torstai 27. marraskuuta 2014

Voihan satula!

Sitten viime postausten olemme tehneet suurempia muutoksia poikien satuloihin. Toppaaja totesi, että Penan koulusatula ei sovikaan hänelle ollenkaan ja hiukan ennen sitä huomasimme, ettei myöskään Penan oma estesatula sovi vaan tekee herrasta etupainoisen ja jäykän. Niinpä tyttö on ratsastanut koulutreenit Masan prestigellä viime ajat ja voi pojat, kun on papparaisen liike parantunut! Estetreenit on taas menty Oton estesatulalla ja hyppytunnit ovat menneet todella hienosti! Kuvittelin Masan satulaongelmien myötä ymmärtäväni jo jotain satuloista, mutta ei... Kai sitä itse on vaan liian lähellä eikä näe metsää puilta.

Penan koulusatula oli onneksi laadukas itävaltalainen penkki, joka kelpasi läheiseen ratsutarvikeliikkeeseen ja saimme tehtyä hiukan ostoksia. Nyt Pena pääsee lämmittelemään ennen ratsastusta BOT:in loimen alle ja se on myös auttanut valtavasti, verkassa on alla paljon notkeampi heppa. Samalla, kun olemme säätäneet Penan satulan kanssa ajattelin käydä läpi myös Oton satulat ja totesin, ettei myöskään Oton koulupenkki sovi sille hyvin. Tällä hetkellä Ottokin kulkee parhaiten Masan prestigellä. Ja voi kuinka ponin liike on parantunut! Aiemmin pääsatulana ollut estesatula ei ole ollut paljoakaan selässä ja ne harvat kerrat, kun sillä on menty, liike on selvästi koulusatulaa huonompi. Nyt poni onkin myynnissä ilman satulaa; estesatula jää Penan käyttöön ja koulusatula lähtee eteenpäin. En halua, että seuraavalle ostajalle käy samoin kuin meille kävi Penan kanssa. Kuvittelimme melkein neljä vuotta (!), että satula on tosi hyvä ja vaivalla herralle sovitettu, vaikkei satula ole koskaan voinut olla täysin sopiva. 

Älä häiritse meitä!
Tässä välissä Pena ja Otto on hoidettu hieronta/akupunktio/laser/kraniohoidolla ja sekin on varmasti osaltaan auttanut kummankin kanssa. Otolta löytyi enemmän jumia ristiselän alueelta, mutta jumit aukesivat hyvin ja Pena puolestaan sai erittäin hyvät paperit. Hieroja sanoi, että harvoin on tämän ikäistä hevosta, jolla ratsastetaan koko ajan, mutta jolla ei ole mitään jumeja lihaksistossaan. Aivan mielettömän hyvältä tuntui kuulla kehuja! Me ei olla sitten vain keskenämme kuvitelleet edistymistä :) Ainoa mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on, että Penan takapolvet ovat löysät ja jotta tulevaisuudessakin heppa pysyy kunnossa, pitää lihaksistoa ylläpitää ja kehittää. Hankitreeniä suositteli lämpimästi. Kunpa tulisi lunta tänä talvena!

Hanna kävi meitä ilostuttamassa viime viikolla ja nyt tulossa jo uudelleen ensi viikolla. Jee! Menin itse ja meillä meni tosi hyvin, eikä pelkästään minun mielestä. Hanna sanoi, että nyt päästiin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan tekemään töitä, siis minä ja Masa. Laukassa teimme tuttua samaa harjoitusta kesältä: laukka nostettiin sisätakajalan väistön jälkeen ja laukan jälkeen väistettiin heti ulos. Suosittelen testaamaan, tosi hyvä harjoitus! 

Tyttö meni Penalla älyttömän hienosti ja harjoittelivat hiukan vaikeampia juttujakin kuten käynti-vastalaukkasiirtymisiä ja keskiraveja. On tuo Pena vaan ollut meille lottovoitto, niin hyvä luonne ja niin paljon opetettavaa. Alla on video parin viikon takaisesta estevalmennuksesta. Nyt alkaa hyppääminenkin sujua jo aika kivasti :)




Vihdoin meidän pitkä odotus on ohi ja meille saapuu huomenna kaksi ihanaa bengalin pentua!

Sisko ja sen veli


tiistai 11. marraskuuta 2014

Iloittelua

Viime viikon lauantaina pääsimme maastoon pitkästä aikaa ja aurinkokin paistoi, ilma oli mitä mahtavin! Juuri sellainen sopiva syysmaasto. Hepat olivat onnellisia, kun pääsivät maastoon ja liikkuivat reippaasti mielellään.

Masan reippaus näkyi jo ensimmäisen ojan ylityksessä, poni hyppäsi ojan yli ja laukkasi päätä heiluttaen metsään. Ei todellakaan tyypillistä käytöstä tälle nuorelle miehelle... Onneksi Otto oli mukana, sillä Masan nähdessä mörköjä Otto tasoitti tilannetta.

Päätimme mennä pitkästä aikaa myös mastonmäkeä, kun ensin kävellen tsekattiin, että kaikki on kunnossa ja sitten karautettiin laukalla ylös. Ja Masahan lähti!
Poni veti pään maahan ja kiihdytti, kiihdytti, kiihdytti.... Otto jäi kauas taakse ja minua alkoi jo hirvittää, kun vauhti vaan kasvoi, vaikka mentiin mäen jyrkin kohta, jossa normaalisti kunto alkaa jo loppua. Mäen päällä on masto ja pieni mökki, jonka ohi poni paineli suoraan metsään, edelleen laukaten. Mielessä kävi tuhat asiaa, joista päällimmäisenä kaksi: onko parempi koittaa tiputtautua selästä vai ottaa harjasta kiinni ja toivoa parasta?

No, ennen lopullista päätöstä Masa pysähtyi ja alkoi syödä tyytyväisenä ruohoa maasta. Tyttö saapui ihmetellen paikalle, Ottokin oli kuulemma koittanut mennä täysillä, mutta jäi auttamattomasti jälkeen. Kurkkua kivisti, kun huusin laukatessa niin kova, en oikein tiennyt mitä muutakaan tehdä, kun pidätteet eivät oikein menneet perille... Kävelimme mäen alas ja tulimme uudestaan, mutta tällä kertaa hyvin normaalissa laukassa ja vauhtikin hiipui jyrkimmässä kohdassa. Mäen päällä Masa teki pienen pukin ja päristeli tyytyväisenä. Loppureissu meni normaaleissa rauhallisissa merkeissä ja kuviakin on todisteena. Silloin oli kaunis aamu! Pitäisi varmaan käydä laukkailemassa hiukan useammin, niin tuollaisilta ylilyönneiltä säästyttäisiin. Jos jotain hyvää, niin on kunto ainakin kasvanut!

Jo ennen tuota maastoa ja sen jälkeen Masa on ollut erittäin hyvä ratsastaa. Ilmeisesti hieronta oikeasti tehosi, sillä muutos on selkeästi tapahtunut sen jälkeen. Mahtavaa!

Tänään teimme heppavaihtarit ja tyttö meni lyhyesti Masalla ilman satulaa. Ilman satulaa liike on selvästi parempi, vaikka satulankin kanssa ihan hyvä. Minä puolestani ratsastin Otolla ja on se kyllä kiva heppa, vaikka aika pieni onkin. Säkäkorkeudelta ero ei ole suuri, mutta Masa on niin leveä, että tuntuu isommalta.