Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kissa. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukuulumiset

Blogin hiljaiselosta huolimatta meille kuuluu hyvää. Tällä hetkellä jopa erityisen hyvää, sillä Hanna kävi pitämässä valmennusta. Otin yksityistunnin, joka kannatti. Pääsimme tekemään perusjuttuja niin, etten ole vielä koskaan päässyt tekemään kenenkään hevosen kanssa. Mahtavaa! Videolta meno ei näyttänyt aivan niin täydelliseltä kuin miltä tuntui, mutta tunne kai tässä pääosassa on...

Temppujen sijasta teimme vaan tosi perusasioita; tuntumaa ja pohjetta. Sitä, että hevonen on kunnolla pohkeen ja ohjan välissä, minun avuillani. Huomasin, että olen tavallaan opettanut Masan luistamaan hommista. Kun vaadin, eikä Masa tee, niin myötään silti. Tai en vaadi ihan loppuun saakka. On niin kovin vaikeata olla vaativa, mutta silti oikeudenmukainen. Onhan Masa minun "vauvaheppani", joka ei voi osata tehdä vielä kunnolla :)

Tunnin aloitimme tutulla pinteliharjoituksella, joka pitäisi rehellisyyden nimissä tehdä ihan jokaisen ratsastuskerran alussa. Se avaa lonkkia mielettömän hyvin ja helpottaa pohkeiden käyttämistä valtavasti. Kun sain lonkat auki, ei muuta tarvinnutkaan tehdä. Istunta pysyi kivasti kasassa viime kerran oppien ansiosta enkä könöttänyt takakenossa. 

Tällä kertaa oikeassa kierroksessa, joka on ponille vaikeampi sain aina välillä rehellisen taipumisen sijaan käynnissä ravia ja ravissa laukkaa. Hanna huomautti, että tämänkin olet ihan itse ponille opettanut. Kun vaaditaan, mutta Masaa ei huvita tehdä, siirtyminen reippaampaan askellajiin saa mamman lopettamaan hetkeksi. Herkkispojan kanssa olen huomannut, että monesti tilanteen nollaaminen auttaa, mutta sitä saisi tehdä ainoastaan silloin kun oikeasti liikutaan kauas mukavuusalueelta. Ei silloin, kun ei vaan huvita... Ilokseni huomasin, että vain pieni muistutus riitti ja homma toimi. Toisaalta en usko, että minulla itsenäisesti ratsastaessa on uskallusta vaatia edes noin paljon juuri oikealla hetkellä.  

Harjoittelimme tuntumaa ja pidätteen tekemistä siten, että Hanna näytti ohjista ja kyynerpäistä mistä pidäte oikeasti kuuluisi tulla. Voi kuinka hankalaa tämäkin! Huomasin heti, että olin tosi helpolla liian jäykkä ranteesta enkä vain osannut olla yhtä aikaa jäntevä, mutta pehmeä. Samalla tuli mieleen, että miksei tälläistä voisi opettaa ihan sillä alkeiskurssilla? Olisi ollut ehkä helpompaa ratsastaa ja harjoitella ratsastamaan näinä vuosina, jos olisin alusta saakka ymmärtänyt miten minun pitäisi käden kanssa toimia.

Tuntumaa etsimme kolmikaarisen avulla, joka olikin tämän tunnin vaikein "temppu". Muuten tehtiin vain uralla ja pääty-ympyröitä ja koko ajan minun piti keskittyä siihen, että saan Masan liikkumaan läpi rungon ja asettumaan. Vasemmassa kierroksessa sain asetuksen hyvin läpi ja ponin liikkumaan myös pyöreässä muodossa. Oikeassa kierroksessa oli enemmän ongelmia ja siinä Masa tarjoili aika usein nopeampaa askellajia. Voi pojat millaista se laukka oli! Samanlaisen energian kun saisin tavalliseen ratsastukseen niin leijuisin vaan :)


Otolle kuuluu hyvää, pieni breikki aktiivitreenissä on tehnyt terää ja ponista on löytynyt taas uusia vaihteita. Tyttö oli Oton kanssa Hannan valkussa ja meni niin hienosti! Jotenkin olen ajatellut, ettei Otto ole mikään kouluheppa, mutta enpäs tiedä. Poni on yllättänyt :)

Pena puolestaan on nyt saikulla, kun teki hiukan tuttavuutta naapuritarhan tamman kanssa. Etujalan vuohisessa on aika ikävän näköinen haava, jota olemme putsailleet antaumuksella. Huomenna soitan eläinlääkärin tsekkaamaan tilanteen, kun pitkät pyhät on tulossa. Onneksi haava ei vaikuta liikkumiseen (siis ilman ratsastajaa), mutta olisin toivonut sen paranevan nopeammin...

Rakkaat kissanpennut voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. Täytyy kyllä sanoa, että vasta nyt ymmärrän miksi bengaleita sanotaan aktiiviseksi roduksi. Nämä ovat kyllä hienosti rotunsa edustajia, ei käy aika pitkäksi :)


Ihania maastoja pitkästä aikaa

Ponikaverit


Meidän rakas Bera

Pallerot 


Joulusiivousapulainen

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kisaraporttia ja muuta

Näin mä vaan matkustelen
Masan kisareissu viime viikolla meni hienosti. Poika matkusti yksin reilun kahden tunnin matkan Ypäjälle ilman ongelmia ja käyttäytyi kisapaikalla hyvin. Verkkakentälle matkalla Masa pääsi yllättämään ja pienen steppailun jälkeen käännähti ympäri, joten verkkaan pääsimme vasta minun talutuksella. Kun tuon kaiken pöhinäenergian saisi suunnattua oikeisiin asioihin radalla, ei meillä olisi mitään ongelmia!

Aikataulutuksemme onnistui ja Masa pääsi kuskeineen heti verkan kautta odottamaan vuoroaan radalle. Verkkakentän pohja oli melko pehmeätä hiekkaa ja poni olikin alkuun sitä mieltä, ettei siellä kykene laukkaamaan ollenkaan ;) Onneksi kisakentän pohja oli tosi hyvä ja radalla nähtiinkin ihan normaalia liikkumista... Onhan tuo hauska, kun on niin tarkka pohjista, vaikkei todellakaan tällä tasolla tarvitsisi olla. Normaalit hevoset yleensä innostuvat sänkkäristä, mutta Masa on kauhuissaan, jos pyydän laukkaamaan. Muuten pellolla on kyllä kiva ponin mielestä kävellä, ja ehkä hiukan ravailla. 

Radan jälkeen hymyilytti
Ohjelmana ratsukolla oli siis KN Special, joka meni Kummajaisissa aikalailla penkin alle, kun Masa päättikin ettei liiku jännittäessään eteenpäin. Kummajaisten jälkeen olemme olleet vain yksissä kisoissa, joissa meni tosi paljon paremmin, vaikka pieni hyytyminen tapahtui silläkin kertaa. Tällä kertaa Masa ei ollut kovin paljon pohkeen takana, mutta sen verran kuitenkin, että siirtymät menivät tosi huonosti ja laukassa, etenkin siinä vaikeammassa oikeassa, Masa ei liikkunut pyöreänä. Prosentteja tuli 55,8. 

Vaikka prosentit eivät olleet huimaavat, olimme silti enemmän kuin tyytyväisiä! Koko reissu meni todella hyvin ja Masa on nyt kisapaikalla jo melko rentona ja ratsastettavissa. Tällä tavalla kun parannetaan kerta kerralta, niin pian ollaan jo kotitasossa myös kisoissa.

Sekä mennessä että tullessa Masa käveli koppiin kerrasta ja oli rauhassa paikoillaan. Ainoastaan isompien vesistöjen läheisyydessä oli havaittavissa pientä säätämistä, mutta muuten matkat menivät rauhassa. Kotiin palasi onnellisen näköinen poni, joka otti juoksuaskeleita matkalla tarhaan Oton luo. Masalla oli kova kiire piehtaroimaan :)

Muuten heppaelämään kuuluu aika tavallista. Tänään Otto ja Pena rokotettiin ja he saavat lyhyen syysloman. Masan päänmenoksi suunniteltiin pientä este/puomijumppaa jonain päivänä, kun tytöllä on kuulemma nyt tylsää, kun ei ole kahta hevosta per ilta ratsastettavaksi. Kaverin on tarkoitus jatkaa Masan kanssa treeniä talven ajan suurin piirtein näin eli kerta, pari viikkoon ja suunnata ensi kesänä enemmän kisaradoille. Minä jatkan normaalia humputtelua. Harmikseni metsät ovat aivan täynnä hirvikärpäsiä ja maastoilu on jäänyt kokonaan. Vaikka lämmin syksy olisi periaatteessa ihan kiva, minä toivon pikaisesti kunnon yöpakkasia, jotta päästään taas maastoon!




Viimeiset viikot ovat olleet paitsi normaalien työjuttujen lisäksi raskaat, sillä täällä blogissakin sivuttu pieni kissanpentumme sairastui vakavasti ja jouduimme hänet päästämään hiirijahtiin taivaslaitumille. Kumma kuinka sitä ajattelee valmistautuneensa kuolemaan, ei se tunnu ollenkaan helpolta. Etenkään kun kyseessä on alle vuoden ikäinen pentu. Katseet on nyt kuitenkin suunnattu jo tulevaan ja pentueita katseltu sillä silmällä. Talo tuntuu niin tyhjältä nyt, tänne kuuluu pieni bengali....

Pieni rakas

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ihana kesä ja kärpäset

Sekä kesän tuttu parfyymi, pikiöljy, jonka tuoksua ei oikein saa millään käsistä pois. Toisaalta, tuleepahan mieleen heppameininki myös työpalavereissa... Tänään nautin mahtavasta auringosta ja helteestä ensin oman tallin estekisojen merkeissä, sitten pikaisesti mökillä ja illalla kävin vielä ratsastamassa Masan. Vaikka helteellä ei jaksa tehdä mitään kovin erikoista, nautin minä siitä silti täysillä. Mikään ei voita paahtavan auringon, kesän ja hevosen tuoksua!

Hepoille kuuluu muuten hyvää, mutta Masa on ollut hiukan jumissa oikealta puoleltaan. Kaverini (joka on luvannut kokeilla kisata Masalla) ratsasti pojalla keskiviikkona ja sanoi, ettei ole vielä koskaan joutunut tekemään niin paljon hommia. Laukassa, etenkin vaikeammassa oikeassa Masa oli vetänyt ja samalla kaatunut sisälle. Ratsastin itse torstaina satulan kanssa ja perjantaina ilman satulaa, mutta jumissa poni oli eikä ratsastuksesta tullut oikein mitään. Hieronnassa oli jumeja oikealla puolella sekä takana että edessä. Tänään Masa tuntui jo normaalimmalta, joten ehkä se siitä. Toivottavasti! Olen miettinyt, että syynä voisi olla satula, joka on varmaan nyt aavistuksen kapea (Masan selkä on onneksi saanut lihasta) tai sitten taas pitkä kengitysväli vaikuttaa (kengittäjän pitäisi onneksi saapua ensi viikolla), orastava kesäihottuma kutittaa ja stressaa (vaikkei siltä vaikuta) tai sitten jotain ihan muuta. Koska mitään selkeätä kipuilua ei ole ja Masa on aina reagoinut pieniin juttuihin suuresti, katselen tilannetta ja pidän tekemisen nyt hetken kevyempänä, sellaisena verryttelevänä jumppana.

Sovimme kesäkuun alkuun yhdet kisat ja niitä silmällä pitäen käytin lauantaina tilaisuuden hyväkseni ja lastasin kaverin kanssa Masan. Poni meni koppiin melko nopeasti ja pysyi siellä rauhallisena haistellen koppia. Siltaa nostaessa Masa vilkaisi taakseen, mutta ei reagoinut muuten ja poistuessakin peruutti rauhassa ja siististi kopista. Kyllä olin taas tyytyväinen!

Mökkikausi on startattu ja minä haaveilen jo sinne muutosta, mutta lapset pistävät vastaan. Onneksi koulua ei ole enää pitkään, joten kohta ei ole tekosyitä teineillä ;) Eilen mukaan mökille pääsi myös Paavi, joka on ollut meillä käytännössä sisäkissana. Kyllä oli vauva ihmeissään juostessaan ympäri mökkiä, ikkunasta toiseen. Olimme paljon pihalla ensin valjaissa ja sitten vapaana, poika tuli hienosti aina luokse kutsuessa eikä muutenkaan mennyt meistä kauas. Tänään Paavi oli innoissaan kärpäsistä ja jahtasi niitä nurmikolla, mutta kellahti aina välillä kivetykselle lepäämään. Niin ihana nähdä toinen niin innoissaan! Nyt on kotona ollessa uni maistunut :)

Masa sai kärpästen ja polttiaisten vuoksi tänään ihottumaloimen päälleen ja jäi Oton kanssa ensimmäiseksi yöksi ulos. Se on kesä nyt!










torstai 3. huhtikuuta 2014

Huima loikka

Eilen tapahtui yksi suuri loikka eteenpäin; me hyppäsimme Masan kanssa esteen! Wuhuu!

hastag selfie (ja sormi)
Muuten ratsastus ei ollut mikään paras, ilma oli todella tuulinen ja hepat tuntuivat käyttäytyvän sen mukaisesti. Masa ei kuunnellut oikeastaan yhtään ja kiemurteli kytäten nurkkia, omakin hengitys salpaantui, kun tuulenpuuska sattui sopivasti. Hetkittäin Masa meni kuitenkin ihan kivasti, vaikka kevättä rinnassa oli. Taisi itselläkin olla kevättä rinnassa, sillä jostain syystä edellispäivän estevalmennuksen esteet houkuttelivat. Kun tyttö muokkasi yhden esteen ristikoksi ajattelin, että nyt mennään. Ja niinhän me mentiin!

Masa laukkasi innolla esteelle ja juuri ennen estettä pysähtyi, mutta hyppäsi silti. Minä kellahdin kaulalle, mutta pysyin kyydissä :) Toisella kertaa askeleet osuivat paremmin, tai minä ratsastin varmemmin, ja Masa hyppäsi suoraan laukasta. Hyppy tuntui hyvältä, siis sellaiselta kunnon hypyltä ja Masa imi kunnolla esteelle. Minä olin aivan supertyytyväinen ja niin oli ponikin! Päristeli rinta rottingilla :) Blogia seuranneet tietävät, etten todellakaan ole esteratsastaja (vaikka ehkä haluaisin olla) eikä Masa todellakaan ole esteratsu. Siksi tuo hyppy tuntui ihan supermahtavalta! Ja siksi tuo hyppy jäi viimeiseksi, kun onnistui hyvin :)

Leppoisat pallerot päiväheinillä
Loppukäynnit päätimme lähteä tekemään maastoon, mutta se oli virhe. Masa oli hyppyjen päätteeksi sitä mieltä, että hän on päivän työnsä tehnyt eikä halunnut lähteä maastoon, enkä saanut ponia eteenpäin millään. Kun annoin pohkeita, Masa peruutti ojaan. Kivaa... Tyttö totesi, että taitaa sittenkin kävellä kentällä ja minäkin totesin sen olevan fiksumpaa, joten lähdimme hienoa piaffia takaisin kentälle. Voi vitsit, kun tuon liikkeen saisi kouluradalla näkyviin!

Päästyämme tarhojen luokse ns. takapellolla Masa säikähti jotain, heitteli muutaman kerran päätään ja veti pukkirodeot. Hetken selässä keikuttuani totesin, että nyt on parempi koittaa päästä ehjänä alas ja mätkähdin maahan. Sain onneksi pidettyä ohjista kiinni eikä Masa päässyt karkuun. Hyppäsin takaisin selkään ja keskityin saamaan ponin kävelemään normaalisti takaisin kentälle, vaikka se oli haasteellista, koska tarhoissa olevat hepat vetivät myös pukkeja. Kentällä kävelimme niin kauan, kun sain Masan rennoksi ja palasimme talliin, muutaman kerran meinasi vielä kentälläkin tulla lähdöt. Tyttö ei olisi kuulemma uskonut, että Masa pystyy pukittamaan noin hienosti ja korkealle. Minä kyllä uskoin jo entuudestaan, mutta nyt tiedän :) Onneksi pelto oli pehmeä eikä mitään sattunut.

Kissanomistajan päivitys:
Ilmojen lämmettyä olemme koittaneet ulkoilla hiukan useammin, aina yhtä hyvällä menestyksellä :) Paavi on kyllä kovin kiinnostunut linnuista ja haluaisi ulos, mutta ei suostu siellä olemaan yhtään vaan karkaa aina sisälle.
Hullu, en todellakaan astu nurmikolle!

Mä lähen ny!

Huh, melkein sisällä


lauantai 8. helmikuuta 2014

Wau mitä ravia!


Uusintakierros maastoon, kun viime viikon reissu meni hiukan huonosti. Alkuun pojat olivat hiukan jännittyineitä, mutta kun päästiin sen kohdan ohi, missä viimeksi törmäsimme hirviin rentoutuivat kummatkin selvästi. Kävelimme pitkään ja ravasimme vain hiukan ennen laukkaamista. Ensimmäinen laukka meni todella hyvin ja Masa päristeli tyytyväisenä. Toisessa laukassa Masa luuli näkevänsä jonkin mörön ja meinasi lähteä lapasesta, mutta vain meinasi :)

Ravasimme vielä ennen kotiinpäin tiellä, Otto ensimmäisenä ja Masa perässä. Ravissa oli heti paljon parempi liike, mutta pienen pätkän jälkeen tuntui, että Masan koko selkä aukesi ja ravi tuntui lentävän! Aivan mieletön voima ja liike! Tuollaisen ravin, kun saisi esille kentälläkin. Wau! Poni oli selvästi itseensä tyytyväinen ja kyllä minä kehuinkin, vaikka näitä huippupätkiä ei vielä kestänyt pitkään. Tosi helposti Masa väsähti ja alkoi painaa kuolaimelle, mutta liikkui todella hyvässä tasapainossa ja suorana silti.

Kotiin palasi kaksi todella tyytyväistä ponia, kyllä tätä oli kaivattukin!

Ja koska hepoista ei nyt ole kuvia, tässä pari kuvaa kissasta :)




lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkasta ja valkkua

Pakkasta on ollut täälläkin melkoisesti ja motivaatio tallilla oleskeluun aika matalalla. Toisaalta olen nyt huomannut, että Masalle sopii aktiivisten valmennusten välillä hyvin kevyt treeni, joten en ole ottanut stressiä liikutuksesta. Viimeisen valmennuksen jälkeen olemme menneet siis vain ihan kevyesti ja Masalla on ollut myös täysin vapaita useampia.

Eilen meillä oli jälleen Helkyn valmennus. Aloitimme tunnin tekemällä ensin käynnissä ja sitten ravissa spiraalimaisesti volttia, joka pienennettiin ja suurennettiin. Tarkoituksena oli saada hevonen kunnolla asettumaan sisälle, sisätakajalka ottamaan hyvin painoa ja saamaan hevonen kuuntelemaan istuntaa ja pohkeita. Ohjilla ei saanut pienennystä tai suurennusta tehdä, vaikka monesti teki mieli :) Helkky muistutti, että tämä harjoitus on valtavan hyvä testaamaan, ettei ratsastaja käytä liikaa pelkkää ohjaa. Käynnissä, erityisesti vasemmassa kierroksessa tämä oli meille aika helppo, mutta ravissa on selkeästi enemmän ongelmia kummassakin kierroksessa. Oikeassa kierroksessa en pystynyt pitämään painoa tasaisesti oikealla ja vasemmassa kierroksessa taas olin liian hidas pohkeella.

Teimme spiraalia ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa, vaikka me Masan kanssa keskityimme menemään vain ympyrää laukassa. Mukana ollut toinen ratsukko teki pientä pienennystä ja suurennusta myös laukassa. Koska Masa joutui ihan eri tavalla ravissa hommiin, oli laukan ensimmäiset pätkät ihan hyviä, mutta sitten poni väsähti. Hoksasin, että jännityn liikaa lonkasta ja vaikeutan istunnalla Masan liikettä. Olen opetellut paljon olemaan puristamatta polvilla ja reisillä, mutta Helkky huomasi, että olen hiukan kiinni lonkista, siis ihan lantionpohjasta. Aika huima ero liikkeessä, kun aukaisin lonkat! Helkky hoksasi myös, että Masaa ärsytti laukassa, kun nostin käsiäni hiukankin ja sain neuvon pitää kädet todella alhaalla ja leveällä. Auttoi sekin huimasti!

Valmennuksen jälkeen oli tyytyväinen olo, kyllä kannatti, vaikka pakkasen vuoksi meinasin ensin jättää välistä. Helkky kehui, että Masa liikkui selkeästi paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, kun meidät näki. Myös minä sain kehuja, että olen oppinut pitämään painoni tasaisemmin kummallakin istuinluulla enkä heilahda niin helposti, kun Masan tasapaino horjahtaa. Suositteli jatkamaan samaan tapaan :)

Muutama kuva tämän päivän ihanasta, mutta lyhyestä maastoreissusta. Pysyin selässä ilman satulaa :) Ostin jokin aikaa sitten paikallisista messuilta lampaankarvan, jota olen käyttänyt ilman satulaa ratsastaessa. Se pehmentää mukavasti selkää eikä housut tule niin karvaiseksi. Voin suositella lämpimästi!





Ja tietty pakolliset kuvat Paavista :)



perjantai 10. tammikuuta 2014

Valmennus ja tavoitteita kesälle

Hannan valkku oli nyt jo uudelleen. Kulunut viikko on ollut Masan kannalta tosi helppo, sillä siihen on maanantain valmennuksen jälkeen kuulunut vain vapaita ja kevyttä käyntityöskentelyä ilman satulaa. Resepti on tuntunut toimivan, sillä Masa oli heti tänäänkin tosi kivan tuntuinen alusta saakka. Näköjään tälle hevoselle niiden reippaiden maastoilujen lisäksi pelkkä vapaa toimii parhaiten palauttavana, jonka jälkeen motivaatio työskennellä on hyvä.

Teimme vasta-avotaivutuksia ensin käynnissä ja sitten ravissa. Itse naurahdin, että onpas helppo harjoitus meille, mutta Hanna vakuutti, että kyllä homma seinän avulla onnistuu. Ja niinhän se onnistui! Teimme siis pitkällä sivulla vasta-avoa seinää apuna käyttäen eli hepan nokka kohti seinää. Avon jälkeen selkeä kulma ja toisella sivulla sama juttu. Minä sain hiukan helpotusta ja toisella sivulla piti tehdä enemmän pelkkää asetusta ulos ilman taivutusta. Tärkeintä oli pitää tahti hyvänä, sillä ilman hyvää tahtia on Masan vaikea liikkua oikein ja toisaalta myös minun käyttää apuja. Oikeassa kierroksessa avo onnistui aika hyvin heti alussa, mutta vasemmassa oli selkeästi enemmän ongelmia. Kun minä hoksasin katsoa seinään ja kääntää ylävartaloni vasemmalle, liikkui Masa heti paremmin oikein. Oikeassa kierroksessa ravissa tuli muutama tosi hyvä askel!

Vasta-avojen jälkeen otimme laukkaa erilaisissa pätkissä. Tunnilla oli mukana kolme hyvin eri tasoista ratsukkoa ja minun tehtäväni oli ensin mennä ravissa kenttää ympäri ja nostaa päädyssä laukka, laukata pääty-ympyrä ja siirtyä raviin. Seuraavassa kierroksessa sama juttu, mutta jatkaa laukkaa puoliväliin pitkää sivua. Sitten tehdä kaksi pääty-ympyrää ja seuraavaksi siirtyä käyntiin ennen lyhyen sivun kulmaa ja nostaa laukka käynnistä ja tehdä pääty-ympyrät. Kaikessa piti keskittyä siirtymiin, tasaisuuten ja kulmiin, joista etenkin ne kulmat olivat minulle vaikeita. Masahan tekee mitä ratsastaja pyytää, tämä ratsastaja ei vaan osaa aina pyytää :)

Kokonaisuutena tunti oli taas tosi hyvä! Tuntuu, että nyt mennään oikeasti siellä oman osaamiseni äärirajoilla ja projektiratsusta on tullut oikea opetusmestari, joka ei anna mitään ilmaiseksi, mutta opettaa valtavan paljon.

Tunnin aluksi Hanna kysyi meiltä tavoitteitamme tulevalle kaudelle ja minä vastasin ajattelevani kisata helppoa c:tä, jos kehitys jatkuu yhtä hyvänä kevään. Hanna sanoi, että kuulostaa hyvältä, mutta alkuun olisi hyvä testata muutama raviluokka. Totesimme kumpikin, että laukka ei ole vielä sellaisessa pisteessä, että sitä olisi hyvä mennä radalle esittelemään. Hän myös pyysi meitä käymään jossain omassa valmennuksessaan keväämmällä tallin ulkopuolella, niin saamme kummatkin rutiinia matkustukseen ja muualla olemiseen. Turvallisemmissa oloissa kuin suoraan kisoissa, mikä on todella hyvä idea. Pitäisi nyt vaan saada itseään niskasta kiinni ja harjoitella sitä lastaamista ja kuljetusta...

Ja jottei postaus olisi kokonaan ilman kuvia pakko laittaa kuva Paavista, joka on ottanut paikkansa niin kodissa kuin meidän sydämissäkin. Mahtava, energinen pakkaus, joka kuitenkin rakastaa olla sylissä. Nyt ei kotoa puutu vauhtia ja naurua, kun poika hauskuuttaa meitä :)


lauantai 4. tammikuuta 2014

Kis, kis, kissa!

Pikapäivitys ennen kuin saan ajatukset viime valmennuksesta kasaan; meille tuli eilen kissa! Istuimme rauhassa väsyneinä valmennuksesta illalla sohvalla, kun mies tuli kotiin asioiltaan kissanpennun kanssa. Yllätys oli melkoinen, sillä tämä tuli meille täytenä yllätyksenä. Mutta mieluisana sellaisena, sillä perheestämme mies on ollut ainoa (sisä)lemmikkejä vastaan :)

Joten saanko esitellä: Paavi eli Mountrose Benedictus II, bengalinkissa, ikää 10 viikkoa. Jatkossa uskon, että hänkin tulee esiintymään kuvissa aina välillä...