keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Heinä, ratkaisu kaikkeen?

Otto nauttii harvennuspuuhista
Ajattelin kirjoittaa ruokinnasta tarkemmin myöhemmin, mutta luettuani melko provosoivan blogikirjoituksen, oli pakko tarttua aiheeseen heti. On varmasti kiistaton tosi, että hyvälaatuinen heinä on hevosen kuin hevosen pääravintoa. Mutta se miten pelkkää heinäruokintaa ihannoidaan, pistää ärsyttämään. Jotenkin tuntuu, että jos annat hevosellesi muuta kuin heinää, erityisesti säännöstellysti eikä vapaasti ja jos hevonen ei ole aktiivipihatossa, se automaattisesti kärsii. Kuitenkin mitä enemmän hevosten kanssa olen, sitä paremmin ymmärrän, että nekin ovat kaikki yksilöitä. Se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle.

Vain alle kuukausi sitten teimme suuren muutoksen meidän suokkien ruokintaan. Taustoja siihen kerroin täällä. Viime hierontaan saakka ajattelin, että erityisesti suomenhevoset, hyvinä rehunkäyttäjinä, tulevat hienosti toimeen ilman väkirehuannoksia ja että hevoselle kuin hevoselle olisi parempi olla melko vapaalla heinällä. Väkirehuja ei todellakaan tarvita, kun saatavilla on hyvälaatuista heinää. Kuitenkin kesän aikana Oton suorituskyky laski ja hän alkoi kieltääkin. Alkuun ajattelimme, että siihen on syynä jokin ratsastuksessa, mutta vaikka teimme siihen muutoksia, ei Oton ilme muuttunut iloisemmaksi. Aiemmin hyppäämistä rakastanut heppa, ei enää vaikuttanut nauttivan siitä eikä oikeastaan muustakaan liikkumisesta. Paino kuitenkin nousi, joten ruokaa Otto sai varmasti riittävästi. Hieronnassa löytyi jumissa olevia lihaksia ja pienen keskustelun jälkeen tajusimme, että ruokinta on ollut aika sekaisin. Ei ole ihme, ettei hevonen tykkää tehdä töitä, kun lihakset ovat maitohapoilla. Vaikka energiaa on tullut yli omien tarpeiden ja paino noussut, on se tullut aivan vääränlaisesta ravinnosta. Heinässä oleva energia imeytyy paksusuolessa, josta hevonen ei pysty sitä käyttämään lyhytkestoisessa suorituksessa.

Ruokintasuunnitelman tehnyt hieroja sanoikin lakonisesti, että kyllä pelkkä heinä riittää hevoselle, joka ei tee töitä. Vaikka mielestäni Oton treeni ei missään nimessä ole raskasta, on se kuitenkin hyppäämisen ansiosta rasittavaa eikä sitä pysty tekemään ilman oikeanlaista polttoainetta. Tiedän sen itsekin, sillä vaikka olisi kuinka syönyt paljon, ei ilman hyvälaatuista ravintoa treeni kulje. Miten ihmeessä tilanne olisi toisin hevoselle? Ja myös, kyllä ihmisissäkin huippu-urheilijat (en tosin väitä meidän Ottoa huippu-urheilijaksi) joutuvat kiinnittimään paljon enemmän huomiota ravintonsa laatuun. Ei mäkkäriruualla tulla urheilijaksi, vaikka siitä energiaa saakiin.

Otto on nyt saanut rajoitetusti heinää sekä väkirehuja kilon päivässä. Aikaisempaan ero on ollut huima, siis siinä millainen Otto on. Poni tulee töihin mielellään, näyttää taas nauttivan hyppäämisestä, on kevyt kädelle ja mukavan virkeä. Painokin on pudonnut, vaikka väkirehumäärä on mielestäni aika suuri, on kokonaisenergia silti laskenut. Tiedän olevani onnellisessa asemassa, kun hevosemme ovat pienellä yksityistallilla, jossa on hyvälaatuista kuivaheinää nelisen kertaa päivässä ja pitkät ulkoiluajat. Tiedän kokemuksesta, että näin ei aina ole ja silloin pitää omistajan tehdä ratkaisuja hevosen hyväksi. Vatsahaavan syntyyn silti uskon vaikuttavan suurimmaksi osaksi muiden asioiden kuin heinäruokinnan määrän, eikä minua saa enää puhumaan pelkän heinäruokinnan puolesta.

6 kommenttia:

  1. Teksti toisensa jälkeen kirjoitat pelkkää asiaa!! :) itse olen perusruokinnan (hyvälaatuinen heinä ja kaura) kannattaja, mutta se sopiikin Nallelle. Holgerin kanssa jouduin miettimään ruokintaa aika tarkkaankin, enkä missään nimessä ole esim. myslejä vastaan, päinvastoin, mutta ruokinta on niin yksilöllinen asia että on hankalaa sanoa vain yhtä oikeaa tapaa.. Mutta siitä olen täysin samaa mieltä että pelkät olohevoset voivat tulla toimeen heinällä, muut tarvitsevat kyllä muutakin jaksaakseen liikkua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos :)
      Sepä siinä onkin, että ruokinta on tosi yksilöllinen juttu eikä kaikki sovi kaikille. Pitäisi tässäkin osata lukea sitä hevosta :)

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Olen itse täysin samaa mieltä. Siis jokaiselle hevoselle sopii jokin tyyli. Olkoon se sitten sh tai lämminverinen.
    Isopappani aikanaan sanoi, että tuomarinkylän hienot hevoset syötettiin kilpailukuntoon valkosipulilla ja ruisleivällä. :D Onneksi ajan mittaan tieto-taito on lisääntynyt ja nykyään meillä on myös MAHDOLLISUUS vaikuttaa hevosemme ruokintaan. Vaikka ei valkosipulissa ja ruisleivässä varmasti mitään pahaa ole... heh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkosipuli ja ruisleipä tekee varmasti hyvää! Ihan totta kyllä, että nykyisin meillä on mahdollisuus vaikuttaa paljonkin ruokintaan ja ehkä sen vuoksi homma onkin osittain lähtenyt käsistä. Mennään tavallaan ääripäästä toiseen; on vapaata heinää tai sitten kymmenistä purnukoista. Kuitenkin luultavasti se kultainen keskitie olisi paras vaihtoehto :)

      Poista
  3. Kyllä! Tässäkin asiassa järjenkäyttö sallittu ,ehdottomasti ! Ja vaikka vapaa heinä on hevosten viihtyvyyden kannalta hieno juttu,ei se sovi kaikille.Varsinkin meidän alkuperäisrotumme :D sehän kuolee jos saa jatkuvasti ruokaa :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!
      Heinän sijasta ajankuluksi voi hyvin antaa vaikka kuusen oksia tms. nakerreltavaa, josta varmasti saa myös vitamiineja. Musta hauskin on, että Pena tykkää meidän pojista eniten nakerrella oksia :)

      Poista