sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Aikakauden loppu

Vajaa viikko se sitten tapahtui, meidän etukäteen jännittämä päivä; Oton ostotarkastus ja kaupanteko. Olimme sopineet, että jos kaikki menee hyvin, jää Otto kotimatkalla uudelle tallille. Maanantai-iltana väänsimme tytön kanssa itkua tallilla, Otto liikkui parhaiten ikinä ja kaikki meni muutenkin tosi hyvin. Kamala tunne, kun rakkaasta hevosesta (jonka on ostanut loppuelämäksi) joutuukin luopumaan. Toisaalta mieli oli iloinen, sillä uusi koti on meitä lähellä ja tiedän, että sen parempaa kotia ei voi hevoselle toivoa.

Tiistai valkeni yllättäen hyvillä mielin, harjasimme Oton, pakkasimme koppiin ja suuntasimme klinikkaa kohti. Paikan päällä jännitti, että hevosesta löytyy sittenkin jotain vikaa. Mitä jos olemme vain kuvitelleet Oton olleen kunnossa, vaikka todellisuudessa poni on ollut todella sairas? Olen kuullut, että jotkut kuvauttavat myytävät hevoset etukäteen; se olisi varmasti ollut ihan fiksua, niin paljon minua jännitti. Ilokseni yllätyksiä ei löytynyt ja poni sai täysin terveen paperit.

Otto käyttäytyi kuten aina, todella hienosti. Mietin, ettei me varmaan enää koskaan löydetä noin ihanaa ja selväpäistä hevosta, joka pystyy samanlaisella varmuudella opettamaan meitä. Nuoresta iästään huolimatta Otto on ollut täydellinen opetusmestari meille. Ja nyt Otto saa toimia opetusmestarina uudelle tytölle. Me emme voisi olla onnellisempia; näin tämän pitikin mennä.

Reiluun kolmeen vuoteen mahtuu paljon. Kun ostimme Oton, olimme todella aloittelijoita, vaikka meillä oli jo Pena ollut muutaman kuukauden. Oton kanssa olemme harjoitelleet kaiken; maastoilun, hankitreenit, kisamatkat, leirit, hyppäämisen, maastoesteet, ajamisen... Kärsivällisesti poni on opettanut eikä ole hermostunut meille, vaikkei ole aina ymmärtänyt mitä olemme halunneet. Oton ansiosta uskalsin ostaa Masan ja Oton ansiosta tyttö on oppinut ratsastamaan, Oton ansiosta koen ymmärtäväni jotain hevosista ja ratsastamisesta. Myös sen, että matkamme on vasta alussa.

Kiitos maailman paras moniponi näistä vuosista!


Kuvia matkalta:

Koeratsastus

Pena sai Otosta ensimmäisen kaverin

Ensimmäiset peltolaukat

Rakas karvaturri

Hankitreeniä

Ilman satulaa maastossa

Tuulitukka

Kisaamista

Paljon ihania maastoja

Kärryttelyn harjoittelua

Kisareissuja

Maastoesteitä

Rakkaat kaverukset

Lähtö

tiistai 6. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 paketissa

Tuttuun tapaan on aika kasata kulunut vuosi pakettiin ja suunnata katseet tulevaan. Aiempien vuosien katsaukset löytyvät täältä: 2011, 2012 ja 2013. Vuodelle 2014 minulla ei ollut suuria toiveita, ainoastaan saada meno tasaantumaan ja startata itse harjoituskisatasolla helpossa c:ssä Masan kanssa. Kisauran Masa aloittikin, mutta kaverini kanssa ja aluetasolla. Blogiin en muiden kiireiden vuoksi ehtinyt kirjoitella kovinkaan paljon ja muutenkin vuoteen kuului töitä, töitä ja vielä kerran töitä.

Tammikuu

Vuosi alkoi valmennuksissa, joita olikin heti alkukuusta useampia putkeen. Valmennusten välillä Masa sai hyvin kevyitä päiviä ja tyyli tuntui sopivan hänelle hienosti. Kevyiden päivien ansiosta poni jaksoi tsempata valmennukset ja saimme huimia edistymisen tunteita aikaiseksi.

Mahtavia talvimaastoja

Helmikuu

Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Penalla ja voi kuinka kivaa se olikin! Kuun lopulla hoksasin hiukan laiminlyöneeni hevosten hoidon töiden vuoksi; kengitysväli oli Masalla venähtänyt viisitoistaviikkoiseksi... Kävimme maastoilemassa usein ja törmäsimme hirviin, mutta onneksi järkevät suomipojat käyttäytyivät fiksusti. Valmennuksessa mukana oli sykemittari, joka kertoi ponin kunnon olevan kohdillaan: sykkeet olivat käytännössä koko ajan liian alhaiset.

Rakkaat ruunanpallerot

Maaliskuu

Maaliskuu kului vauhdilla, olin messureissuilla maailmalla ja sairastin elämäni flunssan. Heppojen kanssa emme tehneet mitään erityistä mainitsemisen arvoista. Loppukuusta aloitin syöttämään chian siemeniä kaikille pojille ja sillä tiellä olemme edelleen. Niistä en hevin luovu!

Kenttä aika hyvässä kunnossa!

Huhtikuu

Kevään saapuessa pääsi Masa hyppyhommiin tytön kanssa ja voi kuinka poni nautti! Minäkin hyppäsin pienen esteen! Meidän hyppykerran jälkeen "rentouttavan" maastossa tehdyn loppukäynnin päätteeksi Masa viskaisi minut selästään. Eipä olisi kuulemma tyttö uskonut tuollaista pukkia näkevänsä... Pääsin valmennukseen ja teimme meille tosi vaikeata harjoitusta, johon kuului myös laukkavoltti!

Ponipojat hoivaa

Toukokuu

Toukokuun alussa teimme kaverin kanssa diilin, että hän menee Masalla muutamiin kisoihin. Kyllä jännitti jo etukäteen, kun vauva lähtee maailmalle! Kisoihin ilmoittautuessa huomasin, että rokotukset oli tehty väärin ja rokotusohjelma aloitettava alusta. Satulaongelmia ilmeni ja Masa reagoi menemällä jumiin oikeasta lavasta. Kuun lopussa hepat jäivät myös öiksi pihalle; kesä on täällä!



Kesäkuu

Kuun alussa pääsin taas pitkästä aikaa valmennuksiin ja tuskastelin kuinka kroppa ei toimi niin kuin haluaisin sen toimivan. Kävimme tytön ja Penan kanssa maastoilemassa ja pappa yllätti olemalla erittäin fiksu. Hieronnan jälkeen laitoin satulan levitykseen ja loppukuusta kaveri starttasi ensimmäiset kisat Kummajaisissa. Hyväksytty suoritus, mutta paljasti paljon töitä olevan vielä edessä. Valmennuksessa Masa liikkui kaverin kanssa mahtavasti.






Heinäkuu

Heinäkuussa en paljon aikaa koneella viettänyt ja kirjoituksia onkin vain kaksi. Alkukuusta Masa kävi starttaamassa helpon C:n radan ja se onnistui ihan kivasti; poni sentään liikkui :) Muutenkin kesä meni mukavasti ratsastaen, ilman suurempia ongelmia. Masa kävi paljon valmennuksissa ja kisasi, joten loppukuun pieni loma tuli tarpeeseen. Ponin loman aikana minä painoin töitä niskalimassa Usan mantereella. Penan liikutus alkoi olla täysin tytön vastuulla ja aloimme pohtia vakavasti Oton myymistä.

Kimpale kultaa


Elokuu

Maastoreissu Penan kanssa sai aikaiseksi pienen kouluratsastuskärpäsen pureman tytössä; kuuma pappa tuntui kuulemma niin mahtavalta. Kaveri kävi valkuissa Masan kanssa ja minä ihastelin kentän laidalla, siellä ratsastaminen on paljon helpompaa...



Syyskuu

Masa pääsi suomenhevosten päätapahtumaan ja starttasi helpon b:n radan kuninkaallisissa. Vaikka prosentit eivät päätä huimanneet, olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Melko pitkä automatka meni yksinkin hienosti ja kisapaikalla poni käyttäytyi mallikkaasti. Radan aikana ei hyytymistä tullut, vaan Masa oli ratsastettavissa. Tässä aiemmin julkaisematon ratavideo:



Lokakuu

Lokakuussa käytiin syyshuoltoja läpi; hampaat tsekattiin, oli hierontaa, satulan toppausta yms. Kaikilla pojilla oli kaikki periaatteessa hyvin. Penan koulusatula, jota olemme käyttäneet aina ei sittenkään sovi ollenkaan, mutta onneksi Masan satula toimi riittävän hyvin. Masa oli hiukan vino ja Hannan kanssa päätettiin ennen valmennusta, että nyt jumpataan tosissaan ja poni tulee tosi kipeäksi tai saa lihakset auki ja paranee. Onneksi jälkimmäinen oli se toteutunut vaihtoehto. Oton myynti varmistui ja myynti-ilmoitus lähti julkiseksi.



Marraskuu

Maastossa sain maistaa ensimmäistä kertaa miltä tuntuu, kun hevonen ei kuuntele tippaakaan. Tuhat ajatusta ehti vilahtaa mielessä lyhyessä ajassa... Valmennuksissa pääsimme kunnolla töihin ja tuntui, että taas jotain uusia lukkoja avautui. Pena alkoi liikkua Masan koulupenkillä entistä paremmin, tyttö alkoi käydä estevalmennuksissa ja minäkin ratsastin ihanalla Otolla.



Joulukuu

Pimeä kuukausi meni säätäessä kenellä hevosella voidaan pitää vapaata, jotta ehdittäisiin tehdä kaikki. Työt haittaavat harrastamista jne. Silti tuntui, että kaikki hevoset menivät eteenpäin, ehkäpä juuri siksi, että otimme niiden kanssa rennommin? Valmennuksissa käytiin ja viime valmennuksen videot löytyvät täältä ja täältä. Niitä ei ole editoitu, joten ovat pitkiä ja äänellä. Tuntuu, että minä olen vihdoin oppinut jotain istunnasta, mutta olen silti aina aivan liian hidas. Kuun puolivälissä Pena riekkui naapuritarhan tamman kanssa ja sai pahan haavan jalkaansa, sitä olemme edelleen parannelleet kävellen. Joulun jälkeen jännitin, kun täydellinen perhe kävi testaamassa Ottoa ja toivoin niin, että he tykkäisivät. Onneksi tykkäsivät! Ensi viikolla on ostotarkastus...



Vuosi 2014 kului siis kiireisissä merkeissä, mutta hevosten kanssa saimme uusia oivalluksia ja kaikki meni oikeastaan suunnitelmien mukaan. Itse en päässyt Masan kanssa kisakentille, mutta kaveri pääsi ja se kokemus on varmasti paljon hyödyllisempää hevosen kannalta. Olemme edenneet hitaasti, mutta varmasti ilman suurempia ongelmia, vaikka pientä jumitusta on ollut. Tyttökin on päässyt huiman harppauksen ratsastuksessaan eteenpäin Penan ansiosta. Itse koen ymmärtäneeni jotain uutta istunnasta ja ohjastuntumasta.

Tällä vuodelle en kaipaa suurempia kuin mitä toivoin viime vuodelle; haluan oppia ratsastamaan ja saada meidät ratsukkona tasaiseksi pariksi. Haluan maastoilla paljon, mutta haluan vääntää myös koulua. Suurena haaveena on päästä itsekin joillekin kisaradoille, mutta olen päättänyt, että nyt on vielä Masan aika loistaa. Hän ehtii opettamaan minua myöhemminkin. Meillä ei ole kiire.