perjantai 20. helmikuuta 2015

Klinikkakuulumisia; hyviä ja huonoja

Keväisiä maastoja
Käväisimme Penan kanssa klinikalla tutkimassa mistä erikoinen epätasaisuus johtuu. Maanantain ratsastus oli aivan kamalaa katsottavaa ja tavallaan olimme tytön kanssa tyytyväisiä, eipähän ainakaan olla aikaa turhaan varattu. Jännitimme kyllä etukäteen aika paljon, sillä olemme nimittäin tehneet päätöksen, että jos tilanne on jalkojen osalta huono, emme katsele sitä pitkään.

Reissu alkoi pienellä säätämisellä, kun alun perin sovittu kyyti peruuntui, mutta saimme onneksi uuden kyydin. Pena on kulkenut edellisessä elämässään rekalla eikä meidän ole tarvinnut häntä kuljetella mihinkään paitsi yhden kerran tallia vaihtaessa aikoja sitten. Pieni pelko oli siis, ettei kopitus onnistu ongelmitta. Turhaan huolehdimme, sillä pappa käveli tytön perässä koppiin kerralla ja seistä nökötti tyytyväisen näköisenä paikoillaan. Ainoastaan lähtiessä päästi kovan ja kimeän huudon kavereille. Matka meni siis hyvin ja pääsimme klinikalle ajoissa.

Kerroin lääkärille huolenaiheet ja näytin edellisen päivän videot puhelimesta. Ennakoimme ettemme varmaankaan pysty Penaa klinikan parkkipaikalla juoksuttamaan, joten videot riittivät. Lääkäri tutki hepan käsin läpi eikä löytänyt mitään selkeästi huolestuttavaa. Taluttelimme ensin käytävällä ja sitten tehtiin taivutukset. Vasen etujalka reagoikin voimakkaasti taivutukseen ja vaikkei poni ollut kolmijalkainen juoksuun lähtiessä, liikkui hän melkein koko matkan epäpuhtaasti. Tuomioksi tuli kolmosen reaktio. Muuten jalat olivat kunnossa, mutta koska Pena hiukan laahasi vasenta takajalkaansa, halusi lääkäri kuvata sen kintereen ja takapolven.

Odottelua
Siirryimme siis röntgeniin, missä Pena seisoi vielä rauhallisemmin kuin Otto :) Muutenkin reissu meni todella rennoissa merkeissä eikä sisältänyt mitään erikoista kyttäilyä tms mitä tuo papparainen saattaa helposti tehdä, vaikka tosi kiltti hevonen yleisesti onkin. Eläinlääkärin listasta huolimatta pyysin vielä kuvaamaan oikean etujalankin, jotta nähdään miltä se näyttää. Onneksi tilanne siellä oli hyvä, samoin kuin vasemmassa takajalassa. Vasemmassa etujalassa puolestaan oli alkavaa nivelrikkomuutosta kehänivelessä, mihin on alkanut kehittyä uudisluumuodostumaa. Kummankin etujalan vuohisnivelissä oli etuosa madaltunut, mutta näin oli jo meidän ostotarkastuksessa neljä vuotta sitten. Sinänsä siis hyvä tilanne, etteivät jalat ole menneet siltä osin huonompaan!

Kuvia katsoessamme eläinlääkäri kävi läpi vaihtoehdot ja suositteli piikitystä vasempaan kehäniveleen. Kortisoni hän ei missään nimessä tämän ikäiselle hevoselle suositellut, etenkin kun Penalla on rasvakertymää sellaisissa paikoissa mitkä voisivat viitata Cushingin tautiin. Suoraan niveleen piikitys olisi saattanut olla hankalaa luumuodostuman vuoksi, mutta sitä voisi kokeilla ja se olisi edullisin vaihtoehto. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi lääkäri suositteli Tildrenin laittamista suoraan suoneen, sillä silloin se vaikuttaisi varmasti parhaiten ja samalla voitelua saisivat kaikki muutkin nivelet. Niinpä Pena jäi tiputukseen ja me suuntasimme lounaalle.

Tiputuksessa
Tildrenin lisäksi suoneen laitettiin tulehduskipulääke, jota jatketaan kotona kuuri loppuun. Lääkärin mielestä tämä kipuilu ei ole täysin yhteydessä haavaan (jonka muuten kehui parantuneen erinomaisesti hankalassa paikassa), mutta siitä johtunut sairasloma ja oikean etujalan varominen on varmasti saanut vasemman etujalan ärtymään, nivelen tulehtumaan ja oireita voimistumaan.

Kotiohjeiksi saimme kävellä kaksi viikkoa, jonka jälkeen palataan asteittain normaaliin treeniin. Pahinta tämän ikäiselle ja tällä tavalla liikkuneelle hevoselle olisi jäädä seurahevoseksi, joten lääkäri suositteli tekemään ihan kaikkea aktiivisesti, myös hyppäämistä. Jos Pena ei sitä kestä, niin sitten mietitään mitä tehdään. Kuulemma hän on nähnyt huomattavasti pahemmilla muutoksilla olevia gp-tason hyppääjiä, joten meillä ei ole mitään syytä hiljentää vauhtia, kunhan akuuttitilanne saadaan ohi.

Olemme siis erittäin tyytyväisiä, että selkeä hoidettava löytyi ja siihen saimme lääkkeet. Vaikka jalassa on alkavaa nivelrikkoa, se oli odotettavissa näillä kilometreillä eikä tilanne ole huolestuttava. Se tietysti on huono, että tilanne ei ole tasainen kummassakin jalassa, mutta muutos ei ollut vielä suuri. Lääkäri oli tyytyväinen, että olemme tulleet hoidattamaan tässä vaiheessa, kun tehtävää on vielä paljon. Toiveissa on, että yksi hoitokerta riittää pitkäksi aikaa.

Töiden jälkeen on vielä valoisaa!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Valmennus, harmitusta ja iloa

Mörköjä, ihan varmana on!
Minulla on taas luvassa rankka kevät ja paljon messureissuja, joten olin iloinen, kun Hanna ilmoitti tulostaan vielä ennen matkaputkea. Tytön vastuulle nimittäin jää Masankin liikutus ja siihen on hyvä saada lisävinkkejä. Tytöllä menee Masan kanssa tosi hyvin, mutta koska Masa on kuitenkin vielä niin raaka kaipaavat he tukea yhteiseen menoon. Jo alkuverkkojen jälkeen totesimme Hannan kanssa, että tässähän minulle löytyi kesäkaudelle kisakuski :)

Alussa keskityttiin saamaan tytön istuntaa entistä paremmaksi, jonka jälkeen lähdettiin työstämään ponia paremmaksi. Todella perusjuttuja, mutta niin toimivia. Masan piti reagoida nopeasti pohkeeseen, kun sitä pyydettiin ja olla hyvällä tavalla raskas, jolloin Masa on kauempana mukavuusalueelta. Hanna kuvaili tätä hyvää raskautta sellaiseksi, että hevonen tuntuu olevan raskas ikäänkuin ylös, vetäminen on huonoa eikä sitä saa sallia. Kun tässä koulutusvaiheessa oleva hevonen on hyvällä tavalla raskas, lihaksisto joutuu hommiin ja kunto kasvaa.

Terävyyttä haettiin tekemällä käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä. Ravista pysähdys piti tulla terävästi ja ponin pysyä pehmeänä kuolaimella pysähdyksessä. Hanna pyysi tyttöä miettimään, että lähtee keskiraviin ja pysäyttää siitä. Homma toimi hyvin ja Masa liikkui hienosti, vaikka alkuun olikin hankalaa. Näissä pysähdyksissä huomasi, että Masa alkoi vaatimustason noustessa pelata suulla, joten pohdimme, että testaamisen arvoista voisi olla kokeilla remonttiturpista. Täytyykin etsiä meille sellainen...

Laukassa mentiin vain pääty-ympyrää välillä vasta-asetuksessa, jotta suoruutta tulisi lisää. Muoto ei vielä ole kummoinen, mutta muuten poni liikkui hyvin rungon läpi, joten siihen ei puututtu. Muoto tulee, kun lihasvoima kasvaa. Loppuraveissa Masa oli todella tyytyväisen oloinen ja liikkui rennon letkeästi. Tätä oli ilo katsella!



Harmitusta meillä aiheuttaa tällä hetkellä Pena, joka teloi joskus joulukuun puolivälissä jalkansa ja on ollut siitä lähtien pääasiassa kävelyliikutuksella. Nyt haava on ummessa ja olemme asteitta lisänneet liikuntaa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta selkään liike ei tunnu ihan oikealta. Olemme pohtineet onko syynä haava, joka onkin liian lähellä jännettä, että arpikudos pääsee painamaan. Tai jos haavan aristaminen on kipeyttänyt toisen etujalan, joka keräili hiukan nestettäkin tuossa paranemisprosessin aikana. Tai jos kipeät jalkojen alaosat ovat jumiuttaneet lavat. Tai jos sairasloma on vaan jumiuttanut koko hevosen... Olispas taas mukavaa, jos noi hepat osaisivat puhua! Koska tapoihimme ei kuulu yleensä hötkyillä, olemme päättäneet lisätä liikuntaa asteittain ja seurata tilanetta. Ihannetilanteessa kyse olisi vain lihasjumeista, jotka aukeavat pian. Harmittaa, että juuri ennen tätä loukkaantumista Pena oli elämänsä kunnossa. Onneksi kesään ja kisakauteen on vielä aikaa.



Tämä sairaslomailu on myös tuonut mieleen hevoselämän rajallisuuden. Penalla ei ole enää kovin montaa vuotta jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin. Tämänlainen sairastaminen saattaa aiheuttaa nopeitakin päätöksiä, Penasta ei ole pihankoristeeksi eikä köpöttelyhevoseksi. Se ansaitsee enemmän. Olemmekin tytön kanssa pohtineet paljon mihin tästä jatkamme ja mitä haluamme koko hevostelulta. Aika selväksi on tässä keskusteluissa tullut, että vaikka tytöllä ei ole suuria suunnitelmia maailman kisakentille haluaa hänkin kehittyä vielä paljon ja kisata. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kun Penasta aika jättää, me etsimme vastaavanlaisen ihanan ja osaavan nuoren hevosen, josta on niin koulu- kuin esteradoille ja jonka kanssa minäkin pärjään.



Valtavasti lunta, ihanaa!
Täällä, kuten varmaan muuallakin Suomessa on tullut viimeisen vuorokauden aikana valtavasti lunta. Päätimme lähteä poikien kanssa maastoon kevyelle lenkille. Kummatkin pojat olivat innoissaan, kun pääsivät metsään. Kun käännyimme takaisin alkoi etenkin Penan askel keventyä ja loppumatka menikin hienossa piaffissa ja kootussa laukassa. Me nauroimme vatsat kippurassa, sillä papparainen on jotenkin niin hellyyttävä noissa tohinoissaan. Masaa ei paljon kiinnostanut ja poni kulkikin perässä rennosti kävellen. Viimeistä ojaa ennen tyttö sanoi, että nyt kannattaa ottaa videolle, jos haluat nähdä Penan hyppäävän ja laukkaavan. Niinhän siinä sitten kävi :) Tänään oli oikein hyvän mielen maasto!


p.s. Tulipas noista videoista huonolaatuiset puhelimen kautta ladattuina :(