Näytetään tekstit, joissa on tunniste syrjähyppy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste syrjähyppy. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Vaihtarit

Ensimmäiseksi on pakko hehkuttaa Kiefferin suitsia, jotka sain tänään pitkästä aikaa Masan päähän, on ne vaan hyvät! En tainnut edes täällä kertoa, kun harkkakoulukisoissa tyttö lainasi Masan suitsia (onhan Oton koulusatula musta ja omat suitset ruskeat; ei kelpaa...) ja suitsista katkesi karsinassa kisojen jälkeen poskiremmi Oton astuessa ohjan päälle. Laitoin silloin heti kyselyä varaosista suoraan valmistajalle, joka välitti kyselyni Suomen maahantuojalle, jolle asialla ei tuntunut olevan mitään merkitystä. Niinpä kaksi viikkoa myöhemmin ja muutaman kiukkuisen sähköpostin jälkeen sain homman sovittua suoraan saksalaisten kanssa ja vihdoin tällä viikolla posti toi varaosa-poskiremmin. Selkeästi nämä suitset ovat Masan mielestä paremmat kuin lainassa olleet perussuitset (hepallakin on kallis maku!), sillä poni on todella mukavan tuntuinen tänään.

Samaan aikaan ratsastamassa oli kaverini, joka ratsasti Masalla muutaman kerran viime syksynä ja talvella, mutta viime kerrasta taitaa olla jo todella paljon aikaa. Pienen keskustelun jälkeen teimme heppavaihtarit ja minä hyppäsin heidän erittäin taitavan estetamman selkään. Ei ihan minun hevonen, vaikka oikein mukava tamma onkin :) Käsitellessä erittäin rauhallinen ja ihana, sellainen sylinalle, mutta ratsastaessa laatunsa takia vaativa. Mutta ei tehty hallitsemattomia säntäilyjä enkä pudonnut! Menin kylläkin melkein koko ajan pitkin ohjin käyntiä... Jostain syystä silti tykkäsin tammasta ja menisin mielelläni uudemmankin kerran, mutta kunnon ajan kanssa ja koulusatulalla, jossa olisi luultavasti helpompi istua. Ja mielellään ratsastaisin päivänvalossa :)

Kaveri oli tosi iloinen saadessaan ratsastaa Masalla pitkästä aikaa ja kehui kuinka paljon Masa on mennyt eteenpäin. Tullut paljon suoruutta, mutta myös taipuisuutta ja tasaisuutta, myös siinä aiemmin haasteellisessa tuntumassa. Tuntui kuulemma mukavalta ratsastaa hevosta, joka menee rennosti ja reippaasti eteenpäin, mutta oikeasti kuuntelee ratsastajaa samalla. Hetken ratsastuksen jälkeen meno muuttui ja kaverikin ihmetteli, että mitä ihmettä tapahtui. Ero ei ole kovin selkeä, mutta kuitenkin eroa on. Tavallaan huojentavaa tajuta, etten ole keksinyt näitä ongelmia päästäni vaan jokin juttu ei ole ihan kohdallaan. Keskustelussa taisimme lopulta päätyä siihen, että kaverinkin mielestä todennäköisin syy on satula, joten toivottavasti pian saapuvat testisatulat auttavat!

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Este ylitetty!

Osa teistä varmaankin muistaa meidän ja Masan epätoivoiset "estetreenit" kuluneelta keväältä, mutta nyt kuuluu esterintamalle uutta! Viime aikoina tyttö on ratsastanut Masalla muutamia kertoja ja viime maastoreissun (ja siellä laukkailun jälkeen) hän sanoi, että kokeilisi mielellään mennä Masalla pieniä esteitä. Eräänä päivänä, kun meillä ei ollut mitään erityistä suunnitelmaa ratsastuksen osalle, teimme taas heppavaihtarit ja kasasimme pari pientä estettä kentälle. Tyttö verkkasi Masalla normaalisti ja kokeili hypätä pientä ristikkoa ja lopulta myös pientä pystyä. Korkeutta pystyllä oli varmaankin huimat 30cm :)

Koska laukka on vielä sen verran raakaa, tyttö ehdotti, että kokeilisi mennä pelkästään ravissa. Siinä kun pystyy jonkin verran kontrolloimaan paremmin. Alkuun Masa meni tuttuun tapaansa kolistellen yli, eikä tullut pienintäkään hypyn elettä. Huomasin, että jos tyttö katsoi estettä, Masa meni heti todella paljon epävarmemmaksi ja kun muistutin tyttöä katsomaan kauas horisonttiin, muuttui Masan suhtautuminen esteeseen heti. Ilmeisesti koska Masa on herkkä kaikelle, riitti pieni esteen katsominen aiheuttamaan "paniikin". Kun tyttö keskittyi siihen, ettei katso missään vaiheessa lähestymistä estettä tai maata, hyppäsi Masa ristikon yli! Kokeilimme saman vielä toisesta suunnasta sekä kummastakin suunnasta pystyllä. Meille riitti, kun Masa meni kerran yli kummastakin suunnasta ja aina hypyn jälkeen kehuimme vuolaasti. Oli ponin ilme ihana, kun hän hoksasi mitä halusimme ja osasi tehdä sen :) Vaikka kyseessä oli pieni este, oli se meille ihan valtava loikka eteenpäin ja mikä parasta, Masa näytti tykkäävän hyppäämisestä, kunhan vain ensin uskalsi kokeilla.

Minun lainaheppailuni jatkuu, sillä olen Oton lisäksi ratsastanut myös kaverini ihanalla suokkitammalla. Kävimme maastolenkillä ja suuntasimme läheisen ravitallin treeniradalle, joka on ihan mieletön! Pitkä, todella hyväpohjainen leveä hiekkatie, jossa on myös mäkiä ja kaarteita. Tällä suokilla ei ole tuolla oltu kuin kerran aiemmin, jolloin tamma oli väläyttänyt monte-ratsun alkeita. Minä annoin tamman mennä niin kovaa kun hän halusi, siinä askellajissa missä halusi ja hän viipotti kovaa ravia mieluummin kuin laukkasi. Oli hauskaa! Sovimme jo, että seuraavalla kertaa minä otan oman sportstrackerin mukaan ja katsomme kuinka kovaa mennään :)

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Viikonlopun saldo

Lauantaiaamuna heräsimme kukonlaulun aikaan, pakkasimme Oton matkaan ja suuntasimme kisoihin. Kisat olivat onneksi lähellä ja sateesta huolimatta oli oikein kiva kisapäivä. Oton vanha omistaja oli mukana kisoissa kaverinsa apumiehenä ja ehdimmekin jutella mukavan tovin, todella mielenkiintoista kuulla enemmän Oton historiasta! Tällä kertaa tyttö ja Otto starttasivat alue 80cm ja 90cm luokat. Ekassa luokassa Otto oli hiukan aamukankea eikä tyttö pystynyt tekemään kaikkia aikomiaan teitä vaan joutui menemään osittain pidempiä, mutta se ei onneksi haitannut liikaa. Vaikka kentän pohja oli todella hyvä, oli se selkeästi kotikenttäämme kovempi ja epäilen, että suurin syy Oton varovaisuuteen kaarteissa johtui siitä, sillä toisessa luokassa vastaavaa ongelmaa ei ollut. Toinen luokka alkoi nihkeästi, kun Otolle iski kakkahätä juuri ennen ensimmäistä estettä ja tempo hidastui. Onneksi toisen esteen jälkeen tyttö sai vauhdin takaisin ja vaikka joutui kiertämään kolmannelle esteelle aikomaansa pidemmän tien, tuli loppurata oikein  hyvällä temmolla ja tiukoilla teillä. Puhdas rata ja hyvä tempo toi lopulta sijoituksen 13/78! Olimme todella tyytyväisiä, sillä luokka oli avoin ja mukana oli paljon hienoa puoliverisiä, joiden laukka on hiukan erilainen... Erityisen tyytyväisiä olemme siihen, että Otolle ei tehnyt tämäkään rata yhtään tiukkaa. On se vaan melkoinen pomppuponi!

Tänään suuntasimme aamupäivästä palauttavalle maastolenkille, jolle vaihdoimme ratsuja. Tyttö meni siis Masalla ja minä menin Otolla. Olipas taas tosi outoa mennä "pikkuhepalla"; Otto kun on ihan älyttömän kapea ja liikkeet ovat niin pienet. Jostain syystä Oton selässä on sellainen fiilis, että uskaltaisi tehdä mitä vaan ja mennä kuinka lujaa tahansa. Tyttö puolestaan valitteli takaisin tullessa, että Masan selässä heiluu ihan liikaa. Reissu meni todella kivasti ja laukkasimmekin normaaliin tapaan, joskin minä otin Oton kanssa hiukan varman päälle ja jäin kauemmaksi Masasta ettei vaan tule liikaa kilpailua. Onhan tuo tyttö niin taitava ratsastaja, että olisi varmasti siitäkin selvinnyt hyvin, mutta silti. Oli kiva seurata miltä Masa näytti takaapäin liikkuessaan ja kuinka rentona ja tyytyväisenä ratsukko liikkui. Sovimme, että vaihdamme toistekin ratsuja :)

Pakko ottaa kuva, kun kaveri on mennyt ojaan :)

Laukan jälkeen hymyilyttää

Kotimatkalla päästeltiin pitkin ohjin

Otto ja houkuttelevat horsmat...

torstai 16. elokuuta 2012

Syrjähyppy

Viime perjantaina saimme nauttia taas valmennuksesta ja koska kaverini ei omien kiireiden vuoksi pystynyt osallistumaan pääsin minä valmennukseen herra P:llä, josta olen maininnut täälläkin aiemmin. Viime joululoman jälkeen olen testannut ratsua muistaakseni kerran lyhyesti, joten valmennukselle ei ollut suuria odotuksia.

Alkutunnista tunsin itseni pieneksi
Aloitimme perusjutuista eli teimme käynti-pysähdyksiä. Herra P oli yllättäen todella vaikea pysäyttää, vaikka ruunalla on yleisesti ongelmia liikkua reippaasti. Jouduinkin siis keskittymään erityisen paljon siihen, että kaikki siirtymät olisivat täsmällisiä ja liike tahdikasta. Alkutunnista jouduin käyttämään raippaa melko paljon sellaisena pienenä naputtavana muistutuksena, mutta lopputuntia kohti helpotti ja raippa sai olla enemmän koristeena. Koska olen tottunut Oton pieniin liikkeisiin, tuntui Poppelin sopiva käynti minusta huiman suurelta. Oma istuntani on kuitenkin parantunut paljon enkä heilunut niin kuin aiemmin.

Siirryimme pian käynti-ravi-käynti-pysähdys -siirtymisiin ja jouduin ottamaan avukseni jalustinhihnan pään, jotta sain pysähdyksen terävänä läpi. Pidin siis sisäkädessäni ohjaa, jalustinhihnaa ja raippaa. Jalustinhihnan avulla varmistin, ettei Poppeli saanut kiskaistua päätään eikä valuttua pysähdykseen (kiskaisu oli tosi pieni, mutta vaikutti pysähdykseen paljon) ja raipalla naputtelin tahtia siirtymissä. Muutaman kierroksen jälkeen Poppeli luovutti ja totesi, että nyt on vain pakko alkaa työskennellä; selkä tuli mukaan liikkeeseen.

Seuraavaksi siirryimme tekemään pitkät sivut vasta- ja myötäasetuksessa, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kun nämä onnistuivat aloimme tehdä ravivoltteja myötäasetuksen puolelle. Hetken päästä teimme voltit laukassa. Asetusten myötä sain Poppelin myötämään mukavasti niskastaan ja etenkin oikeassa kierroksessa myötäys tuli juuri oikein. Vasemmassa kierroksessa sain tehdä enemmän töitä, sillä Poppeli taipui helposti kaulastaan liikaa, lintsasi lavoillaan ja siirsi takapäätään sisälle. Vasemmassa laukassa jouduin tekemään aika paljon suoristuksia ja käyttämään raippaa satulan etuosaan, jotta ylitaipuminen loppuisi.

Lahjakas herra P
Tunnin jälkeen olin aivan innoissani; ihanaa ratsastaa!

Olin täysin yllättänyt kuinka hyvin osasin käyttää monia liikkuvia osia ja kuinka mukavalta herra P tuntui. Samalla tuntui pahalta; Otto on ollut meille ihan täydellinen ratsu tähän hetkeen, mutta valitettavasti Oton kanssa en pääse ikinä treenaamaan tällä tavoin. Oton avulla olen saanut valtavan paljon itseluottamusta ratsastajana ja oppinut tuntemaan hevosta ja sitä miltä ratsastaessa kuuluu tuntua. Otosta ei vaan koskaan tule kouluratsua ja olisi väärin häntä siihen pakottaa. Miehelle jo vihjasin (en enää edes hienovaraisesti), että hankkisi nyt pian sen oman nuoren estehevosen ja antaisi Penan pelkästään minun käyttööni :)

tiistai 10. heinäkuuta 2012

Laukanvaihtoja mustalla ratsulla

Pääsimme vihdoin kokeilemaan ylvästä mustaa eli simulaattoriratsua! Ostin muutaman tunnin keväällä alennuskamppiksesta ja varasin vihdoin minulle ja tytölle testiratsastuksen, joka ilokseni onnistui jo puhelua seuraavaksi aamuksi. Eli torstaina suuntasimme kohti Tavelaa perhosia vatsassa.

Tyttö katsoi epäileväni ratsua, joten sain kunnian aloittaa testin. Alussa tuntui, että jalkojen sensorit ovat todella kaukana toisistaan, mutta Arto selitti, että ne on ollut pakko asettaa ääriasentoihin, ihmiset kun heiluvat niin paljon. Käynti sujui ihan hyvin ja huomasin, että oikean hepan selästäkin tuttu oikean kyljen lysy pysyi myös tällä hepalla ja painoni on koko ajan hiukan enemmän vasemmalla. Ei kovin pahasti, mutta kuitenkin. Koska tiedostan sen itse, koitan kompensoida asiaa ylävartalolla, joka on tietysti väärin. Painonhan pitäisi lähteä istuinluista... Oikean polven ajatteleminen eteenpäin auttoi ja sain itseni suoremmaksi. Pakka kuitenkin hajosi kun lähdimme ravailemaan. Ravissa kokonaisuudessaan ongelmia ei ollut niin paljon kuin olisi voinut luulla, mutta perinteisesti laukka oli myös tällä hepalla haastellinen. Arto totesi, että teen aivan liikaa siellä; minun pitää kuulemma vain istua laukkaa hitaammin ja käyttää vatsalihaksia. Helpommin sanottu kuin tehty!

Tuulitukka Otto nauttii kesästä
Mitään kovin mullistavaa en tunnista oppinut, mutta aion mennä uudelleen! Se, että saa keskittyä vain omaan itseensä eikä tarvitse miettiä (oikeastaan) hevosta yhtään helpotti suunnattomasti liikkeen hahmottamista. Suurelta näytöltä näki itsensä ja pienemmiltä miltä näytti suoraan sivuilta ja takaa, joista oli myöskin valtavasti hyötyä. Huomasin esimerkiksi, että lasken todella helposti oikeata kättä säkää kohti, vaikka liikkeen pitäisi lähteä enemmän kyynärpäästä. Koska laukka on minulle haasteellinen, ajattelin ensi kerralla istua tunnin pelkässä laukassa :) Ehkäpä sitä kautta pikkuhiljaa oppisin löytämään oikein rytmin ja liikkeen, kun heppa puksuttaa tasaista laukkaa ja minä keikun selässä.

Sain muuten kunnian testata vaihtoja ykkösellä (jotka tyttö osasi paremmin) ja opin, että vaihto tehdään takajalalla keskittyen, että hevonen on suora. Samalla huomasin, että teen muutenkin aivan liikaa laukannostoissa. Viime ratsastuksella keskityin extra paljon olemaan tekemättä liikaa ja nostot onnistuivat Otolla paremmin kuin aikoihin. Onnistuin myös vaihtamaan pienin avuin! Mihin kaikkeen Otosta onkaan, kun opin ratsastamaan! :)

lauantai 16. kesäkuuta 2012

Salarakas

  
Oton (sala)rakas
Kun Otto muutti uudelle tallille, ensimmäisenä silmiin osui pieni musta poni Lenni, joka kiinnosti erityisen paljon. Oton vanha omistaja kertoi myöhemmin, että nuorena poikana parhaat kaverit olivat olleet pieniä mustia poneja ja Otto ollut aina poikkeuksellisen kiinnostunut shetlanninponeista.

Lenni laiduntaa hiukan mustasukkaisen ponin kanssa eikä Otto ole päässyt toiveistaan huolimatta tekemään kunnolla tuttavuutta, mutta eilen tarjoutui ainutlaatuinen tilaisuus. Laitoimme Oton hetkeksi pienempään tarhaan yksin, toiveena oli että Otto malttaisi nukkua hetken sillä laidunelämä ja uusi lauma ovat väsyttäneet ponia melkoisesti.

Tässä tarhassa Lenni oli melkein kosketusetäisyydellä! Minun läsnäollessani pojat vaihtoivat varovaisia katseita; ensin toisiinsa ja sitten Mikkiin, joka laidunsi kauempana. Kuin varmistaen ettei heidän tulevaa suhdetta huomattaisi liian aikaisin. Saas nähdä mitä tästä vielä kehkeytyy!


keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Uuden vuoden taikaa!

Joulu on ohi ja vuosikin vaihtunut, loma on ollut lopulta erittäin tervetullut ja ihana! Joulu tuli hiukan varkain enkä oikein päässyt tunnelmaan. Ihan kunnon joulutunnelmaa ei koskaan tullutkaan, mutta lomailu perheen kesken teki todella hyvää! Kaiken ihanan lisäksi saimme kaverinin hepan "hoitoon" heidän joululomareissunsa ajaksi eli olemme päässeet kivasti ratsastamaan. Kyllä meillä pitäisi olla kolme hevosta, jokaiselle omansa! :)

Kaverin heppa on minulle tuttu, mutta itse en ole ruunalla ratsastanut kuin kerran lyhyesti kesällä. Useamman kerran olen seurannut toki muiden ratsastusta ja ollut jopa mukana ostoreissulla (sovimme kaverin kanssa, että minäkin testaan, jos hänelle ei iske. No onneksi iski, kun minulla oli jo kiikarissa meidän Pena ;)... ), mutta omat ratsastukset olivat jääneet. Minulla oli siis melko tarkka kuva millainen heppa on kyseessä, mutta toisaalta taas mielikuvat saattavat olla väärässä...

Ensimmäisellä ratsastuskerralla heppa yllätti. Olin jotenkin henkisesti varautunut hyvin tahmeaan ruunaan, joka ei mielellään liiku vaikka osaakin (kisattu kansallista vaativa b:tä ihan hyvin tuloksin). Liikaa vauhtia ratsastuksessa ei ollut, mutta mielestäni ratsastus oli kuitenkin kiva. Itse asiassa, tykästyin ruunaan enemmän kuin etukäteen ajattelin, sillä hän on erittäin herkkä. Tunsin kuinka hommat sujuivat kun itse vain muistin olla häiritsemättä hevosta liikaa :) Ajoittainen oma heiluminen, hevosen hitaus (joko laiskuutta tai huonoa kuntoa) ja apujen epäselvyys haittasivat menoa. Hänen periaatteensa on, että jos on epäselvää niin pysähdytään. Kuitenkin perusfiilis yllätti!

Pohdin, että saatan vain kuvitella omassa päässäni hepan liikkuvan hyvin ja ilmoittauduin myös tunnille. Se meni ihan hyvin eikä murskakritiikkiä kuulunut, mutta jotenkin hepassa oli aistittavissa henkinen lamaannus "tämä ei ole kivaa" ja ruuna ikäänkuin venyi veteläksi tunnin aikana. Tuntia seuraavanakaan päivänä en saanut samaa fiilistä kuin ennen sitä. Päättelin tästä, että yksin ratsastaessa ensinnä vaadin enemmän ja toisaalta myös odotan hevoselta enemmän lyhyen ajan sisällä. En myöskään kävele pitkin ohjin, vaan teemme töitä tiiviisti, mutta monesti sitäkin lyhyemmän aikaa. Tunnilla kävelyt yms. lepohetket vievät puhdin pois helposti eikä se tunnu sopivan tälle hevoselle. Tai tälle ratsukolle.

Oli miten oli, tämä väliviikko oli todella kiva ja tervetullut. Nyt on voimia jatkaa uuteen vuoteen!

Tämä syrjähyppy on tehnyt hyvää myös omalle vakisuhteelle, vaikka eihän siinä mitään vikaa olekaan ollut :) Kyllä omat hepat on vaan omia ja vaikka kuinka kiva muilla olisi mennä, ovat nuo omat vieneet sydämestä niin suuren palasen ettei sitä ihan helpolla korjatakaan. Eikä ole edes tarve! Herra P on ihana ja ratsastan hänellä myös jatkossakin tosi mielelläni, mutta kyllä minun elämäni rakkaudet ovat Pena ja Otto!