tiistai 16. syyskuuta 2014

Henkilökohtainen hygienia

Taas oli ht-netissä käynnissä keskustelu poikahevosen henkilökohtaisesta hygieniasta. Asia, johon minulla on muutama sananen sanottavana :)

Kun Pena muutti meille olimme täysihoidossa läheisellä pitkän linjan ratsastuskoululla. Kysyin silloin paikan omistajalta pitäisikö hevosen vehkeitä joskus putsata ja sain vastaukseksi ettei todellakaan. Koska kumpikin Pena ja Otto roikottelevat suhteellisen vähän ja vehkeet ovat aina näyttäneet päällisin puolin aika siisteiltä, en asiaa ajatellut enempää, enkä myöskään putsaillut niitä koskaan. Kun Masa saapui, huomasin aika pian, että takajalkoihin kertyi ajoittain outoa likaa, jonka epäilin tulevan tarhasta. Ahaa-elämys tapahtui, kun löysin mahaa harjatessa esinahasta heinän. Kiskaisin sen pois ja tajusin, että heinä oli tutussa liassa. Tutkin asiaa hiukan tarkemmin ja huomasin, että vehkeet ovat oikeasti aika likaiset ja jotain pitäisi tehdä.

Suomeksi en onnistunut löytämään oikeastaan mitään tietoa hevosen sukupuolielimien puhdistuksesta, joten googlailin englanniksi ja löysin muutaman hyvän videon siitä kuinka cowboyt putsaavat ruuniaan. Oreja harvemmin tarvitsee puhdistaa, sillä heillä on usein käytössä luonnolliset puhdistuskeinot, siis tammojen astuminen. Pieni kyselykierros tuttavapiirissä sai aikaan ihmetteleviä reaktioita, ilmeisesti Suomessa tästä ei juuri puhuta. Ajattelin siksi kirjoittaa hiukan tarkemmin miten itse toimin nykyään, jos vaikka joku muukin kaipaisi tietoa suomeksi.

Totutin Masan asteittain ensin kosketukseen, vedellä suihkuttamiseen (kädenlämpöistä) ja puhdistukseen. Kesän aikana puhdistin esinahan vain  muutaman kerran vedellä ja sienellä, mutta useammin putsaan kevyesti ilman vettä. Aivan ensimmäisillä kerroilla Masa oli aika ihmeissään, mutta ilmeisesti puhdistus helpotti oloa, sillä sen jälkeen tasaisin väliajoin olen saanut putsata ja poni jopa pyytää minua siihen osoittamalla turvallaan ja levittämällä jalat. Totuttaminen kannattaa tehdä vaiheittain, sillä jotta esinahkaan pääsee kunnolla käsiksi joutuu olemaan aika vaarallisessa asennossa, jos hevonen ei pidäkään hommasta ja päättää potkaista.

Kumihanskat on hyvä pitää kädessä, sillä pussista tuleva tahma haisee pahalta. Tässä on muuten hevoskohtaisia eroja, kolmen ruunan kanssa on meillä kolme käytäntöä. Masa vaatii puhdistusta melko usein ja tahma on kosteata ja pahan hajuista, Otto ei tarvitse puhdistusta usein, sillä esinahka kerää vain jonkin kerran kuivaa karstaa, joka ei haise juurikaan. Pena on helpoin, sillä hän ei kerää kuin aavistuksen kuivaa karstaa, joka ei haise (ainakaan niin, että heikottaisi). Masan putsaus tapahtuu ehkä noin kerran kuussa, mutta muiden selvästi harvemmin. Kesäaikana varmaankin piehtarointi ja voimakkaampi hikoilu edesauttaa ja putsaamista saa tehdä talvea useammin.

Vaikka monissa englanninkielisissä ohjeissa neuvotaan käyttämään mietoa pesuainetta, en suosittele itse sitä. En suosittele ihmisillekään intiimipesuja, sillä se kuivattaa limakalvoja turhaan. Kädenlämpöinen vesi ja käsin puhdistus riittää, ei paikkojen sen puhtaammat tarvitse olla. Kun hevonen on totutettu kosketukseen, ei kannata arkailla koskea. Esinahkaan saa mahtumaan koko käden! Ja ne kaikista likaisimmat kohdat ovat siellä ihan takana. Itse penistä en putsaa, ellen näe siinä isoja karstan palasia roikkumassa. Peniksen puhdistuksesta eivät kukaan meidän hepoista edes pidä vaan vehje katoaa hyvin nopeasti piiloon.

10 kommenttia:

  1. Tosi hyvä, kun jaksoit asiasta kertoa. Tosi vähän on hevosen vehkeistä ollut asiaa koko hevostelu-uran aikana. Tiedän vain yhden tyypin, joka on venhekitä pessyt. Pitäisi varmaan välillä omaakin hevosta sillä silmällä katsoa, että olisiko puhdistuksen tarvetta. Tahvo varsin usein roikottelee sukukalleuksiaan näytillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä muuten roikuttelen tiheys liittyy likaisuuteen eli Masa roikottaa enemmän, kun on aika putsata. Suosittelen ainakin tsekkaamaan tilanteen :)

      Poista
  2. Moikka! kiva että aiheesta puhutaan ja monet bloggaajat puhuvat tästä. Itse en ole myöskään hevoskavereiden kanssa aiheesta juurikaan jutellut, mutta minulle on aina ollut luonnollista "puhdistaa" epäsäännöllisen säännällisesti sekä tammojen että ruunien intiimialueet. Tammalla luen näihin myös nisät. Molemilta sukupuolilta putsaan ne samalla kun suihkuttelen hevosen muuten vedellä, eli en käytä veden lisäksi todellakaan mitään aineita. Ja kättä käytän myös (kumihanskat olisi tietty hyvä, mutta siinä ne yleensä unohtuu kun jo puhdistushomma tulee luonnollisena jatkumona tehtynä suihkuttaessa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jostain syystä tuntuu, että tammojen paikkojen puhdistusta pidetään luonnollisempana kuin ruunien. Johtuukohan se siitä, että hevosihmiset Suomessa ovat pääasiassa naisia? Joka tapauksessa kiva kuulla, etten ole ainoa :)

      Poista
  3. Leolla pesu on onneksi helppoa kun poni tottui haavanhoidossa siihen että jalkoväliä suihkutellaan alvariinsa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilläkin olikin kunnon treeni tuohon :) Joskus on hyvä, jos joutuu pakon edessä tekemään, niin madaltuu kynnys tehdä ylipäänsä...

      Poista
  4. Asiallinen kirjoitus! Meillä yksi asiakkaan hevonen tekee ihan tulehduksen esinahkaan jos sitä ei säännöllisesti putsata. Sitä on sitten pesty miedolla pesubetadineliuoksella jos on päässyt tulehtumaan (turpoaa, kuumottaa ja kutisee silloin tosi paljon). Tämäkin hevonen ihan nostaa toista takajalkaa ja tekee ihmiselle tilaa, on siis huomannut että putsaaminen helpottaa oloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Onneksi ollaan selvitty ilman tulehduksia. Ei voi olla hevoselle kovin mukavaa :(

      Poista
  5. Meilläkin Taavin vehkeitä saa pestä melko usein, sille kerääntyy tosi paljon tahmeaa, pahalta haisevaa mönjää. :p Olisikin varmaan taas puhdistuksen aika..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan noi hiukan muhkummat ponit riskiryhmässä? ;)

      Poista