maanantai 27. tammikuuta 2014

Sukututkimusta

Emmin postauksesta innostuneena ajattelin minäkin tutkia Masan sukua tarkemmin. En ole juurikaan perehtynyt suomenhevosten sukulinjoihin, mutta tiedän, että kaikki suomenhevoset polveutuvat lopulta neljään isälinjaan: Kirppu, Lohdutus (tai Eino), Uljaanpoika ja Murto (tai Jaakko). Masan suku polveutuu Uljaanpojasta, kun taas Oton tulee Murrosta. Ja onhan se Murtokin Masan sukutaulussa useampaan kertaan, kuten kai käytännössä kaikilla suomenhevosilla nykyään.

Uljaanpoika oli lahjakas ravuri ja se opittiin tuntemaan epävirallisesti Karjalan ravikuninkaana. Sen jälkeläiset olivat pidettyjä helpon luonteen ja hyvien juoksulahjojen vuoksi. Uljaanpojan luoma isälinja oli vähällä jo katketa, mutta se kuitenkin säästyi nykypäivään kahtena haarana, Luonnoksen ja Vilperin kautta. 
http://havia.net/suomenhevonen/uljaanpoika.php

Masan isän takana on kumpaakin linjaa, Luonnos löytyy isänisänisänä ja Vilperi isän emän puolelta. Uljaanpojan suku jatkui nykypäivään orin Pojan-Askele kautta, joka on siis myös Masan takana.

Yksi hauska sattumus on, että kerran kisareissulla tuli appiukon kanssa puheeksi heillä kotona olleet hevoset. Hän kertoi kuinka hänen isänsä oli ostanut laadukkaan orin huutokaupasta edullisesti ja minä tietysti kyselin nimeä ja muita muistoja. Tämä ori oli Kojo, Uljaanpojan poika ja löytyy myös Masan sukutaulusta. Harmillisesti tämä ori kuoli evakkomatkalla. Kuvia netistä en onnistunut Kojosta löytämään, mutta poika Korusta kyllä. Jotenkin tuosta Korusta tulee niin Masa mieleen! Korun jälkeläisistä Masan taulusta löytyy yleishevoskantakirjattu tamma Joutsa, jonka varsa Eri-Uljas on Erilon isä eli ihan lähellä ei olla :)

Masan emänisä on Ponseri, 151 cm korkea juoksijaori, joka kilpaili vuosina 1985-1997. Ponserin ura alkoi nelivuotiaana voittamalla kaikki 17 kilpailuaan ja 11-vuotiaana ori juoksi kylmäveristen maailmanennätyksen. Voittosumma orilla on huimat melkein 400 000 euroa.

Luonnoksen sukulinja on joidenkin tietojen mukaan hiipumassa, sillä yhtään huippuperiyttäjää ei siitä löydy, mutta pienhevospuolella linja on hyvinvoiva. Linja periyttää pientä kokoa, jos tamman puoleltakin tulee pientä kokoa. Masan isänemä on V.E. Varjo, työhevoskantakirjattu pieni tamma, säkäkorkeudeltaan 142cm. Masan isä on säkäkorkeudeltaan 143cm pienhevoskantakirjattu ori Varjo-Luonnos, joka jätti 57 jälkeläistä. Emän puolelta lähisuku on noin 150cm korkeata eli aika pienikokoista. Sukunsa puolesta Masa voisikin hyvin olla sentin matalampi :) Tietojeni mukaan Varjo-Luonnoksen jälkeläisistä käytännössä kaikki ovat ratsuja ja yksi velipoika osallistui viime vuonna suomenhevosten koulumestaruuteen.

Tein hiukan vertailevaa tutkimusta ja oli hauska huomata, että Masan takana on enemmän näitä muhkuja hevosia ja Oton takana enemmän hoikkapyllyjä. Vaikka kummankin suvussa on toki paljon juoksijoita, on Oton isä ja isänisä pienhevoskantakirjattuja oreja ja emä ratsukantakirjattu tamma, joten eiköhän Otosta ole alusta saakka suunniteltua pientä ratsua, samoin kuin kyllä Masastakin.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Hiljainen viikko

Hiljainen viikko hevosteluissa takana, mutta ei työkuvioissa. Jostain syystä jo jonkin aikaa töitä on ollut enemmän kuin ehtii tehdä ja vaikka osa asioista on oikeinkin mukavia, on mukaan mahtunut hyvin stressaaviakin asioita. Näistä syistä ja kovien pakkasten vuoksi Masalla on ollut hyvin kevyt viikko. Ainoastaan maanantaina kävin ratsastamassa pellolla, samalla kun minua kuvattiin :) Työjuttuihin liittyen...
Nyt tänään kävimme mukavalla maastolenkillä poikien kanssa. Ihana ratsastaa, kun sormet ja varpaat pysyivät lämpöisinä!

Mutta siis, meille kuuluu ihan hyvää hiljaiselosta huolimatta!


lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkasta ja valkkua

Pakkasta on ollut täälläkin melkoisesti ja motivaatio tallilla oleskeluun aika matalalla. Toisaalta olen nyt huomannut, että Masalle sopii aktiivisten valmennusten välillä hyvin kevyt treeni, joten en ole ottanut stressiä liikutuksesta. Viimeisen valmennuksen jälkeen olemme menneet siis vain ihan kevyesti ja Masalla on ollut myös täysin vapaita useampia.

Eilen meillä oli jälleen Helkyn valmennus. Aloitimme tunnin tekemällä ensin käynnissä ja sitten ravissa spiraalimaisesti volttia, joka pienennettiin ja suurennettiin. Tarkoituksena oli saada hevonen kunnolla asettumaan sisälle, sisätakajalka ottamaan hyvin painoa ja saamaan hevonen kuuntelemaan istuntaa ja pohkeita. Ohjilla ei saanut pienennystä tai suurennusta tehdä, vaikka monesti teki mieli :) Helkky muistutti, että tämä harjoitus on valtavan hyvä testaamaan, ettei ratsastaja käytä liikaa pelkkää ohjaa. Käynnissä, erityisesti vasemmassa kierroksessa tämä oli meille aika helppo, mutta ravissa on selkeästi enemmän ongelmia kummassakin kierroksessa. Oikeassa kierroksessa en pystynyt pitämään painoa tasaisesti oikealla ja vasemmassa kierroksessa taas olin liian hidas pohkeella.

Teimme spiraalia ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa, vaikka me Masan kanssa keskityimme menemään vain ympyrää laukassa. Mukana ollut toinen ratsukko teki pientä pienennystä ja suurennusta myös laukassa. Koska Masa joutui ihan eri tavalla ravissa hommiin, oli laukan ensimmäiset pätkät ihan hyviä, mutta sitten poni väsähti. Hoksasin, että jännityn liikaa lonkasta ja vaikeutan istunnalla Masan liikettä. Olen opetellut paljon olemaan puristamatta polvilla ja reisillä, mutta Helkky huomasi, että olen hiukan kiinni lonkista, siis ihan lantionpohjasta. Aika huima ero liikkeessä, kun aukaisin lonkat! Helkky hoksasi myös, että Masaa ärsytti laukassa, kun nostin käsiäni hiukankin ja sain neuvon pitää kädet todella alhaalla ja leveällä. Auttoi sekin huimasti!

Valmennuksen jälkeen oli tyytyväinen olo, kyllä kannatti, vaikka pakkasen vuoksi meinasin ensin jättää välistä. Helkky kehui, että Masa liikkui selkeästi paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, kun meidät näki. Myös minä sain kehuja, että olen oppinut pitämään painoni tasaisemmin kummallakin istuinluulla enkä heilahda niin helposti, kun Masan tasapaino horjahtaa. Suositteli jatkamaan samaan tapaan :)

Muutama kuva tämän päivän ihanasta, mutta lyhyestä maastoreissusta. Pysyin selässä ilman satulaa :) Ostin jokin aikaa sitten paikallisista messuilta lampaankarvan, jota olen käyttänyt ilman satulaa ratsastaessa. Se pehmentää mukavasti selkää eikä housut tule niin karvaiseksi. Voin suositella lämpimästi!





Ja tietty pakolliset kuvat Paavista :)



perjantai 10. tammikuuta 2014

Valmennus ja tavoitteita kesälle

Hannan valkku oli nyt jo uudelleen. Kulunut viikko on ollut Masan kannalta tosi helppo, sillä siihen on maanantain valmennuksen jälkeen kuulunut vain vapaita ja kevyttä käyntityöskentelyä ilman satulaa. Resepti on tuntunut toimivan, sillä Masa oli heti tänäänkin tosi kivan tuntuinen alusta saakka. Näköjään tälle hevoselle niiden reippaiden maastoilujen lisäksi pelkkä vapaa toimii parhaiten palauttavana, jonka jälkeen motivaatio työskennellä on hyvä.

Teimme vasta-avotaivutuksia ensin käynnissä ja sitten ravissa. Itse naurahdin, että onpas helppo harjoitus meille, mutta Hanna vakuutti, että kyllä homma seinän avulla onnistuu. Ja niinhän se onnistui! Teimme siis pitkällä sivulla vasta-avoa seinää apuna käyttäen eli hepan nokka kohti seinää. Avon jälkeen selkeä kulma ja toisella sivulla sama juttu. Minä sain hiukan helpotusta ja toisella sivulla piti tehdä enemmän pelkkää asetusta ulos ilman taivutusta. Tärkeintä oli pitää tahti hyvänä, sillä ilman hyvää tahtia on Masan vaikea liikkua oikein ja toisaalta myös minun käyttää apuja. Oikeassa kierroksessa avo onnistui aika hyvin heti alussa, mutta vasemmassa oli selkeästi enemmän ongelmia. Kun minä hoksasin katsoa seinään ja kääntää ylävartaloni vasemmalle, liikkui Masa heti paremmin oikein. Oikeassa kierroksessa ravissa tuli muutama tosi hyvä askel!

Vasta-avojen jälkeen otimme laukkaa erilaisissa pätkissä. Tunnilla oli mukana kolme hyvin eri tasoista ratsukkoa ja minun tehtäväni oli ensin mennä ravissa kenttää ympäri ja nostaa päädyssä laukka, laukata pääty-ympyrä ja siirtyä raviin. Seuraavassa kierroksessa sama juttu, mutta jatkaa laukkaa puoliväliin pitkää sivua. Sitten tehdä kaksi pääty-ympyrää ja seuraavaksi siirtyä käyntiin ennen lyhyen sivun kulmaa ja nostaa laukka käynnistä ja tehdä pääty-ympyrät. Kaikessa piti keskittyä siirtymiin, tasaisuuten ja kulmiin, joista etenkin ne kulmat olivat minulle vaikeita. Masahan tekee mitä ratsastaja pyytää, tämä ratsastaja ei vaan osaa aina pyytää :)

Kokonaisuutena tunti oli taas tosi hyvä! Tuntuu, että nyt mennään oikeasti siellä oman osaamiseni äärirajoilla ja projektiratsusta on tullut oikea opetusmestari, joka ei anna mitään ilmaiseksi, mutta opettaa valtavan paljon.

Tunnin aluksi Hanna kysyi meiltä tavoitteitamme tulevalle kaudelle ja minä vastasin ajattelevani kisata helppoa c:tä, jos kehitys jatkuu yhtä hyvänä kevään. Hanna sanoi, että kuulostaa hyvältä, mutta alkuun olisi hyvä testata muutama raviluokka. Totesimme kumpikin, että laukka ei ole vielä sellaisessa pisteessä, että sitä olisi hyvä mennä radalle esittelemään. Hän myös pyysi meitä käymään jossain omassa valmennuksessaan keväämmällä tallin ulkopuolella, niin saamme kummatkin rutiinia matkustukseen ja muualla olemiseen. Turvallisemmissa oloissa kuin suoraan kisoissa, mikä on todella hyvä idea. Pitäisi nyt vaan saada itseään niskasta kiinni ja harjoitella sitä lastaamista ja kuljetusta...

Ja jottei postaus olisi kokonaan ilman kuvia pakko laittaa kuva Paavista, joka on ottanut paikkansa niin kodissa kuin meidän sydämissäkin. Mahtava, energinen pakkaus, joka kuitenkin rakastaa olla sylissä. Nyt ei kotoa puutu vauhtia ja naurua, kun poika hauskuuttaa meitä :)


maanantai 6. tammikuuta 2014

Toka valkku

Teimme ravissa väistöjä ja laukkaa pääty-ympyrällä eli tosi perusjuttuja, mutta kaikessa piti keskittyä siihen, että hevoset ovat kunnolla kuulolla. Väistössä on hyvä myödätä selkeästi sisäohjasta ja johtaa ulko-ohjalla, samalla hiukan naputtaa sisäjalalla. Helkky muistutti, että mitä pienemmillä avuilla onnistuu kotona ratsastamaan, sitä helpommalla pääsee kisoissa, kun on vielä työkaluja käytettäväksi.

Väistöillä sain Masan hyvin kuulolle sisäjalasta ja se helpotti kaikkea työskentelyä, etenkin laukassa todella paljon. Laukannostoissa huomasin, että pitää muistaa ratsastaa :) Aika helposti vaan koitan räiskäistä noston, ilman että valmistelen sen kunnolla. Alussa, kun Masa jaksoi paremmin, ei homma korostunut niin paljon, mutta väsähdyksen jälkeen nostot olivat vaikeampia ja vaativat enemmän apua minulta.

Laukassa pitää muistaa itse huolehtia siitä, että olen suorassa. Oikeassa laukassa Masa karkaksi avoimella sivulla helposti vasemmalle ja pienen heilahduksen vuoksi minunkin painoni siirtyi vasemmalle, enkä sitten osannut saada riittävän nopeata painonsiirtoa oikealle. Kun muistin istua kunnolla ja rentouttaa sisäjalan pakaraa, liikkui poni todella hyvässä tasapainossa ja taipui rungostaan. Muuten istuin hyvin suorassa (jee!). Lopuksi teimme ravissa myötäasetus, suoristus ja vasta-asetus, joista myötäasetus oli kummassakin kierroksessa vaikea. Helkky kyllä sanoikin, että näin aloittelevalle hevoselle asetusten vaihtaminen on vaikeata, mutta se on myös toisaalta tosi hyvää jumppaa ja suositteli sitä tehtäväksi useammin.

Olin tosi tyytyväinen siihen miten Masa liikkui ja miten kuunteli minua pienen muistuttelun jälkeen. Poni kyllä väsähti raviväistöissä tosi nopeasti, mutta tehtiin silti hyvin loppuun saakka. Sain luvan hiukan helpottaa Masan kanssa eli otin laukan välillä käyntiä. Vasemmassa laukassa en enää mennyt kovinkaan pitkään, sillä Masa alkoi painaa kädelle ja muuttua raskaaksi. Sitä ennen poni oli aivan ihanan kevyt!

Viime kerrasta olemme kuulemma tulleet huimasti eteenpäin ja siltä minusta kyllä taas tuntuikin, selvästi istuva satula helpottaa asiaa! Masa oli hetkittäin ihan "super" :)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuoden eka valmennus

Mahtava valmennus takana! Ja jo huomenna pääsen uuteen, Hannakin tulee jo perjantaina uudestaan eli kyllä meitä nyt hemmotellaan :)

Tässä näkyy uutta, hienoa klippausta ;)
Aloittelimme tosi perusjutuilla eli pysähdys-käyntisiirtymillä. Pysähdykset onnistuivat hyvin, mutta käynti piti olla tarmokkaampaa. Hanna muistutti, että vaikka tarmokkaasti liikkuminen on vaikeata, jos paikat on vähänkään jumissa on tärkeämpää vaatia liikettä ensin ja tehdä töitä laadukkaasti, vaikka vain kahden askeleen ajan. Seuraavaksi tehtiin käynti-ravisiirtymiä.

Masa on ollut jonkin verran jäykempi oikeasta kyljestään ja sain vinkin käyttää raippaa hyvin kevyesti, mutta nopeasti naputtamalla pohkeen kohdalle kylkeen, kun teen puolipidätettä. Heti kun Masta antoi periksi taipumalla, lopetin naputuksen ja kiitin. Ei tarvinnut montaakaan kertaa, kun Masa notkistui ja liikkui selkeästi paremmin rungon läpi. Vasemmalla vastaavanlainen naputus pitikin tehdä lavalle, sillä siltä puolelta Masa kyllä taipuu kyljestä ja niskasta, mutta jäykistelee lavastaan. Raipalla oli tarkoituksena vain huomauttaa, eikä missään nimessä käyttää voimaa. Käytännössä läpi valmennuksen, vaikka tehtiin hetkittäin Masalle vaikeita juttuja, poni pysyi todella pehmeänä ja kevyenä.

Samoja siirtymisiä harjoiteltiin tekemällä voltit jokaiseen kulmaan käyntiä ja ravia vaihtelemalla, siirtymiä tehtiin niin suorilla kuin volteillakin ja pitkällä sivulla piti ottaa muutaman askeleen pidennys ravissa. Masa oli todella mukavasti kuulolla ja taipui alun jumppailun jälkeen hyvin. Lopuksi laukattiin keskiympyrällä. Videollakin näkyy, että laukan jälkeen tein (erityisesti vasemmassa kierroksessa) kiemurtelua ravissa, jotta sain Masan taas joustamaan rungostaan. Laukan jälkeen poni on helposti hiukan jäykkä lavoistaan ja lintsaa. Hanna kehui, että Masan laukka on paljon aikaisempaa voimakkaampaa, vaikka rehellisesti on sanottava, että parempiakin laukkapätkiä on omassa treenissä ollut.

Videon sain muokattua uuden ohjelman avulla, vielä hiukan hakusessa miten se toimii parhaiten. Poni ei tuntunut aina ihan hyvältä, mutta ei se silti pahalta näytä. Hanna sanoi, että minä olen tullut paljon nopeammaksi omien apujeni kanssa ja sen allekirjoitan täysin. Erityisen tyytyväinen olen itse siihen, että monessa kohtaa olin kiitoksen ja korjauksen kanssa noin sekunnin Hannaa etuajassa eli olen oppinut kuuntelemaan hevostani paremmin ja tunnistamaan oikeita ja vääriä juttuja. Tuntuu, että pikkuhiljaa opin koko ajan paremmin käyttämään käsiäni ja jalkojani toisista erillisinä apuina, ja lisäksi pystyn käyttämään raippaa monipuolisemmin. Mutta onhan tässä silti vielä paljon opittavaa! Onneksi, muuten saattaisi käydä tylsäksi :)


lauantai 4. tammikuuta 2014

Kis, kis, kissa!

Pikapäivitys ennen kuin saan ajatukset viime valmennuksesta kasaan; meille tuli eilen kissa! Istuimme rauhassa väsyneinä valmennuksesta illalla sohvalla, kun mies tuli kotiin asioiltaan kissanpennun kanssa. Yllätys oli melkoinen, sillä tämä tuli meille täytenä yllätyksenä. Mutta mieluisana sellaisena, sillä perheestämme mies on ollut ainoa (sisä)lemmikkejä vastaan :)

Joten saanko esitellä: Paavi eli Mountrose Benedictus II, bengalinkissa, ikää 10 viikkoa. Jatkossa uskon, että hänkin tulee esiintymään kuvissa aina välillä...




torstai 2. tammikuuta 2014

Hyvä vuoden alku

Juuri kun kävin läpi meidän kulunutta vuotta ja mietin itsekseni, että aika paljon ollaan menty eteenpäin sittenkin, yllätti Masa minut vielä positiivisesti. Klippasin Masaa tänään, jonka jälkeen juoksutin maneesissa. Kummatkin ilman ongelmia!

Masaa ei loimiteta eikä karva ole kasvanut ihan valtavaksi, mutta sen verran kuitenkin, että hikoilu on melkoista ratsastuksen jälkeen. Viime päivinä eniten hikoaviin kohtiin ryntäille on tullut kutisevia näppyjä. Koska paksua karvaa ei voi oikein pestä tai rasvailla, päätin klipata karvat ryntäiltä ja hiukan kaulalta. Masa ei nyt näytä kovin komealta, mutta toivottavasti klippaus helpottaisi hikoilua ja näppyjenkin soisin poistuvan. Poika käyttäytyi oikein mallikkaasti klippauksen ajan ja lopuksi sain vielä klipattua jenkkisiilin siistimmäksi. Siihen tyttö tuli avuksi makupalan kanssa, jotta pää pysyi paremmin alhaalla, mutta yhtä kaikki, poni ei reagoinut pään yläpuolelta tulleeseen ääneen ollenkaan.

Vielä jokin aikaa sitten ensimmäiset siedätystreenit olivat ihan kauhistus, mutta nopeasti tuo tuntuu oppivan kärsivällisellä toiminnalla. Ensimmäisillä kerroilla pelkästään pidin klipperiä käynnissä karsinassa ja liikuttelin sitä melko kaukana Masasta. Kun siinä klipperi oli ok, siirryin hetkittäin lähemmäksi ja myös koskettelin klipperillä (ei leikkaavalla päällä) ponia ympäriinsä. Kaulan ja pään alueelta tätä jouduin toistamaan useamman kerran ja vielä viimeisellä kerralla ennen klippausta Masa jännittyi todella paljon, kun klipperi meni korvien lähelle. Yllätys olikin siis aika suuri, kun nyt tositoimiin ryhdyttäessä poni ei reagoinutkaan :)

Juoksuttamisessa meillä on ollut hankaluuksia aiemmin, sillä en ole saanut Masaa liikkumaan minusta sopivalla etäisyydellä enkä hermostumatta. Paljon ongelmia on varmasti aiheutunut ihan minusta, sillä huomasin, että Masa toimii valtavan hyvin pelkän katseen avulla. En siis ole osannut olla omalla ruumiinkielelläni riittävän selkeä. Nyt jotain naksahti paikoilleen ja me kummatkin osaamme lukea toisiamme paremmin. Käynti ja reipas ravi onnistuivat hienosti, ainoastaan laukannostossa Masa paineistui liikaa ja hermostui, mutta aiemmin jo pelkkä käynti minusta kauempana aiheutti samanlaisen reaktion.

Juoksutusta olemme harjoitelleet pikkuhiljaa etäisyyttä lisäämällä ja painetta lisäämällä. Jos painetta laittaa liikaa, Masa lähtee joko peruuttamaan kauhuissaan tai juoksee karkuun paniikissa, mutta yleensä reaktiona on peruuttaminen. Eilen juoksutus onnistui jopa pelkällä katseella etujalkoihin (eteenpäin) ja hidastus katseella takajalkoihin, vaikka käytin myös ääntä hetkittäin apuna. Vitsit, kun tässä harjaantuu itse niin pystymme vaikka mihin :)