Näytetään tekstit, joissa on tunniste maastoilu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste maastoilu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Valmennus, harmitusta ja iloa

Mörköjä, ihan varmana on!
Minulla on taas luvassa rankka kevät ja paljon messureissuja, joten olin iloinen, kun Hanna ilmoitti tulostaan vielä ennen matkaputkea. Tytön vastuulle nimittäin jää Masankin liikutus ja siihen on hyvä saada lisävinkkejä. Tytöllä menee Masan kanssa tosi hyvin, mutta koska Masa on kuitenkin vielä niin raaka kaipaavat he tukea yhteiseen menoon. Jo alkuverkkojen jälkeen totesimme Hannan kanssa, että tässähän minulle löytyi kesäkaudelle kisakuski :)

Alussa keskityttiin saamaan tytön istuntaa entistä paremmaksi, jonka jälkeen lähdettiin työstämään ponia paremmaksi. Todella perusjuttuja, mutta niin toimivia. Masan piti reagoida nopeasti pohkeeseen, kun sitä pyydettiin ja olla hyvällä tavalla raskas, jolloin Masa on kauempana mukavuusalueelta. Hanna kuvaili tätä hyvää raskautta sellaiseksi, että hevonen tuntuu olevan raskas ikäänkuin ylös, vetäminen on huonoa eikä sitä saa sallia. Kun tässä koulutusvaiheessa oleva hevonen on hyvällä tavalla raskas, lihaksisto joutuu hommiin ja kunto kasvaa.

Terävyyttä haettiin tekemällä käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä. Ravista pysähdys piti tulla terävästi ja ponin pysyä pehmeänä kuolaimella pysähdyksessä. Hanna pyysi tyttöä miettimään, että lähtee keskiraviin ja pysäyttää siitä. Homma toimi hyvin ja Masa liikkui hienosti, vaikka alkuun olikin hankalaa. Näissä pysähdyksissä huomasi, että Masa alkoi vaatimustason noustessa pelata suulla, joten pohdimme, että testaamisen arvoista voisi olla kokeilla remonttiturpista. Täytyykin etsiä meille sellainen...

Laukassa mentiin vain pääty-ympyrää välillä vasta-asetuksessa, jotta suoruutta tulisi lisää. Muoto ei vielä ole kummoinen, mutta muuten poni liikkui hyvin rungon läpi, joten siihen ei puututtu. Muoto tulee, kun lihasvoima kasvaa. Loppuraveissa Masa oli todella tyytyväisen oloinen ja liikkui rennon letkeästi. Tätä oli ilo katsella!



Harmitusta meillä aiheuttaa tällä hetkellä Pena, joka teloi joskus joulukuun puolivälissä jalkansa ja on ollut siitä lähtien pääasiassa kävelyliikutuksella. Nyt haava on ummessa ja olemme asteitta lisänneet liikuntaa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta selkään liike ei tunnu ihan oikealta. Olemme pohtineet onko syynä haava, joka onkin liian lähellä jännettä, että arpikudos pääsee painamaan. Tai jos haavan aristaminen on kipeyttänyt toisen etujalan, joka keräili hiukan nestettäkin tuossa paranemisprosessin aikana. Tai jos kipeät jalkojen alaosat ovat jumiuttaneet lavat. Tai jos sairasloma on vaan jumiuttanut koko hevosen... Olispas taas mukavaa, jos noi hepat osaisivat puhua! Koska tapoihimme ei kuulu yleensä hötkyillä, olemme päättäneet lisätä liikuntaa asteittain ja seurata tilanetta. Ihannetilanteessa kyse olisi vain lihasjumeista, jotka aukeavat pian. Harmittaa, että juuri ennen tätä loukkaantumista Pena oli elämänsä kunnossa. Onneksi kesään ja kisakauteen on vielä aikaa.



Tämä sairaslomailu on myös tuonut mieleen hevoselämän rajallisuuden. Penalla ei ole enää kovin montaa vuotta jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin. Tämänlainen sairastaminen saattaa aiheuttaa nopeitakin päätöksiä, Penasta ei ole pihankoristeeksi eikä köpöttelyhevoseksi. Se ansaitsee enemmän. Olemmekin tytön kanssa pohtineet paljon mihin tästä jatkamme ja mitä haluamme koko hevostelulta. Aika selväksi on tässä keskusteluissa tullut, että vaikka tytöllä ei ole suuria suunnitelmia maailman kisakentille haluaa hänkin kehittyä vielä paljon ja kisata. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kun Penasta aika jättää, me etsimme vastaavanlaisen ihanan ja osaavan nuoren hevosen, josta on niin koulu- kuin esteradoille ja jonka kanssa minäkin pärjään.



Valtavasti lunta, ihanaa!
Täällä, kuten varmaan muuallakin Suomessa on tullut viimeisen vuorokauden aikana valtavasti lunta. Päätimme lähteä poikien kanssa maastoon kevyelle lenkille. Kummatkin pojat olivat innoissaan, kun pääsivät metsään. Kun käännyimme takaisin alkoi etenkin Penan askel keventyä ja loppumatka menikin hienossa piaffissa ja kootussa laukassa. Me nauroimme vatsat kippurassa, sillä papparainen on jotenkin niin hellyyttävä noissa tohinoissaan. Masaa ei paljon kiinnostanut ja poni kulkikin perässä rennosti kävellen. Viimeistä ojaa ennen tyttö sanoi, että nyt kannattaa ottaa videolle, jos haluat nähdä Penan hyppäävän ja laukkaavan. Niinhän siinä sitten kävi :) Tänään oli oikein hyvän mielen maasto!


p.s. Tulipas noista videoista huonolaatuiset puhelimen kautta ladattuina :(

tiistai 11. marraskuuta 2014

Iloittelua

Viime viikon lauantaina pääsimme maastoon pitkästä aikaa ja aurinkokin paistoi, ilma oli mitä mahtavin! Juuri sellainen sopiva syysmaasto. Hepat olivat onnellisia, kun pääsivät maastoon ja liikkuivat reippaasti mielellään.

Masan reippaus näkyi jo ensimmäisen ojan ylityksessä, poni hyppäsi ojan yli ja laukkasi päätä heiluttaen metsään. Ei todellakaan tyypillistä käytöstä tälle nuorelle miehelle... Onneksi Otto oli mukana, sillä Masan nähdessä mörköjä Otto tasoitti tilannetta.

Päätimme mennä pitkästä aikaa myös mastonmäkeä, kun ensin kävellen tsekattiin, että kaikki on kunnossa ja sitten karautettiin laukalla ylös. Ja Masahan lähti!
Poni veti pään maahan ja kiihdytti, kiihdytti, kiihdytti.... Otto jäi kauas taakse ja minua alkoi jo hirvittää, kun vauhti vaan kasvoi, vaikka mentiin mäen jyrkin kohta, jossa normaalisti kunto alkaa jo loppua. Mäen päällä on masto ja pieni mökki, jonka ohi poni paineli suoraan metsään, edelleen laukaten. Mielessä kävi tuhat asiaa, joista päällimmäisenä kaksi: onko parempi koittaa tiputtautua selästä vai ottaa harjasta kiinni ja toivoa parasta?

No, ennen lopullista päätöstä Masa pysähtyi ja alkoi syödä tyytyväisenä ruohoa maasta. Tyttö saapui ihmetellen paikalle, Ottokin oli kuulemma koittanut mennä täysillä, mutta jäi auttamattomasti jälkeen. Kurkkua kivisti, kun huusin laukatessa niin kova, en oikein tiennyt mitä muutakaan tehdä, kun pidätteet eivät oikein menneet perille... Kävelimme mäen alas ja tulimme uudestaan, mutta tällä kertaa hyvin normaalissa laukassa ja vauhtikin hiipui jyrkimmässä kohdassa. Mäen päällä Masa teki pienen pukin ja päristeli tyytyväisenä. Loppureissu meni normaaleissa rauhallisissa merkeissä ja kuviakin on todisteena. Silloin oli kaunis aamu! Pitäisi varmaan käydä laukkailemassa hiukan useammin, niin tuollaisilta ylilyönneiltä säästyttäisiin. Jos jotain hyvää, niin on kunto ainakin kasvanut!

Jo ennen tuota maastoa ja sen jälkeen Masa on ollut erittäin hyvä ratsastaa. Ilmeisesti hieronta oikeasti tehosi, sillä muutos on selkeästi tapahtunut sen jälkeen. Mahtavaa!

Tänään teimme heppavaihtarit ja tyttö meni lyhyesti Masalla ilman satulaa. Ilman satulaa liike on selvästi parempi, vaikka satulankin kanssa ihan hyvä. Minä puolestani ratsastin Otolla ja on se kyllä kiva heppa, vaikka aika pieni onkin. Säkäkorkeudelta ero ei ole suuri, mutta Masa on niin leveä, että tuntuu isommalta.









tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hierontaa ja maastoilua

Otto täytti viikonloppuna kymmenen!
Perjantaina Masa hierottiin. Kerroin hierojalle epäileväni Masan olevan jumissa ristin alueelta sekä oikealta lavasta ja niinhän poni olikin. Ristin alue oli kokonaisuudessaan hiukan jumissa, mutta ei silti huolestuttavasti ja aukesi melko pienellä työllä. Se kertoi, ettei ongelmaa ole ollut pitkään eikä se ole kovin vakavaa. Hierojan mielestä jumitukset viittaisit siihen mitä itsekin epäilin eli satula on liian tiukka edestä ja kippaa painoa liikaa takakaarelle. Eilen lähti Prestige muokkaukseen ja se pitäisi tulla takaisin vielä ennen juhannusta, toivottavasti toimii hyvin levityksen jälkeen! 

Sama hieroja on käynyt useammin hieromassa Masaa, mutta viime aikoina meillä on kaikki mennyt mukavasti ilman suurempia ongelmia, joten viime kerrasta on jo aikaa. Hän sanoi Masan kiinteytyneen selvästi viime kerrasta ja olevan nyt lihavuuskunnoltaan aika normaali plus, joten kiinteytymistä saisi vielä jatkaa, mutta varsinaisesti ei tarvitse enää laihduttaa. Mitään huolestuttavaa ei ponista löytynyt, jalat ovat keränneet hiukan nestettä, mutta hieroja epäili, että saattaisi hyvin johtua siitä, että pojat ovat olleet "takalaitumella" yötä päivää. Suositteli vain seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa kylmäämään. Jumeja löytyi siis ristin alueelta kummaltakin puolelta, oikealta lavasta ja kaulalta sekä niskasta kummaltakin puolelta. Kaikki jumit lähtivät liikkeelle helposti ja Masa nautti silminnähden. Harmittaa, kun en saanut videolle, mutta Masa venytteli myös itse selkäänsä hieronnan aikana: nosti niskan korkealle ja käänsi lantion alle ja joskus venytteli kissamaisesti takajalkoja taakse. Samalla Masa haukotteli syvään. Näytti tosi erikoiselta, mutta samalla siltä, että se teki tosi hyvää. Olen ennenkin sanonut, että Masa on joogi... Eräänä päivänä vielä tarhassa ollessaan Masa rapsutteli itseään kissamaisesti vehkeistä, se tuli kuvaan ;)

Lauantaina menin hierojan neuvosta lyhyesti askellajit läpi ja poni liikkui mukavan pehmeänä ja rentona. Kyllä hieronta teki hyvää! 

Sunnuntaina käytiin maastossa Penan kanssa, joka ei ole siellä meidän kanssa aiemmin ollutkaan. Hiukan jännättiin, että kuinka käy, kun en usko miehenkään paljon maastoilleen ja Pena ei ehkä anna sellaista maastovarmaa kuvaa itsestään... Mutta turha oli huoli, Pena käyttäytyi oikein mallikkaasti! Alkuun minä menin Masan kanssa ensimmäisenä, jolloin Pena hiukan steppaili ja puri pyllyä, kun Masa ei liikkunut riittävän nopeasti. Kun pääsimme metsästä tielle, siirtyi tyttö eteen ja Pena rentoutui. Kaikki oli hyvin, kun pysyin Masan kanssa hiukan kauempana takana. Ravailtiin tiellä (myös kotiinpäin!) ja Pena liikkui tosi hienosti; reippaasti, suorana ja pehmeänä. Tyttö oli ihan liekeissä ja toivoi, että saman fiiliksen saisi myös kentälle. Juuri ennen kotiinpaluuta ylitettiin pieni oja, jonka Pena hyppäsi korvat hörössä ja laukkasi pienen pätkän, mutta siirtyi raviin heti kun tyttö pyysi. Ensi kerralla me laukataan kunnolla!

Siellä se nyt ravaa, töpöjalka jäi hännille...
Odottelivat hetken meitä ja Pena käytti tilaisuuden hyväkseen

tiistai 27. toukokuuta 2014

Onnea

Kunpa keksittäisiin sellainen kamera, joka tallentaisi myös tuoksut. Näihin tunnelmiin ja tuoksuihin haluaisin palata kylminä talvi-iltoina. Olen huomannut, että tietyt tuoksut ja tietyt värit kuljettavat minut hetkessä vuosien taakse ja samalla muistan voimakkaana juuri sen hetken tunteen. Helteisen mäntymetsän tuoksusta tulee mieleen mummula ja kuningatarjätskituutti, lapsuuden ihanat ja huolettomat kesäpäivät, havunneulaset, jotka pistelivät jalkapohjia. Vaikka olen aina pitänyt itseäni kaupunkilaisena (vaikka asunkin nyt maalla), olen hevosten avulla ymmärtänyt saavani aivan valtavasti voimaa metsästä. Onneksi meillä on mahtavat maastot, joihin on helppo mennä. Metsän tuoksu sekoitettuna hevosen tuoksuun on taivas. Sateella metsä tuoksuu erilaiselta, voimakkaalta, mutta eniten nautin kunnon helteisen metsän tuoksusta. Kesä on minun vuodenaikani.

Viime tiistaina Masa rokotettiin, jonka jälkeen oli pieni rokotusloma. Muuten olemme nyt maastoilleet paljon ja Masa on liikkunut ilahduttavan reippaasti ja hyvin. Lauantain pidemmällä maastoreissulla poni oli vielä hiukan jähmeän oloinen, ei paha, muttei ihan normaalikaan, mutta sunnuntaina ja eilen tosi kiva, ehkä jopa kuuma. Hepat (myös Pena) ovat saaneet olla helteillä yötä päivää ulkona ja kaikista paistaa kuinka mieluista se on ollut. Erityisesti Penasta näkee kuinka heppa nauttii kesästä ja lämmöstä. Ratsastuksen jälkeen kasteltu ruuna löntystelee pää tyytyväisenä maata viistäen tarhaan ja piehtaroi sydämensä kyllyydestä. Jos Pena saisi päättää, olisi elämä aina tälläistä. Jos minä saisin päättää, olisi elämä aina tälläistä.








sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Takaisin satulaan

Flunssa alkaa olla taltutettu ja satulaan olen päässyt takaisin jo pariin kertaan. En ole vuosiin ollut niin kipeänä kuin nyt enkä ole tainnut olla yhtä pitkään ratsastamatta kunnolla kolmeen vuoteen (Pena on ollut meillä nyt kolme vuotta!) *sydän* Kaikkiaan viisi ratsastusta kolmeen viikkoon, eikä valmennusta lukuunottamatta hömpöttelyä kummempaa. Poni on ollut paljon vapaalla. Onneksi ei ole virtaa keräävä tyyppi, mutta pieni masu on tullut... Eiköhän se lähde pian liikkeelle :)

Pientä rakennekuvaa eiliseltä

Paavikin on päässyt ulkoilemaan. Inhoaa sitä syvästi :)

Eilen kävimme maastossa kävelylenkillä ja oma oloni oli vielä hutera. Tänään fiilis oli parempi ja Masakin tuntui paremmalta, erityisesti lopussa käveli normaalin tuntuisesti eikä enää viitsinyt pelätä jokaista pikkulintua. Sain serkultani haasteen jo reissuni aikana, mutta vasta nyt pystyin miettimään toteutusta. Ei mitään extremeä, vaan mukava ja rentouttava sunnuntaimaasto poikain kanssa, vaikka Jillan haaste hiukan asetti paineita.... Eikös tämän haasteen tarkoituksena ollutkin, että tehdään jotain kivaa eikä meille hengenvaarallista??



Tämä oli hiukan pidempi versio, koska tähän on kiva itsekin palata myöhemmin.
Salaa toivon, etteivät haastetut tartu haasteeseen ja saan pullon proseccoa ;) 

lauantai 8. helmikuuta 2014

Wau mitä ravia!


Uusintakierros maastoon, kun viime viikon reissu meni hiukan huonosti. Alkuun pojat olivat hiukan jännittyineitä, mutta kun päästiin sen kohdan ohi, missä viimeksi törmäsimme hirviin rentoutuivat kummatkin selvästi. Kävelimme pitkään ja ravasimme vain hiukan ennen laukkaamista. Ensimmäinen laukka meni todella hyvin ja Masa päristeli tyytyväisenä. Toisessa laukassa Masa luuli näkevänsä jonkin mörön ja meinasi lähteä lapasesta, mutta vain meinasi :)

Ravasimme vielä ennen kotiinpäin tiellä, Otto ensimmäisenä ja Masa perässä. Ravissa oli heti paljon parempi liike, mutta pienen pätkän jälkeen tuntui, että Masan koko selkä aukesi ja ravi tuntui lentävän! Aivan mieletön voima ja liike! Tuollaisen ravin, kun saisi esille kentälläkin. Wau! Poni oli selvästi itseensä tyytyväinen ja kyllä minä kehuinkin, vaikka näitä huippupätkiä ei vielä kestänyt pitkään. Tosi helposti Masa väsähti ja alkoi painaa kuolaimelle, mutta liikkui todella hyvässä tasapainossa ja suorana silti.

Kotiin palasi kaksi todella tyytyväistä ponia, kyllä tätä oli kaivattukin!

Ja koska hepoista ei nyt ole kuvia, tässä pari kuvaa kissasta :)




lauantai 18. tammikuuta 2014

Pakkasta ja valkkua

Pakkasta on ollut täälläkin melkoisesti ja motivaatio tallilla oleskeluun aika matalalla. Toisaalta olen nyt huomannut, että Masalle sopii aktiivisten valmennusten välillä hyvin kevyt treeni, joten en ole ottanut stressiä liikutuksesta. Viimeisen valmennuksen jälkeen olemme menneet siis vain ihan kevyesti ja Masalla on ollut myös täysin vapaita useampia.

Eilen meillä oli jälleen Helkyn valmennus. Aloitimme tunnin tekemällä ensin käynnissä ja sitten ravissa spiraalimaisesti volttia, joka pienennettiin ja suurennettiin. Tarkoituksena oli saada hevonen kunnolla asettumaan sisälle, sisätakajalka ottamaan hyvin painoa ja saamaan hevonen kuuntelemaan istuntaa ja pohkeita. Ohjilla ei saanut pienennystä tai suurennusta tehdä, vaikka monesti teki mieli :) Helkky muistutti, että tämä harjoitus on valtavan hyvä testaamaan, ettei ratsastaja käytä liikaa pelkkää ohjaa. Käynnissä, erityisesti vasemmassa kierroksessa tämä oli meille aika helppo, mutta ravissa on selkeästi enemmän ongelmia kummassakin kierroksessa. Oikeassa kierroksessa en pystynyt pitämään painoa tasaisesti oikealla ja vasemmassa kierroksessa taas olin liian hidas pohkeella.

Teimme spiraalia ensin käynnissä, sitten ravissa ja lopulta laukassa, vaikka me Masan kanssa keskityimme menemään vain ympyrää laukassa. Mukana ollut toinen ratsukko teki pientä pienennystä ja suurennusta myös laukassa. Koska Masa joutui ihan eri tavalla ravissa hommiin, oli laukan ensimmäiset pätkät ihan hyviä, mutta sitten poni väsähti. Hoksasin, että jännityn liikaa lonkasta ja vaikeutan istunnalla Masan liikettä. Olen opetellut paljon olemaan puristamatta polvilla ja reisillä, mutta Helkky huomasi, että olen hiukan kiinni lonkista, siis ihan lantionpohjasta. Aika huima ero liikkeessä, kun aukaisin lonkat! Helkky hoksasi myös, että Masaa ärsytti laukassa, kun nostin käsiäni hiukankin ja sain neuvon pitää kädet todella alhaalla ja leveällä. Auttoi sekin huimasti!

Valmennuksen jälkeen oli tyytyväinen olo, kyllä kannatti, vaikka pakkasen vuoksi meinasin ensin jättää välistä. Helkky kehui, että Masa liikkui selkeästi paremmin kuin ensimmäisellä kerralla, kun meidät näki. Myös minä sain kehuja, että olen oppinut pitämään painoni tasaisemmin kummallakin istuinluulla enkä heilahda niin helposti, kun Masan tasapaino horjahtaa. Suositteli jatkamaan samaan tapaan :)

Muutama kuva tämän päivän ihanasta, mutta lyhyestä maastoreissusta. Pysyin selässä ilman satulaa :) Ostin jokin aikaa sitten paikallisista messuilta lampaankarvan, jota olen käyttänyt ilman satulaa ratsastaessa. Se pehmentää mukavasti selkää eikä housut tule niin karvaiseksi. Voin suositella lämpimästi!





Ja tietty pakolliset kuvat Paavista :)



lauantai 28. joulukuuta 2013

Pyhistä selvitty, melkein

Joulu meni rauhallisissa ja rentouttavissa merkeissä, emme tehneet oikeastaan mitään :) Nautimme perheen kesken hyvästä ruuasta ja vain olimme, hepatkin lomailivat aaton ja joulupäivän. Aattona kävimme viemässä pojille jouluporkkanat, mutta joulupäivänä emme poistuneet sisältä kertaakaan. Tuntui ihanalta vaan olla!

Perjantaina kaverini, joka oli Masalle uusi tuttavuus, ratsasti ponilla ja minä pääsin aitiopaikalle katsomaan menoa. Olin hiukan huolissani Masan viimeaikaisesta jäykkyydestä oikealle, joka ei ole kyllä ollut kovin suurta. Viime valmennuksen jälkeen toispuoleisuus mielestäni korostui ja meni jonkin aikaa, että pääsimme takaisin normaaliin. Niinpä olin huolissani, että syynä on jokin ihan oikea vika. Onneksi maastakäsin katsottuna näytti, että kyseessä oli vaan lihaksiston heikkous. Masa liikkui alkuun hyvin, mutta väsähti jossain vaiheessa ihan kunnolla eikä oikein jaksanut tsempata takaa. Viimeiset laukat ja ravit menivät aika maitohapoilla. Muuten Masa liikkui normaalisti ja kaveri tykkäsi, ei kuulemma poni näytä ulospäin siltä miltä tuntuu ratsastaa :)

Voisiko kulunut aika ilman istuvaa satulaa heikentää noin paljon kuntoa, vai onko taustalla pidempi tauko pitkissä maastoreissuissa? Vai onko Masa jotenkin kipeä nyt, eikä palaudu normaalisti? Toisaalta saattaa kyllä olla, että tällä uudella satulalla poni liikkuu niin paljon paremmin, että käyttää aikaisempaa enemmän lihaksia. Myös sellaisia lihaksia, joissa ei ole vielä voimaa. Hyvä mieli kuitenkin tuli, kun näin, että poni silti liikkuu ihan puhtaasti eikä luultavasti ole mistään "kunnolla" kipeä.

Tänään kävimme pitkästä aikaa maastossa ja tauon kyllä huomasi pojista. Ei sitten menty lyhyttä ravipätkää kummosempaa, kun tuntui, että istuu ruutitynnyrin päällä. Tiet olivat yllättävän huonossa kunnossa, pehmeinä erityisesti keskeltä ja metsässä oli paljon vettä. Kyllä minä kaipaisin sitä ihan oikeata talvea!

Ensi viikolla on Hannan valmennus ja Saaran istuntatunti, ja töihinkin pitäisi pikkuhiljaa palata. Vielä pari päivää aion silti ottaa rennosti! Ja syödä :)

Hauskaa uutta vuotta kaikille! Olkoon tuleva vuosi täynnä onnea!

Jouluna 2012, tätä maisemaa kaipaan

Joulu 2013, paljon rentoutumista

Joulumaasto 2013, vettä ja märkää. Sama tie kuin yllä. 

Masa tyypillisessä solmussaan


sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Mukavia maastoja

Kyllä viikonloput on ihania! Kumpanakin päivänä suuntasimme aamutuimaan maastoon, lauantaina metsän puolelle ja sunnuntaina Käpylän puolelle.

Lauantaina suunnitelmissa oli mennä pidemmällekin, mutta Masa liikkui oudosti, joten päätimme vain kävellä paljon, ravailla jonkin verran ja laukata ainoastaan mastonmäki rauhallisesti. Pyysin tyttöä ottamaan videotakin takaapäin, jotta voisin kotona katsoa miltä meno näyttää. Masa astui oikealla takajalallaan eri tavalla kuin vasemmalla, tavallaan syvemmälle (tai sitten vika on vasemmassa, eikä työnnä niin hyvin). Ravista käyntiin siirtymässä tuli sellainen jännä notkahdus. Huomasin myös jossain vaiheessa, että aiemmin syksyllä vihoitellut vasen lonkkani särki taas, se ehti ollakin jo muutaman viikon kunnossa. Kipu ei ole mitään suurensuurta, mutta sellaista epämiellyttävää; ikäänkuin lonkkanivel joutuisi liian kovalle venytykselle. Voisikohan kipuilu johtua satulasta? Ja vaikuttaakohan minun kipuiluni Masaan vai toisinpäin?
Muuten reissu meni oikein mukavasti ja mäkilaukan jälkeen Masa tuntui normaalimmalta. Ehkä jossain on jumeja? En koskaan ratsasta Masaa voimakkaasti eteen, joten poni ei todellakaan liiku reippaasti, jos ei halua :)

Sunnuntaina suuntasimme tietä pitkin paremmille maastoille (vaikka eivät ne huonot ole toisella puolellakaan!) eikä Masa liikkunut ollenkaan hassusti, eikä mun lonkkakaan vihoitellut, mutta keskityinkin olemaan paljon kevyessä istunnassa. Ravailimme ja laukkailimme rennosti, vauhti ei paljon päätä huimannut. Olen kyllä valtavan tyytyväinen, kun laukassa on todella paljon säätövaraa nykyään. Hetken toisella laukkapätkällä Masa laukkasi melkein paikoillaan (tuntui odottavan Ottoa), mahtavaa pyörivää laukkaa. Ihana!

Tällä reissulla törmäsimme metsuriin ja metsurin pressulla peitettyyn mopoon, jota Otto pelkäsi, mutta Masa paineli rohkeasti ohi. Kotimatkalla Oton vauhti kiihtyi ja Masan hidastui; tuttuun tapaan. Aika hassua, että Otto hidastelee ensimmäisen puoli kilometriä kodin jälkeen, kun Masa kiitää ja Masa taas hidastelee viimeiset puoli kilometriä. Muutenkin Masa on reippaammillaan uusilla poluilla, etenkin jos ne eivät ole kotia kohti :)

Sports-trackerit olivat meillä kummallakin päällä, mutta lauantaina minun maksimivauhti oli 52km/h ja tytön 83km/h, kun ohjelma unohtui päälle myös kotimatkan ajaksi ;) Eikä mekään Masan kanssa tuollaista vauhtia kiidetty!

Tässä vielä se video, joka ei onneksi youtuben ansiosta heilu enää niin paljon. Videota kuvatessa askellus oli aika tasaista eikä sitä notkahdustakaan siirtymässä tullut. Huomasin kyllä, että itse taidan sittenkin istua paino enemmän oikealla ja vasen jalka enemmän koukussa, ehkä se selittää reagointia? Huomaatteko te jotain erikoista?

lauantai 26. lokakuuta 2013

Vauhtia maastossa

Kyllä nauratti!
Wuhuu, vitsit mikä ihana maasto takana!

Lähdettiin aamulla ennen sateita metsän kautta maastoon, ensimmäistä kertaa sitten keskikesän. Hirvikärpäsiä ei enää onneksi ole eikä metsä ollut sateista huolimatta kovin märkä. Pojat olivat innoissaan ja Masa ehkä hiukan säpsykin. Ravailimme tiellä ja sovimme laukkaavamme mastonmäen pariin kertaan. Laukan nostimme jo tiellä, jotta laukkaa tulisi myös tasaisella pienen matkaa. Masa taisi laukannostossa hiukan säikähtää, tai sitten vaan ponilla oli virtaa vaikka muille jakaa, sillä aika pian noston jälkeen katosi ohjaustehosteet :) Ja kyllä me mentiin kovaa! Huusin jossain vaiheessa mäkeä takana tulevalle tytölle, että pärjäätkö Oton kanssa ja kun sain vastaukseksi vain naurua, annoin Masan mennä. Taskussa oli sports-tracker, joka näytti tämän ensimmäisen mäen vauhdiksi melkein 40km/tunti ja tiedän, että se oli aikalailla Masan maksimivauhteja. Tai ainakaan aiemmin ei ole tuollaista menoa menty, kyllä ponissa on potkua!

Mäen päällä kysyin perässä tulleelta tytöltä, että pukitteliko Masa, kun jossain vaiheessa innostuessaan poni kiskoi päätään alas, mutta en tuntenut pyllyn nousevan. Eikä sellaista tyttökään nähnyt, mutta muuten meno oli kuulemma näyttänyt aika villiltä. Jonkin aikaa meni, että sain ponin tasaantumaan ja otettiin mäki vielä uudestaan. Toisella kertaa se menikin jo normaalivauhdilla (noin 30km/h) ja normaalityylillä. Siihen oli hyvä lopettaa, joten ravailimme hetken ja kävelimme kotiin.

Hymy on vieläkin korvissa, kun maasto oli niin mukava! Olen älyttömän tyytyväinen itseeni, kun pysyin kyydissä hurjassa menossa ja vaikka ohjaustehosteet olivat hiukan hukassa, ei Masa edelleenkään antanut mitään aihetta huoleen. Poni on oikein fiksu, vaikka innostuukin ja minä selviän selässä. Masa tuntui olevan tosi iloinen, kun pääsi viipottamaan kunnolla ja ehkä lisäksi aisti, että minä nautin menosta paljon.

Hyvä fiilis!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Mukava viikko

Alkuviikon ratsastelut tein ilman satulaa (ja tyttökin kävi selässä yhtenä päivänä) ja Masa toimi oikein mukavasti. Rentous on ilman satulaa hyvin erilaista ja Masa liikkuu pyöreämpänä ja edestä tasaisempana. Käyntiä kummempaa en paljon pysty menemään, kun oma istunta heiluu ja heppa ihmettelee mitä pitäisi tehdä. Korvat pyörii kuin hyrrät :)

Ihana aurinkoinen ilta
Keskiviikkona rohkaisin mieleni ja suuntasin ilman satulaa pellolle! Riimunarun laitoin kaulalle "kauhukahvaksi", josta on hyvä ottaa horjahtaessa kiinni, mutta tällä kertaa se oli turha. Vaikka poni oli reipas, oli se myös tosi iloisen oloinen ja meillä oli oikein mukava kävelylenkki. Raviakin mentiin hiukan, mutta lähinnä vahingossa. Kävelylenkin jälkeen tein vielä kentällä muutamia pohkeenväistöjä, joista ensimmäiset onnistuivat tosi hienosti. Sitten Masa taas tuntui funtsivan tehneensä riittävästi ja aloitti steppailun. Pohkeenväistöt onnistuvat nykyisin ihan hyvin ja yleensä pelkällä painolla ja ne ensimmäiset tuntuivat oikeasti hyviltä, ristiinastunta oli jo aika voimakasta.

Torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä, kun halusin Masan olevan innoissaan lauantaiaamun tunnilla. Suunnitelma onnistui ja poni vaikutti epäsopivasta satulasta huolimatta kivalta. Jonkin verran jännittymistä oli, muttei pahasti. Enemmän ongelmia tuotti taas ratsastaja, joka ei osannut oikeassa rytmissä ratsastaa ja hellittää. Erityisesti oikeassa laukassa, joka on periaatteessa Masan vahvempi, itse teen aivan liikaa virheitä. Pitäisi oppia paremmin vaikuttamaan sekä olemaan vaikuttamatta eli ratsastamaan eteenpäin ja toisaalta tekemään pieniä puolipidätteitä, jotta heppa olisi oikein kuulolla, mutta vain tosi pieniä ja selkeitä apuja. En tiedä onko kaikki hevoset samanlaisia, mutta ainakin nämä meidän suokit ovat todella tarkkoja siitä, ettei saa tehdä liikaa ja puristamaan ei missään nimessä saa jäädä, jos ei halua, että heppa kirmaa paikalta kuuntelematta yhtään. Mutta toisaalta taas ihan vain matkustamallakaan ei selviä...

Tunti oli oikein mukava ja teimme ensin neljäsosa ympyröitä voimakkaassa myötäasetuksissa, sitten suora vasta-asetuksessa. Sen jälkeen neljäsosa ympyrä takapään väistöjä ulos. Näitä teimme sekä käynnissä että ravissa. Laukassa teimme vain pääty-ympyröitä hyvässä temmossa ja suorilla siirryttiin käyntiin. Tämä meni enemmän säätämiseksi, mutta toisaalta nykyään pystymme tekemään töitäkin eikä meno mene pelkkään vauhtikirmailuun :)

Onneksi Masan selkä on aivan ihana ilman satulaa ratsasteluun! Leveä ja pehmeä eikä selkärankakaan juuri tunnu. Huomasin kyllä, että lavat tulevat voimakkaana taakse, joten satulalle jälleen yksi haaste lisää leveyden ja lyhyyden lisäksi. Mitään satulaehdotuksia en ole vielä edes saanut, ainoastaan muutaman tarkentavan kysymyksen ja toteamuksen, että saattaa olla haastavaa. Kivaa....

tiistai 8. lokakuuta 2013

Sunnuntaimaasto

Sunnuntaiaamu alkoi ihanalla maastolenkillä poikien kanssa. Masa kävi kierroksilla lähtiessä; steppaili tiellä ja pihassa, ja oli ihan innoissaan, kun pääsimme metsään ravaamaan. Päätimme lähteä uusille poluille, joiden päässä on pitkä hiekkatie. Laukkasimme ja nauroimme, niin kivaa oli päästellä hyväpohjaisella tiellä! Vasenta laukkaa en saanut millään nostettua suoralla, joten vielä ennen kotiin kääntymistä kävimme laukkaamassa sitä hiekkamontun pohjalla ympyröillä. Vitsit tuon hevosen kanssa on kivaa maastoilla!!

Viime kerroilla maastossa laukkaaminen on ollut ekstrakivaa, kun Masa on ollut mukavan reipas eikä ole väsähtänyt pidemmälläkään matkalla. Liekö ruokinnan muutos lisännyt energiaa? Tai ehkä se on pelkkä syksy ja/tai kohonnut kunto. Itsekin olen hoksannut jotain uutta istunnasta ja löytänyt paremmin tasapainon kevyessä istunnassa. Suurin oivallus on ollut, että lantio pitää jäädä pystyyn ja ylävartalon kääntyä enemmänkin navan kohdalta etukenoon. Aiemmin olen kallistunut liikaa kääntäen samalla selkäni hiukan notkolle.

Herätys...
Koska aurinko paistoi iltapäivällä kauniisti, palasimme tallille ja vaihdoin Masalle uuden riimun. Tytön piti ottaa uusia rakennekuvia, mutta maastoreissusta väsähtänyt ei näyttänyt parastaan. Suurimmassa osasta kuvissa poni oli niin vetelän näköinen, ettei niitä kehtaa missään julkaista :) Rakenneosion puolesta onnistuneissa kuvissa lämpöisestä auringosta rentoutunut poni roikotteli eikä niistäkään tullut julkaisukelpoisia. Kaikkihan varmaan ovat jo nähneet tämän? En halua traumatisoida lapsia...


Hassu poni

maanantai 12. elokuuta 2013

Leijumista maaston jälkeen

Käytiin pitkästä aikaa toisella puolella maastossa ja olipas kivaa! Tämä puoli oli viime vuonna se missä ei ollut hirvikärpäsiä eikä niitä ollut nytkään, jes! Syy miksemme täällä käy niin usein on tie, sillä matkaa melko vilkkaasti liikennöityä tietä pitkin metsään on puolisen kilometriä. Tien varrella on myös pieni talli, jonka hevoset pelottavat Masaa, mutta onneksi olemme selvinneet aina pelkällä kyttäilyllä ja tien puolen vaihtamisella ohi. Vaikka Otto ja Masa (erityisesti Otto) ovat hyvin maastovarmoja, en halua ottaa turhia riskejä ja niinpä käymme täällä yleensä vain aikaisin viikonloppuaamuisin, jolloin liikenne on hiljaisemmillaan ja toisen tallin hepat saattavat olla vielä sisällä.

Tällä puolella hyväpohjaista hiekkatietä ja kangasmaastoa on vieläkin enemmän kuin toisella puolella. Tälläkin kertaa laukkasimme pitkän pätkän suoraa tietä vanhan soramontun pohjalle, jossa teimme jonkin verran ympyrätyöskentelyä. Varmaankin ensimmäistä kertaa ikinä sain Masan toimimaan ympyrällä laukassa ihan samanlaisessa temmossa kuin suorallakin. Oli mahtavaa huomata, että pystyin ohjaamaan hevosta sinne mihin halusin myös reippaammassa vauhdissa. Hetkittäin koin jopa sellaisia itsetunnon buustauksia, että mietin tosissani voivani joskus kokeilla laukkaavani pienten kumpareiden yli ja ehkä hyppääväni pieniä esteitä...

En tiedä johtuuko se siitä, ettei minulle ole koskaan sattunut mitään hevosten kanssa, mutta erityisesti Masan kanssa koen oloni todella luottavaiseksi ja varmaksi. Myös vaikka vauhti on joskus kovaa ja joskus hän päättääkin vauhdin ja suunnan minä kyydissä pitäen harjasta kiinni :) Erityisesti maastossa tuntuu, että tämän hevosen kanssa sulaudumme yhteen.

Oma rakas

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pomppuponi

Hauska pomppuponi minulla nykyään! Kun Masa hoksasi miten esteiden yli päästään hyppäämällä, on hän nyt nauttinut täysin siemauksin maastossa ojien yli hyppimisestä. Kun Otto ylittää ojan ihan kävelemällä, Masa loikkaa kunnolla ja on niin polleana osaamisestaan :) Ihana!

Viime maastoreissulla ojien hyppelyn lisäksi Masa kääntyi takajaloillaan pelottavaa tikkaa karkuun, samalla kun Otto taas katseli kummastuneena, että pitikö tässä pelätä jotain... Käytiin muuten myös ilman satulaa metsässä kävelemässä ja minä pysyin selässä ojan yli hypyssä! Ratsastus vaihtui lopulta talutukseen, kun myös ratsastajien oli pakko päästä nauttimaan herkullisista vadelmista.



Nyt me lähdetään tytön ja anopin kanssa muutamaksi päiväksi Lontoon humuun!

keskiviikko 24. heinäkuuta 2013

Hölkkää ja hyppimistä

Olipas hauska huomata kuinka Masan kunto on todella kasvanut! Viime maastolenkillä ravi alkoi niin kivasti, että ehdotin tytölle jos mentäisiinkin pelkkää ravihölkkää koko matka. Niinpä ravasimme nelisen kilometriä pysähtymättä sellaista mukavan reipasta hölkkää. Masa jaksoi matkan ilman pienintä ongelmaa, ei hengästynyt eikä ollut hikinen takaisin tallille päästessämme (toki siinä on vielä noin kilometrin metsäkävely ennen). Viime syksynä ravia onnistui vain murto-osa tästä ja vielä keväälläkin puolikas sai aikaan hiipumista vauhdissa. Mahtavaa!

Eilen tyttö halusi kokeilla taas hyppäämistä Masan kanssa, joten minä tein pienen ristikon kentälle (kannattimet 45cm). Hiukan jännittelimme, että kuinka käy, mutta Masahan muisti heti mistä tässä on kyse ja loikkasi esteen yli tyytyväinen ilme kasvoillaan. Hiukan poniparka on hukassa takajalkojensa kanssa laukassa, mutta esteen yli mennään nyt hyppäämällä ja minun mielestäni ihan hyvällä tekniikalla. Etenkin kun vasta viime kerralla Masa hyppäsi ensimmäistä kertaa esteen yli :)

Tässä lyhyt video hyppelyistä. Oli ihanaa nähdä, kun poni oli taas niin tyytyväisen oloinen suoritukseensa!
En onnistunut sitä lisäämään tähän oikein, mutta koitan myöhemmin uudelleen...

Ja muuten, suosittelen katsomaan Areenasta Herkkä Hevosmies!

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Viikonlopun saldo

Lauantaiaamuna heräsimme kukonlaulun aikaan, pakkasimme Oton matkaan ja suuntasimme kisoihin. Kisat olivat onneksi lähellä ja sateesta huolimatta oli oikein kiva kisapäivä. Oton vanha omistaja oli mukana kisoissa kaverinsa apumiehenä ja ehdimmekin jutella mukavan tovin, todella mielenkiintoista kuulla enemmän Oton historiasta! Tällä kertaa tyttö ja Otto starttasivat alue 80cm ja 90cm luokat. Ekassa luokassa Otto oli hiukan aamukankea eikä tyttö pystynyt tekemään kaikkia aikomiaan teitä vaan joutui menemään osittain pidempiä, mutta se ei onneksi haitannut liikaa. Vaikka kentän pohja oli todella hyvä, oli se selkeästi kotikenttäämme kovempi ja epäilen, että suurin syy Oton varovaisuuteen kaarteissa johtui siitä, sillä toisessa luokassa vastaavaa ongelmaa ei ollut. Toinen luokka alkoi nihkeästi, kun Otolle iski kakkahätä juuri ennen ensimmäistä estettä ja tempo hidastui. Onneksi toisen esteen jälkeen tyttö sai vauhdin takaisin ja vaikka joutui kiertämään kolmannelle esteelle aikomaansa pidemmän tien, tuli loppurata oikein  hyvällä temmolla ja tiukoilla teillä. Puhdas rata ja hyvä tempo toi lopulta sijoituksen 13/78! Olimme todella tyytyväisiä, sillä luokka oli avoin ja mukana oli paljon hienoa puoliverisiä, joiden laukka on hiukan erilainen... Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että Otolle ei tehnyt tämäkään rata yhtään tiukkaa. On se vaan melkoinen pomppuponi!

Tänään suuntasimme aamupäivästä palauttavalle maastolenkille, jolle vaihdoimme ratsuja. Tyttö meni siis Masalla ja minä menin Otolla. Olipas taas tosi outoa mennä "pikkuhepalla"; Otto kun on ihan älyttömän kapea ja liikkeet ovat niin pienet. Jostain syystä Oton selässä on sellainen fiilis, että uskaltaisi tehdä mitä vaan ja mennä kuinka lujaa tahansa. Tyttö puolestaan valitteli takaisin tullessa, että Masan selässä heiluu ihan liikaa. Reissu meni todella kivasti ja laukkasimmekin normaaliin tapaan, joskin minä otin Oton kanssa hiukan varman päälle ja jäin kauemmaksi Masasta ettei vaan tule liikaa kilpailua. Onhan tuo tyttö niin taitava ratsastaja, että olisi varmasti siitäkin selvinnyt hyvin, mutta silti. Oli kiva seurata miltä Masa näytti takaapäin liikkuessaan ja kuinka rentona ja tyytyväisenä ratsukko liikkui. Sovimme, että vaihdamme toistekin ratsuja :)

Pakko ottaa kuva, kun kaveri on mennyt ojaan :)

Laukan jälkeen hymyilyttää

Kotimatkalla päästeltiin pitkin ohjin

Otto ja houkuttelevat horsmat...

perjantai 28. kesäkuuta 2013

Onni on maailman paras kengittäjä..

..joka vaivautuu paikan päälle lyömään irtokengän kiinni kesken omien kiireidensä!

Lähdimme tytön kanssa maastoon avaavalle laukalle huomisia kisoja silmällä pitäen (estekisat). Kävelimme ja ravailimme laukkasuoralle, jossa iloittelimme laukkaamalla erillään. Minä menin pätkän keskellä ja tyttö Oton kanssa korkeammalla metsän puolella. Tällä tavalla olemme huomanneet, että minä pystyn laukkaamaan laadukkaampaa laukkaa Masan kanssa ja tyttö taas saa Oton kanssa ottaa spurtteja ja harjoitella hiukan epätasaisemmalla alustalla. Haaveissa on testata vielä tämän kesän aikana maastoesteitä, joten tämä on siihen hyvää treeniä :)

Melkein kotona
Viimeisen pätkän jälkeen kävellessämme huomasin, että Otolta puuttuu toinen etukenkä. Tyttö heti arvasi, että se putosi juuri ennen käyntiin siirtymistä, kun Otto loikkasi ja pukitti. Sieltähän se irtokenkä löytyikin hiukan vääntyneenä. Kavio onneksi oli siisti, mutta Otto arkoi tiellä kävellessä ja niinpä tyttö talutti hepan kotiin (supertyytyväinen saa taas olla, kun noi meidän hepat on niin iisejä, eivät edes ihmetelleet tälläistä ratkaisua eikä minun puhelimessa säätämistäni; kengittäjän numeroa kun ei tietenkään ollut mukana olleessa työluurissa). Koska olimme matkassa heti aamusta, soitin heti Masan selästä kengittäjälle, joka ei onneksi ollut vielä ehtinyt päivän töihinsä. Hiukan nikotellen hän lupasi tulla heti käymään. Kyllä me oltiin iloisia! Ei jää kisat välistä kengän vuoksi!

Masa oli edellisyön ulkona ilman loimea, pelkän päähupun kanssa. Yö oli mennyt hyvin eikä Masa hinkkaillut aamulla karsinassa yhtään. Ilmeisesti sade karkoitti ötökät tai sitten pikiöljyvuoraus auttoi :) Muutenkin kesäihottuma on käytännössä pois, ihan mahtavaa! Olivat hepat olleet tyytyväisiä, kun kaverin rapsuttelu onnistui paremmin ilman loimea ja minä olin tyytyväinen, kun sain varmistuksen sille, että sateella voi Masakin olla ilman loimea pihalla.

Juuri ennen kotia hyppäsin kyydistä ja annoimme ponien syödä
Naku-Masa; karva kiiltää nykyään hienosti!