Kahden ruunan ja ratsastavan perheen heppakuulumisia. Pääpaino tädin projektiratsu Masalla ja sivuosassa pappaheppa Pena.
"Matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."
Blogi ei ole ollut vielä koskaan näin pitkään hiljainen. Syy ei löydy hevosista, sillä heille kuuluu hyvää vaan minun muusta elämästä. Aikaa kirjoitella ei vaan ole, lähinnä töiden vuoksi. Täytyy tietysti olla iloinen, että tänä päivänä töitä riittää, mutta vähempikin riittäisi...
Hepoille kuuluu hyvää. Kumpikin on pysynyt terveenä ja treenit ovat sujuneet hienosti. Olemme ottaneet aika rennosti ja se on tuntunut sopivan kummallekin. Kisoihin olisi kiva mennä, mutta emme ole jotenkin saaneet aikaiseksi lähteä. Kotitallin kisatkin ovat näillä näkymin vasta elokuussa.
Tyttö starttasi edellisissä kotitallin kisoissa helpon c:n ja vaikka kuulemma oli rankka ratsastus, ei se näyttänyt kovin pahalta ulospäin. Eteenpäinpyrkimys olisi saanut olla parempi, mutta Masa kuitenkin liikkui aiempaa kisakokemusta paremmin. Ehkä me vielä ponista saadaan kisaheppa! Prosentteja tuli karvan alle 60% ja he olivat luokan viidensiä, muutaman puoliverisen ja kisakonkarin jälkeen. Alakommenteissa oli "laadukas suomenhevonen", joka tietysti lämmitti tädin mieltä.
Täh!
Penan kanssa kisastartti menikin huonommin. Vaikka valmennuksissa ollaan menty huimaa vauhtia eteenpäin, jännittyy Pena kisoissa ja alkaa nähdä mörköjä. Niinpä suoritus oli melkoisen epätasainen. No, onneksi sentään valkuissa pääsevät hienosti!
Masa on tänä vuonna pärjännyt erittäin hyvin ihottumansa kanssa, mutta olen varmuuden vuoksi loimittanut normaalisti. Ötökkämyrkkynä ollaan käytetty edelleen pikiöljyseosta, mutta testasimme muutaman viikon myös paarmaöljy-nimellä myytävää ainetta. Alkuun homma vaikutti hyvältä, mutta yhtäkkiä kummatkin hepat alkoivat protestoida aineen laittamista kunnolla ja huomasin, että Masan iho alkoi hilseillä isoilla palasilla aineen kohdilta. Penalle kävi sama juttu ja osittain karvatkin lähtivät. Me emme siis voi suositella tätä ainetta vaan pitäydymme edelleen pikiöljyssä.
Majakka ja perävaunu
Pena taas hiukan säikäytti, kun parisen viikkoa sitten selkärankaan ilmestyi aristava patti. Samaan aikaan liike muuttui ja minä pohdin hoitokeinoja. Omasta mielestäni paikansin kivun nimenomaan rankaan ja sain kiropraktikon langan päähän. Hän epäili kyseessä olevan akuutti vamma, joka on tullut luultavasti riehumisesta tai liukastumisesta, mutta hän varasi silti kalenterista ajan viime keskiviikoksi. Akuutti tilanne olikin jo ohi, mutta lanteen alueelta löytyi jumeja, joita hän avasi. Nyt olemme ratsastaneet Penalla vasta muutaman kerran sen jälkeen, mutta selvä parannus entiseen on jo nyt huomattavissa. Tämä nainen oli oikeasti taitava!
Masa on edelleen hassu. Tuntuu, että mitä enemmän on vapaata, sitä paremmin hän kulkee. Juhannuksen aikana pidin hänellä kolmen päivän vapaan, kun sitä edeltävä ratsastus oli tappelua ja poni oli kuin unelma lomien jälkeen. Jos kunto olisi kohdallaan ja osaamistaito myös, sopisi tälle varmaan parhaiten sellainen viikon loma ja viikonloppuna kisoihin meininki :) Olen myös miettinyt voisiko syynä olla esimerkiksi epäsopiva satula, mutta toisaalta heppa liikkuu kuitenkin ihan mielellään. Jotenkin tuntuu, että kyseessä on enemmän henkinen väsähdys kenttätyöskentelyyn.
Alimpana on pari videota muutaman päivän takaa. Masa ei niissä liiku niin hyvin kuin nykyään usein, mutta ei minusta takapakkiakaan ole tullut. Lihavuuskuntokin on aika kiva. Laukassa poni jaksaa nykyään olla jo jonkin aikaa kunnolla peräänannossa, mutta ei silti vielä aina. Toki pään saa pakettiin vetämällä, mutta silloin tunne on hyvin eri kuin silloin, kun Masa itse hakeutuu pyöreäksi.
Tänään kävin pitkän maastolenkin Masan kanssa yksin ja olin niin onnellinen. Aurinko paistoi, oli lämmin, linnut lauloivat ja luonto on huumaavan vihreä. Me kävelimme, ravailimme ja laukkailimme ja nautimme toistemme seurasta. Olen niin järjettömän onnellinen, että juuri Masa on tullut elämääni vuosia sitten. Niin paljon iloa päivästä ja vuodesta toiseen!
Minulla on taas luvassa rankka kevät ja paljon messureissuja, joten olin iloinen, kun Hanna ilmoitti tulostaan vielä ennen matkaputkea. Tytön vastuulle nimittäin jää Masankin liikutus ja siihen on hyvä saada lisävinkkejä. Tytöllä menee Masan kanssa tosi hyvin, mutta koska Masa on kuitenkin vielä niin raaka kaipaavat he tukea yhteiseen menoon. Jo alkuverkkojen jälkeen totesimme Hannan kanssa, että tässähän minulle löytyi kesäkaudelle kisakuski :)
Alussa keskityttiin saamaan tytön istuntaa entistä paremmaksi, jonka jälkeen lähdettiin työstämään ponia paremmaksi. Todella perusjuttuja, mutta niin toimivia. Masan piti reagoida nopeasti pohkeeseen, kun sitä pyydettiin ja olla hyvällä tavalla raskas, jolloin Masa on kauempana mukavuusalueelta. Hanna kuvaili tätä hyvää raskautta sellaiseksi, että hevonen tuntuu olevan raskas ikäänkuin ylös, vetäminen on huonoa eikä sitä saa sallia. Kun tässä koulutusvaiheessa oleva hevonen on hyvällä tavalla raskas, lihaksisto joutuu hommiin ja kunto kasvaa.
Terävyyttä haettiin tekemällä käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä. Ravista pysähdys piti tulla terävästi ja ponin pysyä pehmeänä kuolaimella pysähdyksessä. Hanna pyysi tyttöä miettimään, että lähtee keskiraviin ja pysäyttää siitä. Homma toimi hyvin ja Masa liikkui hienosti, vaikka alkuun olikin hankalaa. Näissä pysähdyksissä huomasi, että Masa alkoi vaatimustason noustessa pelata suulla, joten pohdimme, että testaamisen arvoista voisi olla kokeilla remonttiturpista. Täytyykin etsiä meille sellainen...
Laukassa mentiin vain pääty-ympyrää välillä vasta-asetuksessa, jotta suoruutta tulisi lisää. Muoto ei vielä ole kummoinen, mutta muuten poni liikkui hyvin rungon läpi, joten siihen ei puututtu. Muoto tulee, kun lihasvoima kasvaa. Loppuraveissa Masa oli todella tyytyväisen oloinen ja liikkui rennon letkeästi. Tätä oli ilo katsella!
Harmitusta meillä aiheuttaa tällä hetkellä Pena, joka teloi joskus joulukuun puolivälissä jalkansa ja on ollut siitä lähtien pääasiassa kävelyliikutuksella. Nyt haava on ummessa ja olemme asteitta lisänneet liikuntaa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta selkään liike ei tunnu ihan oikealta. Olemme pohtineet onko syynä haava, joka onkin liian lähellä jännettä, että arpikudos pääsee painamaan. Tai jos haavan aristaminen on kipeyttänyt toisen etujalan, joka keräili hiukan nestettäkin tuossa paranemisprosessin aikana. Tai jos kipeät jalkojen alaosat ovat jumiuttaneet lavat. Tai jos sairasloma on vaan jumiuttanut koko hevosen... Olispas taas mukavaa, jos noi hepat osaisivat puhua! Koska tapoihimme ei kuulu yleensä hötkyillä, olemme päättäneet lisätä liikuntaa asteittain ja seurata tilanetta. Ihannetilanteessa kyse olisi vain lihasjumeista, jotka aukeavat pian. Harmittaa, että juuri ennen tätä loukkaantumista Pena oli elämänsä kunnossa. Onneksi kesään ja kisakauteen on vielä aikaa.
Tämä sairaslomailu on myös tuonut mieleen hevoselämän rajallisuuden. Penalla ei ole enää kovin montaa vuotta jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin. Tämänlainen sairastaminen saattaa aiheuttaa nopeitakin päätöksiä, Penasta ei ole pihankoristeeksi eikä köpöttelyhevoseksi. Se ansaitsee enemmän. Olemmekin tytön kanssa pohtineet paljon mihin tästä jatkamme ja mitä haluamme koko hevostelulta. Aika selväksi on tässä keskusteluissa tullut, että vaikka tytöllä ei ole suuria suunnitelmia maailman kisakentille haluaa hänkin kehittyä vielä paljon ja kisata. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kun Penasta aika jättää, me etsimme vastaavanlaisen ihanan ja osaavan nuoren hevosen, josta on niin koulu- kuin esteradoille ja jonka kanssa minäkin pärjään.
Valtavasti lunta, ihanaa!
Täällä, kuten varmaan muuallakin Suomessa on tullut viimeisen vuorokauden aikana valtavasti lunta. Päätimme lähteä poikien kanssa maastoon kevyelle lenkille. Kummatkin pojat olivat innoissaan, kun pääsivät metsään. Kun käännyimme takaisin alkoi etenkin Penan askel keventyä ja loppumatka menikin hienossa piaffissa ja kootussa laukassa. Me nauroimme vatsat kippurassa, sillä papparainen on jotenkin niin hellyyttävä noissa tohinoissaan. Masaa ei paljon kiinnostanut ja poni kulkikin perässä rennosti kävellen. Viimeistä ojaa ennen tyttö sanoi, että nyt kannattaa ottaa videolle, jos haluat nähdä Penan hyppäävän ja laukkaavan. Niinhän siinä sitten kävi :) Tänään oli oikein hyvän mielen maasto!
p.s. Tulipas noista videoista huonolaatuiset puhelimen kautta ladattuina :(
Hannan valkussa Masa pääsi hommiin yksin ja jaksoi hienosti koko tunnin, olen ylpeä! Vaikka kovin pitkää aikaa ei ole Hannan viime valmennuksesta, oli ero taas kuulemma suuri. Jännä juttu kuinka Masa oppii nopeasti, vaikka pääasiallisena ratsastajana on tälläinen täti :)
Ravissa muoto ja peräänanto alkavat olla jo aika hienosti rutinoituneita, mutta laukassa pakka vielä hajoaa. Lihaskunto ei vaan riitä vielä, mutta eteenpäin ollaan silti menty kesän aikana paljon. Musta on ihanaa katsoa kuinka Masan kunto on noussut ja hän jaksaa yrittää ihan täysillä koko ajan. Sellaiset "apua, en mä voi"-hetket ovat suurimmaksi osaksi mennyttä eikä Masa ole etenkään henkisesti näiden valmennusten jälkeen enää väsynyt. Eikä oikeastaan fyysisestikään paljon.
Tunnin alussa tehtiin ensin käynnissä väistöjä kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen ravissa työstettiin takajalkoja kunnolla alle. Laadukkaaseen laukkaan tarvittavia lihaksia treenattiin pääty-ympyrällä laukkaamalla ja heti laukan jälkeen kaverin piti pyytää Masaa väistämään parin askeleen ajan sisälle. Näin saadaan ulkotakajalkaa aktivoitua ja voimistettua lihaksia. Ennen laukannostoa ravissa väistettiin ulospäin, jotta saatiin sisätakajalka kunnolla alle. Tällä kertaa ennen laukkaa kaveri sai käskyn paineistaa Masaa aika paljon, jotta lihaksisto kehittyisi paremmin pitämään pyöreän muodon.
Tässä lyhyt koostevideo tunnin tehtävistä. Kuten näkyy on hetkittäin hiukan vaikeata, mutta toisaalta tällä kertaa vaadittiin jo aika paljon. Meidän mittapuulla :)
Pian on taas pieni kisaputki, kun tyttö kisaa viikonloppuna sekä esteissä, että koulussa ja Masa pääsee ensi viikolla maailmalle. Niistä lisää myöhemmin!
Onpas viime päivityksestä jo vierähtänyt tovi. Olen lomaillut ja koittanut ladata akkuja talven varalle sekä ensi viikon työreissulle, joka tulee varmittavasti kesken lomien. Mutta tätä tämä on...
Viime kisapäivityksen jälkeen Masa on jatkanut treenaamista kaverini kanssa ja minä olen keskittynyt pääasiassa maastoiluun. Poni on selvästi nauttinut täysin siemauksin päästessään tekemään "temppuja" eli harjoittelemaan vaikeampia juttuja kuin mihin minun kanssani on mahdollisuus.
Olimme hiukan harmissamme viime kisareissusta, joten otimme uusinnan heti, kun lähelle tuli koulukisat, joihin pystyimme osallistumaan. Koska viime kerralla ongelmana oli Masan tahmeus radalla päätimme mennä helpon C:n ohjelman, joka on yksinkertainen ja aika lyhyt.
Kisoihin lähdimme nyt ilman heppakaveria, mutta se ei Masaa haitannut. Lastaus ja matka onnistuivat tosi hienosti ja kisapaikalla Masa käyttäytyi täydellisesti. Oli mukavan reipas, mutta kuunteli hienosti meitä ihmisiä. Verryttely oli maneesissa eikä Masaa häirinnyt uusi maneesi tai muut valmistautuvat ratsukot, vaikka välillä tuli melkein törmäyksiä. Hieno poika! Radalla ei tällä kertaa tapahtunut ihan niin suurta hyytymistä kuin viime kerralla, vaikkei se nyt täydellisesti mennytkään. Masa oli edelleen hiukan hidas ja keskittyi hetkittäin esimerkiksi kyttäämään, mutta silti valtava muutos viime kertaan! Prosentteja tuli karvan alle 58, joihin olimme ihan tyytyväisiä, muutamaa eriävää mielipidettä lukuunottamatta. Myös paluumatka sujui hienosti.
Maastossa olemme käyneet sekä Oton että Penan kanssa ja osa reissuista on ollut aika vauhdikkaita. Laukkaa olemme vetäisseet pienellä tienpätkällä, joka on todella hyväpohjainen ja ilokseni Masa jaksaa laukata tuon puolentoista kilometrin tien päästä päähän, välillä laukkaa vaihtaen. Viimeiset pätkät joudun kyllä vielä auttamaan aika paljon, mutta suunta on oikea :)
Hanna kävi tällä viikolla pitämässä valmennuksen ja Masa oli kaverin kanssa niin taitava! Tunnilla keskityttiin jälleen perusliikkumiseen ja homma oli kehittynyt valtavasti viime kerrasta. Erityisesti laukkatyöskentelyyn on tullut valtavasti lisää voimaa ja ravissa Masa jaksaa liikkua jo tosi hienosti pyöreänä. Oikein harmittaa, kun en ottanut videokameraa mukaan.
Tässä rankemmassa väännössä olen huomannut, että on erityisen tärkeätä pitää Masalla riittävästi vapaita tai henkisesti kevyitä päiviä. Hän protestoi heti, kun kenttätyöskentelyä on liikaa (hänen mielestä), vaikka kunto on kasvanut valtavasti ja töitä voisi tehdä paljon enemmänkin sen puolesta. Tuollainen tunnin yksityistunti helteessä ei tee tiukkaa ollenkaan. En tiedä onko tämä jokin Masan ratsuikään liittyvä juttu vai luonteeseen, mutta poni jaksaa tsempata ihan täysillä, jos kokee sen miellyttäväksi. Hanna sanoikin viimeksi, että tuo hevonen menee vaikka solmuun, jos ratsastaja osaa pyytää :) Onneksi minulla ei ole kiire, mutta toisaalta olemme kyllä edenneet tässä projektissa sellaisella aikataululla mitä alunperin suunnittelinkin. Ensimmäisenä kesänä kunnon kohotusta, seuraavana talvena taitojen treenaamista ja toisena kesänä kisailun aloittamista.
Ensi viikolla minä olenkin reissussa ja Masa saa ansaitun loman. Tyttö ratsastaa muutaman kerran ja lupasin kaverille, että Masaa saa lainata maastoiluun, mutta kenttävääntöä ei ole luvassa. Uskon, että tekee hyvää hiukan sulatella viime aikojen tapahtumia :)
Tässä vielä video siitä c:n radasta, mitäs olette mieltä?
Kylläpä nyt hemmotellaan, ihanaa päästä takaisin normaalimpaan rytmiin! Kukkaro ei kyllä kiitä, mutta ei auta... Meillä oli siis eilen valmennus!
Tunti alkoi Kyrankin kirjoista tutulla neliöharjoituksella, johon lisättiin pian kulmiin voltit. Masa oli alkuun aika kankean oloinen, mutta selvästi silti viime valmennusta tasaisempi. Valmennus oli heti aamusta ja vaikka venyttelin kovin, oli omakin olo kankea. Jouduin tekemään aika paljon töitä, että sain Masan liikkumaan riittävän reippaasti ja myötäämään rungostaan. Helkky sanoi, että tämä heppa yleensä näyttää tosi pehmeältä ylälinjastaan, mutta nyt ei. Totta, yleensä Masa on paljon pehmeämpi, mutta toisaalta tuntui, että yleensä minäkin olen notkeampi. Ilokseni tilanne meni koko tunnin ajan parempaan suuntaan, joten en menetä toivoa :)
Jatkoimme oikean lavan nostamista, mutta Helkky neuvoi tekemään sen nopealla jalalla kainaloon. Vinkki toimi hyvin, mutta olin itse tosi helposti aivan liian hidas jalallani. Minusta tuntuu, että teen aina kauhean paljon kaikkea hepan selässä, mutta sitten videolta se ei näytäkään kovin kummoiselta. Toisaalta taas video paljastaa esimerkiksi käsien nostamisen laukannostossa, jota en mielestäni enää juurikaan tee. Tosi helposti jään itse puristamaan sisäreisillä, vaikka sieltä pitäisi olla käytännössä irti (ainakin tämän hepan kanssa) ja pitää vain alapohkeet kiinni. Kädet ja kyynärpäätkin seilaavat missä sattuu... Kevennän myös aivan liian korkealle, vaikka olen kuvitellut siitäkin päässeeni eroon. Miksei kroppa voi toimia niin kuin sen haluaisin toimivan??
Silti tyytyväinen voin olla, kun kuitenkin pystymme tekemään kaikkea ilman ongelmia ja nostamaan laukat (vaikka nyt ne tulevat jännittyneesti) sekä laukkaamaan siellä missä haluan eli ratti löytyy. Ei ollut vielä vuosi sitten itsestäänselvyys. Muutenkin on tuo Matti vaan mun mussu, juuri minulle täydellinen hevonen! Ensi viikolla kaverini testailee Masaa enemmän ja lähdemme luultavasti kisoihin! Jännää!
Tässä videokooste valmennuksesta. Loppuun oli pakko lisätä videota Otosta valmennuksen aikana ;)
Viime viikon rokotuksen jälkeen Masalla oli muutama päivä vapaata ja nyt olemme palailleet takaisin normaaliin treeniin. Kaikki on sujunut oikein hyvin ja eilen sain taas niin hyvän mielen laukannostoissa, kun homma onnistui melkein ajatuksen voimalla! Laitoin eilen satulaan kauhukahvan, joka auttoi yllättävän paljon pitämään käteni paikoillaan ja Masan luottamaan tuntumaan paremmin. Ehkä se auttoi nostoissakin, sillä jouduin miettimään tosissani tekeväni kaiken istunnalla. Oli muuten taas yllättävän vaikeata kevennellä ja tehdä ympyröitä, kun kädet olivat paikoillaan...
Pienestä hiljaisuudesta huolimatta meille kuuluu hyvää! Ihana ja rentouttava pääsiäsloma takana ja voi mikä ihana ongelma kentällä nyt on; kuiva hiekka pölisee! Viime päivityksen jälkeen olen hämmästellyt Masan muuttunutta olemusta, syyksi en keksi mitään muuta kuin ne chian siemenet. Teen niistä oman postauksen vielä... Maastossakin pääsimme pitkästä aikaa käymään kunnon lenkillä, mutta vain käyntilenkillä intopiukeiden ponien vuoksi :)
Viime päivityksen jälkeen tyttö on ratsastanut Masalla muutamaan kertaan. Ponin innokas olemus muistutti, että hyppääminen tekisi lihaksistolle (ja päälle) tosi hyvää, joten tyttö on nyt hypännyt kahteen kertaan esteitä ja ratsastanut muuten muutamaan kertaan reipasta laukkaa ympäri kenttää. Tyttö on kehunut Masan olevan tosi kiva, kun virtaa löytyy nykyään enemmän. Jos kunto saadaan kohdalleen, voisivat kuulemma käydä joskus jossain pienissä kisoissakin. Vielä nyt Masa ei jaksa kuin ihan pari hyppyä ja väsähtää.
Estevalkulta saimme vinkin, että aikuiseksi päässeen hepan on helpompi ymmärtää pystyt kuin ristikot, joita olemme menneet aiemmin. Muutenkin hän muistutti, että aikuisen hevosen kanssa tekemisen pitää olla kivaa, sillä aloitteleva aikuinen ei enää hyppää, jos se on hiukankin epämiellyttävää. Tämä on ollut ohjenuorani Masan kanssa touhutessa yleisesti, mutta kiva saada varmistusta ammattilaiselta, että oikealla linjalla ollaan. Hän suositteli testaamaan suhteutettuja nuorten hevosten väleillä eli 17,5m ja neljällä laukka-askeleella. Niitä tyttö hyppäsi eilen ja onnistui, vaikka Masa oli aika ihmeissään. Aiemmin on hypyt olleet aina yksittäisiä ja ensimmäisellä kerralla toisen esteen lähestyessä Masan ilme oli kyllä hauska! Eilen hypyn jälkeen Masa sai pienen namin minulta ja oli niin tyytyväinen osaamisestaan :)
Lähitulevaisuuteen kuuluu enemmän maastoilua ja hyppäämistä säännöllisemmin. Toiveissa olisi päästä estevalmennukseen Masan kanssa (tyttö siis), mutta tarkoituksena on ottaa varovaisesti vain muutamalla hypyllä alkuun, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Minä olen päässyt muutamaan kertaan Penan selkään ja on se vaan aina yhtä ihana heppa! Todellinen opetusmestari *sydän*
Alta löytyy video ensimmäiseltä hyppykerralta.
Tyytyväiset ponit lounaalla
Tässä laatikko on vielä melkein ehjä, ei ole enää...
Flunssa alkaa olla taltutettu ja satulaan olen päässyt takaisin jo pariin kertaan. En ole vuosiin ollut niin kipeänä kuin nyt enkä ole tainnut olla yhtä pitkään ratsastamatta kunnolla kolmeen vuoteen (Pena on ollut meillä nyt kolme vuotta!) *sydän* Kaikkiaan viisi ratsastusta kolmeen viikkoon, eikä valmennusta lukuunottamatta hömpöttelyä kummempaa. Poni on ollut paljon vapaalla. Onneksi ei ole virtaa keräävä tyyppi, mutta pieni masu on tullut... Eiköhän se lähde pian liikkeelle :)
Pientä rakennekuvaa eiliseltä
Paavikin on päässyt ulkoilemaan. Inhoaa sitä syvästi :)
Eilen kävimme maastossa kävelylenkillä ja oma oloni oli vielä hutera. Tänään fiilis oli parempi ja Masakin tuntui paremmalta, erityisesti lopussa käveli normaalin tuntuisesti eikä enää viitsinyt pelätä jokaista pikkulintua. Sain serkultani haasteen jo reissuni aikana, mutta vasta nyt pystyin miettimään toteutusta. Ei mitään extremeä, vaan mukava ja rentouttava sunnuntaimaasto poikain kanssa, vaikka Jillan haaste hiukan asetti paineita.... Eikös tämän haasteen tarkoituksena ollutkin, että tehdään jotain kivaa eikä meille hengenvaarallista??
Tämä oli hiukan pidempi versio, koska tähän on kiva itsekin palata myöhemmin.
Salaa toivon, etteivät haastetut tartu haasteeseen ja saan pullon proseccoa ;)
Viime aikoina Masan kanssa ratsastaminen on ollut silkkaa nautintoa; poni on ollut tyytyväinen, notkea ja reipas. Viime viikolla ratsastin samaan aikaan kahden hienon puoliverisen ratsun kanssa ja laukkailin muina miehinä maneesissa, aiheuttamatta paniikkia! Masa on liikkunut etenkin laukassa niin hyvin ja pehmeästi, että on tehnyt mieli itkeä. Joten pyysin tytön kuvaamaan ratsastusta lauantaina. Ja voitte varmaan arvata miten kävi... Mikään ei onnistunut!
Video tuli kuitenkin kuvattua, joten tässä sitä on. On tuossa laukassa silti jotain uutta potkua, kun vertaan aikaisempiin videoihin, vaikka tuntuikin nyt tosi huonolta pitkästä aikaa. Huomaa hyvin kuinka paljon helpompi on itse istua, kun rytmi tulee hevoselta luonnostaan (miten tässä ei nyt käynyt) ja koska minä heilun, on Masa epävarmempi. Voi mikä noidankehä!
Videolla on myös muutakin seikkailua ;)
Viime aikoina Masan laukka on siis tuntunut melkein ilmalennolta, niin mukavan ilmavalta ja kevyeltä! Eilen sain kokea ihan oikean ilmalennon, kun Otto otti ja lähti. Minä jäin roikkumaan ohjista ja raahaudun perässä maneesin hiekalla. Olimme ratsastamassa maneesissa, kun tallin uudet asiakkaat ajoivat kopin kanssa pihaan. Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, alkoivat he lastata heppoja ulos kamalan metelin kera. Kummatkin pojat säikähtivät kunnolla, mutta tyttö sai pidettyä Penan aika hyvin. Otto puolestaan lähti pukkilaukkaa maneesin toiseen päähän ja toisessa pukissa minä lensin. Enpä ole pitkiin aikoihin tippunut hepan selästä, enkä ole kyllä tuollaisessa pukkirodeossakaan ollut. Vaikka jalka jäi Oton alle, ei mustelmaa pahempaa sattunut. Tänään on kyllä niskasta huomannut, että vauhdilla tultiin alas :(
Mahtava valmennus takana! Ja jo huomenna pääsen uuteen, Hannakin tulee jo perjantaina uudestaan eli kyllä meitä nyt hemmotellaan :)
Tässä näkyy uutta, hienoa klippausta ;)
Aloittelimme tosi perusjutuilla eli pysähdys-käyntisiirtymillä. Pysähdykset onnistuivat hyvin, mutta käynti piti olla tarmokkaampaa. Hanna muistutti, että vaikka tarmokkaasti liikkuminen on vaikeata, jos paikat on vähänkään jumissa on tärkeämpää vaatia liikettä ensin ja tehdä töitä laadukkaasti, vaikka vain kahden askeleen ajan. Seuraavaksi tehtiin käynti-ravisiirtymiä.
Masa on ollut jonkin verran jäykempi oikeasta kyljestään ja sain vinkin käyttää raippaa hyvin kevyesti, mutta nopeasti naputtamalla pohkeen kohdalle kylkeen, kun teen puolipidätettä. Heti kun Masta antoi periksi taipumalla, lopetin naputuksen ja kiitin. Ei tarvinnut montaakaan kertaa, kun Masa notkistui ja liikkui selkeästi paremmin rungon läpi. Vasemmalla vastaavanlainen naputus pitikin tehdä lavalle, sillä siltä puolelta Masa kyllä taipuu kyljestä ja niskasta, mutta jäykistelee lavastaan. Raipalla oli tarkoituksena vain huomauttaa, eikä missään nimessä käyttää voimaa. Käytännössä läpi valmennuksen, vaikka tehtiin hetkittäin Masalle vaikeita juttuja, poni pysyi todella pehmeänä ja kevyenä.
Samoja siirtymisiä harjoiteltiin tekemällä voltit jokaiseen kulmaan käyntiä ja ravia vaihtelemalla, siirtymiä tehtiin niin suorilla kuin volteillakin ja pitkällä sivulla piti ottaa muutaman askeleen pidennys ravissa. Masa oli todella mukavasti kuulolla ja taipui alun jumppailun jälkeen hyvin. Lopuksi laukattiin keskiympyrällä. Videollakin näkyy, että laukan jälkeen tein (erityisesti vasemmassa kierroksessa) kiemurtelua ravissa, jotta sain Masan taas joustamaan rungostaan. Laukan jälkeen poni on helposti hiukan jäykkä lavoistaan ja lintsaa. Hanna kehui, että Masan laukka on paljon aikaisempaa voimakkaampaa, vaikka rehellisesti on sanottava, että parempiakin laukkapätkiä on omassa treenissä ollut.
Videon sain muokattua uuden ohjelman avulla, vielä hiukan hakusessa miten se toimii parhaiten. Poni ei tuntunut aina ihan hyvältä, mutta ei se silti pahalta näytä. Hanna sanoi, että minä olen tullut paljon nopeammaksi omien apujeni kanssa ja sen allekirjoitan täysin. Erityisen tyytyväinen olen itse siihen, että monessa kohtaa olin kiitoksen ja korjauksen kanssa noin sekunnin Hannaa etuajassa eli olen oppinut kuuntelemaan hevostani paremmin ja tunnistamaan oikeita ja vääriä juttuja. Tuntuu, että pikkuhiljaa opin koko ajan paremmin käyttämään käsiäni ja jalkojani toisista erillisinä apuina, ja lisäksi pystyn käyttämään raippaa monipuolisemmin. Mutta onhan tässä silti vielä paljon opittavaa! Onneksi, muuten saattaisi käydä tylsäksi :)
Nyt on taas aika laittaa kulunut vuosi pakettiin ja muistella hetki menneitä. Täältä löytyy viime vuoden vastaava postaus, jonka kautta pääsee myös sitä edeltävään koosteeseen. Koosteen loppuun olin kirjoittanut toiveeni: Vuodelle 2013 toivon samanlaisia onnistumisen tunteita, mielenkiintoisia valmennuksia ja vauhdikkaita maastoreissuja kuin kuluneena vuonnakin. Toivon, että löydän yhä vahvemmin minun tapani ratsastaa ja olla hevosten kanssa. Että uskallan luottaa enemmän siihen omaan tunteeseen ja ymmärtää milloin liikumme liikaa omalla mukavuusalueella, ja milloin on aika rikkoa rajoja. Masan kanssa toivon kehittyvämme niin, että laukat nousevat kentälläkin pyytäessä (kumpikin laukka) ja pitämään rentouden askellajista riippumatta. Toivon, että voisimme ottaa harjoitteluun mukaan myös puomit ja pienet esteet. Tytölle ja Otolle toivon paljon onnistuneita kisasuorituksia ensi kaudelle, ehkäpä jopa aluetasolla!
Tammikuu
Aivan kuun alussa Otto pääsi kärryhommiin. Olin ollut siinä uskossa, että Otolla on nuorena ajettu paljonkin, mutta luultavasti olin ymmärtänyt asian väärin. Onneksi se ei haitannut, vaan Otto toimi kärryn edessä kuin vanha tekijä. Etenkin ravi parani kärryttelyjen avulla huimasti!
Tammikuussa Masalla alkoi olla selkeämmin ongelmia lapojen kanssa, erityisesti oikea lapa oli jumissa ja se vaikutti etujalkojen liikkeeseen. Myös takana polvet ja kintereet reagoivat jonkin verran keräämällä nestettä.
Tilanne äityi pahemmaksi ja ensimmäistä kertaa tämän hevosen kanssa mietin, että miten selviämme, kun en minä oikeasti tiedä nuorista hevosista mitään. Oliko tämä sittenkin liian kova pala minulle?
Muuten kuukauteen kuului pitkiä maastolenkkejä ja hankitreeniä. Annoimme poikien kaahata maastossa aina täysillä ja vasta, kun mukana oli muitakin ratsastajia tajusin, ettei Masa osaa mennä hitaampaa laukkaa ollenkaan :)
Otto innoissaan
Tammikuussa meidän treenit näyttivät näin hienolta...
Helmikuu
Satulan kanssa säätämistä, kun "väliaikaissatula" selvästi kipeytti ponin selän. Testaisin myös joustorunkoista satulaa, josta Masa kyllä tykkäsi alkuun kovastikin. Itse en vaan osannut siinä istua kunnolla ja päädyimme lopulta tavalliseen koulusatulaan. Kuun lopussa Masa liikkui taas pidemmän tauon jälkeen mielellään ja suurimmaksi osaksi rentona. Hehkutusta oli lopulta paljon :)
Ihania, pitkiä maastoja
Treenausta kuun lopulla
Maaliskuu
Puoli vuotta Masan kanssa tuli täyteen! Pojan kunto nousi kohisten ja hommia pystyi tekemään aiempaa täyspainoisemmin. Suurta tasapainottelua kuitenkin vaati löytää sopiva rytmi treenaamiseen ja maastoiluun, sillä liika kenttätyöskentely näkyi heti motivaatiossa.
Valmennuksessa sain ensimmäistä kertaa laukattua hyvän pääty-ympyrän, aika mahtavaa! Sen jälkeen laukkaan löytyi taas uusia vaihteita ja muutenkin poni tuntui normaalilta, notkealta itseltään.
Otto väläytteli valmennuksessa selkeästi parantuneita askellajejaan, maastoilu teki hyvää myös Otolle! Tytön kisakausi starttasi kuun lopulla seuratasolla 70 ja 80 luokissa, joista kummastakin tuli puhtaat radat ja ruusukkeet.
Maaliskuussa meidän pojat laitettiin ensimmäistä kertaa samaan tarhaan, ja siellä ovat edelleen.
Parhaimmillaan riimuja meni yksi per päivä, tässä taas joku vanha varariimu...
Otto kävi myös koulukisoissa, vaikka luulikin olevansa estekisoissa
Huhtikuu
Kevättä ilmassa! Kenttä alkoi sulaa ja maastolaukat onnistuivat. Valmennuksissa ja muutenkin Masa liikkui hyvin, mutta kiikutti minua kerran kentällä ihan kunnolla, loikaten lumikinosten yli pois. Käsittelykurssilta hain lisäoppia maastakäsin toimimiseen ja pieni kurinpalautus omistajalle tekikin hyvää :)
Huhtikuussa ymmärsin, että minun pitää tämän hevosen kanssa olla oikeasti läsnä ja kuunnella, sillä niillä kerroilla kun maltoin niin tehdä, toimi Masa kuin ajatus.
Loppukuusta alkoi uusi satula liikkua ja satulointi olla vastanmielistä, selkä muutti muotoaan vauhdilla. Ihottumaloimi oli pakko laittaa, kun kesä tuli vauhdilla.
Työskentely alkoi onnistua
Ihania maastoja!
Maastakäsin treenaamista
Toukokuu
Satulan kanssa säätäminen jatkui, testailin ensimmäistä väliaikaissatulaa ja laitoin romaania. Uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ratsastamaan kunnolla ilman satulaa ja Masa liikkui valtavan rentona. Ulkomailta tilaamani geeliromaani eteen sekä muotoiltu satulavyö helpottivat tilannetta ja pääsin taas ratsastamaan kunnolla.
Kevään ensimmäisillä maastolaukoilla kummatkin pojat kävivät kierroksilla ja ensimmäistä kertaa Masa oli välittämättä avuistani pätkääkään. Onneksi reissuista selvittiin silti ilman vaaratilanteita. Muuten lämpöiseen toukokuuhun kuului reippaita maastoiluja, joista suurimmalla osalla Masa oli erittäin hyvin kuulolla.
Leivän avulla totuttelin Masaa pesuun ja se tuntuikin olevan persolle suomipojalle se paras kannustin.
Tyttö starttasi Otolla ensimmäiset aluekisansa 90-luokassa, josta tuli heti sijoitus, samoin kuin aiemmasta 80-seuraluokasta!
Satumetsä
Ilman satulaa rentoa menoa
Otto kiitää kisoissa
Kesäkuu
Laadukas Snuggyhoodsin ihottumaloimi piti Masan ihottumaa kurissa, maastoilimme paljon ja valmentauduimme. Hanna ratsasti pyynnöstäni Masan ensimmäistä kertaa ja yllättyi. Minä seurasin itku kurkussa kentän laidalta hienon poikani menoa :) Ensimmäisen ratsastuksen jälkeen Masa liikkui huomattavasti paremmassa tasapainossa kuin aiemmin ja toisen Hannan ratsastuksen jälkeen ero oli jo huima. Edistyimme lyhyessä ajassa ihan valtavasti!
Tyttö kävi taas kisaamassa tuoden kotiin jälleen sijoituksen alue90-luokasta.
Robin Hood ja kaveri
Kummatkin nauttivat
Matti osaa, kun ratsastaja osaa
Kiitoravia maastossa
Heinäkuu
Alkukuusta yksi tärkeistä etapeista ylitettiin, sillä Masa hyppäsi esteen! Paljon kehuja ja poni oli ihan ihmeissään, ehkä jopa hiukan innostunut :) Seuraavalla kerralla (video) hyppääminen onnistui jo hyvin, vaikka takajalat olivatkin hetkittäin solmussa.
Maastossa kunnon kasvamisen huomasi ehkä parhaiten, useamman kilometrin ravihölkkä onnistui leikiten ja ojien yli hyppiminen oli ponin mielestä ekstrakivaa. Masa oli elämänsä kunnossa ja vaikka edelleen hiukan lihasköyhä, silti muuten lihavuuskunnoltaan erinomaisessa mallissa.
Tyttö oli Oton kanssa estepainotteisella leirillä, testasi maastoesteitä ja kävi aluekisoissa hakemassa taas sijoituksen 90-luokasta.
Rakennekuvaa heinäkuulta
Elokuu
Kuun alussa juhlimme Masan kanssa synttäreitä ja tyttö kävi Oton kanssa maastoestevalmennuksessa, todeten ettei se sittenkään ole hänen lajinsa. Valmennus kyllä meni hienosti, mutta ymmärrän hyvin, sillä maastoesteillä ei ole varaa virheisiin.
Itse olin ihan hölmön rakastunut hevoseeni ja nautin täysin siemauksin kaikesta tekemisestä Masan kanssa. Hieroja, joka on ollut mukana ihan alusta saakka, kehui Masan kuntoa. Ei olisi kuulemma uskonut, että olemme näin pitkällä vain vajaassa vuodessa. Minä suunnittelin treeniohjelmaa innoissani ja tulevaisuus näytti mahtavalta.
Maastoestevalmennuksessa
Mun rakkaus!
Syyskuu
Heti alkukuusta pääsin uuden tuttavuuden valmennukseen ja poistuimme rankasti mukavuusalueeltamme. Silti kokonaisfiilis tunnista oli ihan mieletön, me todella olemme edistyneet! Jo pelkästään se, että Masa jaksoi ja teki mielellään oli mielestäni huimaa. Kävimme sänkkärillä ja Masa oli kauhuissaan, eihän näin epätasaisella pohjalla voi laukata... Hannakin kävi ratsastamassa ja opetti ponille väistöjä, lopussa väläyttelivät keskiraviakin!
Ruokintaan tehtiin suuri muutos, kun Otto ei kevyemmänkään jakson jälkeen tuntunut normaalilta. Kummallekin lisättiin aika paljon väkirehua ja se auttoi, sillä hevoset piristyivät silmissä. Hevosjalostusliiton nainen kävi mittaamassa Masan ja ponista muuttui 149 senttiä korkea hevonen.
Meidän ensimmäine vuosi tuli täyteen enkä vaihtaisi päivääkään pois!
Likomärkä ja väsynyt, mutta onnellinen
Ihania sänkkäriratsasteluita
Lokakuu
Heti kuun alussa tipahdin pilvilinnoistani, ratsastukset olivat yhä useammin aika kamalia, vaikka mukaan mahtui edelleen niitä hyviäkin kertoja. Maastossa ruokintamuutos näkyi selvemmin, sillä laukkapätkien pituus kasvoi. Hieronnassa poni sai kuitenkin "puhtaat" paperit eikä mitään suurta jumia ollut missään. Hieroja kyllä totesi, että Masa reagoi aika herkästi ja minä kuuntelen häntä herkästi, ehkä pienetkin jutut tuntuvat meistä isoilta.
Teimme vihdoin kisadebyyttimme oman tallin harkkakisoissa raviluokassa. Vaikka tulos ei ollut kummoinen, olin silti enemmän kuin tyytyväinen suoritukseemme. Kummankin ensimmäiset kisat ja selvisimme ilman suuria mokia, itse muistin jopa hengittää ja ajatella ratsastustani. Vihdoinkin vuonna 2012 alennusmyynneistä ostamani kisahousut pääsivät käyttöön, mutta niinhän minä viime vuoden yhteenvedossa lupasinkin :)
Kisoissa Masa oli todella haluton liikkumaan, samoin kuin seuraavana päivänä palauttavalla peltolenkillä, joten oli pakko myöntää, että uusi satula on saatava.
Rakkaat ponit
Rata ohi!
Peltorentoutumista
Marraskuu
Satuloiden testailua ja kevyttä menoa. Vanha satula liikkui niin paljon, ettei sillä pystynyt enää ratsastamaan ja se kipeytti myös minun lonkkani. Testissä oli yhteensä kolme satulaa, joista kaksi Barnsbyä tuntui alkuun sopivan, mutta parin ratsatuksen jälkeen Masa ei suostunut liikkumaan. Ilman satulaa ratsastaessa taas tajusin miksi meillä on ollut haasteellista kaikkien satuloiden kanssa, Masan lavat tulevat todella taakse ja ovat voimakkaat. Satulan pitää siis antaa paljon edestä tilaa. Postissa minulle tuli kaksi Prestigen D1:stä ja tunsin löytäneeni sen oikean!
Maastakäsin touhutessa hoksasin, että Masasta on tullut aikuinen :)
Mammutti herkuttelee
Joulukuu
Uusi satula sopii ja Masa liikkui mielellään, ensimmäinen valmennus meni valtavan hyvin. Ihanaa taas ratsastaa kunnolla! Ponin kunto on kyllä huonontunut näinkin lyhyessä ajassa aika paljon eikä kovin paljon voi vaatia. Eiköhän tilanne palaudu aika pian... Sama satula sopii myös Otolle, joka onkin väläytellyt taas ihan uusia ulottuvuuksia ratsastaessa.
Alkukuusta Masa ähkyili, mutta siitä onneksi selvisimme säikähdyksellä. Muuten meillä on ollut aika rento ja kevyt joulukuu.
Peltoratsastelua
Joulumaasto
Kokonaisuudessa vuodelta 2013 olen saanut juuri sitä mitä odotinkin. Olemme maastoilleet paljon ja touhunneet rakkaiden heppojen kanssa. Tyttö ja Otto ylittivät odotukset ja pärjäsivät hienosti aluetasolla. Minä saan laukat nostettua, yleensä täysin ongelmitta juuri haluamassani pisteessä ja hyppäämistäkin Masa pääsi testaamaan. Rentous on liikkeessä mukana aina silloin kuin satula sopii, huonosti istuvaan satulaan Masa reagoi voimakkaasti.
Vuodelle 2014 en ole aiempaa erityistä, toivon mukavia maastoreissuja ja pää jäässä laukkaamista :) Haluaisin itse oppia hyppäämään ja saamaan lisää tasaisuutta Masan kanssa ratsastukseen. Hannan valmentautumispäivässä kirjasin itselleni tavoitteeksi ensi kesänä startata harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tyttö ja Otto puolestaan tähtäävät kansalliselle tasolle poni- ja suokkiluokissa, mutta tärkeimpänä on saada lisää rutiinia alue90-tasolle. Hevosten ehdoilla tässä mennään eikä kisamenestyminen ole meille kummallekaan tärkeätä.