Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste terveys. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. lokakuuta 2014

Väliaikakuulumisia

Kukkaislapsi
Hups kuinka aika kuluu vauhdilla! Tuntuu, että olen valmistautumassa talvihorrokseen, niin vähän mitään erityistä ja mainitsemisen arvoista täällä näkyään tapahtuu. Kaikki voivat hyvin, joten sinänsä tilanne on mukava.

Hepat ovat käyneet läpi syyshuoltoja ja olemme pohtineet ruokinta-asioita, joihin tulikin nyt aavistuksen isompi muutos. Vaihdoimme pohdinnan jälkeen myslin Havensin Natural Balanceen, joka vaikuttaa oikein hyvältä ja ruokintaan lisättiin ruusunmarjajauheen lisäksi myös e-vitamiinia sekä magnesiumia. Vielä on aikaista sanoa miten ruokintamuutos vaikuttaa, mutta ponit näyttävät tykkäävän.

Raspauksessa löytyi Penalla hiukan terävää vasemmalta puolelta ylhäältä ja Otolla tasaisemmin yläleuasta, mutta Masa oli täysin siisti. Viime raspauksessa hiukan yli vuosi sitten suositeltiin kahden vuoden välein raspausta ja nyt on testattu, että se todella riittää. Eläinlääkäri sanoi, ettei nyt olisi tarvinnut raspata, mutta siistittiin, kun kerran suu oli jo auki. Kaikki pojat käyttäytyivät tosi hienosti ilman rauhoitusta.

Hieronnassa Pena sai oikein hyvät paperit, sillä vaikka jumeja oli, oli lihaksisto aiempaa paremmassa kunnossa ja ne jumitkin aukesivat hyvin. Aiemmin Pena on jumittanut erityisesti takaosastaan, mutta nyt sanottavaa löytyi vain hiukan edestä kaulalta ja lavoilta. Näitä osasin oikeastaan odottaakin, sillä tyttö on mennyt pääasiassa koulusatulalla, jolle ei ole tehty vuosiin mitään. Toppaukset ovat jo todella huonossa kunnossa, mutta onneksi eivät ole vielä kipeyttäneet heppaa pahemmin. Toppaajakin on jo tilattu tallille.

Puhuimme hierojan kanssa, että Penalle voisi tehdä hyvää jonkinlainen ranganniksauttaja, sillä oikealla puolella selkälihas oli osittain tosi jumissa, mutta rentoutui kun Pena niksautti itse rankansa suoraksi. Olisi pitänyt saada videolle kuinka hienosti hepo rentoutui niksautuksen jälkeen, lihasjumikin aukesi kuin taikaiskusta! Hierojalta saimme neuvon jatkaa samalla linjalla. Tämän ikäisellä pitää olla paljon rentoa ja jumppaavaa liikkumista, mutta kunnon treeniä ei saa pelätä. Viimeksi Hannan valkussa kummatkin niin tyttö kuin Penakin joutuivat niin kovasta hommiin, etten ole vielä aiemmin sellaista nähnytkään :)

Etupään erot...
Masan kanssa palaillaan takaisin normaaliin rytmiin. Jokin aikaa sitten Masa alkoi taas olla aavistuksen vino ratsastaessa ja itse diagnosoin ongelman alkavan oikeasta etujalasta tai kavionivelestä, josta heijastuu lapaan ja kaulan alueelle. Samoihin aikoihin poni oli myös normaalia jäykempi ja vielä kaiken päälle kaviot ehtivät venähtää liian pitkiksi ja lohkeilla ulkosyrjiltä. Ei mitään valtavaa suurta ongelmaa, mutta monta pientä juttuja, jotka selvästi vaikuttivat. Ensiavuksi otin hieman kevyemmän jakson ja se auttoikin, sillä nyt Masa alkaa liikkua tuttuun tapaan. Kengityksessä laitettiin taas kannoilta pidemmät kengät, jotta paino jakautuu tasaisemmin, mutta näiden vaarana on irtoaminen. Jossain vaiheessa kuntoprojektiahan etukengät tippuivat parin viikon välein, mutta toivon hartaasti ettei nyt käy samoin. Koska Masa on rakenteeltaan edestä tosi leveä, tulee etujaloille vielä normaalia etupainoista hevosta enemmän painetta. Siksi sovimmekin kengittäjän kanssa, että testataan nyt seuraavassa välissä kengittää poni edestä puolivälissä ja kokonaan normaalilla välillä. Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako mihinkään vai ei. Vaikka kevyt jakso on tehnyt muuten hyvää, kostautuu se myös mahanympäryksen kasvuna. Juuri, kun saatiin poni aika kivan näköiseksi!

Pusupusu
Otolle puolestaan kuuluu hyvää, hän on ollut viime aikoina normaalia parempi ratsastaa ja syyksi olemme epäilleet ruokinnan muutoksia. Ottohan on ollut aina herkkä sokerille ja valkuaiselle, joita nyt ei tule paljon. Virallinen myynti-ilmoitus meni nettiin jokin aika sitten ja poiki hyviä ostajaehdokkaita. Yhden kanssa olemme keskustelleet hiukan enemmän ja hänellä synkkasi hienosti ponin kanssa. Saas nähdä kuinka käy. Tyttö on onneksi jo päässyt myymisestä yli, hänkin ymmärtää, että tässä vaiheessa Penalla on paljon enemmän annettavaa ja opetettavaa. Jos hevoset olisivat kotitallilla, ei Otosta silti luovuttaisi koskaan.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Henkilökohtainen hygienia

Taas oli ht-netissä käynnissä keskustelu poikahevosen henkilökohtaisesta hygieniasta. Asia, johon minulla on muutama sananen sanottavana :)

Kun Pena muutti meille olimme täysihoidossa läheisellä pitkän linjan ratsastuskoululla. Kysyin silloin paikan omistajalta pitäisikö hevosen vehkeitä joskus putsata ja sain vastaukseksi ettei todellakaan. Koska kumpikin Pena ja Otto roikottelevat suhteellisen vähän ja vehkeet ovat aina näyttäneet päällisin puolin aika siisteiltä, en asiaa ajatellut enempää, enkä myöskään putsaillut niitä koskaan. Kun Masa saapui, huomasin aika pian, että takajalkoihin kertyi ajoittain outoa likaa, jonka epäilin tulevan tarhasta. Ahaa-elämys tapahtui, kun löysin mahaa harjatessa esinahasta heinän. Kiskaisin sen pois ja tajusin, että heinä oli tutussa liassa. Tutkin asiaa hiukan tarkemmin ja huomasin, että vehkeet ovat oikeasti aika likaiset ja jotain pitäisi tehdä.

Suomeksi en onnistunut löytämään oikeastaan mitään tietoa hevosen sukupuolielimien puhdistuksesta, joten googlailin englanniksi ja löysin muutaman hyvän videon siitä kuinka cowboyt putsaavat ruuniaan. Oreja harvemmin tarvitsee puhdistaa, sillä heillä on usein käytössä luonnolliset puhdistuskeinot, siis tammojen astuminen. Pieni kyselykierros tuttavapiirissä sai aikaan ihmetteleviä reaktioita, ilmeisesti Suomessa tästä ei juuri puhuta. Ajattelin siksi kirjoittaa hiukan tarkemmin miten itse toimin nykyään, jos vaikka joku muukin kaipaisi tietoa suomeksi.

Totutin Masan asteittain ensin kosketukseen, vedellä suihkuttamiseen (kädenlämpöistä) ja puhdistukseen. Kesän aikana puhdistin esinahan vain  muutaman kerran vedellä ja sienellä, mutta useammin putsaan kevyesti ilman vettä. Aivan ensimmäisillä kerroilla Masa oli aika ihmeissään, mutta ilmeisesti puhdistus helpotti oloa, sillä sen jälkeen tasaisin väliajoin olen saanut putsata ja poni jopa pyytää minua siihen osoittamalla turvallaan ja levittämällä jalat. Totuttaminen kannattaa tehdä vaiheittain, sillä jotta esinahkaan pääsee kunnolla käsiksi joutuu olemaan aika vaarallisessa asennossa, jos hevonen ei pidäkään hommasta ja päättää potkaista.

Kumihanskat on hyvä pitää kädessä, sillä pussista tuleva tahma haisee pahalta. Tässä on muuten hevoskohtaisia eroja, kolmen ruunan kanssa on meillä kolme käytäntöä. Masa vaatii puhdistusta melko usein ja tahma on kosteata ja pahan hajuista, Otto ei tarvitse puhdistusta usein, sillä esinahka kerää vain jonkin kerran kuivaa karstaa, joka ei haise juurikaan. Pena on helpoin, sillä hän ei kerää kuin aavistuksen kuivaa karstaa, joka ei haise (ainakaan niin, että heikottaisi). Masan putsaus tapahtuu ehkä noin kerran kuussa, mutta muiden selvästi harvemmin. Kesäaikana varmaankin piehtarointi ja voimakkaampi hikoilu edesauttaa ja putsaamista saa tehdä talvea useammin.

Vaikka monissa englanninkielisissä ohjeissa neuvotaan käyttämään mietoa pesuainetta, en suosittele itse sitä. En suosittele ihmisillekään intiimipesuja, sillä se kuivattaa limakalvoja turhaan. Kädenlämpöinen vesi ja käsin puhdistus riittää, ei paikkojen sen puhtaammat tarvitse olla. Kun hevonen on totutettu kosketukseen, ei kannata arkailla koskea. Esinahkaan saa mahtumaan koko käden! Ja ne kaikista likaisimmat kohdat ovat siellä ihan takana. Itse penistä en putsaa, ellen näe siinä isoja karstan palasia roikkumassa. Peniksen puhdistuksesta eivät kukaan meidän hepoista edes pidä vaan vehje katoaa hyvin nopeasti piiloon.