Kahden ruunan ja ratsastavan perheen heppakuulumisia. Pääpaino tädin projektiratsu Masalla ja sivuosassa pappaheppa Pena.
"Matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."
Blogin hiljaiselosta huolimatta meille kuuluu hyvää. Tällä hetkellä jopa erityisen hyvää, sillä Hanna kävi pitämässä valmennusta. Otin yksityistunnin, joka kannatti. Pääsimme tekemään perusjuttuja niin, etten ole vielä koskaan päässyt tekemään kenenkään hevosen kanssa. Mahtavaa! Videolta meno ei näyttänyt aivan niin täydelliseltä kuin miltä tuntui, mutta tunne kai tässä pääosassa on...
Temppujen sijasta teimme vaan tosi perusasioita; tuntumaa ja pohjetta. Sitä, että hevonen on kunnolla pohkeen ja ohjan välissä, minun avuillani. Huomasin, että olen tavallaan opettanut Masan luistamaan hommista. Kun vaadin, eikä Masa tee, niin myötään silti. Tai en vaadi ihan loppuun saakka. On niin kovin vaikeata olla vaativa, mutta silti oikeudenmukainen. Onhan Masa minun "vauvaheppani", joka ei voi osata tehdä vielä kunnolla :)
Tunnin aloitimme tutulla pinteliharjoituksella, joka pitäisi rehellisyyden nimissä tehdä ihan jokaisen ratsastuskerran alussa. Se avaa lonkkia mielettömän hyvin ja helpottaa pohkeiden käyttämistä valtavasti. Kun sain lonkat auki, ei muuta tarvinnutkaan tehdä. Istunta pysyi kivasti kasassa viime kerran oppien ansiosta enkä könöttänyt takakenossa.
Tällä kertaa oikeassa kierroksessa, joka on ponille vaikeampi sain aina välillä rehellisen taipumisen sijaan käynnissä ravia ja ravissa laukkaa. Hanna huomautti, että tämänkin olet ihan itse ponille opettanut. Kun vaaditaan, mutta Masaa ei huvita tehdä, siirtyminen reippaampaan askellajiin saa mamman lopettamaan hetkeksi. Herkkispojan kanssa olen huomannut, että monesti tilanteen nollaaminen auttaa, mutta sitä saisi tehdä ainoastaan silloin kun oikeasti liikutaan kauas mukavuusalueelta. Ei silloin, kun ei vaan huvita... Ilokseni huomasin, että vain pieni muistutus riitti ja homma toimi. Toisaalta en usko, että minulla itsenäisesti ratsastaessa on uskallusta vaatia edes noin paljon juuri oikealla hetkellä.
Harjoittelimme tuntumaa ja pidätteen tekemistä siten, että Hanna näytti ohjista ja kyynerpäistä mistä pidäte oikeasti kuuluisi tulla. Voi kuinka hankalaa tämäkin! Huomasin heti, että olin tosi helpolla liian jäykkä ranteesta enkä vain osannut olla yhtä aikaa jäntevä, mutta pehmeä. Samalla tuli mieleen, että miksei tälläistä voisi opettaa ihan sillä alkeiskurssilla? Olisi ollut ehkä helpompaa ratsastaa ja harjoitella ratsastamaan näinä vuosina, jos olisin alusta saakka ymmärtänyt miten minun pitäisi käden kanssa toimia.
Tuntumaa etsimme kolmikaarisen avulla, joka olikin tämän tunnin vaikein "temppu". Muuten tehtiin vain uralla ja pääty-ympyröitä ja koko ajan minun piti keskittyä siihen, että saan Masan liikkumaan läpi rungon ja asettumaan. Vasemmassa kierroksessa sain asetuksen hyvin läpi ja ponin liikkumaan myös pyöreässä muodossa. Oikeassa kierroksessa oli enemmän ongelmia ja siinä Masa tarjoili aika usein nopeampaa askellajia. Voi pojat millaista se laukka oli! Samanlaisen energian kun saisin tavalliseen ratsastukseen niin leijuisin vaan :)
Otolle kuuluu hyvää, pieni breikki aktiivitreenissä on tehnyt terää ja ponista on löytynyt taas uusia vaihteita. Tyttö oli Oton kanssa Hannan valkussa ja meni niin hienosti! Jotenkin olen ajatellut, ettei Otto ole mikään kouluheppa, mutta enpäs tiedä. Poni on yllättänyt :)
Pena puolestaan on nyt saikulla, kun teki hiukan tuttavuutta naapuritarhan tamman kanssa. Etujalan vuohisessa on aika ikävän näköinen haava, jota olemme putsailleet antaumuksella. Huomenna soitan eläinlääkärin tsekkaamaan tilanteen, kun pitkät pyhät on tulossa. Onneksi haava ei vaikuta liikkumiseen (siis ilman ratsastajaa), mutta olisin toivonut sen paranevan nopeammin...
Rakkaat kissanpennut voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. Täytyy kyllä sanoa, että vasta nyt ymmärrän miksi bengaleita sanotaan aktiiviseksi roduksi. Nämä ovat kyllä hienosti rotunsa edustajia, ei käy aika pitkäksi :)
Vuosipäivä Masan kanssa vilahti ohi huomaamatta, yhteiseloa on nyt ollut meillä jo kaksi vuotta! Ensimmäisen vuoden päivitys kertoo samaa tarinaa kuin nyt: päivääkään en vaihtaisi pois.
Viime vuoden lopussa tein yhteenvedon vuodesta ja pienen listauksen asioista, joita odotan tältä vuodelta. Lisäksi kävin harjoittelua Hannan harjoituspäiväkirjan avulla tarkemmin läpi. Toivoin silloin, että vuosi 2014 tuo mukanaan mukavia maastoreissuja ja toivoin saavani tasaisuutta ratsastukseen. Haaveena oli, että jos kaikki onnistuu hyvin, pystyn starttaamaan kesällä harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tähän vaadittiin laukka, joka onnistuu myös kouluaitojen sisäpuolella. Vaikka omat kisastartit ovat jääneet, on Masa päässyt kaverin kanssa pidemmälle kuin mitä oli toiveena tähän mennessä: starttaamaan aluetasolla helppoa B:tä hyväksytysti!
Kun ostin Masan luin paljon hevosen koulutuksesta, sillä eihän minulla ollut mitään tietoa siitä miten asioita hevoselle kannattaa opettaa. Vaikka yleisesti kannatan sitä, että kokematon ratsastaja ostaa itselleen vain kokeneen ratsun, olen Masan kanssa oppinut enemmän kuin olisin voinut etukäteen toivoa. Olen joutunut analysoimaan itseäni ehkä enemmän kuin kokeneen hevosen kanssa ja samalla opettelemaan kuuntelemaan mitä hevosella on minulle sanottavaa. Tähän saakka resepti on toiminut hyvin, sillä olemme jopa edellä etukäteen suunnittelemaani aikataulua!
Ensimmäisen kahden vuoden aikana halusin saada Masan kunnon kohoamaan, painon putomaan ja saamaan hepan kulkemaan oikein päin. Ei siis kaulasta hienolla muodolla, vaan käyttäen selkäänsä ja vatsaansa oikein. Tavoitteena oli saada peruskunto kohdilleen, jotta voin alkaa työstämään hienomotoriikkaa kouluratsastusta varten. Sen sijaan, että Masa olisi pakotettu kulkemaan kaula kaarella "kouluratsuna" olen koittanut keskittyä saamaan ponin kuuntelemaan pohje- ja painoapuja, reagoimaan niihin nopeasti ja liikkumaan takaa aktiivisesti. Minulle tärkeintä on ollut saada Masa nousemaan säältään ja rintakehältään, mikä ei ole tämän mallisen hevosen kanssa aina kovin helppoa. Erityisesti pitkillä maastoreissuilla Masa on kiittänyt minua ja liikkunut niin hienossa muodossa ja höyhenenkevyenä, että on tehnyt mieli itkeä.
Keväällä Masa alkoi olla siinä pisteessä, etten minä osannut enää opettaa ponille mitään, mutta onneksi tallilta löytyi kaveri, jonka kanssa Masalla synkkaa hienosti. Kuluneen kesän ja muutaman viimeisen Hannan valmennuksen aikana Masa on mennyt valtavan harppauksen eteenpäin, kun kaverini, jolla on tasaisempi istunta ja tasaisempi käsi on ratsastanut. Ponin kunto ja etenkin henkinen kunto on siinä pisteessä, että tunnin yksityisvalmennus onnistuu ja poni vaikuttaa sitä tyytyväisemmältä mitä vaikeampia juttuja pääsee harjoittelemaan. Pian poni pääsee opetuspuuhiin minun kanssani!
Ensi kaudella olisi toiveena päästä vielä enemmän kisaradoilla, joten kävin Hannan kanssa talven valmennussuunnitelmaa läpi. Talven aikana on tarkoitus jatkaa samojen perusjuttujen kanssa, mutta myös lisätä lihasvoimaa hienomotorisiin kouluratsastusliikkeisiin. Niihin yksinkertaisin keino olisi tehdä paljon väistöjä maastakäsin, mennä käynti- ja ravipuomeja sekä ottaa reippaat ylämäkitreenit pidemmissä jaksoissa mukaan. Hanna neuvoi myös kellottamaan maastossa tavalliset ravi- ja laukkapätkät ja lisäämään niihin kestoa. Tavoitteena on siis kehittää peruskuntoa seuraavalle tasolle ja saada Masa käyttämään itseään tehokkaammin, jotta voi alkaa harjoitella kokoamista.
Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet ehkä elämäni parhaat kaksi vuotta ja odotan innolla mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. On aika mieletöntä kuinka elämä tuo eteen asioita, joilla on valtava merkitys. Joskus muutokset saapuvat pienen, pyöreän ruskean suomenhevosen muodossa....
Hannan valkussa Masa pääsi hommiin yksin ja jaksoi hienosti koko tunnin, olen ylpeä! Vaikka kovin pitkää aikaa ei ole Hannan viime valmennuksesta, oli ero taas kuulemma suuri. Jännä juttu kuinka Masa oppii nopeasti, vaikka pääasiallisena ratsastajana on tälläinen täti :)
Ravissa muoto ja peräänanto alkavat olla jo aika hienosti rutinoituneita, mutta laukassa pakka vielä hajoaa. Lihaskunto ei vaan riitä vielä, mutta eteenpäin ollaan silti menty kesän aikana paljon. Musta on ihanaa katsoa kuinka Masan kunto on noussut ja hän jaksaa yrittää ihan täysillä koko ajan. Sellaiset "apua, en mä voi"-hetket ovat suurimmaksi osaksi mennyttä eikä Masa ole etenkään henkisesti näiden valmennusten jälkeen enää väsynyt. Eikä oikeastaan fyysisestikään paljon.
Tunnin alussa tehtiin ensin käynnissä väistöjä kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen ravissa työstettiin takajalkoja kunnolla alle. Laadukkaaseen laukkaan tarvittavia lihaksia treenattiin pääty-ympyrällä laukkaamalla ja heti laukan jälkeen kaverin piti pyytää Masaa väistämään parin askeleen ajan sisälle. Näin saadaan ulkotakajalkaa aktivoitua ja voimistettua lihaksia. Ennen laukannostoa ravissa väistettiin ulospäin, jotta saatiin sisätakajalka kunnolla alle. Tällä kertaa ennen laukkaa kaveri sai käskyn paineistaa Masaa aika paljon, jotta lihaksisto kehittyisi paremmin pitämään pyöreän muodon.
Tässä lyhyt koostevideo tunnin tehtävistä. Kuten näkyy on hetkittäin hiukan vaikeata, mutta toisaalta tällä kertaa vaadittiin jo aika paljon. Meidän mittapuulla :)
Pian on taas pieni kisaputki, kun tyttö kisaa viikonloppuna sekä esteissä, että koulussa ja Masa pääsee ensi viikolla maailmalle. Niistä lisää myöhemmin!
Onpas viime päivityksestä jo vierähtänyt tovi. Olen lomaillut ja koittanut ladata akkuja talven varalle sekä ensi viikon työreissulle, joka tulee varmittavasti kesken lomien. Mutta tätä tämä on...
Viime kisapäivityksen jälkeen Masa on jatkanut treenaamista kaverini kanssa ja minä olen keskittynyt pääasiassa maastoiluun. Poni on selvästi nauttinut täysin siemauksin päästessään tekemään "temppuja" eli harjoittelemaan vaikeampia juttuja kuin mihin minun kanssani on mahdollisuus.
Olimme hiukan harmissamme viime kisareissusta, joten otimme uusinnan heti, kun lähelle tuli koulukisat, joihin pystyimme osallistumaan. Koska viime kerralla ongelmana oli Masan tahmeus radalla päätimme mennä helpon C:n ohjelman, joka on yksinkertainen ja aika lyhyt.
Kisoihin lähdimme nyt ilman heppakaveria, mutta se ei Masaa haitannut. Lastaus ja matka onnistuivat tosi hienosti ja kisapaikalla Masa käyttäytyi täydellisesti. Oli mukavan reipas, mutta kuunteli hienosti meitä ihmisiä. Verryttely oli maneesissa eikä Masaa häirinnyt uusi maneesi tai muut valmistautuvat ratsukot, vaikka välillä tuli melkein törmäyksiä. Hieno poika! Radalla ei tällä kertaa tapahtunut ihan niin suurta hyytymistä kuin viime kerralla, vaikkei se nyt täydellisesti mennytkään. Masa oli edelleen hiukan hidas ja keskittyi hetkittäin esimerkiksi kyttäämään, mutta silti valtava muutos viime kertaan! Prosentteja tuli karvan alle 58, joihin olimme ihan tyytyväisiä, muutamaa eriävää mielipidettä lukuunottamatta. Myös paluumatka sujui hienosti.
Maastossa olemme käyneet sekä Oton että Penan kanssa ja osa reissuista on ollut aika vauhdikkaita. Laukkaa olemme vetäisseet pienellä tienpätkällä, joka on todella hyväpohjainen ja ilokseni Masa jaksaa laukata tuon puolentoista kilometrin tien päästä päähän, välillä laukkaa vaihtaen. Viimeiset pätkät joudun kyllä vielä auttamaan aika paljon, mutta suunta on oikea :)
Hanna kävi tällä viikolla pitämässä valmennuksen ja Masa oli kaverin kanssa niin taitava! Tunnilla keskityttiin jälleen perusliikkumiseen ja homma oli kehittynyt valtavasti viime kerrasta. Erityisesti laukkatyöskentelyyn on tullut valtavasti lisää voimaa ja ravissa Masa jaksaa liikkua jo tosi hienosti pyöreänä. Oikein harmittaa, kun en ottanut videokameraa mukaan.
Tässä rankemmassa väännössä olen huomannut, että on erityisen tärkeätä pitää Masalla riittävästi vapaita tai henkisesti kevyitä päiviä. Hän protestoi heti, kun kenttätyöskentelyä on liikaa (hänen mielestä), vaikka kunto on kasvanut valtavasti ja töitä voisi tehdä paljon enemmänkin sen puolesta. Tuollainen tunnin yksityistunti helteessä ei tee tiukkaa ollenkaan. En tiedä onko tämä jokin Masan ratsuikään liittyvä juttu vai luonteeseen, mutta poni jaksaa tsempata ihan täysillä, jos kokee sen miellyttäväksi. Hanna sanoikin viimeksi, että tuo hevonen menee vaikka solmuun, jos ratsastaja osaa pyytää :) Onneksi minulla ei ole kiire, mutta toisaalta olemme kyllä edenneet tässä projektissa sellaisella aikataululla mitä alunperin suunnittelinkin. Ensimmäisenä kesänä kunnon kohotusta, seuraavana talvena taitojen treenaamista ja toisena kesänä kisailun aloittamista.
Ensi viikolla minä olenkin reissussa ja Masa saa ansaitun loman. Tyttö ratsastaa muutaman kerran ja lupasin kaverille, että Masaa saa lainata maastoiluun, mutta kenttävääntöä ei ole luvassa. Uskon, että tekee hyvää hiukan sulatella viime aikojen tapahtumia :)
Tässä vielä video siitä c:n radasta, mitäs olette mieltä?
Viikonloppuna meidän perhe kisaili kunnolla, sillä Masalla oli kaverin kanssa debyytti lauantaina ja tyttö kävi sunnuntaina hyppäämässä Otolla. Itse mietin vielä perjantaina, että saankohan oikeasti nukuttua silmäystäkään, mutta toisaalta olo oli aika luottavainen; Masa on nyt viime aikoina liikkunut kaverin kanssa tosi kivasti. Ja sainkin nukuttua lopulta hyvin :)
Lauantaiaamuna suuntasimme siis tallille hiukan jännittyneen hevosen luo. Masa oli ollut yön pihalla, mutta pääsi sisälle, kun muut siirtyivät ulos. Tarkoituksena oli, että poni nukkuisi hetken ennen kuin pitää lähteä, mutta Masa aisti selvästi, että ilmassa oli jotain outoa. Harjaisin ponin (jonka muuten pesin edellisenä iltana ihan kokonaan, ilman suuria ongelmia!) ja laitoimme pintelit ja oriletin (joka aukesi verkassa), sitten oltiin valmiina lähtöön. Kopitus meni taas tosi hienosti; Masa vain käveli koppiin sisälle! Edes perästä tullut kaveri ei kummastuttanut ja matka meni tosi hienosti. Kisapaikalla Masa kyllä huuteli aika paljon muille hepoille, mutta toisaalta kuunteli silti meitä ihmisiäkin kivasti. Ja käyttäytyi kaikin puolin tosi hienosti! Oon kyllä ylpeä mun vauvahepasta!
Verkassa Masa liikkui mahtavasti, oli ryhdikäs, reipas ja kevyt. Kaveri oli ihan innoissaan, kun ratsastaminen on tietysti helpompaa, jos ei tarvitse keskittyä niin paljon siihen eteenpäin menoon. Radan vieressä verrytellessä Masa teki ensimmäiset jumpittelut koko aikana ja radan sisälle päästyä poni meni lukkoon. Niinpä hienon ratsastuksen sijasta keskityttiin pääsemään rata loppuun liikkeessä. Prosentit eivät päätä huimanneet, mutta ei minusta silti ihan niin huonosti mennyt. Koska Masa oli pohkeen takana eivät irronneet keskiravit ja laukannostoissa oli ongelmia, jopa niin paljon, että toinen laukka tuli puoli kierrosta liian myöhässä. Toinen selkeä virhe tuli laukasta käyntiin siirtymisessä, joka tuli pysähdyksen kautta. Muuten rata oli kuitenkin ihan suht ok, mutta päätuomarin mielestä ala-arvoisesti eikä toinenkaan tuomari arvostanut paljon enempää. Ei voi mitään, ensi kerralla paremmin!
Super-tyytyväinen olen silti siihen, että kokonaisuudessaan reissu meni hienosti ja verkassa Masa liikkui hienosti, siksi toisaalta varmaan harmittaakin niin paljon, että itse rata meni huonosti. Mutta jotain olen silti tehnyt Masan kanssa oikein, kun poni on nyt virallisesti saanut hyväksytyn tuloksen alue helpossa B:ssä, vaikkei ollut lähelläkään omaa tasoaan.
Sunnuntaina tyttö kävi hyppäämässä kaksi luokkaa sijoittuen korkeammassa luokassa; heidän kisat siis onnistuivat hiukan paremmin! Ja meidän Otto on kyllä sellainen terapiaratsu noilla kisareissuilla :)
Rentouttava ja ihana juhannus takana. Kelit eivät todellakaan olleet mieleiset, mutta juuri niiden vuoksi juhannuksesta kuoriutui tosi mukava; lauantaina istuin hyvällä omallatunnolla melkein koko päivän sohvalla viltin alla ja luin kirjaa. Nyt tiedän totuuden Harry Quebertin tapauksesta! Vaikka kirja ei mikään kirjallisuuden helmi ollutkaan, on se erittäin taitavasti kirjoitettu, koukuttava kirja, joka oli pakko lukea käytännössä kerralla läpi.
Viime torstaina pääsi Masa maailmalle, kun pakkasimme ponin autoon ja suuntasimme läheiselle tallille ratsastamaan. Tarkoituksena oli tsekata tulevia kisoja ajatellen miten poni reagoi ratsastukseen uudessa paikassa ja ilokseni se meni juuri niinkuin pitikin. Masa oli mukavan reipas, ehkä hiukan pörheä, mutta silti hienosti kuulolla. Kenttä oli jaettu kahtia ja toisella puolella oli ratsukko hyppäämässä, sekään ei aiheuttanut kummempia katseita. Ainoa mikä ponia jännitti oli kentälle mentäessä roskis (siitä tuo eka kuva) ja loppukäynneillä pikkulintu :)
Matkat menivät hienosti, sillä niin lähtiessä kuin palatessakin Masa käveli koppiin suorilta epäröimättä. Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun Masa pääsi liikkeelle, aiemmat kerrat ollaan harjoiteltu vain lastaamista. Selkeästi tämän hevosen kanssa tuo rauhassa eteneminen makupalojen kanssa on toiminut parhaiten, eli ei painetta mistään suunnasta, mutta positiivinen palaute oikeasta. Monessa asiassa olen huomannut, että paine saa pojan lukkoon ja nopein tapa on tavallaan saada heppa vakuuttuneeksi, että tehdään hänen ehdoillaan, rauhassa.
Juhannuksena kävimme levitetyllä satulalla maastoilemassa ja se istui selvästi paremmin kuin aiemmin! Jee! Satulan levittäminen onnistui juuri niin nopeasti kuin uskalsin toivoa ja sentin levittäminen näyttäisi olevan riittävästi. Kovin montaa ratsastuskertaa ei toki ole vielä takana, mutta satula istuu hyvin ja Masa liikkuu mielellään. Oma istuntakin pysyi paljon vakaampana ja painopiste selvästi enempänä.
Kisoihin valmistautuessa kaveri on nyt hoitanut kenttätyöskentelyn ja minä maastoilut. Se sopii paremmin kuin hyvin; minä tykkään, kaveri tykkää ja Masa tykkää. Tässä eräänä päivänä maneesissa mentäessä Masa liikkui niin hienosti, että harmitti, kun en ollut videokameran kanssa paikalla. Jostain syystä maneesi sopii Masalle, siellä poika keskittyy ulkoilmaa paremmin ratsastajaan. Hetkittäin laukka oli mieletöntä ja laukkalävistäjällä tuli puhdas vaihtokin, tosin vahingossa. Mutta vaihtoon riitti se, että ratsastaja hiukan heilahti...
Poni on ollut itseasiassa tosi tyytyväisen oloinen nyt kun on päässyt oikeasti hommiin, onneksi on tuollainen kultakimpale-kaveri, joka ymmärtää herkkis-Masaa! Tämä täti on nyt jättäytynyt mielellään taka-alalle "heppahoitajaksi", joka puunailee ja laittaa ponin kuntoon ratsastajalle, ja hoitaa ne maastoilut.
Jaa siis tonne? No en varmana mene!
Loppukäyntejä tyytyväisenä
Onpas täällä nätit maisemat!
Ja taas se mamma haluaa jotain selfieitä räpsiä, huoh!
Perjantaina Masa hierottiin. Kerroin hierojalle epäileväni Masan olevan jumissa ristin alueelta sekä oikealta lavasta ja niinhän poni olikin. Ristin alue oli kokonaisuudessaan hiukan jumissa, mutta ei silti huolestuttavasti ja aukesi melko pienellä työllä. Se kertoi, ettei ongelmaa ole ollut pitkään eikä se ole kovin vakavaa. Hierojan mielestä jumitukset viittaisit siihen mitä itsekin epäilin eli satula on liian tiukka edestä ja kippaa painoa liikaa takakaarelle. Eilen lähti Prestige muokkaukseen ja se pitäisi tulla takaisin vielä ennen juhannusta, toivottavasti toimii hyvin levityksen jälkeen!
Sama hieroja on käynyt useammin hieromassa Masaa, mutta viime aikoina meillä on kaikki mennyt mukavasti ilman suurempia ongelmia, joten viime kerrasta on jo aikaa. Hän sanoi Masan kiinteytyneen selvästi viime kerrasta ja olevan nyt lihavuuskunnoltaan aika normaali plus, joten kiinteytymistä saisi vielä jatkaa, mutta varsinaisesti ei tarvitse enää laihduttaa. Mitään huolestuttavaa ei ponista löytynyt, jalat ovat keränneet hiukan nestettä, mutta hieroja epäili, että saattaisi hyvin johtua siitä, että pojat ovat olleet "takalaitumella" yötä päivää. Suositteli vain seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa kylmäämään. Jumeja löytyi siis ristin alueelta kummaltakin puolelta, oikealta lavasta ja kaulalta sekä niskasta kummaltakin puolelta. Kaikki jumit lähtivät liikkeelle helposti ja Masa nautti silminnähden. Harmittaa, kun en saanut videolle, mutta Masa venytteli myös itse selkäänsä hieronnan aikana: nosti niskan korkealle ja käänsi lantion alle ja joskus venytteli kissamaisesti takajalkoja taakse. Samalla Masa haukotteli syvään. Näytti tosi erikoiselta, mutta samalla siltä, että se teki tosi hyvää. Olen ennenkin sanonut, että Masa on joogi... Eräänä päivänä vielä tarhassa ollessaan Masa rapsutteli itseään kissamaisesti vehkeistä, se tuli kuvaan ;)
Lauantaina menin hierojan neuvosta lyhyesti askellajit läpi ja poni liikkui mukavan pehmeänä ja rentona. Kyllä hieronta teki hyvää!
Sunnuntaina käytiin maastossa Penan kanssa, joka ei ole siellä meidän kanssa aiemmin ollutkaan. Hiukan jännättiin, että kuinka käy, kun en usko miehenkään paljon maastoilleen ja Pena ei ehkä anna sellaista maastovarmaa kuvaa itsestään... Mutta turha oli huoli, Pena käyttäytyi oikein mallikkaasti! Alkuun minä menin Masan kanssa ensimmäisenä, jolloin Pena hiukan steppaili ja puri pyllyä, kun Masa ei liikkunut riittävän nopeasti. Kun pääsimme metsästä tielle, siirtyi tyttö eteen ja Pena rentoutui. Kaikki oli hyvin, kun pysyin Masan kanssa hiukan kauempana takana. Ravailtiin tiellä (myös kotiinpäin!) ja Pena liikkui tosi hienosti; reippaasti, suorana ja pehmeänä. Tyttö oli ihan liekeissä ja toivoi, että saman fiiliksen saisi myös kentälle. Juuri ennen kotiinpaluuta ylitettiin pieni oja, jonka Pena hyppäsi korvat hörössä ja laukkasi pienen pätkän, mutta siirtyi raviin heti kun tyttö pyysi. Ensi kerralla me laukataan kunnolla!
Siellä se nyt ravaa, töpöjalka jäi hännille...
Odottelivat hetken meitä ja Pena käytti tilaisuuden hyväkseen
Meinas tulla tälle mammalle tiukat paikat, kun viime viikolla lyhyen keskustelun jälkeen tajusin tarjonneeni Masaa kilparatsuksi tallikaverille. Mun vauva lähtee maailmalle, kääk! Jännitti niin pirusti, enkä edes itse ollut kisaamassa! Eipä taida minusta sittenkään tulla kisakuskia ;)
Tarkoituksena oli lähteä parin viikon päästä naapurikuntaan harjoituskisoihin, mutta aikataulujen päällekkäisyyden vuoksi ne kisat on pakko jättää väliin. Niinpä kaivettiin kisakalenteri esille. Minä tuskailin, että harjoitus- ja seurakoulukisoja on lähialueella aika huonosti, mutta pian kaveri soitti, että ensi viikonloppuna olisi sopivat kisat, joihin menisi mielellään, vaikka päätös tulikin näin viime tipassa. Nooh, mikäs siinä, tuumasin ja annoin siunaukseni. Pieni paniikki iski taas, kun tajusin, että kyseessä oli aluekilpailut.
Hoksasin, etten ole maksanut Masan lupaa. Eihän meidän nyt aluetasolle pitänyt mennä missään nimessä tänä vuonna... Ajateltiin silti testata, jos vaikka maksu ehtisi ajoissa ja sitten seuraluokkaan, jos ei ehdi. Maksun päivittymistä seuratessa huomasin, että kipan rekistereissä on ilmoitus rokotusten puutteellisuudesta, jota ihmettelin kovin. Kyllä ne piti kunnossa olla!
Pieni soittokierros ja selvisi, että Masa on rokotettu ravipuolen sääntöjen mukaan eli kahdella perusrokotteella, jonka jälkeen tulee vuosittainen tehoste, kun ratsupuolella pitää rokottaa kolmella perusrokotteella, jonka jälkeen vasta saa siirtyä vuosittaiseen tehosteeseen. Onneksi meidän eläinlääkäri oli joustava ja tuli heti tiistaina rokottamaan Masan. Meillä siis alkoi rokotusohjelma alusta ja vasta kuukauden päästä ollaan valmiina lähtemään maailmalle kisoihin.
Mutta nyt on aluelupa maksettu, rokotukset saatu alulle ja kisakuski löydetty! Pitäisi varmaan harjoitella pieniä reissuja oman tallin ulkopuolelle, jotta mamman hermot pysyvät kurissa. Masalla tuskin on ongelmia reissaamisenkaan kanssa...
Ihanaa on ollut nähdä, että Masa liikkuu kaverin kanssa hienosti ja mielellään ja vielä kivempaa on ollut kuulla positiivista kommenttia ponista. Kuulemma aiottu luokka helppo B3 ei olisi tehnyt tiukkaa ollenkaan! Mutta itsestäni en ole ollenkaan varma selviänkö aidan toisella puolella....
Pienestä hiljaisuudesta huolimatta meille kuuluu hyvää! Ihana ja rentouttava pääsiäsloma takana ja voi mikä ihana ongelma kentällä nyt on; kuiva hiekka pölisee! Viime päivityksen jälkeen olen hämmästellyt Masan muuttunutta olemusta, syyksi en keksi mitään muuta kuin ne chian siemenet. Teen niistä oman postauksen vielä... Maastossakin pääsimme pitkästä aikaa käymään kunnon lenkillä, mutta vain käyntilenkillä intopiukeiden ponien vuoksi :)
Viime päivityksen jälkeen tyttö on ratsastanut Masalla muutamaan kertaan. Ponin innokas olemus muistutti, että hyppääminen tekisi lihaksistolle (ja päälle) tosi hyvää, joten tyttö on nyt hypännyt kahteen kertaan esteitä ja ratsastanut muuten muutamaan kertaan reipasta laukkaa ympäri kenttää. Tyttö on kehunut Masan olevan tosi kiva, kun virtaa löytyy nykyään enemmän. Jos kunto saadaan kohdalleen, voisivat kuulemma käydä joskus jossain pienissä kisoissakin. Vielä nyt Masa ei jaksa kuin ihan pari hyppyä ja väsähtää.
Estevalkulta saimme vinkin, että aikuiseksi päässeen hepan on helpompi ymmärtää pystyt kuin ristikot, joita olemme menneet aiemmin. Muutenkin hän muistutti, että aikuisen hevosen kanssa tekemisen pitää olla kivaa, sillä aloitteleva aikuinen ei enää hyppää, jos se on hiukankin epämiellyttävää. Tämä on ollut ohjenuorani Masan kanssa touhutessa yleisesti, mutta kiva saada varmistusta ammattilaiselta, että oikealla linjalla ollaan. Hän suositteli testaamaan suhteutettuja nuorten hevosten väleillä eli 17,5m ja neljällä laukka-askeleella. Niitä tyttö hyppäsi eilen ja onnistui, vaikka Masa oli aika ihmeissään. Aiemmin on hypyt olleet aina yksittäisiä ja ensimmäisellä kerralla toisen esteen lähestyessä Masan ilme oli kyllä hauska! Eilen hypyn jälkeen Masa sai pienen namin minulta ja oli niin tyytyväinen osaamisestaan :)
Lähitulevaisuuteen kuuluu enemmän maastoilua ja hyppäämistä säännöllisemmin. Toiveissa olisi päästä estevalmennukseen Masan kanssa (tyttö siis), mutta tarkoituksena on ottaa varovaisesti vain muutamalla hypyllä alkuun, jotta mielenkiinto pysyy yllä. Minä olen päässyt muutamaan kertaan Penan selkään ja on se vaan aina yhtä ihana heppa! Todellinen opetusmestari *sydän*
Alta löytyy video ensimmäiseltä hyppykerralta.
Tyytyväiset ponit lounaalla
Tässä laatikko on vielä melkein ehjä, ei ole enää...
Vieläkin hymyilyttää edellispäivän estehyppelö :) Ja vielä enemmän hymyilyttää eilinen ratsastus, kun Masa tuntui pitkästä aikaa tosi kivalta, siis tosi kivalta!
Poni on ollut oikeastaan sen mun reissuputken ja sairastelun jälkeen jäykän tuntuinen, mutta toisaalta niin olen ollut itsekin. Tiedä sitten kumpi on haitannut kumpaa, mutta ehkäpä se pukkirodeo ja esteen hyppääminen avasivat jotain jumeja ponissa, sillä eilen töihin lähti innokkaampi ja huomattavasti paremmin kuulolla ollut poni. Emme tehneet mitään erikoista, pääasiassa väistöjä käynnissä ja ihan vähän ravissa. Laukka nousi hyvin kumpaankin suuntaan, mutta sen ylläpidossa oli minulla ongelmaa. Masa kuunteli taas tuttuun tapaansa todella hienosti istuntaa ja rikkoi raville aina minun horjahduksesta. Puolustukseksi kerron, että minulla oli collegehousut jalassa ja satula on tosi liukas :) Lopussa väistöt onnistuivat pelkällä istunnalla, ilman ohjaa tai jalkaa ja silti Masa liikkui ryhdikkään tuntuisesti. Jes!
Vanhempia kuvia katsellessani törmäsin näihin viime vuonna maaliskuun viimeisenä päivänä otettuihin kuviin. Aika erilaiset maisemat ovat nyt, kun lunta ei ole tullut kunnolla koko talvena. Tässä valmennuksessa kentällä ei laukattu, kun sen kunto ei antanut periksi ja nyt kenttä on ollut täydellisessä kunnossa jo pidemmän aikaa.
Kuvien ja näiden blogitekstien kautta on kiva palata ajassa taaksepäin ja todeta, että kyllä me sittenkin edistytään ihan koko ajan, vaikka takapakkia tuleekin. Tasan vuosi sitten me harjoittelimme ensimmäistä kertaa väistöjen tekemistä ja laukatessa kentällä kurvasimme välillä pois, Masan tahdosta. Vaikkei meno missään nimessä täydellistä olekaan, pystyn sentään tekemään jo tosi paljon kaikenlaista myös silloin, kun kentällä on muita ratsastajia :)
Tuntuu, että meidän edistyminen menee sykleissä: tasaisin väliajoin on ongelmia ja tasaisin väliajoin menee tosi hienosti. Mutta niinhän se menee:
"Oppimisprosessin edetessä korjataan kulloisellakin hetkellä huomattavampia heikkoja kohtia ja opitaan tiedostamaan se, miten heikkoudet ovat rajoittaneet yhtäältä ratsastajan, toisaalta hevosen suoritusta. Ja juuri kun tunnet olevasi seitsemännessä taivaassa uusimman oivalluksesi ja sen myötä tekemiesi muutosten ansiosta, hevosesi löytää uuden porsaanreiän ja tulee paljastaneeksi seuraavaksi heikomman kohtasi, jonka kimppuun sinun on käytävä. Korjaa se, koe taas itsetyytyväisyyden vaihe ja valmistaudu uuteen pettymykseen, kun hevosesi osoittaa sinulle jälleen seuraavaksi merkittävimmän virheen tekniikassasi. Ja niin edelleen. Onnistumisen salaisuus on se, että et päästä onnistumisen jälkeistä hyvänolontunnetta kasvamaan liian suureksi, jotta väistämättä seuraava paluu arkeen, jossa kaikki palaset eivät sittenkään vielä ole täysin loksahtaneet kohdalleen, ei tuottaisi ylivoimaista pettymystä. Muista, että matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."
Eilen tapahtui yksi suuri loikka eteenpäin; me hyppäsimme Masan kanssa esteen! Wuhuu!
hastag selfie (ja sormi)
Muuten ratsastus ei ollut mikään paras, ilma oli todella tuulinen ja hepat tuntuivat käyttäytyvän sen mukaisesti. Masa ei kuunnellut oikeastaan yhtään ja kiemurteli kytäten nurkkia, omakin hengitys salpaantui, kun tuulenpuuska sattui sopivasti. Hetkittäin Masa meni kuitenkin ihan kivasti, vaikka kevättä rinnassa oli. Taisi itselläkin olla kevättä rinnassa, sillä jostain syystä edellispäivän estevalmennuksen esteet houkuttelivat. Kun tyttö muokkasi yhden esteen ristikoksi ajattelin, että nyt mennään. Ja niinhän me mentiin!
Masa laukkasi innolla esteelle ja juuri ennen estettä pysähtyi, mutta hyppäsi silti. Minä kellahdin kaulalle, mutta pysyin kyydissä :) Toisella kertaa askeleet osuivat paremmin, tai minä ratsastin varmemmin, ja Masa hyppäsi suoraan laukasta. Hyppy tuntui hyvältä, siis sellaiselta kunnon hypyltä ja Masa imi kunnolla esteelle. Minä olin aivan supertyytyväinen ja niin oli ponikin! Päristeli rinta rottingilla :) Blogia seuranneet tietävät, etten todellakaan ole esteratsastaja (vaikka ehkä haluaisin olla) eikä Masa todellakaan ole esteratsu. Siksi tuo hyppy tuntui ihan supermahtavalta! Ja siksi tuo hyppy jäi viimeiseksi, kun onnistui hyvin :)
Leppoisat pallerot päiväheinillä
Loppukäynnit päätimme lähteä tekemään maastoon, mutta se oli virhe. Masa oli hyppyjen päätteeksi sitä mieltä, että hän on päivän työnsä tehnyt eikä halunnut lähteä maastoon, enkä saanut ponia eteenpäin millään. Kun annoin pohkeita, Masa peruutti ojaan. Kivaa... Tyttö totesi, että taitaa sittenkin kävellä kentällä ja minäkin totesin sen olevan fiksumpaa, joten lähdimme hienoa piaffia takaisin kentälle. Voi vitsit, kun tuon liikkeen saisi kouluradalla näkyviin!
Päästyämme tarhojen luokse ns. takapellolla Masa säikähti jotain, heitteli muutaman kerran päätään ja veti pukkirodeot. Hetken selässä keikuttuani totesin, että nyt on parempi koittaa päästä ehjänä alas ja mätkähdin maahan. Sain onneksi pidettyä ohjista kiinni eikä Masa päässyt karkuun. Hyppäsin takaisin selkään ja keskityin saamaan ponin kävelemään normaalisti takaisin kentälle, vaikka se oli haasteellista, koska tarhoissa olevat hepat vetivät myös pukkeja. Kentällä kävelimme niin kauan, kun sain Masan rennoksi ja palasimme talliin, muutaman kerran meinasi vielä kentälläkin tulla lähdöt. Tyttö ei olisi kuulemma uskonut, että Masa pystyy pukittamaan noin hienosti ja korkealle. Minä kyllä uskoin jo entuudestaan, mutta nyt tiedän :) Onneksi pelto oli pehmeä eikä mitään sattunut.
Kissanomistajan päivitys:
Ilmojen lämmettyä olemme koittaneet ulkoilla hiukan useammin, aina yhtä hyvällä menestyksellä :) Paavi on kyllä kovin kiinnostunut linnuista ja haluaisi ulos, mutta ei suostu siellä olemaan yhtään vaan karkaa aina sisälle.
Reilu vuosi sitten kirjoitin tekstin nuoren hevosen koulutuksesta, josta Ruuhkavuosiratsastaja kyseli lupaamaani päivitystä.
Ensimmäisiä ratsastuksia Masan kanssa
Oli mielenkiintoista lukea omia ajatuksia vuoden takaa ja huomata, että ajattelen edelleen hyvin samalla tavalla. Olen edelleen sitä mieltä, että kaiken perustana on rentous ja vain rento hevonen voi oppia uusia asioita. Minusta edelleen kouluratsastuksen kuuluu olla kevyttä ja vaikka me hikoilemme välillä valmennuksissa, on tavoitteena työskennellä hevosen kanssa rennosti, kevyesti ja luottaen ilman rankkaa vääntämistä. Masalle tiettyjen asioiden tekeminen on "helppoa" ja ratsastaminen on aina kivaa. Se ei silti tarkoita etteikö töitä tehtäisi tosissaan ja poistuttaisi sieltä omalta mukavuusalueelta hetkittäin. Kuitenkin tälläisen nuoren ratsun kanssa mukavuusalueelta pitää poistua hallitusti.
Olen valtavan tyytyväinen siihen, etten ole rankaissut hevosta olemalla avuillani kova, vaan olemme tehneet rauhassa niitä asioita mitä olemme osanneet. Uskon, että monen ulkopuolisen silmin saattaa vaikuttaa siltä, että me emme tee töitä, mutta sen sijaan, että minä potkin ja kannattelen olen pyrkinyt opettamaan Masaa kantamaan itse itseään. Varmasti, jos olisin taitavampi ratsastaja olisimme edenneet siinä vauhdikkaammin, sillä silloin en olisi itse häirinnyt hevosta niin paljon. Silti minusta tuntuu, että tämä tie on ollut meille ratsukkona paras ja olemme hitsautuneet aika hienosti yhteen :)
Välillä haettiin rajoja
Jos jotain olen tässä vuoden aikana oppinut niin sen, että nuoren kanssa ei voi kiirehtiä. Aina tulee yllättäviä asioita eteen eikä terveydestä parane tinkiä. Nykyisellä tietämyksellä olisin käyttänyt Masan tutkittavana takapolvista viime kevättalvena, kun kavionivelet alkoivat reagoida. Olisin myös miettinyt satula-asian paremmin ja ostanut istuvan (hinnasta tinkimättä) satulan heti alkuun enkä käyttänyt huonosti istuvia väliaikaissatuloita. Toisaalta, Masa kyllä reagoi satulaan voimakkaasti, joten ehkä väliaikaissatulat ovat olleet aikoinaan ihan paikallaan eivätkä ole vaikuttaneet lopulta kokonaisuuteen paljon.
Tässä projektissa blogi, oma päiväkirja ja vuoden alussa hankittu Harjoituspäiväkirja (teen siitä vielä oman postauksen!) ovat tuoneet valtavasti apua, sillä niiden avulla olen luonut itselleni pidemmän aikavälin tavoitteita. Vaikka joskus tuntuu, että ei edistytä missään, kokonaisuutta katsomalla huomaakin toisin. Tähän en ole varmasti pystynyt ilman noita työkaluja ja seurantaa.
Tyytyväiset
Näin vuoden kokemuksia rikkaampana aloittaisin nuoren (tai vaikka vanhemmankin uuden) hevosen kanssa hyvin samalla tavalla. Paljon maastoilua: mukavaa ja pitkäkestoista tekemistä, jossa ei vaadita juuri mitään muuta kuin liikkumista eteen. Pyrkisin pitämään hevosen rentona ja luottavaisena ja opettaisin uudet asiat melkeinpä aina positiivisen vahvistamisen kautta. En kiirehtisi enkä tekisi mitään vain siksi, että "näin on aina hevosten kanssa toimittu" vaan kuuntelisin hevosta ja sen reaktioita. Tästä erittäin hyvä esimerkki on sunnuntain lastaus; Masa koki traikun kiinnostavana ja halusi tutkia sitä, joten annoin. Uskon, että tällä tavalla traikku ei ainakaan jäänyt mieleen pelottavana paikkana vaan ensi kerralla jo lähtökohtaisesti Masa suhtautuu siihen positiivisesti.
Ratsastaessa on mielestäni tärkeätä se, että hevonen on rento ja tekee mielellään töitä. Siihen päästään vain, jos hevonen ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Hevosta pitää palkita siitä, että se tekee oikein tai edes yrittää tehdä oikein, jos se ei vielä osaa tehdä paremmin. Onkin välillä melkoista tasapainoilua vaatia, mutta olla kuitenkin vaatimatta liikaa ja osata tyytyvä sillä hetkellä oikeaan reaktioon. Se, että kiitetään paljon ei tarkoita, että hevonen saisi käyttäytyä huonosti.
Mintti onfacebookissaan tehnyt hienon yhteenvedon hevosen mukavuusalueesta, joka yhteenvetää minunkin ajatukseni. Erityisesti nuoren kanssa koen tärkeäksi, että töitä tehdään mukavuusalueella ja sieltä poistutaan vain lyhyiksi ajoiksi (eikä kovin kauas!). Niin hevonen oppii, että tekemällä vaikeata asiaa, palataan pian takaisin helppoon, jolloin vaikean asian tekeminen ei tunnu ylivoimaiselta. Koko ajan kunnon ja taitojen kehittyessä päästään siirtymään asteittain vaikeampaan juttuun ja pysymään aiemmin tosi vaikeilla alueilla pidempään.
Onko teillä muilla muuttuneet mielipiteet vuosien varrella?
Uusintakierros maastoon, kun viime viikon reissu meni hiukan huonosti. Alkuun pojat olivat hiukan jännittyineitä, mutta kun päästiin sen kohdan ohi, missä viimeksi törmäsimme hirviin rentoutuivat kummatkin selvästi. Kävelimme pitkään ja ravasimme vain hiukan ennen laukkaamista. Ensimmäinen laukka meni todella hyvin ja Masa päristeli tyytyväisenä. Toisessa laukassa Masa luuli näkevänsä jonkin mörön ja meinasi lähteä lapasesta, mutta vain meinasi :)
Ravasimme vielä ennen kotiinpäin tiellä, Otto ensimmäisenä ja Masa perässä. Ravissa oli heti paljon parempi liike, mutta pienen pätkän jälkeen tuntui, että Masan koko selkä aukesi ja ravi tuntui lentävän! Aivan mieletön voima ja liike! Tuollaisen ravin, kun saisi esille kentälläkin. Wau! Poni oli selvästi itseensä tyytyväinen ja kyllä minä kehuinkin, vaikka näitä huippupätkiä ei vielä kestänyt pitkään. Tosi helposti Masa väsähti ja alkoi painaa kuolaimelle, mutta liikkui todella hyvässä tasapainossa ja suorana silti.
Kotiin palasi kaksi todella tyytyväistä ponia, kyllä tätä oli kaivattukin!
Ja koska hepoista ei nyt ole kuvia, tässä pari kuvaa kissasta :)
Olipa ihanaa päästä valmennukseen! Viime aikoina on ollut kaikenlaista (työ)stressiä ja itsekseen ratsastaminen on tuntunut vähän tylsältä. Myös siksi, että Masa on nyt liikkunut aina valmennuksissa tosi hienosti ja yksin ratsastaessa olen hiukan hukassa siitä mitä ihmettä taas tekisin. Valmentajan kanssa ei onneksi tarvitse liikaa miettiä.
Tällä kertaa lisämakua valmennukseen toi sykemittari, jonka avulla toivoin saavani paremmin selville millaisella sykkeellä Masa normaalisti työskentelee ja vaadinko liikaa vai liian vähän. Meidän ihana hieroja (hieromisen lisäksi on auttanut ruokintasuunnitelman tekemisessä) tekee nykyään myös hevosten sykemittauksia ja antaa niiden perusteella neuvoja miten tehoja saataisiin vieläkin paremmin käyttöön. Minua on huolestuttanut hiukan se, etten pysty Masaa lukemaan kunnolla siinä kuinka hyvin hän jaksaa.
Sykemittari laitettiin kiinni tallissa ja leposyke oli 36. Hevosten leposykkeet ovat ihmistä matalammat, mutta toisaalta maksimisykkeet korkeammat eli kapasiteettia on paljon enemmän kuin ihmisillä. Oli mielenkiintoista huomata kuinka syke nousi aina, kun tehtiin jotain ja hetkittäin syke nousi tallissakin aika kovaksi (esim. kun hieroja laittoi lisää kosteutta mittarin alle), vaikka Masan ilmeet eivät kertoneet hermostumisesta vielä ollenkaan. Tuolla olisi todella mielenkiintoista tutkia tarkemmin mihin asioihin heppa reagoi ja kuinka paljon!
Valmennuksen alussa tehtiin käynnissä väistö lyhyen sivun keskeltä pitkälle sivulle ja kun päästiin uralle, siirryttiin raviin. Hetken päästä tehtiin sama juttu koko ajan ravissa. Helkky kehui, että meillä huima muutos viime kerran väistöihin ja siltä se tuntuikin, Masa toimi suurimmaksi osaksi tosi hienosti! Väistöjen jälkeen siirryttiin tekemään aina pitkän sivun alkuun voltti, josta jatkettiin avoa pitkää sivua pitkin. Ensimmäiset avot olivat meille tosi hankalia, mutta mitä vähemmän koitin tehdä, sitä paremmin ne onnistuivat. Helkky muistuttikin, että Masan tyyppiseen hevoseen pitää osata vaikuttaa vain vähän, mutta aina nopeasti. Väistöissä hän neuvoi ottamaan ulkojalan ihan kokonaan irti kyljestä, jotten vaikuta sillä vahingossa. Tällä kertaa korostui selkeämmin Masan vasemman takajalan hitaus, mutta aika pienellä jumpalla jalka saatiin nopeammaksi ja hienosti alle.
Laukkatyöskentelyssä sain neuvon katsoa aina välillä sisäkautta häntää, muistutuksen pitää pakarat (ja lantionpohja) rentoina ja kädet alhaalla. Hetkittäin laukka meni ihan superhyvin! Ja tällä kertaa ehdin yleensä tehdä itse siirtymät alas, kun huomasin, että oma istuntani alkaa hajota ennen Masaa. Jee! Laukkasimme aika vähän, koska laukat menivät niin hienosti eikä Helkky halunnut vaatia liikaa, kun ero edellisiin kertoihin oli niin selkeä. Juttelimme vielä valmennuksen jälkeen lyhyesti ja Helkky sanoi, että olen mennyt todella paljon itse eteenpäin istunnan tasapainon kanssa ja se vaikuttaa suoraan Masan liikkumiseen. Hän myös kehui, että Masa näyttää oikein hienolta!
Treeni graafina, kulmikkaat kohdat kertovat sykkeen katoamisesta eli laiteongelmista
Sykeraportti kertoi, että vaikka valmennus olikin tällä kertaa normaalia kevyempi (enemmän hienomotorista treeniä), oli se ehkä jopa liian kevyt. Masan sykkeet pysyivät koko harjoituksen ajan tosi matalina, joten tehoja olisi varaa nostaa enemmän. Toisaalta tällä kertaa tehtiin lajikohtaista voimaharjoittelua, joten pienet lihakset saattoivat olla hyvinkin maitohapoilla, vaikka kokonaisuudessaan kunto kesti treenin erittäin hyvin. Laukassa sykkeissä oli selkeä piikki, mutta palautuminen tapahtui vauhdikkaasti. Sehän tarkoittaa vaan hyvää kuntoa :)
Noottia sain lyhyesti jäähdyttelystä, sillä vaikka treeni ei ollutkaan kovin rankka, lopetin jäähdyttelyn suurin piirtein niihin sykkeisiin, jotka olivat alun treenissä. Eli olisin voinut kävellä pidemmän ja antaa sykkeiden laskea vielä kymmenisen pinnaa. Nykyisellä tavalla toimien Masa saa kunnon palkinnon (mielihyvähormoonit treenin jälkeen) vasta tallissa, joten tämä kannustaa pääsemään talliin nopeasti. Tarkoituksena olisi kuitenkin saada heppa hyvälle tuulelle minun kanssani kentällä tai maneesissa.
Sähköpostitse tulleessa raportissa kannustettiin käymään kovemmilla sykealuilla säännöllisesti, jotta kunto kehittyy enemmän ja työskentely matalammilla alueilla helpottuu entisestään. Liikkeessä hieroja ei ole Masaa nähnyt aikoihin ja sanoi, että aivan huima muutos on tapahtunut eikä hän malta odottaa miltä meno näyttää, kun pääsemme vielä eteenpäin.
"Mieti, millä kapasiteetila hevonen tekisi töitä, jos se käyttäisi energiaa vieläkin sen kymmenen enemmän ja pysyisi oikealla sykealueella harjoituksessa. Varmaan olisi ihan mieletön, näytti nytkin tosi hyvälle! Kestävyysharjoittelulla lajikohtaisen valmentautumisen ohella tähän voitaisiin päästä. Suunnan vaihto ja samat harjoitteet toiseen suuntaan, samoilla tehoilla. Huomaa taulukosta, miten samalla tasolla mennään, kun tehtiin samaa harjoitusta: kunto kesti harjoitteet tosi hyvin, syke ei päässyt karkaamaan vaikka toistoja tuli: hevonen ei väsynyt fyysisesti."
Seuraavaksi otan sykemittarin mukaan maastoon ja teemme vertailevan graafin normaalista maastoreissusta. Tavoitteena on tehdä vastaavanlainen treenimittaus muutaman kuukauden päästä, jotta näen mihin suuntaan olemme menneet. Jo tämän perusteella voin suositella sykemittausta kaikille, tulokset saattavat yllättää!
Viikkoon kuului muutama oivallus ja "hirvikolari"!
Tyttö oli estevalmennuksessa, joka muuten sujui mallikkaasti. Melko pitkä tauko on ollut sellaisessa kunnon treenaamisessa, mutta nyt pitää keskittyä kesää ja kisoja kohti. Nyt on kummankin luvat kunnossa :) Valmennuksen jälkeen juttelin valmentajan kanssa ja keskustelu kääntyi jostain syystä nuoriin hevosiin. Hän kertoi, että todella usein nuorilla hevosilla reagoi treenin alussa takapolvet ja kun takapolvet reagoivat, se vaikuttaa etujalkojen alaosaan. Siinä se oivallus numero yksi tuli; Masallahan oli viime talvena melko jatkuvasti kavionivelet lämpöiset ja keräsivät hiukan nestettä, samaan aikaan nestettä keräsivät myös takapolvet. Kummassakaan päässä tilanne ei ollut selkeästi huolestuttava, mutta keskityin huolehtimaan vain etuosasta, kun luultavasti takapolviin keskittymällä homma olisi saatu nopeammin haltuun. Valmentaja tokaisi, että käytännössä kaikilla nuorilla hevosilla takapolvet vaatisivat piikitystä treenin alkuvaiheessa. Onneksi turvottelu meni kuitenkin ohi ja nyt takapolvien ympärille on kertynyt hyvät lihakset eikä reagointia enää ole ollut!
Eilen osallistuin Saaran istuntatunnille. Keskityimme saamaan lantion kunnolla auki kummaltakin puolelta. Teimme pääasiassa ravissa voimakkaita painonsiirtoja ensin oikeassa kierrokssa oikealle, painonsiirtoa piti oikein liiotella siirtämällä paino pelkästään lantiosta oikealle eli ylävartalo ei saanut kompensoida. Samalla oikealla kädellä myödättiin kunnolla eteen. Ensimmäiset toistot olivat hankalia ja tahti hukkui kokonaan, mutta pian homma onnistui paremmin. Masa liikkui tyytyväisenä ja suoristui selkeästi. Harjoitus venytti valtavan hyvin lonkan aluetta!
Olin etukäteen maininnut Saaralle, että oikea puoli on minulle haasteellisempi, mutta harjoitus osoittikin vasemman olevan. Vasemmalla tein niin kovin mielelläni ylävartalolla painonsiirron ja menin mutkalle kyljestä. Silloin hoksasin, että todellisuudessa se aiemman satulan liikkuminen oikealle johtui vain minusta eikä mistään Masassa! Minä istun yleensä vasen kylki lysyssä, jolloin tunnen kyllä vasemman istuinluuni paremmin, mutta todellisuudessa paino on enemmän oikealla, vaikka kuvittelin olevani huonommin oikealla. Voi surku, tämänkin olisi voinut hoksata aiemmin! Saara suositteli tekemään tätä aina verkatessa, niin samalla kun venyttelee, pystyy kuulostelemaan miltä keho tuntuu.
Tänään meidän piti mennä pitkälle maastolenkille, kun pakkasta ei ole paljon eikä lunta sada. Pääsimme noin kahden kilometrin matkan, kun ravatessamme puskasta ojan yli hyppäsi eteen hirvi! Otto hyppäsi melkein pystyyn, kääntyi kannoillaan ja Masa takaa tulevana jähmettyi kauhusta. Sivusilmällä huomasin, että metsästä tulee lisää hirviä ja kehoitin tyttöä pitämään Otosta hyvin kiinni. Ojan yli tiellä loikkasi peräkkäin neljä hirveä, joista viimeisimmät oli tosi pienen näköisiä. Sydän jätti yhden lyönnin välistä, kun ensimmäinen hirvi hämmentyi meistä niin paljon, että näytti ensin tulevan tietä pitkin tutustumaan. Onneksi vilkaisun jälkeen hirvet rymistelivät tien toiselle puolelle metsään. Otto oli ihan kauhuissaan, mutta Masa seisoi korvat hörössä ja seurasi tilannetta rauhassa. Vasta kun lähdimme liikkeelle (takaisin tallia kohti), alkoi Masakin jännittyä.
Kävimme kävelemässä pienen lenkin vastakkaisessa suunnassa, sillä hirvet suuntasivat kohti tallia ja pelkäsimme törmäävämme niihin vielä uudelleen. Onneksi emme! Poikien reaktioista päätellen eivät hirvet kyllä kovin kaukana olleet, sillä viimeinen pätkä hakkuuaukion ohi meni hienosti piffaten.... Mutta vaikka maastoreissu olikin tällä kertaa aika kamala, täytyy olla tyytyväinen kuinka hyvin pojat kuitenkin käyttäytyivät! Välimatkaa Otolla ja ensimmäisellä hirvellä ei ollut paljon yli kymmentä metriä!
Poikien pienessä laumassa Masa on taas ottanut takaisin pomon paikan ja Otto joutuu välillä syömään kauemmaksi naapurikaverista.
Juuri kun kävin läpi meidän kulunutta vuotta ja mietin itsekseni, että aika paljon ollaan menty eteenpäin sittenkin, yllätti Masa minut vielä positiivisesti. Klippasin Masaa tänään, jonka jälkeen juoksutin maneesissa. Kummatkin ilman ongelmia!
Masaa ei loimiteta eikä karva ole kasvanut ihan valtavaksi, mutta sen verran kuitenkin, että hikoilu on melkoista ratsastuksen jälkeen. Viime päivinä eniten hikoaviin kohtiin ryntäille on tullut kutisevia näppyjä. Koska paksua karvaa ei voi oikein pestä tai rasvailla, päätin klipata karvat ryntäiltä ja hiukan kaulalta. Masa ei nyt näytä kovin komealta, mutta toivottavasti klippaus helpottaisi hikoilua ja näppyjenkin soisin poistuvan. Poika käyttäytyi oikein mallikkaasti klippauksen ajan ja lopuksi sain vielä klipattua jenkkisiilin siistimmäksi. Siihen tyttö tuli avuksi makupalan kanssa, jotta pää pysyi paremmin alhaalla, mutta yhtä kaikki, poni ei reagoinut pään yläpuolelta tulleeseen ääneen ollenkaan.
Vielä jokin aikaa sitten ensimmäiset siedätystreenit olivat ihan kauhistus, mutta nopeasti tuo tuntuu oppivan kärsivällisellä toiminnalla. Ensimmäisillä kerroilla pelkästään pidin klipperiä käynnissä karsinassa ja liikuttelin sitä melko kaukana Masasta. Kun siinä klipperi oli ok, siirryin hetkittäin lähemmäksi ja myös koskettelin klipperillä (ei leikkaavalla päällä) ponia ympäriinsä. Kaulan ja pään alueelta tätä jouduin toistamaan useamman kerran ja vielä viimeisellä kerralla ennen klippausta Masa jännittyi todella paljon, kun klipperi meni korvien lähelle. Yllätys olikin siis aika suuri, kun nyt tositoimiin ryhdyttäessä poni ei reagoinutkaan :)
Juoksuttamisessa meillä on ollut hankaluuksia aiemmin, sillä en ole saanut Masaa liikkumaan minusta sopivalla etäisyydellä enkä hermostumatta. Paljon ongelmia on varmasti aiheutunut ihan minusta, sillä huomasin, että Masa toimii valtavan hyvin pelkän katseen avulla. En siis ole osannut olla omalla ruumiinkielelläni riittävän selkeä. Nyt jotain naksahti paikoilleen ja me kummatkin osaamme lukea toisiamme paremmin. Käynti ja reipas ravi onnistuivat hienosti, ainoastaan laukannostossa Masa paineistui liikaa ja hermostui, mutta aiemmin jo pelkkä käynti minusta kauempana aiheutti samanlaisen reaktion.
Juoksutusta olemme harjoitelleet pikkuhiljaa etäisyyttä lisäämällä ja painetta lisäämällä. Jos painetta laittaa liikaa, Masa lähtee joko peruuttamaan kauhuissaan tai juoksee karkuun paniikissa, mutta yleensä reaktiona on peruuttaminen. Eilen juoksutus onnistui jopa pelkällä katseella etujalkoihin (eteenpäin) ja hidastus katseella takajalkoihin, vaikka käytin myös ääntä hetkittäin apuna. Vitsit, kun tässä harjaantuu itse niin pystymme vaikka mihin :)
Nyt on taas aika laittaa kulunut vuosi pakettiin ja muistella hetki menneitä. Täältä löytyy viime vuoden vastaava postaus, jonka kautta pääsee myös sitä edeltävään koosteeseen. Koosteen loppuun olin kirjoittanut toiveeni: Vuodelle 2013 toivon samanlaisia onnistumisen tunteita, mielenkiintoisia valmennuksia ja vauhdikkaita maastoreissuja kuin kuluneena vuonnakin. Toivon, että löydän yhä vahvemmin minun tapani ratsastaa ja olla hevosten kanssa. Että uskallan luottaa enemmän siihen omaan tunteeseen ja ymmärtää milloin liikumme liikaa omalla mukavuusalueella, ja milloin on aika rikkoa rajoja. Masan kanssa toivon kehittyvämme niin, että laukat nousevat kentälläkin pyytäessä (kumpikin laukka) ja pitämään rentouden askellajista riippumatta. Toivon, että voisimme ottaa harjoitteluun mukaan myös puomit ja pienet esteet. Tytölle ja Otolle toivon paljon onnistuneita kisasuorituksia ensi kaudelle, ehkäpä jopa aluetasolla!
Tammikuu
Aivan kuun alussa Otto pääsi kärryhommiin. Olin ollut siinä uskossa, että Otolla on nuorena ajettu paljonkin, mutta luultavasti olin ymmärtänyt asian väärin. Onneksi se ei haitannut, vaan Otto toimi kärryn edessä kuin vanha tekijä. Etenkin ravi parani kärryttelyjen avulla huimasti!
Tammikuussa Masalla alkoi olla selkeämmin ongelmia lapojen kanssa, erityisesti oikea lapa oli jumissa ja se vaikutti etujalkojen liikkeeseen. Myös takana polvet ja kintereet reagoivat jonkin verran keräämällä nestettä.
Tilanne äityi pahemmaksi ja ensimmäistä kertaa tämän hevosen kanssa mietin, että miten selviämme, kun en minä oikeasti tiedä nuorista hevosista mitään. Oliko tämä sittenkin liian kova pala minulle?
Muuten kuukauteen kuului pitkiä maastolenkkejä ja hankitreeniä. Annoimme poikien kaahata maastossa aina täysillä ja vasta, kun mukana oli muitakin ratsastajia tajusin, ettei Masa osaa mennä hitaampaa laukkaa ollenkaan :)
Otto innoissaan
Tammikuussa meidän treenit näyttivät näin hienolta...
Helmikuu
Satulan kanssa säätämistä, kun "väliaikaissatula" selvästi kipeytti ponin selän. Testaisin myös joustorunkoista satulaa, josta Masa kyllä tykkäsi alkuun kovastikin. Itse en vaan osannut siinä istua kunnolla ja päädyimme lopulta tavalliseen koulusatulaan. Kuun lopussa Masa liikkui taas pidemmän tauon jälkeen mielellään ja suurimmaksi osaksi rentona. Hehkutusta oli lopulta paljon :)
Ihania, pitkiä maastoja
Treenausta kuun lopulla
Maaliskuu
Puoli vuotta Masan kanssa tuli täyteen! Pojan kunto nousi kohisten ja hommia pystyi tekemään aiempaa täyspainoisemmin. Suurta tasapainottelua kuitenkin vaati löytää sopiva rytmi treenaamiseen ja maastoiluun, sillä liika kenttätyöskentely näkyi heti motivaatiossa.
Valmennuksessa sain ensimmäistä kertaa laukattua hyvän pääty-ympyrän, aika mahtavaa! Sen jälkeen laukkaan löytyi taas uusia vaihteita ja muutenkin poni tuntui normaalilta, notkealta itseltään.
Otto väläytteli valmennuksessa selkeästi parantuneita askellajejaan, maastoilu teki hyvää myös Otolle! Tytön kisakausi starttasi kuun lopulla seuratasolla 70 ja 80 luokissa, joista kummastakin tuli puhtaat radat ja ruusukkeet.
Maaliskuussa meidän pojat laitettiin ensimmäistä kertaa samaan tarhaan, ja siellä ovat edelleen.
Parhaimmillaan riimuja meni yksi per päivä, tässä taas joku vanha varariimu...
Otto kävi myös koulukisoissa, vaikka luulikin olevansa estekisoissa
Huhtikuu
Kevättä ilmassa! Kenttä alkoi sulaa ja maastolaukat onnistuivat. Valmennuksissa ja muutenkin Masa liikkui hyvin, mutta kiikutti minua kerran kentällä ihan kunnolla, loikaten lumikinosten yli pois. Käsittelykurssilta hain lisäoppia maastakäsin toimimiseen ja pieni kurinpalautus omistajalle tekikin hyvää :)
Huhtikuussa ymmärsin, että minun pitää tämän hevosen kanssa olla oikeasti läsnä ja kuunnella, sillä niillä kerroilla kun maltoin niin tehdä, toimi Masa kuin ajatus.
Loppukuusta alkoi uusi satula liikkua ja satulointi olla vastanmielistä, selkä muutti muotoaan vauhdilla. Ihottumaloimi oli pakko laittaa, kun kesä tuli vauhdilla.
Työskentely alkoi onnistua
Ihania maastoja!
Maastakäsin treenaamista
Toukokuu
Satulan kanssa säätäminen jatkui, testailin ensimmäistä väliaikaissatulaa ja laitoin romaania. Uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ratsastamaan kunnolla ilman satulaa ja Masa liikkui valtavan rentona. Ulkomailta tilaamani geeliromaani eteen sekä muotoiltu satulavyö helpottivat tilannetta ja pääsin taas ratsastamaan kunnolla.
Kevään ensimmäisillä maastolaukoilla kummatkin pojat kävivät kierroksilla ja ensimmäistä kertaa Masa oli välittämättä avuistani pätkääkään. Onneksi reissuista selvittiin silti ilman vaaratilanteita. Muuten lämpöiseen toukokuuhun kuului reippaita maastoiluja, joista suurimmalla osalla Masa oli erittäin hyvin kuulolla.
Leivän avulla totuttelin Masaa pesuun ja se tuntuikin olevan persolle suomipojalle se paras kannustin.
Tyttö starttasi Otolla ensimmäiset aluekisansa 90-luokassa, josta tuli heti sijoitus, samoin kuin aiemmasta 80-seuraluokasta!
Satumetsä
Ilman satulaa rentoa menoa
Otto kiitää kisoissa
Kesäkuu
Laadukas Snuggyhoodsin ihottumaloimi piti Masan ihottumaa kurissa, maastoilimme paljon ja valmentauduimme. Hanna ratsasti pyynnöstäni Masan ensimmäistä kertaa ja yllättyi. Minä seurasin itku kurkussa kentän laidalta hienon poikani menoa :) Ensimmäisen ratsastuksen jälkeen Masa liikkui huomattavasti paremmassa tasapainossa kuin aiemmin ja toisen Hannan ratsastuksen jälkeen ero oli jo huima. Edistyimme lyhyessä ajassa ihan valtavasti!
Tyttö kävi taas kisaamassa tuoden kotiin jälleen sijoituksen alue90-luokasta.
Robin Hood ja kaveri
Kummatkin nauttivat
Matti osaa, kun ratsastaja osaa
Kiitoravia maastossa
Heinäkuu
Alkukuusta yksi tärkeistä etapeista ylitettiin, sillä Masa hyppäsi esteen! Paljon kehuja ja poni oli ihan ihmeissään, ehkä jopa hiukan innostunut :) Seuraavalla kerralla (video) hyppääminen onnistui jo hyvin, vaikka takajalat olivatkin hetkittäin solmussa.
Maastossa kunnon kasvamisen huomasi ehkä parhaiten, useamman kilometrin ravihölkkä onnistui leikiten ja ojien yli hyppiminen oli ponin mielestä ekstrakivaa. Masa oli elämänsä kunnossa ja vaikka edelleen hiukan lihasköyhä, silti muuten lihavuuskunnoltaan erinomaisessa mallissa.
Tyttö oli Oton kanssa estepainotteisella leirillä, testasi maastoesteitä ja kävi aluekisoissa hakemassa taas sijoituksen 90-luokasta.
Rakennekuvaa heinäkuulta
Elokuu
Kuun alussa juhlimme Masan kanssa synttäreitä ja tyttö kävi Oton kanssa maastoestevalmennuksessa, todeten ettei se sittenkään ole hänen lajinsa. Valmennus kyllä meni hienosti, mutta ymmärrän hyvin, sillä maastoesteillä ei ole varaa virheisiin.
Itse olin ihan hölmön rakastunut hevoseeni ja nautin täysin siemauksin kaikesta tekemisestä Masan kanssa. Hieroja, joka on ollut mukana ihan alusta saakka, kehui Masan kuntoa. Ei olisi kuulemma uskonut, että olemme näin pitkällä vain vajaassa vuodessa. Minä suunnittelin treeniohjelmaa innoissani ja tulevaisuus näytti mahtavalta.
Maastoestevalmennuksessa
Mun rakkaus!
Syyskuu
Heti alkukuusta pääsin uuden tuttavuuden valmennukseen ja poistuimme rankasti mukavuusalueeltamme. Silti kokonaisfiilis tunnista oli ihan mieletön, me todella olemme edistyneet! Jo pelkästään se, että Masa jaksoi ja teki mielellään oli mielestäni huimaa. Kävimme sänkkärillä ja Masa oli kauhuissaan, eihän näin epätasaisella pohjalla voi laukata... Hannakin kävi ratsastamassa ja opetti ponille väistöjä, lopussa väläyttelivät keskiraviakin!
Ruokintaan tehtiin suuri muutos, kun Otto ei kevyemmänkään jakson jälkeen tuntunut normaalilta. Kummallekin lisättiin aika paljon väkirehua ja se auttoi, sillä hevoset piristyivät silmissä. Hevosjalostusliiton nainen kävi mittaamassa Masan ja ponista muuttui 149 senttiä korkea hevonen.
Meidän ensimmäine vuosi tuli täyteen enkä vaihtaisi päivääkään pois!
Likomärkä ja väsynyt, mutta onnellinen
Ihania sänkkäriratsasteluita
Lokakuu
Heti kuun alussa tipahdin pilvilinnoistani, ratsastukset olivat yhä useammin aika kamalia, vaikka mukaan mahtui edelleen niitä hyviäkin kertoja. Maastossa ruokintamuutos näkyi selvemmin, sillä laukkapätkien pituus kasvoi. Hieronnassa poni sai kuitenkin "puhtaat" paperit eikä mitään suurta jumia ollut missään. Hieroja kyllä totesi, että Masa reagoi aika herkästi ja minä kuuntelen häntä herkästi, ehkä pienetkin jutut tuntuvat meistä isoilta.
Teimme vihdoin kisadebyyttimme oman tallin harkkakisoissa raviluokassa. Vaikka tulos ei ollut kummoinen, olin silti enemmän kuin tyytyväinen suoritukseemme. Kummankin ensimmäiset kisat ja selvisimme ilman suuria mokia, itse muistin jopa hengittää ja ajatella ratsastustani. Vihdoinkin vuonna 2012 alennusmyynneistä ostamani kisahousut pääsivät käyttöön, mutta niinhän minä viime vuoden yhteenvedossa lupasinkin :)
Kisoissa Masa oli todella haluton liikkumaan, samoin kuin seuraavana päivänä palauttavalla peltolenkillä, joten oli pakko myöntää, että uusi satula on saatava.
Rakkaat ponit
Rata ohi!
Peltorentoutumista
Marraskuu
Satuloiden testailua ja kevyttä menoa. Vanha satula liikkui niin paljon, ettei sillä pystynyt enää ratsastamaan ja se kipeytti myös minun lonkkani. Testissä oli yhteensä kolme satulaa, joista kaksi Barnsbyä tuntui alkuun sopivan, mutta parin ratsatuksen jälkeen Masa ei suostunut liikkumaan. Ilman satulaa ratsastaessa taas tajusin miksi meillä on ollut haasteellista kaikkien satuloiden kanssa, Masan lavat tulevat todella taakse ja ovat voimakkaat. Satulan pitää siis antaa paljon edestä tilaa. Postissa minulle tuli kaksi Prestigen D1:stä ja tunsin löytäneeni sen oikean!
Maastakäsin touhutessa hoksasin, että Masasta on tullut aikuinen :)
Mammutti herkuttelee
Joulukuu
Uusi satula sopii ja Masa liikkui mielellään, ensimmäinen valmennus meni valtavan hyvin. Ihanaa taas ratsastaa kunnolla! Ponin kunto on kyllä huonontunut näinkin lyhyessä ajassa aika paljon eikä kovin paljon voi vaatia. Eiköhän tilanne palaudu aika pian... Sama satula sopii myös Otolle, joka onkin väläytellyt taas ihan uusia ulottuvuuksia ratsastaessa.
Alkukuusta Masa ähkyili, mutta siitä onneksi selvisimme säikähdyksellä. Muuten meillä on ollut aika rento ja kevyt joulukuu.
Peltoratsastelua
Joulumaasto
Kokonaisuudessa vuodelta 2013 olen saanut juuri sitä mitä odotinkin. Olemme maastoilleet paljon ja touhunneet rakkaiden heppojen kanssa. Tyttö ja Otto ylittivät odotukset ja pärjäsivät hienosti aluetasolla. Minä saan laukat nostettua, yleensä täysin ongelmitta juuri haluamassani pisteessä ja hyppäämistäkin Masa pääsi testaamaan. Rentous on liikkeessä mukana aina silloin kuin satula sopii, huonosti istuvaan satulaan Masa reagoi voimakkaasti.
Vuodelle 2014 en ole aiempaa erityistä, toivon mukavia maastoreissuja ja pää jäässä laukkaamista :) Haluaisin itse oppia hyppäämään ja saamaan lisää tasaisuutta Masan kanssa ratsastukseen. Hannan valmentautumispäivässä kirjasin itselleni tavoitteeksi ensi kesänä startata harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tyttö ja Otto puolestaan tähtäävät kansalliselle tasolle poni- ja suokkiluokissa, mutta tärkeimpänä on saada lisää rutiinia alue90-tasolle. Hevosten ehdoilla tässä mennään eikä kisamenestyminen ole meille kummallekaan tärkeätä.