maanantai 21. heinäkuuta 2014

Mitäs kuuluu Penalle?

Kimpale kultaa
Blogin alkuperäinen päätähti on jäänyt hiukan paitsioon, kun mies on tähän saakka vastannut liikutuksesta oikeastaan yksin. Nyt viime aikoina Penan liikutus on ollut pääasiassa tytön vastuulla, joten olemme viettäneet enemmän aikaa yhdessä. En edes muista koska olisin viimeksi kirjoittanut Penasta, kun noi meidän pikkupojat vievät suurimman osan huomiosta.

Täytyy kyllä sanoa, että Penaa täydellisempää heppaa emme olisi voineet silloin reilu kolme vuotta sitten ostaa. Pena kesti meidän onnettomia ratsastus- ja hevosmiestaitoja niin fiksusti käyttäytyen, vaikkei ollutkaan koskaan "pomminvarma". Edelleen hänellä on valtavasti annettavaa ja opetettavaa meille kaikille.

Ikää Penalla on nyt kuusitoista vuotta, joka ei ole valtavan paljon, mutta noilla kilometreillä näkee, että hevonen on jo vanha. Onneksi olemme selvinneet ilman sairasteluja. Pahin säikähdys tuli muutama viikko sitten Pena kun yskähteli parin päivän ajan aika paljon, joten soitin klinikka-ajan meille ja juuri silloin yskiminen loppui kuin seinään :) Hannaan tutustuin Penan kautta ja viime valmennuksessa kysyin häneltä miltä heppa näyttää nykyään. Sain vastaukseksi, että iäkkäältä toki, mutta myös hyvältä ja tyytyväiseltä.

Tyttö osallistui valmennukseen Penalla ja minä seurasin itku kurkussa kentän reunalta; meno näytti niin hienolta! Se näytti hetkittäin ihan oikealta kouluratsastukselta; tyttö istui niin hyvin ja Pena liikkui rennon tahdikkaasti. Äidin sydäntä lämmitti, että kouluratsastukseen nihkeästi suhtautuva esteratsastajateini tykkää kouluväännöstä Penan kanssa :)

Tyttö on myös mennyt puomeja ja hypännyt pieniä esteitä. Vaikka kisoja ja valmennuksia Oton kanssa on takana monta, on Penalla hyppääminen tosi erilaista ja vaatii vielä opettelua. Uskon silti, että juuri Otolla saatu luottamus näkyy Penan kanssa tekemisessä. Ja kun tyttö oppii hyppäämään myös opetusmestari-Penalla, osaa hän hypätä monella muullakin.

Viime aikoina olemme myös maastoilleet Penan ja Masan kanssa ja siitä Pena nauttii valtavasti. Olemme myös laukanneet ja vastoin ennakko-odotuksia se onnistui mukavan rauhassa. Jälkeenpäin Pena näytti kyllä hienoa piaffia, mutta oli kuulemma samalla tosi pehmeä suustaan. Ei haittaa, vaikka hiukan kuumuisi, jos kerran kuuntelee. Tyttö on nyt ratsastanut myös ilman satulaa ja siinäkin heppa toimii kivasti.

Penalle kuuluu siis erittäin hyvää. Hän on täydellinen herrasmies ja maailman paras opetusmestari. Toivoisin, että jokainen aloitteleva ratsastaja löytäisi samanlaisen kultakimpaleen.

Kukkuu!

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kesää, eli mitä kuuluu Masalle?

Onpas viime päivityksestä jo vierähtänyt tovi. Olen lomaillut ja koittanut ladata akkuja talven varalle sekä ensi viikon työreissulle, joka tulee varmittavasti kesken lomien. Mutta tätä tämä on...

Viime kisapäivityksen jälkeen Masa on jatkanut treenaamista kaverini kanssa ja minä olen keskittynyt pääasiassa maastoiluun. Poni on selvästi nauttinut täysin siemauksin päästessään tekemään "temppuja" eli harjoittelemaan vaikeampia juttuja kuin mihin minun kanssani on mahdollisuus.

Olimme hiukan harmissamme viime kisareissusta, joten otimme uusinnan heti, kun lähelle tuli koulukisat, joihin pystyimme osallistumaan. Koska viime kerralla ongelmana oli Masan tahmeus radalla päätimme mennä helpon C:n ohjelman, joka on yksinkertainen ja aika lyhyt.

Kisoihin lähdimme nyt ilman heppakaveria, mutta se ei Masaa haitannut. Lastaus ja matka onnistuivat tosi hienosti ja kisapaikalla Masa käyttäytyi täydellisesti. Oli mukavan reipas, mutta kuunteli hienosti meitä ihmisiä. Verryttely oli maneesissa eikä Masaa häirinnyt uusi maneesi tai muut valmistautuvat ratsukot, vaikka välillä tuli melkein törmäyksiä. Hieno poika! Radalla ei tällä kertaa tapahtunut ihan niin suurta hyytymistä kuin viime kerralla, vaikkei se nyt täydellisesti mennytkään. Masa oli edelleen hiukan hidas ja keskittyi hetkittäin esimerkiksi kyttäämään, mutta silti valtava muutos viime kertaan! Prosentteja tuli karvan alle 58, joihin olimme ihan tyytyväisiä, muutamaa eriävää mielipidettä lukuunottamatta. Myös paluumatka sujui hienosti.

Maastossa olemme käyneet sekä Oton että Penan kanssa ja osa reissuista on ollut aika vauhdikkaita. Laukkaa olemme vetäisseet pienellä tienpätkällä, joka on todella hyväpohjainen ja ilokseni Masa jaksaa laukata tuon puolentoista kilometrin tien päästä päähän, välillä laukkaa vaihtaen. Viimeiset pätkät joudun kyllä vielä auttamaan aika paljon, mutta suunta on oikea :)

Hanna kävi tällä viikolla pitämässä valmennuksen ja Masa oli kaverin kanssa niin taitava! Tunnilla keskityttiin jälleen perusliikkumiseen ja homma oli kehittynyt valtavasti viime kerrasta. Erityisesti laukkatyöskentelyyn on tullut valtavasti lisää voimaa ja ravissa Masa jaksaa liikkua jo tosi hienosti pyöreänä. Oikein harmittaa, kun en ottanut videokameraa mukaan.

Tässä rankemmassa väännössä olen huomannut, että on erityisen tärkeätä pitää Masalla riittävästi vapaita tai henkisesti kevyitä päiviä. Hän protestoi heti, kun kenttätyöskentelyä on liikaa (hänen mielestä), vaikka kunto on kasvanut valtavasti ja töitä voisi tehdä paljon enemmänkin sen puolesta. Tuollainen tunnin yksityistunti helteessä ei tee tiukkaa ollenkaan. En tiedä onko tämä jokin Masan ratsuikään liittyvä juttu vai luonteeseen, mutta poni jaksaa tsempata ihan täysillä, jos kokee sen miellyttäväksi. Hanna sanoikin viimeksi, että tuo hevonen menee vaikka solmuun, jos ratsastaja osaa pyytää :)  Onneksi minulla ei ole kiire, mutta toisaalta olemme kyllä edenneet tässä projektissa sellaisella aikataululla mitä alunperin suunnittelinkin. Ensimmäisenä kesänä kunnon kohotusta, seuraavana talvena taitojen treenaamista ja toisena kesänä kisailun aloittamista.

Ensi viikolla minä olenkin reissussa ja Masa saa ansaitun loman. Tyttö ratsastaa muutaman kerran ja lupasin kaverille, että Masaa saa lainata maastoiluun, mutta kenttävääntöä ei ole luvassa. Uskon, että tekee hyvää hiukan sulatella viime aikojen tapahtumia :)

Tässä vielä video siitä c:n radasta, mitäs olette mieltä?