lauantai 17. elokuuta 2013

Hevosen laihduttaminen

Koska ylipainoa Masalla oli meille tullessaan melkoisesti, keskityin hitaaseen painonpudotukseen liikuntaa lisäämällä. Erityisesti alkuperäisroduilla liian nopea painonpudotus saattaa johtaa ongelmiin, kun elimistöön kertyneet rasvavarannot käytetään liian nopeasti. Rasvaanhan kertyy paljon myös kuona-aineita ja jos rasva lähtee liikkeelle liian nopeasti, se rasittaa erityisen paljon sisäelimiä, kuten maksaa ja munuaisia. Uskoisin, että osittain Masan kesäihottuma johtui sekaisin olevasta aineenvaihdunnasta, sillä tänä kesänä poni ei ole reagoinut juuri yhtään, vaikka olen toki myös ennaltaehkäissyt sitä mm. loimittamalla.

Masa jumppaa
Hevosen, samoin kuin ihmisen, laihduttamisessa pätee ihan samat lainalaisuudet; pitää kuluttaa enemmän kuin saa energiaa. Hyvin yksinkertaista, eikö? Hevosen kohdalla on erityisen tärkeätä, että ruokinnassa ei tehdä radikaaleja muutoksia liian nopeasti eikä karkea rehun määrää lasketa liikaa kerralla, sillä se lisää mahahaavan riskiä huomattavasti. Luonnossa laiduntaessaan hevonen syö käytännössä koko ajan eikä vatsan hyvinvoinnille tee hyvää pitkät tauot heinän saamisessa tai suuret vaihtelut sen määrässä. Laihduttaessa heinämäärän tulisi olla 1,5% hevosen painosta, mikä meillä tarkoittaisi noin 7kg/päivä (arvioin, että Masa painaa 450kg).

Masa oli edellisessä elämässään "pihankoriste" eikä siis säännöllisessä työssä. Poni eleli äitinsä ja siskonsa kanssa isolla laitumella ja sai lisäksi heinää, sekä luultavasti herkkujakin säännöllisesti. Vaikka Masa on perso ruualle, ei hän silti suostu syömään mitä tahansa. Alkuun maahan pudonnut omenakin jäi syömättä, kun siinä oli roskia (maistui kyllä, jos putsasin). Nykyään poni ei ole ihan niin nirso :)

Koska viikko-ohjelmaan tuli aikaisempaan verrattuna paljon liikuntaa, ei heinämääriin puututtu. Masa sai kuivaheinää paljon ja tallinpitäjä etsi sopivaa määrää vähentämällä määriä, jos heinää jäi syömättä. Kivennäisten (ja yrttisekoituksen) kanssa aamuisin ja iltaisin Masa sai pienen määrän kauraa, joka vaihtui talven aikana mysliksi, kun kaura tuntui aiheuttavan valkuaispatteja. Tällä hetkellä Havensin mysliä Masa saa aamuin illoin 2dl ja heinää aika paljon. En tiedä onko tuosta myslistä mitään oikeata hyötyä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole ollut, Masa rakastaa sitä! Ja saapahan vähän enemmän rakennusaineita lihaksille...

Joidenkin laihdutusohjeiden mukaan hevonen pitäisi liikuttaa hikeen neljä kertaa viikossa 50 min kerrallaan tai tehdä lyhyempi hikitreeni joka päivä viikon treenimäärän ollessa yhteensä 200 minuuttia. Itse olen todennut parhaimmaksi laihdutuskeinoksi pitkät maastolenkit, joilla kävellään paljon. Pitkät lenkit matalalla sykkeellä kasvattavat peruskuntoa ja polttavat rasvaa paremmin kuin lyhyet repäisyt. Alussa ravi ja laukkapätkät olivat maastossakin todella lyhyitä, mutta niiden pituutta olemme kasvattaneet koko ajan. Nyt ravissa olemme menneet jo useita kilometrejä ja laukassa noin kilometrin verran putkeen. Nykyään Masa hengästyy harvemmin ja hengästyessään palautuu nopeasti, samoin kuin hikoillessa. Kentällä olen tehnyt mieluummin lyhyen ja intensiivisen ratsastuksen, sellaisen lihaskuntotreenin, kuin hinkannut pitkiä aikoja jotain. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea tuon hevosen luonne, sillä ei nimittäin hinkkailla turhan takia kentällä :)

Töitä Masan kanssa tehtiin alussa kolme-neljä kertaa viikossa ja nykyään yleisimmin viisi kertaa, joskus kuusi. Joka viikko on vähintään yksi täysin vapaa päivä, jolloin saatamme käydä katsomassa heppoja, mutta emme tee niiden kanssa mitään. Minusta on tärkeätä, että hepat näkevät meitä muutenkin kuin pelkästään silloin, kun vaadimme jotain joko fyysisesti tai henkisesti rankkaa. Työksi lasken myös maastakäsin tehtävät jutut, jotka kyllä nyt kesän aikana jäivät aivan liian vähälle. Maastoreissuja olemme pyrkineet tekemään pari viikossa, joskus lyhyitä (n.45 min) ja joskus pitkiä (n.90 min). Kilometrejä on kertynyt sports-trackerillä seurattuihin keskimäärin 7 ja alle neljän kilsan lenkkejä emme ole tainneet tehdä koskaan. Maastossa olemme aina kävelleet alussa ja lopussa kunnolla, mutta onneksi meidän maastot ovat sellaiset, että on melkein pakkokin. Käynnissä lihakset lämpenevät mukavasti ja taas kotiinpäin tullessa hiki kuivuu ja hengitys tasaantuu.

Omat haasteensa meidän laihdutukselle aiheutti Masan huono lihaskunto, jonka vuoksi on tarvinnut ottaa todella rennosti, etenkin alussa. Lihasten puuttuessa ylipaino jo itsessään aiheutti kovan rasituksen nivelille eikä sitä helpottanut mukaan tullut ratsastajan paino. Ensimmäisenä muuttuneeseen treeniin reagoivat takapolvet keräämällä nestettä, jonka jälkeen etujaloista kavionivelet olivat lämpimänä ja lapojen alue jumissa. Sydäntalvella Masa kolisteli ratsastaessa paljon ja muutaman kerran kengätkin irtosivat etujaloista tarhassa. Nämä ongelmat jäivät kuitenkin lyhytaikaisiksi eikä pitkiin aikoihin ole ollut mitään erikoista huomattavissa. Uskoisin, että suurin syy tähän on ollut se, että olemme menneet rauhassa eteenpäin ja aina ongelmien ilmetessä ottaneet pienen tauon aktiivisempaan treenaamiseen ja menneet silloin pitkiä kävelymaastoja ilman revittelyjä.

Nyt kun paino on saatu kuriin, peruskunto suhteellisen hyvälle tasolle ja hepan pää jaksamaan säännöllisempää työskentelyä, aloittelemme hiljakseen "bodaamisen" eli lihaskunnon kasvattamisen lajikohtaisesti. Siis lihaksia pyllyyn ja takaosa alle! :)

1 kommentti:

  1. Tosi mielenkiintoinen kertomus Masan laihdutusprojektista! Mielenkiinnolla seuraan lihaskuntoprojektin etenemistä :)

    VastaaPoista