keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Rento kankea poni

Hyvä mieli, kun päivän ratsastus meni hyvin! En ratsastanut pitkään, mutta lyhytkin pätkä riitti tänään, kun hommat sujuivat kivasti. Tytöllä oli estevalmennus ja sekin meni hienosti, hyppäsivät minun silmiini jo valtavan kokoisia esteitä :) Rataharjoitukset menivät mallikkaasti, kun tyttö lopetti arkailemasta ja antoi mennä. Valmentaja kehui, että Otto on kokoisekseen suokiksi tosi hyvä hyppääjä ja nopea, mahdollisuus on hyviin aikoihin. Lisävarmuutta ja rutiinia kaipaa vielä tämä ratsukko, mutta alku on ollut hyvä! Sunnuntaina kisataan taas pitkästä aikaa.

Laitoin Masan kuntoon pidemmän kaavan mukaan eli rapsutin kunnolla ja kuiskuttelin korvaan, annoin jopa loimea poistaessa makupalan, jota en ole tehnyt aikoihin. Koska nuorilla oli valmennus, menin maneesiin ratsastamaan ja aloitin käynnissä perusjutuilla. Masa oli heti alusta saakka eri tavalla rento, enemmän sellainen oma itsensä. Huomasin, että olen taas laistanut volttien ratsastuksessa eikä Masa taivu kunnolla oikeasta kyljestään. Viikonlopun kurssin perusteella arvoin Masan oikeakätiseksi, joka vaikuttaa myös siihen, että hänen on vaikea poistaa paino oikealta etujalalta. Vaikka voltit oikealle menivätkin hiukan penkin alle, sain kuitenkin Masan hakeutumaan tuntumalle ja liikkumaan rennosti. Pysähdyksetkin onnistuivat melkein ajatuksen voimalla, vatsalihaksia pidättämällä.

Raviin siirtyessä Masa jännittyi heti, mutta rentoutui heti, kun siirsin käyntiin. Tein myös muutamia laukannostoja, jotka onnistuivat ihan hyvin eikä poni ollut niiden jälkeen vahva. Laukkaa en mennyt kuin muutaman askeleen kerrallaan, jonka jälkeen kävelimme hetken ennen uutta nostoa. Tehtiin siis wannabe-laukka-käyntisiirtymisiä. Ihan lopuksi hyppäsin pois kyydistä ja tein kurssin innoittamana työskentelyä maasta. Masa on kyllä kehittynyt valtavasti, tai sitten minä olen saanut varmuutta, mutta teimme mielestäni hienosti voltteja kumpaankin suuntaan. Tässäkin tosin huomasin, että kankeutta on ilmassa...

Koska Masa reagoi noinkin selkeästi raviin, alan kallistua sille kannalle, että jossain on jokin jumi tai kipua. Siitä voisi johtua myös se ryöstäminen, vaikka uskon myös siihen liittyvän paljon muutakin. Huomenna meille saapuu viime viikolla tilaamani paketti Hollannista ja saan uuden satulavyön sekä geelikorokkeen, toivon, että niiden avulla ainakin satulaan liittyvät ongelmat saataisiin kuriin!

tiistai 14. toukokuuta 2013

Ryöstäjä

Takana pari maastoreissua ja kesän ensimmäiset laukkapätkät!

Ensimmäisellä reissulla suuntasimme metsän kautta, kuten koko talven, käyntilenkille, mutta päätimme sittenkin mennä viimeisen mäen nopeammassa vauhdissa. Ensin ravia ja sitten laukkaa, ja kun mäki meni hienosti, minä johdossa ehdotin, että mentäisiin vielä uudemman kerran toista laukkaa. Sain oikean laukan nostettua hienosti, mutta pysähtyminen ei onnistunutkaan niin hienosti. Masa kurvasi metsään (eli kotiinpäin) välittämättä pidätteistä pätkääkään, onneksi sain lopulta lyhyen pätkän jälkeen hepan pysähtymään ja peruuttamaan.

Toisella reissulla suuntasimme tytön kanssa tien kautta toiseen metsään. Tällä puolella en ole Masan kanssa mennyt montaakaan kertaa, mutta en epäillyt meillä olevan ongelmia. Eikä meillä ollutkaan mitään suurta. Matka oli jännittävä, sillä ohitse meni autoja, talojen pihoilla oli ihmisiä ja koiria, mutta kaikista hirveintä Masan mielestä oli nähdä naapurin hevoset. Kun siirryimme tien toiselle puolelle, niistäkin selvittiin :) Maastossa kumpikin poika oli mukavan reipas ja kävelimme pitkään, niin pitkään, että lopulta käännyimme ympäri ja päätimme laukata takaisin päin jottei matkassa mene ihan ikuisuus. Menimme mukavaa hidasta laukkaa, jonka vauhdiksi sport-tracker näytti reilut 20km/h. Tie oli todella hyväpohjainen, mutta hiukan epätasainen. Meidän täytyy ehdottomasti saada kesän aikana varmuutta laukkaan maastossa myös epätasaisemmilla pohjilla, sillä vaikka Masa meni ihan hyvin, puuttui siitä sellainen tietty varmuus. Otimme vielä uuden laukkapätkän tiellä juuri ennen viimeistä metsäpolkua kotia kohti ja taas Masa lähti ryöstämään. Ja jälleen kurvasi vauhdilla metsään, jossa sain hänet pysähtymään vasta yhden ohjan pysähdyksellä. Koska laukan pysäyttäminen ei mennyt minun toiveiden mukaan, käänsin hepan takaisin ja laukkasimme vielä pienen pätkän vastakkaiseen suuntaan. Tämä menikin ihan ok, vaikka Masa oli hiukan vahva. Loppumatka kotiinpäin meni kivasti melko pitkin ohjin eikä kiiruhtamisesta ollut taas tietoakaan. Eikä myöskään vahvuudesta...

Otto-ponikin oli hiukan villi maastossa
Kun pääsimme tallille kuulin, että Otto ja Masa olivat olleet edellisen yön ulkona (ensimmäistä kertaa), mutta ei se näköjään vaikuttanut vireystasoon mitenkään. Ellei sitten tuo jännittely johtunut väsymyksestä. Joka tapauksessa etenkin tämä toinen maastoreissu oli aivan ihana!

Kyllä olen odottanut näitä retkiä ja laukkaamista, vaikka minun pitääkin nyt saada Masa kuriin tuon ryöstämisen kanssa. Eilen tein kentällä melkeinpä pelkästään käynti-pysähdyksiä, jotka olivat todella vaikeita, etenkin tallille päin. Eli pientä kurittomuutta ilmassa... Jos minulla olisi satulassa varmempi olo (eli istuisin lähempänä hevosta) olisin kokeillut tuossa ryöstämistilanteessa ohjien poisheittämistä selkeämmin, sillä vetokilpailussa häviän ihan varmasti. Vai ruokkisiko tuo vain entisestään Masan fiilistä siitä, että hän saa päättää mitä tehdään ja mihin mennään... Miten te toimitte, jos hevonen lähtee ryöstämään?

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Vinouden korjaamista juoksuttaen

Pääsin lauantaina osallistumaan mielenkiintoiselle kurssille kuunteluoppilaana. Kurssin veti saksalainen Klaus Schöneich ja tavoitteena oli oppia tulkitsemaan hevosen vinoutta ja sen korjaamista maastakäsin juoksuttamalla. Ensin oli teoriaosuus, jonka jälkeen siirryimme maneesiin esimerkkihevosten työskentelyä seuraamaan. Kurssilla olisi ollut myös toinenkin päivä, mutta itse jätin sen välistä ja juhlin äitienpäivää lasten kanssa :)

Trapezius-lihas hevosella
lähde: http://www.horsecurator.com/equine-trapezius-muscle/
Tässä muistiinpanojani kurssilta:
- ympyrällä työskentely muuttaa hevosen biomekaniikkaa pakoeläimestä urheilijaksi
- hevosen on opittava kulkemaan oikein yksin, ilman ratsastajan apua
- ratsun koulutuksen portaat: rytmi, rentous, impulssi ja suoruus pitää saada kuntoon ennen satulointia
- ennen satulointia hevosen pitää osata kulkea oikein ja suorassa (minulle Klaus sanoi, etten saisi ratsastaa Masalla ollenkaan)
- eteen-alas ratsastus ymmärretään usein väärin, tarkoituksena ei ole vain ratsastaa hevosen pää alhaalla, vaan saada hevonen nousemaan rintakehästä ja vasta sitten laskea pää.
- muutenkin ratsastuksessa on tärkeintä, että liike tulee takaa ja että hevosen rintakehä on ylhäällä.
- Trapezius-lihas pitää saada käyttöön oikein, sillä se nostaa rintakehää. Pakoasennossa (pää ylhäällä) lihas on jännittynyt ja jumissa.
- jokainen hevonen on luonnostaan vino eli joko oikea- tai vasenkätinen (tähänkin vaikuttaa trapezius-lihas)
- jokainen hevonen on luonnostaan etupainoinen ja se pitää muuttaa, jotta ratsastaminen on mahdollista
- jos hevonen on voimakkaasti etupainoinen, ei ole selkeätä kumpi puoli on voimakkaampi
- jos hevonen on "eri paria" edestä ja takaa (yleensä edestä raskaampi), on hevonen selvästi etupainoinen (Otto oli meille tullessaan, mutta muuttunut nyt parempaan)
- ns. tyhjä tai kiinni oleva hevonen on aina vino

Juoksutuksessa ideana oli saada hevonen työskentelemään pienellä ympyrällä suorana eli tasapainossa. Vino hevonen astuu sisätakajalalla ja ulkoetujalalla voimakkaammin, vaikka paino pitäisi saada ulkotakajalalle tai oikeastaan kummallekin takajalalle, pois etujaloilta. Samalla hevonen pitää saada nousemaan rintakehästään, jolloin hevonen käyttää selkäänsä oikein. Esimerkkihevosilla huomasi hienosti kuinka liikkeiden laajuus muuttui hyvin lyhyen työskentelyn aikana. Melkein kaikilla oli selkä notkolla, säkä voimakkaana ja säkää ennen kaulassa kuoppa ennen työskentelyä. Tämä kertoo siitä, että hevoset eivät käyttäneet selkäänsä oikein ja trapezius-lihas oli hyvin jännittynyt. Muutos trapezius-lihaksessa näkyi osalla hevosista valtavan hyvin, se ikäänkuin paisui, kun töitä oli tehty hetken.

Kurssi kyllä vahvisti omia näkemyksiäni oikeasta ratsastuksesta, johon kuuluu rento liike läpi selän ja etuosan keveys. Toisaalta kurssi vahvisti sitä, ettei pelkkä juoksuttaminen ilman suoruuteen keskittymistä ole hyödyllistä vaan jopa haitallista. Itse en ole niin ehdoton vaan uskon, että myös ratsastamalla hevosen pystyy saamaan käyttämään kehoaan oikein, mutta se tapahtuu ehkä hitaammin kuin ilman ratsastajan painoa.

torstai 9. toukokuuta 2013

Terveisiä sairasvuoteesta

Takana kaksi kuumeista päivää, pää täynnä räkää ja ääni poissa. Eilen kyllä harmitti kunnolla, kun vietin koko päivän sisätiloissa ja ulkona paistoi aurinko; näin keväisin tulee aina pakottava tarve olla pihalla, kun keli on hyvä. Mutta nyt on siis ollut hyvin aikaa surffailla erilaisilla hevosaiheisilla nettisivuilla ja tehdä pari tilaustakin ulkomailta. Toinen tilaus on jo laitettukin postiin eli saatan pian saada helpotusta satulaongelmiin, toivottavasti ainakin. Masalle myös tulee uusi ihottumaloimi, kun nykyinen on liian löysä, vaikka muuten asiansa ajaakin. En malta odottaa, että paketit saapuvat! Ja samalla pidän peukkuja, että huomenna olisi jo parempi olo ja keli poutainen, että pääsisimme maastoon poikien kanssa!




maanantai 6. toukokuuta 2013

Uskalsinpas sittenkin!

Mennä siis ilman satulaa :) Varmuuden vuoksi suuntasin maneesiin (josta puuttuu vielä katto), josta heppa ei pääsisi pakoon kokonaan, jos heittäisikin minut selästään. Eihän Masa heittänyt vaan käyttäytyi oikein mukavasti. Hiukan oli kummissaan, kun hyppäsin selkään maneesissa, jossa olemme tähän mennessä käyneet tekemässä vain maastakäsinjuttuja ja vielä ilman satulaa. Jonkin aikaa Masa oli normaalia jännittyneempi, mutta huomasin myös, että olin itse hiukan jännittynyt. Ehdottomasti pitää ottaa ilman satulaa ratsastaminen taas säännölliseksi! Se tekee ihan valtavan hyvää istunnalle.

Kokeilin myös ravailla ja yritin laukkaakin. Vaikken onnistunutkaan nostamaan sitä, olen silti tyytyväinen, että uskalsin edes kokeilla. Masan selkä on ihan valtavan mukava ja vaikka nykyään siinä tuntuu myös selkäranka, on se silti ehdottomasti mukavin selkä missä olen istunut. Etenkin, kun heppa pyöristyi ja käytti selkäänsä kunnolla. Hetkittäin Masa oli tutun tuntuinen, mutta ei siltikään vielä ihan oma itsensä.

Tein muuten eilen illalla päätöksen, että koitan taas saada meidän yhteisestä tekemisestä hauskaa ja koittaa saada Masa oppimaan uusia asioita nimenomaan positiivisen vahvistamisen kautta. Vaikka olemme ihan alkutekijöissä ratsun uralla, tajusin eilen, että olemme silti menneet eteenpäinkin. Minulle on kuitenkin tärkeintä se, että saan mennä maastovarmalla hepalla maastossa vaikka kiitolaukkaa turvallisesti (onnistuu!) ja että voin ratsastaa höyhenenkevyillä avuilla kentällä (onnistuu usein!). Vaikka laukka kentällä onkin vielä hakusessa eikä tuntuma ole tasainen, on Masa ollut näissä hommissa aika lyhyen aikaa... Eihän meillä ole kiire.

Naakka keräsi naapurihepan selästä pesätarvikkeita

Kyllä tää tästä!

Tällaista rentoutta ei ole hetkeen ollut satulan kanssa

Jalkakin nousee

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Vääntöä, vääntöä

Maastossa naurattaa
Eilen otettiin sitten meidän ensimmäinen kunnon taistelu Masan kanssa ratsailta käsin. Alku meni ihan hyvin, Masa oli mukavan reipas, ei säpsyillyt tai ollut muutenkaan erikoinen. Täysin rento hän ei ollut ja hiukan jäykkä niskastaan, mutta ihan ok kuitenkin. Ongelmat alkoivat laukassa, joista ensimmäiset meni ihan hyvin. Sen verran ollaan menty eteenpäin, että pystyn nyt (etenkin vasemmassa laukassa) keskittymään jo hiukan muuhunkin kuin vain laukan ylläpitämiseen eli suoruuteen ja asetukseen. Ensimmäisen laukkakierrosten jälkeen Masa oli sitä mieltä, että hän on tehnyt jo tarpeeksi ja kurvasi kentältä pois. Tässä vaiheessa vielä riitti melko pienet avut kääntämään suunta. Kävelimme hiukan ja nostin uuden laukan, jolloin Masa kurvasi vauhdilla täyskaarroksella pois kentältä. Sain ihan tosissani tehdä töitä, että sain hepan pysähtymään ja kääntymään takaisin. Sitten me tappelimme aikamme, milloin siitä, että pysähdytäänkö vai mennäänkö eteenpäin. Masalle ei koskaan käynyt sama mitä minä halusin ja jouduin olemaan ensimmäistä kertaa oikeasti vahva avuillani. Näköjään vaikka heppa on hyvin herkkä, osaa hän kyllä halutessaan olla erittäin vahva!

Muutaman kunnon väännön ja napakan raipan iskun jälkeen, sain tilanteen nollattua ja Masa reagoi taas nopeasti eteenpäinmeneviin ja hidastaviin/pysäyttäviin apuihin. Kun sain perussäädöt haltuun, kiitin ja hyppäsin pois selästä. Lopuksi tehtiin vielä muutama harjoitus vapaana maneesissa ja Masa toimi kuin unelma. Ilmeisesti ongelma tuossa laukassa on se, että silloin alkuun lopetin usein ratsastuksen pienen laukan jälkeen ja Masa oppi siihen. Hän kun oppii todella nopeasti kaikki, niin hyvässä kuin pahassakin.

Kokeilin sitä uutta satulaa lainatulla lampaankarvaromaanilla, joka ei kyllä täysin auttanut tilanteeseen. Satula nousi nyt liikaa myös takaa, muttei liikkunut niin paljon kuin normaalisti. Ehkä syynä onkin se, että satula on hiukan liian leveä? Jatkan testailuja.... Kaipaisin itse kyllä hiukan lähemmäksi hevosta, Masa nimittäin kuunteli istuntaa sillä Wintecillä paljon paremmin kuin tällä Globuksella, ja sain myös pohkeet kiinni paremmin Wintecillä. Jotenkin tuntuu, että koska heppa toimii niin hienosti maastakäsin, on pakko syynä (ainakin osaksi) ongelmiin ratsastuksessa olla satula. Ajattelin tänään olla rohkea ja kokeilla mennä ilman satulaa.... jos uskallan sittenkään.

Jos joku on vailla Wintecin yleissatulaa (Wintec 500 Cair, 17) vaihdettavalla kaarella, niin täältä löytyis :)

perjantai 3. toukokuuta 2013

Kuvapläjäys

Eipä tänne kuulu mitään kovin erikoista, joten tässä hiukan kuvia viime ajoilta. Maastossa ollaan menty ja tänään myös kentälläkin sillä väliaikaissatulalla. Vaikka satula sopii minulle hyvin, ei se sovi Masalle; en nimittäin onnistunut nostamaan laukkaa! Huomenna jatkuu treenit uudella satulalla siis :)

Pojat intoutu eräänä aamuna riehumaan

Pena rakas

Tyttö maastoili kameran kanssa
Meidän satumetsä