tiistai 29. lokakuuta 2013

Super-poni!

Ai että on hyvä mieli! Hanna pääsi meitä valmentamaan ja osallistuin pitkästä aikaa itse. Viime kerta minulla taitaakin olla kesäkuulta, kun sen jälkeen Hanna on ratsastanut itse ja viime kerralla kaverini meni Masalla. Olin todella kaivannut tätä!

Hiukan jännittelimme keliä, mutta onneksi luvattu myrsky ei iskenyt vaan ilma oli oikeastaan mukavan syksyinen, vaikkakin hyvin pimeä. Olen ratsastanut pimeällä tänä syksynä vain kerran aiemmin, mutta Masa oli alusta saakka tosi kivan oloinen. Luultavasti viikonlopun maastot ja eilinen vapaapäivä avasivat sekä fyysisiä että henkisiä jumeja :) Menin taas vanhalla Globuksella, joka palasi sovituksesta. Tällä kertaa laitoin paksumman satulahuovan ja geelin sen päälle eikä satula liikkunut niin paljon kuin aiemmin. Globus kyllä sopii mulle tosi hyvin, pääsen sillä hyvin kiinni kylkiin ja siinä on mukava istua. Olisi mahtavaa, jos meillä olisi kaksi sopivaa satulaa, sillä Masa liikkuu aina todella paljon paremmin "uudella" satulalla.

Teimme alkuun tuttua kiemurtelua käynnissä ja ravissa, tarkoituksena on saada hevonen taipumaan kunnolla kyljestään vauhdin hidastumatta. Alussa tahti aiheuttikin meille ongelmia, mutta hoksasin pian, että minun täytyi ratsastaa oikeastaan aika paljon eteen. Käden kanssa pitää olla tarkkana, ettei liike ole taakse vaan sivulle. Vaikka Masalla on luonnostaan tosi hyvä käynti, voin silti pienellä ratsastuksella saada siitä entistä laadukkaamman. Myös ravissa ratsastin nyt paljon aiempaa enemmän eteen ja Masa liikkui ehkä parhaiten ikinä minun allani.

Sain Hannalta neuvon kallistua aina välillä ylävartalosta eteenpäin muutaman askeleen ajaksi, samalla ratsastaen reippaasti eteen ja sitten taas palata takaisin normaaliin kevennykseen. Tämä rentoutti Masaa tosi hyvin ja tahti muuttui entistä rennommaksi, mutta myös energisemmäksi. Yllätyin ehkä hiukan kuinka reipasta tahtia ravissa Hanna pyysi menemään, mutta toisaalta Masa tuntui todella hyvältä. Ei ollenkaan kiireiseltä vaan tosi pehmeältä ja rennolta.

Laukkojen jälkeen Masa oli ravissakin hetken hiukan vahva, mutta se oli selkeästi vain väsymystä ja palautui normaaliin nopeasti. Laukassa emme tehneet mitään erikoista, pelkkää ympyrää ja siinä koitettiin saada tasaista tuntumaa ja rentoa, reipasta liikettä. Ensimmäinen nosto meni päin peetä, mutta sen jälkeen nostot tulivat hyvin ja suurimmaksi osaksi laukat onnistuivat hyvin. Viime aikoina laukkaaminen kentällä on taas ollut satuloiden vuoksi haasteellista, joten olen ihan supertyytyväinen, kun onnistuin oikeasti vaikuttamaan hevoseen ja laukkaamaan aika hyvää laukkaa kumpaankin suuntaan. Vasen laukka on Masalle vaikeampi, mutta oikea taas minulle :)

Laukkojen jälkeen keventelin hetken, kävelin ja taluttelin, kunnes vein hikisen, mutta onnellisen ponin sisälle iltapalalle. Hikinen ja onnellinen omistaja suuntasi kaupan kautta kotiin iltapalalle. Tätä lisää!

lauantai 26. lokakuuta 2013

Vauhtia maastossa

Kyllä nauratti!
Wuhuu, vitsit mikä ihana maasto takana!

Lähdettiin aamulla ennen sateita metsän kautta maastoon, ensimmäistä kertaa sitten keskikesän. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi ole eikä metsä ollut sateista huolimatta kovin märkä. Pojat olivat innoissaan ja Masa ehkä hiukan säpsykin. Ravailimme tiellä ja sovimme laukkaavamme mastonmäen pariin kertaan. Laukan nostimme jo tiellä, jotta laukkaa tulisi myös tasaisella pienen matkaa. Masa taisi laukannostossa hiukan säikähtää, tai sitten vaan ponilla oli virtaa vaikka muille jakaa, sillä aika pian noston jälkeen katosi ohjaustehosteet :) Ja kyllä me mentiin kovaa! Huusin jossain vaiheessa mäkeä takana tulevalle tytölle, että pärjäätkö Oton kanssa ja kun sain vastaukseksi vain naurua, annoin Masan mennä. Taskussa oli sports-tracker, joka näytti tämän ensimmäisen mäen vauhdiksi melkein 40km/tunti ja tiedän, että se oli aikalailla Masan maksimivauhteja. Tai ainakaan aiemmin ei ole tuollaista menoa menty, kyllä ponissa on potkua!

Mäen päällä kysyin perässä tulleelta tytöltä, että pukitteliko Masa, kun jossain vaiheessa innostuessaan poni kiskoi päätään alas, mutta en tuntenut pyllyn nousevan. Eikä sellaista tyttökään nähnyt, mutta muuten meno oli kuulemma näyttänyt aika villiltä. Jonkin aikaa meni, että sain ponin tasaantumaan ja otettiin mäki vielä uudestaan. Toisella kertaa se menikin jo normaalivauhdilla (noin 30km/h) ja normaalityylillä. Siihen oli hyvä lopettaa, joten ravailimme hetken ja kävelimme kotiin.

Hymy on vieläkin korvissa, kun maasto oli niin mukava! Olen älyttömän tyytyväinen itseeni, kun pysyin kyydissä hurjassa menossa ja vaikka ohjaustehosteet olivat hiukan hukassa, ei Masa edelleenkään antanut mitään aihetta huoleen. Poni on oikein fiksu, vaikka innostuukin ja minä selviän selässä. Masa tuntui olevan tosi iloinen, kun pääsi viipottamaan kunnolla ja ehkä lisäksi aisti, että minä nautin menosta paljon.

Hyvä fiilis!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ei ole helppoa...

Eihän se niin helppoa ollutkaan, siis satulan löytäminen. Aina uuden satulan kanssa aivan ensimmäiset ratsastuskerrat ovat onnistuneet hienosti, mutta onneksi sain kokeilla kaverin satulaa useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla ratsastus oli lyhyt, mutta olin iloinen; satula istui hyvin eikä liikkunut. Siitä seuraavilla kerroilla satula on edelleen istunut hyvin ja Masa on liikkunut rentona, erityisesti käynnissä.

Eilen ratsastin pimeällä ja Masa ei oikein tahtonut liikkua reippaasti eteen ravissa. Ajattelin sen johtuvan pimeydestä, mutta tänään sama homma toistui. Ja samalla hoksasin, että minä en oikein pääse tämän satulan kanssa alapohkeella kiinni. Poni siis liikkui nihkeästi enkä minä pystynyt vauhtia ratsastaamaan. Huomasin myös, että satula on ratsastaessa painunut hiukan alemmaksi eikä sään kohdalla ole paljon tilaa. Käynnissä meno oli parempaa, mutta enhän minä voi aina voi vaan mennä käynnissä... Eli satulan etsintä jatkuu!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Voisko tää olla näin helppoa?

Nimittäin uuden satulan löytyminen!

Avasin suuni sopivalla kohdalla ja sain kaverilta heidän ylimääräisen satulan kokeiltavaksi sunnuntaina. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta ajattelin olevan hyödyksi testata useampia satuloita, ehkä sitä kautta löytyisi paremmin suuntaviivoja myyjiä varten. Laitoin satulan selkään ja se istui kuin hansikas! Päätiin siis kokeilla myös ratsain ja satula istui edelleen hyvin, minä istuin hyvin ja Masa liikkui rennompana kuin hetkeen. Pyysin vielä tallikaveria ratsastamaan hetken ja katsoin maasta miltä satula näytti; hyvältähän se. Tänään tein aika normaalin ratsastuksen eikä satula tuntunut huonolta vieläkään. Haluan vielä kokeilla useamman kerran, mutta aika uskomatonta, jos tämä satulaongelma selvisi näin helpolla! Testasin myös toisen kaverin Amerigoa, joka ei onneksi sopinut ollenkaan. Kukkaro kiittää :)

Hyvä mieli on myös siitä, että lauantai-iltana viinilasillisen jälkeen tehtyyn vanhan satulan myynti-ilmoitukseen oli tullut heti sunnuntaiaamuna vastaus. Ja nyt satula on jo testissä, toivottavasti löytyisi uusi koti!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Mukava viikko

Alkuviikon ratsastelut tein ilman satulaa (ja tyttökin kävi selässä yhtenä päivänä) ja Masa toimi oikein mukavasti. Rentous on ilman satulaa hyvin erilaista ja Masa liikkuu pyöreämpänä ja edestä tasaisempana. Käyntiä kummempaa en paljon pysty menemään, kun oma istunta heiluu ja heppa ihmettelee mitä pitäisi tehdä. Korvat pyörii kuin hyrrät :)

Ihana aurinkoinen ilta
Keskiviikkona rohkaisin mieleni ja suuntasin ilman satulaa pellolle! Riimunarun laitoin kaulalle "kauhukahvaksi", josta on hyvä ottaa horjahtaessa kiinni, mutta tällä kertaa se oli turha. Vaikka poni oli reipas, oli se myös tosi iloisen oloinen ja meillä oli oikein mukava kävelylenkki. Raviakin mentiin hiukan, mutta lähinnä vahingossa. Kävelylenkin jälkeen tein vielä kentällä muutamia pohkeenväistöjä, joista ensimmäiset onnistuivat tosi hienosti. Sitten Masa taas tuntui funtsivan tehneensä riittävästi ja aloitti steppailun. Pohkeenväistöt onnistuvat nykyisin ihan hyvin ja yleensä pelkällä painolla ja ne ensimmäiset tuntuivat oikeasti hyviltä, ristiinastunta oli jo aika voimakasta.

Torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä, kun halusin Masan olevan innoissaan lauantaiaamun tunnilla. Suunnitelma onnistui ja poni vaikutti epäsopivasta satulasta huolimatta kivalta. Jonkin verran jännittymistä oli, muttei pahasti. Enemmän ongelmia tuotti taas ratsastaja, joka ei osannut oikeassa rytmissä ratsastaa ja hellittää. Erityisesti oikeassa laukassa, joka on periaatteessa Masan vahvempi, itse teen aivan liikaa virheitä. Pitäisi oppia paremmin vaikuttamaan sekä olemaan vaikuttamatta eli ratsastamaan eteenpäin ja toisaalta tekemään pieniä puolipidätteitä, jotta heppa olisi oikein kuulolla, mutta vain tosi pieniä ja selkeitä apuja. En tiedä onko kaikki hevoset samanlaisia, mutta ainakin nämä meidän suokit ovat todella tarkkoja siitä, ettei saa tehdä liikaa ja puristamaan ei missään nimessä saa jäädä, jos ei halua, että heppa kirmaa paikalta kuuntelematta yhtään. Mutta toisaalta taas ihan vain matkustamallakaan ei selviä...

Tunti oli oikein mukava ja teimme ensin neljäsosa ympyröitä voimakkaassa myötäasetuksissa, sitten suora vasta-asetuksessa. Sen jälkeen neljäsosa ympyrä takapään väistöjä ulos. Näitä teimme sekä käynnissä että ravissa. Laukassa teimme vain pääty-ympyröitä hyvässä temmossa ja suorilla siirryttiin käyntiin. Tämä meni enemmän säätämiseksi, mutta toisaalta nykyään pystymme tekemään töitäkin eikä meno mene pelkkään vauhtikirmailuun :)

Onneksi Masan selkä on aivan ihana ilman satulaa ratsasteluun! Leveä ja pehmeä eikä selkärankakaan juuri tunnu. Huomasin kyllä, että lavat tulevat voimakkaana taakse, joten satulalle jälleen yksi haaste lisää leveyden ja lyhyyden lisäksi. Mitään satulaehdotuksia en ole vielä edes saanut, ainoastaan muutaman tarkentavan kysymyksen ja toteamuksen, että saattaa olla haastavaa. Kivaa....

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Huono omistaja (satulaongelma)

Jo jonkin aikaa on ollut selvää, ettei Masan keväällä ostettu satula enää ole sopiva ja uuden satulan hankinta on ajankohtaista pian. Otin yhteyttä meille satuloita toimittaneeseen firmaan jo elokuun lopulla ja pyysin käymään täällä tai laittamaan sopivan satulan meille postissa testiin. En koskaan saanut viimeisimpään meiliini vastausta ja homma unohtui. Nyt viime aikojen ratsastukset ovat olleet haasteellisia, koska Masa jännittyy todella helposti eikä halua kulkea suorassa. Satula liikkuu koko ajan enemmän sekä sivusuunnassa että eteen ja viimeisellä tunnilla en onnistunut nostamaan laukkoja juuri millään. Inkakin huomautti, että nyt ei ole kaikki kunnossa, sillä Masa näyttää innokkaalta laukkaa nostaessaan, mutta vetää itsensä ikäänkuin kasaan ja lopettaa liikkeen. Reaktio viittaisi siihen, että syynä on kipu.

Itselleni tuli ahaa-elämys tässä eräänä iltana, kun mietin kavionivelten lämpöilyä. Nehän reagoivat viime talvena, jolloin Masa myös takoi ravissa ja sitä on nyt taas ollut jonkin verran pellolla mentäessä. Kummatkin ongelmat katosivat keväällä uuden satulan myötä. Takominen johtuu siitä, että etujalat eivät ehdi pois takajalkojen liikkeen alta. Kavionivelen rasitus johtuu käytännössä samasta asiasta eli liian töksähtävästä etujalan liikkeestä, joka taas helposti selittyy lapojen huonolla liikkeellä, joka taas selittyy helposti huonosti istuvalla satulalla....

Soittelin eilen pariin uuteen satulaliikkeeseen ja toisesta sain neuvon lähettää heille kuvia Masasta ilman satulaa ja satulan kanssa. Koska on tiedossa mikä satula meillä on nyt, kuvat pelkän satulan kanssa helpottavat heidän työtään melkoisesti. Kun laitoin pelkän satulan ilman huopia yms. lisävermeitä Masan selkään teki mieli alkaa itkeä. Miten ihmeessä en ole hoksannut tehdä sitä aiemmin?! Tuo satulahan ei missään nimessä istu hyvin selkään vaan sen painopiste on aivan liian takana. Liian takana oleva painopiste liikuttaa satulaa eteenpäin ja painaa lapoja. Teoriassa satulaa voisi siirtää hiukan taaemmaksi, siihen selän pituus antaisi juuri periksi, mutta silloin satulavyö olisi entistä huonommalla paikalla. Tällä hetkellä meillä on muotoiltu satulavyö, mutta silti vyö tulee aavistuksen liian taakse ja valuu liikkeessä eteenpäin.

Ei varmasti ole hevosen helppo liikkua oikein ja rentona, jos varusteet eivät sovi... Kyllä on taas huono omistaja-fiilis!

Nykyinen satula, jonka painopiste on liian takana


tiistai 15. lokakuuta 2013

Oton historiaa

Netin syövereistä löysin jokin aikaa sitten ihanan kuvan Otosta laumassaan varsana, tai paremminkin nuorena miehenä. Edelliselle omistajalleen Otto oli saapunut muistaakseni kolmevuotiaana ja sieltä lyhyen kyläilyreissun jälkeen meille. Otto oli meille tullessaan vasta seitsemänvuotias, mutta paljon nähnyt ja kokenut konkari. Luonteeltaan Otto on enemmän vanha sielu, joka ei pienestä hätkähdä ja jolle käy kaikki. Masa onkin sitten hiukan toista maata :)

Otto keskellä


Oton emänisä on Pette, joka vieläkin 29-vuotiaana astuu tammoja - jalat yhä terveenä ja mieli virkeänä. Pette on kantakirjattu sekä juoksija-, että ratsukantakirjaan ja on viimeisiä Lohdutus/Lähetti-isälinjan edustajia. Orin luonteen kehutaan olevan täysi kymppi. Pette on tupla-ravikuningas ja Pohjoismaiden mestari sekä Suur-Hollola-ajon voittaja. Viime talvena muutamat ajolenkit osoittivat, että Otostakin olisi voinut (hiukan isompikokoisena) tulla raviratojen tähti :)

Tässä hieno Ville Virtasen tekemä dokkari Pettestä:

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pää tuulettuu

Sunnuntaina kävin lyhyesti pellolla irroittelemassa ja tänään tyttö meni hetken ilman satulaa. Huomisen lomapäivän jälkeen voidaan taas testata miltä kouluratsastus tuntuu. Pellolla oli ainakin kivaa!






sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kisaraportti

Liika itsekriittisyys romukoppaan! Tässä siis eilistä kisavideota :)

Alakerran kommentit summaavat hyvin kokonaisuuden:
"Ratsastajalla hyvä istunta. Kuolaintuntuma ajoittain hyvä. Hevosen tulee liikkua reilusti enemmän eteen. Hevonen taipuu ja on kuuliainen. Teiden seuraaminen huomattavasti tarkemmaksi, pysähdyksessä väärissä pisteissä. Hevosessa ajoittain hyvää suoruutta."

Tarkemmalla ratsastuksella teiden suhteen olisin päässyt jo aika pitkälle. Oma istunta ja ohjien pituus oli aika haastavaa, kun Masan eteenpäinpyrkimys oli niin hukassa, mutta toisaalta mieluummin näin kuin pelokkaana sinkoileva poni. Toisen voltin aikana Masa alkoi päristellä niin paljon, että meinasi pysähtyä kokonaan :)

Tänään me käytiin pellolla päästelemässä ja siitä seuraa kuvia huomenna. Otto klipattiin, kun viime aikoina ratsastuksesta ei ole tullut mitään hikoilun vuoksi. Karvaa tulikin sitten yhden rehusäkin verran...

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kisadebyytti tehty

Ja hengissä selvittiin!

Karsinassa Masa kävi kierroksilla, hyöri ja pyöri, kun tallille saapui muutama uusi hevonen kisaamaan ja sekoittamaan ponin päätä. Maneesissa poni tuntui todella reippaalta ja keskityinkin enemmän rentouttamaan menoa kuin saamaan liikettä alle. Raviin tuli selkeä muutos vain ohjista myötäämällä ja muutenkin poni tuntui sähköiseltä, hirnuikin melkein koko ajan. Mietin jo, että onneksi on vastuuvakuutukset kunnossa; tuli nimittäin fiilis, että radalla saattaa olla kaaos ja tuomarin auto vaaravyöhykkeellä :)

Kun pääsimme radan sisäpuolelle, Masa tuntui edelleen ihan reippaalta, mutta kun aloitin varsinaisen radan tapahtui jotain. Joko Masa jännitti ja hyytyi tai sitten minä jännitin ja puristin, mutta joka tapauksessa liike katosi johonkin. Olin aika ihmeissäni, sillä en ole vielä koskaan muistaakseni joutunut Masaa ratsastamaan eteenpäin tavallisessa ravissa enkä todellakaan osannut odottaa tälläistä reaktiota. Koska kyseessä oli meidän kummankin ensimmäiset kisat ja etenkin Masalle halusin positiivisen fiiliksen olevan se tärkein juttu, en tehnyt mitään radikaalia, vaikka hetkittäin toivoinkin, että olisin laittanut kannukset tai ottanut raipan mukaan. Jostain syystä kuitenkin radan puolivälissä Masa alkoi päristellä paljon eli ilmeisesti ponista homma oli sittenkin kivaa!

Koska kunnon eteenpäinpyrkimys puuttui, oli minun todella vaikea saada poni liikkumaan kunnolla ja suorat olivat suurimmaksi osaksi kiemurtelua ja voltit taas hiukan epämääräisiä. Tein itse typeriä virheitä, sillä ratsastin esimerkiksi pysähdykset liian aikaisin. Ja mielestäni vielä ajattelin tekeväni ne tarkasti... Nooh, sitähän varten harjoitellaan harjoituskisoissa. Ensi kerralla olen viisaampi! Kokonaisprosentit meillä oli vain 49,47% . Kuutosia tuli keskiravista (kommentti: ojensi), toisesta voltista, keskikäynnistä ja kokorataleikkaa vapaassa käynnissä sekä toisesta täyskaarrosta. Nelosia taas tuli alakertaan teistä ja yläkertaan kiemurtelusta ja nihkeydestä (mm. käyntisiirtymä, joka ei kuulunut ohjelmaan).

Kokonaisuudessaan olen silti enemmän kuin tyytyväinen, kisat meni hyvin! Vaikka radalla ei saatu mahtavia tuloksia, olen tyytyväinen, kun saimme kaikki tehtävät tehtyä ja fiilis oli hyvä. Masa vaikutti tyytyväiseltä eikä tehnyt mitään tyhmää enkä minä unohtanut mitään ja tehnyt mitään tyhmää :) Muistin jopa hengittää radalla. Vaikka Masaa hiukan jännitti radalla ja halusi kiemurrella, pysyimme silti aitojen sisäpuolella. Ensi kerralla uskallan (ja on pakkokin) ratsastaa Masaa hiukan kuumaksi ennen radalle menoa, jottei samanlaista hyytymistä tule. Nyt tiedän, ettei heppa tee mitään hallitsematonta!

Tässä muutama kuva. Videokin on, mutta se pitää katsoa vielä uudelleen onko julkaisukelpoinen... ;)

"Katsomopääty" jännitti
Normaalisti pelottavalla sivulla pystyi keskittymään
Ratsastaja könöttää
Huh, päästiin loppuun!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Huomenna kisataan!

Järjestämme tallilla pienet harjoituskisat ja mekin starttaamme siellä Masan kanssa! Kyseessä on kummankin ensimmäiset kisat ikinä, joten kovin korkealla ei ole tulostavoite :) Mutta jos edes pystyttäisiin menemään rata läpi, niin ollaan tyytyväisiä. Luokka on helppo D3, joka on oikein ratsastettuna itse asiassa aika vaikea, mutta siinä ei ole laukkaa, joten uskaltauduin ilmoittautumaan mukaan. Rata on onneksi aika symmetrinen, joten tuntuu, että saattaisin sen muistaakin. Tiedä sitten millainen paniikki iskee, kun oikeasti kisat alkaa...

Eilen tein pikaisen "kisatreenin" eli verkkasin maneesissa, kuten kisoissa tehdään, mutta menin radankin maneesissa. Masa itse asiassa liikkui oikein hyvin, vaikka hiukan kyttäili, mutta jostain syystä liike on paljon elastisempaa maneesissa. Melkein keskiravi (eli reippaampi ravi) irtosi pelkästään ohjista myötäämällä. Jos Masa on vastaavanlaisessa fiiliksessä radalla, ei meillä ole huolta. Mutta saas nähdä, mitä tahansa voi tapahtua.

Treenin jälkeen pesin hännän ja harjan ja olin niin tyytyväinen poniin. Hännän pesu meni hienosti, mutta harjankin pesu onnistui ihan kivasti ilman mitään suurempaa hässäkkää. Ainoastaan, kun huuhtelin ihan korvien takaa, pyysin kaveria antamaan Masalle namin. Muuten annoin niitä itse välillä pesun lomassa. Masa vaikutti oikein tyytyväiseltä eikä steppaillut juurikaan. Meillä näköjään tuo ruokapalkinto toimii parhaiten pesuun opettaessa. Vaikka edelleen pään peseminen hiukan jännittää, Masa kuitenkin ymmärtää, että kestämällä saa pian namin. Sellaisen herkullisen lakunamin :)

torstai 10. lokakuuta 2013

Masan hieronta

Maanantaina oli Masalla hieronta ja eilen Otolla. Oton kuulumisia en vielä ole hierojan kanssa jutellut, kun meidän piti kiitää muihin menoihin kesken kaiken, mutta alustavasti näytti hyvältä Ottokin. Masalla ei ollut mitään huolestuttavaa, vaikka sitä hiukan pelkäsinkin. Lihaksista kuulemma huomasi, että olemme tehneet nyt viime aikoina töitä, mutta ihan hyvällä tavalla.

Jonkin verran kireyttä oli vasemmalla puolella kaulassa ja niskassa, mutta muuten lihaksistoltaan poni oli aika tasainen. Oikea lapa oli enemmän jumissa ja pientä voimakkaampaa ärsytystä löytyi oikeasta olkanivelestä. Vasemman puolen jumitus saattaa heijastua oikealle puolelle tai syy saattaa olla ristikkäisessä takajalassa, joka saattaa esimerkiksi olla hiukan hitaampi. Tämä toisaalta myös selittäisi miksi Masa mieluummin laukkaa maastossa oikeata laukkaa, se vasen ei vain ole niin vahva.

Kavionivelet olivat taas hiukan lämpöiset (eivät ole kyllä olleet aiemmin), joten olisiko meidän pitkä sunnuntain maasto vaikuttanut niihin? Hieroja myös epäili, että kylmenneet ilmat saattavat vaikuttaa, kun samaa ongelmaa oli viime syksynä/talvena, muttei keväällä ja kesällä. Masa saattaa kylmässä jännittää lapojaan eri tavalla, joka heijastuu etujalkojen liikkeeseen. Ja lyhyt liike puolestaan rasittaa kavioniveltä. Itsekin huomaamani kintereiden pieni turvotus ja lämpöily ei huolestuttanut hierojaa, sillä Masa ei aristanut niitä ollenkaan. Tässä vaiheessa nuoren hevosen kanssa on normaalia, että pientä turvotusta on, sillä se tarkoittaa, että sen hetken heikoin lenkki reagoi. Hyvä asia on, että meillä turvotus on vaihdellut aina hiukan paikasta toiseen ja ollut oikeastaan aina tasaisesti kummallakin puolella. Jos turvotusta olisi aina vain yhdessä paikassa, se viittaisi enemmän oikeaan ongelmaan kyseisessä jänteessä/nivelessä.

Hieroja kommentoi, että ehkä Masa herkkänä hevosena vain reagoi pieneenkin epämukavuuteen voimakkaasti. Vaikka todennäköisesti kiemurtelun syy on ollut enemmän henkinen, saattaa pieni epämukava tunne aiheuttaa sen, että heppa vetää itsensä jumiin eikä vain pysty liikkumaan normaalisti. Kuitenkaan mitään selvää syytä toispuoleisuuteen ei löytynyt lihaksistosta ja se on ihan mahtavaa! :)

tiistai 8. lokakuuta 2013

Sunnuntaimaasto

Sunnuntaiaamu alkoi ihanalla maastolenkillä poikien kanssa. Masa kävi kierroksilla lähtiessä; steppaili tiellä ja pihassa, ja oli ihan innoissaan, kun pääsimme metsään ravaamaan. Päätimme lähteä uusille poluille, joiden päässä on pitkä hiekkatie. Laukkasimme ja nauroimme, niin kivaa oli päästellä hyväpohjaisella tiellä! Vasenta laukkaa en saanut millään nostettua suoralla, joten vielä ennen kotiin kääntymistä kävimme laukkaamassa sitä hiekkamontun pohjalla ympyröillä. Vitsit tuon hevosen kanssa on kivaa maastoilla!!

Viime kerroilla maastossa laukkaaminen on ollut ekstrakivaa, kun Masa on ollut mukavan reipas eikä ole väsähtänyt pidemmälläkään matkalla. Liekö ruokinnan muutos lisännyt energiaa? Tai ehkä se on pelkkä syksy ja/tai kohonnut kunto. Itsekin olen hoksannut jotain uutta istunnasta ja löytänyt paremmin tasapainon kevyessä istunnassa. Suurin oivallus on ollut, että lantio pitää jäädä pystyyn ja ylävartalon kääntyä enemmänkin navan kohdalta etukenoon. Aiemmin olen kallistunut liikaa kääntäen samalla selkäni hiukan notkolle.

Herätys...
Koska aurinko paistoi iltapäivällä kauniisti, palasimme tallille ja vaihdoin Masalle uuden riimun. Tytön piti ottaa uusia rakennekuvia, mutta maastoreissusta väsähtänyt ei näyttänyt parastaan. Suurimmassa osasta kuvissa poni oli niin vetelän näköinen, ettei niitä kehtaa missään julkaista :) Rakenneosion puolesta onnistuneissa kuvissa lämpöisestä auringosta rentoutunut poni roikotteli eikä niistäkään tullut julkaisukelpoisia. Kaikkihan varmaan ovat jo nähneet tämän? En halua traumatisoida lapsia...


Hassu poni

lauantai 5. lokakuuta 2013

Voittajafiilis!

Huh, onneksi tuli tänne vuodatettua, kun muuten saattais jäädä mielikuva, että meillä menee vaan tosi hienosti :) Sillä tänään meni taas tosi hienosti! Saavuin valmennukseen hiukan myöhässä ja sanoin opelle, että meiltä saattaa jäädä hommat tekemättä, kun Masa on ollut outo enkä aio hevostani pakottaa tekemään liikaa. Ihan alunperin piti mennä Otolla, mutta tänä aamuna tuli fiilis, että kokeilen sittenkin Masan kanssa. Voihan sieltä tunnilta lähteä keskenkin pois, jos menee penkin alle eikä jonkun valvova katse tee varmasti huonoa. Heti, kun otin ohjat tuntumalle tajusin, että nyt menee hyvin. Masa oli tosi kivan oloinen, reipas ja kuunteli hyvin.

Inka osaa neuvoa hienosti konkreettisia asioita, siis juuri sellaisia "pehmeä sisäkäsi, joustava ulko-ohja, nyt vasen jalka"-tyyppisiä ohjeita, joilla saan jonkun tolkun omiin käsiini ja jalkoihini, mutta hän keskittyy hyvin myös istuntaan. Tällä kertaa tunnin tehtävänä oli avotaivutukset, joita en ole Masan kanssa tehnyt aiemmin. Teimme niitä ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa. Laukka-avot ei ehkä oletetustikaan oikein onnistuneet ;) Avoja teimme pitkällä sivulla, jonka alkuun ja loppuun tehtiin voltti. Ravissa avon tekeminen oli ehkä helpointa, ehkäpä rytmi on silloin helpoin löytää? Laukassa keskityin lähinnä tekemään voltit ja saamaan Masan kuulolle myös suoralla, avoa emme varsinaisesti edes koittaneet hakea. Koska tehtävä oli Masasta vaikea, se meni aika helposti juoksemiseksi. Toisaalta taas piti ratsastaa eteenpäin, jotta rytmi ei katoa ja laukka tipu raville. Mutta vaikka tehtävä oli vaikea meille kummallekin, tuntui, että Masa silti teki hommia mielellään.

Tunnin lopuksi juttelin vielä hetken Inkan kanssa ja täytyy kyllä sanoa, että on ollut onni löytää tuon tyyppinen ihminen kotivalmentajaksi! Hän ymmärtää, että henkisesti Masa on herkkä eikä kestä liikaa kenttätyöskentelyä putkeen. Kuitenkin hommia on tehtävä, jotta edistymme, mutta tasapainoillen ja lyhyitä aikoja kerrallaan. Tuntuu, että hän osaa vaatia meiltä paljon, muttei silti liikaa. Esimerkiksi tämän päiväinen on hyvä esimerkki, eipä olisi tullut mieleenkään treenata tuolla tavalla itsenäisesti, mutta se onnistui hyvin ja kummallekin jäi hyvä mieli. Hänestä Masa on todella epävarma hevonen, mutta nyörä ja juuri siksi Masa yrittää täysillä, mutta ei ole epävarmuutensa vuoksi ihan varma osaako. Jos ratsastaja ei kuuntele hevosta eikä etenkään kiitä, menee Masa lukkoon. Ehkä se on vielä "varsamaisuutta" tai sitten se on vaan ponin luonne.

Viime viikolla meitä kävi katsomassa pari naista, jotka ovat käyneet ratsastamassa Masalla maastossa edellisessä kodissaan. Parivuotiaana Masa oli kuulemma ollut todella arka, mutta kuitenkin perusluonteeltaan kuulemma hyvin samanlainen kuin äitinsä; ilmeisesti hiukan juntti (mutta vain hyvällä tavalla). He kehuivat kovin kuinka hyvinvoivalta Masa näyttää ja sanoivat pojan aikuistuneen todella paljon. Ja onhan tämä vuosi muuttanut aika paljon, mutta silti edelleen pitää olla tarkkana, että vaatii, mutta ei vaadi liikaa. Luultavasti sama homma kenen tahansa nuoren ratsun kanssa.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Energiaa, muttei vauhtia

Perjantain kotikonttoripäivät saattavat joskus lipsahtaa hevostelun puolelle nettimaailmassa ;)

Luin juuri eräältä lempisivustoltani mielenkiintoisen artikkelin eteenpäinpyrkimyksestä. Suuri osa ratsastajista sekoittaa vauhdin eteenpäinpyrkimyksen kanssa, mutta eteenpäinpyrkimys ei liity vauhtiin vaan energiaan, joka syntyy hevosen mielessä. Mitä enemmän eteenpäinpyrkimystä hevosella on, sitä suorempi hevonen on, sillä sitä helpompaa sen on olla suora. Eikös tämä selitä pitkälle sen eilisen itkuilun vinosta hevosesta? Emmin sanoin; Masalla taitaa olla nyt ratsastusmasennus.

Toinen mahtava kirjoitus yliajattelemisesta: "Dressage is not a theory, riding is an art, feel what you are doing, think why, plan but also let it happen". Osui ja upposi :) Ehkä me nyt taas keskitytään muutaman päivän aikana kuuntelemaan toisiamme ja olemaan miettimättä liikaa.

Mukavaa viikonloppua!

torstai 3. lokakuuta 2013

Tekis mieli itkeä...

Juuri, kun olen täälläkin kirjoitellut hevosen kuuntelusta ja itsekseni ollut tyytyväinen meidän edistyksestä, on viime ratsastuskerrat olleet aika kamalia. Tai no, lauantain maasto oli oikein mukava. Pitkästä aikaa uhmasimme hirvikärpäsiä ja suuntasimme oikeasti maastoon. Koitimme etsiä uusia reittejä huonolla menestyksellä ja päädyimme lopulta vanhaan tuttuun lenkkiin. Ravailimme ja laukkailimme innolla. Masa oli mukavan reipas ja laukkasi ensimmäistä kertaa ikinä koko suoran ilman yhtään eteenpäin ratsastusta, pari kertaa maiskautin kyllä, mutta pohkeita ei tarvinnut yhtään. Ja niitä hirvareita ei ollut, jee!

Ilmeisesti Masalla tuli taas mitta täyteen kouluratsastusta ja kaksi viimeistä ratsastuskertaa on ollut tosi huonoja. Tänään kävimme ensin maastossa ja hirvikärpästen hyökkäyksen jälkeen palasimme melkein heti takaisin kentälle. (Luulin, että hirvikärpäset katoavat, kun öisin on pakkasta, mutta ei. Höh!) Mutta tosiaan maastossa suht suorasta hevosesta kuoriutui kentällä kiemurteleva ja vino. Koitin saada Masan kantamaan itsensä eikä tukeutumaan minun pohkeisiini tai käsiini, mutta huonolla menestyksellä. Tähän saakka Masa on ollut todella suora ja tasainen, hierojakin oikein ihmetteli sitä viimeksi. Kaverini on nyt muutaman kerran ratsastanut eikä hänen mielestään suurta eroa ole, mutta minusta ero on todella voimakas, joten pyysin jo hierojan maanantaiksi tsekkaamaan tilanteen. Ehkä minä olen oppinut tuntemaan Masan tarkemmin tänä aikana, mutta voihan syy olla jossain muussakin. Ilmeisesti en osaa hevostani kuunnella silti riittävän tarkkaan, kun tilanne on päässyt jo kärjistymään :(

Joka tapauksessa nyt taitaa olla taas ottaa aikalisä. Kyllä harmittaa!

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Heinä, ratkaisu kaikkeen?

Otto nauttii harvennuspuuhista
Ajattelin kirjoittaa ruokinnasta tarkemmin myöhemmin, mutta luettuani melko provosoivan blogikirjoituksen, oli pakko tarttua aiheeseen heti. On varmasti kiistaton tosi, että hyvälaatuinen heinä on hevosen kuin hevosen pääravintoa. Mutta se miten pelkkää heinäruokintaa ihannoidaan, pistää ärsyttämään. Jotenkin tuntuu, että jos annat hevosellesi muuta kuin heinää, erityisesti säännöstellysti eikä vapaasti ja jos hevonen ei ole aktiivipihatossa, se automaattisesti kärsii. Kuitenkin mitä enemmän hevosten kanssa olen, sitä paremmin ymmärrän, että nekin ovat kaikki yksilöitä. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Vain alle kuukausi sitten teimme suuren muutoksen meidän suokkien ruokintaan. Taustoja siihen kerroin täällä. Viime hierontaan saakka ajattelin, että erityisesti suomenhevoset, hyvinä rehunkäyttäjinä, tulevat hienosti toimeen ilman väkirehuannoksia ja että hevoselle kuin hevoselle olisi parempi olla melko vapaalla heinällä. Väkirehuja ei todellakaan tarvita, kun saatavilla on hyvälaatuista heinää. Kuitenkin kesän aikana Oton suorituskyky laski ja hän alkoi kieltääkin. Alkuun ajattelimme, että siihen on syynä jokin ratsastuksessa, mutta vaikka teimme siihen muutoksia, ei Oton ilme muuttunut iloisemmaksi. Aiemmin hyppäämistä rakastanut heppa, ei enää vaikuttanut nauttivan siitä eikä oikeastaan muustakaan liikkumisesta. Paino kuitenkin nousi, joten ruokaa Otto sai varmasti riittävästi. Hieronnassa löytyi jumissa olevia lihaksia ja pienen keskustelun jälkeen tajusimme, että ruokinta on ollut aika sekaisin. Ei ole ihme, ettei hevonen tykkää tehdä töitä, kun lihakset ovat maitohapoilla. Vaikka energiaa on tullut yli omien tarpeiden ja paino noussut, on se tullut aivan vääränlaisesta ravinnosta. Heinässä oleva energia imeytyy paksusuolessa, josta hevonen ei pysty sitä käyttämään lyhytkestoisessa suorituksessa.

Ruokintasuunnitelman tehnyt hieroja sanoikin lakonisesti, että kyllä pelkkä heinä riittää hevoselle, joka ei tee töitä. Vaikka mielestäni Oton treeni ei missään nimessä ole raskasta, on se kuitenkin hyppäämisen ansiosta rasittavaa eikä sitä pysty tekemään ilman oikeanlaista polttoainetta. Tiedän sen itsekin, sillä vaikka olisi kuinka syönyt paljon, ei ilman hyvälaatuista ravintoa treeni kulje. Miten ihmeessä tilanne olisi toisin hevoselle? Ja myös, kyllä ihmisissäkin huippu-urheilijat (en tosin väitä meidän Ottoa huippu-urheilijaksi) joutuvat kiinnittimään paljon enemmän huomiota ravintonsa laatuun. Ei mäkkäriruualla tulla urheilijaksi, vaikka siitä energiaa saakiin.

Otto on nyt saanut rajoitetusti heinää sekä väkirehuja kilon päivässä. Aikaisempaan ero on ollut huima, siis siinä millainen Otto on. Poni tulee töihin mielellään, näyttää taas nauttivan hyppäämisestä, on kevyt kädelle ja mukavan virkeä. Painokin on pudonnut, vaikka väkirehumäärä on mielestäni aika suuri, on kokonaisenergia silti laskenut. Tiedän olevani onnellisessa asemassa, kun hevosemme ovat pienellä yksityistallilla, jossa on hyvälaatuista kuivaheinää nelisen kertaa päivässä ja pitkät ulkoiluajat. Tiedän kokemuksesta, että näin ei aina ole ja silloin pitää omistajan tehdä ratkaisuja hevosen hyväksi. Vatsahaavan syntyyn silti uskon vaikuttavan suurimmaksi osaksi muiden asioiden kuin heinäruokinnan määrän, eikä minua saa enää puhumaan pelkän heinäruokinnan puolesta.