sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Valmennus, harmitusta ja iloa

Mörköjä, ihan varmana on!
Minulla on taas luvassa rankka kevät ja paljon messureissuja, joten olin iloinen, kun Hanna ilmoitti tulostaan vielä ennen matkaputkea. Tytön vastuulle nimittäin jää Masankin liikutus ja siihen on hyvä saada lisävinkkejä. Tytöllä menee Masan kanssa tosi hyvin, mutta koska Masa on kuitenkin vielä niin raaka kaipaavat he tukea yhteiseen menoon. Jo alkuverkkojen jälkeen totesimme Hannan kanssa, että tässähän minulle löytyi kesäkaudelle kisakuski :)

Alussa keskityttiin saamaan tytön istuntaa entistä paremmaksi, jonka jälkeen lähdettiin työstämään ponia paremmaksi. Todella perusjuttuja, mutta niin toimivia. Masan piti reagoida nopeasti pohkeeseen, kun sitä pyydettiin ja olla hyvällä tavalla raskas, jolloin Masa on kauempana mukavuusalueelta. Hanna kuvaili tätä hyvää raskautta sellaiseksi, että hevonen tuntuu olevan raskas ikäänkuin ylös, vetäminen on huonoa eikä sitä saa sallia. Kun tässä koulutusvaiheessa oleva hevonen on hyvällä tavalla raskas, lihaksisto joutuu hommiin ja kunto kasvaa.

Terävyyttä haettiin tekemällä käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä. Ravista pysähdys piti tulla terävästi ja ponin pysyä pehmeänä kuolaimella pysähdyksessä. Hanna pyysi tyttöä miettimään, että lähtee keskiraviin ja pysäyttää siitä. Homma toimi hyvin ja Masa liikkui hienosti, vaikka alkuun olikin hankalaa. Näissä pysähdyksissä huomasi, että Masa alkoi vaatimustason noustessa pelata suulla, joten pohdimme, että testaamisen arvoista voisi olla kokeilla remonttiturpista. Täytyykin etsiä meille sellainen...

Laukassa mentiin vain pääty-ympyrää välillä vasta-asetuksessa, jotta suoruutta tulisi lisää. Muoto ei vielä ole kummoinen, mutta muuten poni liikkui hyvin rungon läpi, joten siihen ei puututtu. Muoto tulee, kun lihasvoima kasvaa. Loppuraveissa Masa oli todella tyytyväisen oloinen ja liikkui rennon letkeästi. Tätä oli ilo katsella!



Harmitusta meillä aiheuttaa tällä hetkellä Pena, joka teloi joskus joulukuun puolivälissä jalkansa ja on ollut siitä lähtien pääasiassa kävelyliikutuksella. Nyt haava on ummessa ja olemme asteitta lisänneet liikuntaa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta selkään liike ei tunnu ihan oikealta. Olemme pohtineet onko syynä haava, joka onkin liian lähellä jännettä, että arpikudos pääsee painamaan. Tai jos haavan aristaminen on kipeyttänyt toisen etujalan, joka keräili hiukan nestettäkin tuossa paranemisprosessin aikana. Tai jos kipeät jalkojen alaosat ovat jumiuttaneet lavat. Tai jos sairasloma on vaan jumiuttanut koko hevosen... Olispas taas mukavaa, jos noi hepat osaisivat puhua! Koska tapoihimme ei kuulu yleensä hötkyillä, olemme päättäneet lisätä liikuntaa asteittain ja seurata tilanetta. Ihannetilanteessa kyse olisi vain lihasjumeista, jotka aukeavat pian. Harmittaa, että juuri ennen tätä loukkaantumista Pena oli elämänsä kunnossa. Onneksi kesään ja kisakauteen on vielä aikaa.



Tämä sairaslomailu on myös tuonut mieleen hevoselämän rajallisuuden. Penalla ei ole enää kovin montaa vuotta jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin. Tämänlainen sairastaminen saattaa aiheuttaa nopeitakin päätöksiä, Penasta ei ole pihankoristeeksi eikä köpöttelyhevoseksi. Se ansaitsee enemmän. Olemmekin tytön kanssa pohtineet paljon mihin tästä jatkamme ja mitä haluamme koko hevostelulta. Aika selväksi on tässä keskusteluissa tullut, että vaikka tytöllä ei ole suuria suunnitelmia maailman kisakentille haluaa hänkin kehittyä vielä paljon ja kisata. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kun Penasta aika jättää, me etsimme vastaavanlaisen ihanan ja osaavan nuoren hevosen, josta on niin koulu- kuin esteradoille ja jonka kanssa minäkin pärjään.



Valtavasti lunta, ihanaa!
Täällä, kuten varmaan muuallakin Suomessa on tullut viimeisen vuorokauden aikana valtavasti lunta. Päätimme lähteä poikien kanssa maastoon kevyelle lenkille. Kummatkin pojat olivat innoissaan, kun pääsivät metsään. Kun käännyimme takaisin alkoi etenkin Penan askel keventyä ja loppumatka menikin hienossa piaffissa ja kootussa laukassa. Me nauroimme vatsat kippurassa, sillä papparainen on jotenkin niin hellyyttävä noissa tohinoissaan. Masaa ei paljon kiinnostanut ja poni kulkikin perässä rennosti kävellen. Viimeistä ojaa ennen tyttö sanoi, että nyt kannattaa ottaa videolle, jos haluat nähdä Penan hyppäävän ja laukkaavan. Niinhän siinä sitten kävi :) Tänään oli oikein hyvän mielen maasto!


p.s. Tulipas noista videoista huonolaatuiset puhelimen kautta ladattuina :(

4 kommenttia:

  1. Pena läks kun hauki kaislikosta ;) Kiva lukea teidän kuulumisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttö käski sanoa, ettei se niin kovaa lähtenyt kuin mitä videolta näytti :)

      Poista
  2. Hierojan voisi melkein kutsua katsomaan, jos Penan liike ei tunnu hyvältä. Katsoisi hevosen läpi ja sen jälkeen kokeilisi liikkeessä, onko eroa. Eikä se klinikalla tarkistuttaminenkaan huono ajatus ole! Itse ainakin mieluummin tutkin "turhaan" kuin liian myöhään, jo ihan oman stressitasonkin kannalta ��

    Penalle paljon lisävuosia! Niitä voi hyvinkin olla vielä 10 vuotta lisää takataskussa, silloin ikää olisi jo 27!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime viikonlopun maastoilut ja hankiratsastelut antoivat toivoa siitä, ettei suurta vikaa olekaan, mutta taas kovemmalla pohjalla ratsastaminen vakuutti meidät siitä, että jotain on. Klinikka-aika on varattu, mutta vasta reilun viikon päähän, kun itse reissaan tässä välissä niin paljon. Hiukan kyllä jännittää!

      Vaikka se niin ihanaa olisikin, ettei Penasta tarvitsisi vielä pitkään aikaan luopua, on meidän oltava realisteja. Kilometrejä (ja hyppyjä) on takana niin valtavan paljon, ettei tuo varmasti ole pitkäikäisimpiä hevosia :(

      Poista