perjantai 20. helmikuuta 2015

Klinikkakuulumisia; hyviä ja huonoja

Keväisiä maastoja
Käväisimme Penan kanssa klinikalla tutkimassa mistä erikoinen epätasaisuus johtuu. Maanantain ratsastus oli aivan kamalaa katsottavaa ja tavallaan olimme tytön kanssa tyytyväisiä, eipähän ainakaan olla aikaa turhaan varattu. Jännitimme kyllä etukäteen aika paljon, sillä olemme nimittäin tehneet päätöksen, että jos tilanne on jalkojen osalta huono, emme katsele sitä pitkään.

Reissu alkoi pienellä säätämisellä, kun alun perin sovittu kyyti peruuntui, mutta saimme onneksi uuden kyydin. Pena on kulkenut edellisessä elämässään rekalla eikä meidän ole tarvinnut häntä kuljetella mihinkään paitsi yhden kerran tallia vaihtaessa aikoja sitten. Pieni pelko oli siis, ettei kopitus onnistu ongelmitta. Turhaan huolehdimme, sillä pappa käveli tytön perässä koppiin kerralla ja seistä nökötti tyytyväisen näköisenä paikoillaan. Ainoastaan lähtiessä päästi kovan ja kimeän huudon kavereille. Matka meni siis hyvin ja pääsimme klinikalle ajoissa.

Kerroin lääkärille huolenaiheet ja näytin edellisen päivän videot puhelimesta. Ennakoimme ettemme varmaankaan pysty Penaa klinikan parkkipaikalla juoksuttamaan, joten videot riittivät. Lääkäri tutki hepan käsin läpi eikä löytänyt mitään selkeästi huolestuttavaa. Taluttelimme ensin käytävällä ja sitten tehtiin taivutukset. Vasen etujalka reagoikin voimakkaasti taivutukseen ja vaikkei poni ollut kolmijalkainen juoksuun lähtiessä, liikkui hän melkein koko matkan epäpuhtaasti. Tuomioksi tuli kolmosen reaktio. Muuten jalat olivat kunnossa, mutta koska Pena hiukan laahasi vasenta takajalkaansa, halusi lääkäri kuvata sen kintereen ja takapolven.

Odottelua
Siirryimme siis röntgeniin, missä Pena seisoi vielä rauhallisemmin kuin Otto :) Muutenkin reissu meni todella rennoissa merkeissä eikä sisältänyt mitään erikoista kyttäilyä tms mitä tuo papparainen saattaa helposti tehdä, vaikka tosi kiltti hevonen yleisesti onkin. Eläinlääkärin listasta huolimatta pyysin vielä kuvaamaan oikean etujalankin, jotta nähdään miltä se näyttää. Onneksi tilanne siellä oli hyvä, samoin kuin vasemmassa takajalassa. Vasemmassa etujalassa puolestaan oli alkavaa nivelrikkomuutosta kehänivelessä, mihin on alkanut kehittyä uudisluumuodostumaa. Kummankin etujalan vuohisnivelissä oli etuosa madaltunut, mutta näin oli jo meidän ostotarkastuksessa neljä vuotta sitten. Sinänsä siis hyvä tilanne, etteivät jalat ole menneet siltä osin huonompaan!

Kuvia katsoessamme eläinlääkäri kävi läpi vaihtoehdot ja suositteli piikitystä vasempaan kehäniveleen. Kortisoni hän ei missään nimessä tämän ikäiselle hevoselle suositellut, etenkin kun Penalla on rasvakertymää sellaisissa paikoissa mitkä voisivat viitata Cushingin tautiin. Suoraan niveleen piikitys olisi saattanut olla hankalaa luumuodostuman vuoksi, mutta sitä voisi kokeilla ja se olisi edullisin vaihtoehto. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi lääkäri suositteli Tildrenin laittamista suoraan suoneen, sillä silloin se vaikuttaisi varmasti parhaiten ja samalla voitelua saisivat kaikki muutkin nivelet. Niinpä Pena jäi tiputukseen ja me suuntasimme lounaalle.

Tiputuksessa
Tildrenin lisäksi suoneen laitettiin tulehduskipulääke, jota jatketaan kotona kuuri loppuun. Lääkärin mielestä tämä kipuilu ei ole täysin yhteydessä haavaan (jonka muuten kehui parantuneen erinomaisesti hankalassa paikassa), mutta siitä johtunut sairasloma ja oikean etujalan varominen on varmasti saanut vasemman etujalan ärtymään, nivelen tulehtumaan ja oireita voimistumaan.

Kotiohjeiksi saimme kävellä kaksi viikkoa, jonka jälkeen palataan asteittain normaaliin treeniin. Pahinta tämän ikäiselle ja tällä tavalla liikkuneelle hevoselle olisi jäädä seurahevoseksi, joten lääkäri suositteli tekemään ihan kaikkea aktiivisesti, myös hyppäämistä. Jos Pena ei sitä kestä, niin sitten mietitään mitä tehdään. Kuulemma hän on nähnyt huomattavasti pahemmilla muutoksilla olevia gp-tason hyppääjiä, joten meillä ei ole mitään syytä hiljentää vauhtia, kunhan akuuttitilanne saadaan ohi.

Olemme siis erittäin tyytyväisiä, että selkeä hoidettava löytyi ja siihen saimme lääkkeet. Vaikka jalassa on alkavaa nivelrikkoa, se oli odotettavissa näillä kilometreillä eikä tilanne ole huolestuttava. Se tietysti on huono, että tilanne ei ole tasainen kummassakin jalassa, mutta muutos ei ollut vielä suuri. Lääkäri oli tyytyväinen, että olemme tulleet hoidattamaan tässä vaiheessa, kun tehtävää on vielä paljon. Toiveissa on, että yksi hoitokerta riittää pitkäksi aikaa.

Töiden jälkeen on vielä valoisaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti