perjantai 29. marraskuuta 2013

Helin yrttipajasta hei!


Tilasin jokin aikaa sitten netistä erilaisia yrttejä satsin ja vasta tänään ne saapuivat. Onneksi tänään päivällä oli hiukan hiljaisempaa töiden suhteen, kun illalla on palavereja toiselle puolelle maailmaa, joten pääsin heti tuoreeltaan sekoittelemaan testiseoksia. 

Huomasin syksyllä maastoillessamme, että Masa söi aina hirvittävän mielellään kanervan varpuja, mitkä eivät ole aiemmin kelvanneet. Kanervaahan pidetään verta vahvistavana yrttinä ja siitä tuli mieleen, että ehkä pieni yrttikuuri olisi paikallaan taas. Olen ollut muuten aika yllättynyt siitä kuinka valikoivasti pojat syövät eri asioita maastoreissuillaan. Toisina päivinä kelpaa vain koivu, toisina vain havut ja joskus ihan kaikki. Otto syö usein mieluiten mustikan varpuja, joihin Masa ei koske juuri koskaan, mutta puolukka taas kelpaa Masalle ja siihen Otto ei juuri koske. Vadelma on kummankin herkku.

Koska Masan kavionivelet ovat reagoineet kylmien ilmojen tultua ajattelin jonkinlaisen nivelkuurin olevan paikallaan ja tutkinta alkoi MSM:stä, mitä käytetään perinteisesti monissa niveltuotteissa. Koska haluan syöttää mahdollisimman puhdasta ruokaa, etsin mahdollisimman puhdasta MSM:ää. Sitä löytyi Päivölän tilalta samoin kuin mielenkiintoisia yrttejä. Meille valikoitui nyt MSM:n lisäksi erä yrttejä, jotka vaikuttavat kaikki niin niveliin, vatsan hyvinvointiin, kesäihottumaan kuin hengitysongelmiin. Näistä tein nyt sekoituksen, mitä annetaan tallillamme kolmelle hevoselle, joilla kaikilla on hiukan erilaisia pieniä vaivoja. Mielenkiinnolla odotan miten pojat reagoivat näihin yrtteihin:

MSM
Varmistaa nivelten liikkuvuutta ja poistaa lihasjäykkyyttä sekä kramppeja. Helpottaa mahdollisen tulehduksen aiheuttamia oireita. Kiihdyttää aineenvaihduntaa ja edistää kudosten uusiutumista. MSM:n on todettu auttavan myös allergioiden ja hengitystieoireiden hoidossa, loisten ehkäisyssä sekä ruuansulatushäiriöissä. 

Lakritsinjuuri
Suojelee maksaa, vaikuttaa hoitavasti ruuansulatuselimistön haavaumiin ja tuhoaa suoliston haitallisia bakteereja. Irroittaa limaa hengitysteistä. Inkiväärin kanssa helpottaa nivelvaivoja. 
Meidän pojat kävi ihan hulluina lakukarkkeihin, joten odottaisin tämän olevan suosikkiyrtti :)

Inkivääri
Nivelten, lihasten ja tulehduksien hoitoon. Myös vatsan ongelmiin. Kiihdyttää verenkiertoa ja aineenvaihduntaa, nopeuttaa nesteen poistumista ja vähentää turvotuksia. Auttaa astman ja allergioiden hoidossa irroittamalla limaa keuhkoista. 

Mustakumina
Parantaa vastustuskykyä, helpottaa hengitysoireita sekä vahvistaa ihoa ja karvapeitettä. Soveltuu erityisesti ihottumahevoselle. 

Ruusunmarja kokonaisena
Sisältää valtavan määrän erilaisia vitamiineja sekä aminohappoja. Siemenissä rikkiä luonnollisessa muodossa, joka on luonnon oma kipulääke ja helpottaa nivelvaivoissa. 

Syöttääkö kukaan muu säännöllisesti yrttejä? Oletteko tehneet omia sekoituksia vai ostaneet valmiita?

Jalkaongelmista ajatuksia

Jokin aikaa sitten pääsin osallistumaan mielenkiintoiselle, mutta valitettavan lyhyelle luennolle hevosen etujalkojen ongelmista, sillä keskustelua olisi voinut jatkaa paljon laajemminkin. Luennon piti aikoinaan vuoden eläinlääkäriksikin valittu Jukka Houttu, joka kiertää Tampereen klinikan lisäksi ulkomaillakin tekemässä leikkauksia ja oppimassa uutta. Alussa käytiin läpi hevosen jalkojen rakennetta kaavakuvien sekä aitojen jalkojen (kuvien) avulla, joita oli mielenkiintoista nähdä. Ei edes tehnyt niin huonoa kuin luulin etukäteen :)

Tässä muutamia muistiinpanoja:

Jalkaongelmat ovat haasteellisia, sillä hevonen koittaa viimeiseen saakka peittää kipuaan.

Vielä parikymmentä vuotta sitten klinikalle ei koskaan tuotu yli 20-vuotiaita hevosia, nyt niitä tuodaan hoidettavaksi käytännössä päivittäin.

Hevonen ei ehdi vanheta mieleltään ennen kuin ruumis tekee tenän.

Terve hevonen kestää yllättävän paljon ihmisen hoivaa :) Harjaamiset ja puunaukset yms. tehdään yleensä ihmisen vuoksi, ei hevosen. Mutta jotta hevonen voi antaa oikeasti parastaan, pitää sitä hoitaa rakkaudella. Jalkojen kylmäämisestä on erityistä hyötyä, jos omistaja nauttii siitä. Silloin heppa tietää olevansa rakastettu ja antaa parhaansa.

Hevonen on, niin kuin ihminenkin, perusluonteeltaan laiska. Vaikka olen kyllä itse huomannut aktiivisuudessa suuria hevoskohtaisia eroja, voin silti allekirjoittaa tämän. Yleensä kyllä, kun kunto ja treenin tasapaino on kohdallaan, tykkää hevonen myös liikkua mielellään.

Lähtökohtaisesti ratsut ovat huonokuntoisia verrattuna ravureihin, hevosen tulee joskus hengästyä ihan kunnolla!

Puheeksi nousi myös palautuminen, sillä monet ratsuihmiset ovat varmaankin kuulleet sanonnan, että hevosen pitäisi olla palautunut (eli ei saisi puuskuttaa) talliin palatessa. Siihen saimme neuvon, että jos hevonen puuskuttaa kymmenen minuutin loppukäynnin jälkeen, voi sen viedä huoletta talliin. Jos puuskutus ei tasaannu lyhyellä seisotuksella, niin kylmällä vedellä huuhtelun pitäisi auttaa. Jos ei auta, niin heppa on syytä viedä tutkimuksiin tai treenata kovemmin, jotta kunto nousee.

Parasta kunnonnostatusta on rankka intervallitreeni. Ratsujen kannattaa tehdä sitä laukassa, joka on rasittavuudeltaan ravia paljon kovempaa.

torstai 28. marraskuuta 2013

Törkeän hyvä mieli!

Hitsit, että on hyvä mieli! Satula-asia taitaa edistyä :)

Ensin lyhyt päivitys; testasin kaverin Amerigoa, joka istui yllättävän hyvin. Itse istuin tosi hyvin tasapainossa ja Masa liikkui rennosti käynnissä ja ravissa, mutta ei suostunut laukkaamaan. Nosti laukan kyllä, mutta tiputti raviin käytännössä heti. Reipasta ravia meni sitten kyllä tosi mielellään :) Itse mietin, että olisikohan satula ollut liian pitkä ja siksi haitannut laukassa? Ei kyllä mennyt viimeisen kylkiluun yli, mutta lantion alue liikkuu Masalla tosi paljon.

Sain postissa testattavaksi käytetyn Prestigen D1:n ja kävin tänään testaamassa sitä selkään ja lopulta myös ratsain. Satula oli m-leveyttä, joka ilmeisesti oli jossain vaiheessa levitetty, mutta se ei kovin leveä ja olikin hiukan liian kapea Masalle. Koska se ei ollut ihan katastrofikapea, päätin kokeilla myös ratsain. Meillä oli hiukan kiire aikataulu menin vain ihan lyhyesti askellajit läpi ja odotin jännityksellä laukkaa. Ensimmäistä laukkaa Masa ei suostunut nostamaan helposti, mutta kun nosti, jatkoi sitä innoissaan. Ja oli nostamassa laukkaa koko ajan muutenkin! Teimme muutamia ympyröitä eikä minun tarvinnut ollenkaan ratsastaa tai käyttää juurikaan kättä, vaan sain pitää avut ihan henkäyksen keveinä. Ihanaa!!

Tätä heppaa on ollut niin ikävä! Tuntui kyllä hyvältä tajuta, että ei ongelma ole ollut niin paljon satulan päällä eikä etenkään mielessäni, sillä ero oli huima. Mahtavaa myös nähdä valoa tunnelin päässä, eiköhän meille sopiva satula vielä löydy :) Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu!

tiistai 26. marraskuuta 2013

Viikonlopun saldo kuvien kera

Hyvältä näyttää periaatteessa,
oli kuitenkin pakko kääntyä takaisin,
kun ojia oli niin paljon.
Ei mitään uutta tämän auringon alla, edelleen tarvotaan satulattomassa tilassa ja pidetään treenit kevyenä, kun en pysty ilman satulaa oikein mitään tekemään kunnolla. Lauantaina suuntasimme maastoon ja laitoin Globuksen selkään. Masa liikkui ihan suht hyvin, mutta sitä osasinkin odottaa, kun viime ratsastuksesta satulan kanssa oli kulunut jo reilu viikko. Metsä oli melkoisen märkä, joten lähdimme seikkailemaan uusia polkuja umpimetsään. Oli meillä hauskaa, vaikka välillä hirvitti, että ponit kompastuvat. Tuntui, että kummallekin pojalle teki oikein hyvää päästä off-road-treeniin, niin tyytyväisen oloisena tarpoivat siellä.

Juuri, kun olimme pääsemässä tielle, otti Masa äkkilähdön. Ilmeisesti puskassa oli joku mörkö, jota me ihmiset eikä Otto huomattu. Kyllä poni osaa reagoida nopeasti! Ehdin kyydissä pysymisen lisäksi kiinnittää huomiota Oton ilmeeseen, joka oli ensin yllättynyt, sitten pohtiva "oliskos tässä jotain pelättävää?" ja sitten paniikinomainen "kyllä, nyt on selvästi lähdettävä pakoon!" Onneksi fiksut suomipojat tajusivat kuitenkin pian, ettei mitään syytä pakoon ollutkaan ja rahoittuivat. Muuten reissu meni rauhallisissa merkeissä. Tien huonon kunnon vuoksi kävelimme vain.

Sunnuntaina menimme maneesissa. Satula pyöri ja häiritsi Masaa valtavan paljon, mutta koitin tehdä silti aika perustreenin laukkoineen. Väistöjä olemme viime aikoina harjoitelleet aika paljon maastakäsin ja niiden laatu on koko ajan parantunut. Käynnissä sivuaskellusta tulee hetkittäin oikeasti tosi hyvin. Nyt kokeilin tehdä väistöjä kevyessä ravissa ja alkuun Masa oli aivan ihmeissään, mutta hoksatessaan taas niin ylpeä itsestään. Ja kyllä minä kehuinkin :) Ravissa korostui puoliero aika selkeästi, mutta vasemmalle väistäessä väistöt olivat hetkittäin jo tosi kivan tuntuisia. Kyllä se sieltä tulee!

Mastonmäen päältä

Huopa ja satula hiukan liikkuu...

No enhän tule!



keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Kevyttä aivotyötä

Satulaongelmien vuoksi olen pitänyt Masalla nyt aika kevyttä, päivittäiseen ohjelmaan on kuulunut vain maastakäsin tehtyä jumppaa ja venyttelyä sen jälkeen. Olemme tehneet perinteisen seuraamisen ja peruutusten lisäksi väistöjä ja koitin saada mukaan myös avoja. Löysin hyvän videon miten opettaa hevoselle lisää suoruutta avojen kautta. Huomasin maastakäsin hyvin kuinka vaikeata Masalle on taipua oikein oikealle puolelle ja tämän tsekkauslistan perusteella Masa onkin selvästi vasenkätinen. Otto puolestaan on aika selvä oikeakätinen.

Vaikka olenkin ollut hävettävän huono tekemään hommia maastakäsin viime kuukausien aikana, on Masalle tullut uudenlaista varmuutta toimia. Poika on tainnut kasvaa aikuiseksi :) Enää ei ole niin paljon epäselvyyksiä siitä mitä minä kaipaan, tai ehkä on, mutta Masa ei enää automaattisesti hermostu heti. Viime vuonna suurin osa jutuista kaatui siihen, että Masa hermostui kun ei ymmärtänyt mitä halusin, häsläsi ja meni lukkoon. Nyt pahin reaktio on se, että Masa laittaa jarrut kiinni eli ei liiku hetkeen, mutta siitä selvitään pienen hengähdyksen avulla.

Eilen Masalla oli kokonaan vapaapäivä, otin ainoastaan kuvia satulaseppää varten ja Otto pääsi irtojuoksutukseen. Valitettavasti Otto oli sitä mieltä, että juokseminen ei kiinnosta ja vain kävellä löntysteli ympäriinsä. Juoksuaskeleet tulivat ainoastaan, kun ajoi takaa samalla huitoen. Ja silloin ilmeet kertoivat kaikesta muusta kuin mukavasta liikutuksesta, joten tein lopulta Otonkin kanssa samoja harjoituksia kuin Masan kanssa ja tyttö teki ihan lopuksi vielä samoja vapaana. Vaikka Otto on tavallaan helpompi käsitellä kuin Masa, on se itse asiassa poniin vaikeampi saada kontaktia. Se minkä vuoksi Otto on hyvä perusheppa, tekee aivotyöstä hankalampaa; Otto ei vain reagoi herkästi, vaikka tavallaan on silti herkkä. Ehkä Otto on enemmän opitusti avuton?

Ensi viikolla meidän tallille pitäisi tulla käymään satulaseppä, jolle laitoin etukäteen kuvia Masan selästä. Toivoisin, että sitä kautta saisin lisätietoa sopivasta satulasta. Pitäkää peukkuja!

lauantai 16. marraskuuta 2013

Lyhyt maasto ihanassa säässä

Suunnitelmissa oli mennä mukava ja pitkä käyntipainotteinen maasto, kun aurinkokin paistoi ihanasti. Laitoimme ponit kuntoon ja suuntasimme metsään. Jo lyhyen käynnin jälkeen tajusin, että pakko on palata pian kotiin, sillä satula haittasi niin paljon meitä kumpaakin. Harmittaa, mutta Masa tuntui tykkäävän, kun pääsi ihan lyhyesti metsään kävelemään ja syömään eikä tarvinnutkaan tehdä mitään rankkaa :)

Otto joutui vielä kentällä kunnolla hommiin, kun tyttö hyppäsi pitkästä aikaa esteitä ja Otto olikin aivan innoissaan :)

Mitä sä touhuat?

Herkuttelua

Ihana päivä!
Meinasin ottaa kuvia selästä, mutta otinkin videon. Tarkoituksena oli saada selän liikettä näkyville, siis sitä kuinka lavat liikkuvat, mutta Masaa ei oikein kiinnostanut liikkua vaan tutkia vain puhelinta. Nauttikaa :)

torstai 14. marraskuuta 2013

Oi, mikä oivallus

Masan impparin vuoksi piti liikuttaa ponia, jotta nesteet lähtisivät liikkeelle ja sopivan satulan puutteen vuoksi menin sekä eilen että tänään ilman satulaa. Taas tuli huomattua, että ratsastan ihan turhaan aivan liian vähän ilman satulaa. Masalla on huippumukava selkä ja poni liikkuu hyvin ilman satulaa, ainakin käynnissä. Muuta en minä uskallakaan mennä :) 

Jos ei olisi tullut tätä takapakkia niin jalkojen kuin satulankin kanssa, olisin varmaan taas lykännyt ilman satulaa ratsastusta tulevaisuuteen. Juuri nyt se teki meille hyvää, sillä muistin taas entistä voimakkaammin miksi juuri tämä hevonen on minulle se oikea. Samalla tajusin miksi meillä on ollut ongelmia löytää sopiva satula; Masan lapaluu liikkuu aivan valtavan paljon. Olen kyllä ymmärtänyt, että lapa tulee taakse ja on voimakas, mutta olen itse keskittynyt aika paljon lihakseen enkä tajunnut kuinka suurta liike on sään kohdalla. Ei ole ihme, että satulat painavat helposti! Nyt pitää tutkia satulavaihtoehtoja uusin silmin. Onneksi tuli tämä pieni pysähdys, josta seurasi oivallus :)

Teimme vielä lopuksi tytön kanssa heppavaihtarit ja Oton selkä on aivan erilainen, ei ole paljon liikettä sään lähellä. Ja se pienikin liike on niin lähellä harjaa, ettei vaikuta satulaan yhtään. Vaikka Oton liikkeet ovat mukavan pienet, ei selkä ole muuten kyllä luotu ilman satulaa ratsasteluun...

Turvotus laski todella hyvin liikutuksen ansiosta. Tutkin jalkoja tosi tarkkaan enkä kyllä löydä mitään haavaa sieltä, luulisin, että syynä on jonkinlainen mysteerivirus. Lämpöä ei nyt ollut, mutta Masa oli tänään ratsastaessa paljon virkeämpi kuin eilen, joten luultavasti on ollut enemmän kipeä kuin mitä luulin. Oli miten oli, tilanne on selkeästi parempaan päin!

Impparikin vielä!

Tuntuu tämä syksyaika olevan meille hankalaa, nyt Masalla on jaloissaan impparit. Eilen ponia tarhasta hakiessani katsoin ensin, että onpas sillä paksut tupsut jaloissaan, mutta lähempänä hoksasin, että nyt ei ole kaikki kunnossa vaan jalat ovat väärällä tavalla paksut. Tutkin pikaisesti jo tarhassa; kintereestä saakka kiinteät pökkelöt, aika selvä imppari siis. Soitin vielä varmuuden vuoksi meidän hierojalle, joka kävi varmistamassa diagnoosin. Mielessä kävi jo kaikenlaiset kauhukuvat jännevammoista yms. mutta silloin turvotus olisi ollut kuulemma erilaista. Toinen kaveri kehoitti kiinnittämään huomiota myös lämpöön, sillä syksyisin on liikkeellä viruksia, jotka nostavat pienen lämmön ja turvotuksen takajalkoihin. Se voisi olla tässäkin kyseessä, kun mitään haavoja en onnistunut jaloista löytämään, vaikka eihän niiden isoja tarvitse ollakaan.

Ensimmäinen kerta, kun meidän hepoilla on tälläistä akuuttia vaivaa ja ensimmäinen kerta, kun pääsi Penan mukana tullut "työkalupakki" käyttöön siteineen ja betadineineen. Onneksi turvotus laski heti eilen kylmäyksellä ja liikutuksella. Masa käyttäytyi muuten oikein hienosti pesupaikalla ja pintelöitävänä, vaikka tämä taisikin olla ensimmäinen kerta, kun jalkoihin laitettiin mitään. Kävely pinteleiden kanssa kyllä näytti koomiselta, mutta onnistui silti ja pintelit pysyivät jalassa myös karsinassa :)

Tänä aamuna kävin taluttelemassa ponia kesken aamuheinien ja jälleen turvotus laski heti lyhyen kävelyn jälkeen. Kiva oli huomata, että myös pieni talutuslenkki läheisellä pellollakin onnistui ongelmitta. Luottamus välillämme on selvästi kasvanut *sydän*.

tiistai 12. marraskuuta 2013

Satulantestaus vol.2

Katselin videota omasta menostani uudelleen ja aloin miettiä, että olenko sittenkin jo vainoharhainen ja näen asioita, joita ei ole olemassakaan. Nimittäin mitä enemmän videota katsoin, sitä paremmin näytti Masa liikkuvan ja sitä enemmän satulan liikkuminen näytti johtuvan minusta sekä hevosen selän suuremmasta liikkeestä. Pienen sähköpostikeskustelun jälkeen päätin kokeilla vielä satulaa uudelleen ja myyjä kehoitti kuuntelemaan hevosta tarkemmin. Laitoin satulan eilen selkään ja hyppäsin kyytiin.

Vaikka satula oli edestä aavistuksen tiukka, liikkui Masa sen kanssa käynnissä rentona ja mielellään. Lavat todella pääsevät liikkumaan hienosti ja minä nautin istua satulassa, joka oli samaan aikaan pehmeä, mutta kuitenkin syvä ja tukeva. Ravissa Masa liikkui ihan hyvin, mutta ei rentona. Jouduin ratsastamaan normaalia enemmän eteenpäin, harjoitusravissa Masa jännittyi enkä saanut laukkaa nostettua kuin "ajamalla", mutta laukka itsessään tuntui ihan hyvältä. Videolta hidastettuna jo näin, että selänkäyttö oli erittäin hyvää, mutta poni myös huiskutteli hännällään aika paljon, joten jokin satulassa häiritsi.

Lyhyen loppukäynnin jälkeen hyppäsin pois selästä ja taluttelin Masaa. Otin hänet myös ohjien pituiselle ympyrällä ja pyysin kävelemään eteen, jolloin huomasin, että satula kyllä liikkui ihan oikeasti takaa. Satula tuntui pysyvän aika hyvin paikoillaan kunnes poni taipui, silloin se liikkui takaa sivulle ja samalla nousi ylöspäin. Yleensä satulan nouseminen johtuu siitä, että satula kippaa eteenpäin ja on liian leveä edestä. Sitä tämä ei kyllä ole, vaan on ennemminkin liian kapea, voisiko se olla syynä? Toisaalta myös tämä satula on rungoltaan suora, joten sen pitäisi olla selkää vasten eikä nousta kaarevuutensa vuoksi mihinkään. Nämä satulat lähtevät nyt takaisin ja laitoin jo epätoivoisen viestin myyjälle, saa nähdä onko tilanne hänenkin mielestään yhtä huono, mahtaakohan valmiina löytyä yhtään satulaa, joka toimisi? Vai onko ainoa vaihtoehto mittatilaussatula?

p.s. ajattelin siitä satulantestauksesta tehdä pienen videon, mutta onneton videonmuokkausohjelma lakkasi toimimasta. Kuviakaan ei ihanan (?) marraskuun pimeyden vuoksi saa. Höh, fiilikset eivät ole kovin korkealla...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Satulajuttuja

Sain vihdoin postissa kaksi satulaa testiin, toinen Kieffer ja toinen Barnsbyn Kanter plus. Kiefferin satulaa katsoin jo pakettia avatessani, ettei taida olla kyllä sopiva eikä se sitten ollutkaan. Mutta ei kuitenkaan niin epäsopiva, kuin olin etukäteen ajatellut. En silti kokeillut satulaa ratsain, sillä se olisi ollut turhaa.

Torstaina pidin Masalla vapaata ja hieroin ponia pitkästä aikaa. Hieronta on enemmän sellaista sivelyä, josta Masa tuntuu tykkäävän ja samalla minä pystyn katsomaan lihakset yms. läpi hiukan normaalia tarkemmin. Lihaksisto vaikutti ihan hyvältä, ei selkeitä kireyksiä oikein missään. Ainoastaan lapojen ja kaulan alueelta Masa ei halunnut minun käyttävän yhtään voimaa, joten jotain jumia taitaa siellä olla. Harmikseni huomasin, että karva oli hiukan kulunut ojentajan/lavan etuosan kohdalta. Juuri se kohta taitaa olla syynä viimeaikaisiin ongelmiin, kun satula on painanut lapoja alaosasta enemmän. Etujalkojen venyttelystä Masa tykkäsi kovin ja tuntui, että jo heti tänään lapojen liike oli avoimempaa. Pitäisi vaan useammin muistaa venytellä!

Eilen ja tänään testasin Barnsbya, joka tuntui istuvan kivasti. Eilen menin ihan lyhyesti ilman jalustimia ja tänään pyysin tyttöä ottamaan videolle menoa jalustimien kanssa. Totesin, että ehkä satulasta saa helpoimmin tietoa, kun katsoo ihan itse videolta eikä koita kysellä teiniltä liian vaikeita kysymyksiä :) Video kertoi sen mitä en huomannut selästä eli satula nousee takaa keventäessä sekä laukassa. Muuten se pysyi hyvin paikoillaan ja antoi lavoille tilaa liikkua hyvin. Satula oli myös oikein kiva istua (vaikkakin aika syvä ja siksi alkuun oudon tuntuinen) ja siivekkeet olivat sopivat minulle.

Kokeilen vielä Barnsbyä uudelleen, mutta ei taida siitä olla meille satulaksi. Olisihan se ehkä ollutkin liian helppoa, että kuvien perusteella postitettu satula olisi ollut täydellinen. Mutta olen kyllä silti positiivisesti yllättynyt kuinka sopiva tuo oli!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Vaihtarit

Ensimmäiseksi on pakko hehkuttaa Kiefferin suitsia, jotka sain tänään pitkästä aikaa Masan päähän, on ne vaan hyvät! En tainnut edes täällä kertoa, kun harkkakoulukisoissa tyttö lainasi Masan suitsia (onhan Oton koulusatula musta ja omat suitset ruskeat; ei kelpaa...) ja suitsista katkesi karsinassa kisojen jälkeen poskiremmi Oton astuessa ohjan päälle. Laitoin silloin heti kyselyä varaosista suoraan valmistajalle, joka välitti kyselyni Suomen maahantuojalle, jolle asialla ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Niinpä kaksi viikkoa myöhemmin ja muutaman kiukkuisen sähköpostin jälkeen sain homman sovittua suoraan saksalaisten kanssa ja vihdoin tällä viikolla posti toi varaosa-poskiremmin. Selkeästi nämä suitset ovat Masan mielestä paremmat kuin lainassa olleet perussuitset (hepallakin on kallis maku!), sillä poni on todella mukavan tuntuinen tänään.

Samaan aikaan ratsastamassa oli kaverini, joka ratsasti Masalla muutaman kerran viime syksynä ja talvella, mutta viime kerrasta taitaa olla jo todella paljon aikaa. Pienen keskustelun jälkeen teimme heppavaihtarit ja minä hyppäsin heidän erittäin taitavan estetamman selkään. Ei ihan minun hevonen, vaikka oikein mukava tamma onkin :) Käsitellessä erittäin rauhallinen ja ihana, sellainen sylinalle, mutta ratsastaessa laatunsa takia vaativa. Mutta ei tehty hallitsemattomia säntäilyjä enkä pudonnut! Menin kylläkin melkein koko ajan pitkin ohjin käyntiä... Jostain syystä silti tykkäsin tammasta ja menisin mielelläni uudemmankin kerran, mutta kunnon ajan kanssa ja koulusatulalla, jossa olisi luultavasti helpompi istua. Ja mielellään ratsastaisin päivänvalossa :)

Kaveri oli tosi iloinen saadessaan ratsastaa Masalla pitkästä aikaa ja kehui kuinka paljon Masa on mennyt eteenpäin. Tullut paljon suoruutta, mutta myös taipuisuutta ja tasaisuutta, myös siinä aiemmin haasteellisessa tuntumassa. Tuntui kuulemma mukavalta ratsastaa hevosta, joka menee rennosti ja reippaasti eteenpäin, mutta oikeasti kuuntelee ratsastajaa samalla. Hetken ratsastuksen jälkeen meno muuttui ja kaverikin ihmetteli, että mitä ihmettä tapahtui. Ero ei ole kovin selkeä, mutta kuitenkin eroa on. Tavallaan huojentavaa tajuta, etten ole keksinyt näitä ongelmia päästäni vaan jokin juttu ei ole ihan kohdallaan. Keskustelussa taisimme lopulta päätyä siihen, että kaverinkin mielestä todennäköisin syy on satula, joten toivottavasti pian saapuvat testisatulat auttavat!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mukavia maastoja

Kyllä viikonloput on ihania! Kumpanakin päivänä suuntasimme aamutuimaan maastoon, lauantaina metsän puolelle ja sunnuntaina Käpylän puolelle.

Lauantaina suunnitelmissa oli mennä pidemmällekin, mutta Masa liikkui oudosti, joten päätimme vain kävellä paljon, ravailla jonkin verran ja laukata ainoastaan mastonmäki rauhallisesti. Pyysin tyttöä ottamaan videotakin takaapäin, jotta voisin kotona katsoa miltä meno näyttää. Masa astui oikealla takajalallaan eri tavalla kuin vasemmalla, tavallaan syvemmälle (tai sitten vika on vasemmassa, eikä työnnä niin hyvin). Ravista käyntiin siirtymässä tuli sellainen jännä notkahdus. Huomasin myös jossain vaiheessa, että aiemmin syksyllä vihoitellut vasen lonkkani särki taas, se ehti ollakin jo muutaman viikon kunnossa. Kipu ei ole mitään suurensuurta, mutta sellaista epämiellyttävää; ikäänkuin lonkkanivel joutuisi liian kovalle venytykselle. Voisikohan kipuilu johtua satulasta? Ja vaikuttaakohan minun kipuiluni Masaan vai toisinpäin?
Muuten reissu meni oikein mukavasti ja mäkilaukan jälkeen Masa tuntui normaalimmalta. Ehkä jossain on jumeja? En koskaan ratsasta Masaa voimakkaasti eteen, joten poni ei todellakaan liiku reippaasti, jos ei halua :)

Sunnuntaina suuntasimme tietä pitkin paremmille maastoille (vaikka eivät ne huonot ole toisella puolellakaan!) eikä Masa liikkunut ollenkaan hassusti, eikä mun lonkkakaan vihoitellut, mutta keskityinkin olemaan paljon kevyessä istunnassa. Ravailimme ja laukkailimme rennosti, vauhti ei paljon päätä huimannut. Olen kyllä valtavan tyytyväinen, kun laukassa on todella paljon säätövaraa nykyään. Hetken toisella laukkapätkällä Masa laukkasi melkein paikoillaan (tuntui odottavan Ottoa), mahtavaa pyörivää laukkaa. Ihana!

Tällä reissulla törmäsimme metsuriin ja metsurin pressulla peitettyyn mopoon, jota Otto pelkäsi, mutta Masa paineli rohkeasti ohi. Kotimatkalla Oton vauhti kiihtyi ja Masan hidastui; tuttuun tapaan. Aika hassua, että Otto hidastelee ensimmäisen puoli kilometriä kodin jälkeen, kun Masa kiitää ja Masa taas hidastelee viimeiset puoli kilometriä. Muutenkin Masa on reippaammillaan uusilla poluilla, etenkin jos ne eivät ole kotia kohti :)

Sports-trackerit olivat meillä kummallakin päällä, mutta lauantaina minun maksimivauhti oli 52km/h ja tytön 83km/h, kun ohjelma unohtui päälle myös kotimatkan ajaksi ;) Eikä mekään Masan kanssa tuollaista vauhtia kiidetty!

Tässä vielä se video, joka ei onneksi youtuben ansiosta heilu enää niin paljon. Videota kuvatessa askellus oli aika tasaista eikä sitä notkahdustakaan siirtymässä tullut. Huomasin kyllä, että itse taidan sittenkin istua paino enemmän oikealla ja vasen jalka enemmän koukussa, ehkä se selittää reagointia? Huomaatteko te jotain erikoista?

perjantai 1. marraskuuta 2013

Linkkejä luettavaksi

Hepparintamalle ei kuulu juuri nyt mitään erikoista, joten tässä muutamia mielenkiintoisia linkkejä luettavaksi. Viikonlopun jäljiltä on varmasti taas päiviteltävää ratsastuksen saraltakin :)

Tutkimus: nuoret hevoset eivät osaa lukea ihmistä
Tutkimuksen mukaan nuorilta hevosilta puuttuu kyky lukea ihmisten reaktioita, ne pitää siis opettaa hevoselle. Tämä on mielestäni aika mielenkiintoista, sillä se kertoo myös sen, että hevonen on omistajansa peili...

Yrityksestä palkitseminen
Hevosta kouluttaessa pitäisi muistaa palkita myös siitä yrityksestä. Harjoitellessa ei aina voi onnistua oikein, mutta hyvä kouluttaja palkitsee jo siitä, että hevonen yrittää parhaansa.

Myytinmurtajat
Mielenkiintoisia, varmasti jokaisen ratsastajan kuulemia väittämiä. Kaikkea ei tarvitse aina tehdä sillä "perinteisellä" tavalla.

Kouluratsastuksesta
Uusi blogituttavuus (kiitos ht.net!) ja jäin heti koukkuun. Erittäin hyvin kirjoitettuja pohdiskeluja!