maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kisaraporttia pukkaa

Viikonloppuna meidän perhe kisaili kunnolla, sillä Masalla oli kaverin kanssa debyytti lauantaina ja tyttö kävi sunnuntaina hyppäämässä Otolla. Itse mietin vielä perjantaina, että saankohan oikeasti nukuttua silmäystäkään, mutta toisaalta olo oli aika luottavainen; Masa on nyt viime aikoina liikkunut kaverin kanssa tosi kivasti. Ja sainkin nukuttua lopulta hyvin :)

Lauantaiaamuna suuntasimme siis tallille hiukan jännittyneen hevosen luo. Masa oli ollut yön pihalla, mutta pääsi sisälle, kun muut siirtyivät ulos. Tarkoituksena oli, että poni nukkuisi hetken ennen kuin pitää lähteä, mutta Masa aisti selvästi, että ilmassa oli jotain outoa. Harjaisin ponin (jonka muuten pesin edellisenä iltana ihan kokonaan, ilman suuria ongelmia!) ja laitoimme pintelit ja oriletin (joka aukesi verkassa), sitten oltiin valmiina lähtöön. Kopitus meni taas tosi hienosti; Masa vain käveli koppiin sisälle! Edes perästä tullut kaveri ei kummastuttanut ja matka meni tosi hienosti. Kisapaikalla Masa kyllä huuteli aika paljon muille hepoille, mutta toisaalta kuunteli silti meitä ihmisiäkin kivasti. Ja käyttäytyi kaikin puolin tosi hienosti! Oon kyllä ylpeä mun vauvahepasta!

Verkassa Masa liikkui mahtavasti, oli ryhdikäs, reipas ja kevyt. Kaveri oli ihan innoissaan, kun ratsastaminen on tietysti helpompaa, jos ei tarvitse keskittyä niin paljon siihen eteenpäin menoon. Radan vieressä verrytellessä Masa teki ensimmäiset jumpittelut koko aikana ja radan sisälle päästyä poni meni lukkoon. Niinpä hienon ratsastuksen sijasta keskityttiin pääsemään rata loppuun liikkeessä. Prosentit eivät päätä huimanneet, mutta ei minusta silti ihan niin huonosti mennyt. Koska Masa oli pohkeen takana eivät irronneet keskiravit ja laukannostoissa oli ongelmia, jopa niin paljon, että toinen laukka tuli puoli kierrosta liian myöhässä. Toinen selkeä virhe tuli laukasta käyntiin siirtymisessä, joka tuli pysähdyksen kautta. Muuten rata oli kuitenkin ihan suht ok, mutta päätuomarin mielestä ala-arvoisesti eikä toinenkaan tuomari arvostanut paljon enempää. Ei voi mitään, ensi kerralla paremmin!

Super-tyytyväinen olen silti siihen, että kokonaisuudessaan reissu meni hienosti ja verkassa Masa liikkui hienosti, siksi toisaalta varmaan harmittaakin niin paljon, että itse rata meni huonosti. Mutta jotain olen silti tehnyt Masan kanssa oikein, kun poni on nyt virallisesti saanut hyväksytyn tuloksen alue helpossa B:ssä, vaikkei ollut lähelläkään omaa tasoaan.

Sunnuntaina tyttö kävi hyppäämässä kaksi luokkaa sijoittuen korkeammassa luokassa; heidän kisat siis onnistuivat hiukan paremmin! Ja meidän Otto on kyllä sellainen terapiaratsu noilla kisareissuilla :)








perjantai 27. kesäkuuta 2014

Taitavaa menoa

Hanna kävi valmentamassa ja minä pääsin kentän laidalta katsomaan, kun Masa liikkui hienosti kaverin kanssa. Tavoitteena oli saada yleisesti kaikki nappulat toimimaan perusliikkumisessa, se hienosäätö ja temput onnistuvat kyllä kunhan pohja on kunnossa.

Hanna muistutti, että vaatia saa ja pitääkin, mutta pitää myös kertoa mitä hevoselta odotetaan. Masa kun on aika herkkis ja tavallaan hyvin epävarma hevonen, silloin pitää ratsastajan auttaa ja kertoa miten tehdään oikein. Juuri tuon vuoksi itse en vaadi kovin paljon, koska ei ole reilua pyytää hevosta tekemään, jos ei itsekään tiedä mitä tekee. Mieluummin me mennään aikalailla siellä mukavuusalueella ja jos sieltä poistutaan, niin vain tosi lyhyeksi hetkeksi. Taitavan ratsastajan kanssa homma on toisin, sillä nyt Masa joutui hetkittäin aika kauaskin mukavuusalueeltaan, mutta kyllä hepasta näki, että se teki hyvää. Eipä ole poni minun kanssani noin hienosti kuulolla ja liiku noin hienon tahdikkaasti, mutta rentona.

Eniten tunnin aikana työstettiin liikkumista oikein. Masalla on vielä hankaluuksia pysyä tasaisessa muodossa, joten keskityttiin saamaan takajalat kunnolla alle menettämättä edes siirtymissä pyöreätä muotoa. Laukassa Masa ei vielä jaksa olla pyöreänä, mutta parempaan on siinäkin menty koko ajan.

Tänään Masa liikkui hienosti; heti alusta saakka kuulolla, rentona ja reippaasti. Ratsastuksen jälkeen puunasin ponin kunnolla ja huomasin, että häntähän on oikeasti melkein valkomusta! Ne ruskeat jouhet ovatkin pääasiassa likaisia... oops!

Keskiviikkona valmennuksen jälkeen ajeltiin vielä kisahuopaostoksille (koska varusteillahan sitä kisataan, eikös?). Ajaessa oli aikaa miettiä; melkein tuli itku silmään. Juuri nyt on hyvä olla. Ja ihanaa nähdä Masasta kuinka hän nauttii saadessaan haasteita!

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Täti maastoilee

Rentouttava ja ihana juhannus takana. Kelit eivät todellakaan olleet mieleiset, mutta juuri niiden vuoksi juhannuksesta kuoriutui tosi mukava; lauantaina istuin hyvällä omallatunnolla melkein koko päivän sohvalla viltin alla ja luin kirjaa. Nyt tiedän totuuden Harry Quebertin tapauksesta! Vaikka kirja ei mikään kirjallisuuden helmi ollutkaan, on se erittäin taitavasti kirjoitettu, koukuttava kirja, joka oli pakko lukea käytännössä kerralla läpi.

Viime torstaina pääsi Masa maailmalle, kun pakkasimme ponin autoon ja suuntasimme läheiselle tallille ratsastamaan. Tarkoituksena oli tsekata tulevia kisoja ajatellen miten poni reagoi ratsastukseen uudessa paikassa ja ilokseni se meni juuri niinkuin pitikin. Masa oli mukavan reipas, ehkä hiukan pörheä, mutta silti hienosti kuulolla. Kenttä oli jaettu kahtia ja toisella puolella oli ratsukko hyppäämässä, sekään ei aiheuttanut kummempia katseita. Ainoa mikä ponia jännitti oli kentälle mentäessä roskis (siitä tuo eka kuva) ja loppukäynneillä pikkulintu :)

Matkat menivät hienosti, sillä niin lähtiessä kuin palatessakin Masa käveli koppiin suorilta epäröimättä. Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun Masa pääsi liikkeelle, aiemmat kerrat ollaan harjoiteltu vain lastaamista. Selkeästi tämän hevosen kanssa tuo rauhassa eteneminen makupalojen kanssa on toiminut parhaiten, eli ei painetta mistään suunnasta, mutta positiivinen palaute oikeasta. Monessa asiassa olen huomannut, että paine saa pojan lukkoon ja nopein tapa on tavallaan saada heppa vakuuttuneeksi, että tehdään hänen ehdoillaan, rauhassa.

Juhannuksena kävimme levitetyllä satulalla maastoilemassa ja se istui selvästi paremmin kuin aiemmin! Jee! Satulan levittäminen onnistui juuri niin nopeasti kuin uskalsin toivoa ja sentin levittäminen näyttäisi olevan riittävästi. Kovin montaa ratsastuskertaa ei toki ole vielä takana, mutta satula istuu hyvin ja Masa liikkuu mielellään. Oma istuntakin pysyi paljon vakaampana ja painopiste selvästi enempänä.

Kisoihin valmistautuessa kaveri on nyt hoitanut kenttätyöskentelyn ja minä maastoilut. Se sopii paremmin kuin hyvin; minä tykkään, kaveri tykkää ja Masa tykkää. Tässä eräänä päivänä maneesissa mentäessä Masa liikkui niin hienosti, että harmitti, kun en ollut videokameran kanssa paikalla. Jostain syystä maneesi sopii Masalle, siellä poika keskittyy ulkoilmaa paremmin ratsastajaan. Hetkittäin laukka oli mieletöntä ja laukkalävistäjällä tuli puhdas vaihtokin, tosin vahingossa. Mutta vaihtoon riitti se, että ratsastaja hiukan heilahti...

Poni on ollut itseasiassa tosi tyytyväisen oloinen nyt kun on päässyt oikeasti hommiin, onneksi on tuollainen kultakimpale-kaveri, joka ymmärtää herkkis-Masaa! Tämä täti on nyt jättäytynyt mielellään taka-alalle "heppahoitajaksi", joka puunailee ja laittaa ponin kuntoon ratsastajalle, ja hoitaa ne maastoilut.

Jaa siis tonne? No en varmana mene!

Loppukäyntejä tyytyväisenä

Onpas täällä nätit maisemat!

Ja taas se mamma haluaa jotain selfieitä räpsiä, huoh!

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hierontaa ja maastoilua

Otto täytti viikonloppuna kymmenen!
Perjantaina Masa hierottiin. Kerroin hierojalle epäileväni Masan olevan jumissa ristin alueelta sekä oikealta lavasta ja niinhän poni olikin. Ristin alue oli kokonaisuudessaan hiukan jumissa, mutta ei silti huolestuttavasti ja aukesi melko pienellä työllä. Se kertoi, ettei ongelmaa ole ollut pitkään eikä se ole kovin vakavaa. Hierojan mielestä jumitukset viittaisit siihen mitä itsekin epäilin eli satula on liian tiukka edestä ja kippaa painoa liikaa takakaarelle. Eilen lähti Prestige muokkaukseen ja se pitäisi tulla takaisin vielä ennen juhannusta, toivottavasti toimii hyvin levityksen jälkeen! 

Sama hieroja on käynyt useammin hieromassa Masaa, mutta viime aikoina meillä on kaikki mennyt mukavasti ilman suurempia ongelmia, joten viime kerrasta on jo aikaa. Hän sanoi Masan kiinteytyneen selvästi viime kerrasta ja olevan nyt lihavuuskunnoltaan aika normaali plus, joten kiinteytymistä saisi vielä jatkaa, mutta varsinaisesti ei tarvitse enää laihduttaa. Mitään huolestuttavaa ei ponista löytynyt, jalat ovat keränneet hiukan nestettä, mutta hieroja epäili, että saattaisi hyvin johtua siitä, että pojat ovat olleet "takalaitumella" yötä päivää. Suositteli vain seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa kylmäämään. Jumeja löytyi siis ristin alueelta kummaltakin puolelta, oikealta lavasta ja kaulalta sekä niskasta kummaltakin puolelta. Kaikki jumit lähtivät liikkeelle helposti ja Masa nautti silminnähden. Harmittaa, kun en saanut videolle, mutta Masa venytteli myös itse selkäänsä hieronnan aikana: nosti niskan korkealle ja käänsi lantion alle ja joskus venytteli kissamaisesti takajalkoja taakse. Samalla Masa haukotteli syvään. Näytti tosi erikoiselta, mutta samalla siltä, että se teki tosi hyvää. Olen ennenkin sanonut, että Masa on joogi... Eräänä päivänä vielä tarhassa ollessaan Masa rapsutteli itseään kissamaisesti vehkeistä, se tuli kuvaan ;)

Lauantaina menin hierojan neuvosta lyhyesti askellajit läpi ja poni liikkui mukavan pehmeänä ja rentona. Kyllä hieronta teki hyvää! 

Sunnuntaina käytiin maastossa Penan kanssa, joka ei ole siellä meidän kanssa aiemmin ollutkaan. Hiukan jännättiin, että kuinka käy, kun en usko miehenkään paljon maastoilleen ja Pena ei ehkä anna sellaista maastovarmaa kuvaa itsestään... Mutta turha oli huoli, Pena käyttäytyi oikein mallikkaasti! Alkuun minä menin Masan kanssa ensimmäisenä, jolloin Pena hiukan steppaili ja puri pyllyä, kun Masa ei liikkunut riittävän nopeasti. Kun pääsimme metsästä tielle, siirtyi tyttö eteen ja Pena rentoutui. Kaikki oli hyvin, kun pysyin Masan kanssa hiukan kauempana takana. Ravailtiin tiellä (myös kotiinpäin!) ja Pena liikkui tosi hienosti; reippaasti, suorana ja pehmeänä. Tyttö oli ihan liekeissä ja toivoi, että saman fiiliksen saisi myös kentälle. Juuri ennen kotiinpaluuta ylitettiin pieni oja, jonka Pena hyppäsi korvat hörössä ja laukkasi pienen pätkän, mutta siirtyi raviin heti kun tyttö pyysi. Ensi kerralla me laukataan kunnolla!

Siellä se nyt ravaa, töpöjalka jäi hännille...
Odottelivat hetken meitä ja Pena käytti tilaisuuden hyväkseen

torstai 12. kesäkuuta 2014

Valmennusta taas

Kylläpä nyt hemmotellaan, ihanaa päästä takaisin normaalimpaan rytmiin! Kukkaro ei kyllä kiitä, mutta ei auta...  Meillä oli siis eilen valmennus!

Tunti alkoi Kyrankin kirjoista tutulla neliöharjoituksella, johon lisättiin pian kulmiin voltit. Masa oli alkuun aika kankean oloinen, mutta selvästi silti viime valmennusta tasaisempi. Valmennus oli heti aamusta ja vaikka venyttelin kovin, oli omakin olo kankea. Jouduin tekemään aika paljon töitä, että sain Masan liikkumaan riittävän reippaasti ja myötäämään rungostaan. Helkky sanoi, että tämä heppa yleensä näyttää tosi pehmeältä ylälinjastaan, mutta nyt ei. Totta, yleensä Masa on paljon pehmeämpi, mutta toisaalta tuntui, että yleensä minäkin olen notkeampi. Ilokseni tilanne meni koko tunnin ajan parempaan suuntaan, joten en menetä toivoa :)

Jatkoimme oikean lavan nostamista, mutta Helkky neuvoi tekemään sen nopealla jalalla kainaloon. Vinkki toimi hyvin, mutta olin itse tosi helposti aivan liian hidas jalallani. Minusta tuntuu, että teen aina kauhean paljon kaikkea hepan selässä, mutta sitten videolta se ei näytäkään kovin kummoiselta. Toisaalta taas video paljastaa esimerkiksi käsien nostamisen laukannostossa, jota en mielestäni enää juurikaan tee. Tosi helposti jään itse puristamaan sisäreisillä, vaikka sieltä pitäisi olla käytännössä irti (ainakin tämän hepan kanssa) ja pitää vain alapohkeet kiinni. Kädet ja kyynärpäätkin seilaavat missä sattuu...  Kevennän myös aivan liian korkealle, vaikka olen kuvitellut siitäkin päässeeni eroon. Miksei kroppa voi toimia niin kuin sen haluaisin toimivan??

Silti tyytyväinen voin olla, kun kuitenkin pystymme tekemään kaikkea ilman ongelmia ja nostamaan laukat (vaikka nyt ne tulevat jännittyneesti) sekä laukkaamaan siellä missä haluan eli ratti löytyy. Ei ollut vielä vuosi sitten itsestäänselvyys. Muutenkin on tuo Matti vaan mun mussu, juuri minulle täydellinen hevonen! Ensi viikolla kaverini testailee Masaa enemmän ja lähdemme luultavasti kisoihin! Jännää!

Tässä videokooste valmennuksesta. Loppuun oli pakko lisätä videota Otosta valmennuksen aikana ;)

 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Pitkästä aikaa valmennuksessa!

Olipas ihanaa päästä piiiitkästä aikaa Hannan silmien alle! Viime kerrasta valmennuksessa ylipäänsä on vierähtänyt jo tovi eikä tauko ole varmasti ainakaan hyvää tehnyt, vaikka meillä ei mitään selkeitä ongelmia olekaan (kaikki vaan on vaikeata). Ilokseni Hanna kyllä totesi, että selvästi on Masalle tullut viime kerrasta lihasta ristin alueelle sekä reisiin ja muutenkin poni näyttää hyvältä.

Ryhmäjakojen vuoksi menin yksitystunnilla ja se sopii meille paremmin kuin hyvin. Yksin ollessa Hanna ehtii puuttua ihan joka juttuun ja ehtii kunnolla neuvoa mitä kannattaa kotona treenata. Tällä kertaa sain erityisesti neuvoja istuntaan ja vinkkejä kuinka saada Masa oikeasti tasapainoon. Täälläkin valiteltu oikea lapa kun valahtaa liikkuessa helposti alas, joten se otettiin tunnin pääaiheeksi. Aika pienillä muutoksilla omaan istuntaani ja ohjastuntumaan sain lavan kuriin. Tosi kivat pätkät olivat vain pieniä välähdyksiä, mutta kuitenkin niitä oli. Ensi kerralla enemmän! Emme keskittyneet muotoon ollenkaan, vaan tavoitteena oli saada Masa oikeasti suoraksi ja liikkumaan rungon läpi.

Aloittelimme tekemällä viime kerroilta tuttuja eteenpäin kumarruksia kevyessä ravissa, joissa minun piti erityisesti keskittyä siihen missä vaiheessa ylösnoustessa jalat meinaavat heilahtaa taakse. Sain tuolla Masan liikkumaan reippaammin, mutta myös omat pohkeet paremmin kiinni heppaan. Oikealta puolelta sain neuvoksi nostaa aina välillä ohjalla lapaa, kun vasen pohje on taaempana ja oikea edempänä pitämässä huolen, että oikea etujalka liikkuu reippaasti eteen. Tasapainoista pysähdystä haettiin tosi pienen käynnin kautta ja heti, jos pakka meinasi hajota, niin selkeästi liike eteen. Masalle oli tosi vaikeata pysähtyä tasapainossa, mutta kun saimme muutaman hyvän siirryttiin ravissa tehtäviin samoihin juttuihin. Muutaman kerran Masa nosti laukan, mutta silloin vain siirryttiin ilman rankaisua takaisin raviin. Varsinaisessa laukkatyöskentelyssä Hanna muistutti kuinka tärkeätä on valmistella hevonen kunnolla ja suositteli minua tekemään alaspäin siirtymät heti kevyeeseen raviin, jota ei tarvitse olla paria askelta enempää. Piti olla tarkkana, että lapa ei karkaa laukassa tai sen jälkeen, vaan ravin pitää jatkua tasapainossa.

Tyttö videoi tunnin ja huomasin, että olen itse kyllä tosi vino sieltä oikealta lonkasta, joten luultavasti iso osa Masan ongelmista johtuu minusta. Hanna ei kuitenkaan suuresti moittinut mistään :) Totesi vaan, että tämän tyyppinen tunti, jossa toinen kommentoi heti ja minä voin tehdä muutokset heti selvästi sopii meille. Videolta näkee, että päällepäin tehdyt muutokset eivät juuri näytä miltään, vaikka ero tuntumassa oli huima ja Masa liikkui tosi hyvän tuntuisesti. Siltä se ei kyllä näyttänyt... Masalla oli myös kamala pissahätä ja vasta videolta huomasin kuinka paljon se häiritsi työskentelyä, sillä rentous tuli vasta pissatauon jälkeen. Tämä oli vasta toinen kerta, kun poni pissasi minä selässä ja kehuin siitä. Toiveissa olisi, että Masa pian oppisi ohjien ollessa pitkänä pissaamaan myös ratsastajan kanssa. Video paljasti epäilykseni, satula on jäänyt edestä liian kapeaksi ja painopisteeni on liian takana, joten satula lähtee levitykseen. Ehkäpä se helpottaa noita pieniä ongelmia, joita meillä on.

Tuntiin olin taas tuttuun tapaan enemmän kuin tyytyväinen, sain paljon työkaluja omaan treeniin ja oli kiva huomata, että vaikka valmennuksia ei ole ollut aikoihin, ei olla silti taaksepäin menty, jos ei nyt kehityttykään. Hanna onneksi lupasi tulla jo ihan pian uudelleen!