Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste laihdutus. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Heinä, ratkaisu kaikkeen?

Otto nauttii harvennuspuuhista
Ajattelin kirjoittaa ruokinnasta tarkemmin myöhemmin, mutta luettuani melko provosoivan blogikirjoituksen, oli pakko tarttua aiheeseen heti. On varmasti kiistaton tosi, että hyvälaatuinen heinä on hevosen kuin hevosen pääravintoa. Mutta se miten pelkkää heinäruokintaa ihannoidaan, pistää ärsyttämään. Jotenkin tuntuu, että jos annat hevosellesi muuta kuin heinää, erityisesti säännöstellysti eikä vapaasti ja jos hevonen ei ole aktiivipihatossa, se automaattisesti kärsii. Kuitenkin mitä enemmän hevosten kanssa olen, sitä paremmin ymmärrän, että nekin ovat kaikki yksilöitä. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Vain alle kuukausi sitten teimme suuren muutoksen meidän suokkien ruokintaan. Taustoja siihen kerroin täällä. Viime hierontaan saakka ajattelin, että erityisesti suomenhevoset, hyvinä rehunkäyttäjinä, tulevat hienosti toimeen ilman väkirehuannoksia ja että hevoselle kuin hevoselle olisi parempi olla melko vapaalla heinällä. Väkirehuja ei todellakaan tarvita, kun saatavilla on hyvälaatuista heinää. Kuitenkin kesän aikana Oton suorituskyky laski ja hän alkoi kieltääkin. Alkuun ajattelimme, että siihen on syynä jokin ratsastuksessa, mutta vaikka teimme siihen muutoksia, ei Oton ilme muuttunut iloisemmaksi. Aiemmin hyppäämistä rakastanut heppa, ei enää vaikuttanut nauttivan siitä eikä oikeastaan muustakaan liikkumisesta. Paino kuitenkin nousi, joten ruokaa Otto sai varmasti riittävästi. Hieronnassa löytyi jumissa olevia lihaksia ja pienen keskustelun jälkeen tajusimme, että ruokinta on ollut aika sekaisin. Ei ole ihme, ettei hevonen tykkää tehdä töitä, kun lihakset ovat maitohapoilla. Vaikka energiaa on tullut yli omien tarpeiden ja paino noussut, on se tullut aivan vääränlaisesta ravinnosta. Heinässä oleva energia imeytyy paksusuolessa, josta hevonen ei pysty sitä käyttämään lyhytkestoisessa suorituksessa.

Ruokintasuunnitelman tehnyt hieroja sanoikin lakonisesti, että kyllä pelkkä heinä riittää hevoselle, joka ei tee töitä. Vaikka mielestäni Oton treeni ei missään nimessä ole raskasta, on se kuitenkin hyppäämisen ansiosta rasittavaa eikä sitä pysty tekemään ilman oikeanlaista polttoainetta. Tiedän sen itsekin, sillä vaikka olisi kuinka syönyt paljon, ei ilman hyvälaatuista ravintoa treeni kulje. Miten ihmeessä tilanne olisi toisin hevoselle? Ja myös, kyllä ihmisissäkin huippu-urheilijat (en tosin väitä meidän Ottoa huippu-urheilijaksi) joutuvat kiinnittimään paljon enemmän huomiota ravintonsa laatuun. Ei mäkkäriruualla tulla urheilijaksi, vaikka siitä energiaa saakiin.

Otto on nyt saanut rajoitetusti heinää sekä väkirehuja kilon päivässä. Aikaisempaan ero on ollut huima, siis siinä millainen Otto on. Poni tulee töihin mielellään, näyttää taas nauttivan hyppäämisestä, on kevyt kädelle ja mukavan virkeä. Painokin on pudonnut, vaikka väkirehumäärä on mielestäni aika suuri, on kokonaisenergia silti laskenut. Tiedän olevani onnellisessa asemassa, kun hevosemme ovat pienellä yksityistallilla, jossa on hyvälaatuista kuivaheinää nelisen kertaa päivässä ja pitkät ulkoiluajat. Tiedän kokemuksesta, että näin ei aina ole ja silloin pitää omistajan tehdä ratkaisuja hevosen hyväksi. Vatsahaavan syntyyn silti uskon vaikuttavan suurimmaksi osaksi muiden asioiden kuin heinäruokinnan määrän, eikä minua saa enää puhumaan pelkän heinäruokinnan puolesta.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Muutos ruokintaan

Viime hieronnassa Otto oli aika jumissa lihaksistoltaan ja aloimme pohtia siihen syytä yhdessä hierojan kanssa. Yhdeksi syyksi hieroja epäili sen, että ravinto on epätasapainossa ja lihaksilla ei ole riittävästi polttoainetta työskennellä vaan Otto menee liikaa maitohapoilla. Itse olen aika kädetön ruokinta-asioissa ja lopulta pyysin hierojaa tekemään ruokintasuunnitelman. Laskureilla selvisikin, että ravinnonlaatu todellakin on ollut väärin. Energiamäärältään kummatkin pojat ovat saaneet liikaa energiaa, mutta heinästä, joka on treenissä olevalle hevoselle huonosti hyödynnettävissä. Juttelimme pitkään ravinnonlaadun merkityksestä ja opin taas uusia asioita. En ole koskaan ajatellut, että myös hevoselle on merkitystä sillä mistä energia tulee. Heinän energia imeytyy paksusuolessa, mutta väkirehujen ohutsuolessa, josta se on huomattavasti paremmin käytettävissä nopeasti. Karkeasti sanottuna, vaikka heinän tuleekin olla hevosen pääravinnonlähde, ei se riitä hevoselle, jolla tehdään töitä. Niinpä heinämäärää pienennettiin ja mukaan lisätään pikkuhiljaa enemmän väkirehua, joka meidän tapauksessa on Criollon Fullia. Siitä saa hevonen kaikki tarvitsemansa eikä suolaa lukuunottamatta tarvitse lisäksi mitään muuta.

Toimitin ruokintasuunnitelman pohjaksi meidän viikon liikuntapäiväkirjan, jonka perusteella Oton liikunta luokiteltiin keskiraskaaksi ja Masan kevyeksi/keskiraskaaksi. Määrällisesti kummankaan liikuntaa ei tarvitse muuttaa, mutta kumpikin tarvitsee enemmän raskasta liikuntaa mukaan viikko-ohjelmaan. Hevonen saa ja pitää hengästyä ja hikoilla kunnolla, jotta kunto kehittyy. Tärkeimmäksi keinoksi siihen hieroja ehdotti reippaat vedot maastossa eli nykyistä pidemmät ja vauhdiltaan kovemmat pätkät niin ravissa kuin laukassakin. Koska Masan ravi on selkeästi hitaampaa kuin Oton, tekisi Otolle hyvää ravata kovaa ja Masan taas laukata hiljempaa samassa vauhdissa. Kovassa ravissa selkä joutuu käyttöön ihan eri tavalla kuin hitaammassa ja Masa taas tarvitsee voimaa laukkaansa, jota tulisi hyvin hitaassa vauhdissa. Oton treeniin pitää ottaa monipuolisemmin myös kouluvääntöä eli niitä väistöjä, mitä Masallekin juuri annettiin tehtäväksi. Näin Ottokin vahvistuu hienomotorisilta liikkeiltään eikä kehity ainoastaan ponnistavilta lihaksiltaan.

Itselleni ehkä suurimpana yllätyksenä tuli ruuan määrä, sillä nyt heinän lisäksi kummankin hevosen tulisi saada 1kg väkirehua päivässä, jotta ravinnon tarve ja saanti pysyvät tasapainossa. Muutos on huima siihen mitä pojat tällä hetkellä ovat saaneet ja mielenkiinnolla odotankin miten se vaikuttaa kumpaankin heppaan. Jatkoa seuraa!

lauantai 17. elokuuta 2013

Hevosen laihduttaminen

Koska ylipainoa Masalla oli meille tullessaan melkoisesti, keskityin hitaaseen painonpudotukseen liikuntaa lisäämällä. Erityisesti alkuperäisroduilla liian nopea painonpudotus saattaa johtaa ongelmiin, kun elimistöön kertyneet rasvavarannot käytetään liian nopeasti. Rasvaanhan kertyy paljon myös kuona-aineita ja jos rasva lähtee liikkeelle liian nopeasti, se rasittaa erityisen paljon sisäelimiä, kuten maksaa ja munuaisia. Uskoisin, että osittain Masan kesäihottuma johtui sekaisin olevasta aineenvaihdunnasta, sillä tänä kesänä poni ei ole reagoinut juuri yhtään, vaikka olen toki myös ennaltaehkäissyt sitä mm. loimittamalla.

Masa jumppaa
Hevosen, samoin kuin ihmisen, laihduttamisessa pätee ihan samat lainalaisuudet; pitää kuluttaa enemmän kuin saa energiaa. Hyvin yksinkertaista, eikö? Hevosen kohdalla on erityisen tärkeätä, että ruokinnassa ei tehdä radikaaleja muutoksia liian nopeasti eikä karkea rehun määrää lasketa liikaa kerralla, sillä se lisää mahahaavan riskiä huomattavasti. Luonnossa laiduntaessaan hevonen syö käytännössä koko ajan eikä vatsan hyvinvoinnille tee hyvää pitkät tauot heinän saamisessa tai suuret vaihtelut sen määrässä. Laihduttaessa heinämäärän tulisi olla 1,5% hevosen painosta, mikä meillä tarkoittaisi noin 7kg/päivä (arvioin, että Masa painaa 450kg).

Masa oli edellisessä elämässään "pihankoriste" eikä siis säännöllisessä työssä. Poni eleli äitinsä ja siskonsa kanssa isolla laitumella ja sai lisäksi heinää, sekä luultavasti herkkujakin säännöllisesti. Vaikka Masa on perso ruualle, ei hän silti suostu syömään mitä tahansa. Alkuun maahan pudonnut omenakin jäi syömättä, kun siinä oli roskia (maistui kyllä, jos putsasin). Nykyään poni ei ole ihan niin nirso :)

Koska viikko-ohjelmaan tuli aikaisempaan verrattuna paljon liikuntaa, ei heinämääriin puututtu. Masa sai kuivaheinää paljon ja tallinpitäjä etsi sopivaa määrää vähentämällä määriä, jos heinää jäi syömättä. Kivennäisten (ja yrttisekoituksen) kanssa aamuisin ja iltaisin Masa sai pienen määrän kauraa, joka vaihtui talven aikana mysliksi, kun kaura tuntui aiheuttavan valkuaispatteja. Tällä hetkellä Havensin mysliä Masa saa aamuin illoin 2dl ja heinää aika paljon. En tiedä onko tuosta myslistä mitään oikeata hyötyä, mutta ei siitä ainakaan haittaa ole ollut, Masa rakastaa sitä! Ja saapahan vähän enemmän rakennusaineita lihaksille...

Joidenkin laihdutusohjeiden mukaan hevonen pitäisi liikuttaa hikeen neljä kertaa viikossa 50 min kerrallaan tai tehdä lyhyempi hikitreeni joka päivä viikon treenimäärän ollessa yhteensä 200 minuuttia. Itse olen todennut parhaimmaksi laihdutuskeinoksi pitkät maastolenkit, joilla kävellään paljon. Pitkät lenkit matalalla sykkeellä kasvattavat peruskuntoa ja polttavat rasvaa paremmin kuin lyhyet repäisyt. Alussa ravi ja laukkapätkät olivat maastossakin todella lyhyitä, mutta niiden pituutta olemme kasvattaneet koko ajan. Nyt ravissa olemme menneet jo useita kilometrejä ja laukassa noin kilometrin verran putkeen. Nykyään Masa hengästyy harvemmin ja hengästyessään palautuu nopeasti, samoin kuin hikoillessa. Kentällä olen tehnyt mieluummin lyhyen ja intensiivisen ratsastuksen, sellaisen lihaskuntotreenin, kuin hinkannut pitkiä aikoja jotain. Tähän vaikuttaa ennen kaikkea tuon hevosen luonne, sillä ei nimittäin hinkkailla turhan takia kentällä :)

Töitä Masan kanssa tehtiin alussa kolme-neljä kertaa viikossa ja nykyään yleisimmin viisi kertaa, joskus kuusi. Joka viikko on vähintään yksi täysin vapaa päivä, jolloin saatamme käydä katsomassa heppoja, mutta emme tee niiden kanssa mitään. Minusta on tärkeätä, että hepat näkevät meitä muutenkin kuin pelkästään silloin, kun vaadimme jotain joko fyysisesti tai henkisesti rankkaa. Työksi lasken myös maastakäsin tehtävät jutut, jotka kyllä nyt kesän aikana jäivät aivan liian vähälle. Maastoreissuja olemme pyrkineet tekemään pari viikossa, joskus lyhyitä (n.45 min) ja joskus pitkiä (n.90 min). Kilometrejä on kertynyt sports-trackerillä seurattuihin keskimäärin 7 ja alle neljän kilsan lenkkejä emme ole tainneet tehdä koskaan. Maastossa olemme aina kävelleet alussa ja lopussa kunnolla, mutta onneksi meidän maastot ovat sellaiset, että on melkein pakkokin. Käynnissä lihakset lämpenevät mukavasti ja taas kotiinpäin tullessa hiki kuivuu ja hengitys tasaantuu.

Omat haasteensa meidän laihdutukselle aiheutti Masan huono lihaskunto, jonka vuoksi on tarvinnut ottaa todella rennosti, etenkin alussa. Lihasten puuttuessa ylipaino jo itsessään aiheutti kovan rasituksen nivelille eikä sitä helpottanut mukaan tullut ratsastajan paino. Ensimmäisenä muuttuneeseen treeniin reagoivat takapolvet keräämällä nestettä, jonka jälkeen etujaloista kavionivelet olivat lämpimänä ja lapojen alue jumissa. Sydäntalvella Masa kolisteli ratsastaessa paljon ja muutaman kerran kengätkin irtosivat etujaloista tarhassa. Nämä ongelmat jäivät kuitenkin lyhytaikaisiksi eikä pitkiin aikoihin ole ollut mitään erikoista huomattavissa. Uskoisin, että suurin syy tähän on ollut se, että olemme menneet rauhassa eteenpäin ja aina ongelmien ilmetessä ottaneet pienen tauon aktiivisempaan treenaamiseen ja menneet silloin pitkiä kävelymaastoja ilman revittelyjä.

Nyt kun paino on saatu kuriin, peruskunto suhteellisen hyvälle tasolle ja hepan pää jaksamaan säännöllisempää työskentelyä, aloittelemme hiljakseen "bodaamisen" eli lihaskunnon kasvattamisen lajikohtaisesti. Siis lihaksia pyllyyn ja takaosa alle! :)

perjantai 16. elokuuta 2013

Hevosen lihavuuskunto

Seuraamassani blogissa oli hyvä kirjoitus hevosen lihavuudesta muutamalla videolla höystettynä. Siitä sain innoituksen kirjoittaa postauksen meidän laihdutusprojektista, joka alkoi viime syksynä Masan saapuessa meille. Tällä hetkellä Masa on lihavuuskunnoltaan ihan hyvässä kunnossa (ehkä pientä pyöristymistä taas ilmojen kylmetessä tapahtunut), mutta edelleen aavistuksen lihasköyhä, etenkin pyllystä. Tässä tekstissä kirjoitan enemmän lihavuuskunnon määrittämisestä sekä siitä missä kunnossa Masa oli meille tullessaan ja seuraavassa postauksessa kerron enemmän mitä me olemme tehneet laihdutuksen eteen.

Masa ostopäivänä
Usein hevosta arvioidessa tuijotetaan pelkkää vatsanseutua, vaikka myös laihalla hevosella saattaa olla iso ns. heinämaha. Vatsa tai kylkiluiden tuntuminen/näkyminen ei siis kerro kaikkea lihavuudesta eikä siihen kannata liikaa kiinnittää huomiota erityisesti alkuperäisroduilla, jotka ovat ruumiinrakenteeltaan usein raskaita. Lihavuuskuntoa pitäisikin arvioida jakamalla hevonen kolmeen osaan; kaula, selkä ja kylkiluut sekä lautaset ja hännäntyvi. Koska jokainen hevonen on oma yksilönsä, saattaa rasva kertyä epätasaisesti. Siksi oikean lihavuuskunnon määrittämiseksi arvioidaan nämä kolme osaa erikseen ja niiden keskiarvo kertoo missä kunnossa hevonen on. Terveyden kannalta vaarallisinta on kaulaan ja niskaan kertyvä rasva, joka kertoo sokeriaineenvaihdunnan ongelmista. Jos rasvaa on ollut elimistössä jo pidemmän aikaa, se muuttuu pehmeämmästä rasvakudoksesta kiinteämmäksi. Valitettavasti Masan elimistössä ollut rasva oli monelta kohtaa hyvinkin kiinteätä eli sen kertyminen oli kestänyt jo jonkin aikaa.

Harmikseni en ottanut sittenkään riittävästi kuvia Masasta, kun hän saapui meille, sillä meidän kuvat eivät kerro koko totuutta. Masalla oli erittäin paksu rasvaniska ja taivuttaessa kaula meni läskipoimuille. Rasvaa oli kertynyt paljon myös kyynärpään taakse ja sään alueelle. Kylkiluita ei käytännössä tuntenut edes kunnolla painamalla. Rasvaa oli paljon myös lantion alueella ja pyllyssä. Hännäntyvi oli kunnolla höllyvän rasvan alla. Arvioisin, että lihavuuskunnoltaan Masa olisi ollut minulle tullessaan selkeä viisi eli erittäin ylipainoinen. Tällä hetkellä arvioisin lihavuuskunnon olevan kolme ja puoli, mutta koska Masa on rungoltaan pyöreä esimerkiksi satulavyön kireyteen ei ole laihduttaminen vaikuttanut yhtään. Rasvaa on kuitenkin lähtenyt selkeästi pois kriittisiltä alueilta ja kylkiluutkin tuntuvat helposti sormia kylkeä pitkin juoksuttamalla. Ilokseni Masan niskan hyvä malli ei ole pelkästään ollut rasvaa, vaan pyöreys on säilynyt laihdutuksesta huolimatta :)

Viimeisin rakennevertailu
Tuosta aiemmin mainitsemastani blogista löytyi erittäin hyvä video hevosen lihavuudesta ja kuinka sen voi määritellä käsin tunnustelemalla. Täältä puolestaan löytyy mielestäni selkeät kuvat ja selitykset eri lihavuusasteista englanniksi. Hippoliksen sivuilla on myös ohjeet, mutta ne keskittyvät mielestäni liikaa kylkiluiden näkymiseen/tuntumiseen. En täysin allekirjoita videon ohjetta hevosen selän mallista lihavuuskunnon mittarina, sillä kokemukseni mukaan usealla suomenhevosella on hyvin tasainen selkä eikä selkäranka tai säkä ole samalla tavalla näkyvillä kuin esimerkiksi puoliverisillä ratsuilla. Mielestäni silti tuo videon antama ohjeistus ottaa huomioon paljon paremmin hevosen yksilöllisen ja rodullisen rakenteen, kun keskitytään katsomaan hevosta laajempana kokonaisuutena ja katsotaan sitä tärkeintä eli kuinka paljon rasvaa hevosen elimistöön on kertynyt.

Seuraavaksi sitten kerron mitä me ollaan tehty kuluneen 11 kuukauden aikana :)