tiistai 31. joulukuuta 2013

Vuosi 2013 paketissa

Nyt on taas aika laittaa kulunut vuosi pakettiin ja muistella hetki menneitä. Täältä löytyy viime vuoden vastaava postaus, jonka kautta pääsee myös sitä edeltävään koosteeseen. Koosteen loppuun olin kirjoittanut toiveeni:
Vuodelle 2013 toivon samanlaisia onnistumisen tunteita, mielenkiintoisia valmennuksia ja vauhdikkaita maastoreissuja kuin kuluneena vuonnakin. Toivon, että löydän yhä vahvemmin minun tapani ratsastaa ja olla hevosten kanssa. Että uskallan luottaa enemmän siihen omaan tunteeseen ja ymmärtää milloin liikumme liikaa omalla mukavuusalueella, ja milloin on aika rikkoa rajoja. Masan kanssa toivon kehittyvämme niin, että laukat nousevat kentälläkin pyytäessä (kumpikin laukka) ja pitämään rentouden askellajista riippumatta. Toivon, että voisimme ottaa harjoitteluun mukaan myös puomit ja pienet esteet. 
Tytölle ja Otolle toivon paljon onnistuneita kisasuorituksia ensi kaudelle, ehkäpä jopa aluetasolla!

Tammikuu
Aivan kuun alussa Otto pääsi kärryhommiin. Olin ollut siinä uskossa, että Otolla on nuorena ajettu paljonkin, mutta luultavasti olin ymmärtänyt asian väärin. Onneksi se ei haitannut, vaan Otto toimi kärryn edessä kuin vanha tekijä. Etenkin ravi parani kärryttelyjen avulla huimasti!
Tammikuussa Masalla alkoi olla selkeämmin ongelmia lapojen kanssa, erityisesti oikea lapa oli jumissa ja se vaikutti etujalkojen liikkeeseen. Myös takana polvet ja kintereet reagoivat jonkin verran keräämällä nestettä.
Tilanne äityi pahemmaksi ja ensimmäistä kertaa tämän hevosen kanssa mietin, että miten selviämme, kun en minä oikeasti tiedä nuorista hevosista mitään. Oliko tämä sittenkin liian kova pala minulle?
Muuten kuukauteen kuului pitkiä maastolenkkejä ja hankitreeniä. Annoimme poikien kaahata maastossa aina täysillä ja vasta, kun mukana oli muitakin ratsastajia tajusin, ettei Masa osaa mennä hitaampaa laukkaa ollenkaan :)
Otto innoissaan
Tammikuussa meidän treenit näyttivät näin hienolta...

Helmikuu
Satulan kanssa säätämistä, kun "väliaikaissatula" selvästi kipeytti ponin selän. Testaisin myös joustorunkoista satulaa, josta Masa kyllä tykkäsi alkuun kovastikin. Itse en vaan osannut siinä istua kunnolla ja päädyimme lopulta tavalliseen koulusatulaan. Kuun lopussa Masa liikkui taas pidemmän tauon jälkeen mielellään ja suurimmaksi osaksi rentona. Hehkutusta oli lopulta paljon :)

Ihania, pitkiä maastoja
Treenausta kuun lopulla

Maaliskuu
Puoli vuotta Masan kanssa tuli täyteen! Pojan kunto nousi kohisten ja hommia pystyi tekemään aiempaa täyspainoisemmin. Suurta tasapainottelua kuitenkin vaati löytää sopiva rytmi treenaamiseen ja maastoiluun, sillä liika kenttätyöskentely näkyi heti motivaatiossa.
Valmennuksessa sain ensimmäistä kertaa laukattua hyvän pääty-ympyrän, aika mahtavaa! Sen jälkeen laukkaan löytyi taas uusia vaihteita ja muutenkin poni tuntui normaalilta, notkealta itseltään.
Otto väläytteli valmennuksessa selkeästi parantuneita askellajejaan, maastoilu teki hyvää myös Otolle! Tytön kisakausi starttasi kuun lopulla seuratasolla 70 ja 80 luokissa, joista kummastakin tuli puhtaat radat ja ruusukkeet.
Maaliskuussa meidän pojat laitettiin ensimmäistä kertaa samaan tarhaan, ja siellä ovat edelleen.

Parhaimmillaan riimuja meni yksi per päivä, tässä taas joku vanha varariimu...
Otto kävi myös koulukisoissa, vaikka luulikin olevansa estekisoissa
Huhtikuu
Kevättä ilmassa! Kenttä alkoi sulaa ja maastolaukat onnistuivat. Valmennuksissa ja muutenkin Masa liikkui hyvin, mutta kiikutti minua kerran kentällä ihan kunnolla, loikaten lumikinosten yli pois. Käsittelykurssilta hain lisäoppia maastakäsin toimimiseen ja pieni kurinpalautus omistajalle tekikin hyvää :)
Huhtikuussa ymmärsin, että minun pitää tämän hevosen kanssa olla oikeasti läsnä ja kuunnella, sillä niillä kerroilla kun maltoin niin tehdä, toimi Masa kuin ajatus.
Loppukuusta alkoi uusi satula liikkua ja satulointi olla vastanmielistä, selkä muutti muotoaan vauhdilla. Ihottumaloimi oli pakko laittaa, kun kesä tuli vauhdilla.
Työskentely alkoi onnistua
Ihania maastoja!
Maastakäsin treenaamista
Toukokuu
Satulan kanssa säätäminen jatkui, testailin ensimmäistä väliaikaissatulaa ja laitoin romaania. Uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ratsastamaan kunnolla ilman satulaa ja Masa liikkui valtavan rentona. Ulkomailta tilaamani geeliromaani eteen sekä muotoiltu satulavyö helpottivat tilannetta ja pääsin taas ratsastamaan kunnolla.
Kevään ensimmäisillä maastolaukoilla kummatkin pojat kävivät kierroksilla ja ensimmäistä kertaa Masa oli välittämättä avuistani pätkääkään. Onneksi reissuista selvittiin silti ilman vaaratilanteita. Muuten lämpöiseen toukokuuhun kuului reippaita maastoiluja, joista suurimmalla osalla Masa oli erittäin hyvin kuulolla.
Leivän avulla totuttelin Masaa pesuun ja se tuntuikin olevan persolle suomipojalle se paras kannustin.
Tyttö starttasi Otolla ensimmäiset aluekisansa 90-luokassa, josta tuli heti sijoitus, samoin kuin aiemmasta 80-seuraluokasta!

Satumetsä
Ilman satulaa rentoa menoa

Otto kiitää kisoissa
Kesäkuu
Laadukas Snuggyhoodsin ihottumaloimi piti Masan ihottumaa kurissa, maastoilimme paljon ja valmentauduimme. Hanna ratsasti pyynnöstäni Masan ensimmäistä kertaa ja yllättyi. Minä seurasin itku kurkussa kentän laidalta hienon poikani menoa :) Ensimmäisen ratsastuksen jälkeen Masa liikkui huomattavasti paremmassa tasapainossa kuin aiemmin ja toisen Hannan ratsastuksen jälkeen ero oli jo huima. Edistyimme lyhyessä ajassa ihan valtavasti!
Tyttö kävi taas kisaamassa tuoden kotiin jälleen sijoituksen alue90-luokasta.

Robin Hood ja kaveri
Kummatkin nauttivat
Matti osaa, kun ratsastaja osaa
Kiitoravia maastossa
Heinäkuu
Alkukuusta yksi tärkeistä etapeista ylitettiin, sillä Masa hyppäsi esteen! Paljon kehuja ja poni oli ihan ihmeissään, ehkä jopa hiukan innostunut :) Seuraavalla kerralla (video) hyppääminen onnistui jo hyvin, vaikka takajalat olivatkin hetkittäin solmussa.
Maastossa kunnon kasvamisen huomasi ehkä parhaiten, useamman kilometrin ravihölkkä onnistui leikiten ja ojien yli hyppiminen oli ponin mielestä ekstrakivaa. Masa oli elämänsä kunnossa ja vaikka edelleen hiukan lihasköyhä, silti muuten lihavuuskunnoltaan erinomaisessa mallissa.
Tyttö oli Oton kanssa estepainotteisella leirillä, testasi maastoesteitä ja kävi aluekisoissa hakemassa taas sijoituksen 90-luokasta.
Rakennekuvaa heinäkuulta

Elokuu
Kuun alussa juhlimme Masan kanssa synttäreitä ja tyttö kävi Oton kanssa maastoestevalmennuksessa, todeten ettei se sittenkään ole hänen lajinsa. Valmennus kyllä meni hienosti, mutta ymmärrän hyvin, sillä maastoesteillä ei ole varaa virheisiin.
Itse olin ihan hölmön rakastunut hevoseeni ja nautin täysin siemauksin kaikesta tekemisestä Masan kanssa. Hieroja, joka on ollut mukana ihan alusta saakka, kehui Masan kuntoa. Ei olisi kuulemma uskonut, että olemme näin pitkällä vain vajaassa vuodessa. Minä suunnittelin treeniohjelmaa innoissani ja tulevaisuus näytti mahtavalta.

Maastoestevalmennuksessa
Mun rakkaus!
Syyskuu
Heti alkukuusta pääsin uuden tuttavuuden valmennukseen ja poistuimme rankasti mukavuusalueeltamme. Silti kokonaisfiilis tunnista oli ihan mieletön, me todella olemme edistyneet! Jo pelkästään se, että Masa jaksoi ja teki mielellään oli mielestäni huimaa. Kävimme sänkkärillä ja Masa oli kauhuissaan, eihän näin epätasaisella pohjalla voi laukata... Hannakin kävi ratsastamassa ja opetti ponille väistöjä, lopussa väläyttelivät keskiraviakin!
Ruokintaan tehtiin suuri muutos, kun Otto ei kevyemmänkään jakson jälkeen tuntunut normaalilta. Kummallekin lisättiin aika paljon väkirehua ja se auttoi, sillä hevoset piristyivät silmissä. Hevosjalostusliiton nainen kävi mittaamassa Masan ja ponista muuttui 149 senttiä korkea hevonen.
Meidän ensimmäine vuosi tuli täyteen enkä vaihtaisi päivääkään pois!

Likomärkä ja väsynyt, mutta onnellinen
Ihania sänkkäriratsasteluita

Lokakuu
Heti kuun alussa tipahdin pilvilinnoistani, ratsastukset olivat yhä useammin aika kamalia, vaikka mukaan mahtui edelleen niitä hyviäkin kertoja. Maastossa ruokintamuutos näkyi selvemmin, sillä laukkapätkien pituus kasvoi. Hieronnassa poni sai kuitenkin "puhtaat" paperit eikä mitään suurta jumia ollut missään. Hieroja kyllä totesi, että Masa reagoi aika herkästi ja minä kuuntelen häntä herkästi, ehkä pienetkin jutut tuntuvat meistä isoilta.
Teimme vihdoin kisadebyyttimme oman tallin harkkakisoissa raviluokassa. Vaikka tulos ei ollut kummoinen, olin silti enemmän kuin tyytyväinen suoritukseemme. Kummankin ensimmäiset kisat ja selvisimme ilman suuria mokia, itse muistin jopa hengittää ja ajatella ratsastustani. Vihdoinkin vuonna 2012 alennusmyynneistä ostamani kisahousut pääsivät käyttöön, mutta niinhän minä viime vuoden yhteenvedossa lupasinkin :)
Kisoissa Masa oli todella haluton liikkumaan, samoin kuin seuraavana päivänä palauttavalla peltolenkillä, joten oli pakko myöntää, että uusi satula on saatava.

Rakkaat ponit
Rata ohi!
Peltorentoutumista
Marraskuu
Satuloiden testailua ja kevyttä menoa. Vanha satula liikkui niin paljon, ettei sillä pystynyt enää ratsastamaan ja se kipeytti myös minun lonkkani. Testissä oli yhteensä kolme satulaa, joista kaksi Barnsbyä tuntui alkuun sopivan, mutta parin ratsatuksen jälkeen Masa ei suostunut liikkumaan. Ilman satulaa ratsastaessa taas tajusin miksi meillä on ollut haasteellista kaikkien satuloiden kanssa, Masan lavat tulevat todella taakse ja ovat voimakkaat. Satulan pitää siis antaa paljon edestä tilaa. Postissa minulle tuli kaksi Prestigen D1:stä ja tunsin löytäneeni sen oikean!
Maastakäsin touhutessa hoksasin, että Masasta on tullut aikuinen :)

Mammutti herkuttelee
Joulukuu
Uusi satula sopii ja Masa liikkui mielellään, ensimmäinen valmennus meni valtavan hyvin. Ihanaa taas ratsastaa kunnolla! Ponin kunto on kyllä huonontunut näinkin lyhyessä ajassa aika paljon eikä kovin paljon voi vaatia. Eiköhän tilanne palaudu aika pian... Sama satula sopii myös Otolle, joka onkin väläytellyt taas ihan uusia ulottuvuuksia ratsastaessa.
Alkukuusta Masa ähkyili, mutta siitä onneksi selvisimme säikähdyksellä. Muuten meillä on ollut aika rento ja kevyt joulukuu.

Peltoratsastelua
Joulumaasto


Kokonaisuudessa vuodelta 2013 olen saanut juuri sitä mitä odotinkin. Olemme maastoilleet paljon ja touhunneet rakkaiden heppojen kanssa. Tyttö ja Otto ylittivät odotukset ja pärjäsivät hienosti aluetasolla. Minä saan laukat nostettua, yleensä täysin ongelmitta juuri haluamassani pisteessä ja hyppäämistäkin Masa pääsi testaamaan. Rentous on liikkeessä mukana aina silloin kuin satula sopii, huonosti istuvaan satulaan Masa reagoi voimakkaasti. 

Vuodelle 2014 en ole aiempaa erityistä, toivon mukavia maastoreissuja ja pää jäässä laukkaamista :) Haluaisin itse oppia hyppäämään ja saamaan lisää tasaisuutta Masan kanssa ratsastukseen. Hannan valmentautumispäivässä kirjasin itselleni tavoitteeksi ensi kesänä startata harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tyttö ja Otto puolestaan tähtäävät kansalliselle tasolle poni- ja suokkiluokissa, mutta tärkeimpänä on saada lisää rutiinia alue90-tasolle. Hevosten ehdoilla tässä mennään eikä kisamenestyminen ole meille kummallekaan tärkeätä.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Pyhistä selvitty, melkein

Joulu meni rauhallisissa ja rentouttavissa merkeissä, emme tehneet oikeastaan mitään :) Nautimme perheen kesken hyvästä ruuasta ja vain olimme, hepatkin lomailivat aaton ja joulupäivän. Aattona kävimme viemässä pojille jouluporkkanat, mutta joulupäivänä emme poistuneet sisältä kertaakaan. Tuntui ihanalta vaan olla!

Perjantaina kaverini, joka oli Masalle uusi tuttavuus, ratsasti ponilla ja minä pääsin aitiopaikalle katsomaan menoa. Olin hiukan huolissani Masan viimeaikaisesta jäykkyydestä oikealle, joka ei ole kyllä ollut kovin suurta. Viime valmennuksen jälkeen toispuoleisuus mielestäni korostui ja meni jonkin aikaa, että pääsimme takaisin normaaliin. Niinpä olin huolissani, että syynä on jokin ihan oikea vika. Onneksi maastakäsin katsottuna näytti, että kyseessä oli vaan lihaksiston heikkous. Masa liikkui alkuun hyvin, mutta väsähti jossain vaiheessa ihan kunnolla eikä oikein jaksanut tsempata takaa. Viimeiset laukat ja ravit menivät aika maitohapoilla. Muuten Masa liikkui normaalisti ja kaveri tykkäsi, ei kuulemma poni näytä ulospäin siltä miltä tuntuu ratsastaa :)

Voisiko kulunut aika ilman istuvaa satulaa heikentää noin paljon kuntoa, vai onko taustalla pidempi tauko pitkissä maastoreissuissa? Vai onko Masa jotenkin kipeä nyt, eikä palaudu normaalisti? Toisaalta saattaa kyllä olla, että tällä uudella satulalla poni liikkuu niin paljon paremmin, että käyttää aikaisempaa enemmän lihaksia. Myös sellaisia lihaksia, joissa ei ole vielä voimaa. Hyvä mieli kuitenkin tuli, kun näin, että poni silti liikkuu ihan puhtaasti eikä luultavasti ole mistään "kunnolla" kipeä.

Tänään kävimme pitkästä aikaa maastossa ja tauon kyllä huomasi pojista. Ei sitten menty lyhyttä ravipätkää kummosempaa, kun tuntui, että istuu ruutitynnyrin päällä. Tiet olivat yllättävän huonossa kunnossa, pehmeinä erityisesti keskeltä ja metsässä oli paljon vettä. Kyllä minä kaipaisin sitä ihan oikeata talvea!

Ensi viikolla on Hannan valmennus ja Saaran istuntatunti, ja töihinkin pitäisi pikkuhiljaa palata. Vielä pari päivää aion silti ottaa rennosti! Ja syödä :)

Hauskaa uutta vuotta kaikille! Olkoon tuleva vuosi täynnä onnea!

Jouluna 2012, tätä maisemaa kaipaan

Joulu 2013, paljon rentoutumista

Joulumaasto 2013, vettä ja märkää. Sama tie kuin yllä. 

Masa tyypillisessä solmussaan


lauantai 21. joulukuuta 2013

Sulkujen harjoittelua

Huh, olipas vaikea valmennus! Meillä on tosiaan ollut viime ajat aika helppoa vääntöä, mutta tänään laitettiin meidät kummatkin hommiin. Inka pisti meidät tekemään sulkutaivutuksia! Mehän ei olla niitä ainakaan tietoisesti aiemmin edes mietitty, joten haastavaa oli. Eikä me kunnolla onnistuttu, mutta toisaalta on erittäin hyvä hetkellisesti koittaa rikkoa rajoja, jotta ei jää junnaamaan paikoilleen. Itsekseen sitä menee aikalailla vaan niitä mukavia juttuja...

Teimme alkuun käynnissä noin kymmenen metrin voltin, josta jatkettiin sulkutaivutuksessa hetken aikaa, siirryttiin raviin ja tehtiin voltti. Ravivoltin jälkeen ratsastettiin kunnolla eteen ja sen jälkeen takaisin käyntiin. Kun sulku alkoi sujua edes joten kuten käynnissä, tehtiin sitä vielä ravissa. Jo käynnissä tekeminen oli Masalle erittäin haastavaa, tai vaihtoehtoisesti se oli minulle haastavaa ja siksi Masalle vaikeata. Ravissa ei homma tuntunut ainakaan helpommalta :) Mutta olen silti tyytyväinen siihen mihin pystyimme, tästä on hyvä jatkaa harjoittelua!

Tänään kävimme kevyesti kävelemässä pellolla ja huomasin, että Masa oli lihaksiltoon aika jumissa eilisestä. Tuli kuitenkin mielellään hommiin ja vaikutti reippaalta, ja eiköhän pieni kävelylenkki tehnyt vain hyvää.

Muuten meidän viime aikoihin on kuulunut aika perusjumppailua ja kevyttä tekemistä. Masa on ollut pidemmän vapaan ajan jäljiltä hiukan jäykkä, luulisin, ettei kylmät säät ole tehneet ainakaan hyvää. Ponit yleensä vain seisovat paikoillaan tarhassa ja meneekin usein aika monta käyntikierrosta, ennen kuin Masa alkaa tuntua edes hiukan normaalilta. Nyt ei olla edes päästy pitkiin aikoihin kunnolla maastoon, kun kelit ovat olleet haasteelliset. Olispas kesä ja lämmin!

Tässä muutama tänään napsittu kuva:

Mitäs me komeet!
Välillä kuulollakin
Täh, meinaaksä vielä ottaa kuvia??!
Otto nautiskelee
Rakas Pentti!

tiistai 10. joulukuuta 2013

Satulasepän tapaaminen

Viime viikolla tallillamme kävi satulaseppä, joka tsekkasi Masalle suunnitellut D1K:n ja Oton estesatulan sopivuuden. Muutama päivä ennen sepän tuloa, tsekkasin Oton satulan istuvuutta itse ja järkytyin. Miten olinkaan katsonut sen sopivuutta niin sormien läpi? Pelkäsin, että seppä toteaa ensimmäisenä, että tämä menee ehdottomasti vaihtoon, mutta onneksi huoli oli turha. Laatusatulassa on aika paljon muokattavuutta! Oton estesatulahan on Penan mukana aikoinaan tullut Albion, joka jäi ylimääräiseksi, kun miehen oli pakko ostaa itselleen sopivampi satula Penan ratsastukseen. Tähän saakka satulassa on ollut pakko pitää romaania, mutta sen sai toppaamalla istumaan Otolle oikein hyvin. Paljon edullisempaa kuin uuden ostaminen...

Satulan soveltuvuutta testattiin ensin tavallisesti käytävällä seistessä, jolloin oli tärkeätä, että hevonen seisoo suorassa. Seppä muistutti, että satulaa ei saa laittaa liian eteen lavan päälle, mutta Masan kanssa se tulee hyvin luonnostaan. Huomasin, että Oton kanssa tilanne on vaikeampi, sillä niin selkeätä lapaa ei ole :) Ensin heiluteltiin satulaa ja sitten juoksutettiin kättä satulan alla, ihan joka puolella tunnustellen tuntuvatko toppaukset tasaisesti heppaa vasten. Kun satulan istuvuus vaikutti hyvältä näin, laitettiin vyö kiinni ja ratsastaja hyppäsi selkään. Masa oli ensin hiukan ihmeissään, kun nousin selkään tallin käytävällä, mutta rentoutui pian. Minun istuessa seppä katsoi satulaa takaa ja pyysi minua keventämään. Satula nousi takaosastaan hiukan, ehkä noin sentin, minun keventäessä. Jos satula nousee takaa ja laskee edestä, se on liian leveä, mutta jos se vain nousee takaa, on se liian kapea ja hakeutuu tasapainoon nousemalla takaa, kun edestä ei voi laskea.

Oton satulaa muokattiin enemmänkin, joten tyttö joutui käymään selässä useamman kerran ennen kuin toppaukset saatiin sellaiseen kuntoon, että satula oli tasapainossa. Täytyy kyllä sanoa, että ammattilaisen työtä on ilo katsoa!

Kerroin ihmetelleeni sitä, että sama D1K tuntui sopivan Otollekin oikein hyvin, mutta seppä ei ihmetellyt sitä yhtään. Otto on myös aika leveä, vaikka onkin erimallinen kuin Masa ja siksi tuntuu paljon kapeammalta. Masan selkä on enemmän sellainen tynnyri ja Oton pisaranmallinen. Hän suositteli muistamaan, että Ottokin tarvitsee hyvän selkärangantilan ja tilaa lavoille, ne kummatkin löytyvät Prestigestä, joten sain siunauksen käyttää samaa satulaa kummallakin. Saas nähdä millainen liitokavio meidän puksusta tuleekaan uuden satulan myötä :)

Masan satulasta tuomio oli epäilemäni; satula on muuten oikein sopiva, mutta aavistuksen liian kapea. Jo noin sentin leventäminen pitäisi parantaa istuvuutta huimasti. Lapojen lähelle kertynyt neste kuulemma kertoi karua kieltä siitä, että aikaisempi satula on ollut epäsopiva ja painanut trapetzius-lihaksen yläosaa ja saanut nesteen kerääntymään alapuolelle. Neste pitäisi lähteä liikkeelle, kun satula saadaan sopivaksi. Leveydeltään Masa on noin medium-wide eli ei ollenkaan niin leveä kuin mitä etukäteen hänkin kuvitteli. Malliltaan heppa on vaan haastava muuten sekä lisäksi lyhytselkäinen.

Seuraavaksi D1K lähteekin takaisin myyjälle levitettäväksi ja toivottavasti jo ensi viikolla pääsisin ratsastamaan normaalisti!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Vatsakipuja

Eilinen ilta meni mukavasti heppaporukalla ravintolassa, hauskaa oli! Aamu valkenikin sitten huonommissa merkeissä, mutta ei kohmelon vuoksi vaan tallinpitäjän soitolla; Masa piehtaroi jatkuvasti. Kiskaisin aamupalan äkkiä naamaan ja suuntasin tallille, missä tallinpitäjä jo talutteli Masaa kenttää ympäri. Poni oli selvästi aika vaisu, mutta ei mielestäni ihan hirvittävän kipuinen. Otto ähkyillessään potki mahaansa ja hikoili, mutta Masa vaikutti enemmän vaan väsyneeltä.

Kävimme välillä tallissa juottamassa, jolloin Masa meni heti makuulle karsinassa eikä suostunut millään juomaan melassivettä. Siitä kyllä huomasi, että poni on kipeä, joten soitin päivystävälle eläinlääkärille, joka sattui olemaan onneksi oman kylän lääkäri. Hän oli valitettavasti toisella puolella maakuntaa, mutta neuvoi antamaan ensihätään kipulääkettä ja jatkamaan kävelytystä. Kipulääkkeen antamisesta ei mennyt pitkään, kun Masa piristyi, pissasi ja halusi juoda ja syödä. Lähdin vielä kävelyttämään, jolloin myös kakka tuli. Kävelimme hetken aikaa vielä, juotin ponin ja vein tarhaan takaisin Oton kanssa. Siivosimme tarhaa ja Masa käyttäytyi ihan normaalisti. Jäi nukkumaan Oton kanssa tarhan nurkkaan, kun lähdimme kotiin.

Kävin tallilla vielä iltapäivällä ja nyt illalla ja Masa vaikutti olevan ihan kunnossa. Kerjäsi tuttuun tapaan ruokaa minulta :) Huh, onneksi näyttäisi, että selvisimme säikähdyksellä! Suuri kiitos kuuluu kyllä tallinpitäjälle, joka osasi kiinnittää huomiota ponin muuttuneeseen olemukseen!

Samalla, kun minä taluttelin Masaa kenttää ympäri, päätti tyttö kokeilla ratsastaa Otolla pelkällä riimulla ilman satulaa. Tätä on kuulemma tehty ennenkin, mutta minä en ole nähnyt :) Mutta hyvinhän se onnistui. Kävivät kävelemässä pitkin kenttää ja tarhojen reunoja, myös pellolla. Otto näytti oikein tyytyväiseltä ja hyvin hanskassa olevalta. Tuo on ollut minunkin suunnitelmissa Masan kanssa jo pitkään, pitää rohkaistua ja testata!


Samalla, kun taluttelin Masaa ennen kipulääkkeen antamista, oli pakko ottaa ponista videota. Jostain syystä Masa kynti turvallaan lunta ja söi sitä samalla. Videolle tallentui myös Masan ketteryys esteiden kanssa....

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Ihana valmennus

Tulipa taas hyvä mieli! Oli pakko hyödyntää tilaisuus ja osallistua valmennukseen, kun vihdoin on istuva satula. Tallille saapuneen uuden asukkaan ansiosta meillä taitaa olla yhä useammin mahdollisuus tähän valmentajaan, joka on kyllä minulle mieluinen juttu :) Tämä oli minun ja Masan ensimmäinen kerta, joten valmennus oli hyvin perusjuttujen tsekkaamista. Eikä me kyllä muuta vielä kaivatakaan.

Ihan alkuun sain taas keskittyä tosi paljon pitämään kunnon tahtia, mutta ehkä Masa oli hiukan jumissakin, kun homma piristyi verkkailun jälkeen. Olihan tämä ensimmäinen kunnon ratsastus taas tosi pitkään aikaan. Teimme ensin voltteja toisen pitkän sivun sekä alkuun että loppuun sekä toiselle pitkälle sivulle keskelle. Volteilla ideana oli keskittyä erityisesti saamaan hevonen taipumaan kunnolla rungostaan ja ottamaan takajalat kunnolla töihin. Johtavalla ulko-ohjalla ja selkeällä sisäasetuksella Masa liikkuikin parhaiten pitkiin aikoihin. Ensin voltteja tehtiin käynnissä ja lopulta ravissa. Ravissa asettuminen ja painonsiirto sisätakajalalle oli selkeästi vaikeampaa, mutta hetkittäin Masa meni todella hienosti. Ja tuntui pehmeältä ja kevyeltä.

Loppuun laukkasimme vain pääty-ympyröitä, jotka onnistuivat hyvin. Mieletön fiilis laukata hepalla, joka laukkaa tosi mielellään taas! Muutaman laukkaympyrän jälkeen huomasin, että satula liikkui jonkin verran ulos, jolloin Helkky varmisti, että onhan satulavyö varmasti riittävän kireällä. Sanoin, että on toki, mutta tarkista tilanne varmuuden vuoksi. Ja vyö meni kahdella tiukemmalle :) Oli muuten aika paljon tasapainoisempaa laukata kiristyksen jälkeen! Mutta tosi hauska huomata, että vaikka vyö oli noinkin löysällä, ei satula liikkunut kovinkaan paljon. Nyt pitäisi vaan malttaa pitää maltti mukana eikä kipeyttää Masaa liikaa uudella satulalla. Liikelaajus on nyt viime kerroilla ollut ihan huima verrattuna aikaisempaan, että helposti tulee paljon uusia lihaksia kipeäksi. Ei vaan oikein malttais, kun on taas niin kivaa tehdä töitä!

Satulavalinta melkein selvä

Kyllä se nyt alkaa siltä vakavasti vaikuttaa, että meille tulee se kallein testattu vaihtoehto. Tietysti, eihän perussuomipoika muunlaista voisi selkäänsä huolia... :) Onneksi sama satula sopii myös Otolle täydellisesti, joten meiltä lähtee nyt kaksi satulaa vaihtoon.

Taisin jo mainita, että sain kaksi periaatteessa samanlaista D1.stä testiin. Kummatkin m-leveydellä, 17:n penkillä, mutta toinen yksisiipinen ja toinen kaksisiipinen. Testailin satuloita erikseen ja peräkkäin. Ensiksi testatulla yksisiipisellä Masa liikkui todella hienosti, mutta minusta tuntui, että satula on aavistuksen liian kapea. Seuraavana päivänä testatulla satulalla Masa liikkui käynnissä ja ravissa hyvin, mutta ei suostunut laukkaamaan. Tässä kaksisiipisessä istuin tuntui laakeammalta ja siksi hiukan mukavammalta. Siitä seuraavalla kerralla testasin ensiksi yksisiipistä, jolla Masa laukkasikin hyvin ja vaihdoin toiseen, jolla Masa laukkasi myös. Olin aika hämmentynyt, sillä satuloissa ei tuntunut olevan sittenkään suurta eroa, vaikka ensin niin ajattelin... Tästä seuraavana päivänä testasin satuloita toisin päin enkä saanut taas Masaa laukkaamaan kaksisiipisellä, mutta yksisiipisellä poni liikkui hyvin ja laukkasikin. Tämän hämmennyksen jälkeen pyysin seuraavana päivänä tytön apuun; tyttö meni ensin kaksisiipisellä, jonka jälkeen vaihtoi yksisiipiseen minun katsellessa maasta. Vaikka Masa liikkui ihan ok myös ensimmäisellä satulalla, muuttui liikkeen laajuus sekä rentous ihan selvästi siirryttäessä yksisiipiseen. Tyttökin huomasi eron ratsastettavuudessa, sillä Masa on selkeästi kevyempi ja lennokkaampi paremmalla satulalla.

Otto reagoi tähän satulaan samalla tavalla, silläkin ero normaaleihin liikkeisiin on aika huima. Tyttö oli eilen Oton ratsastuksen jälkeen iloinen, kun Otto liikkui mukavasti ja pehmeästi ja minä ekstrailoinen, kun nyt voimme luopua hyvällä omallatunnolla myös Oton koulusatulasta ja saada sitä kautta satulakassaa kartutettua :)

Huomenna meidän tallilla tulee käymään satulaseppä, joka saa tsekata vielä satulan istuvuuden ja tarvitseeko sitä levittää ollenkaan. Vaikka ensimmäinen reaktioni olikin, että satula on liian kapea, liikkuu Masa sillä kuitenkin niin hyvin, ettei se kovin epäsopiva voi olla.