sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Viikonlopun saldo

Lauantaiaamuna heräsimme kukonlaulun aikaan, pakkasimme Oton matkaan ja suuntasimme kisoihin. Kisat olivat onneksi lähellä ja sateesta huolimatta oli oikein kiva kisapäivä. Oton vanha omistaja oli mukana kisoissa kaverinsa apumiehenä ja ehdimmekin jutella mukavan tovin, todella mielenkiintoista kuulla enemmän Oton historiasta! Tällä kertaa tyttö ja Otto starttasivat alue 80cm ja 90cm luokat. Ekassa luokassa Otto oli hiukan aamukankea eikä tyttö pystynyt tekemään kaikkia aikomiaan teitä vaan joutui menemään osittain pidempiä, mutta se ei onneksi haitannut liikaa. Vaikka kentän pohja oli todella hyvä, oli se selkeästi kotikenttäämme kovempi ja epäilen, että suurin syy Oton varovaisuuteen kaarteissa johtui siitä, sillä toisessa luokassa vastaavaa ongelmaa ei ollut. Toinen luokka alkoi nihkeästi, kun Otolle iski kakkahätä juuri ennen ensimmäistä estettä ja tempo hidastui. Onneksi toisen esteen jälkeen tyttö sai vauhdin takaisin ja vaikka joutui kiertämään kolmannelle esteelle aikomaansa pidemmän tien, tuli loppurata oikein  hyvällä temmolla ja tiukoilla teillä. Puhdas rata ja hyvä tempo toi lopulta sijoituksen 13/78! Olimme todella tyytyväisiä, sillä luokka oli avoin ja mukana oli paljon hienoa puoliverisiä, joiden laukka on hiukan erilainen... Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että Otolle ei tehnyt tämäkään rata yhtään tiukkaa. On se vaan melkoinen pomppuponi!

Tänään suuntasimme aamupäivästä palauttavalle maastolenkille, jolle vaihdoimme ratsuja. Tyttö meni siis Masalla ja minä menin Otolla. Olipas taas tosi outoa mennä "pikkuhepalla"; Otto kun on ihan älyttömän kapea ja liikkeet ovat niin pienet. Jostain syystä Oton selässä on sellainen fiilis, että uskaltaisi tehdä mitä vaan ja mennä kuinka lujaa tahansa. Tyttö puolestaan valitteli takaisin tullessa, että Masan selässä heiluu ihan liikaa. Reissu meni todella kivasti ja laukkasimmekin normaaliin tapaan, joskin minä otin Oton kanssa hiukan varman päälle ja jäin kauemmaksi Masasta ettei vaan tule liikaa kilpailua. Onhan tuo tyttö niin taitava ratsastaja, että olisi varmasti siitäkin selvinnyt hyvin, mutta silti. Oli kiva seurata miltä Masa näytti takaapäin liikkuessaan ja kuinka rentona ja tyytyväisenä ratsukko liikkui. Sovimme, että vaihdamme toistekin ratsuja :)

Pakko ottaa kuva, kun kaveri on mennyt ojaan :)

Laukan jälkeen hymyilyttää

Kotimatkalla päästeltiin pitkin ohjin

Otto ja houkuttelevat horsmat...

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Onni on maailman paras kengittäjä..

..joka vaivautuu paikan päälle lyömään irtokengän kiinni kesken omien kiireidensä!

Lähdimme tytön kanssa maastoon avaavalle laukalle huomisia kisoja silmällä pitäen (estekisat). Kävelimme ja ravailimme laukkasuoralle, jossa iloittelimme laukkaamalla erillään. Minä menin pätkän keskellä ja tyttö Oton kanssa korkeammalla metsän puolella. Tällä tavalla olemme huomanneet, että minä pystyn laukkaamaan laadukkaampaa laukkaa Masan kanssa ja tyttö taas saa Oton kanssa ottaa spurtteja ja harjoitella hiukan epätasaisemmalla alustalla. Haaveissa on testata vielä tämän kesän aikana maastoesteitä, joten tämä on siihen hyvää treeniä :)

Melkein kotona
Viimeisen pätkän jälkeen kävellessämme huomasin, että Otolta puuttuu toinen etukenkä. Tyttö heti arvasi, että se putosi juuri ennen käyntiin siirtymistä, kun Otto loikkasi ja pukitti. Sieltähän se irtokenkä löytyikin hiukan vääntyneenä. Kavio onneksi oli siisti, mutta Otto arkoi tiellä kävellessä ja niinpä tyttö talutti hepan kotiin (supertyytyväinen saa taas olla, kun noi meidän hepat on niin iisejä, eivät edes ihmetelleet tälläistä ratkaisua eikä minun puhelimessa säätämistäni; kengittäjän numeroa kun ei tietenkään ollut mukana olleessa työluurissa). Koska olimme matkassa heti aamusta, soitin heti Masan selästä kengittäjälle, joka ei onneksi ollut vielä ehtinyt päivän töihinsä. Hiukan nikotellen hän lupasi tulla heti käymään. Kyllä me oltiin iloisia! Ei jää kisat välistä kengän vuoksi!

Masa oli edellisyön ulkona ilman loimea, pelkän päähupun kanssa. Yö oli mennyt hyvin eikä Masa hinkkaillut aamulla karsinassa yhtään. Ilmeisesti sade karkoitti ötökät tai sitten pikiöljyvuoraus auttoi :) Muutenkin kesäihottuma on käytännössä pois, ihan mahtavaa! Olivat hepat olleet tyytyväisiä, kun kaverin rapsuttelu onnistui paremmin ilman loimea ja minä olin tyytyväinen, kun sain varmistuksen sille, että sateella voi Masakin olla ilman loimea pihalla.

Juuri ennen kotia hyppäsin kyydistä ja annoimme ponien syödä
Naku-Masa; karva kiiltää nykyään hienosti!

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Lomafiiliksissä

Hanna laukkailee
Tänne ei kuulu mitään erikoista eikä siksi ole tullut kirjoiteltuakaan hetkeen. Kaikki on kuitenkin hyvin ja odotan innolla ensi viikolla alkavaa kesälomaa, sillä vaikka joudun jonkin verran töitä tekemään, ei minulla ole mitään suurempaa rästijuttua odottamassa. Suunnittelin siis vain löhöileväni mökillä ja ratsastelevani maastossa :)

Ratsastukset ovat menneet hyvin ja Masan tasapaino on kehittynyt lyhyessä ajassa valtavasti. Tyttö ratsasti muutama päivä sitten Masalla kentällä ja onnistui laukkaamaankin hienosti, laukannostot ovat olleet aiemmin hukassa. Ravi Masalla on parantunut ehkä selkeimmin, nyt siinäkin on liikettä ihan kivasti ja etujalkojen liike on ihan asiallinen. Minusta vahvimmat askellajit Masalla ovat alusta saakka olleet käynti ja laukka, mutta raviinhan pystyy eniten vaikuttamaan oikeanlaisella ratsastuksella. Onneksi nyt on selässä käynyt sellainen ratsastaja, joka osaa tuoda liikettä myös raviin. Laukan paraneminen näkyy mielestäni siinä parhaiten, että Masa laukkaa nykyään paljon aikaisempaa mieluummin ja esimerkiksi reipasta ravia pyytäessä tarjoaa mielellään laukkaa. Maastossakin aiemman koohotusvaihteen lisäksi laukkaa pystyy säätelemään ihan reilusti. Ihanaa!

Ilokseni kesäihottuma on pysynyt todella hyvin kurissa ja vaikka Masaa ärsyttävät paarmat yms. ei mitään radikaalia ole ihossa ongelmana, häntäkin on kasvanut koko ajan hienosti ja karva kiiltää. Pesut onnistuvat myös nykyään mukavasti, kunhan meillä on syötävää. Niiden avulla Masa jaksaa seistä ja antaa pestä kylmälläkin vedellä. Ainoastaan mahanalunen takaa aiheuttaa kunnon steppailua, mutta siinäkin edistytään pienin askelin...

Pena nauttii kesästä

maanantai 17. kesäkuuta 2013

Poni osaa

Kyllä mua nyt hemmotellaan, kun eilen jo oli uusi valmennus, vaikka viime kerrasta ei ole kulunut juuri yhtään aikaa. Montaakaan ratsastuskertaa ei tällä välin ehtinyt olla ja niistäkin viimeisen olisi voinut jättää kokonaan välistä. Teimme pienen roadtripin Vuokattiin, kun ajoimme vuorokaudessa sinne ja takaisin; matkaa on meiltä melkoisesti eikä reissu ollut mikään kevyt. Reissusta rähjääntyneenä suuntasimme heti tallille ja vaikka koitin venytellä reippaasti, olin silti notkea kuin rautakanki. Ja niinhän se heijastui heti Masaankin.

Sovimme, että Hanna menee Masalla hiukan useammin kesän aikana, joskus yksin ja joskus yhdistämme eli hän ratsastaa ensin ja sitten minä ohjattuna. Eilen päädyimme siihen, etten minä ratsastanut ollenkaan. Vaikka Masa oli innoissaan varusteiden laitosta, muuttui pojan ilme kun suuntasimme kentälle. Hanna totesikin heti, että nyt joutui työskentelemään takaosan aktivoimiseksi hiukan enemmän kuin viimeksi. Harmittaa, kun emme sittenkään suunnanneet maastoon edellisenä päivänä, sillä se on toiminut meillä motivaation herättäjänä parhaiten. Vaikka alku oli tahmeata, meni poni lopulta hienosti. Laukka oli jo heti ensimmäisistä askelista paljon viime kertaa tasapainoisempaa ja lopussa ravi oli oikein mallikasta.

Hanna oli oikein tyytyväinen, sillä selvästi jo yksi ratsastus auttoi tasapainoon laukassa merkittävästi. Edelleen hän tykkäsi, kun poni on niin hyvin kuulolla ja koittaa aina parhaansa, vaikka myös Hanna joutui muistuttelemaan Masaa siitä, ettei ihan jokaiseen heilahdukseen tai istunnan muutokseen tarvitse reagoida. Ensimmäisillä ratsastuskerroillahan Masa aina pysähtyi kuin seinään, kun heilahdin, mutta nykyään olemme päässeet jo pitkälle tasaisuuden kanssa. Melkoista tasapainoilua on kyllä koittaa pitää heppa herkkänä, mutta ei kuitenkaan liian herkkänä... Ratsastuksen lopuksi oli sekä ratsu että ratsastaja iloinen; kuulemma ymmärtää miksi ihastuin Masaan niin palavasti, tämä heppa todella palkitsee :)

Tänään suuntaamme vielä pikaisesti palauttavalle maastolenkille ja sitten seuraakin taas parin päivän tauko, kun lähden työasioissa Helsinkiin. Lopuksi vielä ihanan värinen kuva mökin kärhöstä. Onneksi on kesä!


torstai 13. kesäkuuta 2013

Taas hehkutusta ja testimittausta

Voi vitsit, vasta eilen pääsin kunnolla ratsastamaan kentällä viime valmennuksen, tai pikemminkin ratsutuksen jäljiltä ja Masa oli mielettömän kiva!

Minulla ei ollut mitään suuria suunnitelmia, joten keskityin vain siihen, että poni on kuulolla ja reagoi nopeasti apuihin. Ravissa oli taas mukavaa vauhtia ja kun keskityin itse keventämään vain ihan vähän (minulla on huono tapa ylikeventää), Masa kiitti heti hakeutumalla pyöreämmäksi. Laukka nousi hienosti ja me laukkasimme ympäri kenttää ja teimme ympyröitä! Ensimmäistä kertaa kentällä laukassa oli oikeasti kontrollia ja säädeltävyyttä. Pystyn ohjaamaan ja pystyin lisäämään ja hidastamaan vauhtia. Ympyrät menivät paremmassa tasapainossa kuin ikinä. Vähänkö hienoa!

Näyttäisi siltä, että tarvittiin vain yksi ratsastus ja Masa oppi paljon uusia asioita, joita pystyy hyödyntämään myös minun kanssani. Hanna sanoikin, ettei minun kannata mennä liikaa kentällä Masan kanssa, sillä poni selvästi oppii todella nopeasti eikä ole tarkoituksenmukaista, että se oppii vääriä asioita. Myöskään Masan päälle ei sovi pelkkä kentällä jyystäminen vaan tekemisen pitää olla monipuolista ja kivaa. Onneksi minäkin tykkään maastoilla!

Poni pörheänä ekana päivänä
Eilen oli Penan kengitys, jonka lopuksi katsoimme kengittäjän kanssa Masan korkeutta. Mitta ei ole virallinen, mutta hyvin samanlainen ja tulokset ovat olleet lähellä virallisia mittaustuloksia. Masa oli aika kauhuissaan mitasta ja tuntui kasvavan silmissä myös korkeutta. Ihmettelimme yhdessä kengittäjän kanssa mikä on se oikea kohta mitata, sillä jos mitta otetaan ihan sieltä sään päältä, tulee korkeudeksi huimat 154 eli ponimittoihin ei todellakaan mennä. Selkä kuitenkin on vain reilut 140cm ja takaa korkeutta löytyy juuri ponimitan alle. Mittaustulos voi olla siis ihan mitä vaan näiden väliltä, riippuen mistä kohtaa säkää mitataan :) Kengittäjäkin ihmetteli, että näin selkeä säkä löytyy, sillä suomenhevoset ovat tyypillisesti säättömiä ja suoraselkäisiä kaulasta pyllyyn. Onhan tuollakin suora selkä, mutta se on hyvin lyhyt (ja siksi myös haasteellinen satulan kannalta). Täytyy miettiä mitä tuon kanssa tehdään, että viitsinkö lähteä koittamaan pienhevoseksi vai en....

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Kuolaintuntuma

Jo ihan ratsastusurani alusta saakka olen miettinyt paljon mikä on oikea kuolaintuntuma. Millaiselta pitäisi tuntua oikea tuntuma hevosen suuhun? Kuinka paljon painoa käsillä on: vain ohjien verran vai maitopurkin verran, vai enemmän?

Ensimmäistä kertaa Masalla ratsastaessani olin haltioissani; ihanan pehmeä ja kevyt hevonen! Tuntui, ettei minun tarvinnut kuin miettiä sormiani, niin Masa jo reagoi. Tätä hehkuttaessani minua on varoiteltu ettei hevonen saa olla tyhjä edestä. Mutta onko edestä tyhjä hevonen sellainen hevonen, joka ei reagoi kuolaimeen vai jotain muuta? Mistä tiedän onko minusta mukavan kevyt tuntuma oikeasti vain tyhjä ja minusta raskas tuntuma oikeasti sellainen mitä kuuluukin hakea?

Olen puhunut asiasta monen eri ihmisen kanssa ja tuntuu, että jokainen vastaa eri tavalla, niistä omista lähtökohdistaan ja arvoistaan ammentamalla. Otin asian puheeksi myös viime valmennuksessa, sillä halusin sellaisen ihmisen mielipiteen, joka mielestäni ratsastaa erittäin siististi ja kevyen näköisesti. Koulukuntaeroja asiassa on kuulemma paljon, mutta hänen mielestään hyvin kevyt tuntuma on sopiva, jos hevonen reagoi sivullevieviin apuihin sekä pidätteisiin. On myös hyvä, että hevonen kestää hetkittäisen voimakkaamman tuntuman pakenematta. Voisi jopa sanoa, että mitä kevyempi sen parempi, sillä silloin on mahdollista ratsastaa pehmeästi ja olla häiritsemättä hevosta liikaa. Hevosen tulee kantaa itse itsensä eikä ihmisen ole tarkoitus auttaa siinä liikaa.

Itse olen pohdiskeluissani päätynyt siihen, että minulle riittää, kun tunnen hevosen suun ja pystyn vaikuttamaan. En kaipaa, että hevonen nojaa käsiini enkä halua joutua pidättämään hampaat irvessä ja hauikset maitohapoilla.

Mielenkiintoisia linkkejä aiheeseen liipaten:
annakilpelainen.wordpress.com
www.tanjakortelainen.com:
Peräänanto, "muoto": Kun hevoselta ei vaadi ja pyydä minkään sortin muotoa, se tulee itsestään kun hevonen on valmis ja ratsastettu pehmeästi ja ilman ristiriitaisia apuja, se on tulos, ei tavoite. Hevonen pehmenee itse ratsastajalle. Hevonen hakeutuu kuolaimelle ja on peräänannossa. Hevosen tulee toki olla hyvin jumpattu kaikista lihaksistaan ja oikein ratsastettu. Kokoaminen on asia, jota ratsastajan pitää aktiivisesti pyytää ja harjoittaa hevosensa lihaksistoa erilaisilla harjoituksilla, mutta vasta kun hevonen hakeutuu itse kuolaimelle pitkässä matalassa muodossa koska siinä liikkuminen on sille mieluisaa ja helppoa.

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kesä ja paarmat

Eilinen päivä alkoi ihanalla maastoratsastuksella, voi kuinka rakastan kesää! Aamu oli juuri täydellinen; aurinko paistoi, mutta ei ollut kovin kuuma ja tuoksut metsässä olivat huumaavat. 

Menimme laukkasuoralle ja päästelimme menemään. Masa laukkasi kivasti, kunnes vaihdettiin kerran Otto menemään ensin. Silloin alkoi kiihdytys, jonka kruunasi maassa ollut puun oksa, joka ilmeisesti näytti hyökkäävän pienen ponin päälle. Niinpä me kiidimme hetken täysin ilman mitään kontrollia Oton ohi. Tyttö pysäytti Oton hölmistyneenä ja Masakin rauhoittui lopulta pysähdykseen, eikä siihen mennyt lopulta edes kauan. Totesimme, että jatkossa kannattaa mennä Masa ensimmäisenä eikä ruokkia yhtään tuota kilpailuviettiä :) Tämän taisin kyllä päättää jo kertaalleen aiemminkin, mutta ehkä kertaus on opintojen äiti... 

Koska ponit alkoivat ennakoida laukkaamista, tein pieniä pysäytys-peruutusharjoituksia, jotka onnistuivat hienosti. Masa oli mukavasti kuulolla ja kevyt ratsastaa niiden jälkeen. Muutenkin tällä reissulla Masa oli oikein ekstrakiva, juuri sellainen sopivan reipas!

Laukan jälkeen kotimatkalla annoimme poikien nauttia umpeen kasvaneesta polusta täysin siemauksin. Samalla pyysin tyttöä nappaamaan pari kuvaa tyytyväisestä hepasta ja tyytyväisestä ratsastajasta. Näitä on ihana katsella ensi talvena ja muistella kesää.

Viikonloppuna tyttö kävi Oton kanssa koulukisoissa. Itse kisat menivät penkin alle, mutta muuten olimme taas reissuun tyytyväisiä; Oton kanssa on todella mukava reissata ja olla kisoissa! Lastaukset ja purkamiset menevät hienosti, Otto nauttii olostaan kunhan vaan saa syödä (vaikka kopissakin) ja on kisoissa aina muutenkin edukseen. Tällä kertaa Otto oli verkassa jännittynyt (taisi toivoa olevansa estekisoissa), mutta rentoutui loppua kohti ja liikkui hyvin. Tyttö teki pari väärinratsastusta eikä prosenteilla voi iloita. Muuten pöytäkirjat olivat ihan kivaa luettavaa (tuomarit olivat oikeasti kommentoineet) ja äidin iloksi laukasta tuli seiskoja! Kaippa se on vain pakko myöntää, että vaikka mielestäni näissä koulukilpailuissa on hyvä käydä (kouluratsastus on sitä perusratsastusta!), on tuo ratsukko enemmän esteratsukko. Joten eiköhän niihin keskitytä jatkossakin enemmän :)

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ukkosta ja säpsyilyä

Eilen suunnitelmissa oli mennä mukavasti kentällä ja verestellä valmennuksen oppeja (edellispäivänä emme ehtineet ratsastamaan). Samalla tytöllä oli suunnitelmissa tehdä viime hetken treeni viikonlopun koulukisoihin, sillä tänään olemme suunnitelleet maastoilevamme. Olemme kumpikin huomanneet, että näille suokkipojille sopii hyvin kisoja ja valmennusta edeltävänä päivänä pidempi maastoreissu, joka sisältää reipasta laukkaa. Ilmeisesti maastossa paikat aukenevat ja pää tuulettuu, jolloin jaksaa taas tsempata kentällä.

Kun pääsimme tallille nousi horisontista tummia pilviä ja alkoi jyristä. Kentällä kumpikin poika oli todella säpsynä ja etenkään Masan kanssa hommista ei tullut mitään. Edelleen olen sitä mieltä, että jos hevonen ei ole rento, ei ratsastuksesta ole mitään hyötyä, sillä silloin hevonen oppii yhdistämään asioita väärin. Tästä itse asiassa oli juuri tehty tutkimuskin: palkkioita käyttävillä ratsastajilla (vaikka palkkiot olisikin annettu väärin) ongelmia ratsastuksessa on vähemmän kuin rankaisemista koulutustapana käyttävillä. Tästä johtopäätöksenä tutkijat epäilevät, että hevoset oppivat nimenomaan tunnetiloja eli rennossa mielentilassa opittu asia opitaan paremmin ja sitä myös toistetaan mieluummin.

Joka tapauksessa, meidän eilinen ratsastus meni hiukan penkin alle, mutta niissä lyhyissä pätkissä, kun Masa malttoi keskittyä minuun, meni hän todella kivasti ja rennosti. Selkeästi jo yksi Hannan ratsastus auttoi siinä, että Masa hakeutui helposti pyöreäksi, mutta liikkui samalla mukavan energisesti. Tätä lisää!

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Hiano poni!

Kyllä meinas mamman sydän pakahtua ylpeydestä, kun poni meni niin hienosti taitavan ratsastajan alla! Voi rukkaa, kun joutuu normaalisti kestämään minun epäselviä apujani ja heilumista... Mietin kyllä etten uskalla enää itse ratsastaa ollenkaan, mutta onneksi Hanna pakotti minut oman ratsastuksensa päälle selkään. Oli poni mukavasti avuilla, vaikka karkasikin niiltä todella nopeasti :)

Koska kyseessä oli ensimmäinen ratsastus, ei Hanna vaatinut mitään erikoista. Ainoastaan, että Masa liikkui suorana ja reippaasti eteenpäin ja jos poni keskittyi muuhun kuin ratsastajaan, siihen puututtiin. Tärkeätä oli saada rintakehä ylös ja takaosa aktiiviseksi, mutta ilokseni näin Masan myös liikkuvan erittäin rentona ja tyytyväisen näköisenä. Kummasti osaava ratsastaja saa heti avut oikealla tavalla läpi. Se mihin Hanna pystyi parissa minuutissa vie minulta kymmenen kilsaa eli vasta pitkän maastoreissun jälkeen Masa liikkuu allani samanlaisella fiiliksellä ja samanlaisella pyöreydellä, kentällä en ole siihen onnistunut kuin todella lyhyissä pätkissä. Tuli hiukan ranteet auki -fiilis, mutta ei auta muu kuin treenata, treenata!

Laukassa Masa tarvitsee aika paljon apua, mutta tasapaino kuitenkin yllättävän hyvä eikä toispuoleisuus ole kovin voimakasta. Minulla korostui taas oikean puolen hankaluus, mutta todennäköisesti se johtuu suureksi osaksi minusta, ei siis hevosesta. Ei kuulemma ole ihme, että meillä on ongelmia, sillä Masa on edelleen raaka ja vaatii aika paljon apua ratsastajalta. Koska minulla on niin lyhyt ratsastushistoria, en pysty apua antamaan juuri oikealla tavalla, sillä liikaakaan hevosta ei saa auttaa. Ideana on opettaa hevonen liikkumaan oikein ihan itse, ratsastajasta huolimatta :)

Onnekseni huomasin, etten silti ole ponia pilannut ja kokonaisuudessaan Masa oli kuulemma mukavan kevyt suusta ja pehmeä. Ja tärkeintä on Hannankin mielestä ponin hyvä pää; Masa on nöyrä, koittaa parhaansa ja on todella oppivainen. Ei kuulemma ole ihan tavallista, että tavallinen harrastehevonen on näin herkkä ja kevyt. Erityisen tyytyväinen olin, kun Hanna sanoi, että voisi ratsastaa toistekin!

Tässä hienoa menoa:


Ja tässä ei niin hienoa :)


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Jännää...

Nyt alkaa jo hirvittää huominen, kylläkin hyvällä tavalla. Meillä on nimittäin piiiitkästä aikaa valmennus! Ja näillä näkymin minä en ole ainoa ratsastaja Masalla vaan myös Hanna hyppää selkään. Videokamera on jo laitettu lataukseen ja odotan kauhunsekaisin tuntein millainen tuomio tulee minun "koulutustaidoistani" :)

Helteiden vuoksi olemme käyneet pääasiassa mukavilla maastoretkillä. Tyytyväinen olen taas pieniin juttuihin; Masa ei ole hinkkaillut karsinassa laittaessani häntä kuntoon juurikaan ja olemme onnistuneet pesuissa aika hienosti. Kokeilin tuossa jokin aikaa sitten erilaista lähestymistä pesemiseen ja palasimme takaisin ruokapalkintoon. Kyllä se vaan toimii parhaiten! Nyt olen saanut pestyä jätkän melkein kokonaan (pyllyn päällä vesi vielä kauhistuttaa), kun palkintona on ämpäri, jossa on herkkuja. En tiedä ovatko muutkin hevoset tuollaisia, ei meidän muut pojat kyllä, mutta Masa tuntuu olevan hyvin tarkka siitä, että kokee hyötyvänsä jotenkin...



lauantai 1. kesäkuuta 2013

Robin Hood

Matti sai uuden päähupun eilen (toimitus oli ihan supernopea!) ja oli kauhuissaan, kun laitoin sitä päähän ratsastuksen ja pesun jälkeen. Kun tyttö tuli leivän kanssa apuun, saatiin huppu lopulta päähän ja Masa pääsi loimitettuna pihalle.

Tänään kävimme pikaisesti tallilla katsomassa miltä huppu vaikutti yön jäljiltä ja muutenkin tarkistamassa, että kaikki oli (etenkin Masan osalta) kunnossa. Poika tuli innoissaan luokseni ja talliin päästyään parkkeerasi tyytyväisenä vakiopaikalleen hinkkaamaan päätään. Nyt hinkkaaminen ei kuitenkaan tainnut antaa suurta tyydytystä, koska se loppui hyvin lyhyeen. Ilokseni huomasin myös, että vielä eilen vereslihalle olleet haavat korvissa olivat rupeutuneet hienosti. Takaisin päähän huppu meni hyvin, vaikka leipää käytettiin silti varmuuden vuoksi. Yhden päivän perusteella olen älyttömän tyytyväinen!

Supertyytyväinen olen myös eiliseen ratsastukseen; ravissa löytyi taas uusi vaihde ja hetkittäin tuntui, että lensimme. Tosin en tiedä miltä se näytti, mutta ei kai sillä ole niin väliäkään?