maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kuulumispostaus kuvien kera

Pojat on jo kavereita keskenään
Blogi ei ole ollut vielä koskaan näin pitkään hiljainen. Syy ei löydy hevosista, sillä heille kuuluu hyvää vaan minun muusta elämästä. Aikaa kirjoitella ei vaan ole, lähinnä töiden vuoksi. Täytyy tietysti olla iloinen, että tänä päivänä töitä riittää, mutta vähempikin riittäisi...

Hepoille kuuluu hyvää. Kumpikin on pysynyt terveenä ja treenit ovat sujuneet hienosti. Olemme ottaneet aika rennosti ja se on tuntunut sopivan kummallekin. Kisoihin olisi kiva mennä, mutta emme ole jotenkin saaneet aikaiseksi lähteä. Kotitallin kisatkin ovat näillä näkymin vasta elokuussa.

Tyttö starttasi edellisissä kotitallin kisoissa helpon c:n ja vaikka kuulemma oli rankka ratsastus, ei se näyttänyt kovin pahalta ulospäin. Eteenpäinpyrkimys olisi saanut olla parempi, mutta Masa kuitenkin liikkui aiempaa kisakokemusta paremmin. Ehkä me vielä ponista saadaan kisaheppa! Prosentteja tuli karvan alle 60% ja he olivat luokan viidensiä, muutaman puoliverisen ja kisakonkarin jälkeen. Alakommenteissa oli "laadukas suomenhevonen", joka tietysti lämmitti tädin mieltä.

Täh!
Penan kanssa kisastartti menikin huonommin. Vaikka valmennuksissa ollaan menty huimaa vauhtia eteenpäin, jännittyy Pena kisoissa ja alkaa nähdä mörköjä. Niinpä suoritus oli melkoisen epätasainen. No, onneksi sentään valkuissa pääsevät hienosti!

Masa on tänä vuonna pärjännyt erittäin hyvin ihottumansa kanssa, mutta olen varmuuden vuoksi loimittanut normaalisti. Ötökkämyrkkynä ollaan käytetty edelleen pikiöljyseosta, mutta testasimme muutaman viikon myös paarmaöljy-nimellä myytävää ainetta. Alkuun homma vaikutti hyvältä, mutta yhtäkkiä kummatkin hepat alkoivat protestoida aineen laittamista kunnolla ja huomasin, että Masan iho alkoi hilseillä isoilla palasilla aineen kohdilta. Penalle kävi sama juttu ja osittain karvatkin lähtivät. Me emme siis voi suositella tätä ainetta vaan pitäydymme edelleen pikiöljyssä.


Majakka ja perävaunu
Pena taas hiukan säikäytti, kun parisen viikkoa sitten selkärankaan ilmestyi aristava patti. Samaan aikaan liike muuttui ja minä pohdin hoitokeinoja. Omasta mielestäni paikansin kivun nimenomaan rankaan ja sain kiropraktikon langan päähän. Hän epäili kyseessä olevan akuutti vamma, joka on tullut luultavasti riehumisesta tai liukastumisesta, mutta hän varasi silti kalenterista ajan viime keskiviikoksi. Akuutti tilanne olikin jo ohi, mutta lanteen alueelta löytyi jumeja, joita hän avasi. Nyt olemme ratsastaneet Penalla vasta muutaman kerran sen jälkeen, mutta selvä parannus entiseen on jo nyt huomattavissa. Tämä nainen oli oikeasti taitava!

Masa on edelleen hassu. Tuntuu, että mitä enemmän on vapaata, sitä paremmin hän kulkee. Juhannuksen aikana pidin hänellä kolmen päivän vapaan, kun sitä edeltävä ratsastus oli tappelua ja poni oli kuin unelma lomien jälkeen. Jos kunto olisi kohdallaan ja osaamistaito myös, sopisi tälle varmaan parhaiten sellainen viikon loma ja viikonloppuna kisoihin meininki :) Olen myös miettinyt voisiko syynä olla esimerkiksi epäsopiva satula, mutta toisaalta heppa liikkuu kuitenkin ihan mielellään. Jotenkin tuntuu, että kyseessä on enemmän henkinen väsähdys kenttätyöskentelyyn.

Alimpana on pari videota muutaman päivän takaa. Masa ei niissä liiku niin hyvin kuin nykyään usein, mutta ei minusta takapakkiakaan ole tullut. Lihavuuskuntokin on aika kiva. Laukassa poni jaksaa nykyään olla jo jonkin aikaa kunnolla peräänannossa, mutta ei silti vielä aina. Toki pään saa pakettiin vetämällä, mutta silloin tunne on hyvin eri kuin silloin, kun Masa itse hakeutuu pyöreäksi.

Tänään kävin pitkän maastolenkin Masan kanssa yksin ja olin niin onnellinen. Aurinko paistoi, oli lämmin, linnut lauloivat ja luonto on huumaavan vihreä. Me kävelimme, ravailimme ja laukkailimme ja nautimme toistemme seurasta. Olen niin järjettömän onnellinen, että juuri Masa on tullut elämääni vuosia sitten. Niin paljon iloa päivästä ja vuodesta toiseen!

Ihania maastoja


Masa 2v laitumella
Pena päiväunilla



Masa pari viikkoa sitten


sunnuntai 3. toukokuuta 2015

Kunto kasvaa ja kesä lähenee

Meille kuuluu hyvää blogitauosta huolimatta. Tyttö on ratsastanut melko paljon kummallakin pojalla kesän kisakauteen valmistautuen. Minä olen keskittynyt vain humputtelemaan ja tietty harjailemaan ja pussailemaan poikia.

Maneesitreenejä keväällä
Penan liikkeisiin on löytynyt kevään myötä täysin uutta potkua ja papparainen liikkuu koko ajan paremmin. Jostain kumman syystä myös kaviot ovat aiempaa paremmassa kunnossa, kengittäjän mukaan parhaimmassa kunnossa ikinä. Hänellä on pitkä historia Penan kanssa, myös ennen meitä. Kengittäjä epäili, että syynä saattaisi olla hyvä liikutus, sillä ruokintaan ei ole tehty erikoisia muutoksia pitkiin aikoihin. Me pohdimme myös, että pidempi käyntitauko on saattanut tehdä hyvää. Mielenkiinnolla seuraamme miten tilanne kehittyy tässä kesän aikana.


Masa liikkuu reippaasti
Masan liikkumiseen on löytynyt uusia tuulia, heillä synkkaa tosi kivasti. Olemme edelleen pitäneet Masan työtaakan melko kevyenä, sillä ponin pää ei vaan kestä pitkää työputkea. Viisi päivää viikossa töitä eikä kovin rankkoja treenejä putkeen. Kunto on silti kasvanut kohisten ja viime Hannan valmennuksessa Masa laukkasi varmaan enemmän kuin koskaan aiemmin yhteensä. Hetkittäin laukka oli oikeasti todella hienoa, vaikka muoto ei pysynytkään kasassa. Se ehtii kyllä tulla sieltä perästä! Ensimmäiset kisat on jo varattu ja kunhan saadaan poni liikkumaan aitojen sisäpuolella, olen tyytyväinen.


Maastossa kaikki hyvin!
Tänään kävimme maastossa toteamassa, että tiet ovat vihdoin hyvässä kunnossa, joten kohta uskalletaan ravailla siellä. Nyt reissut ovat olleet vaan rauhallista käyntiä, joka yleensä kyllä Penalla muuttuu jossain vaiheessa hienoksi piffi-paffiksi. Kävimme ekaa kertaa laukkapätkällä saakka Penan ja Masan kanssa,  ja fiilis oli sellainen, että uskallamme ehkä joskus laukatakin :)

Nuo ovat yllättävän hyvä pari yhdessä, sillä vaikka Masa on suomenhevoseksi aika nopea säikähtämään, on silti aivan eri maata Penan kanssa. Masa tasoittaakin kivasti Penan säätämisiä eikä yleensä hermostu mistään, vaikka toinen hyppii ja pomppii edellä.

Tänään otin videotakin, kun Penalla oli hiukan kiire ja Masan kanssa me lönkötellään pitkin ohjin perässä. Ei tämä silti ihan automaattista ole, kyllä minä joudun rauhoittamaan hevosta istunnallani eikä poni ihan aina minua kuuntele. On niitä ylilyöntejäkin tässä jo nähty, kun mikään ei tehoa... Mutta onneksi yleensä hepat ovat fiksusti.



Kentällä, ihanaa!
Mun rakas pallo
Pena rakas
Mun komea

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Kevättä rinnassa

Kevättä rinnassa täälläkin. Kamera on taas kaivettu naftaliinista ja katse suunnattu kesään ja kisoihin. Nyt uskaltaa jo hiukan suunnitella tulevaa.

Pena on palannut pitkältä sairaslomalta, joka lopulta venyi reiluksi kahdeksi kuukaudeksi. Aika pitkä aika vaan kävellä... Onneksi kunto ei vaikuta oleellisesti huonontuneen, mutta olemme silti ottaneet paluun arkeen rauhassa. Tyttö kävi Hannan valmennuksessa, koska päätimme, että ensimmäinen kunnon ratsastus (silloin laukkaa oli vasta kokeiltu pari kertaa) olisi hyvä tehdä valvovan silmän alla. Valmennus meni paremmin kuin olisimme uskoneet eikä Penan edes tullut kunnolla hiki, vaikka liikkui paremmin kuin koskaan aiemmin. Sen jälkeen ratsastukset ovat olleet tosi hyviä. Ehkä tauko ja etenkin kävelytauko teki hyvää. Ja tuskin siitä Tildrenistä haittaakaan oli.

Tänään Pena pääsi hyppyhommiin. Kyllä oli pappa iloinen! Esteet olivat huimia 50-60cm, mutta  hypätessä huomasi, että rutiini on kadonnut. Ja pyllystä voima. Ennen valmennuksiin pääsyä pitää kohotella kuntoa vielä vähän. Kivasti hypyt silti meni ja mikä parhainta, oli heppa tyytyväinen.

Hyvin menneestä alusta innostuneena olemme hiukan katselleet kisakalenteria, mutta tarkoituksena on mennä täysin hevosten ehdoilla ja seurata tilannetta. Penan kanssa toiveissa olisi saada joitan startteja ensin ykköstasolla ja sitten kakkostasolla kummassakin lajissa, mutta ei tiukkapipoisesti. Masan kanssa toiveissa on koululuokat, mutta aloitetaan ensin ulkopuolisissa valmennuksissa. Kummatkin sekä ratsu, että ratsastaja tarvitsevat rutiinia ennen kunnon kisoja.

Masalle kuuluu myös hyvää. Tyttö hoiti liikutukset, kun reissasin työjutuissa ja hyvin hoitikin. Masakin pääsi Hannan valmennukseen tytön kanssa ja kehuja tuli. Meno näyttää päivä päivältä paremmalta ja heillä synkkaa hyvin. Piinallista on huomata, että vaikka mielestäni osaan lukea hevostani aika hyvin, on paljon meidän ongelmista vain minusta lähtöisin. Onneksi on taitavampia ratsastajia lähellä :)

Vaikka suurin osa ratsastuksista on edelleen maneesissa, olemme päässeet avaamaan jo kenttäkauden. Maastossa tiet alkavat olla sulina ja odotamme innolla reippaampia maastoreissuja, jihaa!







perjantai 20. helmikuuta 2015

Klinikkakuulumisia; hyviä ja huonoja

Keväisiä maastoja
Käväisimme Penan kanssa klinikalla tutkimassa mistä erikoinen epätasaisuus johtuu. Maanantain ratsastus oli aivan kamalaa katsottavaa ja tavallaan olimme tytön kanssa tyytyväisiä, eipähän ainakaan olla aikaa turhaan varattu. Jännitimme kyllä etukäteen aika paljon, sillä olemme nimittäin tehneet päätöksen, että jos tilanne on jalkojen osalta huono, emme katsele sitä pitkään.

Reissu alkoi pienellä säätämisellä, kun alun perin sovittu kyyti peruuntui, mutta saimme onneksi uuden kyydin. Pena on kulkenut edellisessä elämässään rekalla eikä meidän ole tarvinnut häntä kuljetella mihinkään paitsi yhden kerran tallia vaihtaessa aikoja sitten. Pieni pelko oli siis, ettei kopitus onnistu ongelmitta. Turhaan huolehdimme, sillä pappa käveli tytön perässä koppiin kerralla ja seistä nökötti tyytyväisen näköisenä paikoillaan. Ainoastaan lähtiessä päästi kovan ja kimeän huudon kavereille. Matka meni siis hyvin ja pääsimme klinikalle ajoissa.

Kerroin lääkärille huolenaiheet ja näytin edellisen päivän videot puhelimesta. Ennakoimme ettemme varmaankaan pysty Penaa klinikan parkkipaikalla juoksuttamaan, joten videot riittivät. Lääkäri tutki hepan käsin läpi eikä löytänyt mitään selkeästi huolestuttavaa. Taluttelimme ensin käytävällä ja sitten tehtiin taivutukset. Vasen etujalka reagoikin voimakkaasti taivutukseen ja vaikkei poni ollut kolmijalkainen juoksuun lähtiessä, liikkui hän melkein koko matkan epäpuhtaasti. Tuomioksi tuli kolmosen reaktio. Muuten jalat olivat kunnossa, mutta koska Pena hiukan laahasi vasenta takajalkaansa, halusi lääkäri kuvata sen kintereen ja takapolven.

Odottelua
Siirryimme siis röntgeniin, missä Pena seisoi vielä rauhallisemmin kuin Otto :) Muutenkin reissu meni todella rennoissa merkeissä eikä sisältänyt mitään erikoista kyttäilyä tms mitä tuo papparainen saattaa helposti tehdä, vaikka tosi kiltti hevonen yleisesti onkin. Eläinlääkärin listasta huolimatta pyysin vielä kuvaamaan oikean etujalankin, jotta nähdään miltä se näyttää. Onneksi tilanne siellä oli hyvä, samoin kuin vasemmassa takajalassa. Vasemmassa etujalassa puolestaan oli alkavaa nivelrikkomuutosta kehänivelessä, mihin on alkanut kehittyä uudisluumuodostumaa. Kummankin etujalan vuohisnivelissä oli etuosa madaltunut, mutta näin oli jo meidän ostotarkastuksessa neljä vuotta sitten. Sinänsä siis hyvä tilanne, etteivät jalat ole menneet siltä osin huonompaan!

Kuvia katsoessamme eläinlääkäri kävi läpi vaihtoehdot ja suositteli piikitystä vasempaan kehäniveleen. Kortisoni hän ei missään nimessä tämän ikäiselle hevoselle suositellut, etenkin kun Penalla on rasvakertymää sellaisissa paikoissa mitkä voisivat viitata Cushingin tautiin. Suoraan niveleen piikitys olisi saattanut olla hankalaa luumuodostuman vuoksi, mutta sitä voisi kokeilla ja se olisi edullisin vaihtoehto. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi lääkäri suositteli Tildrenin laittamista suoraan suoneen, sillä silloin se vaikuttaisi varmasti parhaiten ja samalla voitelua saisivat kaikki muutkin nivelet. Niinpä Pena jäi tiputukseen ja me suuntasimme lounaalle.

Tiputuksessa
Tildrenin lisäksi suoneen laitettiin tulehduskipulääke, jota jatketaan kotona kuuri loppuun. Lääkärin mielestä tämä kipuilu ei ole täysin yhteydessä haavaan (jonka muuten kehui parantuneen erinomaisesti hankalassa paikassa), mutta siitä johtunut sairasloma ja oikean etujalan varominen on varmasti saanut vasemman etujalan ärtymään, nivelen tulehtumaan ja oireita voimistumaan.

Kotiohjeiksi saimme kävellä kaksi viikkoa, jonka jälkeen palataan asteittain normaaliin treeniin. Pahinta tämän ikäiselle ja tällä tavalla liikkuneelle hevoselle olisi jäädä seurahevoseksi, joten lääkäri suositteli tekemään ihan kaikkea aktiivisesti, myös hyppäämistä. Jos Pena ei sitä kestä, niin sitten mietitään mitä tehdään. Kuulemma hän on nähnyt huomattavasti pahemmilla muutoksilla olevia gp-tason hyppääjiä, joten meillä ei ole mitään syytä hiljentää vauhtia, kunhan akuuttitilanne saadaan ohi.

Olemme siis erittäin tyytyväisiä, että selkeä hoidettava löytyi ja siihen saimme lääkkeet. Vaikka jalassa on alkavaa nivelrikkoa, se oli odotettavissa näillä kilometreillä eikä tilanne ole huolestuttava. Se tietysti on huono, että tilanne ei ole tasainen kummassakin jalassa, mutta muutos ei ollut vielä suuri. Lääkäri oli tyytyväinen, että olemme tulleet hoidattamaan tässä vaiheessa, kun tehtävää on vielä paljon. Toiveissa on, että yksi hoitokerta riittää pitkäksi aikaa.

Töiden jälkeen on vielä valoisaa!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Valmennus, harmitusta ja iloa

Mörköjä, ihan varmana on!
Minulla on taas luvassa rankka kevät ja paljon messureissuja, joten olin iloinen, kun Hanna ilmoitti tulostaan vielä ennen matkaputkea. Tytön vastuulle nimittäin jää Masankin liikutus ja siihen on hyvä saada lisävinkkejä. Tytöllä menee Masan kanssa tosi hyvin, mutta koska Masa on kuitenkin vielä niin raaka kaipaavat he tukea yhteiseen menoon. Jo alkuverkkojen jälkeen totesimme Hannan kanssa, että tässähän minulle löytyi kesäkaudelle kisakuski :)

Alussa keskityttiin saamaan tytön istuntaa entistä paremmaksi, jonka jälkeen lähdettiin työstämään ponia paremmaksi. Todella perusjuttuja, mutta niin toimivia. Masan piti reagoida nopeasti pohkeeseen, kun sitä pyydettiin ja olla hyvällä tavalla raskas, jolloin Masa on kauempana mukavuusalueelta. Hanna kuvaili tätä hyvää raskautta sellaiseksi, että hevonen tuntuu olevan raskas ikäänkuin ylös, vetäminen on huonoa eikä sitä saa sallia. Kun tässä koulutusvaiheessa oleva hevonen on hyvällä tavalla raskas, lihaksisto joutuu hommiin ja kunto kasvaa.

Terävyyttä haettiin tekemällä käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä. Ravista pysähdys piti tulla terävästi ja ponin pysyä pehmeänä kuolaimella pysähdyksessä. Hanna pyysi tyttöä miettimään, että lähtee keskiraviin ja pysäyttää siitä. Homma toimi hyvin ja Masa liikkui hienosti, vaikka alkuun olikin hankalaa. Näissä pysähdyksissä huomasi, että Masa alkoi vaatimustason noustessa pelata suulla, joten pohdimme, että testaamisen arvoista voisi olla kokeilla remonttiturpista. Täytyykin etsiä meille sellainen...

Laukassa mentiin vain pääty-ympyrää välillä vasta-asetuksessa, jotta suoruutta tulisi lisää. Muoto ei vielä ole kummoinen, mutta muuten poni liikkui hyvin rungon läpi, joten siihen ei puututtu. Muoto tulee, kun lihasvoima kasvaa. Loppuraveissa Masa oli todella tyytyväisen oloinen ja liikkui rennon letkeästi. Tätä oli ilo katsella!



Harmitusta meillä aiheuttaa tällä hetkellä Pena, joka teloi joskus joulukuun puolivälissä jalkansa ja on ollut siitä lähtien pääasiassa kävelyliikutuksella. Nyt haava on ummessa ja olemme asteitta lisänneet liikuntaa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta selkään liike ei tunnu ihan oikealta. Olemme pohtineet onko syynä haava, joka onkin liian lähellä jännettä, että arpikudos pääsee painamaan. Tai jos haavan aristaminen on kipeyttänyt toisen etujalan, joka keräili hiukan nestettäkin tuossa paranemisprosessin aikana. Tai jos kipeät jalkojen alaosat ovat jumiuttaneet lavat. Tai jos sairasloma on vaan jumiuttanut koko hevosen... Olispas taas mukavaa, jos noi hepat osaisivat puhua! Koska tapoihimme ei kuulu yleensä hötkyillä, olemme päättäneet lisätä liikuntaa asteittain ja seurata tilanetta. Ihannetilanteessa kyse olisi vain lihasjumeista, jotka aukeavat pian. Harmittaa, että juuri ennen tätä loukkaantumista Pena oli elämänsä kunnossa. Onneksi kesään ja kisakauteen on vielä aikaa.



Tämä sairaslomailu on myös tuonut mieleen hevoselämän rajallisuuden. Penalla ei ole enää kovin montaa vuotta jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin. Tämänlainen sairastaminen saattaa aiheuttaa nopeitakin päätöksiä, Penasta ei ole pihankoristeeksi eikä köpöttelyhevoseksi. Se ansaitsee enemmän. Olemmekin tytön kanssa pohtineet paljon mihin tästä jatkamme ja mitä haluamme koko hevostelulta. Aika selväksi on tässä keskusteluissa tullut, että vaikka tytöllä ei ole suuria suunnitelmia maailman kisakentille haluaa hänkin kehittyä vielä paljon ja kisata. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kun Penasta aika jättää, me etsimme vastaavanlaisen ihanan ja osaavan nuoren hevosen, josta on niin koulu- kuin esteradoille ja jonka kanssa minäkin pärjään.



Valtavasti lunta, ihanaa!
Täällä, kuten varmaan muuallakin Suomessa on tullut viimeisen vuorokauden aikana valtavasti lunta. Päätimme lähteä poikien kanssa maastoon kevyelle lenkille. Kummatkin pojat olivat innoissaan, kun pääsivät metsään. Kun käännyimme takaisin alkoi etenkin Penan askel keventyä ja loppumatka menikin hienossa piaffissa ja kootussa laukassa. Me nauroimme vatsat kippurassa, sillä papparainen on jotenkin niin hellyyttävä noissa tohinoissaan. Masaa ei paljon kiinnostanut ja poni kulkikin perässä rennosti kävellen. Viimeistä ojaa ennen tyttö sanoi, että nyt kannattaa ottaa videolle, jos haluat nähdä Penan hyppäävän ja laukkaavan. Niinhän siinä sitten kävi :) Tänään oli oikein hyvän mielen maasto!


p.s. Tulipas noista videoista huonolaatuiset puhelimen kautta ladattuina :(

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Aikakauden loppu

Vajaa viikko se sitten tapahtui, meidän etukäteen jännittämä päivä; Oton ostotarkastus ja kaupanteko. Olimme sopineet, että jos kaikki menee hyvin, jää Otto kotimatkalla uudelle tallille. Maanantai-iltana väänsimme tytön kanssa itkua tallilla, Otto liikkui parhaiten ikinä ja kaikki meni muutenkin tosi hyvin. Kamala tunne, kun rakkaasta hevosesta (jonka on ostanut loppuelämäksi) joutuukin luopumaan. Toisaalta mieli oli iloinen, sillä uusi koti on meitä lähellä ja tiedän, että sen parempaa kotia ei voi hevoselle toivoa.

Tiistai valkeni yllättäen hyvillä mielin, harjasimme Oton, pakkasimme koppiin ja suuntasimme klinikkaa kohti. Paikan päällä jännitti, että hevosesta löytyy sittenkin jotain vikaa. Mitä jos olemme vain kuvitelleet Oton olleen kunnossa, vaikka todellisuudessa poni on ollut todella sairas? Olen kuullut, että jotkut kuvauttavat myytävät hevoset etukäteen; se olisi varmasti ollut ihan fiksua, niin paljon minua jännitti. Ilokseni yllätyksiä ei löytynyt ja poni sai täysin terveen paperit.

Otto käyttäytyi kuten aina, todella hienosti. Mietin, ettei me varmaan enää koskaan löydetä noin ihanaa ja selväpäistä hevosta, joka pystyy samanlaisella varmuudella opettamaan meitä. Nuoresta iästään huolimatta Otto on ollut täydellinen opetusmestari meille. Ja nyt Otto saa toimia opetusmestarina uudelle tytölle. Me emme voisi olla onnellisempia; näin tämän pitikin mennä.

Reiluun kolmeen vuoteen mahtuu paljon. Kun ostimme Oton, olimme todella aloittelijoita, vaikka meillä oli jo Pena ollut muutaman kuukauden. Oton kanssa olemme harjoitelleet kaiken; maastoilun, hankitreenit, kisamatkat, leirit, hyppäämisen, maastoesteet, ajamisen... Kärsivällisesti poni on opettanut eikä ole hermostunut meille, vaikkei ole aina ymmärtänyt mitä olemme halunneet. Oton ansiosta uskalsin ostaa Masan ja Oton ansiosta tyttö on oppinut ratsastamaan, Oton ansiosta koen ymmärtäväni jotain hevosista ja ratsastamisesta. Myös sen, että matkamme on vasta alussa.

Kiitos maailman paras moniponi näistä vuosista!


Kuvia matkalta:

Koeratsastus

Pena sai Otosta ensimmäisen kaverin

Ensimmäiset peltolaukat

Rakas karvaturri

Hankitreeniä

Ilman satulaa maastossa

Tuulitukka

Kisaamista

Paljon ihania maastoja

Kärryttelyn harjoittelua

Kisareissuja

Maastoesteitä

Rakkaat kaverukset

Lähtö

tiistai 6. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 paketissa

Tuttuun tapaan on aika kasata kulunut vuosi pakettiin ja suunnata katseet tulevaan. Aiempien vuosien katsaukset löytyvät täältä: 2011, 2012 ja 2013. Vuodelle 2014 minulla ei ollut suuria toiveita, ainoastaan saada meno tasaantumaan ja startata itse harjoituskisatasolla helpossa c:ssä Masan kanssa. Kisauran Masa aloittikin, mutta kaverini kanssa ja aluetasolla. Blogiin en muiden kiireiden vuoksi ehtinyt kirjoitella kovinkaan paljon ja muutenkin vuoteen kuului töitä, töitä ja vielä kerran töitä.

Tammikuu

Vuosi alkoi valmennuksissa, joita olikin heti alkukuusta useampia putkeen. Valmennusten välillä Masa sai hyvin kevyitä päiviä ja tyyli tuntui sopivan hänelle hienosti. Kevyiden päivien ansiosta poni jaksoi tsempata valmennukset ja saimme huimia edistymisen tunteita aikaiseksi.

Mahtavia talvimaastoja

Helmikuu

Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Penalla ja voi kuinka kivaa se olikin! Kuun lopulla hoksasin hiukan laiminlyöneeni hevosten hoidon töiden vuoksi; kengitysväli oli Masalla venähtänyt viisitoistaviikkoiseksi... Kävimme maastoilemassa usein ja törmäsimme hirviin, mutta onneksi järkevät suomipojat käyttäytyivät fiksusti. Valmennuksessa mukana oli sykemittari, joka kertoi ponin kunnon olevan kohdillaan: sykkeet olivat käytännössä koko ajan liian alhaiset.

Rakkaat ruunanpallerot

Maaliskuu

Maaliskuu kului vauhdilla, olin messureissuilla maailmalla ja sairastin elämäni flunssan. Heppojen kanssa emme tehneet mitään erityistä mainitsemisen arvoista. Loppukuusta aloitin syöttämään chian siemeniä kaikille pojille ja sillä tiellä olemme edelleen. Niistä en hevin luovu!

Kenttä aika hyvässä kunnossa!

Huhtikuu

Kevään saapuessa pääsi Masa hyppyhommiin tytön kanssa ja voi kuinka poni nautti! Minäkin hyppäsin pienen esteen! Meidän hyppykerran jälkeen "rentouttavan" maastossa tehdyn loppukäynnin päätteeksi Masa viskaisi minut selästään. Eipä olisi kuulemma tyttö uskonut tuollaista pukkia näkevänsä... Pääsin valmennukseen ja teimme meille tosi vaikeata harjoitusta, johon kuului myös laukkavoltti!

Ponipojat hoivaa

Toukokuu

Toukokuun alussa teimme kaverin kanssa diilin, että hän menee Masalla muutamiin kisoihin. Kyllä jännitti jo etukäteen, kun vauva lähtee maailmalle! Kisoihin ilmoittautuessa huomasin, että rokotukset oli tehty väärin ja rokotusohjelma aloitettava alusta. Satulaongelmia ilmeni ja Masa reagoi menemällä jumiin oikeasta lavasta. Kuun lopussa hepat jäivät myös öiksi pihalle; kesä on täällä!



Kesäkuu

Kuun alussa pääsin taas pitkästä aikaa valmennuksiin ja tuskastelin kuinka kroppa ei toimi niin kuin haluaisin sen toimivan. Kävimme tytön ja Penan kanssa maastoilemassa ja pappa yllätti olemalla erittäin fiksu. Hieronnan jälkeen laitoin satulan levitykseen ja loppukuusta kaveri starttasi ensimmäiset kisat Kummajaisissa. Hyväksytty suoritus, mutta paljasti paljon töitä olevan vielä edessä. Valmennuksessa Masa liikkui kaverin kanssa mahtavasti.






Heinäkuu

Heinäkuussa en paljon aikaa koneella viettänyt ja kirjoituksia onkin vain kaksi. Alkukuusta Masa kävi starttaamassa helpon C:n radan ja se onnistui ihan kivasti; poni sentään liikkui :) Muutenkin kesä meni mukavasti ratsastaen, ilman suurempia ongelmia. Masa kävi paljon valmennuksissa ja kisasi, joten loppukuun pieni loma tuli tarpeeseen. Ponin loman aikana minä painoin töitä niskalimassa Usan mantereella. Penan liikutus alkoi olla täysin tytön vastuulla ja aloimme pohtia vakavasti Oton myymistä.

Kimpale kultaa


Elokuu

Maastoreissu Penan kanssa sai aikaiseksi pienen kouluratsastuskärpäsen pureman tytössä; kuuma pappa tuntui kuulemma niin mahtavalta. Kaveri kävi valkuissa Masan kanssa ja minä ihastelin kentän laidalla, siellä ratsastaminen on paljon helpompaa...



Syyskuu

Masa pääsi suomenhevosten päätapahtumaan ja starttasi helpon b:n radan kuninkaallisissa. Vaikka prosentit eivät päätä huimanneet, olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Melko pitkä automatka meni yksinkin hienosti ja kisapaikalla poni käyttäytyi mallikkaasti. Radan aikana ei hyytymistä tullut, vaan Masa oli ratsastettavissa. Tässä aiemmin julkaisematon ratavideo:



Lokakuu

Lokakuussa käytiin syyshuoltoja läpi; hampaat tsekattiin, oli hierontaa, satulan toppausta yms. Kaikilla pojilla oli kaikki periaatteessa hyvin. Penan koulusatula, jota olemme käyttäneet aina ei sittenkään sovi ollenkaan, mutta onneksi Masan satula toimi riittävän hyvin. Masa oli hiukan vino ja Hannan kanssa päätettiin ennen valmennusta, että nyt jumpataan tosissaan ja poni tulee tosi kipeäksi tai saa lihakset auki ja paranee. Onneksi jälkimmäinen oli se toteutunut vaihtoehto. Oton myynti varmistui ja myynti-ilmoitus lähti julkiseksi.



Marraskuu

Maastossa sain maistaa ensimmäistä kertaa miltä tuntuu, kun hevonen ei kuuntele tippaakaan. Tuhat ajatusta ehti vilahtaa mielessä lyhyessä ajassa... Valmennuksissa pääsimme kunnolla töihin ja tuntui, että taas jotain uusia lukkoja avautui. Pena alkoi liikkua Masan koulupenkillä entistä paremmin, tyttö alkoi käydä estevalmennuksissa ja minäkin ratsastin ihanalla Otolla.



Joulukuu

Pimeä kuukausi meni säätäessä kenellä hevosella voidaan pitää vapaata, jotta ehdittäisiin tehdä kaikki. Työt haittaavat harrastamista jne. Silti tuntui, että kaikki hevoset menivät eteenpäin, ehkäpä juuri siksi, että otimme niiden kanssa rennommin? Valmennuksissa käytiin ja viime valmennuksen videot löytyvät täältä ja täältä. Niitä ei ole editoitu, joten ovat pitkiä ja äänellä. Tuntuu, että minä olen vihdoin oppinut jotain istunnasta, mutta olen silti aina aivan liian hidas. Kuun puolivälissä Pena riekkui naapuritarhan tamman kanssa ja sai pahan haavan jalkaansa, sitä olemme edelleen parannelleet kävellen. Joulun jälkeen jännitin, kun täydellinen perhe kävi testaamassa Ottoa ja toivoin niin, että he tykkäisivät. Onneksi tykkäsivät! Ensi viikolla on ostotarkastus...



Vuosi 2014 kului siis kiireisissä merkeissä, mutta hevosten kanssa saimme uusia oivalluksia ja kaikki meni oikeastaan suunnitelmien mukaan. Itse en päässyt Masan kanssa kisakentille, mutta kaveri pääsi ja se kokemus on varmasti paljon hyödyllisempää hevosen kannalta. Olemme edenneet hitaasti, mutta varmasti ilman suurempia ongelmia, vaikka pientä jumitusta on ollut. Tyttökin on päässyt huiman harppauksen ratsastuksessaan eteenpäin Penan ansiosta. Itse koen ymmärtäneeni jotain uutta istunnasta ja ohjastuntumasta.

Tällä vuodelle en kaipaa suurempia kuin mitä toivoin viime vuodelle; haluan oppia ratsastamaan ja saada meidät ratsukkona tasaiseksi pariksi. Haluan maastoilla paljon, mutta haluan vääntää myös koulua. Suurena haaveena on päästä itsekin joillekin kisaradoille, mutta olen päättänyt, että nyt on vielä Masan aika loistaa. Hän ehtii opettamaan minua myöhemminkin. Meillä ei ole kiire.