perjantai 27. syyskuuta 2013

Ajatuksia perjantaille

Voiko näihin ohjeisiin enää mitään lisätä?






Paitsi tämän?


Hevostelurikasta viikonloppua!

Kuvat alimmaista lukuunottamatta: http://www.horsejunkiesunited.com/?p=60433

Kuulemaan oppii kuuntelemalla

Huomaan päivä päivältä kaipaavani enemmän hiljaisuutta, enemmän raikasta ilmaa, metsän tuoksua. Vaikka olen kaupungista kotoisin ja aina nauttinut miljoonakaupungeista matkustaessa suunnattomasti, kaipaan valtavasti ulkona olemista, kirpakkaa syysilmaa ja hiljaisuutta. Luin sattumalta juuri tekstin, jossa käsiteltiin samaa asiaa ja ymmärsin, että niinhän se on. Asuessani maaseudulla, ärsykkeitä on huomattavasti vähemmän ja aistit muuttuvat sitä hienovaraisemmiksi mitä vähemmän ärsykkeitä elämässä on. Onneksi.

Joku viisas on joskus sanonut, että hevonen valitsee omistajansa. Että jokaisella hevosella on oma tehtävänsä, oma opetuksensa. Kuluneen vuoden aikana koen oppineeni paljon enemmän kuin olisin etukäteen uskonut. Kuvittelin kouluttavani ratsun uraa aloittelevaa hevosta, vaikka todellisuudessa tämä hevonen on kouluttanut minua kuuntelemaan ja olemaan läsnä. Sillä ilman läsnäoloa tai Masan mielipiteen kuuntelemista, ei tekemisestä tule mitään.

Älä kokeile tätä kotona :)
Luultavasti tappelemalla ja väkisin vääntämällä olisin päässyt ulkoisesti vastaavanlaisiin tuloksiin, mutta ihastuin Masan luonteeseen. Eihän se olisi samanlainen, jos poni ei saisi olla oma itsensä kanssani. Onkin melkoista taiteilua löytää tasapaino, sillä pitäähän ratsun olla ihmisen hallittavissa, mutta ei kuitenkaan tehdä asioita vain avuttomasti käskystä. Minä haluan, että hevoseni reagoi ja kertoo mielipiteensä, vaikkei se joka kerta vaikutakaan lopputulokseen. Haluan, että hevoseni tietää, että sen mielipiteellä on väliä ja että se yrittää ratkaista asioita itsekin. En halua opettaa hevostani avuttomaksi.

Masan avulla olen oppinut myös kuuntelemaan Ottoa ja ymmärtänyt vasta viimeisillä ratsastuskerroilla, että Otto on oikeasti valtavan herkkä hevonen. Hän on vain luonteeltaan paljon tasaisempi kuin Masa eikä näytä reaktioitaan yhtä voimakkaasti. Merkit ovat paljon pienemmät, paljon hienovaraisemmat ja ne on valitettavasti jopa helppo ohittaa.

On ollut onni saada elämääni juuri nämä hevoset, sillä ilman Penan ja Oton tuomaa luottamusta en olisi koskaan uskaltanut ostaa Masaa. Ja ilman Masan opettamaa kuuntelutaitoa, en olisi koskaan ymmärtänyt kuunnella samoin myös Ottoa.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Hömpöttelyä

Masa sai letin!
Mittauksen jälkeen illalla menin innokkaana tallille tarkoituksena ratsastaa Masaa kuulolle ja tehdä paljon väistöjä. Pojat odottivat meitä kärsimättöminä ja ärhentelivät toisilleen, kun kummallakin oli niin kiire meidän ihmisten luokse. Talliin päästyämme ymmärsin syyn, Masan kummatkin kyljet olivat ihan paukamilla. Ilmeisesti polttiaiset olivat hyökänneet kunnolla illan saapuessa :( Puunasin ponin pikiöljyllä ja jätin lepäämään karsinaan. Kummatkin jäivät ensimmäiseksi yöksi sisälle eikä Masa onneksi ollut hinkannut oikeastaan yhtään, myöskään viime yönä.

Eilen hömpöttelin Masan kanssa kevyesti ilman satulaa. Kyllä muuten huomaa laihtumisen selästä! Aiemmin kuin nahkasohvassa istumisen sijasta nykyään pitää miettiä aika tarkkaan missä kohtaa istuu, ettei selkäranka paina ikävästi. Poni oli aavistuksen pörheänä, mutta kuitenkin hyvin kuulolla ja liikkui pyöreänä. Heräsi taas epäilys, että satula ei sovi nykyään ollenkaan, kun ilman satulaa Masa liikkuu noin paljon paremmin pyöreänä. Tein lähinnä käynnissä taivuttelua ja väistöjä, jotka onnistuivat pelkällä painonsiirrolla ja pidätteellä. Ravia uskalsin ottaa vain pieniä pätkiä, kun Masa kuunteli istuntaa älyttömän tarkkaavaisena ja kun minä heilahtelin, meni poni ihan sekaisin :)

Tänään minä ratsastin Otolla samalla idealla ja tytön piti mennä Masalla esteitä. Kuitenkin aiemmin suht ok istunut estesatula ei sopinut enää ollenkaan vaan Masa oli todella jännittynyt eikä ratsastuksesta tullut mitään. Vaihdoimme satulan ja hetken päästä myös ratsastajan, mutta meno oli silti melko jännittynyttä, vaikkakin parempaa kuin estesatulalla. Vaikka Masa olikin aika hengästynyt laukkaamisen jälkeen, oli meno tänäänkin enemmän hömpöttelyä kuin kunnon treenaamista. Kivaa joka tapauksessa!

torstai 19. syyskuuta 2013

Ei ponia täällä

Mun poni!
Mittaus oli tänään ja niinhän se sitten kävi, ettei Masa ole poni vaan huimat 149cm korkea hevonen. Ei siis pienhevonen vaan pieni hevonen :)

Kovin yllätyksenä ei tämä tullut, mutta olisin toki toivonut sentin pienempää mittaa. Silloin olisimme päässeet kisaamaan pienhevosluokkiin ja tyttö ehkä jossain vaiheessa tulevina vuosina poniluokkiin, niitä kun on vielä kolme kautta jäljellä. Mittauksessa Masa käyttäytyi oikein hienosti, selvästi meidän harjoittelut namien avulla auttoivat. Ensimmäisellä kerrallahan Masa jännittyi aivan järkyttävän paljon, kun kengittäjä otti mitan esille, mutta nyt jännittyi vain hetkeksi ja rentoutui sitten. Siedätystä olen tehnyt koskettelemalla Masaa selästä ja sään kohdalta erilaisilla kovilla jutuilla ja heilutellut metallista mittanauhaa selän päällä antaen samalla nameja. Se selvästi toimi!

Tiesin, että hyvin rajoilla mennään ja vaikka kengitys oli eilen, en pyytänyt kengittäjää kikkailemaan kavioiden vuolun kanssa. Heppa on sen kokoinen kuin on, eikä tämä ole mikään oikeasti tärkeä asia. Uskon, että Masalla on annettavaa kyllä ihan tavallisissa suokkiluokissa riittävästi sittenkin joskus, kun lihaksistoltaan on kisoihin valmis. Mittaajaakin silti harmitti, kun ei saanut sitä viimeistä senttiä pois. Sain kuitenkin vinkin, että voisin kokeilla mittausta vielä joskus uudelleen, sillä muutokset lihaskunnossa ja lihavuudessa voivat vaikuttaa tulokseen riittävästi. Koska ero viralliseen poniin on niin pieni, sain mittaajalta luvan kutsua Masaa jatkossakin poniksi ;)

p.s. Saimme muuten samalla tsekattua sirun avulla, että Masa on oikeasti Masa :)

tiistai 17. syyskuuta 2013

Valmennus Otolla

Kuva viime syksyltä
Sovimme tytön kanssa, että minä otan ohjelmistooni kouluratsastuksen Otolla ja tyttö esteratsastuksen (eli puomit) Masalla. Eilen pääsin valmennukseen Oton kanssa ja olipas se hauskaa! Tämä oli toinen tuntini tällä opettajalla, joka on uusi tuttavuus ja täytyy kyllä sanoa, että pidän hänestä oikein paljon. Viimeksi sain paljon hyödyllisiä neuvoja Masan kanssa ja nyt Oton kanssa tuntui, että sain vielä enemmän. Hänen oma taustansa on käsittääkseni ratsastuskoulusta ja varmaankin sillä osasi neuvoa hyviä vinkkejä saadakseni Oton kevenemään edestä ja käyttämään kunnolla takapäätään. En muista koska Otto olisi ollut näin kevyt ja tasainen edestä viimeksi, vaikka sainkin olla tosi tarkkana, että se pysyi yllä.

Ottohan on ihan täydellinen perheratsu; erittäin kiltti, tasainen ja sopivan hyvä kaikessa. Ratsastamisen lisäksi Otto toimii moitteetta kärryn edessä ja onkin sellainen oikea monitoimipolle. Esteillä Otto loistaa, mutta ei ole mikään liitokavio kouluratsu eikä oikein rakenteensakaan puolesta siihen hommaan sovi. Kuitenkin kouluratsastus on kaiken perusta ja lihaskunnon vuoksi myös Oton on mentävä joskus mukavuusalueensa ulkopuolelle ja tsempattava kouluvalmennuksessa.

Tunti alkoi isolla keskiympyrällä, jossa teimme pysähdykset neljässä kohdassa. Pian otimme pysähdyksestä neljäsosan ravia, käyntisiirtymisen ja ympyrällä väistön. Väistöä teimme myös ravissa ja hetken päästä väistön jälkeen tehtiin laukannosto. Ympyrällä väistättämisellä aktivoitiin sisätakajalkaa, jotta saatiin se paremmin käyttöön laukassa. Teimme samalla idealla myös koko kentällä eli lyhyen sivun kulmassa väistö käynnissä ulos, laukannosto, pääty-ympyrä tai voltti ja käyntisiirtymä pitkällä sivulla. Otto hiukan kuumeni tästä ja sain tehdä tosissani hommia, ettei laukkaaminen mennyt juoksemiseksi. Ihan viimeiset laukat menivät hienosti ja loppuraveissa Otto meni mukavan tahdikasta ja letkeätä ravia.

Viime kerrasta, kun olen Otolla ratsastanut kunnolla on kulunut jo pitkä aika. Vaikka Otto on tosi simppeli hevonen, huomasin, että Otto tarvitsee yllättävän paljon apua minulta, mutten saa jäädä yhtään vetämään tai puristamaan, koska silloin pakka hajoaa totaalisesti. Eteenpäin liikkumisessa ei ole ongelmaa, mutta se tapahtuu helposti liikaa juoksemalla ilman kunnollista tahtia. Tuntui kuitenkin, että löysimme uusia vaihteita ja keinoja treenata tahtia ja suoruutta. Koitin myös kehua Ottoa aina paljon, jotta hän ymmärtäisi mitä häneltä halusin ja mitä en halunnut. Sain myös vinkin kokeilla kouluratsastusta estesatulalla, sillä Oton runko on sen mallinen, että Inka epäili estesatulalla pääseväni paremmin vaikuttamaan pohkeella. Ratsastuksellisesti Otto ja Masa ovat kuin yö ja päivä, vaikka Ottokin tekee töitä hyvällä asenteella, ei tietyt asiat vain ole hänelle helppoja eikä siten kovin palkitsevia tehdä. Inkakin kommentoi, että "Masa on iso hevonen ponin vartalossa ja Otto on vaan tuollainen pikkuponi" tarkoittaen juuri sitä, että Otto suorittaa hienosti omalla tasollaan. Mutta se taso ei vain ole kovin korkealla :) Silti, Ottoa parempaa hevosta ei olisi meille voinut löytyä silloin reilut kaksi vuotta sitten!

maanantai 16. syyskuuta 2013

Ensimmäinen vuosi

Tänä aamuna kaverin ratsastamana
Tänään on kulunut vuosi siitä, kun löysin elämäni hevosen, Masan. Siitä miten se tapahtui olen kertonut täällä ja toki muuallakin blogissa. Edellisiä yhteenvetoja elostamme löytyy: Aika juoksee, Puoli vuotta ja Masa Mäkinen. Tämä blogi on ihan mieletön työkalu itselle, kun muutaman tekstin kautta saa perspektiiviä kuluneisiin kuukausiin ja ymmärrystä siitä, että vaikka olemme menneet hitaasti eteenpäin, olemme kuitenkin menneet ihan koko ajan eteenpäin. Yhtäkään päivää en vaihtaisi pois enkä ole vielä kertaakaan katunut sitä, että tämä ihana ruunanpallero astui elämääni.

Mitään tarkkaa kuvausta en meidän treenaamisesta ajatellut kertoa, mutta viime aikoina sekä laukkaan että raviin on ollut paljon uutta säädeltävyyttä. Muoto pysyy tasaisempana ja Masa kantaa itseään hetkittäin todella hienosti. Viime valmennuksessa teimme laukannostoja pysähdyksestä ja ne onnistuivat hienosti! Suurimpana ongelmana oli taas ratsastaja, joka koitti liikaa varmistella eikä antanut hevosen vain tehdä :) Tällä hetkellä tuntuu kaukaiselta ajatella, että alle vuosi sitten Masa ei edes osannut nostaa laukkaa kuin ajamalla. Ja vielä kaukaisemmalta tuntuu ajatus siitä, että minä olen sen onnistunut opettamaan niin, että muutkin pystyvät laukkaamaan. En ole siis onnistunut pilaamaan enkä ole onnistunut turruttamaan ponia, vaan Hannankin tasoinen ratsastaja on sanonut Masan olevan mukavan herkkä ja kevyt ratsastaa. Tänään taitava kaverini oli ratsastamassa Masalla toista kertaa ja ratsastus meni hienosti. Masa selvästi tykkäsi, vaikka joutuikin tekemään myös vaikeampia asioita kuin minun kanssani, mutta sehän tässä onkin taustalla. Koitetaan saada hevoselle rutiinia uusiin asioihin, jotta hevonen voi paremmin opettaa omistajaansa :)

Kuten olen jo aiemminkin sanonut, on Masa ollut nuoresta iästään huolimatta (tai ehkä juuri siksi) minulle aivan mieletön opetusmestari! Tähän blogitekstiin olen kiteyttänyt jo aiemmin sen fiiliksen mikä on edelleen. Masa on minulle maailman paras hevonen!

Tässä vielä muutama muutoskuva, tuosta hännästä olen kyllä niin tyytyväinen :)

Häntä nyt
Masa vuosi sitten

Masa nyt

perjantai 13. syyskuuta 2013

Ihana syksy

Pojat rokotettiin tiistaina ja ovat saaneet nauttia lomapäivistä sen jälkeen. Otto on perinteisesti nostanut pienen lämmön rokotuksen jälkeen ja vaikutti eilenkin aavistuksen vaisulta, joten annoimme poikien ottaa rennosti ja levätä. Pieni tauko tekee uskoakseni muutenkin hyvää, sillä Oton jumituksen ja Masan valmennusten lisäksi hepat ovat nyt olleet säännöstellyllä heinällä ja siksi hiukan nälkäisen oloisia koko ajan ennen kuin tottuvat uusiin määriin.

Tänään kävimme kävelemässä sänkkärillä ja kumpikin vaikutti oikein tyytyväiseltä. Muutaman kierroksen jälkeen käynnin tahti rentoutui ja pojat alkoivat päristellä tyytyväisinä. Se riitti meille, joten suuntasimme talliin laittamaan pojat kuntoon. Masa on ollut alkuviikon ukkoskuuron jälkeen ilman loimea eikä onneksi ole reagoinut ötököihin pahasti. Jonkin verran paukamia on, mutta poni ei hinkannut itseään ollenkaan karsinassa. Halailin ja rapsuttelin Ottoakin oikein urakalla ja poni vaikutti tyytyväiseltä. Otto on luonnostaan sellainen suulla hamuilija, mutta nyt seisoi paikoillaan alahuuli roikkuen. Taisi olla halipula :)

Masa hyödynsi kuvaushetken ;)
Huomenna tarkoituksena on mennä hiukan reippaammin sänkkärillä ja avata paikkoja. Nyt on pakko nauttia tästä ihanasta lämpimästä ja kuivasta syksystä. Kerrankin meillä on kunnon sänkkäripelto millä mennä!

Rokotuksen yhteydessä juttelin eläinlääkärin kanssa hevosten mittauksesta ja vinkistä soitin Hevosjalostusliittoon. Sieltä onkin tulossa virallinen mittaaja tälle alueelle kierrokselle ensi torstaina, joten myös Masa mitataan silloin! Hiukan jänskättää kuinka käy, mutta sittenpähän tiedetään eikä tarvitse arvuutella enää. Kengittäjäkin ehtii käydä ennen sitä :)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Muutos ruokintaan

Viime hieronnassa Otto oli aika jumissa lihaksistoltaan ja aloimme pohtia siihen syytä yhdessä hierojan kanssa. Yhdeksi syyksi hieroja epäili sen, että ravinto on epätasapainossa ja lihaksilla ei ole riittävästi polttoainetta työskennellä vaan Otto menee liikaa maitohapoilla. Itse olen aika kädetön ruokinta-asioissa ja lopulta pyysin hierojaa tekemään ruokintasuunnitelman. Laskureilla selvisikin, että ravinnonlaatu todellakin on ollut väärin. Energiamäärältään kummatkin pojat ovat saaneet liikaa energiaa, mutta heinästä, joka on treenissä olevalle hevoselle huonosti hyödynnettävissä. Juttelimme pitkään ravinnonlaadun merkityksestä ja opin taas uusia asioita. En ole koskaan ajatellut, että myös hevoselle on merkitystä sillä mistä energia tulee. Heinän energia imeytyy paksusuolessa, mutta väkirehujen ohutsuolessa, josta se on huomattavasti paremmin käytettävissä nopeasti. Karkeasti sanottuna, vaikka heinän tuleekin olla hevosen pääravinnonlähde, ei se riitä hevoselle, jolla tehdään töitä. Niinpä heinämäärää pienennettiin ja mukaan lisätään pikkuhiljaa enemmän väkirehua, joka meidän tapauksessa on Criollon Fullia. Siitä saa hevonen kaikki tarvitsemansa eikä suolaa lukuunottamatta tarvitse lisäksi mitään muuta.

Toimitin ruokintasuunnitelman pohjaksi meidän viikon liikuntapäiväkirjan, jonka perusteella Oton liikunta luokiteltiin keskiraskaaksi ja Masan kevyeksi/keskiraskaaksi. Määrällisesti kummankaan liikuntaa ei tarvitse muuttaa, mutta kumpikin tarvitsee enemmän raskasta liikuntaa mukaan viikko-ohjelmaan. Hevonen saa ja pitää hengästyä ja hikoilla kunnolla, jotta kunto kehittyy. Tärkeimmäksi keinoksi siihen hieroja ehdotti reippaat vedot maastossa eli nykyistä pidemmät ja vauhdiltaan kovemmat pätkät niin ravissa kuin laukassakin. Koska Masan ravi on selkeästi hitaampaa kuin Oton, tekisi Otolle hyvää ravata kovaa ja Masan taas laukata hiljempaa samassa vauhdissa. Kovassa ravissa selkä joutuu käyttöön ihan eri tavalla kuin hitaammassa ja Masa taas tarvitsee voimaa laukkaansa, jota tulisi hyvin hitaassa vauhdissa. Oton treeniin pitää ottaa monipuolisemmin myös kouluvääntöä eli niitä väistöjä, mitä Masallekin juuri annettiin tehtäväksi. Näin Ottokin vahvistuu hienomotorisilta liikkeiltään eikä kehity ainoastaan ponnistavilta lihaksiltaan.

Itselleni ehkä suurimpana yllätyksenä tuli ruuan määrä, sillä nyt heinän lisäksi kummankin hevosen tulisi saada 1kg väkirehua päivässä, jotta ravinnon tarve ja saanti pysyvät tasapainossa. Muutos on huima siihen mitä pojat tällä hetkellä ovat saaneet ja mielenkiinnolla odotankin miten se vaikuttaa kumpaankin heppaan. Jatkoa seuraa!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Väistöjä ja keskiravin hakemista

Viime perjantaina pääsin nauttimaan aitiopaikalta, kun Masa meni hienosti. Hanna nimittäin pääsi pitkästä aikaa käymään meillä! Koska Hannan ratsastus on tehnyt aina niin valtavan hyvää Masalle, sovimme taas etten minä ratsasta ollenkaan vaan Hanna menee koko ajan yksin. Kerroin etukäteen, ettei meillä ole ollut mitään varsinaista ongelmaa vaan ratsastukset ovat menneet kivasti ja Masa on mielestäni mennyt taas suurella harppauksella eteenpäin. Poni ei kuitenkaan vielä osaa juuri mitään, joten apua todellakin tarvitaan.

Alkuverkkailun jälkeen Hanna testasi väistöjen tekemistä, mutta Masa hermostui melkoisesti, kun ei ymmärtänyt mitä halutaan. Niinpä Hanna hyppäsi pois selästä ja näytti raipan avulla maastakäsin mitä Masan piti tehdä. Kun homma onnistui maastakäsin, kokeiltiin selästä ja se onnistui. Kotitehtäväksi sain harjoitella näitä paljon, sillä väistöt kehittävät hienomotorista lihaksistoa hyvin ja saa hepan vatsalihakset töihin. Koska Masa on luonteeltaan miellyttämisenhaluinen, hän hermostuu todella helposti, jos ei ymmärrä mitä halutaan. Niinpä koulutuksessa pitää asiat pilkkoa erittäin pieniin osiin ja kun pienet osat sujuvat, niitä voidaan yhdistellä pidemmiksi pätkiksi. Väistö pitäisi ainakin nyt tehdä pelkän raipan avulla ja käyttää raippaa selästä samaan kohtaan kuin maastakäsin. Luultavasti, kun Masa hoksaa idean, niin väistöön riittää pelkkä painonsiirto. Tällä hetkellä pohkeen käyttäminen saa aikaiseksi vaan tuollaista steppailua mitä videon alkupuolella näkyy... Tein pienen videokoosteen väistötreenistä:



Harmikseni jouduin käymään kesken ratsastuksen kotona hakemassa tytön ratsastuskamppeet ja kun palasin takaisin oli Hanna jo lopettelemassa hymy korvissa. Sain lopuksi näytteen toisesta laukasta ja keskiravin harjoittelut kumpaankin suuntaan. Vaikka tietenkään keskiravissa ei ole vielä kunnollista ponnekkuutta, on siinä jo hieno alku! Hannakin taisi yllättyä :) Myös laukka meni aiempaa paremmin ja hetkittäin se oli jo ihan oikeata harjoituslaukkaa.

Kotitehtäväksi sain jatkaa taas samaan malliin kuin aiemminkin, mutta ottaa mukaan väistöjä. Tasapaino ja eteenpäinpyrkimys ovat hyvällä mallilla ja niitä näköjään treenaan luontaisesti aika hyvin. Nyt pitäisi saada enemmän sivuttaissuuntaista liikettä, jotta jatkossa Masa pystyy tekemään laajemmin kouluratsastusta ja käyttämään kehoaan kokonaisvaltaisemmin ratsastaessa. Oikeastaan pidemmälle kouluratsastuksessa ei tällä treenaamisella voida mennä, mutta tämä on hyvä alku. Erityisesti mieltä lämmitti kommentti, ettei Masa olisi näin helposti ratsastettava, jos en olisi pohjatyötä tehnyt hyvin eli pitänyt hepan tyytyväisenä työskentelyyn ja ratsastaessa rentona. Jatkoon vaaditaan parempi lihaskunto eli treeniä, treeniä!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kesäkuvahaaste

Sain kivan kuvahaasteen Emmiltä. Haasteeseen kuuluu laittaa seitsemän kuvaa kuluneelta kesältä ja kertoa niistä yhdellä sanalla. Tällä kertaa en laita haastetta eteenpäin, sillä se on pyörinyt jo monessa blogissa. Mutta mielelläni näen näitä vielä lisääkin, eli haasteeseen saa tarttua!

Näistä oli meidän kesä 2013 tehty:

Rentoutumista
Juhannus

Jääkiekkoa

Maastoilua

Aluekisoja

Herkuttelua

Kummipoika



torstai 5. syyskuuta 2013

Sänkkärillä käyty

Toissapäivänä meidän kaikki pojat raspattiin. Onneksi kaikkien suut olivat hyvässä kunnossa, ainoastaan pientä epätasaisuutta löytyi, muttei mitään erikoista. Penalta puuttui hampaasta pieni pala (ilmeisesti jo vanha juttu) ja siihen saattaa kertyä heinää, mutta nyt tilanne oli hyvä eikä suussa tuoksunut mikään, joten ei huolta. Jatkossa riittäisi tarkistus jopa kahden vuoden välein, mahtavaa! Sain katsoa Masankin suuhun eikä siellä ollut mitään muutosta tapahtunut. Olin oikeasti hiukan huolissani, kun Masan suun limakalvot olivat viime vuonna minulle tullessaan ihan priimakunnossa ja mietin kuinka paljon kuolain (ja lisääntynyt ratsastus) siihen vaikuttaisi. Onneksi ei mitenkään!

Päiväunilla
Eilen kävimme Masan ja Oton kanssa sänkkärillä tutustumassa. Mentiin vain jonkin verran ravia ja ihan pikkuisen hillittyä laukkaa, kun halusin ettei Masa yhdistä sänkkärillä menoa mihinkään pakoreaktioon tai siihen, että on pakko mennä täysillä. Vaikka pelto sijaitsee ihan tallimme vieressä, pitää sinne mennä hetken matkaa tietä pitkin. Se ei tuottanut ongelmia, mutta pellolle vievän tienpätkän vieressä oleva talo koirankoppeineen pelotti ja yksi piruettikin tehtiin, kun metsässä oli kamalan pelottava puukasa. Tarhoista on näköyhteys pellolle ja Pena juoksi siellä häntä tötteröllä ja hirnui, kun kävelimme pellon ympäri. Siirryimme sitten kauimpaiseen reunaan ratsastamaan ja Penakin hiukan rauhoittui. Jatkossa siis, jos haluamme mennä kovempaa, pitää siirtää ainakin Pena sisälle...

Otto taisi tietää mitä sänkkärillä tehdään ja oli innoissaan, mutta Masa taas meni rauhallista ravia ja hidasta laukkaa, ilman pienintäkään meininkiä kiihdyttää. Sports-trackeri näytti, että matkaa kertyi kaikkiaan hiukan yli 4 kilometriä ja vauhtia oli laukassa noin 20km/h. Eli hyvin rauhassa mentiin nyt. Ensi kerralla sitten koitetaan jo vähän rajojakin :)

Lopuksi suosittelen lukemaan hyvän kirjoituksen viikonlopun Kyran klinikasta.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Eilinen valmennus videona

Yhdistelin videopätkistä pienen koosteen eilisestä valmennuksesta. 
Muutamia huomioita itselle:
- vaikka tunne ei ole aina hyvä, se ei näy ulospäin
- vaikka tuntuisi hyvältä, se ei aina näy ulospäin
- ravissa pitää oppia löytämään pienemmät avut, videolta näkyy hyvin kuinka Masa ampaisee muutaman kerran vaikken mielestäni tehnyt mitään...
- täytyy opetella pitämään kädet paikoillaan! Etenkin laukannostossa kehittelemäni hieno tapa helpottaa heppaa nostamalla sisäkättä näyttää ihan kamalalta. Muutenkin käteni seilaavat liian paljon, vaikka on jotain edistystäkin tapahtunut. 
- Matti näyttää taas pulskalta, vaikkei kyllä oikeasti olekaan ihan kamala :)

Loppuun oli pakko kerätä muutama säpsyily ja laukassa kiukuttelu. Nekin tuntuivat suuremmilta kuin miltä näyttivät :)


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Itsensä likoon laittamista

Likomärkänäkin hymyilytti
Oi mikä ihana ratsastus! Vaikka keli oli mitä kamalin, meni tämän päivän ratsastus uuden opettajan kanssa mahtavasti! Meidän tallilla käy ihan maailman parhaat valmentajat, joista Hanna on ehdottomasti minulle se rakkain, mutta valitettavasti aikataulujen yhdistäminen on joskus hankalaa. Olemme jo pitkään pitäneet porukalla silmiä auki, jos lähialueilta löytyisi valmentaja, joka voisi käydä useammin ja jolla olisi annettavaa eri tasoisille ratsukoille. Nyt sellainen vaikuttaisi löytyneen, jee!

Tunti alkoi hiukan myöhässä, joten ehdin verkata Masan mukavan lämpöiseksi. Inka puuttui aivan ensimmäisenä ohjaspituuteeni, mutta onneksi heti sen jälkeen istuntaani ja pohjeapuihin. Ehdin jo hiukan huolestua, sillä turhan monet opettajat ovat keskittyneet liikaa ohjaan ja unohtaneet, että se oikea peräänanto tulee takaa eteen, eikä edestä taakse. Ympyrällä Inka pyysi miettimään sisähartiaani taakse, joka auttoikin ihan heti istuntaan tasapainottavasti. Samalla sain erittäin hyvän neuvon käyttää selkeämmin sisäpohjetta yhdessä sisäohjan kanssa, jotta Masa kulki tasaisemmin. Onhan tästä muutkin sanoneet, mutta nyt pienellä konkreettisella "nyt käsi, nyt jalka, muista hartia" sain ahaa-elämyksen :)

Ravissa teimme isolla pääty-ympyrällä neljässä kohdassa käyntisiirtymisen, joka pian siirrettiin ravin kokoamiseksi. Koko ajan piti keskittyä asetukseen ja saamaan selkeä ero koonnin ja normaalin ravin välille. Inka kehui, että Masalla on erittäin hyvä kokoamiskyky, mutta minun pitää miettiä omat apuni pienemmiksi, sillä nyt normaaliin raviin siirtyessä Masa meinasi monesti nostaa laukan, vaikka vain pidensin aavistuksen ohjaa. Eli hyvin pieni pidäte kootessa ja pieni myötäys takaisin siirtymisessä. Muutaman kerran jälkeen minäkin hoksasin mitä piti tehdä ja siirtymä tuntui mielettömältä.

Yhtenä harjoituksena teimme käyntivoltin keskelle pitkää sivua, jonka aikana piti keskittyä erityisen paljon saamaan hevonen pehmeäksi kyljestä ja asettumaan ja voltin viimeisellä neljänneksellä nostettiin laukka, laukattiin pääty-ympyrä ja siirryttiin taas käyntiin. Tämä hiukan kuumensi Masaa, mutta toisaalta sain ponin myös hienosti kuulolle ja jumppaamaan pyllyä laukkaa lyhentämällä. Hetkittäin tuntui ihan mahtavalta, vaikka toisaalta myös hetkittäin erittäin raskaalta. Toisaalta tiedän, että tämän tyyppinen treeni on Masalle aika haastava, joten hän tarvitseekin aika paljon apua minulta enkä valitettavasti osaa sitä aina antaa oikein.

Tunnin lopuksi teimme loppuverkaksi kevyessä ravissa pääty-ympyrällä puolet vasta-asetuksessa ja puolet myötäasetuksessa, jonka jälkeen siirryttiin kokonaan myötäasetukseen ja isompaan raviin. Tämä sopi meille oikein hyvin ja Masa liikkui rennon letkeästi.

Ihan mieletön fiilis oli kyllä tunnin jälkeen. Olemme sittenkin menneet ihan valtavasti eteenpäin! Masa ei oikeastaan hermostunut kertaakaan kunnolla (laukassa tosin hiukan kuumeni) vaan teki ja tsemppasi hienosti. Itse koen, että istuntani on parantunut paljon ja oloni on paljon varmempi satulassa. Pystyn myös käyttämään pohkeitani paremmin kuin ennen, unohtamatta silti istuntaa. Masa sai kehuja kokoamiskyvystään, herkkyydestään ja nopeudestaan. Noottia minä sain käsien käytöstä (saisi olla vakaampi) ja pohkeista (saisi olla nopeammat), sillä vaikka hevonen on kuuma ja herkkä, en saa silti olla käyttämättä pohjetta vaikkei sitä eteenpäin pyytämiseen tarvitakaan. Tämän hevosen kanssa on kyllä ilo tehdä töitä, sillä vaikka tunti oli rankka, ei minulla ollut käytännössä yhtään hiki eikä mikään paikka väsynyt. Masan kanssa kun ratsastuksessa ei tarvitse käyttää voimaa...

Tyttö otti videotakin, koitan koota jonkinlaisen koosteen tänä iltana :)