keskiviikko 28. elokuuta 2013

Syystsekkaus hierojalla

Netin arkistoista löytyi; Otto nuorena poikana laitumella
Heppojen syyshuollot ovat täällä taas!
Eilen hierottiin Otto ja Masa ja ensi viikolla on raspaukset ja sitten rokotukset. Koko kesän olen pohtinut hierontaa, mutta vasta nyt saatiin aikaiseksi sopia päivä. Kummallakaan pojalla ei meistä ollut mitään erityistä, mutta Otto on tehnyt kesän aikana paljon töitä ja Masan kunto on hyvä tsekata jonkun muunkin toimesta kuin pelkästään minun. Minä en välttämättä katso kovinkaan objektiivisesti ;)

Ensimmäisenä vuorossa oli Otto, joka olikin jumissa lihaksistoltaan. Hieroja kehui, että hommia on selvästi tehty, mutta palautteluun ja venyttelyyn pitää kiinnittää enemmän huomiota. Vaikka kouluratsastus ei ole Otolle (eikä ratsastajalle) mieluista, pitää sitä tehdä, jotta heppa joutuu käyttämään tasaisemmin lihaksiaan. Ponnistavat lihakset pyllyssä ja reisissä olivat kuulemma erittäin hyvässä kunnossa, mutta taas vatsan ja selän pitkät lihakset heikommassa. Eli enemmän esimerkiksi väistöjä ja vähemmän eteenpäin suuntautuvaa liikettä ja ponnistamista. Nyt siis poni ja ratsastaja kouluratsastuskuurille!

Masa puolestaan oli hyvässä kunnossa, ei jumeja eikä käytännössä eroja puolissa. Oikea lapa oli aavistuksen enemmän tukossa kuin vasen, muttei ero ollut voimakas. Samoin oikeassa takavuohisessa oli jotain pientä eroa vasempaan, muttei mitään sellaista mistä pitäisi huolestua. Hyvä kuitenkin pitää mielessä ja tarkkailla tilannetta. Tyytyväinen olen siitä, että olen onnistunut ratsastamaan Masaa tasapainoisesti ilman, että kumpikaan puoli olisi voimistunut/jumiutunut enemmän. Lihaksistoltaan Masa oli mennyt selkeästi eteenpäin, vaikka paljon on vielä hommia edessä. Jatkossa voimme ottaa mukaan myös raskaampaa treeniä, sillä lihaksisto on nyt kehittynyt tasaisesti ilman ongelmia nivelissä tai jänteissä. Keskustelimme myös lihavuuskunnosta, joka on hierojankin mielestä Masalla nyt hyvä. Pientä heinämahaa on tullut aivan lähiaikoina, mutta selkeää kiinteytymistä on tapahtunut. Hierojakin huomautti, että ympärysmitoissa ei varmasti eroja näkyisi, mutta se miltä hevonen tuntuu on nyt täysin erilainen, kun hyllyvää rasvaa ei ole. Nyt tarvitaan enää sitä bodausta!

Erityisen hyvä mieli tuli, kun hieroja sanoi, ettei rehellisesti sanottuna olisi vuosi sitten uskonut, että saisin aikaiseksi tälläisen muutoksen Masan kunnossa vain vuodessa. Kun aloitetaan työskentely aikuisella hevosella, joka on niin huonossa pohjakunnossa ja ylipainoinen kuin Masa oli, muutosten saaminen on vaikeata ja hidasta. Eikä ole edes varmaa, että selkeitä muutoksia tulee, ainakaan ilman ongelmia. Me olemme kuitenkin tehneet tätä projektia rauhassa ja vaikka tahti on välillä ollut hyvinkin verkkaista, olemme selvinneet ehkä juuri siksi ilman loukkaantumisia tai ongelmia. Hierojan sanoin, jos hevosen kuntoa ajatellaan nollasta sataan ja te aloititte nollasta, niin nyt ollaan jo kuudessakympissä. Mahtavaa! Vaikka niiden loppujen prosenttien saaminen onkin ehkä se vaikein osa ;)

tiistai 27. elokuuta 2013

Hyvä mieli karkilla

Nyt on löytynyt sellainen karkki, jota kummatkin pojat rakastavat! Tyttö sai kaveriltaan synttärilahjaksi ison purnukan lakritsikarkkeja, joiden epäilin tuoksun perusteella olevan etenkin Masasta epäilyttäviä. Vaan kas kumma, Masa maiskutteli ekaa karkkiaan kummissaan ja on sen jälkeen käynyt ihan kuumana niihin. Hassu! Myös Otto tykkää näistä ehkä vielä enemmän kuin muista, vaikka ei toki tavallisestikaan nirsoile herkkujen kanssa ;)

Viime viikkoina Otto on ollut esteillä normaalia epävarmempi ja vaikka valmennukset ovat menneet ihan hyvin, meni viikonlopun kisareissu epävarmoissa merkeissä. Viimeinen kisareissuhan meillä oli se epäonninen metrin rata (vaikka sitä ennen olikin hyvä 90 rata), jonka verkassa Otto hyppäsi esteen sekaan, kun taakse ratsasti ratsukko. (Täälläkin kisoissa verkkavahdit joutuivat erikseen huomauttamaan pariin kertaan ettei esteen taakse tehtäisi voltteja. Miten aluetasolla voi kisata ihmisiä, jotka eivät tuota ajattele itse??) Ennen ensimmäistä rataa Otto oli selvästi hyvin jännittynyt ja epävarma osaamisestaan. Rata meni ihan ok ja puhtaasti, mutta silti ilman kunnon rytmiä ja varmuutta. Onneksi minulla oli taskussa mukana karkkeja ja annoinkin heti yhden radan jälkeen. Se selvästi piristi Ottoa, sillä jos hevoset hymyilisivät olisin varma, että Otto olisi nauranut ilosta. Seuraavan radan verkka meni ihan erilaisissa tunnelmissa. Itse rata meni jo ihan hyvässä temmossa, mutta yhdelle esteelle Otto tuli aavistuksen vinossa, jolloin Otto taas epäröi ja päätti kurvaista ohi. Radan jälkeen Otto tuli luokseni iloisena karkin himoissaan eikä tarvinnut pettyä, vaikkei rata täydellinen ollutkaan :)

Analysoimme kisan jälkeen tilannetta ja totesimme, että Otto tarvitsee nyt selkeästi itsetunnon buustausta kunnolla. Alkukausi meni älyttömän hyvin, mutta yksi epäonninen hyppy ja Oton itseluottamus mureni silmissä. Valmennuksissa tilanne on ollut ihan kunnossa, mutta kisat (ja etenkin verkka) näyttivät jännittävän ponia tosi paljon. Sovimme, että nyt mennään hetken aikaa vain helppoja kisoja ja niissäkin muistetaan kehua ponia paljon sekä antaa aina karkki radan jälkeen, jotta Otto yhdistää kisaamisen voimakkaammin positiiviseen tunteeseen.

Masallekin herkut ovat toimineet hyvin, sillä sain eilen pestyä pojan yksin ihan helposti. Herkkujen avulla pesupaikasta on saatu luotua mieluinen paikka, johon Masa peruuttaa mielellään ja nykyään myös pysyy siellä mielellään.

Herkuilla on vaan kummallinen mahti!

perjantai 23. elokuuta 2013

Hölmö rakkaus

Miten voikin olla niin hölmön rakastunut omaan hevoseensa? Kolmen (pitkän) vapaapäivän jälkeen pääsin vihdoin tänään tallille ja ratsastamaan. Aloittelin tekemällä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä käynnissä, koitin saada avut niin pieniksi kuin mahdollista. Hyvin pian Masa tuntui toimivan melkein ajatuksen voimalla. Tein käynnissä temmonvaihteluita hidastamalla omaa istuntaa ja vastavuoroisesti antamalla lantion liikkua palattiin takaisin normaaliin käyntiin. Masa hoksasi hyvin, että istunnan hidastamisen tarkoituksena oli vain "koota" käyntiä ja vasta istunnan pysäyttäminen tarkoitti pysähdystä. Sen jälkeen keventelin hiukan kumpaankin suuntaan ja tein siirtymiä ravista käyntiin, ravista pysähdykseen ja pysähdyksestä raviin. Poni oli hienosti kuulolla ja teki kaikki pienillä avuilla!

Koska kentällä oli pari muutakin ratsukkoa, siirryin laukkailemaan maneesiin. Ohjaustehosteet ovat joskus (aika usein) laukassa hukassa enkä halunnut aiheuttaa muille harmaita hiuksia. Maneesissa en olekaan käynyt ikuisuuksiin ja Masaa jännitti alkuun hiukan. Kävelin pari kierrosta ja aloitin ravata; mikä mahtava ravi sieltä löytyikin! Mieletön, energinen ja pehmeä ravi! Selkä oli kunnolla mukana ja Masa vielä paljon paremmin kuulolla kuin kentällä. Laukka nousi hyvin ja laukkailimme ympäri maneesia, teimme ympyröitä ja Masa kantoi itsensä hienosti ja kuunteli pohjetta ja istuntaa paremmin kuin aikoihin. Olin ihan ihmeissäni, että mites tässä nyt näin kävi... Loppukäyntejä siirryin tekemään takaisin ulos ja se tietty kuulolla olo katosi samalla hetkellä. Kokeekohan tuo jotenkin maneesin seinät turvallisina? Vai mikähän ihme siinä on?

Anyway, oli taas niiiiin ihana ratsastus! Karsinassa puunailin ja pussailin ihanaa heppaani, joka kyllä välillä laittoi sieraimensa rytylle kertoen, ettei nyt ehkä arvosta puunailujani niin paljon kuin toivoisin :)

lauantai 17. elokuuta 2013

Hevosen laihduttaminen

Koska ylipainoa Masalla oli meille tullessaan melkoisesti, keskityin hitaaseen painonpudotukseen liikuntaa lisäämällä. Erityisesti alkuperäisroduilla liian nopea painonpudotus saattaa johtaa ongelmiin, kun elimistöön kertyneet rasvavarannot käytetään liian nopeasti. Rasvaanhan kertyy paljon myös kuona-aineita ja jos rasva lähtee liikkeelle liian nopeasti, se rasittaa erityisen paljon sisäelimiä, kuten maksaa ja munuaisia. Uskoisin, että osittain Masan kesäihottuma johtui sekaisin olevasta aineenvaihdunnasta, sillä tänä kesänä poni ei ole reagoinut juuri yhtään, vaikka olen toki myös ennaltaehkäissyt sitä mm. loimittamalla.

Masa jumppaa
Hevosen, samoin kuin ihmisen, laihduttamisessa pätee ihan samat lainalaisuudet; pitää kuluttaa enemmän kuin saa energiaa. Hyvin yksinkertaista, eikö? Hevosen kohdalla on erityisen tärkeätä, että ruokinnassa ei tehdä radikaaleja muutoksia liian nopeasti eikä karkea rehun määrää lasketa liikaa kerralla, sillä se lisää mahahaavan riskiä huomattavasti. Luonnossa laiduntaessaan hevonen syö käytännössä koko ajan eikä vatsan hyvinvoinnille tee hyvää pitkät tauot heinän saamisessa tai suuret vaihtelut sen määrässä. Laihduttaessa heinämäärän tulisi olla 1,5% hevosen painosta, mikä meillä tarkoittaisi noin 7kg/päivä (arvioin, että Masa painaa 450kg).

Masa oli edellisessä elämässään "pihankoriste" eikä siis säännöllisessä työssä. Poni eleli äitinsä ja siskonsa kanssa isolla laitumella ja sai lisäksi heinää, sekä luultavasti herkkujakin säännöllisesti. Vaikka Masa on perso ruualle, ei hän silti suostu syömään mitä tahansa. Alkuun maahan pudonnut omenakin jäi syömättä, kun siinä oli roskia (maistui kyllä, jos putsasin). Nykyään poni ei ole ihan niin nirso :)

Koska viikko-ohjelmaan tuli aikaisempaan verrattuna paljon liikuntaa, ei heinämääriin puututtu. Masa sai kuivaheinää paljon ja tallinpitäjä etsi sopivaa määrää vähentämällä määriä, jos heinää jäi syömättä. Kivennäisten (ja yrttisekoituksen) kanssa aamuisin ja iltaisin Masa sai pienen määrän kauraa, joka vaihtui talven aikana mysliksi, kun kaura tuntui aiheuttavan valkuaispatteja. Tällä hetkellä Havensin mysliä Masa saa aamuin illoin 2dl ja heinää aika paljon. En tiedä onko tuosta myslistä mitään oikeata hyötyä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole ollut, Masa rakastaa sitä! Ja saapahan vähän enemmän rakennusaineita lihaksille...

Joidenkin laihdutusohjeiden mukaan hevonen pitäisi liikuttaa hikeen neljä kertaa viikossa 50 min kerrallaan tai tehdä lyhyempi hikitreeni joka päivä viikon treenimäärän ollessa yhteensä 200 minuuttia. Itse olen todennut parhaimmaksi laihdutuskeinoksi pitkät maastolenkit, joilla kävellään paljon. Pitkät lenkit matalalla sykkeellä kasvattavat peruskuntoa ja polttavat rasvaa paremmin kuin lyhyet repäisyt. Alussa ravi ja laukkapätkät olivat maastossakin todella lyhyitä, mutta niiden pituutta olemme kasvattaneet koko ajan. Nyt ravissa olemme menneet jo useita kilometrejä ja laukassa noin kilometrin verran putkeen. Nykyään Masa hengästyy harvemmin ja hengästyessään palautuu nopeasti, samoin kuin hikoillessa. Kentällä olen tehnyt mieluummin lyhyen ja intensiivisen ratsastuksen, sellaisen lihaskuntotreenin, kuin hinkannut pitkiä aikoja jotain. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea tuon hevosen luonne, sillä ei nimittäin hinkkailla turhan takia kentällä :)

Töitä Masan kanssa tehtiin alussa kolme-neljä kertaa viikossa ja nykyään yleisimmin viisi kertaa, joskus kuusi. Joka viikko on vähintään yksi täysin vapaa päivä, jolloin saatamme käydä katsomassa heppoja, mutta emme tee niiden kanssa mitään. Minusta on tärkeätä, että hepat näkevät meitä muutenkin kuin pelkästään silloin, kun vaadimme jotain joko fyysisesti tai henkisesti rankkaa. Työksi lasken myös maastakäsin tehtävät jutut, jotka kyllä nyt kesän aikana jäivät aivan liian vähälle. Maastoreissuja olemme pyrkineet tekemään pari viikossa, joskus lyhyitä (n.45 min) ja joskus pitkiä (n.90 min). Kilometrejä on kertynyt sports-trackerillä seurattuihin keskimäärin 7 ja alle neljän kilsan lenkkejä emme ole tainneet tehdä koskaan. Maastossa olemme aina kävelleet alussa ja lopussa kunnolla, mutta onneksi meidän maastot ovat sellaiset, että on melkein pakkokin. Käynnissä lihakset lämpenevät mukavasti ja taas kotiinpäin tullessa hiki kuivuu ja hengitys tasaantuu.

Omat haasteensa meidän laihdutukselle aiheutti Masan huono lihaskunto, jonka vuoksi on tarvinnut ottaa todella rennosti, etenkin alussa. Lihasten puuttuessa ylipaino jo itsessään aiheutti kovan rasituksen nivelille eikä sitä helpottanut mukaan tullut ratsastajan paino. Ensimmäisenä muuttuneeseen treeniin reagoivat takapolvet keräämällä nestettä, jonka jälkeen etujaloista kavionivelet olivat lämpimänä ja lapojen alue jumissa. Sydäntalvella Masa kolisteli ratsastaessa paljon ja muutaman kerran kengätkin irtosivat etujaloista tarhassa. Nämä ongelmat jäivät kuitenkin lyhytaikaisiksi eikä pitkiin aikoihin ole ollut mitään erikoista huomattavissa. Uskoisin, että suurin syy tähän on ollut se, että olemme menneet rauhassa eteenpäin ja aina ongelmien ilmetessä ottaneet pienen tauon aktiivisempaan treenaamiseen ja menneet silloin pitkiä kävelymaastoja ilman revittelyjä.

Nyt kun paino on saatu kuriin, peruskunto suhteellisen hyvälle tasolle ja hepan pää jaksamaan säännöllisempää työskentelyä, aloittelemme hiljakseen "bodaamisen" eli lihaskunnon kasvattamisen lajikohtaisesti. Siis lihaksia pyllyyn ja takaosa alle! :)

perjantai 16. elokuuta 2013

Hevosen lihavuuskunto

Seuraamassani blogissa oli hyvä kirjoitus hevosen lihavuudesta muutamalla videolla höystettynä. Siitä sain innoituksen kirjoittaa postauksen meidän laihdutusprojektista, joka alkoi viime syksynä Masan saapuessa meille. Tällä hetkellä Masa on lihavuuskunnoltaan ihan hyvässä kunnossa (ehkä pientä pyöristymistä taas ilmojen kylmetessä tapahtunut), mutta edelleen aavistuksen lihasköyhä, etenkin pyllystä. Tässä tekstissä kirjoitan enemmän lihavuuskunnon määrittämisestä sekä siitä missä kunnossa Masa oli meille tullessaan ja seuraavassa postauksessa kerron enemmän mitä me olemme tehneet laihdutuksen eteen.

Masa ostopäivänä
Usein hevosta arvioidessa tuijotetaan pelkkää vatsanseutua, vaikka myös laihalla hevosella saattaa olla iso ns. heinämaha. Vatsa tai kylkiluiden tuntuminen/näkyminen ei siis kerro kaikkea lihavuudesta eikä siihen kannata liikaa kiinnittää huomiota erityisesti alkuperäisroduilla, jotka ovat ruumiinrakenteeltaan usein raskaita. Lihavuuskuntoa pitäisikin arvioida jakamalla hevonen kolmeen osaan; kaula, selkä ja kylkiluut sekä lautaset ja hännäntyvi. Koska jokainen hevonen on oma yksilönsä, saattaa rasva kertyä epätasaisesti. Siksi oikean lihavuuskunnon määrittämiseksi arvioidaan nämä kolme osaa erikseen ja niiden keskiarvo kertoo missä kunnossa hevonen on. Terveyden kannalta vaarallisinta on kaulaan ja niskaan kertyvä rasva, joka kertoo sokeriaineenvaihdunnan ongelmista. Jos rasvaa on ollut elimistössä jo pidemmän aikaa, se muuttuu pehmeämmästä rasvakudoksesta kiinteämmäksi. Valitettavasti Masan elimistössä ollut rasva oli monelta kohtaa hyvinkin kiinteätä eli sen kertyminen oli kestänyt jo jonkin aikaa.

Harmikseni en ottanut sittenkään riittävästi kuvia Masasta, kun hän saapui meille, sillä meidän kuvat eivät kerro koko totuutta. Masalla oli erittäin paksu rasvaniska ja taivuttaessa kaula meni läskipoimuille. Rasvaa oli kertynyt paljon myös kyynärpään taakse ja sään alueelle. Kylkiluita ei käytännössä tuntenut edes kunnolla painamalla. Rasvaa oli paljon myös lantion alueella ja pyllyssä. Hännäntyvi oli kunnolla höllyvän rasvan alla. Arvioisin, että lihavuuskunnoltaan Masa olisi ollut minulle tullessaan selkeä viisi eli erittäin ylipainoinen. Tällä hetkellä arvioisin lihavuuskunnon olevan kolme ja puoli, mutta koska Masa on rungoltaan pyöreä esimerkiksi satulavyön kireyteen ei ole laihduttaminen vaikuttanut yhtään. Rasvaa on kuitenkin lähtenyt selkeästi pois kriittisiltä alueilta ja kylkiluutkin tuntuvat helposti sormia kylkeä pitkin juoksuttamalla. Ilokseni Masan niskan hyvä malli ei ole pelkästään ollut rasvaa, vaan pyöreys on säilynyt laihdutuksesta huolimatta :)

Viimeisin rakennevertailu
Tuosta aiemmin mainitsemastani blogista löytyi erittäin hyvä video hevosen lihavuudesta ja kuinka sen voi määritellä käsin tunnustelemalla. Täältä puolestaan löytyy mielestäni selkeät kuvat ja selitykset eri lihavuusasteista englanniksi. Hippoliksen sivuilla on myös ohjeet, mutta ne keskittyvät mielestäni liikaa kylkiluiden näkymiseen/tuntumiseen. En täysin allekirjoita videon ohjetta hevosen selän mallista lihavuuskunnon mittarina, sillä kokemukseni mukaan usealla suomenhevosella on hyvin tasainen selkä eikä selkäranka tai säkä ole samalla tavalla näkyvillä kuin esimerkiksi puoliverisillä ratsuilla. Mielestäni silti tuo videon antama ohjeistus ottaa huomioon paljon paremmin hevosen yksilöllisen ja rodullisen rakenteen, kun keskitytään katsomaan hevosta laajempana kokonaisuutena ja katsotaan sitä tärkeintä eli kuinka paljon rasvaa hevosen elimistöön on kertynyt.

Seuraavaksi sitten kerron mitä me ollaan tehty kuluneen 11 kuukauden aikana :)

maanantai 12. elokuuta 2013

Leijumista maaston jälkeen

Käytiin pitkästä aikaa toisella puolella maastossa ja olipas kivaa! Tämä puoli oli viime vuonna se missä ei ollut hirvikärpäsiä eikä niitä ollut nytkään, jes! Syy miksemme täällä käy niin usein on tie, sillä matkaa melko vilkkaasti liikennöityä tietä pitkin metsään on puolisen kilometriä. Tien varrella on myös pieni talli, jonka hevoset pelottavat Masaa, mutta onneksi olemme selvinneet aina pelkällä kyttäilyllä ja tien puolen vaihtamisella ohi. Vaikka Otto ja Masa (erityisesti Otto) ovat hyvin maastovarmoja, en halua ottaa turhia riskejä ja niinpä käymme täällä yleensä vain aikaisin viikonloppuaamuisin, jolloin liikenne on hiljaisemmillaan ja toisen tallin hepat saattavat olla vielä sisällä.

Tällä puolella hyväpohjaista hiekkatietä ja kangasmaastoa on vieläkin enemmän kuin toisella puolella. Tälläkin kertaa laukkasimme pitkän pätkän suoraa tietä vanhan soramontun pohjalle, jossa teimme jonkin verran ympyrätyöskentelyä. Varmaankin ensimmäistä kertaa ikinä sain Masan toimimaan ympyrällä laukassa ihan samanlaisessa temmossa kuin suorallakin. Oli mahtavaa huomata, että pystyin ohjaamaan hevosta sinne mihin halusin myös reippaammassa vauhdissa. Hetkittäin koin jopa sellaisia itsetunnon buustauksia, että mietin tosissani voivani joskus kokeilla laukkaavani pienten kumpareiden yli ja ehkä hyppääväni pieniä esteitä...

En tiedä johtuuko se siitä, ettei minulle ole koskaan sattunut mitään hevosten kanssa, mutta erityisesti Masan kanssa koen oloni todella luottavaiseksi ja varmaksi. Myös vaikka vauhti on joskus kovaa ja joskus hän päättääkin vauhdin ja suunnan minä kyydissä pitäen harjasta kiinni :) Erityisesti maastossa tuntuu, että tämän hevosen kanssa sulaudumme yhteen.

Oma rakas

keskiviikko 7. elokuuta 2013

Maastoesteillä

Synttäripusu
Takaisin töissä ja pikkuhiljaa myös takaisin normaalissa arkirytmissä muuallakin. On kyllä ollut hiukan hankalaa päästä työmoodiin, kun lomalla oli niin kivaa. Vaikka kyllä minä työstäni pidän!

Masalle ei kuulu kummempaa ratsastuksen osalta; samaa vanhaa vaan eli harjoitellaan perusjuttuja. Maastossa sain kerran taas kunnon kyytiä laukassa ja seuraavana päivänä oli kentällä meno oikein mukavaa ja lennokasta. Jos tuo ei hetkittäin muuttuisi noilla nopeilla laukkavedoilla niin älyttömän vahvaksi pitäisi niitä tehdä kyllä ehdottomasti enemmän, sillä se tuntuu avaavan paikat kunnolla ja saavan motivaation kenttätyöskentelyyn paremmaksi. Ekat hirvikärpäset bongattiin myös maastossa, joten saa nähdä miten maastoilujen käy...

Viime sunnuntaina juhlimme Masan kanssa synttäreitä, kun Masa täytti 7v ja minä hiukan enemmän :) Juhlapäivän kunniaksi heppa sai herkutella leivällä ja olla lomalla, kun minä taas olin kummin tehtävissä rippijuhlissa ja nautin herkullisista tarjoiluista siellä. 

Tyttö osallistui Otolla maastoestevalmennukseen ja vaikka taisi kumpaakin hiukan jännittää, meni esteet hienosti! Täytyy kyllä sanoa, ettei kenttäratsastusta suotta sanota kuninkuuslajiksi, sillä jo pelkästään alkuverkka sellainen, ettei minun Masallani olisi ollut mitään mahdollisuuksia pärjätä mukana :) Valmennuksessa oli mukana onneksi vain kaksi ratsukkoa, joten valmennus oli todella yksilöllistä. Tyttöhän ei ole oikeita maastoesteitä hypännyt koskaan ja toinen mukana ollut hevonen oli myös ekakertalainen, mutta silti siellä mentiin eikä meinattu.Onneksi klipattiin Otto edellisenä iltana, sillä ei olisi poni muuten jaksanut menossa mukana.

Alkuverkassa keskityttiin saamaan hevonen kunnolla avuille ja notkeaksi kyljistä voltteja tekemällä sekä laukkaamaan kaksi kertaa kaksi minuuttia noin 400m/min vauhdilla peltoa ympäri. Pitkillä sivuilla piti löytää säätöä laukkaan ja mennä kovempaa. Tyttö sai hiukan noottia siitä, että menee liiaksi esteistunnassa eikä kunnon kevyessä istunnassa eikä käytä riittävästi istuntaa laukan säätämiseen. Valmentaja myös muistutti, että on ihan ok käyttää ääntä istunnan lisäksi, jos hevonen tuntuu vahvalta. Alkuverkan jälkeen ratsukot menivät pienet laatikot, jonka jälkeen siirryttiin heti hyppäämään isompaa laatikkoa ja tukkia, joiden jälkeen mentiin samoja jo ratana. Muutamia kertoja Otto otti tyypilliset pikkuaskeleet (jotka tyttö on saanut kitkettyä rataesteillä aika hyvin pois) ennen estettä, mutta kokonaisuudessaan esteet menivät hienosti! Otto vaikutti innostuvan erityisesti alamäkeen hypättävästä haudasta, joka meitä katsojia (siis äiti ja kuski) kauhistutti :) Myös vesi jännitti alkuun ja vedestä ensimmäisen kerran hypätty risueste aiheuttikin ohijuoksun, mutta seuraavilla kerroilla sujuivat niin veteen kuin vedestä hyppääminenkin hienosti. On nuo vaan taitavia! Kyllä tämä täti katseli menoa vain ihastellen, ehkä minäkin joskus eläkkeellä olen yhtä rohkea ja osaava... ;)


Alkuverkkailua

Ensimmäisiä hyppyjä

Tukilta alas

Veteen tutustumista

Ja sit mennään!