Näytetään tekstit, joissa on tunniste varusteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste varusteet. Näytä kaikki tekstit

torstai 27. marraskuuta 2014

Voihan satula!

Sitten viime postausten olemme tehneet suurempia muutoksia poikien satuloihin. Toppaaja totesi, että Penan koulusatula ei sovikaan hänelle ollenkaan ja hiukan ennen sitä huomasimme, ettei myöskään Penan oma estesatula sovi vaan tekee herrasta etupainoisen ja jäykän. Niinpä tyttö on ratsastanut koulutreenit Masan prestigellä viime ajat ja voi pojat, kun on papparaisen liike parantunut! Estetreenit on taas menty Oton estesatulalla ja hyppytunnit ovat menneet todella hienosti! Kuvittelin Masan satulaongelmien myötä ymmärtäväni jo jotain satuloista, mutta ei... Kai sitä itse on vaan liian lähellä eikä näe metsää puilta.

Penan koulusatula oli onneksi laadukas itävaltalainen penkki, joka kelpasi läheiseen ratsutarvikeliikkeeseen ja saimme tehtyä hiukan ostoksia. Nyt Pena pääsee lämmittelemään ennen ratsastusta BOT:in loimen alle ja se on myös auttanut valtavasti, verkassa on alla paljon notkeampi heppa. Samalla, kun olemme säätäneet Penan satulan kanssa ajattelin käydä läpi myös Oton satulat ja totesin, ettei myöskään Oton koulupenkki sovi sille hyvin. Tällä hetkellä Ottokin kulkee parhaiten Masan prestigellä. Ja voi kuinka ponin liike on parantunut! Aiemmin pääsatulana ollut estesatula ei ole ollut paljoakaan selässä ja ne harvat kerrat, kun sillä on menty, liike on selvästi koulusatulaa huonompi. Nyt poni onkin myynnissä ilman satulaa; estesatula jää Penan käyttöön ja koulusatula lähtee eteenpäin. En halua, että seuraavalle ostajalle käy samoin kuin meille kävi Penan kanssa. Kuvittelimme melkein neljä vuotta (!), että satula on tosi hyvä ja vaivalla herralle sovitettu, vaikkei satula ole koskaan voinut olla täysin sopiva. 

Älä häiritse meitä!
Tässä välissä Pena ja Otto on hoidettu hieronta/akupunktio/laser/kraniohoidolla ja sekin on varmasti osaltaan auttanut kummankin kanssa. Otolta löytyi enemmän jumia ristiselän alueelta, mutta jumit aukesivat hyvin ja Pena puolestaan sai erittäin hyvät paperit. Hieroja sanoi, että harvoin on tämän ikäistä hevosta, jolla ratsastetaan koko ajan, mutta jolla ei ole mitään jumeja lihaksistossaan. Aivan mielettömän hyvältä tuntui kuulla kehuja! Me ei olla sitten vain keskenämme kuvitelleet edistymistä :) Ainoa mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on, että Penan takapolvet ovat löysät ja jotta tulevaisuudessakin heppa pysyy kunnossa, pitää lihaksistoa ylläpitää ja kehittää. Hankitreeniä suositteli lämpimästi. Kunpa tulisi lunta tänä talvena!

Hanna kävi meitä ilostuttamassa viime viikolla ja nyt tulossa jo uudelleen ensi viikolla. Jee! Menin itse ja meillä meni tosi hyvin, eikä pelkästään minun mielestä. Hanna sanoi, että nyt päästiin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan tekemään töitä, siis minä ja Masa. Laukassa teimme tuttua samaa harjoitusta kesältä: laukka nostettiin sisätakajalan väistön jälkeen ja laukan jälkeen väistettiin heti ulos. Suosittelen testaamaan, tosi hyvä harjoitus! 

Tyttö meni Penalla älyttömän hienosti ja harjoittelivat hiukan vaikeampia juttujakin kuten käynti-vastalaukkasiirtymisiä ja keskiraveja. On tuo Pena vaan ollut meille lottovoitto, niin hyvä luonne ja niin paljon opetettavaa. Alla on video parin viikon takaisesta estevalmennuksesta. Nyt alkaa hyppääminenkin sujua jo aika kivasti :)




Vihdoin meidän pitkä odotus on ohi ja meille saapuu huomenna kaksi ihanaa bengalin pentua!

Sisko ja sen veli


torstai 30. lokakuuta 2014

Valkkua, hierontaa ja satuloita

Maastoonkin ollaan päästy!
Edellisviikolla pääsin Hannan silmän alle tytön kanssa kaksin ja meillä meni hienosti, vaikka etukäteen vähän jännitin. Onhan minun viime valmennuksesta kulunut ihan älyttömästi aikaa. Kerroin Hannalle, että meillä on ollut pieniä vaikeuksia sen oikean lavan kanssa enkä ole ihan varma pitäisikö Masaa jo kuskata johonkin lisätutkimuksiin klinikalle. Hanna totesi, että nyt sitten jumpataan ja jos heppa ei tällä parane vaan pahenee, pitää se tutkia kunnolla.

Teimme alkuun väistöjä ja ravissä ympyröitä. Minun piti olla tarkkana, että oikeasti ratsastan Masan läpi enkä vain pompi selässä ja toivo parasta. Jouduinkin tekemään aika paljon töitä, mutta se myös kannatti, Masa on liikkunut tuosta valmennuksesta saakka aiempaa paremmin. Hyvillä mielin voin siis sanoa, että hevonen ei ole oikeasti kipeä vaan ne pienet jumit ovat lihaksista lähtöisin.

Hannan tunnin pääteemana oli tehdä ympyrällä väistöä ulospäin niin, että hevonen astuu sisäjalalla kunnolla alle ja tulee kunnolla ulko-ohjalle. Tämä oli valtavan hyvä harjoitus etenkin minulle, sillä ongelmana on usein liian löysä ulko-ohja ja liian hitaat pohkeet. Etenkin sen hankalamman vasemman jalan kanssa jouduin tosissani tekemään töitä, etten jäänyt puristamaan vaan käytin pohjetta nopeasti ja terävästi. Tässä valmennuksessa minulla oli ekaa kertaa kannuksessa jalassa (täysin ensimmäinen kerta koskaan oli päivää aiemmin!) ja ne kyllä helpottivat tosi paljon. Minulla on huono tapa olla hidas, mutta kannuksen vuoksi jouduin keskittymään todella paljon enemmän jalkoihini ja pystyin samalla myös olemaan terävä. Enkä uskaltanut jäädä puristamaan :)

Teimme oikeastaan koko tunnin samaa harjoitusta. Ensin pelkästään käynnissä ja kun käynti alkoi sujua, myös ravissa, sitten sekaisin ravissa ja käynnissä ja lopulta myös ennen ja jälkeen laukan. Masa oli hienosti kuulolla ja suoristui tosi hyvin. Tätä olen nyt varioinut omaan ratsastukseen myöhemminkin ja on ihan huippu harjoitus!

Viime viikolla Masa myös hierottiin tavalla, joka oli sekoitus perinteistä hierontaa ja kraniohoitoa. Ponista ei löytynyt mitään selkeätä huomautettavaa, ainoastaan se oikea lapa ja oikea kaula olivat jonkin verran jumissa. Syyksi epäiltiin vain sitä, että jokainen hevonen on aina toispuoleinen ja nyt jumitus on vain saattanut kasautua pidemmältä ajalta. Oli jännä nähdä kuinka Masan hermotus toimi, sillä kaulaa oikealta puolelta hoidettaessa Masa alkoi nykiä oikeata etujalkaa ja hetken päästä kuopi sillä hetken ennen kuin rentoutui kokonaan. Hän sanoi, että suoraan ei voi sanoa satulan olevan epäsopiva, mutta vika saattaa olla siinäkin. Selkeitä kipupisteitä ei löytynyt. Minua eniten huolestuttaneet oikean etujalan alaosa ei saanut hoitajaa huolestumaan. Kaviossa tai kavionivelessä ei ole kuulemma vikaa, koska se heijastaisi kohtiin, joissa ei nyt ole ongelmaa. Ihana kuulla!

Eilen meillä kävi tallilla vielä satulantoppaajakin, joka tsekkasi Masan ja Penan satuloiden sopivuuden. Olemme luulleet, että Penan koulusatula on tosi hyvä, mutta kaipaisi nyt vain villojen vaihdon. No, tuomio olikin, että satula on aivan liian kapea eikä villoja kannata vaihtaa ollenkaan. Muuten satula istuu ihan kivasti, mutta se on rungoltaan liian kapea ja kipeyttää siksi selkää. Viimeksi hieronnassahan pieni jumitus selästä löytyi juuri siitä rungon kohdalta. Yllättäen Masan Prestige sopii Penan omaa satulaa paremmin hänelle, joten tyttö saa ainakin testata ratsastaa sillä muutamia kertoja. Kummallekin pojalle Prestige on silti aavistuksen liian kapea rungoltaan. Satulantoppaaja epäili, että Masan oikean lavan ongelmat saattavat johtua juuri vaikkei rungon kapeudesta huolimatta satula mistään selkeästi painakaan. Koska satula on hiukan liian kapea rungoltaan, pääsee se liikkeessä liikkumaan vinoon ja siksi heijastuu oikeaan lapaan. Valittettavasti nyt on sellainen tilanne, ettei satulakaupoille päästä ennen kuin jotain tapahtuu myyntirintamalla. Otto on siis edelleen myymättä, ei kukaan kaipaisi ihanaa suomenhevospollea, jolle käy kaikki??

keskiviikko 25. kesäkuuta 2014

Täti maastoilee

Rentouttava ja ihana juhannus takana. Kelit eivät todellakaan olleet mieleiset, mutta juuri niiden vuoksi juhannuksesta kuoriutui tosi mukava; lauantaina istuin hyvällä omallatunnolla melkein koko päivän sohvalla viltin alla ja luin kirjaa. Nyt tiedän totuuden Harry Quebertin tapauksesta! Vaikka kirja ei mikään kirjallisuuden helmi ollutkaan, on se erittäin taitavasti kirjoitettu, koukuttava kirja, joka oli pakko lukea käytännössä kerralla läpi.

Viime torstaina pääsi Masa maailmalle, kun pakkasimme ponin autoon ja suuntasimme läheiselle tallille ratsastamaan. Tarkoituksena oli tsekata tulevia kisoja ajatellen miten poni reagoi ratsastukseen uudessa paikassa ja ilokseni se meni juuri niinkuin pitikin. Masa oli mukavan reipas, ehkä hiukan pörheä, mutta silti hienosti kuulolla. Kenttä oli jaettu kahtia ja toisella puolella oli ratsukko hyppäämässä, sekään ei aiheuttanut kummempia katseita. Ainoa mikä ponia jännitti oli kentälle mentäessä roskis (siitä tuo eka kuva) ja loppukäynneillä pikkulintu :)

Matkat menivät hienosti, sillä niin lähtiessä kuin palatessakin Masa käveli koppiin suorilta epäröimättä. Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun Masa pääsi liikkeelle, aiemmat kerrat ollaan harjoiteltu vain lastaamista. Selkeästi tämän hevosen kanssa tuo rauhassa eteneminen makupalojen kanssa on toiminut parhaiten, eli ei painetta mistään suunnasta, mutta positiivinen palaute oikeasta. Monessa asiassa olen huomannut, että paine saa pojan lukkoon ja nopein tapa on tavallaan saada heppa vakuuttuneeksi, että tehdään hänen ehdoillaan, rauhassa.

Juhannuksena kävimme levitetyllä satulalla maastoilemassa ja se istui selvästi paremmin kuin aiemmin! Jee! Satulan levittäminen onnistui juuri niin nopeasti kuin uskalsin toivoa ja sentin levittäminen näyttäisi olevan riittävästi. Kovin montaa ratsastuskertaa ei toki ole vielä takana, mutta satula istuu hyvin ja Masa liikkuu mielellään. Oma istuntakin pysyi paljon vakaampana ja painopiste selvästi enempänä.

Kisoihin valmistautuessa kaveri on nyt hoitanut kenttätyöskentelyn ja minä maastoilut. Se sopii paremmin kuin hyvin; minä tykkään, kaveri tykkää ja Masa tykkää. Tässä eräänä päivänä maneesissa mentäessä Masa liikkui niin hienosti, että harmitti, kun en ollut videokameran kanssa paikalla. Jostain syystä maneesi sopii Masalle, siellä poika keskittyy ulkoilmaa paremmin ratsastajaan. Hetkittäin laukka oli mieletöntä ja laukkalävistäjällä tuli puhdas vaihtokin, tosin vahingossa. Mutta vaihtoon riitti se, että ratsastaja hiukan heilahti...

Poni on ollut itseasiassa tosi tyytyväisen oloinen nyt kun on päässyt oikeasti hommiin, onneksi on tuollainen kultakimpale-kaveri, joka ymmärtää herkkis-Masaa! Tämä täti on nyt jättäytynyt mielellään taka-alalle "heppahoitajaksi", joka puunailee ja laittaa ponin kuntoon ratsastajalle, ja hoitaa ne maastoilut.

Jaa siis tonne? No en varmana mene!

Loppukäyntejä tyytyväisenä

Onpas täällä nätit maisemat!

Ja taas se mamma haluaa jotain selfieitä räpsiä, huoh!

tiistai 8. huhtikuuta 2014

Messuviikonloppu

Heppamessut taas takana ja mukaan tarttui muutama uusi hankintakin, vaikkei niitä etukäteen ostoslistalle päässeitä saappaita tytölle löydettykään. Olemme käyneet messuilla jo monta vuotta ja tällä kertaa tyytyväisinä totesimme messujen menneen eteenpäin: alue oli paremmin järjestelty, siellä oli enemmän tilaa eikä esimerkiksi viime vuoden tyyppistä tungosta syntynyt kertaakaan minun nähteni.

Kuten jo etukäteen suunnittelin, pysähdyin Chia de Gracian osastolle juttelemaan chian siemenistä ja juttelimmekin pitkään. Talliltamme muutkin ovat olleet kiinnostuneet siemenistä ja luultavasti tilaamme isomman erän yhteiskäyttöön, onneksi sellainenkin onnistuisi ja hiukan edullisemmalla kilohinnalla. Otto ja Masa ovat saaneet siemeniä nyt reilun viikon ja Masan karva on alkanut jo nyt kiiltää enemmän eikä hän myöskään ole hangannut juurikaan. Vielä ei mitään ihan radikaalia muutosta ole näkyvillä, mutta ei missään nimessä huonompaan olla menty :)

Otolle löysimme uudet ohjat ja samalta osastolta tarttui mukaan, kuulemma maailman parasta harjan selvitysainetta. Suihkuttelin sitä Masan häntään heti sunnuntaina ja hiukan lisää maanantaina ja vielä tänäänkin häntä oli todella helposti harjattava. Aika huimaa! Masalla nimittäin on hamppumainen harja ja häntä, joten yleensä ne menee päivässä tosi takkuiseksi.

Erityisen tyytyväinen olin, kun löysin uudet ratsarit Ridmerin osastolta puoleen hintaan! Martha Ridewearin vaatteet ovat suosikkejani ja juuri noita housuja olen kuolannut pitkään, en vain ole raaskinnut aiemmin ostaa. Tyttö olisi myös halunnut heidän farkkuratsarit, mutta valitettavasti kokoja ei enää löytynyt.

Toisesta hallista ostimme pojille hienot nimikyltit ja heppanameja, jotka eivät sisällä mitään ylimääräistä, ainoastaan luonnontuotteita ilman sokereita. Masa on suhteellisen nirso, mutta näistä nameista tykkää tosi paljon. Jopa hiukan harmittavan paljon, on nimittäin hankalaa hoitaa heppaa, joka vääntäytyy mitä kummallisempiin asentoihin namin toivossa ;)

Messuilla kävimme kahtena päivänä; lauantaina keskityimme enemmän kiertelemään osastoja ja sunnuntaina katsoimme ohjelmia. Sunnuntaiaamun kouluklinikkaa odotin innolla, mutta se oli aika pettymys. Oman tallin valmennusten seuraaminen on antanut paljon enemmän, sillä vaikka ratsukot osaavia olivatkin, puuttui valmennuksesta punainen lanka ja neuvoja sieltä sai tosi vähän.

Suokkioriesityksessä minua harmitti suunnattomasti Knuutilan Veikon esitys, jossa ratsastaja ratsasti jumppavaatteissa ja hyppäsikin ilman kypärää. Tuollaisessa yleisötapahtumassa ei pitäisi mielestäni kannustaa kypärättömyyteen missään nimessä, ei etenkään hypätessä! Samoin mieltä pahoitti 140cm luokan muutama miesratsastaja, joiden ratsastuksesta oli todella kaukana harmoninen ja siisti ratsastus. Onneksi luokan voittajat, nuoret naiset, ratsastivat kaikki todella siististi. Onkohan se niin, että naiset (ja etenkin tytöt) eivät pärjää voimalla, joten he joutuvat ihan oikeasti opettelemaan ratsastamaan???


p.s. Tänään olin pitkästä aikaa valkussa, siitä lisää myöhemmin :)

tiistai 10. joulukuuta 2013

Satulasepän tapaaminen

Viime viikolla tallillamme kävi satulaseppä, joka tsekkasi Masalle suunnitellut D1K:n ja Oton estesatulan sopivuuden. Muutama päivä ennen sepän tuloa, tsekkasin Oton satulan istuvuutta itse ja järkytyin. Miten olinkaan katsonut sen sopivuutta niin sormien läpi? Pelkäsin, että seppä toteaa ensimmäisenä, että tämä menee ehdottomasti vaihtoon, mutta onneksi huoli oli turha. Laatusatulassa on aika paljon muokattavuutta! Oton estesatulahan on Penan mukana aikoinaan tullut Albion, joka jäi ylimääräiseksi, kun miehen oli pakko ostaa itselleen sopivampi satula Penan ratsastukseen. Tähän saakka satulassa on ollut pakko pitää romaania, mutta sen sai toppaamalla istumaan Otolle oikein hyvin. Paljon edullisempaa kuin uuden ostaminen...

Satulan soveltuvuutta testattiin ensin tavallisesti käytävällä seistessä, jolloin oli tärkeätä, että hevonen seisoo suorassa. Seppä muistutti, että satulaa ei saa laittaa liian eteen lavan päälle, mutta Masan kanssa se tulee hyvin luonnostaan. Huomasin, että Oton kanssa tilanne on vaikeampi, sillä niin selkeätä lapaa ei ole :) Ensin heiluteltiin satulaa ja sitten juoksutettiin kättä satulan alla, ihan joka puolella tunnustellen tuntuvatko toppaukset tasaisesti heppaa vasten. Kun satulan istuvuus vaikutti hyvältä näin, laitettiin vyö kiinni ja ratsastaja hyppäsi selkään. Masa oli ensin hiukan ihmeissään, kun nousin selkään tallin käytävällä, mutta rentoutui pian. Minun istuessa seppä katsoi satulaa takaa ja pyysi minua keventämään. Satula nousi takaosastaan hiukan, ehkä noin sentin, minun keventäessä. Jos satula nousee takaa ja laskee edestä, se on liian leveä, mutta jos se vain nousee takaa, on se liian kapea ja hakeutuu tasapainoon nousemalla takaa, kun edestä ei voi laskea.

Oton satulaa muokattiin enemmänkin, joten tyttö joutui käymään selässä useamman kerran ennen kuin toppaukset saatiin sellaiseen kuntoon, että satula oli tasapainossa. Täytyy kyllä sanoa, että ammattilaisen työtä on ilo katsoa!

Kerroin ihmetelleeni sitä, että sama D1K tuntui sopivan Otollekin oikein hyvin, mutta seppä ei ihmetellyt sitä yhtään. Otto on myös aika leveä, vaikka onkin erimallinen kuin Masa ja siksi tuntuu paljon kapeammalta. Masan selkä on enemmän sellainen tynnyri ja Oton pisaranmallinen. Hän suositteli muistamaan, että Ottokin tarvitsee hyvän selkärangantilan ja tilaa lavoille, ne kummatkin löytyvät Prestigestä, joten sain siunauksen käyttää samaa satulaa kummallakin. Saas nähdä millainen liitokavio meidän puksusta tuleekaan uuden satulan myötä :)

Masan satulasta tuomio oli epäilemäni; satula on muuten oikein sopiva, mutta aavistuksen liian kapea. Jo noin sentin leventäminen pitäisi parantaa istuvuutta huimasti. Lapojen lähelle kertynyt neste kuulemma kertoi karua kieltä siitä, että aikaisempi satula on ollut epäsopiva ja painanut trapetzius-lihaksen yläosaa ja saanut nesteen kerääntymään alapuolelle. Neste pitäisi lähteä liikkeelle, kun satula saadaan sopivaksi. Leveydeltään Masa on noin medium-wide eli ei ollenkaan niin leveä kuin mitä etukäteen hänkin kuvitteli. Malliltaan heppa on vaan haastava muuten sekä lisäksi lyhytselkäinen.

Seuraavaksi D1K lähteekin takaisin myyjälle levitettäväksi ja toivottavasti jo ensi viikolla pääsisin ratsastamaan normaalisti!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Satulavalinta melkein selvä

Kyllä se nyt alkaa siltä vakavasti vaikuttaa, että meille tulee se kallein testattu vaihtoehto. Tietysti, eihän perussuomipoika muunlaista voisi selkäänsä huolia... :) Onneksi sama satula sopii myös Otolle täydellisesti, joten meiltä lähtee nyt kaksi satulaa vaihtoon.

Taisin jo mainita, että sain kaksi periaatteessa samanlaista D1.stä testiin. Kummatkin m-leveydellä, 17:n penkillä, mutta toinen yksisiipinen ja toinen kaksisiipinen. Testailin satuloita erikseen ja peräkkäin. Ensiksi testatulla yksisiipisellä Masa liikkui todella hienosti, mutta minusta tuntui, että satula on aavistuksen liian kapea. Seuraavana päivänä testatulla satulalla Masa liikkui käynnissä ja ravissa hyvin, mutta ei suostunut laukkaamaan. Tässä kaksisiipisessä istuin tuntui laakeammalta ja siksi hiukan mukavammalta. Siitä seuraavalla kerralla testasin ensiksi yksisiipistä, jolla Masa laukkasikin hyvin ja vaihdoin toiseen, jolla Masa laukkasi myös. Olin aika hämmentynyt, sillä satuloissa ei tuntunut olevan sittenkään suurta eroa, vaikka ensin niin ajattelin... Tästä seuraavana päivänä testasin satuloita toisin päin enkä saanut taas Masaa laukkaamaan kaksisiipisellä, mutta yksisiipisellä poni liikkui hyvin ja laukkasikin. Tämän hämmennyksen jälkeen pyysin seuraavana päivänä tytön apuun; tyttö meni ensin kaksisiipisellä, jonka jälkeen vaihtoi yksisiipiseen minun katsellessa maasta. Vaikka Masa liikkui ihan ok myös ensimmäisellä satulalla, muuttui liikkeen laajuus sekä rentous ihan selvästi siirryttäessä yksisiipiseen. Tyttökin huomasi eron ratsastettavuudessa, sillä Masa on selkeästi kevyempi ja lennokkaampi paremmalla satulalla.

Otto reagoi tähän satulaan samalla tavalla, silläkin ero normaaleihin liikkeisiin on aika huima. Tyttö oli eilen Oton ratsastuksen jälkeen iloinen, kun Otto liikkui mukavasti ja pehmeästi ja minä ekstrailoinen, kun nyt voimme luopua hyvällä omallatunnolla myös Oton koulusatulasta ja saada sitä kautta satulakassaa kartutettua :)

Huomenna meidän tallilla tulee käymään satulaseppä, joka saa tsekata vielä satulan istuvuuden ja tarvitseeko sitä levittää ollenkaan. Vaikka ensimmäinen reaktioni olikin, että satula on liian kapea, liikkuu Masa sillä kuitenkin niin hyvin, ettei se kovin epäsopiva voi olla.

torstai 28. marraskuuta 2013

Törkeän hyvä mieli!

Hitsit, että on hyvä mieli! Satula-asia taitaa edistyä :)

Ensin lyhyt päivitys; testasin kaverin Amerigoa, joka istui yllättävän hyvin. Itse istuin tosi hyvin tasapainossa ja Masa liikkui rennosti käynnissä ja ravissa, mutta ei suostunut laukkaamaan. Nosti laukan kyllä, mutta tiputti raviin käytännössä heti. Reipasta ravia meni sitten kyllä tosi mielellään :) Itse mietin, että olisikohan satula ollut liian pitkä ja siksi haitannut laukassa? Ei kyllä mennyt viimeisen kylkiluun yli, mutta lantion alue liikkuu Masalla tosi paljon.

Sain postissa testattavaksi käytetyn Prestigen D1:n ja kävin tänään testaamassa sitä selkään ja lopulta myös ratsain. Satula oli m-leveyttä, joka ilmeisesti oli jossain vaiheessa levitetty, mutta se ei kovin leveä ja olikin hiukan liian kapea Masalle. Koska se ei ollut ihan katastrofikapea, päätin kokeilla myös ratsain. Meillä oli hiukan kiire aikataulu menin vain ihan lyhyesti askellajit läpi ja odotin jännityksellä laukkaa. Ensimmäistä laukkaa Masa ei suostunut nostamaan helposti, mutta kun nosti, jatkoi sitä innoissaan. Ja oli nostamassa laukkaa koko ajan muutenkin! Teimme muutamia ympyröitä eikä minun tarvinnut ollenkaan ratsastaa tai käyttää juurikaan kättä, vaan sain pitää avut ihan henkäyksen keveinä. Ihanaa!!

Tätä heppaa on ollut niin ikävä! Tuntui kyllä hyvältä tajuta, että ei ongelma ole ollut niin paljon satulan päällä eikä etenkään mielessäni, sillä ero oli huima. Mahtavaa myös nähdä valoa tunnelin päässä, eiköhän meille sopiva satula vielä löydy :) Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu!

torstai 14. marraskuuta 2013

Oi, mikä oivallus

Masan impparin vuoksi piti liikuttaa ponia, jotta nesteet lähtisivät liikkeelle ja sopivan satulan puutteen vuoksi menin sekä eilen että tänään ilman satulaa. Taas tuli huomattua, että ratsastan ihan turhaan aivan liian vähän ilman satulaa. Masalla on huippumukava selkä ja poni liikkuu hyvin ilman satulaa, ainakin käynnissä. Muuta en minä uskallakaan mennä :) 

Jos ei olisi tullut tätä takapakkia niin jalkojen kuin satulankin kanssa, olisin varmaan taas lykännyt ilman satulaa ratsastusta tulevaisuuteen. Juuri nyt se teki meille hyvää, sillä muistin taas entistä voimakkaammin miksi juuri tämä hevonen on minulle se oikea. Samalla tajusin miksi meillä on ollut ongelmia löytää sopiva satula; Masan lapaluu liikkuu aivan valtavan paljon. Olen kyllä ymmärtänyt, että lapa tulee taakse ja on voimakas, mutta olen itse keskittynyt aika paljon lihakseen enkä tajunnut kuinka suurta liike on sään kohdalla. Ei ole ihme, että satulat painavat helposti! Nyt pitää tutkia satulavaihtoehtoja uusin silmin. Onneksi tuli tämä pieni pysähdys, josta seurasi oivallus :)

Teimme vielä lopuksi tytön kanssa heppavaihtarit ja Oton selkä on aivan erilainen, ei ole paljon liikettä sään lähellä. Ja se pienikin liike on niin lähellä harjaa, ettei vaikuta satulaan yhtään. Vaikka Oton liikkeet ovat mukavan pienet, ei selkä ole muuten kyllä luotu ilman satulaa ratsasteluun...

Turvotus laski todella hyvin liikutuksen ansiosta. Tutkin jalkoja tosi tarkkaan enkä kyllä löydä mitään haavaa sieltä, luulisin, että syynä on jonkinlainen mysteerivirus. Lämpöä ei nyt ollut, mutta Masa oli tänään ratsastaessa paljon virkeämpi kuin eilen, joten luultavasti on ollut enemmän kipeä kuin mitä luulin. Oli miten oli, tilanne on selkeästi parempaan päin!

tiistai 12. marraskuuta 2013

Satulantestaus vol.2

Katselin videota omasta menostani uudelleen ja aloin miettiä, että olenko sittenkin jo vainoharhainen ja näen asioita, joita ei ole olemassakaan. Nimittäin mitä enemmän videota katsoin, sitä paremmin näytti Masa liikkuvan ja sitä enemmän satulan liikkuminen näytti johtuvan minusta sekä hevosen selän suuremmasta liikkeestä. Pienen sähköpostikeskustelun jälkeen päätin kokeilla vielä satulaa uudelleen ja myyjä kehoitti kuuntelemaan hevosta tarkemmin. Laitoin satulan eilen selkään ja hyppäsin kyytiin.

Vaikka satula oli edestä aavistuksen tiukka, liikkui Masa sen kanssa käynnissä rentona ja mielellään. Lavat todella pääsevät liikkumaan hienosti ja minä nautin istua satulassa, joka oli samaan aikaan pehmeä, mutta kuitenkin syvä ja tukeva. Ravissa Masa liikkui ihan hyvin, mutta ei rentona. Jouduin ratsastamaan normaalia enemmän eteenpäin, harjoitusravissa Masa jännittyi enkä saanut laukkaa nostettua kuin "ajamalla", mutta laukka itsessään tuntui ihan hyvältä. Videolta hidastettuna jo näin, että selänkäyttö oli erittäin hyvää, mutta poni myös huiskutteli hännällään aika paljon, joten jokin satulassa häiritsi.

Lyhyen loppukäynnin jälkeen hyppäsin pois selästä ja taluttelin Masaa. Otin hänet myös ohjien pituiselle ympyrällä ja pyysin kävelemään eteen, jolloin huomasin, että satula kyllä liikkui ihan oikeasti takaa. Satula tuntui pysyvän aika hyvin paikoillaan kunnes poni taipui, silloin se liikkui takaa sivulle ja samalla nousi ylöspäin. Yleensä satulan nouseminen johtuu siitä, että satula kippaa eteenpäin ja on liian leveä edestä. Sitä tämä ei kyllä ole, vaan on ennemminkin liian kapea, voisiko se olla syynä? Toisaalta myös tämä satula on rungoltaan suora, joten sen pitäisi olla selkää vasten eikä nousta kaarevuutensa vuoksi mihinkään. Nämä satulat lähtevät nyt takaisin ja laitoin jo epätoivoisen viestin myyjälle, saa nähdä onko tilanne hänenkin mielestään yhtä huono, mahtaakohan valmiina löytyä yhtään satulaa, joka toimisi? Vai onko ainoa vaihtoehto mittatilaussatula?

p.s. ajattelin siitä satulantestauksesta tehdä pienen videon, mutta onneton videonmuokkausohjelma lakkasi toimimasta. Kuviakaan ei ihanan (?) marraskuun pimeyden vuoksi saa. Höh, fiilikset eivät ole kovin korkealla...

lauantai 9. marraskuuta 2013

Satulajuttuja

Sain vihdoin postissa kaksi satulaa testiin, toinen Kieffer ja toinen Barnsbyn Kanter plus. Kiefferin satulaa katsoin jo pakettia avatessani, ettei taida olla kyllä sopiva eikä se sitten ollutkaan. Mutta ei kuitenkaan niin epäsopiva, kuin olin etukäteen ajatellut. En silti kokeillut satulaa ratsain, sillä se olisi ollut turhaa.

Torstaina pidin Masalla vapaata ja hieroin ponia pitkästä aikaa. Hieronta on enemmän sellaista sivelyä, josta Masa tuntuu tykkäävän ja samalla minä pystyn katsomaan lihakset yms. läpi hiukan normaalia tarkemmin. Lihaksisto vaikutti ihan hyvältä, ei selkeitä kireyksiä oikein missään. Ainoastaan lapojen ja kaulan alueelta Masa ei halunnut minun käyttävän yhtään voimaa, joten jotain jumia taitaa siellä olla. Harmikseni huomasin, että karva oli hiukan kulunut ojentajan/lavan etuosan kohdalta. Juuri se kohta taitaa olla syynä viimeaikaisiin ongelmiin, kun satula on painanut lapoja alaosasta enemmän. Etujalkojen venyttelystä Masa tykkäsi kovin ja tuntui, että jo heti tänään lapojen liike oli avoimempaa. Pitäisi vaan useammin muistaa venytellä!

Eilen ja tänään testasin Barnsbya, joka tuntui istuvan kivasti. Eilen menin ihan lyhyesti ilman jalustimia ja tänään pyysin tyttöä ottamaan videolle menoa jalustimien kanssa. Totesin, että ehkä satulasta saa helpoimmin tietoa, kun katsoo ihan itse videolta eikä koita kysellä teiniltä liian vaikeita kysymyksiä :) Video kertoi sen mitä en huomannut selästä eli satula nousee takaa keventäessä sekä laukassa. Muuten se pysyi hyvin paikoillaan ja antoi lavoille tilaa liikkua hyvin. Satula oli myös oikein kiva istua (vaikkakin aika syvä ja siksi alkuun oudon tuntuinen) ja siivekkeet olivat sopivat minulle.

Kokeilen vielä Barnsbyä uudelleen, mutta ei taida siitä olla meille satulaksi. Olisihan se ehkä ollutkin liian helppoa, että kuvien perusteella postitettu satula olisi ollut täydellinen. Mutta olen kyllä silti positiivisesti yllättynyt kuinka sopiva tuo oli!

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Vaihtarit

Ensimmäiseksi on pakko hehkuttaa Kiefferin suitsia, jotka sain tänään pitkästä aikaa Masan päähän, on ne vaan hyvät! En tainnut edes täällä kertoa, kun harkkakoulukisoissa tyttö lainasi Masan suitsia (onhan Oton koulusatula musta ja omat suitset ruskeat; ei kelpaa...) ja suitsista katkesi karsinassa kisojen jälkeen poskiremmi Oton astuessa ohjan päälle. Laitoin silloin heti kyselyä varaosista suoraan valmistajalle, joka välitti kyselyni Suomen maahantuojalle, jolle asialla ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Niinpä kaksi viikkoa myöhemmin ja muutaman kiukkuisen sähköpostin jälkeen sain homman sovittua suoraan saksalaisten kanssa ja vihdoin tällä viikolla posti toi varaosa-poskiremmin. Selkeästi nämä suitset ovat Masan mielestä paremmat kuin lainassa olleet perussuitset (hepallakin on kallis maku!), sillä poni on todella mukavan tuntuinen tänään.

Samaan aikaan ratsastamassa oli kaverini, joka ratsasti Masalla muutaman kerran viime syksynä ja talvella, mutta viime kerrasta taitaa olla jo todella paljon aikaa. Pienen keskustelun jälkeen teimme heppavaihtarit ja minä hyppäsin heidän erittäin taitavan estetamman selkään. Ei ihan minun hevonen, vaikka oikein mukava tamma onkin :) Käsitellessä erittäin rauhallinen ja ihana, sellainen sylinalle, mutta ratsastaessa laatunsa takia vaativa. Mutta ei tehty hallitsemattomia säntäilyjä enkä pudonnut! Menin kylläkin melkein koko ajan pitkin ohjin käyntiä... Jostain syystä silti tykkäsin tammasta ja menisin mielelläni uudemmankin kerran, mutta kunnon ajan kanssa ja koulusatulalla, jossa olisi luultavasti helpompi istua. Ja mielellään ratsastaisin päivänvalossa :)

Kaveri oli tosi iloinen saadessaan ratsastaa Masalla pitkästä aikaa ja kehui kuinka paljon Masa on mennyt eteenpäin. Tullut paljon suoruutta, mutta myös taipuisuutta ja tasaisuutta, myös siinä aiemmin haasteellisessa tuntumassa. Tuntui kuulemma mukavalta ratsastaa hevosta, joka menee rennosti ja reippaasti eteenpäin, mutta oikeasti kuuntelee ratsastajaa samalla. Hetken ratsastuksen jälkeen meno muuttui ja kaverikin ihmetteli, että mitä ihmettä tapahtui. Ero ei ole kovin selkeä, mutta kuitenkin eroa on. Tavallaan huojentavaa tajuta, etten ole keksinyt näitä ongelmia päästäni vaan jokin juttu ei ole ihan kohdallaan. Keskustelussa taisimme lopulta päätyä siihen, että kaverinkin mielestä todennäköisin syy on satula, joten toivottavasti pian saapuvat testisatulat auttavat!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mukavia maastoja

Kyllä viikonloput on ihania! Kumpanakin päivänä suuntasimme aamutuimaan maastoon, lauantaina metsän puolelle ja sunnuntaina Käpylän puolelle.

Lauantaina suunnitelmissa oli mennä pidemmällekin, mutta Masa liikkui oudosti, joten päätimme vain kävellä paljon, ravailla jonkin verran ja laukata ainoastaan mastonmäki rauhallisesti. Pyysin tyttöä ottamaan videotakin takaapäin, jotta voisin kotona katsoa miltä meno näyttää. Masa astui oikealla takajalallaan eri tavalla kuin vasemmalla, tavallaan syvemmälle (tai sitten vika on vasemmassa, eikä työnnä niin hyvin). Ravista käyntiin siirtymässä tuli sellainen jännä notkahdus. Huomasin myös jossain vaiheessa, että aiemmin syksyllä vihoitellut vasen lonkkani särki taas, se ehti ollakin jo muutaman viikon kunnossa. Kipu ei ole mitään suurensuurta, mutta sellaista epämiellyttävää; ikäänkuin lonkkanivel joutuisi liian kovalle venytykselle. Voisikohan kipuilu johtua satulasta? Ja vaikuttaakohan minun kipuiluni Masaan vai toisinpäin?
Muuten reissu meni oikein mukavasti ja mäkilaukan jälkeen Masa tuntui normaalimmalta. Ehkä jossain on jumeja? En koskaan ratsasta Masaa voimakkaasti eteen, joten poni ei todellakaan liiku reippaasti, jos ei halua :)

Sunnuntaina suuntasimme tietä pitkin paremmille maastoille (vaikka eivät ne huonot ole toisella puolellakaan!) eikä Masa liikkunut ollenkaan hassusti, eikä mun lonkkakaan vihoitellut, mutta keskityinkin olemaan paljon kevyessä istunnassa. Ravailimme ja laukkailimme rennosti, vauhti ei paljon päätä huimannut. Olen kyllä valtavan tyytyväinen, kun laukassa on todella paljon säätövaraa nykyään. Hetken toisella laukkapätkällä Masa laukkasi melkein paikoillaan (tuntui odottavan Ottoa), mahtavaa pyörivää laukkaa. Ihana!

Tällä reissulla törmäsimme metsuriin ja metsurin pressulla peitettyyn mopoon, jota Otto pelkäsi, mutta Masa paineli rohkeasti ohi. Kotimatkalla Oton vauhti kiihtyi ja Masan hidastui; tuttuun tapaan. Aika hassua, että Otto hidastelee ensimmäisen puoli kilometriä kodin jälkeen, kun Masa kiitää ja Masa taas hidastelee viimeiset puoli kilometriä. Muutenkin Masa on reippaammillaan uusilla poluilla, etenkin jos ne eivät ole kotia kohti :)

Sports-trackerit olivat meillä kummallakin päällä, mutta lauantaina minun maksimivauhti oli 52km/h ja tytön 83km/h, kun ohjelma unohtui päälle myös kotimatkan ajaksi ;) Eikä mekään Masan kanssa tuollaista vauhtia kiidetty!

Tässä vielä se video, joka ei onneksi youtuben ansiosta heilu enää niin paljon. Videota kuvatessa askellus oli aika tasaista eikä sitä notkahdustakaan siirtymässä tullut. Huomasin kyllä, että itse taidan sittenkin istua paino enemmän oikealla ja vasen jalka enemmän koukussa, ehkä se selittää reagointia? Huomaatteko te jotain erikoista?

tiistai 29. lokakuuta 2013

Super-poni!

Ai että on hyvä mieli! Hanna pääsi meitä valmentamaan ja osallistuin pitkästä aikaa itse. Viime kerta minulla taitaakin olla kesäkuulta, kun sen jälkeen Hanna on ratsastanut itse ja viime kerralla kaverini meni Masalla. Olin todella kaivannut tätä!

Hiukan jännittelimme keliä, mutta onneksi luvattu myrsky ei iskenyt vaan ilma oli oikeastaan mukavan syksyinen, vaikkakin hyvin pimeä. Olen ratsastanut pimeällä tänä syksynä vain kerran aiemmin, mutta Masa oli alusta saakka tosi kivan oloinen. Luultavasti viikonlopun maastot ja eilinen vapaapäivä avasivat sekä fyysisiä että henkisiä jumeja :) Menin taas vanhalla Globuksella, joka palasi sovituksesta. Tällä kertaa laitoin paksumman satulahuovan ja geelin sen päälle eikä satula liikkunut niin paljon kuin aiemmin. Globus kyllä sopii mulle tosi hyvin, pääsen sillä hyvin kiinni kylkiin ja siinä on mukava istua. Olisi mahtavaa, jos meillä olisi kaksi sopivaa satulaa, sillä Masa liikkuu aina todella paljon paremmin "uudella" satulalla.

Teimme alkuun tuttua kiemurtelua käynnissä ja ravissa, tarkoituksena on saada hevonen taipumaan kunnolla kyljestään vauhdin hidastumatta. Alussa tahti aiheuttikin meille ongelmia, mutta hoksasin pian, että minun täytyi ratsastaa oikeastaan aika paljon eteen. Käden kanssa pitää olla tarkkana, ettei liike ole taakse vaan sivulle. Vaikka Masalla on luonnostaan tosi hyvä käynti, voin silti pienellä ratsastuksella saada siitä entistä laadukkaamman. Myös ravissa ratsastin nyt paljon aiempaa enemmän eteen ja Masa liikkui ehkä parhaiten ikinä minun allani.

Sain Hannalta neuvon kallistua aina välillä ylävartalosta eteenpäin muutaman askeleen ajaksi, samalla ratsastaen reippaasti eteen ja sitten taas palata takaisin normaaliin kevennykseen. Tämä rentoutti Masaa tosi hyvin ja tahti muuttui entistä rennommaksi, mutta myös energisemmäksi. Yllätyin ehkä hiukan kuinka reipasta tahtia ravissa Hanna pyysi menemään, mutta toisaalta Masa tuntui todella hyvältä. Ei ollenkaan kiireiseltä vaan tosi pehmeältä ja rennolta.

Laukkojen jälkeen Masa oli ravissakin hetken hiukan vahva, mutta se oli selkeästi vain väsymystä ja palautui normaaliin nopeasti. Laukassa emme tehneet mitään erikoista, pelkkää ympyrää ja siinä koitettiin saada tasaista tuntumaa ja rentoa, reipasta liikettä. Ensimmäinen nosto meni päin peetä, mutta sen jälkeen nostot tulivat hyvin ja suurimmaksi osaksi laukat onnistuivat hyvin. Viime aikoina laukkaaminen kentällä on taas ollut satuloiden vuoksi haasteellista, joten olen ihan supertyytyväinen, kun onnistuin oikeasti vaikuttamaan hevoseen ja laukkaamaan aika hyvää laukkaa kumpaankin suuntaan. Vasen laukka on Masalle vaikeampi, mutta oikea taas minulle :)

Laukkojen jälkeen keventelin hetken, kävelin ja taluttelin, kunnes vein hikisen, mutta onnellisen ponin sisälle iltapalalle. Hikinen ja onnellinen omistaja suuntasi kaupan kautta kotiin iltapalalle. Tätä lisää!

perjantai 25. lokakuuta 2013

Ei ole helppoa...

Eihän se niin helppoa ollutkaan, siis satulan löytäminen. Aina uuden satulan kanssa aivan ensimmäiset ratsastuskerrat ovat onnistuneet hienosti, mutta onneksi sain kokeilla kaverin satulaa useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla ratsastus oli lyhyt, mutta olin iloinen; satula istui hyvin eikä liikkunut. Siitä seuraavilla kerroilla satula on edelleen istunut hyvin ja Masa on liikkunut rentona, erityisesti käynnissä.

Eilen ratsastin pimeällä ja Masa ei oikein tahtonut liikkua reippaasti eteen ravissa. Ajattelin sen johtuvan pimeydestä, mutta tänään sama homma toistui. Ja samalla hoksasin, että minä en oikein pääse tämän satulan kanssa alapohkeella kiinni. Poni siis liikkui nihkeästi enkä minä pystynyt vauhtia ratsastaamaan. Huomasin myös, että satula on ratsastaessa painunut hiukan alemmaksi eikä sään kohdalla ole paljon tilaa. Käynnissä meno oli parempaa, mutta enhän minä voi aina voi vaan mennä käynnissä... Eli satulan etsintä jatkuu!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Voisko tää olla näin helppoa?

Nimittäin uuden satulan löytyminen!

Avasin suuni sopivalla kohdalla ja sain kaverilta heidän ylimääräisen satulan kokeiltavaksi sunnuntaina. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta ajattelin olevan hyödyksi testata useampia satuloita, ehkä sitä kautta löytyisi paremmin suuntaviivoja myyjiä varten. Laitoin satulan selkään ja se istui kuin hansikas! Päätiin siis kokeilla myös ratsain ja satula istui edelleen hyvin, minä istuin hyvin ja Masa liikkui rennompana kuin hetkeen. Pyysin vielä tallikaveria ratsastamaan hetken ja katsoin maasta miltä satula näytti; hyvältähän se. Tänään tein aika normaalin ratsastuksen eikä satula tuntunut huonolta vieläkään. Haluan vielä kokeilla useamman kerran, mutta aika uskomatonta, jos tämä satulaongelma selvisi näin helpolla! Testasin myös toisen kaverin Amerigoa, joka ei onneksi sopinut ollenkaan. Kukkaro kiittää :)

Hyvä mieli on myös siitä, että lauantai-iltana viinilasillisen jälkeen tehtyyn vanhan satulan myynti-ilmoitukseen oli tullut heti sunnuntaiaamuna vastaus. Ja nyt satula on jo testissä, toivottavasti löytyisi uusi koti!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Mukava viikko

Alkuviikon ratsastelut tein ilman satulaa (ja tyttökin kävi selässä yhtenä päivänä) ja Masa toimi oikein mukavasti. Rentous on ilman satulaa hyvin erilaista ja Masa liikkuu pyöreämpänä ja edestä tasaisempana. Käyntiä kummempaa en paljon pysty menemään, kun oma istunta heiluu ja heppa ihmettelee mitä pitäisi tehdä. Korvat pyörii kuin hyrrät :)

Ihana aurinkoinen ilta
Keskiviikkona rohkaisin mieleni ja suuntasin ilman satulaa pellolle! Riimunarun laitoin kaulalle "kauhukahvaksi", josta on hyvä ottaa horjahtaessa kiinni, mutta tällä kertaa se oli turha. Vaikka poni oli reipas, oli se myös tosi iloisen oloinen ja meillä oli oikein mukava kävelylenkki. Raviakin mentiin hiukan, mutta lähinnä vahingossa. Kävelylenkin jälkeen tein vielä kentällä muutamia pohkeenväistöjä, joista ensimmäiset onnistuivat tosi hienosti. Sitten Masa taas tuntui funtsivan tehneensä riittävästi ja aloitti steppailun. Pohkeenväistöt onnistuvat nykyisin ihan hyvin ja yleensä pelkällä painolla ja ne ensimmäiset tuntuivat oikeasti hyviltä, ristiinastunta oli jo aika voimakasta.

Torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä, kun halusin Masan olevan innoissaan lauantaiaamun tunnilla. Suunnitelma onnistui ja poni vaikutti epäsopivasta satulasta huolimatta kivalta. Jonkin verran jännittymistä oli, muttei pahasti. Enemmän ongelmia tuotti taas ratsastaja, joka ei osannut oikeassa rytmissä ratsastaa ja hellittää. Erityisesti oikeassa laukassa, joka on periaatteessa Masan vahvempi, itse teen aivan liikaa virheitä. Pitäisi oppia paremmin vaikuttamaan sekä olemaan vaikuttamatta eli ratsastamaan eteenpäin ja toisaalta tekemään pieniä puolipidätteitä, jotta heppa olisi oikein kuulolla, mutta vain tosi pieniä ja selkeitä apuja. En tiedä onko kaikki hevoset samanlaisia, mutta ainakin nämä meidän suokit ovat todella tarkkoja siitä, ettei saa tehdä liikaa ja puristamaan ei missään nimessä saa jäädä, jos ei halua, että heppa kirmaa paikalta kuuntelematta yhtään. Mutta toisaalta taas ihan vain matkustamallakaan ei selviä...

Tunti oli oikein mukava ja teimme ensin neljäsosa ympyröitä voimakkaassa myötäasetuksissa, sitten suora vasta-asetuksessa. Sen jälkeen neljäsosa ympyrä takapään väistöjä ulos. Näitä teimme sekä käynnissä että ravissa. Laukassa teimme vain pääty-ympyröitä hyvässä temmossa ja suorilla siirryttiin käyntiin. Tämä meni enemmän säätämiseksi, mutta toisaalta nykyään pystymme tekemään töitäkin eikä meno mene pelkkään vauhtikirmailuun :)

Onneksi Masan selkä on aivan ihana ilman satulaa ratsasteluun! Leveä ja pehmeä eikä selkärankakaan juuri tunnu. Huomasin kyllä, että lavat tulevat voimakkaana taakse, joten satulalle jälleen yksi haaste lisää leveyden ja lyhyyden lisäksi. Mitään satulaehdotuksia en ole vielä edes saanut, ainoastaan muutaman tarkentavan kysymyksen ja toteamuksen, että saattaa olla haastavaa. Kivaa....

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Huono omistaja (satulaongelma)

Jo jonkin aikaa on ollut selvää, ettei Masan keväällä ostettu satula enää ole sopiva ja uuden satulan hankinta on ajankohtaista pian. Otin yhteyttä meille satuloita toimittaneeseen firmaan jo elokuun lopulla ja pyysin käymään täällä tai laittamaan sopivan satulan meille postissa testiin. En koskaan saanut viimeisimpään meiliini vastausta ja homma unohtui. Nyt viime aikojen ratsastukset ovat olleet haasteellisia, koska Masa jännittyy todella helposti eikä halua kulkea suorassa. Satula liikkuu koko ajan enemmän sekä sivusuunnassa että eteen ja viimeisellä tunnilla en onnistunut nostamaan laukkoja juuri millään. Inkakin huomautti, että nyt ei ole kaikki kunnossa, sillä Masa näyttää innokkaalta laukkaa nostaessaan, mutta vetää itsensä ikäänkuin kasaan ja lopettaa liikkeen. Reaktio viittaisi siihen, että syynä on kipu.

Itselleni tuli ahaa-elämys tässä eräänä iltana, kun mietin kavionivelten lämpöilyä. Nehän reagoivat viime talvena, jolloin Masa myös takoi ravissa ja sitä on nyt taas ollut jonkin verran pellolla mentäessä. Kummatkin ongelmat katosivat keväällä uuden satulan myötä. Takominen johtuu siitä, että etujalat eivät ehdi pois takajalkojen liikkeen alta. Kavionivelen rasitus johtuu käytännössä samasta asiasta eli liian töksähtävästä etujalan liikkeestä, joka taas helposti selittyy lapojen huonolla liikkeellä, joka taas selittyy helposti huonosti istuvalla satulalla....

Soittelin eilen pariin uuteen satulaliikkeeseen ja toisesta sain neuvon lähettää heille kuvia Masasta ilman satulaa ja satulan kanssa. Koska on tiedossa mikä satula meillä on nyt, kuvat pelkän satulan kanssa helpottavat heidän työtään melkoisesti. Kun laitoin pelkän satulan ilman huopia yms. lisävermeitä Masan selkään teki mieli alkaa itkeä. Miten ihmeessä en ole hoksannut tehdä sitä aiemmin?! Tuo satulahan ei missään nimessä istu hyvin selkään vaan sen painopiste on aivan liian takana. Liian takana oleva painopiste liikuttaa satulaa eteenpäin ja painaa lapoja. Teoriassa satulaa voisi siirtää hiukan taaemmaksi, siihen selän pituus antaisi juuri periksi, mutta silloin satulavyö olisi entistä huonommalla paikalla. Tällä hetkellä meillä on muotoiltu satulavyö, mutta silti vyö tulee aavistuksen liian taakse ja valuu liikkeessä eteenpäin.

Ei varmasti ole hevosen helppo liikkua oikein ja rentona, jos varusteet eivät sovi... Kyllä on taas huono omistaja-fiilis!

Nykyinen satula, jonka painopiste on liian takana


torstai 11. heinäkuuta 2013

Uusi loimi ja uusi kaveri

Tällä viikolla Otto on leirillä ja Masa sai uuden kaverin, ettei tarvitse olla yksin. Nämä pojat eivät ole olleet aiemmin yhdessä, joten samaan tarhaan laittaminen hiukan jännitti. Kumpikin kiljui ja potki ilmaa, mutta mitään pahempaa ei sitten tapahtunutkaan. Masa tosin vaikutti siltä, ettei ollut kaverista ihan niin innoissaan ja koitti kävellä karkuun, kun toinen halusi rapsutella. 

Posti toi uuden Snuggyhoodsin loimen, joka on yhtä kokoa pienempi kuin aiempi. Tämä istuu paremmin! Uuden värin mukana on tullut myös pieniä uudistuksia, sillä esimerkiksi tarrat ovat tässä loimessa paremmat. Kauniin sinisen pitäisi karkoittaa kärpäsiä ja paarmojakin, mutta en oikein vielä tiedä... Mutta onhan tuo nätti!

Kun laitoimme pojat ensimmäiseksi yöksi yhteen, otin varmuuden vuoksi loimen pois ettei ainakaan sen takia tule vaaratilanteita. Aamulla minua oli vastassa tyytyväisen näköinen heppa, joka ei hinkkaillut yhtään karsinassa. Vaikuttaisi siis siltä, että kesäihottuma on saatu kuriin! Masan iho on paremmassa kunnossa kuin monen ei-ihottumaisen eikä muutamat kokeilut ilman loimea ole siihen vaikuttanut mitenkään. Haluan silti pitää varmuuden vuoksi loimea, koska ei se näytä heppaa häiritsevänkään mitenkään. Mutta tyytyväinen olen, kun häntäkin alkaa näyttää hännältä :)

Jos mää vähän sun pyllyyn hinkkaan kaulaani...

Supersankari


torstai 16. toukokuuta 2013

Nyt on niin hyvä mieli!

Sain tänään mieluista postia Hollannista, kun viime keskiviikkona tai torstaina tilaamani paketti saapui. Täytyy kyllä kehua, että oli hyvää palvelua Divozalla. Tilasin geeliromaanin eteen, muotoillun satulavyön ja tytölle kaikenlaista pientä kisoja varten. Maksoin tilauksen ja siitä parin tunnin päästä tuli seurantakoodi sähköpostilla ja toimitus kesti vain noin viikon. Valitettavasti hinnoiltaan ja toimituskuluiltaan (ja nopeudelta) tämä peittosi hyvin monet suomalaiset kaupat, vaikka tärkeimpänä minulle olikin, että löysin laadukkaan nahkaisen muotoillun satulavyön samalla geeliromaanin kanssa. Nyt odottelen vielä kuumeisesti pakettia Englannista, sillä sieltä tulee uusi ihottumaloimi.

Odotin siis innolla tämän päivän ratsastusta eikä se pettänyt. Oli mahtavaa ratsastaa, kun satula oli paremmassa tasapainossa eikä liikkunut! Nyt vasta oikeastaan tajusin kuinka paljon se onkaan liikkunut, ei pelkästään valunut sinne oikealle, mutta muutenkin. Pitkästä aikaa löysin oman istuntani paremmin ja Masa liikkui rennommin. Toki meillä oli monia ongelmia esimerkiksi suoruuden kanssa, mutta nyt ainakin tuntuisi, että ne pahimmat ovat johtuneet tuosta satulasta ja/tai satulavyöstä. Nyt odotan taas oikein innolla pääseväni huomenna ratsastamaan!

Pojat halusivat siivota kanssa

perjantai 22. helmikuuta 2013

Paluu perinteiseen

Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, joustorunkoinen matkaa takaisin kohti oikeata omistajaansa ja minä ostin meille perinteisen koulusatulan. Viime viikolla, kun reissasin työn merkeissä, kävi tallillamme satula-auto ja jätti meille Masalle sopivan Globuksen Clicin. Sain perästä sähköpostin, jossa kerrottiin, että koska satulaa ei ole nähty liikkeessä, saattaa se olla jopa liian leveä (wau!) ja kaatua hiukan eteenpäin. Jos näin käy, suositeltiin romaanin käyttämistä. Kuten epäilinkin, ei Masan selkä ole kovin helppo satulan kannalta: lyhyt, suora ja erittäin leveä.

Maanantaina reissusta rähjääntyneenä kävin innoissani testaamassa satulaa lyhyesti ja se oli oikein kiva! Masa liikkui hyvin ja etenkin laukka oli laadukasta. Käynnissä ei ollut ihan samanlaista rentoutta kuin joustorunkoisella, mutta se saattoi toki johtua jostain muustakin. Itse kuitenkin löysin istunnan heti, samoin kuin hevosen kyljet ja olin myyty. Tämä on minun satulani :)

Kuva: Jyvässeudun ratsutarvike
Tiistaina ja keskiviikkona olikin niin kova kiire, etten ehtinyt tallille ja kun eilen innosta puhkuen pääsin sinne, oli Masalta tippunut taas etukenkä. Siis huoh! Näköjään noi etukengät tippuvat vuoron perään noin kolmen viikon välein :( Koska suunnitelmissa oli muutenkin mennä enemmän venyttävästi kentällä, laitoin Masan normaalisti kuntoon ja suuntasimme kentälle. Poika oli aika innoissaan, liikkui hyvin eikä puuttuva kenkä vaikuttanut menoon mitenkään. Harmittaa vaan, jos emme saa kenkää laitettua ennen viikonlopun maastoiluja. Etenkin, kun alkuviikko meni kiireinen takia ratsastamatta.

Eilinen ratsastus osoitti hyvin, että kyllä meille sopii tuo perinteinen satula paremmin. Masa liikkui mukavasti ja itse pystyin istumaan satulassa hyvin. Sain vain istua ja ratsastaa eikä minun tarvinnut koko ajan miettiä miten istun. Joustorunkoisella nimittäin jouduin niin tekemään enkä pystynyt hetkeksikään keskittymään vain ratsastamaan. Varmasti se on osaksi kokemattomuutta, mutta tuon testin perusteella joustorunkoinen sopii paremmin ratsastajalle, joka jo hallitsee kehonsa hyvin. Ja ehkä enemmän kuitenkin sellaiseen perusratsasteluun, vaikka tiedän osan kenttäkisaajista (myös SM-tasolla) käyttävän noita.

Kunpa saisin kengittäjän kiinni ja pääsisin testaamaan satulaa kunnolla!