Näytetään tekstit, joissa on tunniste kisailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kisailu. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kisaraporttia ja muuta

Näin mä vaan matkustelen
Masan kisareissu viime viikolla meni hienosti. Poika matkusti yksin reilun kahden tunnin matkan Ypäjälle ilman ongelmia ja käyttäytyi kisapaikalla hyvin. Verkkakentälle matkalla Masa pääsi yllättämään ja pienen steppailun jälkeen käännähti ympäri, joten verkkaan pääsimme vasta minun talutuksella. Kun tuon kaiken pöhinäenergian saisi suunnattua oikeisiin asioihin radalla, ei meillä olisi mitään ongelmia!

Aikataulutuksemme onnistui ja Masa pääsi kuskeineen heti verkan kautta odottamaan vuoroaan radalle. Verkkakentän pohja oli melko pehmeätä hiekkaa ja poni olikin alkuun sitä mieltä, ettei siellä kykene laukkaamaan ollenkaan ;) Onneksi kisakentän pohja oli tosi hyvä ja radalla nähtiinkin ihan normaalia liikkumista... Onhan tuo hauska, kun on niin tarkka pohjista, vaikkei todellakaan tällä tasolla tarvitsisi olla. Normaalit hevoset yleensä innostuvat sänkkäristä, mutta Masa on kauhuissaan, jos pyydän laukkaamaan. Muuten pellolla on kyllä kiva ponin mielestä kävellä, ja ehkä hiukan ravailla. 

Radan jälkeen hymyilytti
Ohjelmana ratsukolla oli siis KN Special, joka meni Kummajaisissa aikalailla penkin alle, kun Masa päättikin ettei liiku jännittäessään eteenpäin. Kummajaisten jälkeen olemme olleet vain yksissä kisoissa, joissa meni tosi paljon paremmin, vaikka pieni hyytyminen tapahtui silläkin kertaa. Tällä kertaa Masa ei ollut kovin paljon pohkeen takana, mutta sen verran kuitenkin, että siirtymät menivät tosi huonosti ja laukassa, etenkin siinä vaikeammassa oikeassa, Masa ei liikkunut pyöreänä. Prosentteja tuli 55,8. 

Vaikka prosentit eivät olleet huimaavat, olimme silti enemmän kuin tyytyväisiä! Koko reissu meni todella hyvin ja Masa on nyt kisapaikalla jo melko rentona ja ratsastettavissa. Tällä tavalla kun parannetaan kerta kerralta, niin pian ollaan jo kotitasossa myös kisoissa.

Sekä mennessä että tullessa Masa käveli koppiin kerrasta ja oli rauhassa paikoillaan. Ainoastaan isompien vesistöjen läheisyydessä oli havaittavissa pientä säätämistä, mutta muuten matkat menivät rauhassa. Kotiin palasi onnellisen näköinen poni, joka otti juoksuaskeleita matkalla tarhaan Oton luo. Masalla oli kova kiire piehtaroimaan :)

Muuten heppaelämään kuuluu aika tavallista. Tänään Otto ja Pena rokotettiin ja he saavat lyhyen syysloman. Masan päänmenoksi suunniteltiin pientä este/puomijumppaa jonain päivänä, kun tytöllä on kuulemma nyt tylsää, kun ei ole kahta hevosta per ilta ratsastettavaksi. Kaverin on tarkoitus jatkaa Masan kanssa treeniä talven ajan suurin piirtein näin eli kerta, pari viikkoon ja suunnata ensi kesänä enemmän kisaradoille. Minä jatkan normaalia humputtelua. Harmikseni metsät ovat aivan täynnä hirvikärpäsiä ja maastoilu on jäänyt kokonaan. Vaikka lämmin syksy olisi periaatteessa ihan kiva, minä toivon pikaisesti kunnon yöpakkasia, jotta päästään taas maastoon!




Viimeiset viikot ovat olleet paitsi normaalien työjuttujen lisäksi raskaat, sillä täällä blogissakin sivuttu pieni kissanpentumme sairastui vakavasti ja jouduimme hänet päästämään hiirijahtiin taivaslaitumille. Kumma kuinka sitä ajattelee valmistautuneensa kuolemaan, ei se tunnu ollenkaan helpolta. Etenkään kun kyseessä on alle vuoden ikäinen pentu. Katseet on nyt kuitenkin suunnattu jo tulevaan ja pentueita katseltu sillä silmällä. Talo tuntuu niin tyhjältä nyt, tänne kuuluu pieni bengali....

Pieni rakas

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kesää, eli mitä kuuluu Masalle?

Onpas viime päivityksestä jo vierähtänyt tovi. Olen lomaillut ja koittanut ladata akkuja talven varalle sekä ensi viikon työreissulle, joka tulee varmittavasti kesken lomien. Mutta tätä tämä on...

Viime kisapäivityksen jälkeen Masa on jatkanut treenaamista kaverini kanssa ja minä olen keskittynyt pääasiassa maastoiluun. Poni on selvästi nauttinut täysin siemauksin päästessään tekemään "temppuja" eli harjoittelemaan vaikeampia juttuja kuin mihin minun kanssani on mahdollisuus.

Olimme hiukan harmissamme viime kisareissusta, joten otimme uusinnan heti, kun lähelle tuli koulukisat, joihin pystyimme osallistumaan. Koska viime kerralla ongelmana oli Masan tahmeus radalla päätimme mennä helpon C:n ohjelman, joka on yksinkertainen ja aika lyhyt.

Kisoihin lähdimme nyt ilman heppakaveria, mutta se ei Masaa haitannut. Lastaus ja matka onnistuivat tosi hienosti ja kisapaikalla Masa käyttäytyi täydellisesti. Oli mukavan reipas, mutta kuunteli hienosti meitä ihmisiä. Verryttely oli maneesissa eikä Masaa häirinnyt uusi maneesi tai muut valmistautuvat ratsukot, vaikka välillä tuli melkein törmäyksiä. Hieno poika! Radalla ei tällä kertaa tapahtunut ihan niin suurta hyytymistä kuin viime kerralla, vaikkei se nyt täydellisesti mennytkään. Masa oli edelleen hiukan hidas ja keskittyi hetkittäin esimerkiksi kyttäämään, mutta silti valtava muutos viime kertaan! Prosentteja tuli karvan alle 58, joihin olimme ihan tyytyväisiä, muutamaa eriävää mielipidettä lukuunottamatta. Myös paluumatka sujui hienosti.

Maastossa olemme käyneet sekä Oton että Penan kanssa ja osa reissuista on ollut aika vauhdikkaita. Laukkaa olemme vetäisseet pienellä tienpätkällä, joka on todella hyväpohjainen ja ilokseni Masa jaksaa laukata tuon puolentoista kilometrin tien päästä päähän, välillä laukkaa vaihtaen. Viimeiset pätkät joudun kyllä vielä auttamaan aika paljon, mutta suunta on oikea :)

Hanna kävi tällä viikolla pitämässä valmennuksen ja Masa oli kaverin kanssa niin taitava! Tunnilla keskityttiin jälleen perusliikkumiseen ja homma oli kehittynyt valtavasti viime kerrasta. Erityisesti laukkatyöskentelyyn on tullut valtavasti lisää voimaa ja ravissa Masa jaksaa liikkua jo tosi hienosti pyöreänä. Oikein harmittaa, kun en ottanut videokameraa mukaan.

Tässä rankemmassa väännössä olen huomannut, että on erityisen tärkeätä pitää Masalla riittävästi vapaita tai henkisesti kevyitä päiviä. Hän protestoi heti, kun kenttätyöskentelyä on liikaa (hänen mielestä), vaikka kunto on kasvanut valtavasti ja töitä voisi tehdä paljon enemmänkin sen puolesta. Tuollainen tunnin yksityistunti helteessä ei tee tiukkaa ollenkaan. En tiedä onko tämä jokin Masan ratsuikään liittyvä juttu vai luonteeseen, mutta poni jaksaa tsempata ihan täysillä, jos kokee sen miellyttäväksi. Hanna sanoikin viimeksi, että tuo hevonen menee vaikka solmuun, jos ratsastaja osaa pyytää :)  Onneksi minulla ei ole kiire, mutta toisaalta olemme kyllä edenneet tässä projektissa sellaisella aikataululla mitä alunperin suunnittelinkin. Ensimmäisenä kesänä kunnon kohotusta, seuraavana talvena taitojen treenaamista ja toisena kesänä kisailun aloittamista.

Ensi viikolla minä olenkin reissussa ja Masa saa ansaitun loman. Tyttö ratsastaa muutaman kerran ja lupasin kaverille, että Masaa saa lainata maastoiluun, mutta kenttävääntöä ei ole luvassa. Uskon, että tekee hyvää hiukan sulatella viime aikojen tapahtumia :)

Tässä vielä video siitä c:n radasta, mitäs olette mieltä?

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Kisaraporttia pukkaa

Viikonloppuna meidän perhe kisaili kunnolla, sillä Masalla oli kaverin kanssa debyytti lauantaina ja tyttö kävi sunnuntaina hyppäämässä Otolla. Itse mietin vielä perjantaina, että saankohan oikeasti nukuttua silmäystäkään, mutta toisaalta olo oli aika luottavainen; Masa on nyt viime aikoina liikkunut kaverin kanssa tosi kivasti. Ja sainkin nukuttua lopulta hyvin :)

Lauantaiaamuna suuntasimme siis tallille hiukan jännittyneen hevosen luo. Masa oli ollut yön pihalla, mutta pääsi sisälle, kun muut siirtyivät ulos. Tarkoituksena oli, että poni nukkuisi hetken ennen kuin pitää lähteä, mutta Masa aisti selvästi, että ilmassa oli jotain outoa. Harjaisin ponin (jonka muuten pesin edellisenä iltana ihan kokonaan, ilman suuria ongelmia!) ja laitoimme pintelit ja oriletin (joka aukesi verkassa), sitten oltiin valmiina lähtöön. Kopitus meni taas tosi hienosti; Masa vain käveli koppiin sisälle! Edes perästä tullut kaveri ei kummastuttanut ja matka meni tosi hienosti. Kisapaikalla Masa kyllä huuteli aika paljon muille hepoille, mutta toisaalta kuunteli silti meitä ihmisiäkin kivasti. Ja käyttäytyi kaikin puolin tosi hienosti! Oon kyllä ylpeä mun vauvahepasta!

Verkassa Masa liikkui mahtavasti, oli ryhdikäs, reipas ja kevyt. Kaveri oli ihan innoissaan, kun ratsastaminen on tietysti helpompaa, jos ei tarvitse keskittyä niin paljon siihen eteenpäin menoon. Radan vieressä verrytellessä Masa teki ensimmäiset jumpittelut koko aikana ja radan sisälle päästyä poni meni lukkoon. Niinpä hienon ratsastuksen sijasta keskityttiin pääsemään rata loppuun liikkeessä. Prosentit eivät päätä huimanneet, mutta ei minusta silti ihan niin huonosti mennyt. Koska Masa oli pohkeen takana eivät irronneet keskiravit ja laukannostoissa oli ongelmia, jopa niin paljon, että toinen laukka tuli puoli kierrosta liian myöhässä. Toinen selkeä virhe tuli laukasta käyntiin siirtymisessä, joka tuli pysähdyksen kautta. Muuten rata oli kuitenkin ihan suht ok, mutta päätuomarin mielestä ala-arvoisesti eikä toinenkaan tuomari arvostanut paljon enempää. Ei voi mitään, ensi kerralla paremmin!

Super-tyytyväinen olen silti siihen, että kokonaisuudessaan reissu meni hienosti ja verkassa Masa liikkui hienosti, siksi toisaalta varmaan harmittaakin niin paljon, että itse rata meni huonosti. Mutta jotain olen silti tehnyt Masan kanssa oikein, kun poni on nyt virallisesti saanut hyväksytyn tuloksen alue helpossa B:ssä, vaikkei ollut lähelläkään omaa tasoaan.

Sunnuntaina tyttö kävi hyppäämässä kaksi luokkaa sijoittuen korkeammassa luokassa; heidän kisat siis onnistuivat hiukan paremmin! Ja meidän Otto on kyllä sellainen terapiaratsu noilla kisareissuilla :)








torstai 1. toukokuuta 2014

Tiukat paikat

Ihania kesäisiä maastoreissuja
Meinas tulla tälle mammalle tiukat paikat, kun viime viikolla lyhyen keskustelun jälkeen tajusin tarjonneeni Masaa kilparatsuksi tallikaverille. Mun vauva lähtee maailmalle, kääk! Jännitti niin pirusti, enkä edes itse ollut kisaamassa! Eipä taida minusta sittenkään tulla kisakuskia ;)

Tarkoituksena oli lähteä parin viikon päästä naapurikuntaan harjoituskisoihin, mutta aikataulujen päällekkäisyyden vuoksi ne kisat on pakko jättää väliin. Niinpä kaivettiin kisakalenteri esille. Minä tuskailin, että harjoitus- ja seurakoulukisoja on lähialueella aika huonosti, mutta pian kaveri soitti, että ensi viikonloppuna olisi sopivat kisat, joihin menisi mielellään, vaikka päätös tulikin näin viime tipassa. Nooh, mikäs siinä, tuumasin ja annoin siunaukseni. Pieni paniikki iski taas, kun tajusin, että kyseessä oli aluekilpailut.

Hoksasin, etten ole maksanut Masan lupaa. Eihän meidän nyt aluetasolle pitänyt mennä missään nimessä tänä vuonna... Ajateltiin silti testata, jos vaikka maksu ehtisi ajoissa ja sitten seuraluokkaan, jos ei ehdi. Maksun päivittymistä seuratessa huomasin, että kipan rekistereissä on ilmoitus rokotusten puutteellisuudesta, jota ihmettelin kovin. Kyllä ne piti kunnossa olla!

Pieni soittokierros ja selvisi, että Masa on rokotettu ravipuolen sääntöjen mukaan eli kahdella perusrokotteella, jonka jälkeen tulee vuosittainen tehoste, kun ratsupuolella pitää rokottaa kolmella perusrokotteella, jonka jälkeen vasta saa siirtyä vuosittaiseen tehosteeseen. Onneksi meidän eläinlääkäri oli joustava ja tuli heti tiistaina rokottamaan Masan. Meillä siis alkoi rokotusohjelma alusta ja vasta kuukauden päästä ollaan valmiina lähtemään maailmalle kisoihin.

Mutta nyt on aluelupa maksettu, rokotukset saatu alulle ja kisakuski löydetty! Pitäisi varmaan harjoitella pieniä reissuja oman tallin ulkopuolelle, jotta mamman hermot pysyvät kurissa. Masalla tuskin on ongelmia reissaamisenkaan kanssa...

Ihanaa on ollut nähdä, että Masa liikkuu kaverin kanssa hienosti ja mielellään ja vielä kivempaa on ollut kuulla positiivista kommenttia ponista. Kuulemma aiottu luokka helppo B3 ei olisi tehnyt tiukkaa ollenkaan! Mutta itsestäni en ole ollenkaan varma selviänkö aidan toisella puolella....

lauantai 12. lokakuuta 2013

Kisadebyytti tehty

Ja hengissä selvittiin!

Karsinassa Masa kävi kierroksilla, hyöri ja pyöri, kun tallille saapui muutama uusi hevonen kisaamaan ja sekoittamaan ponin päätä. Maneesissa poni tuntui todella reippaalta ja keskityinkin enemmän rentouttamaan menoa kuin saamaan liikettä alle. Raviin tuli selkeä muutos vain ohjista myötäämällä ja muutenkin poni tuntui sähköiseltä, hirnuikin melkein koko ajan. Mietin jo, että onneksi on vastuuvakuutukset kunnossa; tuli nimittäin fiilis, että radalla saattaa olla kaaos ja tuomarin auto vaaravyöhykkeellä :)

Kun pääsimme radan sisäpuolelle, Masa tuntui edelleen ihan reippaalta, mutta kun aloitin varsinaisen radan tapahtui jotain. Joko Masa jännitti ja hyytyi tai sitten minä jännitin ja puristin, mutta joka tapauksessa liike katosi johonkin. Olin aika ihmeissäni, sillä en ole vielä koskaan muistaakseni joutunut Masaa ratsastamaan eteenpäin tavallisessa ravissa enkä todellakaan osannut odottaa tälläistä reaktiota. Koska kyseessä oli meidän kummankin ensimmäiset kisat ja etenkin Masalle halusin positiivisen fiiliksen olevan se tärkein juttu, en tehnyt mitään radikaalia, vaikka hetkittäin toivoinkin, että olisin laittanut kannukset tai ottanut raipan mukaan. Jostain syystä kuitenkin radan puolivälissä Masa alkoi päristellä paljon eli ilmeisesti ponista homma oli sittenkin kivaa!

Koska kunnon eteenpäinpyrkimys puuttui, oli minun todella vaikea saada poni liikkumaan kunnolla ja suorat olivat suurimmaksi osaksi kiemurtelua ja voltit taas hiukan epämääräisiä. Tein itse typeriä virheitä, sillä ratsastin esimerkiksi pysähdykset liian aikaisin. Ja mielestäni vielä ajattelin tekeväni ne tarkasti... Nooh, sitähän varten harjoitellaan harjoituskisoissa. Ensi kerralla olen viisaampi! Kokonaisprosentit meillä oli vain 49,47% . Kuutosia tuli keskiravista (kommentti: ojensi), toisesta voltista, keskikäynnistä ja kokorataleikkaa vapaassa käynnissä sekä toisesta täyskaarrosta. Nelosia taas tuli alakertaan teistä ja yläkertaan kiemurtelusta ja nihkeydestä (mm. käyntisiirtymä, joka ei kuulunut ohjelmaan).

Kokonaisuudessaan olen silti enemmän kuin tyytyväinen, kisat meni hyvin! Vaikka radalla ei saatu mahtavia tuloksia, olen tyytyväinen, kun saimme kaikki tehtävät tehtyä ja fiilis oli hyvä. Masa vaikutti tyytyväiseltä eikä tehnyt mitään tyhmää enkä minä unohtanut mitään ja tehnyt mitään tyhmää :) Muistin jopa hengittää radalla. Vaikka Masaa hiukan jännitti radalla ja halusi kiemurrella, pysyimme silti aitojen sisäpuolella. Ensi kerralla uskallan (ja on pakkokin) ratsastaa Masaa hiukan kuumaksi ennen radalle menoa, jottei samanlaista hyytymistä tule. Nyt tiedän, ettei heppa tee mitään hallitsematonta!

Tässä muutama kuva. Videokin on, mutta se pitää katsoa vielä uudelleen onko julkaisukelpoinen... ;)

"Katsomopääty" jännitti
Normaalisti pelottavalla sivulla pystyi keskittymään
Ratsastaja könöttää
Huh, päästiin loppuun!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Viikonlopun saldo

Lauantaiaamuna heräsimme kukonlaulun aikaan, pakkasimme Oton matkaan ja suuntasimme kisoihin. Kisat olivat onneksi lähellä ja sateesta huolimatta oli oikein kiva kisapäivä. Oton vanha omistaja oli mukana kisoissa kaverinsa apumiehenä ja ehdimmekin jutella mukavan tovin, todella mielenkiintoista kuulla enemmän Oton historiasta! Tällä kertaa tyttö ja Otto starttasivat alue 80cm ja 90cm luokat. Ekassa luokassa Otto oli hiukan aamukankea eikä tyttö pystynyt tekemään kaikkia aikomiaan teitä vaan joutui menemään osittain pidempiä, mutta se ei onneksi haitannut liikaa. Vaikka kentän pohja oli todella hyvä, oli se selkeästi kotikenttäämme kovempi ja epäilen, että suurin syy Oton varovaisuuteen kaarteissa johtui siitä, sillä toisessa luokassa vastaavaa ongelmaa ei ollut. Toinen luokka alkoi nihkeästi, kun Otolle iski kakkahätä juuri ennen ensimmäistä estettä ja tempo hidastui. Onneksi toisen esteen jälkeen tyttö sai vauhdin takaisin ja vaikka joutui kiertämään kolmannelle esteelle aikomaansa pidemmän tien, tuli loppurata oikein  hyvällä temmolla ja tiukoilla teillä. Puhdas rata ja hyvä tempo toi lopulta sijoituksen 13/78! Olimme todella tyytyväisiä, sillä luokka oli avoin ja mukana oli paljon hienoa puoliverisiä, joiden laukka on hiukan erilainen... Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että Otolle ei tehnyt tämäkään rata yhtään tiukkaa. On se vaan melkoinen pomppuponi!

Tänään suuntasimme aamupäivästä palauttavalle maastolenkille, jolle vaihdoimme ratsuja. Tyttö meni siis Masalla ja minä menin Otolla. Olipas taas tosi outoa mennä "pikkuhepalla"; Otto kun on ihan älyttömän kapea ja liikkeet ovat niin pienet. Jostain syystä Oton selässä on sellainen fiilis, että uskaltaisi tehdä mitä vaan ja mennä kuinka lujaa tahansa. Tyttö puolestaan valitteli takaisin tullessa, että Masan selässä heiluu ihan liikaa. Reissu meni todella kivasti ja laukkasimmekin normaaliin tapaan, joskin minä otin Oton kanssa hiukan varman päälle ja jäin kauemmaksi Masasta ettei vaan tule liikaa kilpailua. Onhan tuo tyttö niin taitava ratsastaja, että olisi varmasti siitäkin selvinnyt hyvin, mutta silti. Oli kiva seurata miltä Masa näytti takaapäin liikkuessaan ja kuinka rentona ja tyytyväisenä ratsukko liikkui. Sovimme, että vaihdamme toistekin ratsuja :)

Pakko ottaa kuva, kun kaveri on mennyt ojaan :)

Laukan jälkeen hymyilyttää

Kotimatkalla päästeltiin pitkin ohjin

Otto ja houkuttelevat horsmat...

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kesä ja paarmat

Eilinen päivä alkoi ihanalla maastoratsastuksella, voi kuinka rakastan kesää! Aamu oli juuri täydellinen; aurinko paistoi, mutta ei ollut kovin kuuma ja tuoksut metsässä olivat huumaavat. 

Menimme laukkasuoralle ja päästelimme menemään. Masa laukkasi kivasti, kunnes vaihdettiin kerran Otto menemään ensin. Silloin alkoi kiihdytys, jonka kruunasi maassa ollut puun oksa, joka ilmeisesti näytti hyökkäävän pienen ponin päälle. Niinpä me kiidimme hetken täysin ilman mitään kontrollia Oton ohi. Tyttö pysäytti Oton hölmistyneenä ja Masakin rauhoittui lopulta pysähdykseen, eikä siihen mennyt lopulta edes kauan. Totesimme, että jatkossa kannattaa mennä Masa ensimmäisenä eikä ruokkia yhtään tuota kilpailuviettiä :) Tämän taisin kyllä päättää jo kertaalleen aiemminkin, mutta ehkä kertaus on opintojen äiti... 

Koska ponit alkoivat ennakoida laukkaamista, tein pieniä pysäytys-peruutusharjoituksia, jotka onnistuivat hienosti. Masa oli mukavasti kuulolla ja kevyt ratsastaa niiden jälkeen. Muutenkin tällä reissulla Masa oli oikein ekstrakiva, juuri sellainen sopivan reipas!

Laukan jälkeen kotimatkalla annoimme poikien nauttia umpeen kasvaneesta polusta täysin siemauksin. Samalla pyysin tyttöä nappaamaan pari kuvaa tyytyväisestä hepasta ja tyytyväisestä ratsastajasta. Näitä on ihana katsella ensi talvena ja muistella kesää.

Viikonloppuna tyttö kävi Oton kanssa koulukisoissa. Itse kisat menivät penkin alle, mutta muuten olimme taas reissuun tyytyväisiä; Oton kanssa on todella mukava reissata ja olla kisoissa! Lastaukset ja purkamiset menevät hienosti, Otto nauttii olostaan kunhan vaan saa syödä (vaikka kopissakin) ja on kisoissa aina muutenkin edukseen. Tällä kertaa Otto oli verkassa jännittynyt (taisi toivoa olevansa estekisoissa), mutta rentoutui loppua kohti ja liikkui hyvin. Tyttö teki pari väärinratsastusta eikä prosenteilla voi iloita. Muuten pöytäkirjat olivat ihan kivaa luettavaa (tuomarit olivat oikeasti kommentoineet) ja äidin iloksi laukasta tuli seiskoja! Kaippa se on vain pakko myöntää, että vaikka mielestäni näissä koulukilpailuissa on hyvä käydä (kouluratsastus on sitä perusratsastusta!), on tuo ratsukko enemmän esteratsukko. Joten eiköhän niihin keskitytä jatkossakin enemmän :)

maanantai 20. toukokuuta 2013

Kisoja ja maneesin onni

Ja hyvä mieli jatkuu!

Otto lentää
Eilen tyttö oli kisaamassa Otolla ja kisat menivät valtavan hyvin, kyllä äiti on taas ylpeä! Ensimmäisenä vuorossa oli 80cm seuraluokka, jossa tyttö päätti kisata voitosta. Aiemmin on haettu enemmän pelkkää puhdasta rataa ja hyvää kisatempoa, nyt tyttö päätti ottaa vauhtia mukaan. Puomeja tulee alas, jos on tullakseen, mutta temmon pitää olla hyvä ja Oton pitää mennä ilman sille niin rakkaita varmistuspikkuaskeleita. Pikkuisen äiskää jännitti, kun pari ampaisi matkaan, mutta turhaan, niin hienolta ratsastus näytti. Otto meni radan hyvällä energisellä vauhdilla ja hyppäsi hyvin. Tuloksena oli sijoitus 15/61!

Seuraavana vuorossa oli ensimmäinen aluestartti 90cm luokassa (seuratasollakaan ei ole näin korkeita menty!). En voinut ottaa kuvia, kun jännitin niin paljon :) Tyttö starttasi luokan alussa ja koska vain kolmasosa ennen radalle menneistä sai puhtaan perusradan, päätti tyttö keskittyä siihen eikä koittaa ratsastaa aikaa ollenkaan. Rata ei ollut temmoltaan kovin hyvä, muttei mikään huonokaan ja mikä tärkeintä, ei puomeja tullut alas. Kaksi virhepistettä tuli uusinnan ajan ylityksestä, mutta olimme valtavan tyytyväisiä. Ensimmäinen aluekisa ja hienosti meni! Vaikka tempo oli hiukan hukassa, ei kummallakaan ollut vaikeuksia mennä rataa eikä Otolla vaikeuksia hypätä esteitä. Pienellä treenillä kumpikin pystyy myös paljon parempaan suoritukseen. Tyytyväisinä pakkasimme hepan autoon ja suuntasimme kotia kohti. Vasta tänä aamuna tsekkasin tulokset kipasta ja sijoitus (11/41) tuli myös 90cm luokasta! Wuhuu!!

Luokkien välissä pieni kävely metsässä
Omalta osaltani olen ollut tyytyväinen viime aikaisiin ratsastuksiin. Masa on liikkunut aiempaa mieluummin ja mukana on myös lopputalvesta tuttua "swungia". Geeliromaanin kanssa satula pysyy hyvin paikoillaan ja minulla on mahdollisuus vakauttaa omaa istuntaani ja vaikuttaa siten paremmin myös hevoseen. Kentällä mennessä Masa on ollut usein hankala ja nyt olen testaillut ratsastaa myös maneesissa, siellä heppa on selkeästi rennompi ja keskittyy paremmin minuun. Vinouskurssilla vetäjä sanoi, että ympyrällä työskentely muokkaa hevosen biomekaniikkaa pakoeläimestä urheilijaksi. Ilmeisesti meillä kehitys on vielä kesken (tai siis onhan se), sillä kentällä työskennellessä Masa muuttuu mieleltään enemmän pakoeläimeksi kuin urheilijaksi. Maneesissa onneksi voikin keskittyä jo urheilemiseen :) Siellä olen tehnyt perusjuttuja ja hakenut rentoa, reipasta menoa. Myös laukkaaminen ympyrällä on onnistunut vasempaan kierrokseen, oikea on edelleen hakusessa. Laukannostot suoralla onnistuvat aina (siis se laukka mitä pyydänkin), mutta ympyrällä oikea laukka on vaikea. Joko teen siellä itse jotain väärin tai Masan tasapaino ei vain riitä, mutta nyt on taas sellainen mukava fiilis treenata!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kisailukausi alkoi

Tänään oli Oton ja tytön ensimmäiset kisat tälle kaudelle ja hienosti meni! Ensimmäiset verkkahypyt Otto oli hiukan ihmeissään, hiekalla kun on oltu viimeksi syksyllä. Ensimmäiseen hyppyyn tuli taas se pieni lisäaskel, mutta siitä päästiin eroon jo seuraavalla hypyllä. Ja itse rata meni oikein mallikkaasti. Neuvoin tyttöä ottamaan nämä kisat harjoituksen kannalta, kun koko talvi on mennyt enemmän ja vähemmän hömpötellessä pääasissa maastossa, mutta kevyempi peruskuntokausi on selvästi tehnyt hyvää. Otto oli todella innoissaan, kuntokin näytti olevan kohdallaan ja liikkeet ovat parantuneet, etenkin laukka. Niinpä kummastakin luokasta (70 ja 80) tuli puhtaat radat ja ruusukkeet! Valmentaja sanoi, että ensi kerralla sitten isompia :)

Huomenna meillä onkin tallilla koulukisat, joihin päätin lopulta olla osallistumatta. Masa liiraili kentältä aitojen (eli puomien) yli edestakaisin siihen malliin ja menetti hermonsa laukkapätkissä, että totesin ettei debyytille ole vielä oikea aika. Ehkä ensi kerralla sitten....


perjantai 31. elokuuta 2012

Update

Aika on taas vierähtänyt vauhdilla! Heppaelämään ei meillä kuulu mitään kovin erikoista; minä ratsastelen huvikseni ja tyttö kisailee. Tosin teimme tässä heppavaihdot: tyttö meni koulukisoihin lainaponilla ja Otto kisaili esteistä lainakuskilla. Koska heppavaihto päätettiin hiukan lennossa ja harjoitteluaika jäi lyhyeksi, eivät kumpikaan päässeet mitaleille. Tyytyväisiä silti olemme!

Verkkaa
Tytön lainaponi on normaalisti kisoissa kuuma, mutta nyt jostain syystä vielä verkka meni todella rennosti ja rauhallisesti. Todellinen luonne paljastuikin vasta aitojen sisäpuolella ja tytöllä oli täysi työ pitää poni kurissa. Silti prosentteja tuli helppoB3:stä 53,6 ja tyttö uhosi, että haluaa kisata toistekin :)

Ihanaa oli nähdä kuinka paljon kehitystä on tapahtunut lyhyessä ajassa! Meidän tytöt olivat iloisina kisaamassa ja muistivat hymyillä, vaikka ilmapiiri kisoissa oli jokseenkin sankka (kisat olivat meidän vanhalla tallilla). Ja vaikka kisat eivät menneet ihan täydellisesti, olivat he tyytyväisiä oman itsensä voittamiseen.

85cm
Oton ja lainakuskin kisaura aloitettiin vaatimattomasti estemestaruuksista, joissa ensimmäinen luokka oli 80cm ja toinen 85cm. Ekassa luokassa tuli harmillinen pudotus, kun takajalat jäivät aavistuksen jälkeen, mutta tokassa luokassa päästiin puhtaalla radalla uusintaan saakka. Uusinnassa Otto tuli huonosti korotetulle okserille, hyppäsi sekaan ja kuski putosi. Kokonaisuudessa oltiin kuitenkin porukan puolivälissä ja me erittäin tyytyväisiä. Otto oli innoissaan ja hyppäsi hyvin! Ja kuski oli innoissaan ja halusi hypätä toistekin!

Kukkuu!
Näillä korkeuksilla ja aluetason radoilla Oton kanssa pitää olla jo aika tarkkana, että tiet osuvat hyvin, muuten tulee niitä pudotuksia. Kuitenkin kun vertasin Ottoa muihin kisailijoihin, ei meidän tarvitse yhtään hävetä; Otto on oikein oiva esteponi!

Ja on se vaan niin ihana symppis!


Ensi viikolla minäkin pääsen pitkästä aikaa valmennukseen ja suunnittelin muutenkin omivani ponin itselleni! :)

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Jihaa!!

Muutama päivä sitten olin kuvailemassa, kun lapset laukkasivat maastossa. Oli hymyssä pitelemistä kotia kohti tultaessa, taisi olla kivaa....
Ponikaverukset

Viikonloppuna kisailtiin taas, mutta tällä kertaa kisat eivät menneet oikein putkeen. Otto ei ollut ihan oma itsensä eikä radalla olllut normaalia terävyyttä. 70cm luokassa tyttö mätkähti maahan, kun Otto kielsi lankkuesteelle ja samainen este koitui kohtaloksi myös 80cm luokassa, joka päästiin läpi, mutta siis virheillä. No, aina ei voi voittaa ja tästäkin kokemuksesta oli varmasti hyötyä tulevaisuuteen.

Mökkiranta juhannuksena

p.s. Nyt lomaillaan ja asutaan mökillä, ihanaa! Mökki on onneksi samassa kunnassa kodin kanssa, joten heppajutut yms. säilyvät ennallaan, ainoastaan päivitystahti saattaa olla hidas :)

maanantai 28. toukokuuta 2012

Ylpeä äiti

Viikonlopun estekisat menivät hienosti, kyllä saa taas äiti olla ylpeä tyttärestään ja luottoponi Otosta!

Tyttö osallistui 50 ja 70cm luokkiin ja kummastakin tuli siistit 0-0 radat, hyvällä ajalla. 50cm luokassa "meidän ponijengiläiset" veivät hienon kolmoisvoiton; tyttö ja Otto olivat kolmansia. Kyllä äidit olivat iloisena kentän laidalla, turhaan ei herätty aamulla auringon nousuun!

Aamulla Ottoa jännitti tosi paljon, mutta jännitys hiukan tasaantui kisapaikalle päästyä. Kopissa mukana ollut kaverikin oli tosi kiva, vaikka ensin sekin taisi jännittää... Verkka meni mukavasti, vaikka hyppyjä tyttö ei ottanutkaan kuin yhden toiseen kierrokseen, meni kuulemma niin hyvin ettei viitsinyt turhaan tehdä ylimääräistä. Taisi olla hyvä ratkaisu, sillä osa hevosista hyytyi radan loppuvaiheilla ja ilmakin oli kuuma. Jostain syystä tämä meidän ratsukko aloittaa radan kuin vanhat konkarit (vaikka nämä olivat vasta toiset kisat tallin ulkopuolella ) eikä pientäkään epäröintiä tai jännitystä ole ilmassa lähtömerkin jälkeen. Kisoissa olen saanut ilokseni todistaa siistiä ratsastusta, josta näkyy kummankin ilo. Sekä hevonen että ratsastaja rakastavat hypätä.

Eilen Otolla oli ohjelmassa rento palauttava maastolenkki ja herkuttelua voikukilla. Kyllä oli pieni poni iloinen! :)


keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Jännä viikonloppu takana

Kyllä äitiä jännitti, kun tyttö oli ensimmäistä kertaa kisaamassa tallin ulkopuolella estekisoissa!


Myyjä näytti kuinka Otto osaa hypätäkin koeratsastuksessa.

Ruusukkeita ei tullut, mutta oli hienoa huomata, että radan ratsastaminen onnistuu ja ne virheet olivat aika pieniä. Ensimmäisessä 60-70cm luokassa Otto innoissaan hyppäsi yhden ylimääräisen esteen, kun tyttö teki tiukan tien eikä saanut Ottoa enää pidätettyä. Muuten rata oli todella siisti. 80cm luokassa (joka oli muuten ensimmäinen kerta, kun tyttö hyppäsi näin isoa ratana!) ensimmäinen este tuli alas, kun Otto lähti kiitoon, tuli liian lähelle ja kopsautti etusillaan. Rata muuten oli todella siisti ja aikakin neljänneksi nopein. Tästä on hyvä aloittaa kisaura!

Oli muuten hauska nähdä kuinka Ottokin osaa kuumita :) Ilmeisesti ratsastajan jännittäminen ja uusi jännä paikka laittoi perusrauhalliseen polleen vauhtia...

p.s. Kisapaikalle Otto matkusti ihan uudessa heppaseurassa, kun saimme kyydin pummattua kaveriltamme. Pojista tuli heti bestikset ja hätä oli suuri, kun kaveri poistui kisapaikalla näköpiiristä.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Hyppelyä

Viime viikolla minäkin pääsin piiitkästä aikaa hyppimään esteitä! Tai kaippa niitä olisi aiemminkin päässyt, mutta jostain syystä olen ikäänkuin jämähtänyt kouluratsastukseen. Ja perjantain jälkeen päätin, että siihen tulee muutos! Järkyttävää tajuta kuinka paljon sitä on mennyt ratsastuksessa taaksepäin, en enää osaa istua edes kevyessä istunnassa kunnolla, kun olen pääasiassa jumputellut harjoitusravia... Jonkinlainen jumi on tullut tämän ratsastajan päähän, tajusin nimittäin olevani aika arka hyppäämään ja laukkaamaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että on tuo meidän Otto-poni melkoinen esteponi! Otto pelasti monta tilannetta, jossa ratsastaja oli hiukan pihalla ja hän nauttii niin täysillä hyppäämisestä. Ihana!

Syynä hyppelyihin oli eiliset talliderbyt, joissa kisattiin perinteiseen tapaan suunnistuksessa ja esteissä. Koska tytär "varasi" Oton itselleen käytännössä kaikkiin mahdollisiin lajeihin, tyydyin itse vain suunnistukseen ratsastuskoulun yhdellä tammalla. Penan olisin halunnut ottaa, mutta koska en ollut aiemmin osallistunut suunnistukseen, en ollut ihan varma millaisesta kisasta oli kyse ja miten Pena reagoisi kilpailuun maastossa. No, huoli oli turha ja olisin Penalla pärjännyt oikein hyvin, mutta hauskaa se oli näinkin. Kyseessä oli siis melko lyhyt maastolenkki, johon oli piiloteltu yhteensä 11 rastia. Näitä ei ollut karttaan merkitty vaan ne piti vain huomata. Minä en huomannut ja saldo oli huimat 3kpl :) Mutta reitti oli oikein kiva ja minulla jopa vauhdikas, sillä sain sitä mitä ehdin jo kaivatakin, hiukan hurjapäisyyttä ja laukkaa maastossa.

Tytär meni Otolla hienon suunnistusradan ja hyppäsi 60cm luokassa voittoon! 70cm luokassa hän sijoittui kolmanneksi, ohittaen useamman aikuisen ja pitkään ratsastaneen nuoren eli todella hieno saavutus oli! Erityisen ylpeä olen siitä kuinka hienosti heidän yhteistyönsä on alkanut sujua. Nyt jo rata oli todella siisti ja vauhdikas, ja vielä lisää vauhtia rataan olisi saatu tiukemmilla teillä, joita varmasti saamme nähdä tulevaisuudessa. Nyt yhteistä taivalta Oton kanssa on takana vasta pari kuukautta, enkä oikein edes osaa kuvitella mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan. Ehdottoman tyytyväinen olen siihen, että tyttö on innostunut hyppäämisestä Oton kanssa, sillä se on Otolle "se oikea laji". Voi kuinka ihanaa on nähdä toisen silmien syttyvän esteiden läheisyydessä :)

maanantai 22. elokuuta 2011

Esteponi Otto

Ensimmäiset kisat takana ja omistajilla helpottunut olo!

Kisoihin lähdettiin vähän "soitelleen sotaan"-asenteella, sillä kisoihin ilmoitettu ratsastaja ehti hypätä Otolla huimat kaksi kertaa viime viikolla. Yhteensä ratsastuskertoja oli takana jo muutama enemmän, mutta missään tapauksessa ratsukko ei ollut vielä kovin hioutunut yhteen :) Minä omistajan asemessa painotin, että meille voittoa tärkeämpää on nyt nähdä kuin Otto reagoi kisatilanteeseen ja kuinka hän pärjää radalla yleisesti. Kisoihin lähti talliltamme yhteensä neljä ratsukkoa, joten pääsimme hieman kokeneempien siivellä tutustumaan kisatouhuihin. Kyyti hoitui kuormurilla, jota lastattaessa Ottoa joutui jopa pidättelemään. Sisällähän oli heinäverkko odottamassa vain häntä! Kisapaikalla Otto oli edukseen, samanlaisella lungilla asenteella kuin kotitallillakin, ja samat jutut mielessään eli syöminen. Otto oli hyvin tyytyväinen kunhan vain sai nyhtää ruohoa tienpenkassa :)

Ensimmäinen luokka 50-60cm meni tasaisesti ja ilman pudotuksia. Lähestymisissä oli hiukan ongelmia, sillä Otto ei oikein tahtonut kuunnella ratsastajaa vaan hyppäsi yleensä aina liian läheltä. Samaa itsepäisyyttä on havaittavissa myös kouluratsastuksessa... Arvostelu oli A.1.0 eli saimme ruusukkeen! Otto oli tämän luokan viimeisten joukossa ja seuraavan 80cm luokan alussa, joten Otto jatkoi käytännössä heti verkkaan. Rata meni samalla kaavalla kuin pienempikin luokka; Otto oli reipas, ei kyttäillyt erikoisesteitä ja hyppäsi monelle esteelle aivan liian läheltä. Se ei onneksi haitannut menoa, vaan jälleen tuli puhdas rata ja 3. sija!

Hienoa esteponi Otto!

Koosteena video kummastakin radasta.