lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pomppuponi

Hauska pomppuponi minulla nykyään! Kun Masa hoksasi miten esteiden yli päästään hyppäämällä, on hän nyt nauttinut täysin siemauksin maastossa ojien yli hyppimisestä. Kun Otto ylittää ojan ihan kävelemällä, Masa loikkaa kunnolla ja on niin polleana osaamisestaan :) Ihana!

Viime maastoreissulla ojien hyppelyn lisäksi Masa kääntyi takajaloillaan pelottavaa tikkaa karkuun, samalla kun Otto taas katseli kummastuneena, että pitikö tässä pelätä jotain... Käytiin muuten myös ilman satulaa metsässä kävelemässä ja minä pysyin selässä ojan yli hypyssä! Ratsastus vaihtui lopulta talutukseen, kun myös ratsastajien oli pakko päästä nauttimaan herkullisista vadelmista.



Nyt me lähdetään tytön ja anopin kanssa muutamaksi päiväksi Lontoon humuun!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Hölkkää ja hyppimistä

Olipas hauska huomata kuinka Masan kunto on todella kasvanut! Viime maastolenkillä ravi alkoi niin kivasti, että ehdotin tytölle jos mentäisiinkin pelkkää ravihölkkää koko matka. Niinpä ravasimme nelisen kilometriä pysähtymättä sellaista mukavan reipasta hölkkää. Masa jaksoi matkan ilman pienintä ongelmaa, ei hengästynyt eikä ollut hikinen takaisin tallille päästessämme (toki siinä on vielä noin kilometrin metsäkävely ennen). Viime syksynä ravia onnistui vain murto-osa tästä ja vielä keväälläkin puolikas sai aikaan hiipumista vauhdissa. Mahtavaa!

Eilen tyttö halusi kokeilla taas hyppäämistä Masan kanssa, joten minä tein pienen ristikon kentälle (kannattimet 45cm). Hiukan jännittelimme, että kuinka käy, mutta Masahan muisti heti mistä tässä on kyse ja loikkasi esteen yli tyytyväinen ilme kasvoillaan. Hiukan poniparka on hukassa takajalkojensa kanssa laukassa, mutta esteen yli mennään nyt hyppäämällä ja minun mielestäni ihan hyvällä tekniikalla. Etenkin kun vasta viime kerralla Masa hyppäsi ensimmäistä kertaa esteen yli :)

Tässä lyhyt video hyppelyistä. Oli ihanaa nähdä, kun poni oli taas niin tyytyväisen oloinen suoritukseensa!
En onnistunut sitä lisäämään tähän oikein, mutta koitan myöhemmin uudelleen...

Ja muuten, suosittelen katsomaan Areenasta Herkkä Hevosmies!

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Masa Mäkinen

Masa on ollut minulla nyt kymmenen kuukautta ja sen kunniaksi ajattelin kerätä hiukan vertailukuvia muutoksesta. Ihan viime päivät olemme lomailleet eli ratsastusta on ollut aika vähän, vaikka tallilla olenkin käynyt päivittäin. Oman loman kunniaksi olen keksinyt niin paljon kaikenlaista ohjelmaa mökillä, että on tuntunut turhalta stressata vielä ratsastuksesta. Tyttökin on pitänyt tämän viikon Otolla lomaa, kun viime viikko oli aika rankka; ensin esteleiri ja sunnuntaina vielä aluekisat. Kisoissa muuten meni taas hienosti, kun nopealla ajalla ja puhtaalla radalla tuli sija 3 90cm esteissä! Metriinkin oli ilmoittauduttu, mutta se jäi lopulta välistä. Okserin verkkahyppy meni huonosti, kun esteen taakse tuli ratsukko ja Otto kielsi (onneksi, muuten olisi käynyt todella huonosti!). Mieluummin ottaa nämä kisakokemukset varman päälle kuin lähtee koittamaan epävarmassa tilanteessa, etenkin kun metrin luokka on jo Otolle iso. Ärsyttää vaan suunnattomasti, kun tapahtui tuollainen tyhmä tästä ratsukosta johtumaton juttu! Muutenkin nämä kisat olivat ihan omaa luokkaansa verkka-alueen kanssa, sellainen kaaos siellä oli välillä...

Aika paljon olen mielestäni kirjoitellut siitä mitä meille kuuluu, joten ajattelin antaa kuvien puhua tällä kertaa puolestaan. Masalle kuuluu hyvää ja kehitystä on tapahtunut, etenkin viime aikoina paljon. Olemme nyt jopa laukkailleet monta pääty-ympyrää putkeen hyvää laukkaa ja saaneet pitkiä pätkiä käynnissä hyvässä muodossa. Maastoilu on edelleen aivan yhtä ihanaa ja kentälläkin Masa jaksaa koko ajan mennä paremmin, siis nimenomaan henkisellä puolella jaksaa :)

Pojat syömässä viime syksynä
Ja hiukan sopusuhtaisempi pari tänään

Häntä syksyllä
Ja häntä nyt. Seassa on ihania hopeisia, mustia ja oransseja jouhia!
Rakennekuvat yllättävän samasta kulmasta :) 

Ihana Matti!
Päivääkään en vaihtaisi pois!



tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kesäihottuma

Viime postauksen kommentteihin lupasin, että tartun tähän kesäihottumaan vielä kunnolla, ei pelkästään pintapuolisesti raapaisten.

Pullukka-Matti kotiutuessaan
Kun Masa saapui minulle viime syksynä, oli häntä hinkattu käytännössä kokonaan ja harjakin aika takuilla. Tiesin, että edellisessä kodissa ei paljon puunattu ja koska Masan iho ei ollut mistään rikki, en ollut kauhuissani tuosta. Luotin siihen, että selviämme pitkälle ihan perushoidolla, siis hyvällä ravinnolla, harjauksella ja pesulla.

Olen sitä mieltä, että kesäihottuma on useamman asian yhteissumma ja tärkein hoito siihen tulee sisältäpäin eli ravinnon kautta. Koska Masa oli erittäin ylipainoinen minulle tullessaan, joutui poni heti laihikselle. Aiemmassa kodissaan Masaa ei oltu juurikaan liikutettu ja vaikka minulla ei ollut suunnitelmissa aloittaa mitään mittavaa treeniä, tuli ratsastusta kuitenkin ohjelmaan todella paljon aikaisempaa enemmän, joten ruuan määrään ei puututtu. Niinpä Masa sai hyvälaatuista kuivaheinää niin paljon kun söi (aluksi nirsoili siitä hiukan) ja taisi jossain vaiheessa saada hiukan kauraakin päivittäin. Joulun kanttiin ruokintaan tuli lisäksi yksilöllinen yrttiseos Better Choicelta, josta kirjoittelin aiemmin täällä. Lopulta Masa ei suostunut syömään yrttikivennäistä ollenkaan, joten se annettiin Otolle ja Masa sai/saa tavallista kivennäistä. Kun ensimmäinen puhdistuskuuri loppui, juttelin Better Choicen Päivin kanssa ja tilasin uuden kevyemmän puhdistuskuurin. Hänen mielestään puhdistusreaktio oli ollut sen verran vahva, ettei elimistö ollut vielä kokonaan kunnossa yhden kuurin jäljiltä. Toisen kuurin lopulla Masa alkoi nirsoilla näidenkin yrttien kanssa. Jotkut sanovat, että elimistö kertoo mitä se kaipaa :)

Alun perin ajattelin, etten loimita ellei ole ihan pakko, mutta Masa alkoi reagoida ilmeisesti auringonvaloon aikaisin keväällä hilseilemällä, jolloin pelästyin ja hankin ensin Hööksin ihottumaloimen, joka oli liian iso eikä muutenkaan Masan mieleen. Pienen googlailun perusteella päädyin enlantilaiseen SnuggyHoodsin loimeen, josta Masa heti tykkäsikin. Pikkuisten ötököiden jäljiltä silmänympärykset olivat yhtäkkiä alkukesästä ruman näköiset ja tilasin päähupun, joka auttoikin tilanteeseen. Nykyään Masa on kokonaan loimitettu. Jostain syystä kuvittelin, että loimittaminen on hankalaa, mutta eihän se ole! Ja toisaalta myös, sen verran mitä menee enemmän aikaa loimittamiseen, sen verran säästyy harjaamisessa :) Kokemusta meillä ei ole kuin Hööksin loimesta ja näistä Snuggyhoodseista, jotka ovat meidän kummankin (minun ja Masan) suosikkeja. Kangas on mukavan jämäkkää, mutta joustavaa neulosta ja malliltaan loimi on hyvä. Siihen saa myös hyvin erilaisia lisäosia, kuten kaulakappaleen, päähupun sekä esimerksi jalkasuojat tai "haarasuojat" erittäin voimakkaasti reagoiville hevosille.

Erilaisista ulkoisista aineista olen huomannut parhaimmaksi tavallisen Helosanin sekä pikiöljy-ruokaöljyseoksen. Laitan myös joskus tervarasvaa, mutten kovin usein. Viime syksynä hehkutin AVS14-voidetta ja loimen kanssa tilasin Hilton Herbsin ihottumavoiteen, mutta niitä en ole kovinkaan paljon käyttänyt. Ei niissä ole ollut mitään vikaa, mutta niihin Masa reagoi enemmän (peruuttamalla karsinassa karkuun). Helosanin haistaessaan Masa odottaa yleensä rauhassa, että saan sen laitettua ja pikiöljyn haistaessaan yleensä kääntää pyllyn minua kohti; siksi, että laittaisin sitä häntään :) Helosania käytän päänalueella sekä nivusiin ja pikiöljyä pääasiassa häntään ja harjamartoon. Joskus suihkautan ennen ratsastusta Effolin sumutetta, mutta sitä en juurikaan laita muulloin. Alkuun tuntui, että Masa suhtautui pikiöljyyn voimakkaammin, mutta nykyään tosiaan oikein tyrkyttää häntäänsä minulle, että laittaisin sitä siihen. Nivusiin sitä en saa laittaa ja siitä olenkin päätellyt, että aine kirvelee ohuella iholla jotenkin. Kovin usein en ole Masaa pessyt aineilla, mutta silloin harvoin kuin olen, käytössä on Prob-shampoo, joka sisältää eteerisiä öljyjä. Häntää olen pessyt ihmisten tervashampoolla, joka on vaikuttanut erittäin hyvältä siihen. Pikiöljyseos on toiminut meillä myös "hoitoaineena" hännän selvittelyssä.

Uskoisin, että tärkeimmäksi hoitokeinoksi ihottumassa meillä on osoittautunut yrttikuuri, joka puhdisti sekä hyvä heinä ja lisääntynyt liikunta eli elimistön yleinen hyvinvointi. Ilman loimea Masa on ollut nyt muutaman kerran yön ulkona eikä ole hinkkaillut yhtään enempää seuraavana päivänä, mutta en silti jättäisi loimea pidemmäksi aikaa pois. Sen käyttäminen on helppoa eikä siitä ainakaan haittaa ole. Tärkeimmäksi hoitoaineeksi lasken pikiöljyn, joka käy moneen :)

Masa eilen

torstai 11. heinäkuuta 2013

Uusi loimi ja uusi kaveri

Tällä viikolla Otto on leirillä ja Masa sai uuden kaverin, ettei tarvitse olla yksin. Nämä pojat eivät ole olleet aiemmin yhdessä, joten samaan tarhaan laittaminen hiukan jännitti. Kumpikin kiljui ja potki ilmaa, mutta mitään pahempaa ei sitten tapahtunutkaan. Masa tosin vaikutti siltä, ettei ollut kaverista ihan niin innoissaan ja koitti kävellä karkuun, kun toinen halusi rapsutella. 

Posti toi uuden Snuggyhoodsin loimen, joka on yhtä kokoa pienempi kuin aiempi. Tämä istuu paremmin! Uuden värin mukana on tullut myös pieniä uudistuksia, sillä esimerkiksi tarrat ovat tässä loimessa paremmat. Kauniin sinisen pitäisi karkoittaa kärpäsiä ja paarmojakin, mutta en oikein vielä tiedä... Mutta onhan tuo nätti!

Kun laitoimme pojat ensimmäiseksi yöksi yhteen, otin varmuuden vuoksi loimen pois ettei ainakaan sen takia tule vaaratilanteita. Aamulla minua oli vastassa tyytyväisen näköinen heppa, joka ei hinkkaillut yhtään karsinassa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesäihottuma on saatu kuriin! Masan iho on paremmassa kunnossa kuin monen ei-ihottumaisen eikä muutamat kokeilut ilman loimea ole siihen vaikuttanut mitenkään. Haluan silti pitää varmuuden vuoksi loimea, koska ei se näytä heppaa häiritsevänkään mitenkään. Mutta tyytyväinen olen, kun häntäkin alkaa näyttää hännältä :)

Jos mää vähän sun pyllyyn hinkkaan kaulaani...

Supersankari


perjantai 5. heinäkuuta 2013

Este ylitetty!

Osa teistä varmaankin muistaa meidän ja Masan epätoivoiset "estetreenit" kuluneelta keväältä, mutta nyt kuuluu esterintamalle uutta! Viime aikoina tyttö on ratsastanut Masalla muutamia kertoja ja viime maastoreissun (ja siellä laukkailun jälkeen) hän sanoi, että kokeilisi mielellään mennä Masalla pieniä esteitä. Eräänä päivänä, kun meillä ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa ratsastuksen osalle, teimme taas heppavaihtarit ja kasasimme pari pientä estettä kentälle. Tyttö verkkasi Masalla normaalisti ja kokeili hypätä pientä ristikkoa ja lopulta myös pientä pystyä. Korkeutta pystyllä oli varmaankin huimat 30cm :)

Koska laukka on vielä sen verran raakaa, tyttö ehdotti, että kokeilisi mennä pelkästään ravissa. Siinä kun pystyy jonkin verran kontrolloimaan paremmin. Alkuun Masa meni tuttuun tapaansa kolistellen yli, eikä tullut pienintäkään hypyn elettä. Huomasin, että jos tyttö katsoi estettä, Masa meni heti todella paljon epävarmemmaksi ja kun muistutin tyttöä katsomaan kauas horisonttiin, muuttui Masan suhtautuminen esteeseen heti. Ilmeisesti koska Masa on herkkä kaikelle, riitti pieni esteen katsominen aiheuttamaan "paniikin". Kun tyttö keskittyi siihen, ettei katso missään vaiheessa lähestymistä estettä tai maata, hyppäsi Masa ristikon yli! Kokeilimme saman vielä toisesta suunnasta sekä kummastakin suunnasta pystyllä. Meille riitti, kun Masa meni kerran yli kummastakin suunnasta ja aina hypyn jälkeen kehuimme vuolaasti. Oli ponin ilme ihana, kun hän hoksasi mitä halusimme ja osasi tehdä sen :) Vaikka kyseessä oli pieni este, oli se meille ihan valtava loikka eteenpäin ja mikä parasta, Masa näytti tykkäävän hyppäämisestä, kunhan vain ensin uskalsi kokeilla.

Minun lainaheppailuni jatkuu, sillä olen Oton lisäksi ratsastanut myös kaverini ihanalla suokkitammalla. Kävimme maastolenkillä ja suuntasimme läheisen ravitallin treeniradalle, joka on ihan mieletön! Pitkä, todella hyväpohjainen leveä hiekkatie, jossa on myös mäkiä ja kaarteita. Tällä suokilla ei ole tuolla oltu kuin kerran aiemmin, jolloin tamma oli väläyttänyt monte-ratsun alkeita. Minä annoin tamman mennä niin kovaa kun hän halusi, siinä askellajissa missä halusi ja hän viipotti kovaa ravia mieluummin kuin laukkasi. Oli hauskaa! Sovimme jo, että seuraavalla kertaa minä otan oman sportstrackerin mukaan ja katsomme kuinka kovaa mennään :)