaisin siirtyä vain ihan viimeisessä pakossa, sillä Masa on herkkä suustaan enkä ole ollenkaan niin varma, ettei kovempi kuolain vain ruokkisi sitä vastaan juoksemista.

      Poista
    2. Sitä kun ei tiedä kokeilematta :) Joillakin hevosilla kovempi kuolain voi toimia hetkellisenä muistutuksena että oli tilanne mikä tahansa, niin pidätteitä on kuunneltava (ei siihen kovempaan kuolaimeen tarvitse lopullisesti siirtyä!). Joillakin taas juurikin voi turruttaa suuta.. Mene ja tiedä.

      Jos alat kallistua siihen, että reaktiot tulevat kivun aiheuttaman niin olisin sitä mieltä että asia on tutkittava mistä johtuu. Jumissa?? --> hieroja kehiin, ja niiden ohjeiden mukaan liikunta yms. Jos satula painaa, hiertää, valuu, liukuu --> joku romaani tms. tai satulan vaihto, myöskin voi kokeilla työskentelyä satulatta (mm. juoksuttaminen juoksutusvyöllä ja sivuohjilla, irtojuoksuttaminen, ilman satulaa ratsastaminen..).

      Jos mikään näistä ei ole se mikä tilanteet aiheuttaa, sanoisin että hevonen vain yksinkertaisesti kusettaa sinua! :D Siihen auttaa kova kuri ja järjestys, joskus se ei välttämättä ole edes kaunista katsottavaa kun isolle eläimelle näytetään se kaapin paikka. Mutta harvoin (varsinkaan herkän hevosen kanssa) niitä kunnollisia vääntöjä tarvitsee montaa tehdä kunnes uskoo. Alkuun vain joudut olemaan todella jämäkkä omissa päätöksissäsi, vaikka pahalle tuntuisikin..

      Poista
  4. Kova kuolain on tasan niin kova,kuin on ratsastajan käsi. Kova kuolain on vain tarvittaessa kova,muutoin oikein mukava....sinä määräät sen ! Kovan kuolaimen kanssa on tietenkin oltava itse erittäin herkkä,mutta tarvittaessa sinulla on jarru,jota hevonen vaatii :)
    Kun kovan kuolaimen oppi on mennyt perille,voi siirtyä taas pehmeään entiseen.

    VastaaPoista
  5. Sillähän tässä jännittelen tuota kovempaa kuolainta, kun en ole varma olenko minä sittenkin liian kova kädellä...
    Nooh, joka tapauksessa pääsin tänään testaamaan uusia apuvälineitä, jotka saapuivat Hollanista. Nyt satula pysyi ja Masa liikkui mielellään ja rennompana! Tekstiä seuraa kohta :)

    VastaaPoista