maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukuulumiset

Blogin hiljaiselosta huolimatta meille kuuluu hyvää. Tällä hetkellä jopa erityisen hyvää, sillä Hanna kävi pitämässä valmennusta. Otin yksityistunnin, joka kannatti. Pääsimme tekemään perusjuttuja niin, etten ole vielä koskaan päässyt tekemään kenenkään hevosen kanssa. Mahtavaa! Videolta meno ei näyttänyt aivan niin täydelliseltä kuin miltä tuntui, mutta tunne kai tässä pääosassa on...

Temppujen sijasta teimme vaan tosi perusasioita; tuntumaa ja pohjetta. Sitä, että hevonen on kunnolla pohkeen ja ohjan välissä, minun avuillani. Huomasin, että olen tavallaan opettanut Masan luistamaan hommista. Kun vaadin, eikä Masa tee, niin myötään silti. Tai en vaadi ihan loppuun saakka. On niin kovin vaikeata olla vaativa, mutta silti oikeudenmukainen. Onhan Masa minun "vauvaheppani", joka ei voi osata tehdä vielä kunnolla :)

Tunnin aloitimme tutulla pinteliharjoituksella, joka pitäisi rehellisyyden nimissä tehdä ihan jokaisen ratsastuskerran alussa. Se avaa lonkkia mielettömän hyvin ja helpottaa pohkeiden käyttämistä valtavasti. Kun sain lonkat auki, ei muuta tarvinnutkaan tehdä. Istunta pysyi kivasti kasassa viime kerran oppien ansiosta enkä könöttänyt takakenossa. 

Tällä kertaa oikeassa kierroksessa, joka on ponille vaikeampi sain aina välillä rehellisen taipumisen sijaan käynnissä ravia ja ravissa laukkaa. Hanna huomautti, että tämänkin olet ihan itse ponille opettanut. Kun vaaditaan, mutta Masaa ei huvita tehdä, siirtyminen reippaampaan askellajiin saa mamman lopettamaan hetkeksi. Herkkispojan kanssa olen huomannut, että monesti tilanteen nollaaminen auttaa, mutta sitä saisi tehdä ainoastaan silloin kun oikeasti liikutaan kauas mukavuusalueelta. Ei silloin, kun ei vaan huvita... Ilokseni huomasin, että vain pieni muistutus riitti ja homma toimi. Toisaalta en usko, että minulla itsenäisesti ratsastaessa on uskallusta vaatia edes noin paljon juuri oikealla hetkellä.  

Harjoittelimme tuntumaa ja pidätteen tekemistä siten, että Hanna näytti ohjista ja kyynerpäistä mistä pidäte oikeasti kuuluisi tulla. Voi kuinka hankalaa tämäkin! Huomasin heti, että olin tosi helpolla liian jäykkä ranteesta enkä vain osannut olla yhtä aikaa jäntevä, mutta pehmeä. Samalla tuli mieleen, että miksei tälläistä voisi opettaa ihan sillä alkeiskurssilla? Olisi ollut ehkä helpompaa ratsastaa ja harjoitella ratsastamaan näinä vuosina, jos olisin alusta saakka ymmärtänyt miten minun pitäisi käden kanssa toimia.

Tuntumaa etsimme kolmikaarisen avulla, joka olikin tämän tunnin vaikein "temppu". Muuten tehtiin vain uralla ja pääty-ympyröitä ja koko ajan minun piti keskittyä siihen, että saan Masan liikkumaan läpi rungon ja asettumaan. Vasemmassa kierroksessa sain asetuksen hyvin läpi ja ponin liikkumaan myös pyöreässä muodossa. Oikeassa kierroksessa oli enemmän ongelmia ja siinä Masa tarjoili aika usein nopeampaa askellajia. Voi pojat millaista se laukka oli! Samanlaisen energian kun saisin tavalliseen ratsastukseen niin leijuisin vaan :)


Otolle kuuluu hyvää, pieni breikki aktiivitreenissä on tehnyt terää ja ponista on löytynyt taas uusia vaihteita. Tyttö oli Oton kanssa Hannan valkussa ja meni niin hienosti! Jotenkin olen ajatellut, ettei Otto ole mikään kouluheppa, mutta enpäs tiedä. Poni on yllättänyt :)

Pena puolestaan on nyt saikulla, kun teki hiukan tuttavuutta naapuritarhan tamman kanssa. Etujalan vuohisessa on aika ikävän näköinen haava, jota olemme putsailleet antaumuksella. Huomenna soitan eläinlääkärin tsekkaamaan tilanteen, kun pitkät pyhät on tulossa. Onneksi haava ei vaikuta liikkumiseen (siis ilman ratsastajaa), mutta olisin toivonut sen paranevan nopeammin...

Rakkaat kissanpennut voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. Täytyy kyllä sanoa, että vasta nyt ymmärrän miksi bengaleita sanotaan aktiiviseksi roduksi. Nämä ovat kyllä hienosti rotunsa edustajia, ei käy aika pitkäksi :)


Ihania maastoja pitkästä aikaa

Ponikaverit


Meidän rakas Bera

Pallerot 


Joulusiivousapulainen

torstai 27. marraskuuta 2014

Voihan satula!

Sitten viime postausten olemme tehneet suurempia muutoksia poikien satuloihin. Toppaaja totesi, että Penan koulusatula ei sovikaan hänelle ollenkaan ja hiukan ennen sitä huomasimme, ettei myöskään Penan oma estesatula sovi vaan tekee herrasta etupainoisen ja jäykän. Niinpä tyttö on ratsastanut koulutreenit Masan prestigellä viime ajat ja voi pojat, kun on papparaisen liike parantunut! Estetreenit on taas menty Oton estesatulalla ja hyppytunnit ovat menneet todella hienosti! Kuvittelin Masan satulaongelmien myötä ymmärtäväni jo jotain satuloista, mutta ei... Kai sitä itse on vaan liian lähellä eikä näe metsää puilta.

Penan koulusatula oli onneksi laadukas itävaltalainen penkki, joka kelpasi läheiseen ratsutarvikeliikkeeseen ja saimme tehtyä hiukan ostoksia. Nyt Pena pääsee lämmittelemään ennen ratsastusta BOT:in loimen alle ja se on myös auttanut valtavasti, verkassa on alla paljon notkeampi heppa. Samalla, kun olemme säätäneet Penan satulan kanssa ajattelin käydä läpi myös Oton satulat ja totesin, ettei myöskään Oton koulupenkki sovi sille hyvin. Tällä hetkellä Ottokin kulkee parhaiten Masan prestigellä. Ja voi kuinka ponin liike on parantunut! Aiemmin pääsatulana ollut estesatula ei ole ollut paljoakaan selässä ja ne harvat kerrat, kun sillä on menty, liike on selvästi koulusatulaa huonompi. Nyt poni onkin myynnissä ilman satulaa; estesatula jää Penan käyttöön ja koulusatula lähtee eteenpäin. En halua, että seuraavalle ostajalle käy samoin kuin meille kävi Penan kanssa. Kuvittelimme melkein neljä vuotta (!), että satula on tosi hyvä ja vaivalla herralle sovitettu, vaikkei satula ole koskaan voinut olla täysin sopiva. 

Älä häiritse meitä!
Tässä välissä Pena ja Otto on hoidettu hieronta/akupunktio/laser/kraniohoidolla ja sekin on varmasti osaltaan auttanut kummankin kanssa. Otolta löytyi enemmän jumia ristiselän alueelta, mutta jumit aukesivat hyvin ja Pena puolestaan sai erittäin hyvät paperit. Hieroja sanoi, että harvoin on tämän ikäistä hevosta, jolla ratsastetaan koko ajan, mutta jolla ei ole mitään jumeja lihaksistossaan. Aivan mielettömän hyvältä tuntui kuulla kehuja! Me ei olla sitten vain keskenämme kuvitelleet edistymistä :) Ainoa mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on, että Penan takapolvet ovat löysät ja jotta tulevaisuudessakin heppa pysyy kunnossa, pitää lihaksistoa ylläpitää ja kehittää. Hankitreeniä suositteli lämpimästi. Kunpa tulisi lunta tänä talvena!

Hanna kävi meitä ilostuttamassa viime viikolla ja nyt tulossa jo uudelleen ensi viikolla. Jee! Menin itse ja meillä meni tosi hyvin, eikä pelkästään minun mielestä. Hanna sanoi, että nyt päästiin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan tekemään töitä, siis minä ja Masa. Laukassa teimme tuttua samaa harjoitusta kesältä: laukka nostettiin sisätakajalan väistön jälkeen ja laukan jälkeen väistettiin heti ulos. Suosittelen testaamaan, tosi hyvä harjoitus! 

Tyttö meni Penalla älyttömän hienosti ja harjoittelivat hiukan vaikeampia juttujakin kuten käynti-vastalaukkasiirtymisiä ja keskiraveja. On tuo Pena vaan ollut meille lottovoitto, niin hyvä luonne ja niin paljon opetettavaa. Alla on video parin viikon takaisesta estevalmennuksesta. Nyt alkaa hyppääminenkin sujua jo aika kivasti :)




Vihdoin meidän pitkä odotus on ohi ja meille saapuu huomenna kaksi ihanaa bengalin pentua!

Sisko ja sen veli


tiistai 11. marraskuuta 2014

Iloittelua

Viime viikon lauantaina pääsimme maastoon pitkästä aikaa ja aurinkokin paistoi, ilma oli mitä mahtavin! Juuri sellainen sopiva syysmaasto. Hepat olivat onnellisia, kun pääsivät maastoon ja liikkuivat reippaasti mielellään.

Masan reippaus näkyi jo ensimmäisen ojan ylityksessä, poni hyppäsi ojan yli ja laukkasi päätä heiluttaen metsään. Ei todellakaan tyypillistä käytöstä tälle nuorelle miehelle... Onneksi Otto oli mukana, sillä Masan nähdessä mörköjä Otto tasoitti tilannetta.

Päätimme mennä pitkästä aikaa myös mastonmäkeä, kun ensin kävellen tsekattiin, että kaikki on kunnossa ja sitten karautettiin laukalla ylös. Ja Masahan lähti!
Poni veti pään maahan ja kiihdytti, kiihdytti, kiihdytti.... Otto jäi kauas taakse ja minua alkoi jo hirvittää, kun vauhti vaan kasvoi, vaikka mentiin mäen jyrkin kohta, jossa normaalisti kunto alkaa jo loppua. Mäen päällä on masto ja pieni mökki, jonka ohi poni paineli suoraan metsään, edelleen laukaten. Mielessä kävi tuhat asiaa, joista päällimmäisenä kaksi: onko parempi koittaa tiputtautua selästä vai ottaa harjasta kiinni ja toivoa parasta?

No, ennen lopullista päätöstä Masa pysähtyi ja alkoi syödä tyytyväisenä ruohoa maasta. Tyttö saapui ihmetellen paikalle, Ottokin oli kuulemma koittanut mennä täysillä, mutta jäi auttamattomasti jälkeen. Kurkkua kivisti, kun huusin laukatessa niin kova, en oikein tiennyt mitä muutakaan tehdä, kun pidätteet eivät oikein menneet perille... Kävelimme mäen alas ja tulimme uudestaan, mutta tällä kertaa hyvin normaalissa laukassa ja vauhtikin hiipui jyrkimmässä kohdassa. Mäen päällä Masa teki pienen pukin ja päristeli tyytyväisenä. Loppureissu meni normaaleissa rauhallisissa merkeissä ja kuviakin on todisteena. Silloin oli kaunis aamu! Pitäisi varmaan käydä laukkailemassa hiukan useammin, niin tuollaisilta ylilyönneiltä säästyttäisiin. Jos jotain hyvää, niin on kunto ainakin kasvanut!

Jo ennen tuota maastoa ja sen jälkeen Masa on ollut erittäin hyvä ratsastaa. Ilmeisesti hieronta oikeasti tehosi, sillä muutos on selkeästi tapahtunut sen jälkeen. Mahtavaa!

Tänään teimme heppavaihtarit ja tyttö meni lyhyesti Masalla ilman satulaa. Ilman satulaa liike on selvästi parempi, vaikka satulankin kanssa ihan hyvä. Minä puolestani ratsastin Otolla ja on se kyllä kiva heppa, vaikka aika pieni onkin. Säkäkorkeudelta ero ei ole suuri, mutta Masa on niin leveä, että tuntuu isommalta.









torstai 30. lokakuuta 2014

Valkkua, hierontaa ja satuloita

Maastoonkin ollaan päästy!
Edellisviikolla pääsin Hannan silmän alle tytön kanssa kaksin ja meillä meni hienosti, vaikka etukäteen vähän jännitin. Onhan minun viime valmennuksesta kulunut ihan älyttömästi aikaa. Kerroin Hannalle, että meillä on ollut pieniä vaikeuksia sen oikean lavan kanssa enkä ole ihan varma pitäisikö Masaa jo kuskata johonkin lisätutkimuksiin klinikalle. Hanna totesi, että nyt sitten jumpataan ja jos heppa ei tällä parane vaan pahenee, pitää se tutkia kunnolla.

Teimme alkuun väistöjä ja ravissä ympyröitä. Minun piti olla tarkkana, että oikeasti ratsastan Masan läpi enkä vain pompi selässä ja toivo parasta. Jouduinkin tekemään aika paljon töitä, mutta se myös kannatti, Masa on liikkunut tuosta valmennuksesta saakka aiempaa paremmin. Hyvillä mielin voin siis sanoa, että hevonen ei ole oikeasti kipeä vaan ne pienet jumit ovat lihaksista lähtöisin.

Hannan tunnin pääteemana oli tehdä ympyrällä väistöä ulospäin niin, että hevonen astuu sisäjalalla kunnolla alle ja tulee kunnolla ulko-ohjalle. Tämä oli valtavan hyvä harjoitus etenkin minulle, sillä ongelmana on usein liian löysä ulko-ohja ja liian hitaat pohkeet. Etenkin sen hankalamman vasemman jalan kanssa jouduin tosissani tekemään töitä, etten jäänyt puristamaan vaan käytin pohjetta nopeasti ja terävästi. Tässä valmennuksessa minulla oli ekaa kertaa kannuksessa jalassa (täysin ensimmäinen kerta koskaan oli päivää aiemmin!) ja ne kyllä helpottivat tosi paljon. Minulla on huono tapa olla hidas, mutta kannuksen vuoksi jouduin keskittymään todella paljon enemmän jalkoihini ja pystyin samalla myös olemaan terävä. Enkä uskaltanut jäädä puristamaan :)

Teimme oikeastaan koko tunnin samaa harjoitusta. Ensin pelkästään käynnissä ja kun käynti alkoi sujua, myös ravissa, sitten sekaisin ravissa ja käynnissä ja lopulta myös ennen ja jälkeen laukan. Masa oli hienosti kuulolla ja suoristui tosi hyvin. Tätä olen nyt varioinut omaan ratsastukseen myöhemminkin ja on ihan huippu harjoitus!

Viime viikolla Masa myös hierottiin tavalla, joka oli sekoitus perinteistä hierontaa ja kraniohoitoa. Ponista ei löytynyt mitään selkeätä huomautettavaa, ainoastaan se oikea lapa ja oikea kaula olivat jonkin verran jumissa. Syyksi epäiltiin vain sitä, että jokainen hevonen on aina toispuoleinen ja nyt jumitus on vain saattanut kasautua pidemmältä ajalta. Oli jännä nähdä kuinka Masan hermotus toimi, sillä kaulaa oikealta puolelta hoidettaessa Masa alkoi nykiä oikeata etujalkaa ja hetken päästä kuopi sillä hetken ennen kuin rentoutui kokonaan. Hän sanoi, että suoraan ei voi sanoa satulan olevan epäsopiva, mutta vika saattaa olla siinäkin. Selkeitä kipupisteitä ei löytynyt. Minua eniten huolestuttaneet oikean etujalan alaosa ei saanut hoitajaa huolestumaan. Kaviossa tai kavionivelessä ei ole kuulemma vikaa, koska se heijastaisi kohtiin, joissa ei nyt ole ongelmaa. Ihana kuulla!

Eilen meillä kävi tallilla vielä satulantoppaajakin, joka tsekkasi Masan ja Penan satuloiden sopivuuden. Olemme luulleet, että Penan koulusatula on tosi hyvä, mutta kaipaisi nyt vain villojen vaihdon. No, tuomio olikin, että satula on aivan liian kapea eikä villoja kannata vaihtaa ollenkaan. Muuten satula istuu ihan kivasti, mutta se on rungoltaan liian kapea ja kipeyttää siksi selkää. Viimeksi hieronnassahan pieni jumitus selästä löytyi juuri siitä rungon kohdalta. Yllättäen Masan Prestige sopii Penan omaa satulaa paremmin hänelle, joten tyttö saa ainakin testata ratsastaa sillä muutamia kertoja. Kummallekin pojalle Prestige on silti aavistuksen liian kapea rungoltaan. Satulantoppaaja epäili, että Masan oikean lavan ongelmat saattavat johtua juuri vaikkei rungon kapeudesta huolimatta satula mistään selkeästi painakaan. Koska satula on hiukan liian kapea rungoltaan, pääsee se liikkeessä liikkumaan vinoon ja siksi heijastuu oikeaan lapaan. Valittettavasti nyt on sellainen tilanne, ettei satulakaupoille päästä ennen kuin jotain tapahtuu myyntirintamalla. Otto on siis edelleen myymättä, ei kukaan kaipaisi ihanaa suomenhevospollea, jolle käy kaikki??

perjantai 10. lokakuuta 2014

Väliaikakuulumisia

Kukkaislapsi
Hups kuinka aika kuluu vauhdilla! Tuntuu, että olen valmistautumassa talvihorrokseen, niin vähän mitään erityistä ja mainitsemisen arvoista täällä näkyään tapahtuu. Kaikki voivat hyvin, joten sinänsä tilanne on mukava.

Hepat ovat käyneet läpi syyshuoltoja ja olemme pohtineet ruokinta-asioita, joihin tulikin nyt aavistuksen isompi muutos. Vaihdoimme pohdinnan jälkeen myslin Havensin Natural Balanceen, joka vaikuttaa oikein hyvältä ja ruokintaan lisättiin ruusunmarjajauheen lisäksi myös e-vitamiinia sekä magnesiumia. Vielä on aikaista sanoa miten ruokintamuutos vaikuttaa, mutta ponit näyttävät tykkäävän.

Raspauksessa löytyi Penalla hiukan terävää vasemmalta puolelta ylhäältä ja Otolla tasaisemmin yläleuasta, mutta Masa oli täysin siisti. Viime raspauksessa hiukan yli vuosi sitten suositeltiin kahden vuoden välein raspausta ja nyt on testattu, että se todella riittää. Eläinlääkäri sanoi, ettei nyt olisi tarvinnut raspata, mutta siistittiin, kun kerran suu oli jo auki. Kaikki pojat käyttäytyivät tosi hienosti ilman rauhoitusta.

Hieronnassa Pena sai oikein hyvät paperit, sillä vaikka jumeja oli, oli lihaksisto aiempaa paremmassa kunnossa ja ne jumitkin aukesivat hyvin. Aiemmin Pena on jumittanut erityisesti takaosastaan, mutta nyt sanottavaa löytyi vain hiukan edestä kaulalta ja lavoilta. Näitä osasin oikeastaan odottaakin, sillä tyttö on mennyt pääasiassa koulusatulalla, jolle ei ole tehty vuosiin mitään. Toppaukset ovat jo todella huonossa kunnossa, mutta onneksi eivät ole vielä kipeyttäneet heppaa pahemmin. Toppaajakin on jo tilattu tallille.

Puhuimme hierojan kanssa, että Penalle voisi tehdä hyvää jonkinlainen ranganniksauttaja, sillä oikealla puolella selkälihas oli osittain tosi jumissa, mutta rentoutui kun Pena niksautti itse rankansa suoraksi. Olisi pitänyt saada videolle kuinka hienosti hepo rentoutui niksautuksen jälkeen, lihasjumikin aukesi kuin taikaiskusta! Hierojalta saimme neuvon jatkaa samalla linjalla. Tämän ikäisellä pitää olla paljon rentoa ja jumppaavaa liikkumista, mutta kunnon treeniä ei saa pelätä. Viimeksi Hannan valkussa kummatkin niin tyttö kuin Penakin joutuivat niin kovasta hommiin, etten ole vielä aiemmin sellaista nähnytkään :)

Etupään erot...
Masan kanssa palaillaan takaisin normaaliin rytmiin. Jokin aikaa sitten Masa alkoi taas olla aavistuksen vino ratsastaessa ja itse diagnosoin ongelman alkavan oikeasta etujalasta tai kavionivelestä, josta heijastuu lapaan ja kaulan alueelle. Samoihin aikoihin poni oli myös normaalia jäykempi ja vielä kaiken päälle kaviot ehtivät venähtää liian pitkiksi ja lohkeilla ulkosyrjiltä. Ei mitään valtavaa suurta ongelmaa, mutta monta pientä juttuja, jotka selvästi vaikuttivat. Ensiavuksi otin hieman kevyemmän jakson ja se auttoikin, sillä nyt Masa alkaa liikkua tuttuun tapaan. Kengityksessä laitettiin taas kannoilta pidemmät kengät, jotta paino jakautuu tasaisemmin, mutta näiden vaarana on irtoaminen. Jossain vaiheessa kuntoprojektiahan etukengät tippuivat parin viikon välein, mutta toivon hartaasti ettei nyt käy samoin. Koska Masa on rakenteeltaan edestä tosi leveä, tulee etujaloille vielä normaalia etupainoista hevosta enemmän painetta. Siksi sovimmekin kengittäjän kanssa, että testataan nyt seuraavassa välissä kengittää poni edestä puolivälissä ja kokonaan normaalilla välillä. Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako mihinkään vai ei. Vaikka kevyt jakso on tehnyt muuten hyvää, kostautuu se myös mahanympäryksen kasvuna. Juuri, kun saatiin poni aika kivan näköiseksi!

Pusupusu
Otolle puolestaan kuuluu hyvää, hän on ollut viime aikoina normaalia parempi ratsastaa ja syyksi olemme epäilleet ruokinnan muutoksia. Ottohan on ollut aina herkkä sokerille ja valkuaiselle, joita nyt ei tule paljon. Virallinen myynti-ilmoitus meni nettiin jokin aika sitten ja poiki hyviä ostajaehdokkaita. Yhden kanssa olemme keskustelleet hiukan enemmän ja hänellä synkkasi hienosti ponin kanssa. Saas nähdä kuinka käy. Tyttö on onneksi jo päässyt myymisestä yli, hänkin ymmärtää, että tässä vaiheessa Penalla on paljon enemmän annettavaa ja opetettavaa. Jos hevoset olisivat kotitallilla, ei Otosta silti luovuttaisi koskaan.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kaksi vuotta

Mun Matti
Vuosipäivä Masan kanssa vilahti ohi huomaamatta, yhteiseloa on nyt ollut meillä jo kaksi vuotta! Ensimmäisen vuoden päivitys kertoo samaa tarinaa kuin nyt: päivääkään en vaihtaisi pois.

Viime vuoden lopussa tein yhteenvedon vuodesta ja pienen listauksen asioista, joita odotan tältä vuodelta. Lisäksi kävin harjoittelua Hannan harjoituspäiväkirjan avulla tarkemmin läpi. Toivoin silloin, että vuosi 2014 tuo mukanaan mukavia maastoreissuja ja toivoin saavani tasaisuutta  ratsastukseen. Haaveena oli, että jos kaikki onnistuu hyvin, pystyn starttaamaan kesällä harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tähän vaadittiin laukka, joka onnistuu myös kouluaitojen sisäpuolella. Vaikka omat kisastartit ovat jääneet, on Masa päässyt kaverin kanssa pidemmälle kuin mitä oli toiveena tähän mennessä: starttaamaan aluetasolla helppoa B:tä hyväksytysti!

Kun ostin Masan luin paljon hevosen koulutuksesta, sillä eihän minulla ollut mitään tietoa siitä miten asioita hevoselle kannattaa opettaa. Vaikka yleisesti kannatan sitä, että kokematon ratsastaja ostaa itselleen vain kokeneen ratsun, olen Masan kanssa oppinut enemmän kuin olisin voinut etukäteen toivoa. Olen joutunut analysoimaan itseäni ehkä enemmän kuin kokeneen hevosen kanssa ja samalla opettelemaan kuuntelemaan mitä hevosella on minulle sanottavaa. Tähän saakka resepti on toiminut hyvin, sillä olemme jopa edellä etukäteen suunnittelemaani aikataulua!

Ensimmäisen kahden vuoden aikana halusin saada Masan kunnon kohoamaan, painon putomaan ja saamaan hepan kulkemaan oikein päin. Ei siis kaulasta hienolla muodolla, vaan käyttäen selkäänsä ja vatsaansa oikein. Tavoitteena oli saada peruskunto kohdilleen, jotta voin alkaa työstämään hienomotoriikkaa kouluratsastusta varten. Sen sijaan, että Masa olisi pakotettu kulkemaan kaula kaarella "kouluratsuna" olen koittanut keskittyä saamaan ponin kuuntelemaan pohje- ja painoapuja, reagoimaan niihin nopeasti ja liikkumaan takaa aktiivisesti. Minulle tärkeintä on ollut saada Masa nousemaan säältään ja rintakehältään, mikä ei ole tämän mallisen hevosen kanssa aina kovin helppoa. Erityisesti pitkillä maastoreissuilla Masa on kiittänyt minua ja liikkunut niin hienossa muodossa ja höyhenenkevyenä, että on tehnyt mieli itkeä.

Keväällä Masa alkoi olla siinä pisteessä, etten minä osannut enää opettaa ponille mitään, mutta onneksi tallilta löytyi kaveri, jonka kanssa Masalla synkkaa hienosti. Kuluneen kesän ja muutaman viimeisen Hannan valmennuksen aikana Masa on mennyt valtavan harppauksen eteenpäin, kun kaverini, jolla on tasaisempi istunta ja tasaisempi käsi on ratsastanut. Ponin kunto ja etenkin henkinen kunto on siinä pisteessä, että tunnin yksityisvalmennus onnistuu ja poni vaikuttaa sitä tyytyväisemmältä mitä vaikeampia juttuja pääsee harjoittelemaan. Pian poni pääsee opetuspuuhiin minun kanssani!

Ensi kaudella olisi toiveena päästä vielä enemmän kisaradoilla, joten kävin Hannan kanssa talven valmennussuunnitelmaa läpi. Talven aikana on tarkoitus jatkaa samojen perusjuttujen kanssa, mutta myös lisätä lihasvoimaa hienomotorisiin kouluratsastusliikkeisiin. Niihin yksinkertaisin keino olisi tehdä paljon väistöjä maastakäsin, mennä käynti- ja ravipuomeja sekä ottaa reippaat ylämäkitreenit pidemmissä jaksoissa mukaan. Hanna neuvoi myös kellottamaan maastossa tavalliset ravi- ja laukkapätkät ja lisäämään niihin kestoa. Tavoitteena on siis kehittää peruskuntoa seuraavalle tasolle ja saada Masa käyttämään itseään tehokkaammin, jotta voi alkaa harjoitella kokoamista.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet ehkä elämäni parhaat kaksi vuotta ja odotan innolla mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. On aika mieletöntä kuinka elämä tuo eteen asioita, joilla on valtava merkitys. Joskus muutokset saapuvat pienen, pyöreän ruskean suomenhevosen muodossa....

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Äiti ratsastaa nyt

Olen yksi onnekkaista, jotka saivat hienon Ruuhkavuosiratsastajan paidan! Meidän lapset ovat jo niin isoja (ja toinen aina mukana tallilla itsekin ratsastamassa), ettei lausahdus ole joka päiväisessä käytössä. Mutta ei haittaa, ihana paita on, etenkin tuo väri!

Paitaan muuten liittyy hauska sattumus, jota en edes hoksannut itse :)

Hitto, taas toi mamma haluaa kuvailla

Pitäskö mun hymyillä, vai mitä?

Saakohan noi kaverit jo ruokaa??

Jos mä pönötän tässä hetken niin pääsisinköhän nopeammin pois...

No hitto, se haluaa vielä jotain!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Henkilökohtainen hygienia

Taas oli ht-netissä käynnissä keskustelu poikahevosen henkilökohtaisesta hygieniasta. Asia, johon minulla on muutama sananen sanottavana :)

Kun Pena muutti meille olimme täysihoidossa läheisellä pitkän linjan ratsastuskoululla. Kysyin silloin paikan omistajalta pitäisikö hevosen vehkeitä joskus putsata ja sain vastaukseksi ettei todellakaan. Koska kumpikin Pena ja Otto roikottelevat suhteellisen vähän ja vehkeet ovat aina näyttäneet päällisin puolin aika siisteiltä, en asiaa ajatellut enempää, enkä myöskään putsaillut niitä koskaan. Kun Masa saapui, huomasin aika pian, että takajalkoihin kertyi ajoittain outoa likaa, jonka epäilin tulevan tarhasta. Ahaa-elämys tapahtui, kun löysin mahaa harjatessa esinahasta heinän. Kiskaisin sen pois ja tajusin, että heinä oli tutussa liassa. Tutkin asiaa hiukan tarkemmin ja huomasin, että vehkeet ovat oikeasti aika likaiset ja jotain pitäisi tehdä.

Suomeksi en onnistunut löytämään oikeastaan mitään tietoa hevosen sukupuolielimien puhdistuksesta, joten googlailin englanniksi ja löysin muutaman hyvän videon siitä kuinka cowboyt putsaavat ruuniaan. Oreja harvemmin tarvitsee puhdistaa, sillä heillä on usein käytössä luonnolliset puhdistuskeinot, siis tammojen astuminen. Pieni kyselykierros tuttavapiirissä sai aikaan ihmetteleviä reaktioita, ilmeisesti Suomessa tästä ei juuri puhuta. Ajattelin siksi kirjoittaa hiukan tarkemmin miten itse toimin nykyään, jos vaikka joku muukin kaipaisi tietoa suomeksi.

Totutin Masan asteittain ensin kosketukseen, vedellä suihkuttamiseen (kädenlämpöistä) ja puhdistukseen. Kesän aikana puhdistin esinahan vain  muutaman kerran vedellä ja sienellä, mutta useammin putsaan kevyesti ilman vettä. Aivan ensimmäisillä kerroilla Masa oli aika ihmeissään, mutta ilmeisesti puhdistus helpotti oloa, sillä sen jälkeen tasaisin väliajoin olen saanut putsata ja poni jopa pyytää minua siihen osoittamalla turvallaan ja levittämällä jalat. Totuttaminen kannattaa tehdä vaiheittain, sillä jotta esinahkaan pääsee kunnolla käsiksi joutuu olemaan aika vaarallisessa asennossa, jos hevonen ei pidäkään hommasta ja päättää potkaista.

Kumihanskat on hyvä pitää kädessä, sillä pussista tuleva tahma haisee pahalta. Tässä on muuten hevoskohtaisia eroja, kolmen ruunan kanssa on meillä kolme käytäntöä. Masa vaatii puhdistusta melko usein ja tahma on kosteata ja pahan hajuista, Otto ei tarvitse puhdistusta usein, sillä esinahka kerää vain jonkin kerran kuivaa karstaa, joka ei haise juurikaan. Pena on helpoin, sillä hän ei kerää kuin aavistuksen kuivaa karstaa, joka ei haise (ainakaan niin, että heikottaisi). Masan putsaus tapahtuu ehkä noin kerran kuussa, mutta muiden selvästi harvemmin. Kesäaikana varmaankin piehtarointi ja voimakkaampi hikoilu edesauttaa ja putsaamista saa tehdä talvea useammin.

Vaikka monissa englanninkielisissä ohjeissa neuvotaan käyttämään mietoa pesuainetta, en suosittele itse sitä. En suosittele ihmisillekään intiimipesuja, sillä se kuivattaa limakalvoja turhaan. Kädenlämpöinen vesi ja käsin puhdistus riittää, ei paikkojen sen puhtaammat tarvitse olla. Kun hevonen on totutettu kosketukseen, ei kannata arkailla koskea. Esinahkaan saa mahtumaan koko käden! Ja ne kaikista likaisimmat kohdat ovat siellä ihan takana. Itse penistä en putsaa, ellen näe siinä isoja karstan palasia roikkumassa. Peniksen puhdistuksesta eivät kukaan meidän hepoista edes pidä vaan vehje katoaa hyvin nopeasti piiloon.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kisaraporttia ja muuta

Näin mä vaan matkustelen
Masan kisareissu viime viikolla meni hienosti. Poika matkusti yksin reilun kahden tunnin matkan Ypäjälle ilman ongelmia ja käyttäytyi kisapaikalla hyvin. Verkkakentälle matkalla Masa pääsi yllättämään ja pienen steppailun jälkeen käännähti ympäri, joten verkkaan pääsimme vasta minun talutuksella. Kun tuon kaiken pöhinäenergian saisi suunnattua oikeisiin asioihin radalla, ei meillä olisi mitään ongelmia!

Aikataulutuksemme onnistui ja Masa pääsi kuskeineen heti verkan kautta odottamaan vuoroaan radalle. Verkkakentän pohja oli melko pehmeätä hiekkaa ja poni olikin alkuun sitä mieltä, ettei siellä kykene laukkaamaan ollenkaan ;) Onneksi kisakentän pohja oli tosi hyvä ja radalla nähtiinkin ihan normaalia liikkumista... Onhan tuo hauska, kun on niin tarkka pohjista, vaikkei todellakaan tällä tasolla tarvitsisi olla. Normaalit hevoset yleensä innostuvat sänkkäristä, mutta Masa on kauhuissaan, jos pyydän laukkaamaan. Muuten pellolla on kyllä kiva ponin mielestä kävellä, ja ehkä hiukan ravailla. 

Radan jälkeen hymyilytti
Ohjelmana ratsukolla oli siis KN Special, joka meni Kummajaisissa aikalailla penkin alle, kun Masa päättikin ettei liiku jännittäessään eteenpäin. Kummajaisten jälkeen olemme olleet vain yksissä kisoissa, joissa meni tosi paljon paremmin, vaikka pieni hyytyminen tapahtui silläkin kertaa. Tällä kertaa Masa ei ollut kovin paljon pohkeen takana, mutta sen verran kuitenkin, että siirtymät menivät tosi huonosti ja laukassa, etenkin siinä vaikeammassa oikeassa, Masa ei liikkunut pyöreänä. Prosentteja tuli 55,8. 

Vaikka prosentit eivät olleet huimaavat, olimme silti enemmän kuin tyytyväisiä! Koko reissu meni todella hyvin ja Masa on nyt kisapaikalla jo melko rentona ja ratsastettavissa. Tällä tavalla kun parannetaan kerta kerralta, niin pian ollaan jo kotitasossa myös kisoissa.

Sekä mennessä että tullessa Masa käveli koppiin kerrasta ja oli rauhassa paikoillaan. Ainoastaan isompien vesistöjen läheisyydessä oli havaittavissa pientä säätämistä, mutta muuten matkat menivät rauhassa. Kotiin palasi onnellisen näköinen poni, joka otti juoksuaskeleita matkalla tarhaan Oton luo. Masalla oli kova kiire piehtaroimaan :)

Muuten heppaelämään kuuluu aika tavallista. Tänään Otto ja Pena rokotettiin ja he saavat lyhyen syysloman. Masan päänmenoksi suunniteltiin pientä este/puomijumppaa jonain päivänä, kun tytöllä on kuulemma nyt tylsää, kun ei ole kahta hevosta per ilta ratsastettavaksi. Kaverin on tarkoitus jatkaa Masan kanssa treeniä talven ajan suurin piirtein näin eli kerta, pari viikkoon ja suunnata ensi kesänä enemmän kisaradoille. Minä jatkan normaalia humputtelua. Harmikseni metsät ovat aivan täynnä hirvikärpäsiä ja maastoilu on jäänyt kokonaan. Vaikka lämmin syksy olisi periaatteessa ihan kiva, minä toivon pikaisesti kunnon yöpakkasia, jotta päästään taas maastoon!




Viimeiset viikot ovat olleet paitsi normaalien työjuttujen lisäksi raskaat, sillä täällä blogissakin sivuttu pieni kissanpentumme sairastui vakavasti ja jouduimme hänet päästämään hiirijahtiin taivaslaitumille. Kumma kuinka sitä ajattelee valmistautuneensa kuolemaan, ei se tunnu ollenkaan helpolta. Etenkään kun kyseessä on alle vuoden ikäinen pentu. Katseet on nyt kuitenkin suunnattu jo tulevaan ja pentueita katseltu sillä silmällä. Talo tuntuu niin tyhjältä nyt, tänne kuuluu pieni bengali....

Pieni rakas

tiistai 26. elokuuta 2014

Laukkaa paremmaksi

Hannan valkussa Masa pääsi hommiin yksin ja jaksoi hienosti koko tunnin, olen ylpeä! Vaikka kovin pitkää aikaa ei ole Hannan viime valmennuksesta, oli ero taas kuulemma suuri. Jännä juttu kuinka Masa oppii nopeasti, vaikka pääasiallisena ratsastajana on tälläinen täti :)

Ravissa muoto ja peräänanto alkavat olla jo aika hienosti rutinoituneita, mutta laukassa pakka vielä hajoaa. Lihaskunto ei vaan riitä vielä, mutta eteenpäin ollaan silti menty kesän aikana paljon. Musta on ihanaa katsoa kuinka Masan kunto on noussut ja hän jaksaa yrittää ihan täysillä koko ajan. Sellaiset "apua, en mä voi"-hetket ovat suurimmaksi osaksi mennyttä eikä Masa ole etenkään henkisesti näiden valmennusten jälkeen enää väsynyt. Eikä oikeastaan fyysisestikään paljon.

Tunnin alussa tehtiin ensin käynnissä väistöjä kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen ravissa työstettiin takajalkoja kunnolla alle. Laadukkaaseen laukkaan tarvittavia lihaksia treenattiin pääty-ympyrällä laukkaamalla ja heti laukan jälkeen kaverin piti pyytää Masaa väistämään parin askeleen ajan sisälle. Näin saadaan ulkotakajalkaa aktivoitua ja voimistettua lihaksia. Ennen laukannostoa ravissa väistettiin ulospäin, jotta saatiin sisätakajalka kunnolla alle. Tällä kertaa ennen laukkaa kaveri sai käskyn paineistaa Masaa aika paljon, jotta lihaksisto kehittyisi paremmin pitämään pyöreän muodon.

Tässä lyhyt koostevideo tunnin tehtävistä. Kuten näkyy on hetkittäin hiukan vaikeata, mutta toisaalta tällä kertaa vaadittiin jo aika paljon. Meidän mittapuulla :)

Pian on taas pieni kisaputki, kun tyttö kisaa viikonloppuna sekä esteissä, että koulussa ja Masa pääsee ensi viikolla maailmalle. Niistä lisää myöhemmin!


perjantai 22. elokuuta 2014

Kesäihottuman tilanne ja chiasta

Kesä alkaa olla lopuillaan ja nyt uskallan jo hiukan huokaista helpotuksesta; tänä kesänä ihottuma on pysynyt tosi hyvin kurissa. Nyt parin viimeisen päivän aikana, ilmeisesti sateista johtuen, on polttiaisten määrä taas lisääntynyt ja sen huomaa pään alueella. Muuten Masa on melkeinpä reagoinut vähemmän kuin meidän muut pojat, joita ei toki ole loimitettu. Haulla Kesäihottuma löytyy aiemmat tekstit, joihin on kerätty hyvin miten meillä taistellaan ihottumaa vastaan. Tärkeimpinä aseina meillä on edelleen Snuggyhoodsin loimi ja pikiöljy.

Tänä keväänä aloitin syöttämään Masalle (ja meidän muillekin hepoille) chian sieminiä, joita saavat puoli desiä päivässä. Vaikka määrä on tosi pieni, on se mielestäni auttanut valtavasti kaikilla pojilla. Penan karva kiiltää, hän on notkistunut, jalat eivät kerää enää juurikaan nestettä ja lanta on muuttunut aiemmista kovista kikkareista normaaliksi. Herkkävatsaisella Otolla kakka puolestaan on kiinteytynyt ja hänelläkin karva kiiltää.
Suurin muutos on tapahtunut Masassa ja uskaltaisin jopa sanoa, että juuri chian ansiosta kesäihottuma on pysynyt tänä vuonna niin hienosti kurissa. Erityisesti Masan karva kiiltää ja harja ja häntä on kasvanut.

Vaikka olenkin loimittanut Masaa, on kesään mahtunut myös päiviä ilman loimea, joskus jopa useampia peräkkäin. Näiden päivien jälkeen iho on ollut aina hyvässä kunnossa, mutta en siltikään uskalla ottaa riskiä ja jättää loimitusta kokonaan pois. Olen nähnyt muutoksen tapahtuvan nopeastikin, eikä Masaa loimi haittaa, joten se on saanut olla päällä pääsääntöisesti. Jostain syystä tänä kesänä esimerkiksi viime vuonna ötököistä turvonneet vehkeet ja vatsa, eivät ole reagoineet juuri ollenkaan. Viime kesänäkin karva kiilsi, mutta ei lähellekään näin paljon kuin nyt. Voisiko syynä olla chia?

Viime viikkojen ajan olen syöttänyt chian lisäksi Masalle ruusunmarjajauhetta, joka sisältää paljon eri vitamiineja, myös öljyliukoisia A-, D-, E- ja K-vitamiineja sekä magnesiumia, joka auttaa mm. lihaskramppeihin. Sen pitäisi tehota myös hyvin nivelvaivoihin ja lisätä liikkuvuutta. Ja juuri näiden viikkojen aikana Masan liikkuvuus on parantunut huimasti. Uskoisin, että ruusunmarja on ainakin auttanut positiivisesti. Nyt ruusunmarja on loppunut ja ajattelinkin testata miten lyhyt tauko vaikuttaa liikkuvuuteen, sillä kohta tilaan uuden pussin.

Alla olevista kuvista näkyy jonkin verran muutosta karvan kiiltämisessä, mutta suurimpana erona on mielestäni se, että niin harja kuin häntäkin pysyy siistinä pienellä harjaamisella. Aiemmin harja rastottui käytännössä päivässä, muttei enää. Tämän muutaman kuukauden perusteella chia jää meidän poikien ruokavalioon pysyvästi, samoin kuin ruusunmarja.

Masa syksyllä 2012

Heinäkuulla

Syksyllä 2012
Kesällä 2014

torstai 21. elokuuta 2014

Valmennuksia

Viime viikolla Masa pääsi kunnolla takaisin treeniputkeen, sillä meitä hemmoteltiin kahdella valmennuksella. Kaveri osallistui sekä maanantaina että perjantaina valkkuun Masalla ja minä ihastelin kentän laidalla. Maanantaina Masa oli heti ohjien keräämisen jälkeen hyvin kuulolla ja innokas. Perjantaina fiilis ei ollut ihan niin hyvä, mutta meno näytti oikeastaan silti paremmalta. Kehuja tuli kummallakin kerralla paljon ja erityisesti se miten Masa käyttää selkäänsä sai kehuja. Muoto on vielä usein aika avoin, mutta toisaalta niin tämän tasoisella hevosella kuuluu ollakin.

Perjantain tunnin ohjelmassa oli vastalaukkaharjoitukset, joita Helkky suositteli ottamaan kunnolla treeniohjelmaan. Juuri nyt olisi niille hyvä aika, kun laukka on jo aika vahvaa. Edeltävällä pitkällä uralla tehtiin kevyttä avoa laukassa ja seuraavalla pitkällä uralla käytiin keskihalkaisijalla (tai loivemmin) laukassa ja palattiin uralle vastalaukassa. Ensimmäisellä kerralla Masan ilme oli hauska "ihanko tosiaan mun pitäis tästä nyt jatkaa näin?" mutta pienen vakuuttelun jälkeen poni teki mitä pyydettiin ja näytti taas niin tyytyväiseltä itseensä.

Harmikseni en ehtinyt katsoa kuin tunnin alkupätkän, mutta loppukin oli mennyt kivasti. Jossain vaiheessa vastalaukkaharjoituksissa Masa oli alkanut painaa kädelle aika paljon, mutta eihän se ole ihme, jos tehtävänä on tämän tyyppistä täysin uutta. Alla pieni video raviharjoituksesta ja laukasta. Huomenna kaveri meneekin Hannan valmennukseen ja kunnon videokamera on jo laitettu lataukseen. Toivottavasti ei sada ja saadaan olla ulkokentällä!


maanantai 11. elokuuta 2014

Paluu arkeen

Mekin olemme palanneet kunnolla arkeen, koulut alkoivat ja töissä on taas kova kiire. Loma jäi tänä vuonna käytännössä pitämättä, mutta ehkä ehdin jossain välissä hengähtää muutaman päivän. Onneksi hevosten kanssa touhutessa on pakko nollata pää muista huolista, enkä siksi varmaan koe oikeata lomattomuutta pahaksi. 

Työmatkan aikana Masa oli kokonaan lomalla ja se teki selvästi hyvää. Juuri ennen lomaa Masalla oli aika rankka putki valmennuksia ja kisoja, paljon uudenlaista vaatimusta "uudelta", osaavalta ratsastajalta. Paluu arkeen alkoi maastoilulla ja poni oli poikkeuksellisen reipas ja kiva, ei tarvinnut paljon pyytää eteenpäin :) Samalla Masa on selvästi hoksannut uutta liikkumisesta, sillä muoto pysyy maastossakin paljon aikaisempaa tasaisempana, vaikken maastossa vaadikaan kuin liikkumaan eteen.

Viime viikolla keskiviikkona oli Hannan valmennus, johon minä osallistuin itse. Löytyi taas uusia ulottovuuksia ja olin yhtä hymyä pitkään valmennuksen jälkeen. Hanna kehui, että olemme kumpikin menneet taas huiman harppauksen eteenpäin ja hänestä on ihanaa nähdä kuinka Masa jaksaa nimenomaan henkisesti tehdä jo tosi paljon. Aiemmin henkinen puoli loppui ennen fyysistä kuntoa, mutta nyt alkaa olla toisin päin. Tosi mahtavaa oli itsekin päästä valmennukseen, vaikka minusta olemmekin nyt siinä tilanteessa, että olen opettanut ponille kaiken mitä minä osaan ja jotta pääsemme eteenpäin, auttaa osaavampi ratsastaja siinä minua enemmän. Mulle riittää hienosti pelkkä maastoilukin, ainakin nyt :)

Tyttö sai eilen illalla maistaa mansikkahilloa Penan kanssa maastossa ja sanoi haluavansa sitä lisää. Pena kävi aavistuksen kuumana jo entuudestaan, mutta naapuritallin ratsukkon ja kärryhevosen tapaamisen jälkeen vielä enemmän. Seniorihevonen meni niin hienoa piaffia ja laukkaa paikoillaan, etten ole ennen nähnyt kenenkään livenä menevän. Musta alkaa tuntua, että tuossa hevosessa on paljon enemmän annettavaa koulupuolella kuin mitä kukaan on uskonut.... Tyttöä hiukan ehkä jännitti, mutta toisaalta oli myös yhtä hymyä. Nyt kuulemma ymmärtää paremmin mistä Kyra on kirjoissaan puhunut.

Tänään on sitten taas valmennuksia, niistä lisää myöhemmin!

Juuh, rapsuta just sieltä!

Rakas karvaturpa-Pena

Se kaikista ihanin


Masaa ei oikein napannut kuvaussessio

p.s. Meidän Otto tulee myyntiin tämän syksyn aikana. Siinä on hevonen täyttä kultaa! Lisätietoja saa minulta jo nyt :)

maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mitäs kuuluu Penalle?

Kimpale kultaa
Blogin alkuperäinen päätähti on jäänyt hiukan paitsioon, kun mies on tähän saakka vastannut liikutuksesta oikeastaan yksin. Nyt viime aikoina Penan liikutus on ollut pääasiassa tytön vastuulla, joten olemme viettäneet enemmän aikaa yhdessä. En edes muista koska olisin viimeksi kirjoittanut Penasta, kun noi meidän pikkupojat vievät suurimman osan huomiosta.

Täytyy kyllä sanoa, että Penaa täydellisempää heppaa emme olisi voineet silloin reilu kolme vuotta sitten ostaa. Pena kesti meidän onnettomia ratsastus- ja hevosmiestaitoja niin fiksusti käyttäytyen, vaikkei ollutkaan koskaan "pomminvarma". Edelleen hänellä on valtavasti annettavaa ja opetettavaa meille kaikille.

Ikää Penalla on nyt kuusitoista vuotta, joka ei ole valtavan paljon, mutta noilla kilometreillä näkee, että hevonen on jo vanha. Onneksi olemme selvinneet ilman sairasteluja. Pahin säikähdys tuli muutama viikko sitten Pena kun yskähteli parin päivän ajan aika paljon, joten soitin klinikka-ajan meille ja juuri silloin yskiminen loppui kuin seinään :) Hannaan tutustuin Penan kautta ja viime valmennuksessa kysyin häneltä miltä heppa näyttää nykyään. Sain vastaukseksi, että iäkkäältä toki, mutta myös hyvältä ja tyytyväiseltä.

Tyttö osallistui valmennukseen Penalla ja minä seurasin itku kurkussa kentän reunalta; meno näytti niin hienolta! Se näytti hetkittäin ihan oikealta kouluratsastukselta; tyttö istui niin hyvin ja Pena liikkui rennon tahdikkaasti. Äidin sydäntä lämmitti, että kouluratsastukseen nihkeästi suhtautuva esteratsastajateini tykkää kouluväännöstä Penan kanssa :)

Tyttö on myös mennyt puomeja ja hypännyt pieniä esteitä. Vaikka kisoja ja valmennuksia Oton kanssa on takana monta, on Penalla hyppääminen tosi erilaista ja vaatii vielä opettelua. Uskon silti, että juuri Otolla saatu luottamus näkyy Penan kanssa tekemisessä. Ja kun tyttö oppii hyppäämään myös opetusmestari-Penalla, osaa hän hypätä monella muullakin.

Viime aikoina olemme myös maastoilleet Penan ja Masan kanssa ja siitä Pena nauttii valtavasti. Olemme myös laukanneet ja vastoin ennakko-odotuksia se onnistui mukavan rauhassa. Jälkeenpäin Pena näytti kyllä hienoa piaffia, mutta oli kuulemma samalla tosi pehmeä suustaan. Ei haittaa, vaikka hiukan kuumuisi, jos kerran kuuntelee. Tyttö on nyt ratsastanut myös ilman satulaa ja siinäkin heppa toimii kivasti.

Penalle kuuluu siis erittäin hyvää. Hän on täydellinen herrasmies ja maailman paras opetusmestari. Toivoisin, että jokainen aloitteleva ratsastaja löytäisi samanlaisen kultakimpaleen.

Kukkuu!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kesää, eli mitä kuuluu Masalle?

Onpas viime päivityksestä jo vierähtänyt tovi. Olen lomaillut ja koittanut ladata akkuja talven varalle sekä ensi viikon työreissulle, joka tulee varmittavasti kesken lomien. Mutta tätä tämä on...

Viime kisapäivityksen jälkeen Masa on jatkanut treenaamista kaverini kanssa ja minä olen keskittynyt pääasiassa maastoiluun. Poni on selvästi nauttinut täysin siemauksin päästessään tekemään "temppuja" eli harjoittelemaan vaikeampia juttuja kuin mihin minun kanssani on mahdollisuus.

Olimme hiukan harmissamme viime kisareissusta, joten otimme uusinnan heti, kun lähelle tuli koulukisat, joihin pystyimme osallistumaan. Koska viime kerralla ongelmana oli Masan tahmeus radalla päätimme mennä helpon C:n ohjelman, joka on yksinkertainen ja aika lyhyt.

Kisoihin lähdimme nyt ilman heppakaveria, mutta se ei Masaa haitannut. Lastaus ja matka onnistuivat tosi hienosti ja kisapaikalla Masa käyttäytyi täydellisesti. Oli mukavan reipas, mutta kuunteli hienosti meitä ihmisiä. Verryttely oli maneesissa eikä Masaa häirinnyt uusi maneesi tai muut valmistautuvat ratsukot, vaikka välillä tuli melkein törmäyksiä. Hieno poika! Radalla ei tällä kertaa tapahtunut ihan niin suurta hyytymistä kuin viime kerralla, vaikkei se nyt täydellisesti mennytkään. Masa oli edelleen hiukan hidas ja keskittyi hetkittäin esimerkiksi kyttäämään, mutta silti valtava muutos viime kertaan! Prosentteja tuli karvan alle 58, joihin olimme ihan tyytyväisiä, muutamaa eriävää mielipidettä lukuunottamatta. Myös paluumatka sujui hienosti.

Maastossa olemme käyneet sekä Oton että Penan kanssa ja osa reissuista on ollut aika vauhdikkaita. Laukkaa olemme vetäisseet pienellä tienpätkällä, joka on todella hyväpohjainen ja ilokseni Masa jaksaa laukata tuon puolentoista kilometrin tien päästä päähän, välillä laukkaa vaihtaen. Viimeiset pätkät joudun kyllä vielä auttamaan aika paljon, mutta suunta on oikea :)

Hanna kävi tällä viikolla pitämässä valmennuksen ja Masa oli kaverin kanssa niin taitava! Tunnilla keskityttiin jälleen perusliikkumiseen ja homma oli kehittynyt valtavasti viime kerrasta. Erityisesti laukkatyöskentelyyn on tullut valtavasti lisää voimaa ja ravissa Masa jaksaa liikkua jo tosi hienosti pyöreänä. Oikein harmittaa, kun en ottanut videokameraa mukaan.

Tässä rankemmassa väännössä olen huomannut, että on erityisen tärkeätä pitää Masalla riittävästi vapaita tai henkisesti kevyitä päiviä. Hän protestoi heti, kun kenttätyöskentelyä on liikaa (hänen mielestä), vaikka kunto on kasvanut valtavasti ja töitä voisi tehdä paljon enemmänkin sen puolesta. Tuollainen tunnin yksityistunti helteessä ei tee tiukkaa ollenkaan. En tiedä onko tämä jokin Masan ratsuikään liittyvä juttu vai luonteeseen, mutta poni jaksaa tsempata ihan täysillä, jos kokee sen miellyttäväksi. Hanna sanoikin viimeksi, että tuo hevonen menee vaikka solmuun, jos ratsastaja osaa pyytää :)  Onneksi minulla ei ole kiire, mutta toisaalta olemme kyllä edenneet tässä projektissa sellaisella aikataululla mitä alunperin suunnittelinkin. Ensimmäisenä kesänä kunnon kohotusta, seuraavana talvena taitojen treenaamista ja toisena kesänä kisailun aloittamista.

Ensi viikolla minä olenkin reissussa ja Masa saa ansaitun loman. Tyttö ratsastaa muutaman kerran ja lupasin kaverille, että Masaa saa lainata maastoiluun, mutta kenttävääntöä ei ole luvassa. Uskon, että tekee hyvää hiukan sulatella viime aikojen tapahtumia :)

Tässä vielä video siitä c:n radasta, mitäs olette mieltä?

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kisaraporttia pukkaa

Viikonloppuna meidän perhe kisaili kunnolla, sillä Masalla oli kaverin kanssa debyytti lauantaina ja tyttö kävi sunnuntaina hyppäämässä Otolla. Itse mietin vielä perjantaina, että saankohan oikeasti nukuttua silmäystäkään, mutta toisaalta olo oli aika luottavainen; Masa on nyt viime aikoina liikkunut kaverin kanssa tosi kivasti. Ja sainkin nukuttua lopulta hyvin :)

Lauantaiaamuna suuntasimme siis tallille hiukan jännittyneen hevosen luo. Masa oli ollut yön pihalla, mutta pääsi sisälle, kun muut siirtyivät ulos. Tarkoituksena oli, että poni nukkuisi hetken ennen kuin pitää lähteä, mutta Masa aisti selvästi, että ilmassa oli jotain outoa. Harjaisin ponin (jonka muuten pesin edellisenä iltana ihan kokonaan, ilman suuria ongelmia!) ja laitoimme pintelit ja oriletin (joka aukesi verkassa), sitten oltiin valmiina lähtöön. Kopitus meni taas tosi hienosti; Masa vain käveli koppiin sisälle! Edes perästä tullut kaveri ei kummastuttanut ja matka meni tosi hienosti. Kisapaikalla Masa kyllä huuteli aika paljon muille hepoille, mutta toisaalta kuunteli silti meitä ihmisiäkin kivasti. Ja käyttäytyi kaikin puolin tosi hienosti! Oon kyllä ylpeä mun vauvahepasta!

Verkassa Masa liikkui mahtavasti, oli ryhdikäs, reipas ja kevyt. Kaveri oli ihan innoissaan, kun ratsastaminen on tietysti helpompaa, jos ei tarvitse keskittyä niin paljon siihen eteenpäin menoon. Radan vieressä verrytellessä Masa teki ensimmäiset jumpittelut koko aikana ja radan sisälle päästyä poni meni lukkoon. Niinpä hienon ratsastuksen sijasta keskityttiin pääsemään rata loppuun liikkeessä. Prosentit eivät päätä huimanneet, mutta ei minusta silti ihan niin huonosti mennyt. Koska Masa oli pohkeen takana eivät irronneet keskiravit ja laukannostoissa oli ongelmia, jopa niin paljon, että toinen laukka tuli puoli kierrosta liian myöhässä. Toinen selkeä virhe tuli laukasta käyntiin siirtymisessä, joka tuli pysähdyksen kautta. Muuten rata oli kuitenkin ihan suht ok, mutta päätuomarin mielestä ala-arvoisesti eikä toinenkaan tuomari arvostanut paljon enempää. Ei voi mitään, ensi kerralla paremmin!

Super-tyytyväinen olen silti siihen, että kokonaisuudessaan reissu meni hienosti ja verkassa Masa liikkui hienosti, siksi toisaalta varmaan harmittaakin niin paljon, että itse rata meni huonosti. Mutta jotain olen silti tehnyt Masan kanssa oikein, kun poni on nyt virallisesti saanut hyväksytyn tuloksen alue helpossa B:ssä, vaikkei ollut lähelläkään omaa tasoaan.

Sunnuntaina tyttö kävi hyppäämässä kaksi luokkaa sijoittuen korkeammassa luokassa; heidän kisat siis onnistuivat hiukan paremmin! Ja meidän Otto on kyllä sellainen terapiaratsu noilla kisareissuilla :)