keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Hyppäämisestä

Pienestä hiljaisuudesta huolimatta meille kuuluu hyvää! Ihana ja rentouttava pääsiäsloma takana ja voi mikä ihana ongelma kentällä nyt on; kuiva hiekka pölisee! Viime päivityksen jälkeen olen hämmästellyt Masan muuttunutta olemusta, syyksi en keksi mitään muuta kuin ne chian siemenet. Teen niistä oman postauksen vielä... Maastossakin pääsimme pitkästä aikaa käymään kunnon lenkillä, mutta vain käyntilenkillä intopiukeiden ponien vuoksi :)

Viime päivityksen jälkeen tyttö on ratsastanut Masalla muutamaan kertaan. Ponin innokas olemus muistutti, että hyppääminen tekisi lihaksistolle (ja päälle) tosi hyvää, joten tyttö on nyt hypännyt kahteen kertaan esteitä ja ratsastanut muuten muutamaan kertaan reipasta laukkaa ympäri kenttää. Tyttö on kehunut Masan olevan tosi kiva, kun virtaa löytyy nykyään enemmän. Jos kunto saadaan kohdalleen, voisivat kuulemma käydä joskus jossain pienissä kisoissakin. Vielä nyt Masa ei jaksa kuin ihan pari hyppyä ja väsähtää.

Estevalkulta saimme vinkin, että aikuiseksi päässeen hepan on helpompi ymmärtää pystyt kuin ristikot, joita olemme menneet aiemmin. Muutenkin hän muistutti, että aikuisen hevosen kanssa tekemisen pitää olla kivaa, sillä aloitteleva aikuinen ei enää hyppää, jos se on hiukankin epämiellyttävää. Tämä on ollut ohjenuorani Masan kanssa touhutessa yleisesti, mutta kiva saada varmistusta ammattilaiselta, että oikealla linjalla ollaan. Hän suositteli testaamaan suhteutettuja nuorten hevosten väleillä eli 17,5m ja neljällä laukka-askeleella. Niitä tyttö hyppäsi eilen ja onnistui, vaikka Masa oli aika ihmeissään. Aiemmin on hypyt olleet aina yksittäisiä ja ensimmäisellä kerralla toisen esteen lähestyessä Masan ilme oli kyllä hauska! Eilen hypyn jälkeen Masa sai pienen namin minulta ja oli niin tyytyväinen osaamisestaan :)

Lähitulevaisuuteen kuuluu enemmän maastoilua ja hyppäämistä säännöllisemmin. Toiveissa olisi päästä estevalmennukseen Masan kanssa (tyttö siis), mutta tarkoituksena on ottaa varovaisesti vain muutamalla hypyllä alkuun, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Minä olen päässyt muutamaan kertaan Penan selkään ja on se vaan aina yhtä ihana heppa! Todellinen opetusmestari *sydän*

Alta löytyy video ensimmäiseltä hyppykerralta.

Tyytyväiset ponit lounaalla
Tässä laatikko on vielä melkein ehjä, ei ole enää...
Pientä kisailua kumpi saa enemmän
Pena-mussu pelkäsi puhelinta :)

Estevalmennusta synkän taivaan alla



perjantai 11. huhtikuuta 2014

Laukkavoltteja

Pitkästä aikaa valmennuksessa Inkan silmän alla ja olipas kivaa! Karkasin töistä kesken päivän ja pääsimme ratsastamaan ihanassa auringon paisteessa. Kunnon ratsastuksessa meillä on ollut taukoa, joten etukäteen olin hiukan huolissani kuinka tunnin käy, mutta ihan turhaan. Masa jaksoi hienosti ja teki pyydetyt asiat hyvin, ratsastajalla olikin enemmän ongelmia :)

Alkuverkan jälkeen aloitimme tekemään neliötä ravissa, tavoitteena oli saada heppa kunnolla lyhynemään kulmissa, jotta kulmat tulisivat selkeämmin rungosta läpi. Masa ei kuunnellut pohjetta kovin hyvin, mutta pienellä muistuttelulla keskittyi paremmin. Kentän keskisivulle siirtyessä siirryimme käyntiin ja teimme väistöä sivun. Tämä oli tosi vaikeata, sillä olemme menneet yleensä väistöjä vain joko diakonaalilla tai uralla, ja ilman seinän tai aidan tukea meidän kummankin piti ajatella melkoisesti. Muuten neliötä jatkettiin ravissa ja teimme voltin aina johonkin kohtaan.

Kun väistöt sujuivat käynnissä, siirryimme puolivälissä raviväistöön. Tämä oli tosi vaikea tehtävä, mutta onnistui kuitenkin suhteellisen hyvin, kun sain palikat kohdalleen. Yleensä ensimmäiset askeleet tulivat kuitenkin ilman väistöä ja lopussa Masa poikitti helposti liikaa, mutta hetkittäin meni todella tahdikasta (vaikkakin pientä) väistöä hyvässä muodossa, selkä ylhäällä. Masalle riitti vain muutama käynti-ravisiirtyminen, kunnes saimme luvan tulla koko sivun raviväistöä. Se onnistui selkeästi helpommin, mutta oli toisaalta myös tosi raskas tehdä.

Seuraava tehtävä oli tulla neliötä tuttuun tapaan ravissa, mutta sivun keskellä nostaa laukka ja laukata kulmaan voltti. Haasteellisinta meille oli oikeassa laukassa saada Masa jatkamaan suoraan kohti kulmaa, mutta muuten tehtävä onnistui tosi hyvin! Ihan ensimmäisellä kertaa oikeassa kierroksessa nostin vahingossa vastalaukan, mutta se johtui ainoastaan minusta eikä hepasta. Viimeisillä kierroksilla poni alkoi jo väsyä ja olla raskaampi kädelle ja juosta. Muuten laukat (ja ne voltit!) onnistuivat hyvin ja minä pystyin miettimään omaa istuntaanikin. Tärkeintä olisi muistaa olla ihan irti hepasta sisäjalalla lonkasta saakka, jotta voin käyttää pohjetta paremmin. Vitsit, että on vaikeata! Tänään onkin lonkat olleet ihan jumissa...

Inkan tunnista on jo aikaa, joten oli kiva kuulla, että selkeä ero viime kertaan on näkyvillä. Vaikka Masalle on nyt tullut masua, on lihaksiakin tullut. Erityisen tyytyväinen Inka oli siitä, että meillä on nyt satula, joka ei liiku mihinkään. Niin minäkin!




tiistai 8. huhtikuuta 2014

Messuviikonloppu

Heppamessut taas takana ja mukaan tarttui muutama uusi hankintakin, vaikkei niitä etukäteen ostoslistalle päässeitä saappaita tytölle löydettykään. Olemme käyneet messuilla jo monta vuotta ja tällä kertaa tyytyväisinä totesimme messujen menneen eteenpäin: alue oli paremmin järjestelty, siellä oli enemmän tilaa eikä esimerkiksi viime vuoden tyyppistä tungosta syntynyt kertaakaan minun nähteni.

Kuten jo etukäteen suunnittelin, pysähdyin Chia de Gracian osastolle juttelemaan chian siemenistä ja juttelimmekin pitkään. Talliltamme muutkin ovat olleet kiinnostuneet siemenistä ja luultavasti tilaamme isomman erän yhteiskäyttöön, onneksi sellainenkin onnistuisi ja hiukan edullisemmalla kilohinnalla. Otto ja Masa ovat saaneet siemeniä nyt reilun viikon ja Masan karva on alkanut jo nyt kiiltää enemmän eikä hän myöskään ole hangannut juurikaan. Vielä ei mitään ihan radikaalia muutosta ole näkyvillä, mutta ei missään nimessä huonompaan olla menty :)

Otolle löysimme uudet ohjat ja samalta osastolta tarttui mukaan, kuulemma maailman parasta harjan selvitysainetta. Suihkuttelin sitä Masan häntään heti sunnuntaina ja hiukan lisää maanantaina ja vielä tänäänkin häntä oli todella helposti harjattava. Aika huimaa! Masalla nimittäin on hamppumainen harja ja häntä, joten yleensä ne menee päivässä tosi takkuiseksi.

Erityisen tyytyväinen olin, kun löysin uudet ratsarit Ridmerin osastolta puoleen hintaan! Martha Ridewearin vaatteet ovat suosikkejani ja juuri noita housuja olen kuolannut pitkään, en vain ole raaskinnut aiemmin ostaa. Tyttö olisi myös halunnut heidän farkkuratsarit, mutta valitettavasti kokoja ei enää löytynyt.

Toisesta hallista ostimme pojille hienot nimikyltit ja heppanameja, jotka eivät sisällä mitään ylimääräistä, ainoastaan luonnontuotteita ilman sokereita. Masa on suhteellisen nirso, mutta näistä nameista tykkää tosi paljon. Jopa hiukan harmittavan paljon, on nimittäin hankalaa hoitaa heppaa, joka vääntäytyy mitä kummallisempiin asentoihin namin toivossa ;)

Messuilla kävimme kahtena päivänä; lauantaina keskityimme enemmän kiertelemään osastoja ja sunnuntaina katsoimme ohjelmia. Sunnuntaiaamun kouluklinikkaa odotin innolla, mutta se oli aika pettymys. Oman tallin valmennusten seuraaminen on antanut paljon enemmän, sillä vaikka ratsukot osaavia olivatkin, puuttui valmennuksesta punainen lanka ja neuvoja sieltä sai tosi vähän.

Suokkioriesityksessä minua harmitti suunnattomasti Knuutilan Veikon esitys, jossa ratsastaja ratsasti jumppavaatteissa ja hyppäsikin ilman kypärää. Tuollaisessa yleisötapahtumassa ei pitäisi mielestäni kannustaa kypärättömyyteen missään nimessä, ei etenkään hypätessä! Samoin mieltä pahoitti 140cm luokan muutama miesratsastaja, joiden ratsastuksesta oli todella kaukana harmoninen ja siisti ratsastus. Onneksi luokan voittajat, nuoret naiset, ratsastivat kaikki todella siististi. Onkohan se niin, että naiset (ja etenkin tytöt) eivät pärjää voimalla, joten he joutuvat ihan oikeasti opettelemaan ratsastamaan???


p.s. Tänään olin pitkästä aikaa valkussa, siitä lisää myöhemmin :)

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Hyvä fiilis



Vuosi sitten 31.3. kenttä näytti tältä
Vieläkin hymyilyttää edellispäivän estehyppelö :) Ja vielä enemmän hymyilyttää eilinen ratsastus, kun Masa tuntui pitkästä aikaa tosi kivalta, siis tosi kivalta!

Poni on ollut oikeastaan sen mun reissuputken ja sairastelun jälkeen jäykän tuntuinen, mutta toisaalta niin olen ollut itsekin. Tiedä sitten kumpi on haitannut kumpaa, mutta ehkäpä se pukkirodeo ja esteen hyppääminen avasivat jotain jumeja ponissa, sillä eilen töihin lähti innokkaampi ja huomattavasti paremmin kuulolla ollut poni. Emme tehneet mitään erikoista, pääasiassa väistöjä käynnissä ja ihan vähän ravissa. Laukka nousi hyvin kumpaankin suuntaan, mutta sen ylläpidossa oli minulla ongelmaa. Masa kuunteli taas tuttuun tapaansa todella hienosti istuntaa ja rikkoi raville aina minun horjahduksesta. Puolustukseksi kerron, että minulla oli collegehousut jalassa ja satula on tosi liukas :) Lopussa väistöt onnistuivat pelkällä istunnalla, ilman ohjaa tai jalkaa ja silti Masa liikkui ryhdikkään tuntuisesti. Jes!

Vanhempia kuvia katsellessani törmäsin näihin viime vuonna maaliskuun viimeisenä päivänä otettuihin kuviin. Aika erilaiset maisemat ovat nyt, kun lunta ei ole tullut kunnolla koko talvena. Tässä valmennuksessa kentällä ei laukattu, kun sen kunto ei antanut periksi ja nyt kenttä on ollut täydellisessä kunnossa jo pidemmän aikaa.

Kuvien ja näiden blogitekstien kautta on kiva palata ajassa taaksepäin ja todeta, että kyllä me sittenkin edistytään ihan koko ajan, vaikka takapakkia tuleekin. Tasan vuosi sitten me harjoittelimme ensimmäistä kertaa väistöjen tekemistä ja laukatessa kentällä kurvasimme välillä pois, Masan tahdosta. Vaikkei meno missään nimessä täydellistä olekaan, pystyn sentään tekemään jo tosi paljon kaikenlaista myös silloin, kun kentällä on muita ratsastajia :)

Tuntuu, että meidän edistyminen menee sykleissä: tasaisin väliajoin on ongelmia ja tasaisin väliajoin menee tosi hienosti. Mutta niinhän se menee:

"Oppimisprosessin edetessä korjataan kulloisellakin hetkellä huomattavampia heikkoja kohtia ja opitaan tiedostamaan se, miten heikkoudet ovat rajoittaneet yhtäältä ratsastajan, toisaalta hevosen suoritusta. Ja juuri kun tunnet olevasi seitsemännessä taivaassa uusimman oivalluksesi ja sen myötä tekemiesi muutosten ansiosta, hevosesi löytää uuden porsaanreiän ja tulee paljastaneeksi seuraavaksi heikomman kohtasi, jonka kimppuun sinun on käytävä. Korjaa se, koe taas itsetyytyväisyyden vaihe ja valmistaudu uuteen pettymykseen, kun hevosesi osoittaa sinulle jälleen seuraavaksi merkittävimmän virheen tekniikassasi. Ja niin edelleen. Onnistumisen salaisuus on se, että et päästä onnistumisen jälkeistä hyvänolontunnetta kasvamaan liian suureksi, jotta väistämättä seuraava paluu arkeen, jossa kaikki palaset eivät sittenkään vielä ole täysin loksahtaneet kohdalleen, ei tuottaisi ylivoimaista pettymystä. Muista, että matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."

Mary Wanless: Mielekästä ratsastusta

torstai 3. huhtikuuta 2014

Huima loikka

Eilen tapahtui yksi suuri loikka eteenpäin; me hyppäsimme Masan kanssa esteen! Wuhuu!

hastag selfie (ja sormi)
Muuten ratsastus ei ollut mikään paras, ilma oli todella tuulinen ja hepat tuntuivat käyttäytyvän sen mukaisesti. Masa ei kuunnellut oikeastaan yhtään ja kiemurteli kytäten nurkkia, omakin hengitys salpaantui, kun tuulenpuuska sattui sopivasti. Hetkittäin Masa meni kuitenkin ihan kivasti, vaikka kevättä rinnassa oli. Taisi itselläkin olla kevättä rinnassa, sillä jostain syystä edellispäivän estevalmennuksen esteet houkuttelivat. Kun tyttö muokkasi yhden esteen ristikoksi ajattelin, että nyt mennään. Ja niinhän me mentiin!

Masa laukkasi innolla esteelle ja juuri ennen estettä pysähtyi, mutta hyppäsi silti. Minä kellahdin kaulalle, mutta pysyin kyydissä :) Toisella kertaa askeleet osuivat paremmin, tai minä ratsastin varmemmin, ja Masa hyppäsi suoraan laukasta. Hyppy tuntui hyvältä, siis sellaiselta kunnon hypyltä ja Masa imi kunnolla esteelle. Minä olin aivan supertyytyväinen ja niin oli ponikin! Päristeli rinta rottingilla :) Blogia seuranneet tietävät, etten todellakaan ole esteratsastaja (vaikka ehkä haluaisin olla) eikä Masa todellakaan ole esteratsu. Siksi tuo hyppy tuntui ihan supermahtavalta! Ja siksi tuo hyppy jäi viimeiseksi, kun onnistui hyvin :)

Leppoisat pallerot päiväheinillä
Loppukäynnit päätimme lähteä tekemään maastoon, mutta se oli virhe. Masa oli hyppyjen päätteeksi sitä mieltä, että hän on päivän työnsä tehnyt eikä halunnut lähteä maastoon, enkä saanut ponia eteenpäin millään. Kun annoin pohkeita, Masa peruutti ojaan. Kivaa... Tyttö totesi, että taitaa sittenkin kävellä kentällä ja minäkin totesin sen olevan fiksumpaa, joten lähdimme hienoa piaffia takaisin kentälle. Voi vitsit, kun tuon liikkeen saisi kouluradalla näkyviin!

Päästyämme tarhojen luokse ns. takapellolla Masa säikähti jotain, heitteli muutaman kerran päätään ja veti pukkirodeot. Hetken selässä keikuttuani totesin, että nyt on parempi koittaa päästä ehjänä alas ja mätkähdin maahan. Sain onneksi pidettyä ohjista kiinni eikä Masa päässyt karkuun. Hyppäsin takaisin selkään ja keskityin saamaan ponin kävelemään normaalisti takaisin kentälle, vaikka se oli haasteellista, koska tarhoissa olevat hepat vetivät myös pukkeja. Kentällä kävelimme niin kauan, kun sain Masan rennoksi ja palasimme talliin, muutaman kerran meinasi vielä kentälläkin tulla lähdöt. Tyttö ei olisi kuulemma uskonut, että Masa pystyy pukittamaan noin hienosti ja korkealle. Minä kyllä uskoin jo entuudestaan, mutta nyt tiedän :) Onneksi pelto oli pehmeä eikä mitään sattunut.

Kissanomistajan päivitys:
Ilmojen lämmettyä olemme koittaneet ulkoilla hiukan useammin, aina yhtä hyvällä menestyksellä :) Paavi on kyllä kovin kiinnostunut linnuista ja haluaisi ulos, mutta ei suostu siellä olemaan yhtään vaan karkaa aina sisälle.
Hullu, en todellakaan astu nurmikolle!

Mä lähen ny!

Huh, melkein sisällä